Matkani junalla Siperian halki

TRANS-SIPERIA

Olen muutaman kerran kirjoittanut blogissani junamatkastani Siperian halki. Olen saanut viime kuukausina muutamia kyselyitä aiheesta ja toiveita siitä, että avaisin matkaani uudelleen blogissa. Sitä miten reissulle päädyin, käytännön jutuista, reissun kulusta ja ajatuksista. Olen suunnitellut tätä tekstiä jo jonkin aikaa, luonnostellut ja miettinyt miten saisin kaiken kokemani kirjoitettua mahdollisimman informatiivisesti. Aloitan siitä, mistä kumpusi ajatus matkata Siperian halki junalla – ensin pääkohteeseemme Mongoliaan, sieltä matkaa jatkaen Kiinaan. Reissus tapahtui vuonna 2009, mutta yritän muistella kaikki yksityiskohdat niin tarkasti, kuin pääkoppani antaa myöten. Tämä postaus kertoo matkalle lähdön motiiveista ja junamatkasta, seuraava juttu keskittyy enemmän käytännön asioihin ja siihen, mitä olisin tehnyt toisin. Jaan jutut kahteen osaan, ettei yhdestä tule liian pitkää ja sekavaa. Pahoittelut kuvista, en voinut reissussa ollessani kuvitellakaan, että minusta joskus tulisi valokuvaava bloggaaja!

Mistä ajatus reissun toteuttamiseen tuli?

SIBERIA 241

Olin haaveillut Trans-Siperiasta jo kauan. Se oli yksi matkaunelmistani, kategoriassa sitten joskus. En ollut varsinaisesti tehnyt mitään matkan toteuttamiseksi. Tiesin, että joskus matkaisin junassa Siperian tundralla, mutta milloin, sitä en tiennyt. Olisin voinut hyvin tehdä reissun eläkepäivinäni. Kohtalo päätti kuitenkin toisin eräänä sunnuntaina sateisessa Glasgowssa vuonna 2009, kun kuljin Byres Roadilla ystäväni Annan kanssa. Meillä oli usein tapana tutkia STA Travel – matkatoimiston ikkunoita Byres Roadia pitkin kulkiessamme ja tuona sunnuntaina siinä ikkunassa komeili oikein varteenotettava tarjous junamatkasta Moskovasta Mongolian kautta Pekingiin. Matkan tarkoitus olisi pysähtyä Mongoliassa neljän päivän ajan – Mongolia oli myös haaveissani joten tarjous kuulosti just eikä melkein unelmareissultani. Hetken päästä meillä oli taskussame junaliput Moskovasta Ulan Batoriin ja Ulan Batorista Pekingiin. Sinne meni palkkarahat, mutta tyytyväisinä matkasimme luokseni miettimään, että mitäs sitä tulikaan tehtyä. Reissun hintaan kuului liput, majoitus sekä opastettua ohjelmaa ja retkiä Moskovassa, Mongoliassa, kuten myös Pekingissä sinne päästyämme. Jos en aivan väärin muista, niin koko paketin hinta oli siellä 800£ kieppeillä. Nykyään hinta saattaa olla noussut.

Matkapäivät

Berliini – Moskova

SIBERIA 187

Koska meillä oli hankittuina junaliput vain yhteen suuntaan, piti meidän järjestää ensin lennot Moskovaan ja takaisin kotiin Pekingistä. Päädyimme lentämään Moskovaan Berliinistä. Tapasin Annan Berliinissä, jossa vietimme kaksi päivää ennen lentoamme Moskovaan. Moskovaa kiersimme muutaman päivän paikallisen oppaamme johdolla, ja tutustuimme samalla toisiin matkakumppaneihimme: UK:sta oli samoille päiville matkansa varannut meidän lisäksemme neljä henkilöä, yksi pariskunta ja kaksi opiskelijapoikaa. Lopulta koitti päivä, jolloin astuimme Ulan Batorin junaan Moskovassa. Mongolialainen juna vailla mukavuuksia tulisi olemaan asumuksemme seuraavien viiden päivän ajan (kuvassa vasemmalla).

Moskova – Ulan Bator

Viiden päivän junamatka vailla mukavuuksia oli opettava kokemus. Junassa ei ollut suihkua saatika mitään muitakaan mukavuuksia. Hytit olivat neljälle hengelle suunniteltuja, ja niissä oli kaksi alasänkyä ja taitettavat yläsängyt. Ostimme ruokaa mukaan Moskovasta (nuudelit yms kuivaruoat, vaunusta sai kiehuvaa vettä) ja kokkasimme niitä matkan aikana milloin missäkin. Nuudelipurkeissa, pienissä retkipannuissa, mukeissa. Juna pysähtyi lukuisilla asemilla matkallaan kohti Mongoliaa, ja asemalaitureilta sai ostettua syötävää ja juotavaa paikallisilta kauppiallta. Hyödynsimme tätä mahdollisuutta moneen kertaan, kun nuudelit alkoivat tulla korvista ulos. Kauppiailla oli myynnissä myös vaatteita ja muita perushyödykkeitä. Kauppa kävi todella vilkkaana.

SIBERIA 196

Konduktööri möi matkustajille kylmää Baltikaa asemilta lähdön jälkeen. Junassamme oli kuusi turistia (eli meidän matkaporukkamme) ja loput olivat venäläisiä tai Moskovassa asuvia mongolialaisia, jotka olivat palaamassa kotiin kesälomaksi. Tai näin meille eräs ystävällinen mongolialainen opiskelijapariskunta kertoi.

