Vaeltamassa Bilbaossa ja pakarat jumissa

IMG_4161

IMG_4186

IMG_4182

Huh huh, pitäisi selkeästi vaeltaa useammin.

Vaellan (retkeilen, patikoin, mikä olisi se oikea termi?) selkeästi liian vähän. Ainakin sellaisessa maastossa, joka sisältää runsaasti ylämäkeen tarpomista. Päivän vaellusreissu tuntuu kropassa, ja etenkin pakarat ja takareidet huutavat hoosiannaa seuraavana päivänä.

Kuten viime viikolla paljastin, olen viime aikoina innostunut vaeltamisesta. Pienemmässä mittakaavassa, viikkojen extreme-vaellukset jätän suosiolla muille. Mukavuudenhaluisena tykkään päivän mittaisista vaelluksista ja sellaisista, jotka eivät uuvuta liiaksi asti. Haastetta saa olla, mutta en halua vaeltaa veren maku suussa.

Lähdimme vaellusretkelle viime lauantaina Matteon sekä paikallisen kaverimme kanssa, joka onneksemme tunsi alueen retkimaastot. Bilbao on ulkoiluun ihan mahtava kohde ja kaupungin laaksomainen sijanti mahdollistaa retkeilyn keskustan läheisillä kukkuloilla. Maasto on vaihtelevaa ja mäkiä riittää. Jopa liiaksi asti, kuten jo yllä totesin.

Luonnon rauhaa melkein keskustassa

IMG_4190

IMG_4206

IMG_4172

IMG_4207

Kävelimme noin 10 kilometrin reitin, ensin kaupunkialueella josta nousimme vaijerihissillä ylös kukkuloille. Vaellusmaastot ovat aivan keskustan lähettyvillä, joten kovin suurta vaivaa niille päästäkseen ei tarvitse nähdä. Tällaisen laiskan vaeltajan unelmakohde. Bilbaon ympäristössä löytyy monenmoista vaellusreittiä, ja kauempana keskustasta maisemat lienevät vieläkin upeammat, maisema aukeaa merelle ja läheiseen vuoristoon. Mutta nämä kaupunkimaisemat kelpasivat minulle oikein hyvin – on mukava kulkea luonnon rauhassa ja samalla ihailla kaupunkia lintuperspektiivistä.

Bilbaon ympäristössä on reittejä jopa 70 kilometrin matkalle, mutta niille minä olen tuskin heti matkaamassa. Nämä lyhyemmät reitit ovat ehdottomasti oma juttuni, ja huomaahan sen että tuollaisessa mäkisessä maastossa ei ole ihan hetkeen tullut kuljettua. Vaelluksesta on kulunut kolme päivää, mutta olo on silti kuin raihnaisella naisella konsanaan. Yritän liikkua säännöllisesti, mutta tuollainen 10 kilometrin pikakävely muunmuuassa ylämäkeen kovakuntoisen kaverin kanssa tuntuu kropassa. Vaelluksesta tulee kuitenkin minulle ja Matteolle ehdottomasti tapa. Ja ensi kerralla vaellus on sellainen, että se vaatii tuhdit eväät mukaan – pieni tauko tekee kummasta terää noissa maisemissa.

Mikäli vaeltaminen Bilbaossa kiinnostaa, tämän linkin takaa löytyy muutamia reittivinkkejä. Autan myös mielelläni, mikäli aihe kiinnostaa!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle tiistai, syyskuu 22, 2015 at 19:23

    Näyttää tosi kivoilta ulkoilureiteiltä. En tiedä mikä vaelluksen oikea määritelmä on, mutta itse olen aina ajatellut vaelluksen tapahtuvan jossain ihan skutsissa 😀 Ehkä pitäisi lanseerata termi urbaanivaellus 😉

    • Reply lena / london and beyond perjantai, syyskuu 25, 2015 at 10:08

      Hei urbaanivaellus, kiitti Elina! Tää on mahtava termi, jolle on varmasti käyttöä meidän ihmettelijöiden keskuudessa. Tuo reitti kun oli ns. keskustassa, mutta samalla ihan luonnossa. Mistä mä tykkään 🙂

  • Reply Maarit Johanna tiistai, syyskuu 22, 2015 at 18:57

    Näyttää tosi kivoilta paikoilta retkeillä! Mikä ettei vois vaeltaa urbaanissakin ympäristössä. Tulee vähän Perth mieleen näistä kuvista. Siellä vaeltelin pitkiä matkoja puistoissa ja kaupungissa ennen kuin vuokrasin pyörän. Samat vibat tulee näistä!

