(Ps. Matteo ei oikeasti käytä käsilaukkua. Tilanne lavastettu.)

Juttelimme Matteon kanssa muutama päivä sitten matkustamisesta ja siitä, miten uudet paikat näyttäytyvät matkailijan silmin. Keskustelu muuttui erityisen mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa, kun juttelimme Suomesta ja siitä, miten Suomi näyttäytyy Matteon mielessä. Emme ole hirveän syvällisiä aiheesta koskaan jutelleet, joten oli aika mielenkiintoista kuulla italialaisen, nyt jo melko kokeneen Suomen matkaajan mietteitä. Toki tiedän, että Matteo on aina viihtynyt Suomessa ja pitää maastamme, mutta tällä kertaa halusin informatiivisempia vastauksia. Matteo on käynyt Suomessa noin kymmenen kertaa ja olemme viettäneet aikaamme eniten tietysti Kuopiossa ja sen lähiseuduilla, mutta myös Helsingissä, Lapissa sekä Nurmeksessa. Ennen kuin aloimme seurustella, hän ei tiennyt Suomesta juuri mitään, mikä on melko yleistä eurooppalaisten sekä kauempaa tulevien keskuudessa (tässä taannoin kirjoittamani kannanotto aiheeseen). Vaikka perusasiat kuten maamme sijainti, pääkaupunki yms olivat Matteon hallussa, koettiin etenkin ensivierailujen aikana monia ahaa-elämyksiä.

Pyysin Matteota listaamaan positiivisia juttuja Suomesta, sekä vastapainoksi tietenkin negatiivisia. Aloitetaan niistä positiivisista!

Positiiviset mielleyhtymät Suomesta

Rauhallisuus

Matteo on vaikuttunut Suomen rauhallisesta ilmapiiristä. Kysyessäni selvitystä tähän kohtaan, Matteo kertoi että Italiassa ihmiset ovat tunteellisempia, ärhäkämpiä, kaduilla on meteliä ja Suomi on enemmän slow pace. Koko ajan ei tarvitse olla menossa jonnekin, vaan voi myös rauhoittua. Ihmiset viihtyvt enemmän omissa oloissaan. Italiassa ympärillä on aina ihmisiä ja Suomessa Matteo pitikin siitä, ettei koko aikaa tarvitse olla sukkuloimassa jonnekin. On ihan ok olla yksin kotona ja katsoa vaikka tv:tä, ottaa aikaa itselle. Kai tässäkin asiassa on eroja italialaisten perheiden välillä. Tämä kohta oli minulle hieman ihmetys, sillä en ole tullut tätä asiaa juurikaan huomioineeksi. Suomalaiset kyllä viihtyvät aika paljon kotona, kun asiaa miettii.

 Ympärillä on paljon tilaa ja luontoa

Muokkaamattoman luonnon läheisyys on tehtyt tähän Italianoon vaikutuksen. Kuten myös maiseman avaruus ja asumisen väljyys. Asuttamattomien alueiden laajuus on toscanalaiselle kaupunkilaispojalle ihmeellistä, tämä kävi selväksi ajaessamme Lappiin pari vuotta sitten. Autiota maata riittää vaikka muille jakaa. Kuopiossa Puijon metsät ovat kaikkien saavutettavissa ja ne ovat monien kotoa jopa kävelyetäisyydellä. Ei tällaista luontoa Italiassa ole kovinkaan monen kotiovella, vaan sitä lähdetään joskus etsimään satojenkin kilometrien päästä.

Ruoka!

Italiano tykkää Suomen ruoasta, ja Suomessa ollessamme maistelemme usein erilaisia suomiruokia. Tämä on aika paljon sanottu henkilöltä, joka on kasvanut perinteisesti italialaisessa kulinaristiperheessä. Perheessä, jossa ruoanlaitto on tärkeä osa jokaikistä päivää ja ruokia mietitään tarkkaan ja hartaasti. Etenkin äitini laatikkoruoat ovat Matteon suosiossa, kuten ovat myös karjalan piirakat, korvapuustit sekä lihapullat. Korvapuusteja käymme hakemassa silloin tällöin Lontoon Nordic Bakerystä, ja ollaanpa niitä joskus itsekin leivottu. Mämmikin upposi Matteolle kohtuullisen hyvin kerman kanssa, salmiakista hän ei innostunut (olen tosin tavannut vain yhden ulkomaalaisen, joka salmiakista pitää). Olen Matteon tavattuani alkanut tuoda Englantiin ruisleipää, ja herkuttelemme sillä melko usein.

