Kuten moni teistä lukijoista tietää, jätin eilen Lontoon taakseni. Kaupungin, jossa olen enimmäkseen oleillut viime vuodet. Se on kaupunki, josta minulla on tavattomasti muistoja, pääosin hyviä sellaisia. Eilen ei tosin jäänyt taakse vain Lontoo – samalla jäi taakse koko Britannia. Britannia merkitsee minulle maata, jossa itsenäistyin ja kasvoin aikuiseksi. Näppituntumalla voisi luulla, että lähtö oli minulle hankala. Mutta ei, ei se oikeastaan ollut. Tunsin tästä jopa hieman syyllisyyttä.
Britanniaan ja Lontooseen jäi paljon muistoja. Sekä ystäviä. En koskaan harkinnut asettuvani Glasgow’hun, vaikka siellä pitkään asuinkin. Opintojeni loputtua halusin sieltä vikkelästi pois, vaikka vietinkin siellä mitä mahtavimmat neljä vuotta. Glasgowsta matka jatkui muutaman mutkan kautta Lontooseen. Tosin Lontookaan ei ollut kaupunki, jonka olisin täysin kokenut omakseni. Se oli iso, kiireinen, kallis, ei kovinkaan ystävällinen. Lontoossa kaikilla on (kliseisesti) kiire ja pitkät välimatkat aiheuttavat ongelmia sosiaaliselle elämälle. Jostain syystä en ole myöskään tuntenut Britanniaa maaksi, jonne haluaisin asettua. En tiedä tarkalleen, mistä tämä johtui. Meillä kaikilla lienee paikkoja, jotka eivät vain iske, ilman sen kummempaa syytä. Englantilainen kulttuuri ei ole koskaan minua sen kummemmin viehättänyt, asunnot olivat mitä olivat ja ainakin Lontoossa ne olivat hyvin kalliita. Vaikka Lontoossa olikin mukavaa ja se oli kaupunkina ihan ok, en koskaan ajatellut sinne asettuvani. Kukapa haluaisi asettua kaupunkiin (tai maahan) joka on ihan ok, etenkin silloin kun on varaa valita. Monen on asuttava paikassa, jossa eivät välttämättä viihdy, työn tai perheen takia. Meidän ei ollut mikään pakko jäädä Lontooseen ja aloimme miettimään lähtöä jo puolitoista vuotta sitten. Päädyimme Bilbaoon ja Bilbaon jälkeen asuinpaikaksi valikoitui Saksa.
Eilen aamulla kun lento nousi Heathrown kentältä kohti Bilbaota, olin innoissani. Mieli oli hieman haikea, mutta innostus vei kuitenkin voiton. Tunsin jopa helpotusta, että vihdoin pääsin lähtemään Lontoosta lopullisesti. Ainoa syy ikävään oli muistot, ja tietenkin ystävät. Olemme olleet Bilbaossa nyt päivän. Se on vähän, mutta olen toistaiseksi nauttinut joka hetkestä. Meillä on mitä mainioin asunto, paikalliset ovat olleet erittäin ystävällisiä ja kaupunki tuntuu sellaiselta, joka on helppo ottaa haltuun. Pieneltä ja asuttavalta. Ehkä Kuopion tytölle Lontoo ei ollut se oikea paikka, nautin paljon enemmän pienen kaupungin tunnelmasta ja helppoudesta (ja ulkonasyömisen edullisuudesta, arvatkaas syötiinkö eilen kolmesti ravintolassa). Lontoossa on kiva olla turisti tästä eteenpäin, nauttia lyhyistä visiiteistä ja kaupungin tuttuudesta. Ja samalla tietää, että voi kohta taas lähteä.
Seuraa blogiaa Facebookissa ja Instagramissa! Päivittelen sinne arkipäiväisiä kuulumisia, jotka eivät aina päädy blogiin asti. Blogia voi seurata Facebookissa myös oikealla olevasta sivupalkista ->
22 Comments
Happy to go but sad to leave – Oon meinannut kerran jo ottaa tämän tatuoituna johonkin, kun se on niin iskevän osuva! Ja on niin maailman mahtavaa, että voitte valita, se on todella hieno asia, jota itsekin arvostan omalla kohdallani.
Mulla oli ehkä vähän samoja fiiliksiä Edinburghista lähtiessä, silloin tuntui että kyllähän täältä voisi jo lähteä. Nämä fiilikset tosin aiheutti lähinnä työkuviot ja se että seuraava kohde oli Australia! Nyttemmin olen alkanut kovasti kaivata takaisin Skotlantiin ja juuri Edinburghiin, mutta olen samaa mieltä siitä, että Britit ei tunnu sellaiselta paikalta, mihin voisi loppuelämäksi jäädä. Tai no mistäpä sitä sitäkään oikein tietää?