Mukavuuksien puutteeseen tottuu. Sitä alkaa keksiä keinoja, miten peseytyä ja miten pysyä mahdollisimman freesinä. Kuivashampoo on ystävä. Hygieenisyyden lisäksi ongelmaksi koitui ajan kuluminen, tai oikeastaan sen kulumattomuus. Vaikka meillä oli todella hauska porukka mukana reissulla, alkoi reissun puolivälissä himpun verran puuduttaa. Pelasimme korttia, juttelimme niitä näitä, kokkasimme (hah) ja vietimme iltajuhlia hytissämme. Pienimuotoisesti, mutta kuitenkin. Tutkimme radan varrella olevia asemia. Matkalle osui Nizni Novgorod, Perm, Jekaterinburg, Omsk, Novosibirsk, Tomsk ja Irkutsk. Sekä lukuisia pienempiä asemia.

SIBERIA 197

Juna kulki koko matkan Moskovan ajassa, joten loppumatkasta alkoi olla aika sekaisin ajasta. Pysähdyimme Irkutskissa hieman pidempään, ja ostimme kalaa nautittavaksi loppumatkaksi. Irkutskissa nousi kuitenkin pieni huoli, kun kalaa hakenut matkakumppanimme meinasi jäädä junasta. Pienen huolehtimisen jälkeen selvisi, että herra oli ehtinyt nousta viimeiseen vaunuun juuri oikeaan aikaan. Kukaan tuskin haluaa jäädä radan varrelle ilman passia ja rahaa, joten olimme tästä lähtien hyvin tarkkoja junan lähtöajoista.

Venäjän ja Mongolian välinen rajatarkastus oli melko epämiellyttävä. Passimme kerättiin pois moneksi tunniksi ja kaikki reissaajat varmasti tietävät, miten epämiellyttävä olo voi olla ilman passia. Etenkin kyseisessä maantieteellisessä sijainnissa. Toisaalta, ei meillä ollut vaihtoehtoja. Tai no, olihan niitä – passin luovutus tai Venäjälle jääminen. Valitsin ensimmäisen. Hieman ennen Mongolian rajaa sijaitsee oikein söpö, perivenäläinen kylä, jossa meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä. Kylä oli kuin parin vuosisadan takaa, mutta tunnelmaa siellä riitti. Vanhoja puutaloja sekä Ladoja, asfaltista ei tietoakaan.

Maisema alkoi muuttua, mitä lähemmäs Ulan Batoria juna kulki. Suurin osa Venäjästä oli vehreää. Uralillakin. Maisemasta tuli Mongolian lähestyessä karumpi ja kuivempi.

Ulan Bator oli itselleni kaupunki, josta minun oli melko hankala kuvitella mitään etukäteen. Se oli niin erilainen, missä olin koskaan aiemmin ollut. Melkoisen eristyksissä Euroopasta katsottuna ja no…. hyvin kaukana (tuolloin UB:sta pystyi lentämään Eurooppaan vain Frankfurtiin, muistaakseni). Mongolia oli kaunis ja eksoottinen, ja taidan tehdä siitäkin erillisen postauksen. Sen kyseinen maa ansaitsee.

Ulan Bator – Peking

SIBERIA 414

Neljä päivää Mongoliassa kului nopeasti ja tuli aika astua uudestaan junaan, suuntana Peking. Olin pakahtua onnesta, kun pääsin Ulan Batorissa oikeaan sänkyyn nukkumaan ja suihkuun, ja uusi kahden päivän junamatka hurjassa kuumuudessa ei välttämättä ollut asia jota varsinaisesti odotin. Kiinalainen juna oli kuitenkin paljon modernimpi kuin mongolialainen versio junasta, joten meillä oli hieman mukavammat oltavat.

Tuo kiinalainen juna oli kuitenkin suunnattu turisteille. Selkeästi. Noin puolet matkustajista olivat länsimaalaisia, ravintolavaunussa oli paljon suurempi valikoima ja viihtyvyyteen oli panostettu. Teimme tuttavuutta useiden kanssamatkustajien kanssa. Libanonilainen putkimies (juttua hänestä täällä), hurmaava, vanhempi libanonilais-ranskalainen lääkäripariskunta sekä hollantilaiset isä ja tytär jäivät mieleen. Libanonilainen putkimies oli lähtenyt Siperiaan pakoon menetettyä rakkauttaan, muut olivat toteuttamassa unelmiaan matkasta Venäjän halki Kiinaan. Kahden päivän junamatkan aikana näimme autiomaata. Se oli jopa kaunista, mutta hieman pelottavaakin. Monikaan luonnollinen asia ei täällä elä, ajattelin.

Mongolian ja Kiinan rajalla Erlanissa passimme takavarikoitiin taas, matkustajilta mitattiin kuume (lintuinfluenssa oli tuolloin valloillaan) ja junasta vaihdettiin pyörät. Juna nostettiin vaijereiden varassa ilmaan ja se sai alleen uudet, Kiinan mittoja vastaavat pyörät. Mielessäni mietin, että mitäs olisikaan tapahtunut jos olisin sattunut kuumeessa olemaan.

SIBERIA 435

Matka jatkui ja aamun koittaessa heräsimme horisontissa siintävään Kiinan Muuriin. Tuohon näkyyn tulee harvemmin herättyä, ja olin näystä niin mykistynyt, etten edes tajunnut kaivaa kameraa esiin. Ikkunasta alkoi matkan edetessä näkyä massiivisia asuinrakennuskomplekseja, ja lähestyimme matkamme viimeistä etappia eli Pekingiä.

