Sain menneenä sunnuntaina ajattelemisen aihetta, kun luin Matkakuume-blogia kirjoittavan Gian Facebookissa jakaman mielenkiintoisen artikkelin. Tämä artikkeli oli Helsingin Sanomissa julkaistu teksti Turistit löysivät Tukholman ja Kööpenhaminan – miksi Helsinki ei kiinnosta? ja se oli hyvin mielenkiintoista luettavaa näin matkailusta ja bisneksestä kiinnostuneen lukijan silmin.
Artikkeli kertoo, että ulkomaiset matkailijat ovat löytäneet Kööpenhaminan ja Tukholman, mutteivat Helsinkiä. Tämän kertovat hotelliyöpymisten määrät sekä niiden kasvuvauhti. Artikkelissa myös vihjattiin, että Helsinki ja Suomi eivät ole tarpeeksi hyvin markkinoituja matkailijoita ajatellen – eräs risteilymatkustaja oli jopa luullut olevansa Tukholmassa, kun laiva saapui Helsinkiin. Suomen matkailun edistämiseen käytetään huomattavasti vähemmän rahaa verrattuna naapurimaihimme, rakkaaseen kilpailijaamme Ruotsiin sekä Norjaan.
Jutussa oli kolme kohtaa, jotka osuivat silmiini ja antoivat miettimisen aihetta pääkaupunkimme matkailun kannalta. Olen kerännyt kohdat tähän alle. Käsittelen asiaa paljon matkaavan turistin näkökulmasta.
1. kohta: Case Guggenheim
Ei ole kovin yllättävää, että Helsingin matkailua käsittelevä artikkeli mainitsee Guggenheim-museohankkeen. Aiheesta on kiistelty helsinkiläisten ja viranomaisten toimesta ja aika moni tuntuu olevan hanketta vastaan. Helsingin Sanomien artikkelissa on haasteteltu kahta asiantuntijaa aiheen tiimoilta, Visit Finlandin Kristiina Hietasaarta sekä Lapin Yliopiston matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin johtajaa Johan Edelheimiä. Hietasaari näkisi museon toimivan hyvänä lisänä Helsingin matkailulle ja se nähdään hyvänä turistimagneettina. Edelheim on taas täysin päinvastaisella kannalla ja hänen mielestään museohanke on ”typerä idea”. Kuulemma museon rakentaminen ei muuta Helsinkiä taidekaupungiksi ja häntä lainatakseni: ”Silloin pitäisi myös opettaa kaikki taksikuskit keskustelemaan taiteesta”.
Nyt en minä ihan ymmärrä. Miksi museon tulon myötä taksikuskien pitäisi muuttua taiteen ammattilaisiksi? Taksikuskit voivat tehdä Helsinkiä mielenkiintoisemmaksi asiakkailleen kertomalla heille kaupungin nähtävyyksistä, mielenkiintoisista tapahtumista sekä mielipaikoistaan. En usko että kovinkaan moni taksiasiakas edes älyää ajatella, että taksikuskit toimisivat taideoppaina? Guggenheim-museon saapuminen tulevaan asuinkaupunkiini Bilbaoon elävoitti kaupunkia uudelleen, vaikka suurin osa kaupunkilaisista sitä vastustikin. Kun otin Bilbaosta selvää ensi kertoja, Guggenheim oli asia josta netti ja ystäväni minulle ensi töikseen kertoivat. Miksi tämä ei toimisi samoilla tavoin Helsingissä, elävöittämässä kaupungin matkailua ja tuomassa niitä paljon kaivattuja euroja tulevaisuudessa? Ja miksi Helsinkiä ei voisi alkaa brändäämään taide- ja tapahtumakaupungiksi? HS:n artikkelissakin elokuun tapahtumavilkkautta ylistettiin ja yhdistettynä Helsingin pieneen kokoon, taide ja tapahtumat voisivat olla hyvinkin saatavilla ja koettavissa lyhyessäkin ajassa. Ei pidä tuomita uusia asioita heti kättelyssä, etenkään tässä tilanteessa kun matkailun uudelleenbrändäämiselle on selkeästi tarvetta. Eihän se museo nyt ilmainen ole, mutta jos se onnistuu houkuttelemaan matkailijoita kaupunkiin, siitä hyötyvät kaikki. Jopa kesän turistisesongin ulkopuolella.