Annika, tuo on tosi huippu sanonta! Jos mulla ei olis maailman alhaisin kipukynnys, niin tuo tatuointi voisi olla hyvä idea 🙂 Valinnan vapaus ainakin toistaiseksi on ihan mahtava juttu, ja voihan se olla että tilanne muuttuu myöhemmin. Nyt näin on hyvä. Mä oon aina Matteolle sanonut, että katopa vain me muutetaan vielä jossain vaiheessa takaisin UK:hon kun nyt sitä niin ”mollaan” 😀 Eikai sitä voi koskaan tietää. Skotlanti oli ihana, tuli Glasgown reissulla vähän nostalginen olo siitä. 🙂 En tiiä mitä ajattelisin sitten kuitenkaan, jos sinne ”pitäisi” nyt muuttaa.
Loistava kuvailu Lontoosta. Vaikka kaupungissa tällä hetkellä viihdynkin, olen melko varma, että jossain vaiheessa on siirryttävä eteenpäin. On hieman pelottavaakin, kuinka paljon yksi kaupunki voi välimatkojensa, jatkuvan kiireensä ja hintojensa vuoksi väsyttää. Uskon, että Lontoo on se loppuelämän unelmien kaupunki hyvin harvalle.
Ihanaa syksyn jatkoa Bilbaossa! 🙂
Kiitosta paljon Sanna! 🙂 Mä luulen, että me ei olla yksin tämän ajattelumallimme kanssa. Lontoo tosiaan väsyttää ja vetää mehut monesta – toiset taas rakastavat Lontoota eivätkä sieltä halua lähteä. Oon tyytyväinen, että sain siellä asua, mutta olen myös tyytyväinen että lähdin. 🙂
Onnea muuttoon!
hyvä että kirjoitit rehellisen mielipiteesi. On todella paljon kohteita, joissa riittää se käyminen mutta asuminen voi ollakin täysin erilaista kuin mitä ensin ajattelee. Itse tykkäsin esimerkiksi todella paljon aikaisemmin Sisiliasta, kunnes sitten huomasin ettei siellä ole mitään ikuista kesäsäätä kuten olin kai kuvitellut ja muutenkin oli melko erilainen kulttuuri ja etenkin työtilanne
Kiitos Susanna! 🙂 Olet oikeassa. Asuminen ja käyminen ovat usein eri juttuja. Ja käyminen voi joskus olla jopa parempi vaihtoehto – kaupungista säilyy romanttinen kuva ja sinne palaa mielellään. Joku on joskus sanonutkin, että jos rakastat jotain kaupunkia, älä muuta sinne. Ja se on totta se. Sisilia. Mielelläni kokisin sen joskus, edes käymällä siellä. Mutta sitten se asuminen…. työtilanne on kurja ja kai sinnekin ”talvi” jossain vaiheessa tulee. Ei tämä Espanjakaan ole todellakaan niin lämmin kuin moni luulee.
Onpa ihanaa että maailmassa riittää vaihtoehtoja! Iloisia ja aurinkoisia päiviä Bilbaoon!
Kiitos paljon Sanna! 🙂 Toistaiseksi meillä on vaihtoehtoja, ja olen tästä erittäin iloinen 🙂
Mielenkiintoinen otsikointi ja toteama! Minä kun olen ajatellut, että juuri Englannin etelärannikolle (ei välttämättä juuri Lontooseen) voisin asettua ainakin ajoittain eläkkeelle jäätyäni. Englantiin, koska olen aina siellä tuntenut oloni jotenkin kotoisammaksi, ehkä kielen takia, kuin vaikka Espanjassa. Ranskasta taas siippa ei ole kielen takia oikein innostunut. Eastbourne esimerkiksi joskus vaikutti meistä kovin idylliseltä ja sieltä pääsisi halutessaan Lontooseen. No, muutama vuosi tässä vielä menee, ennen kuin tuollaisia päätöksiä tehdään, mutta silti mielenkiintoista lukea tällaisia vähän ”negatiivisiakin” juttuja Englannista.