SIBERIA 445

Peking lähestyi kovaa vauhtia ja perille saavuttuamme hyvästeltyämme matkakumppanimme pekingiläisellä rautatieasemalla olimme valmiit tutustumaan Kiinaan, maahan joka oli minlle ja Annalle molemmille aivan uusi tuttavuus. Tuosta alkoi kiinnostukseni kiinalaista kulttuuria kohtaan, joka vei minut lopulta Taiwaniin kieltä opiskelemaan vuosia myöhemmin.

Seuraava Trans-Siperia-juttu kertoo käytännön jutuista ja siitä mitä olisin mahdollisesti toisin reissussa ollessani. Matkastani löytyy lisätietoa niin täältä blogista kuin tästä Iltalehden artikkelistakin.

Onko siellä ruudun toisella puolella ketään, joka olisi tällä samaisella reissulla käynyt? Entä te muut, kiinnostaako matka halki Siperian?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

48 Comments

  • Reply Reetta lauantai, elokuu 29, 2015 at 20:15

    Ei ole tämä retki ollut omissa suunnitelmissa, vaikka Mongoliaan haluaisin kyllä päästä matkailemaan. Setäni tekin vastaavan junamatkan vuonna -80, ja siltä retkeltä olenkin lapsuudessa kuullut paljon hauskoja tarinoita! 😀 Nyt on pakko heittää pieni pilkunnysväys Mongolian pääkaupungin nimestä (syystä, että Helsingin Yliopiston Itä-Aasian tutkimuksen pääsykokeissa vuonna 1994 sattui olemaan kysymys ”Kirjoita Mongolian pääkaupungin nimi oikein translitteroituna. Vääristä kirjaimista, heitto- ja välimerkeistä vähennetään 0.1 pistettä kokeen lopputuloksesta.”): eli oikea kirjoitusasu on nykyään Ulaanbaatar (niinkuin se kyrillisillä kirjaimilla mongoliaksi kirjoitetaankin). ”Ulan Bator” on venäläistetty kirjoitusasu, joka sittemmin levisi ilmeisesti länsimaisiinkin kieliin, mutta kaupungin virallinen kirjoitusasu on länsimaisilla aakkosillakin vaihdettu siis Ulaanbaatariksi. 🙂 (Ihan siis vaan tällainen pikku kuriositeetti! En tiedä, noudatetaanko tätä sääntöä länsimaisissa kielissä oikeasti ollenkaan – tämä ei siis ollut kritiikkiä!)

    • Reply lena keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 17:07

      Kiitos Reetta tuosta selvennyksestä! Mun täytyy tunnustaa, että mä olin siinä uskossa että Ulan Bator on kaupungin nimi suomeksi ja Ulaanabataar on kansainvälinen muoto, mitä käytän kun englantia puhun. 😀 No, aina sitä oppii uusia juttuja. Suomen kielessä taitaa tosin tuo Ulan Bator olla puhekielessä yleistä, ainakin omassa kaveripiirissäni. Enkuksi puhutaan aina Ulaanbatarista, ehkä siksi sotkin. 🙂

  • Reply Lotta Watia | Unagidon lauantai, elokuu 29, 2015 at 07:00

    TansSiperia-matkoista on aina mielenkiintoista lukea. Tää on niin klassisen eeppinen reissu, että ehdottomasti pitää joskus vielä toteuttaa. Tuosta ajan kulumattomuudesta kuulee kyllä aina. Ja siitä, kuinka pää menee sekaisin, että paljonko kello on. Ehkä voisi toimia omalla kohdalla paremmin se, että pysähtyis johonkin tuossa matkalla. Toisaalta niitä junia ei taida ihan jatkuvasti kulkea.

    • Reply lena keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 16:58

      Mä näkisin sinut Lotta helposti tuolla Siperian raiteilla. 🙂 Kiinaan menossa esimerkiksi! Kannattaa joskus ottaa ohjelmaan tuo reissu, varmasti tykkäät. Se ajan kulumattomuus ei ole ongelma, jos on seuralainen jonka naamaa jaksaa katsella muutaman päivän ja varaa etukäteen tekemistä mukaan. Ja tilanne helpottuu tietenkin silloin, jos pysähtyy matkalla. Ehdottomasti tekisin niin näin jälkiviisaana!

  • Reply sarrrri perjantai, elokuu 28, 2015 at 17:38

    Mä haluaisin kovasti tehdä tämän matkan joskus, erityisesti Mongolia siinä matkan varrella kiinnostaa kovasti. Tuntuu etten nykyään oikein osaa enää matkustaa niin askeettisesti kuin aiemmin, mutta kyllä silti lähtisin tähän junaan vaikka joutuisinkin olemaan neljä päivää ilman suihkua.

    Ihanaa että kirjoitit tästä, luen suurella mielenkiinnolla myös ”sarjan” muut osat! 😉

    • Reply lena keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 16:55

      Haha, musta on myös tullut mukavuudenhaluisempi iän karttuessa. 😀 Ehdottomasti lähtisin tuolle matkalle uudemmankin kerran, mutta nuorempana ei sitä noista askeettisista oloista niin välittänyt. Tiedä häntä, haittaisiko nyt. 😀 Vielä ainakin yksi osa sarjasta tulossa, kiva kuulla että kiinnostaa! 🙂

  • Reply Heidi perjantai, elokuu 28, 2015 at 11:46

    Tämä on yksi mieheni haaveista, mutta minä sille aina naureskelen, että mee vaan junalla, minä lennän Kiinaan, nähdään sitten siellä. En ole niin innokas junamakailija, että pystyisin istumaan viisi päivää putkeen junassa! Se olisi itse asiassa jo ihan painajaista – olen aivan liian levoton pysyäkseni paikalla niin pitkään, vaikka maisemat hieman vaihtuisivatkin ikkunan takana.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, elokuu 31, 2015 at 17:20