Bileet

Matteon mukaan suomalaiset osavat juhlia, rennosti ja huolettomasti (tämä ei liene yllätys kenellekään). Italiasta on kulemma hankala löytää rentoja biletyspaikkoja, jonne voi mennä vähemmänkin pynttäytyneenä parille ja nauttimaan rentojen kanssajuhlijoiden seurasta. Suomessa näitä löytyy, parhaana esimerkkinä Kuopion Albatrossi sekä sataman alueen paikat. Matteo kertoi omista kokemuksistaan Firenzen klubiskenestä, jossa on tiukahko pukukoodi, sisäänpääsy saattaa maksaa jopa 50€ ja musiikki pauhaa niin että juttelu on mahdotonta. Suomessa on paljon rentoja istuskelupaikkoja alkoholinnauttimistarkoitukseen (tyyliin pubit), mutta Italiassa niitä on kuulemma vähemmän. Eri asia on sitten paikat, joissa on tarjolla aperitivoa ja ruokaa. Matteo on käynyt tutustumassa myös Tahkon juhannukseen (heh), joka oli kuulemma hauska kokemus. Yhdessäolo mökkimaisemissa luonnon helmassa oli kuulemma kokemus, josta kaverit myös Italiassa ovat nyt kuulleet ja mökkireissu Suomeen on suunnitteilla.

Sauna

Saunominen on Matteon lempijuttuja Suomessa. Italiassa hyvin harvalla on sauna ja jos jollain sellainen sattuu olemaan, on se kuulemma merkki vauraudesta. Se, että niin monessa taloudessa on Suomessa sauna, oli alkuun aika suuri ihmetyksen aihe. Sauna oli Matteolle ihan uusi juttu ja muistan vieläkin anopin hyväntahtoiset ja huolesta kumpuavat varoittelut liiallisesta saunomisesta yli 50c lämpötilassa.  Suomessa ollessamme saunomme lähes joka päivä, ikään kuin varastoon. Ulkomailla on ikävä saunaa.

Entäs ne negatiiviset jutut sitten?

Sain lypsää näitä negatiivisia juttuja Matteolta hetken. Hänellä ei kuulemma ole juurikaan negatiivisia mielleyhtymiä Suomesta, ja halusi korostaa että hän oikeasti pitää Suomesta. (Okei, Matteo olisi valmis muuttamaan Suomeen ja tutki jo, olisiko hänellä työmahdollisuuksia omalla alallaan Suomessa. Minä olin se, joka laittoi tälle idealle jarrut). Lopulta sain ongittua miehestä kaksi negatiivista mielleyhtymää.

Ilmasto

Olemme käyneet Suomessa muutaman kerran talvella. Ilma ei ole ollut se kaikista kylmin mahdollisin (onneksi), mutta -15c pakkasen on Matteokin saanut kokea. Hän ei todellakaan ole tottunut tuollaisiin pakkaslukemiin, ja itse uskonkin että Suomessa pysyvä asuminen saattaisi olla talvisaikaan ei niin mieluinen kokemus. Mene ja tiedä. Matteo pitää lumesta ja kevättalvesta, mutta keskitalven pahimmat pakkaset ovat Välimeren läheisyydessä kasvaneelle liikaa. Kylmyys aiheutti jo fyysisiäkin ongelmia, raukan sormet turposivat talvisen ulkoilun jälkeen vaikka kädessä oli hanskat ja joka paikkaa paleli. Toisaalta, Suomen kesä on Matteolle oikein passeli, Italian kesät ovat hänen mielestään liian kuumia.

Humalahakuisuus

Italialaiset eivät juo itseään humalaan. Tai jos juovat, niin erittäin harvoin. Humalaisten määrä Suomen katukuvassa (jopa päiväsaikaan) taisi olla pieni yllätys Matteolle, vaikka olihan hän jo Englannissa tottunut niitä näkemään suuremmissa määrin. Viiniä kuluu tietysti Italiassa, mutta useimmiten ruoan kanssa. Hiprakkahan siitä saattaa tulla, mutta harvoin humalaa kuitenkaan. Matteon kaverit käyvät klubeilla usein autolla, selvin päin, tai muutamalla kaverin kyydillä. Tämä oli minulle shokki, sillä ihan rehellisesti myönnän etten kestäisi sitä klubimeininkiä hetkeäkään selvin päin. Ei kiitos, mielummin katson vaikka tv:tä kotona.

Tähän loppuun kysyin Matteolta, mikä on hänen lempipaikkansa Suomessa. Kuopio, siksi että hän on siellä eniten käynyt. Seuraavaksi nousee kesäinen Nurmes. Pieni Nurmes ja sen karu ja kaunis luonto on tehnyt tähän italianoon lähtemättömän vaikutuksen.

Mitä teidän ulkomaalaiset tuttavat miettivät Suomesta?