Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pohdintaa kielitaidosta: miltä tuntuu olla kielipuoli maailmalla?

Vaikka Saksan reissuni oli kaikin puolin mainio, yksi asia aiheutti minulle valtavan turhautumista. Nimittäin se, etten osaa paikallista kieltä. Yleisesti ottaen hoidan reissatessani suurimman osan asioista englanniksi, joskus kiinaksi tilanteen niin edellyttäessä. Opettelen kuitenkin ennen reissujani kohdemaan kohteliaisuusfraasit, yleensä sen kiitoksen verran ainakin. Euroopassa tulee kohdallani kuitenkin usein vastaan tilanteita, jolloin en ymmärrä ympäröivästä maailmasta kertakaikkiaan yhtään mitään.

Otan esimerkiksi tässä kieliasiassa Saksan, sillä viimeisin reissukokemukseni on sieltä ja se on vielä tuoreessa muistissa. Kuvituskuvat ovat Puolasta ja Thaimaasta.
Saksassa puhutaan kohtuullisen hyvää englantia, ainakin paikoissa joissa on turisteja. Saksalaisen englanninkielentaito ei kuitenkaan yllä mielestäni pohjoismaiden tai Hollannin tasolle, jossa asioiden hoito englanniksi hoituu moitteettomasti (puhun Ruotsissakin englantia asioita hoitaessani, ruotsin kieli alkaa olla melko hyvin unohduksissa). Periaatteenani on ollut, että tervehdykset ja kiitokset opettelen paikallisella kielellä. Se on mielestäni osoitus paikallisten arvostamisesta eikä ole iso vaiva, hei ja kiitos riittävät aivan hyvin.

Saksassa ollessani huomasin kuitenkin ongelman. Kun en osaa paikallista kieltä eivätkä esimerkiksi juna-asemien kuulutukset ole aina englanniksi, huomaan oloni epämiellyttäväksi. Siksi, etten pysty seuraamaan tapahtumia ja olen voinut missata jotain tärkeää. Juna-asemalla oltaisiin aivan hyvin voitu kuuluttaa, että juna on peruttu tai vastaavasti että odottamani juna meneekin Kölnin sijasta Amsterdamiin. En olisi ymmärtänyt asian ydintä kummassakaan tapauksessa. Aina voi kysyä ja kysymällä sainkin junamatkustukseen liityvät ongelmani selvitettyä, mutta olisihan se ihana ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu.

IMG_1090

Jos Saksassa on kielen kanssa hankalaa, niin se on vielä hankalampaa Puolassa. Enhän osaa lausua siellä edes katujen nimiä! Saksassa ne kuitenkin jollain tapaa luonnistuvat.

Euroopassa sulaudun joukkoon kohtuullisen hyvin ja minun usein oletetaan puhuvan kohdemaan kieltä. Tällöin täytyy vain todeta, että olen pahoillani, en valitettavasti kieltäsi osaa, englantia kylläkin. Italiassa minulla on tulkki mukana omasta takaa ja ymmärrän italiaa päivä päivältä enemmän, saksaa en osaa sanaakaan. Ranskaa olen lukenut ylä-asteella ja lukiossa ja pysyn huonosti kärryillä sitä kuunnellessani, mutta pystyn Ransakssa ollessani poimimaan sanan sieltä täältä ja päätellä mitä mahdollisesti saattaa olla tapahtumassa. Aasiassa kuljen suureksi osaksi täydellisenä ummikkona.

IMG_1313

Bangkokin paikallisbusseilla kuljettaessa saa luottaa tuuriinsa, katsokaa vaikka tuon bussin etuikkunaa. Melkoinen selvännäkijä saat olla, jos keksit minne se on matkalla.

Kaupoissa ja ravintolassa minulle tulee usein hieman epäkohtelias olo. Koen olevani epäkohtelias, kun en pysty kommunikoimaan esimerkiksi ravintolan tai tavaratalojen työntekijöiden kanssa heidän kielellään, enkä edes yritä. Jokainen ymmärtää että kielen osaamattomuus ei ole epäkohteliasta jos käytöstavat ovat muuten kunnossa, mutta itselleni se aiheuttaa usein pienen morkkiksen. Esimerkiksi silloin, kun kysyin Düsseldorfin keskustassa sijaitsevan ravintolan henkilökunnalta että mahtaako heillä olla menua englanniksi (kerron asiasta tässä postauksessa). Olin edellispäivänä saanut toisessa ravintolassa englanninkielisen menun ja ajattelin, että ehkäpä heilläkin sellainen olisi. Sain kuitenkin vastauksen, että tämä on Saksa eikä heillä mitään englanninkielisiä menuja ole. Itselleni tuli hieman vaivautunut olo vastauksen saatuani ja teki mieli pyytää anteeksi, etten saksaa osaa. Mutta toisaalta…. miksi minun pitäisi pyytää anteeksi? Kun ei osaa niin ei osaa. Paljon matkustavana on mahdotonta osata kaikkien kohdemaiden kieliä edes sillä tasolla, että pystyisi ravintolassa tilaamaan. Teen jatkossakin parhaani paikallisia fraaseja opetellassani mutta yritän päästä eroon siitä, että kielitaidottomuuteni aiheuttaa itselleni ahdistusta.