      Mä olin kans ihmeissäni, sillä en tosiaan ole tunnettu siitä että tykkäisin junamatkailla. 😀 Mutta tuo oli kyllä sen verran huippu juttu, että suosittelen vakavasti 🙂 Mä en esimerkiksi oikein tykkää matkustaa Kuopiosta Helsinkiin junalla, hinta-laatusuhde ei ole kunnossa, mutta mukavasti puksuttelen junalla sitten kauemminkin hah.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita perjantai, elokuu 28, 2015 at 05:54

    Tämä on ollut varsinainen seikkailu! Hui, aika jännääkin varmasti! Itse en ehkä vastaavanlaiselle matkalle lähtisi (tai mistäs sitä koskaan tietää) mutta hyvin mielenkiintoista oli lukea tämä sun kokemus.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, elokuu 31, 2015 at 17:17

      Oli kyllä seikkailu, ei käy kieltäminen. 🙂 Tuonne kannattaa ehdottomasti lähteä jos reissu yhtään kiinnostaa, jos tuntuu että junamatkailu ei esim ole se juttu niin lähempää ja vaivattomammin löytyy varmasti kohteita. Ja sitten näitä juttuja voi tosiaan lukea blogeista:)

  • Reply Mikko Nurminen torstai, elokuu 27, 2015 at 13:09

    Todella mielenkiintoinen postaus! Mulla on jotenkin vähän ristiriitainen suhtautuminen tuohon junamatkaan. TAvallaan se sopisi oikein hyvin mun tyyliin ja tapaan reissata. Toisaalta juuri tuo pitkä junamatka ja ajan kuluttaminen voisi ehkä olla tällä hetkellä liikaa. Luulen, että tulen tuon joskus tulevaisuudessa vielä kyllä tekemään.

    Mongolia sen sijaan on kyllä paikka johon haluan jo lähitulevaisuudessa! Siitä olen kuullut paljon hyvää. Ehkä kuitenkin suoraan lentämällä.

    Itselläni oli varmaan vähän samanlaisia junakokemuksia kun tulin Pohjois-Koreasta 20 tuntia Kiinaan ja siellä myös oli näitä mielenkiintoisia rajamuodollisuuksia.

    • Reply lena maanantai, elokuu 31, 2015 at 16:02

      Kiitos Mikko!:) Tuo reissu on sellainen, jonne kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan kaveri, jonka naamaa jaksaa tuijotella pidempäänkin 🙂 Mongolia on joka tapauksessa näkemisen arvoinen maa, meni sinne miten tahansa. Nykyään sinne taitaa päästä paremmin lentämälläkin, mikä on tietysti aina parempi juttu. Tuo P-Koreasta Kiinaan reissu oli varmasti aikamoinen kokemus. Wow. Nuo rajamuodollisuudet voin jotenkin hyvin kuvitella, tuo meidän taisi olla aika lastenleikkiä Pohjois-Koreaan verrattuna..

  • Reply Terhi / Muru Mou torstai, elokuu 27, 2015 at 12:05

    Kiitos tästä tarinasta, mielenkiintoista luettavaa! Joskus joitakin vuosia sitten haaveilin vastaavasta reissusta, kylläkin useammalla pysähdyksellä. Nykyään en enää tiedä, kiinnostaisiko reissu sittenkään niin paljoa. Mussa ei ehkä ole enää riittävästi seikkailumieltä 🙂

    • Reply lena maanantai, elokuu 31, 2015 at 12:48

      Mä olen juuri tuosta syystä onnellinen, että tein reissun silloin aikoinaan. Toki vieläkin lähtisin tuolle reissulle jos tilaisuus tulisi eteen, mutta ehkä vähän enemmän olisin varuillaan ja mukavuuden haluinen. 🙂 Jos tuonne päin maailmaa lähtee, kannattaa ehdottomasti pysähtyä paljon meitä enemmän. Näin saa paljon enemmän reissusta irti!

  • Reply Jenna / Journey Diary torstai, elokuu 27, 2015 at 08:50

    Oonkin lukenut tästä sun matkasta muistaakseni aiemmin. Varmasti mieletön ja unohtumaton kokemus! 🙂

    • Reply lena maanantai, elokuu 31, 2015 at 12:46

      Oli kyllä ihan huikea reissu, ei voi muuta sanoa! Oonkin tainnut tästä kirjoittaa aiemmin, oli hauska palata asiaan tuoreiden mietteiden kera 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, elokuu 27, 2015 at 08:37

    Jotain ikonista tuossa reissussa kyllä on, sillä monen tuttavapiiristä tuntuu löytyvän vähintään yksi reissun tehnyt, vaikkei itse sitä olisi tehnytkään. Minä en moiseen epämukavuuteen (enkä Venäjälle tätä nykyä) lähtisi, mutta mieheni Ruotsissa asuva veljenpoika teki reissun aikoinaan poikaporukalla ja kyllä siitä juttua riitti!

    • Reply lena maanantai, elokuu 31, 2015 at 12:43

      On totta, että yllättävän moni on tuon reissun tehnyt! Aina löytyy joku, joka ainakin tietää tai tuntee jonkun reissun tehneen. Mulla on myös tuo mukavuusaste reissuilla ehkä noussut viime aikoina, mutta tuo oli kyllä reissu jonne lähtisin uudeleen. Venäjä tietenkin aiheuttaa mielipiteitä nykyään ihan syystkin, ja on hyvä miettiä haluaako sinne matkustaa… itse lähtisin, vaikka tiedostan että moni ei varmasti astuisi jalallakaan ko. maahan.