Kohta 2. Ravintolapäivä on ongelma
Yksi HS:n artikkelin erikoisimmista mielipiteistä tuli Matkailu- ja ravintolapalveluita edustavan MaRa:n toiminnanjohtaja Timo Lapilta. Hänen on viime aikoina arvostellut ”uusia jakamistalouden muotoja” kuten Ravintolapäivää – hänen mielestään Ravintolapäivä vie asiakkaita perinteisiltä matkailupalveluilta, yhdessä Airbnb-tyylisten palveluiden kanssa. Sinänsä varmaan totta, että tapahtuma tuo esimerkiksi uusia ruokapalvelujen tuottajia (ja kilpailua) Helsinkiin. En kuitenkaan malta olla miettimättä sitä tosiasiaa, että Ravintolapäivä tapahtuu vain pari kertaa vuodessa. Artikkelissa mainittiin myös, että risteilyalukset ovat aikatauluttaneet risteilyjään Ravintolapäivää silmällä pitäen ja tämä päivä on niittänyt mainetta myös maailman medioissa. Miksi sitä ei nähdä Matkailu-ja ravintolapalveluita edustavan henkilön toimesta enemmänkin mahdollisuutena kuin uhkana? Esimerkiksi jonkinasteisen yhteistyön kautta? Tekemällä ruokamatkoja Helsinkiin? Brändäämällä Helsinkiä innovatiiviseksi ruokakaupungiksi? Ja uskon, että tapahtuma saa ihmiset liikkeelle eri puolille Helsinkiä ja siten tuovat mahdollisesti välillisesti tuloja alueen yrityksille. En tiedä onko tätä tutkittu Ravintolapäivän tiimoilta, mutta ihmismassoissa on aina potentiaalia kaupankäynnin kannalta. Se pitää vain osata hyödyntää. Suomalaisessa kulttuurissa usein nähdään kaikki uusi vähän negatiiviselta kantilta – maailma kehittyy ja me sen mukana. Sen sijaan, että syyllistetään ihmisiä uusien juttujen takana ja torpataan uudet ideat, niissä voi nähdä myös potentiaalin kehittämiseen!
Ravintolapäivä on ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen suomalainen konsepti (näin ajattelee tämä ruokamatkailija täällä ruudun toisella puolella ja jonka tutut puhuvat tapahtumasta Lontoossa asti), se tuo vipinää katukuvaan, saa kaupunkilaiset liikkeelle ja matkailijatkin kiinnostuvat kyseisestä tapahtumasta. Ruokamatkailu on nykyään trendikästä ja mikäs sen parempi tapa tutustua kaupungin ruokakulttuuriin olisikaan kun Ravintolapäivä. Monet Helsingin ravintolat ovat käytännön syistä kesällä kiinni (lähde: HS), joten mielestäni kesäaikaan sijoittuva Ravintolapäivä on oikein tervetullut juttu. Matkailijoiden näkökulmasta suomalaisten loma-aika, jolloin Suomi tuntuu osittain pysähtyvän, on hieman ongelmallista. Kun sitä rahaa tulisi, sitä ei oteta vastaan. Toisaalta yrittäjillekin lomaa suo, eli tähän ongelmaan ei ole kaikkia tyydyttävää ratkaisua.
3. kohta: Stop-over mahdollisuus Aasian matkailijoille, yes!