Millaisia kokemuksia teillä on kielitaidosta maailmalla tai sen puutteesta?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

40 Comments

  • Reply Nasu tiistai, kesäkuu 2, 2015 at 13:13

    Sama fiilis tuli nimenomaan Saksassa ja juna-asemalla. Tultiin laiturille vähän ennen kuin junan oli tarkoitus lähteä, ja aikataulunäytössä pyöri joku saksankielinen fraasi. Siinä luki jotain 30 minuutista ja alettiin miettiä, onko juna myöhässä niin paljon. Hämmennystä aiheutti se, että muut laiturilla odottelijat eivät reagoineet tauluun mitenkään, vaan odottelivat ihan rauhassa. Ja myöhässähän se oli, ei vaan tiedetty vielä siinä vaiheessa, että junien myöhästely on siellä ihan arkipäivää. :’D Mutta joo, tuli kyllä ihan kädetön olo! Ja sama noiden ruokalistojen kanssa.

    • Reply lena maanantai, kesäkuu 8, 2015 at 16:23

      Aaah, mä niin ymmärrän tuon fiiliksen Saksassa. Meni ihan yli hilseen nuo juna-aikataulut ja kuulutukset varsinkin! Mä olen olettanut saksalaisten olevan tosi järjestelmällistä porukkaa ja nuo myöhästelyt tulivat akamoisena yllärinä. Onneksi oli ystävällisiä kanssamatkustajia, heidän avullaan selvisin. Tosin en noista ruookalistoista. 😉 Ja sorry myöhäisestä vastauksesta, Ranskan reissulla meni kommenttien seuranta jotenkin sekaisin. Kiitos kommentista Nasu! 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, kesäkuu 1, 2015 at 09:15

    Samaa mieltä joidenkin aikaisempien kommentoijien (ja itse jutun) kanssa, että kielen osaamattomuus jättää jotenkin ulkopuolelle pahemmin kuin muuten.
    Itse pärjään englannilla hienosti kun olen sitä työkielenäkin enimmäkseen käyttänyt viimeiset parikymmentä vuotta, ruotsilla samoin, ranskalla, espanjalla ja saksalla auttavasti.
    Saksasta kokemukseni ovat samansuuntaisia, että ei englannilla kovin loistavasti kaikissa tilanteissa pärjää.

    Kielitaidostani johtuen koenkin oloni kotoisimmaksi englannin- ja ruotsinkielisissä maissa ja kun joskus haaveilen asettuvani pitemmäksi aikaa jonnekin, niin maan kieli on minulle tärkeä kriteeri. Sveitsiä voisin harkita kielestä huolimatta.

    • Reply lena maanantai, kesäkuu 1, 2015 at 10:28

      Mä luotan tuohon englantiin ehkä jossain tilanteissa vähän liikaakin, sillä se on nykyään niin luonnollinen kieli puhua. Mutta tuo Saksa kuitenkin osoitti sen, että niitä muitakin kieliä pitäisi ehdottomasti osata ja ainakin pari sanaa opetella. Itse pärjään huonolla ranskalla Ranskassa ja Italiassa välttävästi, kiinakin sujuu jotenkuten mutta auta armias jos jokin noista kielistä ei käy, sitten olen pulassa 🙂 Jos muutamme Saksaan niin sitä saksan kieltä pitää alkaa opiskelemaan… eikä se kiinnosta yhtään. Mielummin opettelisin vaikka Italian kunnolla.

  • Reply HH sunnuntai, toukokuu 31, 2015 at 15:51

    Minusta on jotenkin röyhkeää ajatella, että ulkomailla kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen englannilla ja ihmettelen muutenkin tätä harhaluuluoa, että sellainen onnistuisi. Onko kyse suomalaisten anglomediasta omaksutusta maailmankuvasta ja olettamus, että kaikkialla toimitaan samoin kuin Suomessa eli pienellä ja harvinaisella kielialueella? Kai jokaisen pitäisi tietää, että jo itärajan takana levittäytyy kokonaisen mantereen laajuinen valtio, jossa vieraiden kielten puhuminen luonnistuu vain pieneltä vähemmistöltä. Samoin esim. Etelä-Amerikassa paljon kierrelleenä uskoisin, että siellä matkustelu ilman paikallisten kielten taitoa on aika hankalaa, vaikka minulla ei ole kokemusta kielitaidottomana olemisesta. Toistaiseksi puhun jotenkuten viittä-kuutta kieltä ja parista muusta osaan muutaman fraasin. Lisäksi parhaillaan minulla on työn alla venäjän opinnot, jotta itänaapurissa vierailuista saisi joskus tulevaisuudessa enemmän irti. Sitten on sekin seikka, että yhden slaavikielen osaamalla ymmärtää ainakin jo jonkin verran käsittääkseni muitakin, ja romaanisten kielten kesken asia on samoin. Itse pyrin kielissä yleensä satsaamaan mahdollisimman paljon oikeaan ääntämykseen, vaikka moni on asian suhteen laiskempi.