Paljon kiitoksia Pirkko! Mulle tuo Eastbournen suunta on todella tuntematonta, kuten harmittavan moni muukin paikka Englannissa. Tuolla rannikolla voisi elo olla leppoisampaa ja pääseehän sieltä Lontooseen niin halutessaan, aika piankin. Tuo kielijuttu on tärkeä, ja täysin ymmärrettävää – olen vähän pulassa täällä Espanjassa tällä hetkellä. 😉
Kivaa uutta alkua! 🙂 Itsellä on samat fiilikset Lontoosta, kiva kaupunki käydä, mutta en olisi halunnut asua siellä. Enkä siis ole koskaan asunutkaan, mutta asuin jonkin aikaa Cambridgessa, josta on lyhyt matka käydä vaikkapa päivävisiitillä Lontoossa, ja paljon tätä mahdollisuutta hyödynsinkin. Sieltä kiireestä oli kuitenkin ihana palata takaisin Cambridgen rauhaan, ja tosiaan aina tuntui kuin kotiin olisi tullut. Cambridgesta siis todella pidin kaupunkina, mutta samoin kuin sinä, en kokenut brittikulttuuria niin omakseni, että olisin voinut kuvitella jääväni maahan pysyvästi.
Iso kiitos Henna! 🙂 Mä luulen, että jos jostain syystä palaisimme Englantiin ja Lontoon alueelle, niin jokin Cambridgen tyylinen järjestely olisi toimiva. Pääsisi Lontooseen kätevästi, mutta aina illan tullen voisi palata kotiin. 🙂 Monet taitavat käydä jopa töissä Lontoossa Cambridgestä, itselleni tuo matka olisi varmastikin liian pitkä ja pitäisi miettiä muita ratkaisuja. Brittikulttuuri on mielenkiintoinen, mutten tosiaan kokenut sitä kovinkaan omakseni. Mukava kuulla, etten ole yksin asian kanssa 🙂
Mahtava yhteenveto Lontoon vuosista ja fiiliksistä. Sama fiilis mullakin ollut paikasta toiseen muuttaessa: vähän haikea, mutta lopulta aika iloinen. Pitäisi vaan useammin päästä käymään niissä entisissä asuinpaikoissa turistin ominaisuudessa!
Kiitos Jenni! Hauska kuulla fiiliksistäsi – aika monella varmaan on samanlaiset tuntemukset muutettaessa. Etenkin, jos lähtöön ei liity suurempaa dramatiikkaa ja uusi seikkailu odottaa. Turistina entisestä kotikaupungista varmasti löytyy uusia juttuja, joten sitä odotellessa 🙂
Niin. Ymmärrän hyvin! Minä ainakin olen sisäisesti nomadi, vaikka olenkin muka jo asettunut Sodankylään. Mieli ei ole kerennyt asettua missään vaiheessa mihinkään, joten sitä lopullista paikkaa etsiessä!
En tosin usko, että vaikka tästä jonnekin muutettaisiin, olisi sekään paikka mitenkään viimeinen kohde.
Koko elinikä on niin pitkä aika, että niitä vakituisiakin kohteita ehtii olla jo monta 🙂
Ihanaa Bilbaon syksyä !
Kiitos Maarit! 🙂 Tuo lopullisen paikan etsintä on oikeastaan aika mukavaa. Maailma on avoin, ja omasta kotoa käsin on kiva haaveilla ja mietiskellä, että minnekäs sitä sitten seuraavaksi. On hyvä olla tukikohta, josta pohtia uusia suunnitelmia. Ja tukikohta Lapissa on kuules aika siisti juttu <3
Ihania aikoja siellä Bilbaossa! <3
Kiitos Sanna <3
Hienoa kuulla, että Bilbaossa elämä maittaa – odotan jo kuvia! Pitäisi itsenikin kirjoittaa Lontoosta poismuuton jälkitunnelmista… huoh. 🙂
Kuvia on varmasti tulossa, eilen otin jo kameran esiin 🙂 Mä lukisin tosi mielelläni Lontoosta muuton fiiliksistä blogistasi, eikun työn alle 😉
Kiva, että uusi kotikaupunki tuntuu heti enemmän omalta, vaikka se vain välietappi onkin. Jokainen kokemus opettaa aina jollakin tavalla. Bilbao on varmasti upea paikka, en ole koskaan käynyt, mutta paljon kehuja olen kuullut. Nauti! Uskon kyllä, että Düsseldorfkin miellyttää. Tosin varmaankin ihan eri tavalla. 🙂
Kiitos Saana! 🙂 Kaupunki on tosi kaunis, meillä on ollut hyvä tuuri säiden kanssa ja elo maittaa. 🙂 Tämä opettaa ihan varmasti, ja täältä on hyvä lähteä sitten Düsseldorfia katselemaan. Erilainen paikka, mutta hauska nähdä miltä näyttää Düsseldorfin talvi.