    • Reply lena / london and beyond perjantai, syyskuu 25, 2015 at 10:06

      Mä muistankin sun Perth-postauksista että siellä olit retkelemässä! Mä luulen että tollanen Perthin tyylinen kaupunki voisi olla tosi kiva kohde, siellä on kaupunkiakin ihan riittämiin ja sitten myös luontoa. Ja toki biitsiä… 🙂

  • Reply Veera A tiistai, syyskuu 22, 2015 at 17:42

    Minä olen myös hurahtanut patikoimiseen (siis omassa sekasanastossani haikkaamiseen) täällä San Diegossa. Täältä löytyy reittejä joka lähtöön, osa ihan kaupungin lähellä ja osa vähän kauempana. Minua kiehtoisi päästä myös pidemmille/vaativimmille reiteille USA:n upeisiin kansallispuistoihin. Ennen tänne muuttamista olin kovassa kunnossa, mutta täysin tottumaton ylämäkikävelijä ja haikkaaminen tuntui kyllä kropassa. Nyt olen jo tottunut eikä jalat enää jumita. Pian siis helpottaa sinullekin!

    • Reply lena / london and beyond perjantai, syyskuu 25, 2015 at 10:05

      Siis mä käytän kanssa puhekielessä haikkaamista, mutta jostain syystä se ei ole päätynyt vielä blogiin. 😀 Aika moni ulkosuomalainen ainakin käy haikkaamasssa, eli aika vakiintunut termi taitaa olla. Mä oon viime aikoina kiinnostunut myös tuosta USA:sta vaellusmielessä, se olisi ihan mahtava kokemus ja voisi tosi hyvin yhdistää kaupunkilomiinkin 🙂 Ylämäet on mukavaa vaihtelua vaikka kropassa tuntuukin, siihen tottuu. 🙂 Kiitos, mä todella toivon että alkaa helpottamaan pian!

  • Reply Jenni / Globe Called Home tiistai, syyskuu 22, 2015 at 17:28

    Mulla ei enää kovinkaan usein tule tollasta lihassärkyä pitkin kroppaa vaeltamisesta (ellei sitten ole huiputtanut jotain rankkaa vuorta tai jotain), mutta mä kyllä tykkäsin siitä fiiliksestä. Se lihassärky kertoi siitä, että oli tehnyt jotain, vaikka patikoinnin tuoksinnassa sitä ei niin huomannut, kun keskittyi ihailemaan maisemia. 😉

    • Reply lena tiistai, syyskuu 22, 2015 at 17:38

      Mä luulen että muutaman vaelluskerran jälkeen pääsisi aika helposti just tuohon fiilikseen, ettei ihan kamalasti kolota urakan jälkeen. Ellei tosiaan ole sitten joku ihan mahdoton vuori kyseessä… 😀 Mutta lihassärky on kyllä ihan hauska fiilis ja toki tervettä kipua. Väsytti vähän tuona iltana, voin kertoa… 😉

  • Reply laura / to travel is to live tiistai, syyskuu 22, 2015 at 16:23

    Kauniita maisemia! Mä innostuin vaeltamisesta Uudessa-Seelannissa ja huomasin että kyllä on kunnossa vähän parantamisen varaa. Mutta toisaalta kahden kuukauden seikkailun jälkeen huomasin että reippailu ylämäkeenkin oli tullut huomattavasti helpommaksi ja kilojakin lähti pari! Äkkiä sitä kehittyy 🙂

    • Reply lena tiistai, syyskuu 22, 2015 at 17:37

      Kuulemma aika äkkiä kunto paranee, etenkin jos vetää ylämäkeä ahkerasti. Sen kyllä huomaa kotona, että on tehnyt jotain aika nopeasti tuollaisen reissun jälkeen. Uusi-Seelanti on muuten aika jees paikka innostua vaelluksesta 😉

    Leave a Reply