  • Reply Arna / Cocoa etsimässä torstai, elokuu 27, 2015 at 06:31

    Trans-Siperia on haaveissa eiku siis suunnitelmissa täälläkin! Meidän oli tarkoitus aloittaa maailmanympärimatka vuonna 2012 tällä junamatkalla, mutta koska reissu alkoi helmikuussa (Siperia helmikuussa, ei kiitos!), päätettiin siirtää asia tuonnemmaksi. Vielä joku päivä me se tehdään! Mutta pysähdellään todennäköisesti enemmän, eli ehkä se kuukausi olisi minimiaika tällaiselle reissulle.

    • Reply lena maanantai, elokuu 31, 2015 at 12:40

      Joo Siperia ei taida helmikuussa olla kovinkaan viehättävä paikka. 😉 Reissusta kannattaa ehdottomasti haaveilla ja ottaa se työn alle. Ainakin suunnitelman asteelle, koskaan ei voi suunnitella liikaa ja tuonne on parempi suunnata niin että taustatyö on tehty huolella. Kannattaa pysähdellä paljon enemmän ja ainakin kuukausi varata. Kolme viikkoa ei ollut tarpeeksi.

  • Reply Tapsa tiistai, elokuu 25, 2015 at 13:45

    Kiva että jollain matka mennyt tuubiin, itse vietin viikon Venäjällä sairaalassa josta yhden yön teholla.
    Syy siihen oli äkillinen sairastuminen jota ei voinut mitenkään ennakoida. Se onkin sitten Venäläinen temppu tehdä että siellä saat asianmukaisen hoidon ja selviät kustannuksista mitä siitä voi koitua esim nyt vaikka puhelinkuluina,joita tuli sievoiset noin 700 Euroa mitä vakuutusyhtiö ei meinannut aluksi edes maksaa heillä kun katto summa on yleinen noin 50 tai 70 Euroa vaikka kyseessä oli välttämättömät puhelinkulut minun hoitooni liittyen….

    Ja muistkaa siellä ei siten juuri puhuta muuta kuin VENÄJÄÄ!

    Mutta hyvää reissua teille jotka taigamaan lävitse haluatte matkustaa…!

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 15:19

      Hui, hurja kokemus Tapsa! Toivottavasti kaikki nyt hyvin. Totta on, että kaikkeen pitää näköjään varautua matkoillaan. Noihin ikäviinkin juttuihin – todella kurjaa, että sinun kohdallasi kävi kurjasti ja jouduit sairaalahoitoon. Vieraassa maassa (etenkin Venäjällä) on ikävä sairastua, etenkin jos ei puhu samaa kieltä sairaalan henkilökunnan kanssa ja kommunikointi taitaa muutenkin olla Venäjällä vain venäjäksi. Hurja summa nuo puhelinkulut, soittoihin saa aika äkkiä uppoamaan satasia. Onneksi sinulla oli kuitenkin vakuutus olemassa, toivottavasti sait selvitettyä asiat vakuutusyhtiön kanssa jälkikäteen!

  • Reply Minna tiistai, elokuu 25, 2015 at 06:16

    Upean kuuloinen reissu! Tämä on sellainen matka, että ainakaan tässä elämäntilanteessa en sitä omalle kohdalle voi kuvitella, mutta mistä sitä koskaan tietää mihin elämä kuljettaa.

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 15:13

      Oli kyllä mahtava reissu, siitä ei pääse yli eikä ympäri. 🙂 Kannattaa pitää matkasta haave voimissaan, tuonne pääsee varmasti myöhemminkin jos elämätilanne on jossain vaihessa eri. Opaskirja kannattaa hankkia pahimman matkakuumeen taltuttamiseksi … teen sitä itse usein. 😀

  • Reply Maarit Johanna maanantai, elokuu 24, 2015 at 19:34

    Oi vihdoinkin tämä!
    Niin mielenkiintoista. Olis tietenkin hauska kuulla tuoreita kokemuksia, mutta näitä tarinoita on myös hauska kuulla. 🙂 Mua kiinnostais myös ne Skotlanti-jutut takautuvasti. Ne ei varmasti ”vanhene”! 🙂

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 15:12

      Kiva, jos tykkäät näistä Maarit! Muistelin, että sä joskus tästä kyselit. 🙂 Jos muuten tiedät, että kellään olisi tuoreita kokemuksia niin otan mielelläni linkkivinkkejä vastaan. Skotlanti-jutut laitan ehdottomasti mietintämyssyyn myös!

  • Reply Jenni / Globe Called Home maanantai, elokuu 24, 2015 at 18:55

    Minä aloin haaveilla tuosta reissusta, kun vuonna 2002 kävin Pekingissä mummoni kanssa, ja matkaoppaasta selvisi, että tuollainenkin pääsykeino olisi maahan. Haluaisin kuitenkin pysähdellä myös matkan varrelle Siperiaan, joten enemmän aikaa tarvitsisin tuohon reissuun.

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 15:10

      Jos mä tosiaan tekisin jotain toisin, niin ehdottomasti pysähtelisin Siperiassa enemmän. Kirjoitan tästä vielä uuden jutun, mutta ne Siperian kaupungit olisivat ehdottomasti listallani. Harmitti oikeastaan, etten koskaan päässyt niitä tutkimaan lähempää, eikä esim Novosibirskiin lähdetä ”noin vain”. Vähän syrjässä reiteiltäni. 😀

  • Reply Sara maanantai, elokuu 24, 2015 at 18:45

    eräs kaverini haaveilee. Itse epäröin. Se että kestänkö sitä 5 päivää. Kiina minua kiinnostaa, mutta muuten mongolia yms. On minulle ehkä aavistuksen Pelottavia. Ja kestänkö jos jokin asia menee pieleen. Juna-matka ei niinkään hermostuta. En tiiä… Katotaan jos tulee toteutettua. Myös matkanvarrella venäläiset ruuat epäilyttää.