    Englantia käytän oletusarvoisesti vain Pohjoismaiden ja Hollannin kaltaisissa paikoissa, joissa tiedän sitä käytettävän helposti ja mielellään, muualla sitten otetaan ensin kaikki paikalliset sanat, joita osaan, sekä elekieli. Jos englantia on sittenkin käytettävä, niin käytän mahdollisimman yksinkertaista kieltä ja sanoja ainakin ensialkuun.

    Turistilta ei toki voi odottaa kaikkien maailman kielten osaamista, ja Suomeen saapuvat matkailijat saavat puolestani olla opettelematta sanaakaan suomea, mutta kyllä pitkäaikaisilta asukeilta pitää maasta riippumatta voida vaatia paikallisen kielen jonkinasteista osaamista.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, kesäkuu 1, 2015 at 08:21

      Tuo mitä sanoit pitkäaikaisista asukeista uudessa maassa on ihan totta, kyllä sitä kieltä kuuluu opetella jos uuteen maahan muuttaa. Etenkin pidemmäksi aikaa. Itsellä saattaa olla saksan opettelu mahdollisesti edessä, tosin ei kyllä kiinnosta yhtään tuo saksan kieli. Mielummin sitä italiaa vaikka opettelisi kunnolla eikä jätä sitä puolitiehen.

      Europan suosituimmissa matkailumaissa matkustettaessa (varsinkin jos kyseessä on kohde, jossa on enemmän turisteja) saattaa olla tottunut siihen, että palvelua saa englanniksi joten kuten. Mutta jos matkaa esimerkiksi Aasiaan (unohdetaan esim. Thaimaa, Vietnam, Laos yms suositus kohteet) niin siellä kyllä saa kulkea aikamoisena ummikkona aika usein. Taiwan on poikkeus tosin, siellä puhutaan hyvää englantia lähes poikkeuksetta ainakin nuorten keskuudessa. Mutta pääasia mielestäni olisi että kohdetta varten opetellaan tosiaan ne pari sanaa paikallista kieltä. Kaikkia kieliä on mahdotonta osata, mutta kohteliasta olisi edes muutama fraasi opetella.

  • Reply Milla - Pingviinimatkat lauantai, toukokuu 30, 2015 at 21:33

    Hah, kielikysymykset ovat kyllä herättäneet tunneskaalat laidasta laitaan. Italiaa ja Saksaa olen molempia päätynyt opiskelemaan, kun molempien taidoista olisi ollut vuosien varrella hyötyä. Kummankin kielen opinnot ovat olleet kuitenkin niin vähäisiä ja kun kieltä ei pääse kovin usein harjoittamaan, niin todella vaatimattomalle tasolle se osaaminen on jäänyt. Italian opinnot tosin jatkuvat ja toivottavasti saisin sen sille tasolle, että voisi tulevaisuudessa kommunikoidakin. Jos sitä joskus on toivonut koko sydämestään, että ymmärtäisi mitä ympärillä puhutaan, niin joskus on tullut toivottua kovasti myös etten ymmärtäisi sanaakaan. Tällainen tilanne oli esim. kun kaksi suomalaista naista lentokentällä jonottaessa valittivat jatkuvalla syötöllä toisilleen ja napisivat pikkuasioista. Oli sen verran raskasta kuunneltavaa, että kaivoin musiikit korville 😀

    • Reply lena / london and beyond maanantai, kesäkuu 1, 2015 at 08:14

      Joo, kielikysymykset taitavat olla aika tunteellinen juttu. 🙂 Mukava kun herättää keskustelua! Meillä taitaa olla samat kielet opettelussa, italia ja saksa. Kuten sanoin, tuo italia alkaa sujua kuuntelun osalta mutta puhuminen tuottaa vaikeuksia. Saksaa en osaa yhtään ja jos sinne muutetaan niin pakko kai sitä olisi alkaa opiskella vaikkei se kielenä varsinaisesti kiinnostakaan. Mä oon muutaman kerran todistanut tuollaista tilannetta missä pari suomalaista luulee että kukaan ei ymmärrä ja valittavat jostain ihan hölmöstä jutusta. Lontoossa pari kertaa ja Firenzessä myös. Lontoossa varsinkin on suomalaisia niin paljon että siellä pitää kyllä olla tosi tarkka mitä möläyttelee. 😀