Tämä kohta oli mieluisaa luettavaa. Finnairin strategia toimia linkkinä Euroopan ja Aasian välillä on oikein hyvä, ja on jälkiviisaana ihmeteltävä, miksi stop-over mahdollisuutta ei ole aikaisemmin tarjottu näiden mantereiden väliä kulkeville matkustajille. Mutta koska jälkiviisaus on typerää ja on hyvä suunnata katse eteenpäin, keskitytään positiivisiin asioihin: on mainiota, että mahdollisuutta pysähtyä Helsingissä nyt puuhataan. Icelandair tarjoaa menestyksekkäästi stop-over mahdollisuutta Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä Reykjavikissa, ja tämä vaihtoehto on ollut meillä Matteon kanssa vakavassa harkinnassa. Suurimmalla osasta aasialaisia matkustajia on ostovoimaa, etenkin niillä joilla on varaa matkustaa Eurooppaan. Olivat he sitten liikematkaajia tai lomalaisia – stop-over mahdollisuudella Helsinki totta vie saa tästä osansa.
Omien Aasian kokemuksieni sekä aasialaisten (Japani, Manner-Kiina, Taiwan, Thaimaa) ystävieni ja tuttavieni kautta oppimani mukaan Suomi kiinnostaa (etenkin japanilaisia) ja uskon että monella on kiinnostusta hyödyntää tätä mahdollisuutta. Oli se sitten päivän, kahden tai kolmen reissu. Yksi Lontoon yliopistoaikainen kurssikaverini on kotoisin Kiinan Xianin kaupungista, ja käytti hyvin paljon Finnairia Lontoosta kotiin matkatessaan, onhan Finnairin lento Xianiin ainoa suora lento Euroopasta. Tai ainakin silloin pari vuotta sitten oli. Hän muutaman kerran totesikin, että Helsinkikin olisi kiva joskus nähdä. Ja tämä herra oli tyttöystävänsä kanssa sellainen, että rahaa kulutetaan, eikä ihan vähääkään. Esimerkiksi takkiostoksille lähdettäessa takkiin saattoi upota viisinumeroinenkin summa puntia. Hänen kaltaisiaan on paljon ja varmasti osa heistä pysähtyy tulevaisuudessa mielellään Helsingissa kotimatkallaan!
Helsingillä on potentiaalia
Olen mielestäni melko puolueeton lukija ja kommentoija, sillä olen melkein yhtä turisti niin Helsingissä kuin Tukholmassakin. Täytyy myöntää, että Helsingillä ja Tukholmalla ei näin ulkopuolisin silmin ole juurikaan eroa. Tukholmassa on vanha kaupunki, mutta muuten se on mielestäni hyvin samanlainen kuin Helsinki. Helsinki on kaunis ja vehreä kaupunki, se on sopivan kompakti, siellä on vipinää etenkin kesäisin ja se on luonnon äärellä (esimerkiksi Lonna ja Uunisaari ovat omalla bucket-listallani). Olisi hienoa, jos ulkomaalaisetkin löytäsivät Helsingin ja tulisivat varta vasten paikan päälle. Brittiystäväni oli äskettäin Baltian kiertomatkalla ja oli matkalla Pietariin. Hän viipyi matkallaan puoli päivää Helsingissä, mutta kertoi minulle (hieman anteeksipyytelevästi) että Helsinki ei etukäteen herättänyt hänessä juurikaan tunteita – siksi lyhyt visiitti. Tämä kommentti sai minut ajattelemaan: Helsingissä on paljon potentiaalia ja nähtävää, joten seuraava askel olisi ehdottomasti saada ihmisille mielenkiintoinen mielikuva kaupungista! Kuten sanoin, Helsinki ja Tukholma ovat melko samanlaisia. Koska Tukholma vaikuttaa kiinnostavan matkailijoita, miksei sama kävisi Helsingillekin?
Mitä mietteitä kyseinen artikkeli teissä herätti?