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 15:09

      Kannattaa miettiä tuota reissua ja aina itse kannustan matkaan. Mutta on tietenkin itse hyvä miettiä mitä matkoilta haluaa. Laaja suunnittelu auttaa usein ja tiedon onkiminen ennen matkaa – aina voi jutella sellaisten kanssa, jotka ovat reissussa käyneet. 5 päivää on pitkä aika, mutta viihdykkeen ja hyvän matkaseuran kanssa se voi olla tosi hauskaa. Me ostimme Moskovasta kuivaruoat eli nuudelit yms. ja ne toimivat tosi hyvin matkalla. Toki sitten paikallisilta saa ostettua lisää, mutta se ei ole välttämättömys. 🙂 Jos haluat lisätietoa niin kysy ihmeessä!

  • Reply Annika | travelloverblogi maanantai, elokuu 24, 2015 at 16:28

    Äitini ajeli reitin joskus 80-luvulla yhteen menoon. Se oli viikko Helsingistä Pekingiin. Eipä ollut muita turisteja siinä junassa. 🙂 Minua ei saisi vaunuun ilman mukavuuksia, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, luokkia on useita ja mukavuuksiakin saatavilla. Toisaalta jos haluan viikoksi junaan, ehdottomasti mieluummin ajelisin Idän pikajunalla tai Rovosraililla, molemmat unelmiani, mutta toistaiseksi ovat olleet rahallisesti tavoittamattomissa, koska en ole halunnut laittaa niin suurta osaa vuoden matkarahoista yhteen reissuun.

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 15:06

      Voin kuvitella että oli aikamoinen kokemus tuo tuolloin, vieläpä yksin naisena ja länsimaalaisena. Hatunnosto äidillesi! Idän pikajuna olisi ihana ja mulla on nyt yöpöydällä kirja Oriental Expressistä kertova kirja… ei helpota yhtään tilannetta. 😀 Hintavaahan tuo on, ja kuten sanoit, tarkoittaa sitten karsimista muista reissuista. Mutta joskus vielä.

  • Reply Ansku BCN maanantai, elokuu 24, 2015 at 15:41

    FB:n puolella jo kommentoinkin, että Trans-Siperia kiinnostaisi ja kertaalleen sitä on jo suunniteltu, mutta monista hankaluuksista johtuen se ei silloin onnistunut. Kunhan nuo lapset ovat päässeet pahimman murrosiän yli, niin ehkä sitten voin harkita junareissua uudelleen 🙂

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 15:02

      Lasten kasvaessa tuolla voi olla oikeasti tosi kivaa. Näin paikallisia lapsia paljonkin junassa, mutta tosiaan länsimaisia ei siellä paljon muutenkaan ollut. Saati länsimaisia lapsia. 🙂 Jää varmasti muuten lapsillekin mieleen mielenkiintoisena tuo reissu, ei ole joka kaveri tuolla käynyt ja tulee koettua juttuja joita ei välttämättä muuten tulisi koettua reissuilla. Esimerkiksi juna-elämä ja askeettiset olosuhteet, hyttiluokasta riippuen tietenkin.

  • Reply Jenna maanantai, elokuu 24, 2015 at 13:08

    Kiva, kun kirjoittelit tästä. Tää on mun must-do listalla kyllä hyvin korkealla! On tosiaan opettavaista viettää junassa viis päivää, kun ei pääse suihkuun ja pitää saada aika kulumaan. Passin poisantaminen on niin ahdistavaa, etenkin jos se viedään pidemmäksi aikaa pois.

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 15:00

      Tää on reissu, jota suosittelen tosi kovasti. 🙂 On tosiaan opettavaista viettää viisi päivää junassa, ja on muuten hieno hetki kun pääsee sen jälkeen suihkuun ja nukkumaan kunnon sänkyyn. Mutta hienoa se juna-aikakin on, ei sitä käy kieltäminen.

  • Reply Henna /suurin onni maanantai, elokuu 24, 2015 at 13:05

    Samoin kuin sinä, olin unelmoinut pitkään tuosta reissusta ja toteutin sen vuonna 2008, mutta toiseen suuntaan, Hong Kongista Kiinan, Mongolian ja Venäjän läpi Helsinkiin. Muita järjestelyjä ei matkaa varten tehty kuin hommattiin viisumit passiin ja lento Hong Kongiin. Loppu hoideltiin matkan varrella ja valikoitiin pysähtymispaikkoja mielen mukaan. Yhteensä käytimme matkaan aikaa noin kuukauden ja muistaakseni pysähdyimme 11 eri paikassa. Mongolia oli minullekin kohokohta, samoin pidin Kiinan pienemmistä kaupungeista ja kylistä paljon. Venäjälläkin pysähdyimme useassa eri paikassa, mutta ehkä lähempänä kotia alkoi jo vähän reissuväsymys painaa. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa postausta, mitä olisit tehnyt omalla matkallasi eri tavalla. Omallani en ehkä mitään, oli hyvä kokemus matkustaa pääosin junan kolmannessa luokassa ja pysähdellä paljon. Ja tuo taisi olla se reissu, joka kehitti minun reissaajan itsetuntoani kaikkein eniten. Tulimme kuitenkin 11 000 km matkan maitse kotiin käytännössä ilman minkäänlaisia etukäteisjärjestelyjä. Sen jälkeen oli sellainen olo, että aika monta muutakin ns. hankalalta tuntuvaa reissuhaavetta on ihan mahdollista toteuttaa ja tuskin edes millään kovalla työllä ja tuskalla, niin sujuvasti tuokin meni. Ja näin sitä ollaankin tässä vuosien varrella tehty 🙂 Ehkä sen olisi voinut tehdä eri tavalla, että Mongoliassa olisi toki voinut käyttää vieläkin enemmän aikaa, oli se vaan niin upea paikka!