  • Reply SannaF lauantai, toukokuu 30, 2015 at 18:21

    Kyllä kieltämättä tulee turhautunut olo, jos ei paikallista kieltä osaa reissuilla. Olisi kiva olla kartalla, että mitä tapahtuu ja mitä puhutaan. Kun vähän reilu parikymppisenä kaverin kanssa matkustettiin Egyptiin rantalomalle, niin olisi kieltämättä ollut kiva ymmärtää, että mitähän esim. meidän hotellin aamiastarjoilija mulle ohimennessäni supatti korvaan… Ehkä ne oli vain palavia rakkaudentunnustuksia ja kehuja mun silloisesta vaaleasta ulkomuodosta. Ainakin mä toivon niin. Mä vain tyhmänä hymyilin, kun en mitään ymmärtänyt, ja mieshän saattoi sanoa, vaikka haluavansa nusasta mua korvaan. 😛 Who knows.
    Mutta mä olin kuitenkin asiallisen peittävästi pukeutunut enkä viipottanut menemään aamupalalla biksuissa niin kuin eräät ulkolaiset turret, joten toivon etten ole hymyillyt miehelle vastauksena johonkin törkykommenttiin..

    • Reply lena lauantai, toukokuu 30, 2015 at 20:49

      Ehdottomasti rakkaudentunnustuksia, mitäs muuta ne egyptiläiset siellä kuiskisivat. 🙂 Ja aina hymy päälle jos ei ymmärrä toimii hyvin. 😀 Mutta mä en kyllä tajua noita aamupalalle biksuissa tyyppejä, en sitten ollekaan. Oi miksi??????

      • Reply SannaF lauantai, toukokuu 30, 2015 at 23:35

        Joo en ymmärrä minäkään. Varsinkin kun sielläkin oli selkeät kyltit, että bikineissä sun muissa uima-asuissa syömään tulo oli kiellettyä. Kai mä sit oon liian suomalainen, kun haluan noudattaa sääntöjä. Mutta en mä halua syödessäni istua samassa pöydässä jonkun hikisen bikinisankarin kanssa. 😀 Ja ylipäätään haluan kunnioittaa maan tapoja, muslimimaassa kun kuitenkin oltiin.

        Kyllä niitä rakkaudentunnustuksia tuli Egyptissä ihan englanniksikin. Perään huutelivat I love you’ta pojat/miehet ikähaarukalla 10-100v. Varsinkin noi pikku-jäbät oli aika huvittavia.. Menkäähän pojat kotiin kasvamaan ennenkuin alatte kosimaan. 😀

  • Reply Anu Haapala lauantai, toukokuu 30, 2015 at 11:40

    Minuakin harmittaa matkustaa maissa, joiden kielestä ei ymmärrä mitään. Nuorempana, vähän matkailleena en tosin ollut juurikaan kiinnostunut koko asiasta, koska ”kyllähän kaikkialla puhutaan englantia”. No, ei muuten puhuta.

    Mielestäni nolostuminen aiheesta on kuitenkin turhaa: kuinka moni meistä osaa täydellisesti useampaa kuin kahta, kolmea tai neljää kieltä? Kohteliasta on totta kai opetella ne perusfraasit paikallisella kielellä.

    Saksalaisten täällä puhutaan vain saksaa -asenne on minusta huvittava. Aika monessa muun kielisessä maassa he itse olettavat kaikkien puhuvan koko maailman lingua francaa eli saksaa. Esimerkiksi espanja on paljon isompi kieli kuin saksa, mutta silti jotkut saksalaiset kuvittelevat espanjalaisten ainakin turistipaikoissa puhuvan saksaa. Olen myös kohdannut Frankfurtissa silmien pyörittelyä, kun olen kahvilassa kysynyt, osaisiko joku tarjoilijoista englantia. Silloin enää osannut kieltä lainkaan.

    Tästä avautumisesta huolimatta haluan ehdottomasti oppia lisää saksaa ja päästä puhumaan sitä natiiviympäristössä. Tähän saakka olen käynyt vain yhden alkeiskurssin kielestä, mutta onneksi parhaan matkakumppanini eli poikaystäväni saksa on selvästi edistyneempää ja ruotsinkin pohjalta ymmärtää jo melko paljon. 🙂

    • Reply lena lauantai, toukokuu 30, 2015 at 17:44

      Joo, itselläkin kesti hetki ymmärtää ettei sitä enkkua aina kaikkialla puhuta. Varsinkaan tuolla Ranskan maallla…. sieltä on nää mielenkiintoisimmat kokemukset tulleet. 😀 Mutta joo, ihan oikeassa olet. Nolostuminen on turhaa, monta kieltä osaa harva ja on sula mahdottomuus osata kaikkia kieliä paljon reissatessa. Saksalaisilla on tosiaan aika erikoinen asenne, ei sitä saksaa nyt niiiin paljoa puhuta. Mielummin sitten tosiaan jotain espanjaa tai ranskaa opettelisin hyödyn kannalta. Mulla tuo kiinnostus saksaa kohtaan on aika nolla, mutta kai sitä pitää sitten opetella jos sinne muutetaan, ihan periaatteesta. 😀 Onneksi ruotsi taitaa tosiaan auttaa asiassa aika paljon.