16 Comments
Helsinki ei kiinnosta ketään, koska Helsinki on sivussa, kylmä, kallis ja ennen kaikkea tavattoman tylsä. Ei millään pahalla, mutta Helsingin ja Tukholman asettaminen samalle viivalle on jo jonkinlaista arvostelukyvyttömyyttä. Suomalaisten resuinen pukeutumistyyli on järkyttävää, palvelua ei saa ravintoloissa, ruoka on kallista ja keskinkertaista ja koko kylän raitti on nähty 30 minuutissa. Helsinki on persreikä, joka yhdistää pienen kaupungin tylsyyden suurkaupungin hintoihin ja ongelmiin (Helsingin metro on vitsi verrattuna moniin eurooppalaisiin kaupunkeihin, joissa on kätevä ja nopea raideliikenteen verkko. Ai niin, ratikat. Niiden tunnuslauseeksi sopisi ”Valitse ratikka, kävellen olisit jo perillä ” tai ”Helsingin ratikka, nilkutusvauhtia seuraaviin liikennevaloihin…” Eli se siitä. Olen sanonut ja aion sanoa kaikille ulkomailla, että peräreikään nimeltä Helsinki EI kannata tuhlata aikaansa, Stokis, Köpis, Pietari…Snadi-Tsadi kalpenee kuin kalkkilaivan kapteeni…hyh hyh..
Hei T. Makkonen! MIelenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kommentti. Olen samaa mieltä kanssasi, että Helsinki kalpenee ehdottomasti esimerkiksi Pietarille. Näitä kahta kaupunkia on turha edes verrata, niin eri kaliiperia ne ovat. Pietarissa on historiaa ja kulttuuria niin paljon, että siellä kuluisi varmasti monta viikkoa. Mutta eri mieltä täytyy olla Helsingin ja Tukholman kanssa. Kumpikaan ei ole ykkösmatkakohteeni, ja vähän olen käynyt molemmissa. Kuten sanoin, nämä kaupungit ovat maailman mittakaavassa hyvin samanlaisia. Ainoana erona lienee se, että Tukholmassa on vanhakaupunki ja Ruotsissa kuninkaalliset. Helsingillä on kesällä upeat saaret kaupungin edustalla. Kallista siellä toki on, siksi siellä harvemmin käyn. Metro taas on… no, se lienee pienemmälle kaupungille sopiva. Täällä Bilbaossa on suunnilleen samanlainen (ehkä himpun verran pidempi ja mikäs siinä, ei täällä isommalle ole tarvetta). Tosin Helsingin metroa en ole käyttänyt kovinkaan montaa kertaa, mielestäni Rautatientorin asema on aika karu ja turvattoman oloinen.
Mä olen ollut alusta asti Guggenheimia vastaan siitä syystä, että Helsingissä on jo paljon museotarjontaa, jota voitaisiin kehittää eteenpäin. Esimerkiksi kuinka moni on kuullut EMMAsta (Espoo Museum of Modern Art) ja Weegeestä? Sijainti on vähän kaukana keskustasta (no, 15-20 min bussimatka ja kohta pääsee metrollakin), mutta paikalla on ensinnäkin arkkitehtuurisesti todella mielenkiintoinen rakennus, takapihalla nököttää Ufo, talosta löytyy 4 museota ja ties mitä. Se aika ja panostus mitä Guggenheimin lobbaamiseen on käytetty olisi kehittänyt olemassa olevaa tarjontaa hyvin paljon eteenpäin. Helsingistä löytyy taidetta ilman Guggenheimiakin. Mutta jos ei osata markkinoida, niin sitte on ikävämpi juttu.
Helsingin ja Suomen matkailumarkkinoinnin ongelma on itsetunnon puutos. Ei osata kehua eikä pitää itseään parhaana. Pitäisi vaan röyhkeästi yksinkertaisetkin jutut saada kuulostamaan hienolta ja vastustamattomalta. Luontoa ja hiljaisuutta käytetään paljon, mutta tietysti fakta on, että ei kaikkia Nuuksiossa notkuminen kiinnosta. Pitää olla vastapainona urbaania kaupunkielämää, taidetta, tapahtumia jne – ja onhan niitäkin, mutta kun kaikki aika käytetään siihen surkutteluun mitä Helsingillä ei ole verrattuna esim. Tukholmaan, niin ei ihme jos homma junnaa paikallaan. Katse välillä omaan napaan ja miettimään, mitä meillä on ja miten se saataisiin hyödynnettyä matkailun kannalta.