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 14:59

      Kuukausi on ehdottomasti hyvä aika tuolle reissulle, meidän reissu oli auttamatta liian lyhyt. Tosin parempi se kuin ei reissussa ollenkaan, mutta kuitenkin. 🙂 Mongolia oli itsellekin reissun ehdoton kohokohta ja halusin ottaa paikasta irti niin paljon kuin mahdollista, mitä meidän aikataulu siis antoi periksi. Pidin Ulan Batorista, mutta pidin myös maaseudusta. Se oli jotenkin niin karua ja autenttista. Yövyimme jurtissa ja heräsimme aamulla jurtassa auringonnousuun (ihan kuin josssain cheesy romanissa konsanaan, haha), ihan mahtava kokemus. Pieni suunnittelu on aina poikaa, etenkin tuollaisilla reissuilla. Suosittelen kyllä kaikille. 🙂

  • Reply Kthetraveller maanantai, elokuu 24, 2015 at 10:43

    Ihania luettavia nämä minulle hyvin ”eksoottiset” =nou nou -jutut on. Kuten tuossa muutama sana edellä vihjaisin, ei tuollainen matka ihan innosta minua ja jää kyllä tekemättä, mutta kiva kun niistä pääsee lukemaan turvallisesti vaikkapa omalta kotisohvalta 😉

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 14:54

      Tää on just matkablogien hyvä puoli, tulee luettuja juttuja paikoista jonne ei välttämättä itse tule matkaamaan. 🙂 Hyvin turvallinen tapa matkustaa tämä, haha mainio sanonta!! 😉

  • Reply Riia maanantai, elokuu 24, 2015 at 10:08

    Moi,

    olen kolmen matkatoverin kanssa mennyt Tran Siperian junailun Moskovasta Pekingiin viime kesänä. Meillä se oli osana isompaa kokonaisuutta, jossa seikkailimme Trans Siperian lisäksi kuutisen viikkoa Aasiassa.

    Trans Siperian junamatka on niin omanlaisensa, erilainen ja upea kokemus, että suosittelen varauksetta kaikille, jotka haluavat kokea muutakin kuin ”perinteiset Kanariansaaret”. Me matkustimme ensin Moskovasta Ulan Batoriin. Olimme Mongoliassa Hustain kansallispuistossa kaksi päivää ja UB:ssä kaksi päivää. Mongolian maaseutu oli upea ja mieleenjäävä, Ulan Bator puolestaan ei antanut itsestään niin hyvää kuvaa. Jatkoimme UB:sta Pekingiin ja sieltä sitten aikanaan jatkoimme eteenpäin kohti Etelä-Koreaa ja muita seikkailuumme kuuluneita paikkoja ja kaupunkeja.

    Moskovasta Ulan Batoriin junassa oli lisäksemme vain pieni kourallinen Eurooppalaisia. Yllätykseksemme suurin osa heistä oli panostanut ensimmäisen luokan hyttiin. Meidän lisäksemme vain kaksi Ruotsalaista poikaa oli toisen luokan vaunussa. Kolmatta luokkaa ei tässä junassa edes ollut. Minusta toisen luokan vaunun fasiliteetit olivat aivan riittävät -tokihan sitä suihkua kaipaa-, ja antoi matkaan lisää autenttista tunnelmaa. Ostimme pääasiassa asemilta ruokaa; savustettua kalaa, kana- ja lihapiirakoita ja nuudeleita.

    Meidän porukkamme mielestä viisi päivää junassa meni aivan heittämällä. Ei tullut tylsiä hetkiä ja aika tuntui tosiaan lentävän. Maisemien katselu, kortin pelaaminen, laiska oleilu, naapurihyttien ihmisten kanssa juttelu, ei kerinnyt tylsää tulla.

    Vinkkinä menijöille, jos aiotte ruokailla muutenkin kuin vain käyttämällä ravintolavaunun antimia, kannattaa ottaa mukaan oma (iso) posliinimuki tms. ja lusikka/haarukka/veitsi monitoimikapine. Elämä on huikean paljon helpompaa.

    Trans Siperian reissu oli aivan huikea, ja se todella kannatti tehdä. =)

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 14:53

      Kiitos todella kattavasta matkakertomuksesta Riia! Mukava huomata, että muutkin ovat tätä reissua toteuttaneet. 🙂 Kuulostaa siltä, että meillä on ollut aivan täysin samanlainen matkaohjelma, kävimme samassa kansallispuistossa ja vieläpä saman ajan. Maisemien katselu oli todella antoisaa junamatkalla, olet oikeassa. Välillä mieleen tuli ajatuksia että ”mä olen ihan oikeasti täällä”, upeita auringonlaskuja, isoja Siperian kaupunkeja sekä lähempänä Mongoliaa tosin oli niitä autioita seutuja. Meillä oli valitettavasti kielimuuri naapureiden kanssa, olisi ollut ihana jutella heidän kanssaan lisää. Onneksi omalla porukalla oli kuitenkin mukavaa. 🙂 Hyviä vinkkejä muuten nuo lusikka / haarukka yms jutut. Ehdottomasti niitä arkea helpottavia juttuja! 😉 Reissu kannattaa ehdottomasti tehdä ja voin suositella sitä jokaiselle jota reissu kiehtoo. Vähän erilaista reissuamista.