  • Reply Hanna / Ranskatar reissaa lauantai, toukokuu 30, 2015 at 08:04

    Mulle olennainen osa matkustelua on juuri se, että pääsee puhumaan eri kieliä natiivipuhujien kanssa, siksi en mielläkään kotimaan matkailua ”oikeaksi” matkailuksi, koska mielestäni kielien puhuminen vain kuuluu niin olennaisesti matkusteluun. Samasta syystä reissaankin mielelläni ranskan- ja espanjankielisissä maissa, kun taas juuri Saksa, jonka kieltä en osaa, ei hirveästi kiinnosta. Olen Reetan kanssa samaa mieltä siitä, että paikallista kieltä osaamalla saa reissusta paljon enemmän irti ja veikkasin, että esimerkiksi Ranskassa ihmiset suhtautuvat ystävällisemmin turistiin, joka puhuu ranskaa. Mutta toki reissaan maissa, joiden kieltä en osaa, ja silloin täytyy vain kysellä paikallisilta neuvoja joka asiassa, että tajuaa, miten hommat toimii esimerkiksi juuri juna-asemilla. Tulevana ranskanopena näen huolestuttavana sen, että monet suomalaiset ajattelevat, että englannin osaaminen riittää kaikkialla maailmassa. Toki englannilla monessa paikassa pärjää ihan hyvin, mutta maailmassa tarvitaan myös muiden kielten osaajia ja esimerkiksi itselle on työelämässä ollut hirveän paljon hyötyä siitä, että osaan muitakin kieliä kuin pelkkää englantia. Toisaalta on myös hirvittävän ärsyttävää, että maissa, joissa osataan hyvin englantia, esimerkiksi Ruotsissa, paikalliset vaihtavat enkkuun heti, kun kuulevat aksentista, ettei ole paikallinen. Itse kun haluaisi päästä treenaamaan sitä hieman heikompaakin kielitaitoa ja masentaa huomata, että paikalliset ajattelevat minun puhuvan niin huonosti, että parempi turvautua englantiin. Siitä syystä puhunkin Suomessa lähtökohtaisesti kaikille ulkomaalaisiltakin vaikuttaville suomea, elleivät he itse aloita keskustelua englanniksi tai osoita jossain kohtaa, etteivät ymmärrä suomea.

    • Reply lena lauantai, toukokuu 30, 2015 at 17:42

      Koin Taiwanissa tuon, että kun halusin opetella kiinaa niin heti kääntyi kieli englanniksi. He halusivat opetella enkkua ja minä kiinaa, ristii meni aika helposti! Taiwanissa tosin puhutaan erittäin hyvää englantia ja he ovat aina heti ensimmäisenä puhumassa englantia länsimaalaisille. Eli sama juttu kuin Ruotsissa kielen kanssa. Itse olen jo ruotsin kanssa luovuttanut ja siirtynty englantiin, ei enää muista ruotsin kielen juttuja kun sen opiskelusta on niin kauan aikaa.

      Englanti on toki maailmankieli, mutta ehdottomasti pitäisi muita kieliä opiskella siinä rinnalla. Ei se enkku pelkästää avaa ovia, toki ruotsinkin opiskelusta voi olla montaa mieltä vaikka onhan se parempi kun ei mitään. Ehdotan pakollista ranskaa tai kiinaa Suomen kouluihin, hyöty olisi moninkertainen. 😀

  • Reply Jenni / Globe Called Home perjantai, toukokuu 29, 2015 at 23:35

    Mä en ennen edes ajatellut tätä asiaa, puhuin vain englantia kaikille (paitsi Tsekeissä vähän tsekkiä, Venäjällä vähän venäjää, ja muissa slaavimaissa tervehdin paikallisella kielellä) kunnes sitten Luxemburgissa opin ranskaa ja totuin siihen, että puhutaan paikallista kieltä vaikka englantikin olisi vaihtoehto, koska se ”kuuluu tapoihin”. Sitten Amsterdamissa sain itseni kiinni miettimästä että apua, mitenköhän tämäkin asia sanotaan hollanniksi… joopajoo. 🙂 Oikeasti moukka on se, joka jonkun kielitaidottomuudesta ottaa kierroksia.

    • Reply Jenni / Globe Called Home perjantai, toukokuu 29, 2015 at 23:42

      Ja lisäänpä tähän vielä, että Ranska on tässä paljon mainettaan parempi (vaikka toki sieltä silti löytyy kaikkein eniten kielitaidottomia loukkaantujia), ja viimeksi Berliinissä tilasin aamupalani epämääräisellä ruotsin ja siansaksan sekoituksella. 😉 Jotain hyötyä kouluruotsista, vaikka toki paljon enemmän olisi ollut hyötyä, jos olisin ne vuodet voinut käyttää saksan opiskeluun…

      • Reply lena lauantai, toukokuu 30, 2015 at 17:36

        Saa nähdä mitä tapahtuu tälle blondille Ranskassa kun huomenna sinne mennään, kouluranska on pahasti ruosteessa ja voi tulla melkoisia lauseita tämän neidin suusta. Mä toivon että kouluruotsista on hyötyä jos saksaa joudun opiskelemaan, sen mahdollisen muuton myötä. Ei kyllä kiinnostas se saksa (eikä ruotsikaan), enemmän olisi hyötyä opetella italiaa ihan kunnolla ja ajan kanssa!