Anne, muotoilit mun ajatukset tosi hyvin! Suomalaisten pitää opetella kehumaan itseään ja näkemään ne hyvät asiat mitä meillä on, ja mainostamaan niitä. Näin yleisesti, vaatimattomuus kun ei ole hyve kuten suomalainen sananlasku kuuluu. Helsinki on oikeasti mainio kaupunki ja vieläkin uskallan väittää että aasialainen turisti ei näe sitä Helsingin ja Tukholman eroa – meidän pitää vain markkinoida Helsinki heille kiinnostavana kohteena. Kuten Terhi tuossa alla totesi, esim kuninkaalliset voivat tehdä selvän eron matkustustilastoissa. Se pitänee hyvinkin paikkansa, mutta Helsingillä voisi sitten olla paljon muuta tarjottavaa. 🙂 Ja Tallinna on lähellä, yhdistelmäreissut toimivat oikein hyvin. Mä en muuten tiennyt noista pk-seudun museojutuista ollenkaan! En tosin ole sellainen joka seuraa taidetta, mutta yritän kuitenkin päivittää itseni perusjutuista ja tapahtumista. Noita pitäisi ehdottomasti markkinoida paremmin niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin turisteille. : )
Ihan huippuhyva postaus ja niin asiaa!! Repesin tuolle, etta eihan ravintolapaiva ole kuin pari kertaa vuodessa. No niinpa! Miksi pitaa tyrmata loistava idea ja laukoa typeria negatiivisia kommentteja? Ja Airbnb… Hyva vaan, etta se tuo kilpailua Helsingin (ja koko Suomen) naurettavan kalliisiin hotelliyopymisiin. Kilpailua ei pitaisi pelata niin etta aletaan mollata muita, vaan pitaisi osata korostaa niita asioita, joilla parjaa kilpailussa mukana. Yksi mielestani merkittava ero naiden kolmen maan/kaupungin valilla on se, etta Suomella ei ole kuninkaallisia, ja niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, ma uskon etta se on yksi syy miksi Tukholma ja Koopenhamina vetaa enemman turisteja.
Kiitos Terhi!!:) Mä en tajua tätä negatiivista asennetta, jota Suomessa tuntuu olevan liikkeellä. Syyttelyn sijaan kaipaisin uusien asioiden näkemistä uudella tavalla ja asioiden kehittämistä. Mollaaminen ei todellakaan ole se, miten kilpailu hoidetaan. Ehkä pitäisi vain miettiä, että miten tekisin asiat paremmin itse tai voiko tätä juttua kenties tehdä yhdessä. Kilpailu pitää talouden virkeänä ja vie maata eteenpäin. Hyvä pointti tuo kuninkaalliset muuten, niiden läsnäolo saattaa saada ihmisiä liikkeelle (esim. Ruotsin kuninkaalliset häät). Pitäisikö Suomenkin presidenttiä alkaa brändäämään 🙂
Mä luulen, että loppujenlopuksi suurin ongelma Helsingillä on maantiede: olen tavannut lukuisia ja taas lukuisia amerikkalaisia, jotka kertovat vierailleensa Pohjoismaissa jollain roadtripillä tai interraililla, mutta Suomi on lähes aina jäänyt välistä, koska sinne on vaikea päästä.
Ehkäpä sitä brändäystä siis kaipaisivatkin ruotsinlaivat?
