Elämäni matkalaukuissa (ja pahvilaatikoissa)

Viime viikkoisessa Twitterissä pyörivässä #Matkachatissa juttelimme maailmanympärimatkoista ja siitä, kiehtovatko matkat maailman ympäri tällä hetkellä. Mietin hetken vastaustani, mutta se vastaus tuli oikeastaan aika helposti. Ei, minua eivät maailmanympärimatkat nyt kiinnosta.

Tähän on olemassa oikein hyvä syy. Maailmanympärimatkat eivät juuri nyt kiinnosta, syystä että olen muuttanut viime aikoina niin paljon. On  oikeasti todella kivaa, että meillä on lokakuussa tiedossa pysyvämpi asuinpaikka Saksassa. Sieltä käsin on erittäin hyvä reissata, mutta on kiva olla koti jonne reissuilta palata. Muuttaminen rassaa vähän, eikä ihme. Viime vuonna tähän aikaan se muuttoruljanssi alkoi – tavarat Lontoosta Suomeen, Suomesta Taiwaniin ja takaisin, sitten osa tavaroista Lontooseen, osa on anoppilassa Italiassa. Huh, vähempikin jo stressaisi. Ehkä nyt on jo aikakin saada ne (vähäntyneet) tavarat yhteen osoitteeseen ja rakkaat kirjat kirjahyllyyn.

IMG_3729

Yllä Bilbaoon lähevät kirjat. Tein periaatepäätöksen, että suljen iltaisin puhelimen ja somen ja keskityn oikeiden kirjojen lukuun. Olettaen, että minulla ei ole välttämätöntä tarvetta olla somessa juuri sinä iltana – mieli lepää ihan eri tavalla kun kädessä on oikea kirja. Nuo kirjat pitäisi saada Bilbaossa luettua, en malta odottaa. Ihan liikaa mielenkiintoisia teoksia!

Olin viime viikolla hetken Suomessa. Matkustin sinne kahden matkalaukun kanssa (molemmat just eikä melkein sen sallitun 23kg) ja käsimatkatavaraa niin paljon kuin vain lentoyhtiön rajoitukset sallivat. Tämä tavarapaljous selittyi tulevalla muutollamme ensin Bilbaoon ja sitten Düsseldorfiin. En halua  raahata Espanjaan asti pariksi kuukaudeksi mitään ylimääräistä ja sitten hoitaa kaikkea eteenpäin Düsseldorfiin. Meillä ei ole myöskään vielä osoitetta Saksassa, joten rahtipalvelun käyttö hankaloituu huomattavasti.

IMG_3730

Yksi pahvilaatikollinen odottaa kotona noutajaansa. Osa menee Oxfamille hyväntekeväisyyteen, osa sen sisällöstä lähtee Italiaan rahtina ja loput (peitot, viltit, tyynyt) sovimme jättävämme uudelle vuokralaiselle. Voi sitä iloa, kun tuo on tyhjä!!

Asunnossa on jo aika tyhjää täällä Lontoossa, ja hetken näytti siltiä, että selviämme Espanjaan kahden matkalaukun voimin, aivan kuten alunperin suunnittelimmekin. Kunnes sain puhelun.

Matteo nimittäin soitti hetki sitten ja kertoi, että hänen toimistollaan onkin kaksi isoa pahvilaatikkoa täynnä tavaraa! Plus riisinkeitin, jonka sain entiseltä kiinalaiselta kämppikseltäni hänen muuttaessaan takaisin Kiinaan. Siis mitä. Miten me olemme voineet unohtaa kaksi isoa, täyttä pahvilaatikollista tavaraa?  Pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että ne ovat peruja ajalta, kun muutin Taiwaniin vuosi sitten. Menen ensi viikon alussa Matteon toimistolle kartoittamaan tilannetta ja katson, mitä siellä on. Jos hyvin käy, siellä ei ole mitään muuta kuin ”unholaan” jääneitä vaatteita ja voin viedä ne Oxfamille hyväntekeväisyyteen. Jos huonosti käy, siellä on jotain tärkeää jonka haluan säilyttää ja sitten pitää taas miettiä, että mitäs sitä nyt tehtäisiin. Ystävillekään ei kehtaa montaa pahvilaatikkoa viedä säilöön, etenkin kun kahdella lähimmällä ystävälläni on myös muutto päällä täällä Lontoon sisällä. Riisinkeitin lienee helpompi sijoittaa pariksi kuukaudeksi jonnekin (lontoolaiset: nyt olisi hyvä kiinalaisten rakastama tarjolla pariksi kuukaudeksi!;).

Kiinnostus tähän muuttamiseen on tällä hetkellä aika lähellä nollaa. Mutta selviän siitä ajatuksella, että kuukauden päästä me ollaan jo Bilbaossa, nauttimassa Baskimaan tunnelmasta ja ruoasta. Toivottavasti myös kivasta säästä! Toivottakaa minulle onnea pahvilaatikkojen kanssa, vitsit alkavat olla aika vähissä jos niistä löytyykin jotain tärkeää. Nyt jätän pahvilaatikot sikseen ja lähden nauttimaan upeasta kesäpäivästä after workien merkeissä. Palaan asiaan huomenna, jolloin julkaisen Nivea-arvonnan voittajan! Kivaa perjantaita kaikille!