        • Reply lena lauantai, toukokuu 30, 2015 at 17:37

          Mut joo, ihan totta tuo että kielitaidottomuudesta ei pidä ottaa kierroksia ja joka ottaa niin on oikea moukka. Perussanat ja tervehdykset on hyvä olla hallussa, kaikki muu on plussaa!

  • Reply Susanna perjantai, toukokuu 29, 2015 at 23:30

    tuli vielä mieleen että Kölnissä (ja muistaakseni myös Berliinissä) aika moni osasi ihan hyvin englantia, kun taas Saksan pienemmillä paikkakunnilla olen kuullut just tuota mentaliteettiä että ”Tämä on Saksa täällä puhumme vain saksaa!” Kölnissä oli myös iso lappu seinällä jossa mainostettiin englanninkielen opetusta, aika hyvä. Ilmeisesti Saksan kouluissa ei opeteta englantia samalla tavalla kuin Pohjoismaissa, niin osa kokee ettei tarvitse osata englantia. Suomenkieli herätti ihmetystä Bremenissä, mutta kukaan ei kumminkaan tullut kysymään mistä kielestä on kyse. Saksassa jotkin sanat on lähes samoja kuin englannissa niin jotenkin pakosti ymmärrän aina jotain

    • Reply lena lauantai, toukokuu 30, 2015 at 17:32

      Kölnissä ihan ok puhuttiin enkkua, tosin viivyin siinä ihan keskustassa turistikohteiden läheisyydessä joten voi sen englannin taidon olettaakin olevan kohtutullisen hyvää. Mun mielestä Saksassa on vähemmän enkun opetusta, mutta jos joku tietää paremmin niin voi korjata…. ainakin sitä enkkua puhutaan paljon vähemmän. 🙂

  • Reply Susanna perjantai, toukokuu 29, 2015 at 23:23

    Hyvä aihe, minäkin pyrin aina opettelemaan vähintään hei ja kiitos sanat kielellä kuin kielellä. Olen myös huomannut että tähän mennessä Saksassa ja Ranskassa on ollut vähiten englannin puhujia, jos vertaa muihin käymiini kohteisiin. Kerran Saksassa ollessa kaupan kassa sai raivokohtauksen ja rupesi huutamaan että tämä on Saksa täällä puhutaan saksaa. Ymmärrän jonkin verran saksaa joten ymmärsin hänen sanomisensa, mielestäni se asia ei kumminkaan mene niin että jos on esim. viikon (tai kuukaudenkin) lomalla tietyssä maassa niin ei sitä varten tarvitse osata koko kieltä täydellisesti. Se on sitten eri asia jos menee johonkin maahan asumaan vaikka 10 vuodeksi niin voi kielen opetella että tulee paremmin toimeen, etenkin jos on maassa jossa ei englantia juurikaan puhuta. Aina on hyvä ja hieno asia oppia lisää mutta kielenopin ei tulisi olla mikään pakotus tai huutamisen aihe.

    On kumminkin paljon myös maahanmuuttajia jotka eivät koskaan halua tai pysty oppimaan jonkun maan kieltä ja pärjäävät silti hienosti, mielestäni se on ihan yhtä hieno asia kuin se että jos joku opettelee vaikkapa 10 kieltä eikä tarvitse niitä kieliä missään. Jos osaa kieltä jonkin verran sulautuu paremmin joukkoon eikä välttämättä todella paljoa erotu ulkomaisuudellaan, mutta se ei tarkoita että kaikki pitäisi heti oppia jos on lomamatkalla. Onneksi kumminkin suurin osa ihmisistä on suvaitsevia ja Suomessakin on alkanut olemaan paljon kaupunkioppaita jotka neuvovat turisteja englanniksi 🙂 Sitten on myös kaikkia kivoja murteita joita olisi ehkä hauska osata (ymmärrän jonkun verran sisilian ja napolin ”kieliä”) mutta ei niitä oikein tarvitse missään muualla. Belgian hollanti oli muuten minulle kieli jota en oppinut ollenkaan, ei jäänyt juuri mitään mieleen siitä kielestä vaikka yleensä muistan ja opin aina joitain lauseita, kun taas toisia kieliä ymmärtää vähän kuin itsestään