Interreil-reissuilla tuo maantiede on aikamoinen probleema tosiaan. Tuo meri jakaa aika hyvin Suomen ja Skandinavian ja esimerkiksi Etelä-Ruotsista on todella helppo päästä Tanskaan – ei täältä meiltä niin helposti mennä minnekkään. Oi voi ruotsinlaivat, niitä pitäisi kyllä jokaisten kokea. Ne kelluvat viihdekeskukset ovat elämys ja mielenkiintoinen tapa liikkua Ruotsin ja Suomen välillä. Ja ovatpa ne paljon Tallinnan laivoja rauhallisempia, joten niitä voi käyttää niin perheet kuin muutkin matkaajat. Pitäisi tässä joku hetki viedä Matteokin Tukholmaan laivalla:)
Tätä markkinointipuutetta on aina ihmetelty maailmalla. Mm. huippu-urheilijat ja kansainväliset tunnetut sankarimme pitäisi palkata markkinamiehiksi ja -naisiksi. Ja todellakin Helsingin kulmillakin, kuten Nuuksiossa on hienoja paikkoja, jonne voisi paketoida kokemuksia…
Palkataan vaikka ulkomailta ammattimarkkinoijia, jos itse ei osata. Lisäksi meidän pitäisi ymmärtää hyödyntää tänne töihin tulevia ulkomaalaisia, jotka voisivat omalla kielellään markkinoida Suomea ja kehitettäviä turistipalveluita.
Hyvä postaus!
Kiitos Minttu! Urheilijoilla on iso merkitys maan mielikuvien rakentamisessa, ja tietyissä lajeissa Suomi pärjääkin tosi hyvin. Pieni pr-tilaisuus kilpailun jälkeen Suomen kannalta kilpailun järjestävässä maassa voisi hyvinkin toimia (esimerkki). Ja usein täysin ulkopuolinen näkee asiat paremmin kuin itse – ammattimarkkinoija ei olisi ollenkaan huono juttu. Ulkopuolisella ei ole tunnesidettä Suomeen ja osaa kertoa asiat niinkuin ne ovat, ihan harkitsemisen arvoinen juttu.:)
Ja lisäksi täytys saada kaikki suomalaiset innostumaan enemmän kotimaan matkailua. Monien asenne kotimaan matkailuun on negatiivinen, ei täällä mitään oo, ei kiinnosta!
Ollaa liian vaatimattomia!
Tuo on totta! Tässä on ero esimerkiksi italialaisten ja suomalaisten välillä. Italialaiset rakastavat maataan ja ovat aina kertomassa vinkkejä minne mennä ja mitä tehdä, suurella ylpeydellä. Suomalaiset ovat taas usein liikkeellä asenteella ”ei täällä mitään ole”. Tämä oli hyvä pointti Helena, pitää itsekin alkaa tarkkailla mitä suustaan päästää kun Suomesta puhuu muiden kanssa 🙂
Hyvä postaus! Mutta siis oikeasti, voi hyvä jumala mikä myötähäpeä tuli lukea noita kommentteja aiheeseen (itse artikkelia en ole lukenut). Siis että muutaman kerran vuodessa järjestettävä ravintolapäivä vie Helsingin ravintoloiden asiakkaat?! Siis luinko mä oikein?! Voi hyvää päivää… Eiköhän syyt löydy jostain ihan muualta, jos ravintoloilla menee huonosti.
Ja mä oon ihan Guggenheimin puolella. Ihan kuin olisi Lapin herralla oma lehmä ojassa. Olisko pelko takapuolessa siitä, että turistivirrat Lappiin hiipuu, jos Helsingissä on tarpeeksi nähtävää? En tiedä ko. herran henkilökohtaista suhdetta maamme pohjoisosiin, mutta se tosta hänen typerästä kommentistaan tuli mieleen. Guggenheimin vastustajathan usein vetoavat siihen, että ”nekin rahat voisi käyttää paremmin esimerkiksi vanhuspalveluihin jne”. Mä nään kyllä asian toisin. Jos noin alkaa miettimään, niin minkä tahansa julkisen hankinnan varat voisi käyttää ”paremmin”. Mä uskon vakaasti, että Guggenheimista olisi pitkällä aikavälillä suurta hyötyä Suomelle monessa mielessä. Vaikka en itse kuulukaan museoihmisiin, niin maailmalla on älyttömästi porukkaa, jotka ovat valmiita matkustamaan kohteeseen X ihan vain jonkun tietyn museon takia.
