Nostalginen tyttöjen viikonloppu Glasgowssa

Kuten tästä jutusta kävikin jo ilmi, vietin viime viikonlopun entisessä kotikaupungissani Glasgowssa. Viime tingassa varatut bussiliput Lontoosta Glasgowhun ja takaisin olivat ainoa järkevä ja kustannusystävällinen vaihtoehto matkantekoon, ja vaikka välillä vuodatinkin tuskan kyyneleitä 10 tunnin bussimatkan aikana, oli se matkanteko kaiken sen arvoista. Oli ihana palata Skotlantiin ja Glasgowhun kahden vuoden tauon jälkeen, ja viettää viikonloppu ystävien kanssa vanhoilla kotinurkilla pyörien ja kuulumisia vaihtaen. Muutin Glasgowsta pois jo neljä vuotta sitten, mutta oli ihanaa huomata, miten sitä tuntuu että ei sitä koskaan olisi poissa ollutkaan. Kyllä ne neljä vuotta jälkensä jättivät ja vaikka silloin vuonna 2011 poismuuton aikoihin Glasgow kyllästytti melko rankalla kädellä, olin perjantaina hyvin onnellinen bussin saapuessa Glasgown linja-autoasemalle tuttuihin maisemiin.

Olen kirjoittanut blogissani melko vähän Glasgown ajoistani, sillä kuten varmasti tiedättekin, olen yrittänyt pitää tämän palstan mahdollisimman reaaliaikaisena. Yritän kuitenkin tämän taannoisen reissun myötä ottaa vahinkoa takaisin – Glasgow ja Skotlanti ansaitsevat kaiken mahdollisen huomion ja jos pystyn mitenkään antamaan näille paikoille edes pientä peeärrää blogini kautta, niin sen teen.

Viime viikonloppu kului suurimmaksi osaksi Glasgown West Endissä. Asuin siellä suurimman osan Glasgown ajoistani, käytännön syistä. Glasgown yliopisto sijaitsee alueella ja opiskelijat ovat ottaneet alueen omakseen sijainnin vuoksi – he elävät siellä sulassa sovussa muiden paikallisten kanssa. Viihdyin West Endissä muutamassa eri osoitteessa (jos aivan tarkkoja ollaan, niin vuoden verran asuinpaikkanani toiminut Glasgow Harbour taitaa olla aika West Endin rajoilla, mutta kuitenkin) ja West Endin palveluita (kauppoja, pubeja, ravintoloita) tuli hyödynnettyä kiitettävään tahtiin. Ystäväni, jonka luona yövyin, asuu hyvin lähellä entistä asuntoani. Majoittuminen hänen luonaan mahdollisti West Endin pääkadulla, Byres Roadilla, kiertelyn lauantaina ja oli ihana fiilistellä muutamien vuosien takaisia juttuja ilman minkäänlaista kiirettä.

Nautimme aamiaista entisessä (lähes) kantapaikassani Kember & Jonesissa, kiertelimme kauppoa ja ikkunashoppailimme, nautimme tuopin Oran Mor-nimisessä pubissa (joka taisi joskus muinoin olla kirkko) ja söimme hyvin illallista muutama vuosi sitten Glasgowhun perustetussa vietnamilaisessa ravintolassa The Hanoi Bike Shopissa. Se oli minulle ihan uusi tuttavuus ja oikein miellyttävä sellainen – tuntuu, että Glasgown ravintolaskene on vilkastunut roimasti sen jälkeen, kun kaupungista pois muutin.

Viikonloppuni pohjoisessa kruunasi sää. Glasgown viikonloppu oli täydellisen aurinkoinen, mikä on kuulemma ollut erittin harvinainen ilmiö tänä kesänä. Tämä oli kuin toisinto taannoiselta Irlannin reissullani, jolloin aurinkoa ei ollut kuulemma näkynyt moneen viikkoon ennen visiittiäni Dubliniin. Kai minua näiden viime aikaisten kokemusten perusteella voisi tuurihaukaksikin kutsua, sillä Glasgow (kuten nyt mikä tahansa muukin kaupunki) on parhaimmillaan auringon paisteessa. Ja uskokaa minua, sitä aurinkoa ei liiaksi asti noilla nurkilla näy. Aurigonpaiste mahdollisti piknikin Kelvingrove Parkissa ja kiertelimme yliopistolla vanhojen hyvien aikojen kunniaksi. Eipä tähän voi muuta todeta, kuin että aika makea yliopisto meillä oli, katsokaa vaikka.

Vaikka Glasgow on kaupunki, johon palaan mielelläni, ei se olisi mitään ilman siellä olevia ystäviä. Mikä tahansa kaupunki voi olla upea, mutta ihmiset ovat lopulta asia, joka määrittää siellä viihtymisen. Totuuden nimissä todettakoon, että aika moni kaverini on Glasgowsta lähtenyt opiskelujen loputtua, mutta muutama ystävä minulla silti vielä kaupungissa on. Sitä suuremmalla syyllä halusin matkustaa sinne nyt – kohta muutamme Bilbaon kautta Düsseldorfiin ja Skotlantiin matkustaminen vaikeutuu huomattavasti, vaikka yllätyksekseni Bilbaosta pääsee lentämään edullisesti suoraan Glasgown Prestwickin lentoasemalle.

Seuraavan kerran aion käsitellä Glasgowta matkailun näkökulmasta. Usein Skotlantiin matkustavat matkaavat ensi töikseen Edinburghiin ja matkaavat sieltä esimerkiksi St Andrewsiin ja ylämaille. Fakta on se, että Glasgow jää matkailukaupunkinä näiden varjoon. Ymmärrän tämän, mutta toisaalta, Glasgowssa on paljon tekemistä ja ihmeteltävää kunhan tietää oikeat paikat. Glasgowlaiset ovat myös ihmisinä aivan ihania, ja väittäisin heitä jopa yhtä mukaviksi kuin ihmiset Taiwanissa. Seuraavan Skotlantiin liittyvän artikkelini tehtävänäni onkin selvittää teille, miksi Glasgow kannattaa ehdottomasti lisätä Skotlannin must-go kohteisiin.

Onko teistä joku käynyt Glasgowssa?