    • Reply lena lauantai, toukokuu 30, 2015 at 17:30

      Täytyy kompata, Saksassa ja Ranskassa on ollut vähiten niitä enkun puhujia. Ja eniten silmien pyörittelyä. 😀
      Mielestäni muutama sana turistille on täysin riittävä, juurikin nuo mainitsemani kiitos ja hei. Eri juttu sitten jos asuu maassa pidempään, kyllä mielestäni se paikallinen kieli täytyy opetella siinä tapauksessa. Jos päädymme Saksaan niin taitaa olla mullakin kielikurssi edessä vaikkei se nyt niin kovin kiinnostakaan…. saksan kieli siis. Ei kai se kovin hankalaa nyt ole, mutta turhauttavaa kuitenkin kun ei paloa ko. kieleen ole. Italia olisi hyödyllisempi. 😀

  • Reply Maarit Johanna perjantai, toukokuu 29, 2015 at 20:25

    Koitan parhaillaan löytää itselleni online-kielikurssia espanjaksi. Haluaisin ihan mielellään oppia kieltä kun espanjankielisiin maihin kuitenkin tullaan paljon matkustamaan.
    Minusta ei tarvi osata kohdemaasta kuin ne perusfraasit, mutta edellytys olisi että palvelua saisi ainakin englanniksi. Suomessa varsinkin täällä Lapissa on aika heikko englannin taso. Paras esimerkki vanhat bussikuskit, joiden säälittäviä yrityksiä olen seurannut useat kerrat matkalla Sodankylän ja Rovaniemen väliä, jolla myös turisteja paljon kulkee. Eivät ole kuljettajat vaivautuneet opettelemaan englanniksi edes mitä on lippu, sen hinta, tai määränpäähän saapumisaika! Toisaalta ei ne japanilaisetkaan aina osaa englantia. Siinä sitten etupenkillä istuva on saanut toimia välikätenä molemmin puolin.
    Graah. Eli joo, kaikkien pitäis puhua edes englantia 😀

    • Reply lena lauantai, toukokuu 30, 2015 at 17:28

      Oi Espanja, teillä taitaa olla mielenkiintoisia reissuja tulossa. 🙂 Mielestäni edellytys, ainakin turistikohteissa, on se että palvelua saisi tosiaan englanniksi…. edes vähän. Ei tietenkään missään maalla missä ei käy turisteja voi sellaista olettaa, mutta edes siellä missä vierailijoita on niin olisi ihan kiva jos olisi kielitaitoista väkeä. Joka maasta kun sellaisia kuitenkin jostain löytyy 🙂
      Voi Rovaniemen bussikuskit! Ihanaa että olet tulkkaamassa ollut kuitenkin, taitaa niillä japanilaisillakin olla aina jotain ongelman poikasta englannissa… ainakin omilla japanilaisilla tutuillani näin! Bussikuskeilla olisi hyvä olla joku taskuun laitettaa lunttilappu kylläkin, helpottaisi kovin!

  • Reply Merja perjantai, toukokuu 29, 2015 at 20:10

    Olin pari vuotta sitten Munchenissa pienellä lomalla ja aamulla menimme hotellin vieressä olevaan kahvila-konditoriaan aamiaiselle. Tiskin takana oleva henkilökunta oli iäkkäämmän puoleista eivätkä osanneet englantia. Olen lukenut saksaa joskus kauan sitten, mutta unohtanut sen täysin, joten siinä sitten olimme, kumpikaan ei ymmärtänyt toistaan. Jonosta löytyi kuitenkin englanninkielen taitoisia ja he toimivat tulkkina, jotta saimme aamiaisen tilattua. Tilanne ei kuitenkaan ollut kiusallinen, koska kaikkia tilanne nauratti kovasti. Ehkä heidän kahvilassaan ei ummikkoturisteja kovin usein käy 🙂 Pyrin opettelemaan aina pari sanaa paikallista kieltä, jotta osaa edes tervehdykset ja kiitokset sanoa. Budapestissä pienessä viinituvassa tarjoilija alkoi opettamaan meille unkaria eikä suostunut myymään lisää viiniä ennenkuin oli opettanut meille pari uutta sanaa. Tehokasta kielikoulua 😉

    • Reply lena / london and beyond lauantai, toukokuu 30, 2015 at 16:22

      Huumori pelastaa tosi monissa tilanteissa ehdottomasti! 🙂 Se on näiden ummikko-tilanteiden pelastus ja onhan se toki ymmärrettävää jos on liikenteessä pienissä paikoissa tai ihmiset joiden kanssa haluaisi keskustella ovat sitä sukupolvea jotka ovat hieman vanhempia. Elekieli, paras kieli. Näin väittäisin! 😀 Mutta ehdottomasti aina muutama sana paikallista kieltä on hyvä hallita ja näin osoittaa kunnioitusta kohde maalle. Pieni vaiva, iso hyöty!