Kiitos Meri! Mun on jotenkin ihan kauhean vaikea hyväksyä tuollaista asennetta, että maailmalla mainetta niittänyt tapahtuma (ravintolapäivä) nähdään uhkana. Se voi olla myös iso mahdollisuus ja matkailualan toimijat voivatkin miettiä, miten se voisi toimia kaikkien kannalta hyvänä tapahtumana! Airbnb on toki kinkkisempi esim hotellien kannalta, mutta taas… maailma muuttuu ja uusia juttuja tulee koko ajan. Tähän pitää oppia vastaamaan. Tuo Guggenheim on sellainen, joka mielestäni toisi Helsinkiä tunnetummaksi maailmalla. Ihmiset oikeasti matkustavat taiteen perässä kuten sanoit ja uskon (ja toivon) että se olisi Helsingille iso juttu. Tuo taksikuski-kommentti oli ihan hölmö mielestäni. En minäkään mikään taiteen suurista suurin ystävä ole, mutta ihan varmasti käyn Guggenheimissa Bilbaossa!
Mun on pakko kommentoida, että oon aika samaa mieltä tuon artikkelin kanssa siitä, että Suomea ei osata markkinoida matkailumaana samalla tavoin kuin naapurimaitamme. Tukholmassa matkailualan harjoittelupaikassa näki, miten paljon kaupungissa on nimenomaan turisteille suunnattuja palveluita, joita markkinoidaan aktiivisesti. Toisaalta itse olen sitä mieltä, että Tukholma on kaupunkina Helsinkiä mielenkiintoisempi ja juuri nähtävyys- ja museotarjonnaltaan monipuolisempi. Vasa-museo ja Skansen ovat molemmat paikkoja, joiden kaltaisia ei muualla maailmassa ole, ja ne ovatkin hyvin markkinoineet itseään turisteille. Helsingistä tällaiset ainutlaatuiset nähtävyydet ehkä hieman puuttuvat. Mutta taas, kun vertaa Helsinkiä muuhun Suomeen Lappia lukuunottamatta, niin täällä muualla vasta ollaankin lapsenkengissä matkailumarkkinoinnin suhteen. Järjestetyt retket suomalaiseen luontoon olisivat varmasti hitti ulkomaalaisten turistien keskuudessa, mutta tarjontaa on tällä hetkellä aika minimaalisesti. Meidän suomalaisten täytyisi vaan rohkeasti markkinoida upeaa maatamme matkailijoille! 🙂
Hyvä kommentti Hanna! 🙂 Oon ihan samaa mieltä tuon artikkelin kanssa, koko maailmalle pitäisi kuuluttaa miten mahtava paikka Suomi on ja miksi tänne kannattaa ja pitää tulla! Mä oon jotenkin aina nähnyt Helsingin ja Tukholman suurinpiirtein samanlaisina kaupunkeina, vaikka Tukholmassa juuri muutama juttu enemmän taitaakin olla. Kuitenkin ero on esim japanilaisturistin näkökulmasta sen verran pieni, että pienellä rummutuksella Helsinki voisi hyvin nostaa profiiliaan esim. heidän keskuudessaan. Pienet Suomen kaupungit ovat ehdottomasti jäljessä Helsinkiä ja uskon, että pienellä tsemppauksella voisi tehdä ihmeitä. Juurikin nuo luontoon järjestetyt kävelyretket voisivat toimia vallan hyvin, esim kiinalaisten vienti mustikkametsiin, aivan oikeassa olet! 🙂