  • Reply Kohteena maailma maanantai, elokuu 24, 2015 at 08:52

    Itseä on tuo Transiperian junareissu kiinnostanut pitkään. Jos sen teen, pitää matkakaveri&kaverit valita tarkkaan juuri sen takia, että kyseisellä junaosuudella ei aika käy pitkäksi 🙂 Maisematkin alkavat jossain vaiheessa varmasti hieman turtumaan.

    Tuo passin poisottaminen tuntuu varmasti ikävältä. Itsellä sattui taannoin Moskovassa pienimuotoinen moka, jonka seurauksena oli passini parissa viimeisessä sivussa paikallisten sähköpostiosoitteita… No se miksi näin kävi on oma tarinansa, mutta hieman arvelutti miten Venäjän tulli suhtautuu asiaan maasta lähtiessä. No onneksi selasi passin läpi puolihuolimattomasti siten, että katse ei kiinnittynyt näihin sivuihin. Seuraavana aamuna sitten tilattiinkiin kotimaassa poliisiasemalla uutta passia…

    • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 25, 2015 at 14:47

      Kaveri kannattaa ehdottomasti valita tarkasti. Sellainen, joka on rento ja ei niuhota turhasta, ehdottomasti. Hyvän matkakaverin kanssa reissulla on todella paljon potentiaalia ja siitä tulee varmasti ikimuistoinen.
      Mitä ihmettä, passi täynnä sähköpostiosoitteita? Jopas, siellä on ollut vähän erikoinen touhu menossa. Onneksi et joutunut Venäjällä ongelmiin vaan sait passin uusittua kotisuomessa. Huomattavan paljon rennompaa ja mukavampaa puuhaa kuin Moskovassa, oletan!

  • Reply Elämää ja Matkoja maanantai, elokuu 24, 2015 at 07:54

    Tunnustan, että olen liian mukavuuden haluinen tämän kaltaiselle reissulle, mutta reissu oli varmasti kokemuksena hieno ja kaiken epämukavuuden väärtti! Matkaohjelmia katsoessa Mongolia on vaikuttanut mielenkiintoiselta ja varmastikin oli unohtumaton hetki herätä katsoen Kiinan muuria!
    Aurinkoista alkanutta viikkoa Sinulle!

    • Reply lena maanantai, elokuu 24, 2015 at 12:01

      Upea reissu oli ehdottomasti. Vaikka puitteet eivät olleetkaan supermukavat, oli reissu silti todella onnistunut. Tai ehkä siksi – saimme hyvin autenttisen kokemuksen ja koimme juttuja, joita ei varmasti olisi ”paremmissa” junissa tullut koettua. 🙂 Mahtavaa viikkoa sinnekin!

  • Reply Merja maanantai, elokuu 24, 2015 at 07:47

    Kiitos Lena tästä jutusta! Minä olen yksi niistä, jotka ovat tätä postausta pyytäneet 🙂 Vielä pari vuotta sitten kyseinen matka ei kiinnostanut pätkääkään, mutta kun aiheesta on lukenut enemmän, niin se alkoikin yllättäen kiinnostaa. Pari asiaa mietityttää ja toinen niistä on, miten saa junassa ajan kulumaan. Aluksi voi tietysti seurustella muiden matkustajien kanssa ja lueskella jotain, mutta pidemmän päälle sekin alkaa kyllästyttämään. Toinen asia mitä pohdin, tuleeko yksin matkaan lähtiessä turvaton olo. Näillä näkymin en reissukaveria tuonne saa. Ainakin kaikki, joilta olen kysynyt, ovat katsoneet minua samalla tavalla kuin olisin kysynyt heitä mukaani matkalle kuuhun 😉 Passin poisantaminen ei kuulosta kivalta, mutta ilmeisesti kaikki ovat sen takaisin saaneet. Mukavuuksien puuttuminen ei niinkään häiritse, koska siihen on vaellusmatkoilla tottunut. Kuivashampoot ja kosteuspyyhkeet ovat kovassa käytössä. Sitten kun sinne suihkuun pääsee, niin se tuntuu taivaalliselta 🙂 Tämä matka menee ehdottomasti harkintaan, ajankohta vielä avoin..

    • Reply lena maanantai, elokuu 24, 2015 at 12:00

      Merja, uskon ettet ole yksin tämän ”ongelmasi” kanssa. Trans-Siperian reissusta haaveillaan, mutta se ei ole monenkaan kohdalla sellainen juttu joka tultaisiin kuitenkaan toteuttamaan. Eikä monien päivien junareissu välttämättä ole kiehtova asia, varsinkaan alkeellisimmissa junissa. Meidän reissumme kulki ryhmässä, jota emme ennnestään tunteneet. Kannattaakin ehkä olla yhteydessä matkatoimistoihin (jopa ulkomailla), jos siellä olisi sopiva porukka lähdössä matkalle. Johon voisi liittyä mukaan. Matkan tekeminen on mukavampaa porukasssa, mutta toisaalta, usein tuolla junassa tutustuu ihmisiin. Ainakin, jos länsimaisia on mukana junassa. 🙂 Voi että, se suihku oli niin luksusta siellä Mongoliassa kun sinne päästiin. Muistan vieläkin sen hetken. Ja sängyn! Palaan pian linjoille uuden artikkelin kanssa, tosi hauska itsekin muistella tuota reissua 🙂

    Leave a Reply