Previous Post Next Post

12 Comments

  • Reply Maarit Johanna lauantai, elokuu 8, 2015 at 14:18

    Valitin keväällä Markulle miten vähän on kaappitilaa tässä meidän surkean pienessä luukussa ja sanoin haluavani muuttaa isompaan kämppään. Fakta on että Sodiksen uusien kämppien säilytystilat on suunniteltu sinkkumiehille, jotka omistaa yhden parin kenkiä ja hyvin vähän muutakin vaatetta ja tavaraa. Nakattiin neljä jätesäkillistä tavaraa seuraavana viikonloppuna Punaiselle ristille ja roskiin ja samalla keveni mieli ja tilaa tuli lisää. Se oli jo niin kamala urakka, että muuttamisen ajatteleminenkin saa näkemään punaista.
    Voin vaan kuvitella ku pitää muuttaa maasta toiseen! Jos tulee enempikin muuttoja, niin varmaan sitä alkaa ennemmin tai myöhemmin pitämään tavara kasaa minimissä, että on helpompi liikkua 🙂
    Ihan mahtavaa eloa teille Bilbaoon!

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, elokuu 9, 2015 at 17:43

      Kiitos Maarit! 🙂

      Olet oikeassa siinä, että muuttaminen maasta toiseen on aika stressaavaa kun muutto pitää hoitaa esim lentokoneella pakettiauton sijaan. Argh, hajottaa jo nyt ajatella edes huomenna alkavaa urakkaa:)
      Eikös Sodankylässä ole armeijan tukikohta, siitäkö juontaa tuo että sinkkumiehille soveltuvia asuntoja on paljon? Säilytystilaa ei kyllä voi koskaan olla liikaa ja itse olen ostanut kaikenmaailman IKEA-lipastoja ja laatikoita piilottamaan tavaroita. Toimii ainakin väliaikaisesti. 😀

  • Reply Milla - Pingviinimatkat lauantai, elokuu 8, 2015 at 07:43

    Huh, tsemppiä muuttoon! Kun kolme vuotta kestäneen muuttovaiheilun jälkeen päästiin tähän nykyiseen kämppään, niin ei ole paljon huvittanut pakkailla tai raahata kamoja minnekään. Vieläkin tosin J:n äidin luona käydessä varastoista pullistelee meidän roinaa mistä pitäisi vaan hankkiutua eroon. En tajua mikä pakko niitäkin kaikkia on ollut säilyttää…. Tai miksi siellä vieläkin osa säilytetään, eikä vaan laiteta menemään. Sitten kuitenkin kun aloitetaan inventaario, niin huomataan joka kerta raahaavamme pari laatiokollista tavaraa nykyiseen kotiin missä kaapit jo pullistelee tavaroistaan. Vähemmälläkin tosiaan pärjäisi 😀

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, elokuu 9, 2015 at 17:41

      Kiitos Milla!!:) Tsemppiä toden totta tarvitaan. Tuo on kyllä niin totta, että miksi sitä tavaraa oikeasti pitää säilyttää niin paljon… jotenkin tuntuu siltä, että se ostaminen on tosi kivaa ja tulee hetkeksi kiva fiilis, mutta hetken kuluttua se tavara tuntuu todella turhalta. Etenkin vaatteiden kanssa, ja olenkin yrittänyt tällä hetkellä panostaa laatuun määrän sijaan. Pitkässä juoksussa paljon parempi, fiksumpi sekä kukkaroystävällisempi vaihtoehto. Ja tilaa säästyy. Tsemppiä teillekin tavaroiden selvittelyyn, se palkitaan vaikka se kehtuuttaa tosi paljon ennen kuin alkaa puuhaan. 😀

  • Reply Pirkko / Meriharakka perjantai, elokuu 7, 2015 at 20:43

    Innostuin muutama vuosi sitten erilaisista minimalistiprojekteista tyyliin Project 333 (33 vaatetta aina per 3 kuukautta, sitten sitten vaihtaa jotain noista 33:sta seuraavalle kaudelle), poista yksi tavara päivässä, digitalisoi kaikki … ja näiden innoittamana olen, tosin pikkuhiljaa, kutistanut vaatevarastoani, hävittänyt lähes kaikki konkreettisessa muodossa olleet valokuvat ja lopettanut fyysisten kirjojen ostamisen melkein kokonaan ja karsinut vanhoja, vähitellen.

    Minulla innostus nousi tavallaan siitä, että jo kohta pari vuosikymmentä sitten tyhjensimme sisarieni kanssa isäni jäljiltä 200 neliön kämpän, jossa hän oli asunut n. 50 vuotta ja silloin jo ajattelin, että minun jäljiltäni ei sitten joskus tuollaista tavaramäärää alkaen kouluaikaisista muistiinpanoista jää kellekään siivottavaksi.

    Toki meillä tavaraa edelleen on, 160 neliön talon verran (mutta väittäisin, että aika väljästi), mutta ehkä jonkinlaisena tavoitteena takaraivossa kuitenkin, että sitten joskus, kun jään eläkkeelle, voisin helposti ja kevyesti asettua vaikka useammaksi kuukaudeksi johonkin toiseen kaupunkiin. Saa nähdä miten käy 🙂

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, elokuu 9, 2015 at 17:38

      Mäpäs taisinkin lukea tästä minimalistiprojektista, olisiko sinulla ollut maininta blogissa. 🙂 Ei ollenkaan huonompi ajatus, ihminen ihan oikeasti pärjää tosi vähällä kun tarve on. Tai vaikka ei olisikaan tarvetta, silti pärjää aika vähällä 🙂 Tavaraa tulee vain haalittua ja siitä sitten ei oikein pääse mitenkään eroon. Toki hyväntekeväisyyteen tavaran vieminen on hyvä tapa päästä siitä eroon, mutta aina on niitäkin joita a) ei raaski viedä b) ovat tavallaan ihan kunnossa, muttei kehtaa kuitenkaan viedä edelleen myytäväksi. Digitalisoiminen on mainio ajatus, ja itse teen sitä suurissa määrin. Mutta nuo kirjat ovat heikkouteni ja niitä tulee ostettua ihan kirjoina – rakastan lukea kirjaa. Meillä on myös Kindle, ja se on hyvä, mutta se ei kirjaa korvaa. 🙂

  • Reply Susanna perjantai, elokuu 7, 2015 at 16:05

    Ihan ymmärettävää 🙂 minä harkitsen sellaista esim. 2-3 kuukauden maailman ympäri reissua, ehkä siinä ei kaikkea ehtisi nähdä mutta jotain kumminkin ja hyvä jo sekin. Minulla on kanssa ollut noita matkalaukun painorajoitus ongelmia, kun olin Roomassa niin jostain syystä lentokentän vaaka näytti aina 25kg ja jokaisesta kilosta olisi mennyt maksut erikseen niin otin jo senkin takia junan. Tosin myöhemmin huomasin että laukkuni painoikin 20kg, niin en sitten tiedä oliko lentokentän vaaka väärässä. Nyt toivoisin että laukku painaisi taas enintään sen 20kg kun ei painavaa laukkua ole yhtään mukava raahata eikä etenkään mukavaa nostaa rappusia ylös. Olen pyrkinyt vähentämään tavaraa ja aika hyvin on löytynyt laatikoita joista tavaraa menee hyväntekeväisyyteen, joskus on tullut jätettyä ylimääräisiä tavaroita myös kodittomille. Olen myös vihdoin oppinut sen ettei hienojakaan kenkiä välttämättä kannata säästää, jos ne hankaavat jalkoja.
    Onnea ja kivaa perjantaita!

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, elokuu 9, 2015 at 17:34

      Oi, tuo 2-3kk maailman ympäri on tosi hyvänpituinen reissu! Siinä ehtii nähdä tosi paljon, suunnitellen tietysti. Musta tuntuu että tuo pituus olisi just nyt tosi hyvä, ei liian pitkä mutta tarpeeksi pitkä että ehtii nähdä mahdollisimman paljon jos tosiaan suunnittelee reissun kunnolla. Hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on hyvä ideä aina, pääsee itse eroon tavaroista ja samalla tuntee, että tekee työtä hyvän tarkoituksen vuoksi. Kiitos Susanna, toivottavasti oli kiva viikoloppu:)

  • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, elokuu 7, 2015 at 15:17

    En tajua, miten kestät muuttamista tuohon tahtiin :P. Itsellä menee hermot jo silloin, kun muuttaa kerran neljään vuoteen x). Onnea ja jaksamista noihin muuttoihin ja uusiin kuvioihin! Olette ihan ihme pariskunta, kun jaksatte tuollaista ;).

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, elokuu 9, 2015 at 17:31

      Hahaa, ei sitä itsekään aina tajua miten paljon se vaatii jaksamista. 😀 Kiitos tsempistä, sitä aina jaksaa sillä ajatuksen voimalla, miten paljon on viime aikoina tullut koettua uusissa maisemissa ja mitä on edessä. 🙂

      • Reply Jerry / Pako Arjesta maanantai, elokuu 10, 2015 at 06:41

        Totta, onhan tuo yhtä seikkailua jatkuvasti, joten sen voimalla jaksaa varmasti :).

        • Reply lena / london and beyond maanantai, elokuu 10, 2015 at 09:27

          Mutta en voisi kieltää, etteikö se oma koti olisi kiva. Välillä kuules kateellisena lueskelen sun ja Tiian asuntojuttuja, ollaan katsottu Düsseldorfista uudehkoja asuntoja ja aina inspiraatiota vilkuilen Tiian blogista:)

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.