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, toukokuu 29, 2015 at 19:55

    Mäkin oon Marikan tavoin vähän laiska opettelemaan kohdemaan kieliä. Mutta toisaalta kun nyt tarkemmin ajattelee, niin melkein aina jostain sen hei ja kiitos on sitten kuitenkin korviinsa napannut ja sitä käyttänyt. Ranskaa onneksi osaan, joten matkailu siellä ei ole jäänyt ainakaan siitä kiinni. 🙂 Ehkä se pieni laiskuus johtuu myös siitä, että mulle ei ole koskaan ollut suomessa olevien turistien kanssa tärkeää se, että he osaisivat kiittää tai sanoa mitään muutakaan suomeksi. Mulle on aivan sama, millä kielellä kiitellään. 😀

    • Reply lena / london and beyond lauantai, toukokuu 30, 2015 at 16:18

      Mun ranska pääsee huomenna testiin kun lähdetään reissuun, katsotaan mitähän siitäkin tulee. 😀 Opiskelin ranskaa tosi kauan aikaa sitten ja se kieli on kyllä jäänyt pahasti unohduksiin. Eiköhän se kiitos ja hei kuitenkin sieltä sujuvasti luonnistu, uskon. Ongelma tulee siinä, jos vastapuoli heittää jatkokysymyksiä…. sitten voi olla hiljaista. 😀

  • Reply sarrrri perjantai, toukokuu 29, 2015 at 19:09

    Mä pidän kyllä aivan ehdottomana just tuota, että vähintäänkin osaisi sanoa hei ja kiitos sen maan kielellä, jonka kamaralla tallaa. 🙂 Sen enempää ei tarvitse osata, eikä se nyt mikään epäkohteliaisuuden osoitus ole. Se taas jollakin tasolla on, että olettaa/odottaa kaikkien maailman ihmisten puhuvan just sitä omaa kieltä ja sitten käyttäytyy ylimielisesti jos näin ei ole. Tähän olen törmännyt erityisesti jos olen joutunut tekemisiin amerikkalaisturistien kanssa lattareissa, ja siksi välttelenkin heitä jos vain mahdollista, koska se käytös on tosi kauheaa. 😀

    • Reply lena / london and beyond lauantai, toukokuu 30, 2015 at 16:17

      Juuri noin, tervehdykset ja kiitokset on tosi tärkeitä osata ja kaikki siitä eteenpäin on plussaa. 🙂 Mulle tuli kyllä just amerikkalasturistit mieleen tätä juttua kirjoittaessani mutta jätin heidät mainitsematta… oikeassa tosin olet, olen monesti todistanut melko mielenkiintoista käytöstä heidän puoleltaan maailmalla. Englantia äidinkielenään puhuvat syyllistyvät tuohon melko usein, vaikka tietysti ei saisikaan yleistää.

  • Reply säppä perjantai, toukokuu 29, 2015 at 19:02

    Ihan ekana tulee mieleen kun Brasiliassa yritin tilata hampurilaisen ilman ketsuppia sanoen sen sekä englanniksi, espanjaksi että portugaliksi, joista viimeisimmän olin katsonut jostain appista tai google translatesta… ja sain hampurilaisen ilman pihviä. 😀 Hieman turhauttavaa. Oli ihanaa päästä Argentiinan puolelle, kun pystyi taas kommunikoimaan ilman suurempia väärinkäsityksiä. 🙂

    • Reply lena / london and beyond lauantai, toukokuu 30, 2015 at 16:14

      Jännä juttu, että Argentiinassa helpotti heti kielen kanssa. Mä käytän todella paljon google translatea reissuilla ja se on osoittatunut korvaamattomaksi joka kolkassa. JOs ei ole kännykässä nettiä niin wifin kun etsii jostain ja kääntää pari sanaa niin jopas helpottaa. 😉

  • Reply Reetta perjantai, toukokuu 29, 2015 at 18:40

    Minua ovat aina kiehtoneet kielet ja eritoten eri kirjoitusjärjestelmät (tiedän, etten tässä suhteessa ehkä edusta normi-matkailijaa), mistä johtuen päädyin kouluaikoina tavallisten kielivalintojen lisäksi opiskelemaan italiaa ja venäjää sekä yliopistossa japania ja hiukan kiinaa (koreaa opettelin itsekseni). En ole matkustellut suuressa määrässä maita, vaan keskittynyt muutamiin, joista todella pidän. Olen ajatellut, että matkaillessa saa huomattavasti enemmän irti osatessaan paikallista kieltä: ihmisten suhtautuminen matkailijaan saattaa olla aivan toinen, kuin ummikkoon, joka ei osaa eikä edes yritä puhua sanaakaan kyseisen maan kieltä (näin ainakin Japanissa). Tämä on toki haastavaa, jos vierailee paljon eri maissa, mutra esim. kyrilliset kirjaimet muistuttavat useita muita itä-eurooppalaisia aakkosia, joten venäläiset kirjaimet osatessaan selviää useista muistakin (mm. kreikasta). Nepalia en (vielä) osaa montaakaan sanaa, mutta opettelin paikallisen kirjoitusjärjestelmän ensimmäisellä matkalla, ja etenkin numeroiden osaamisesta oli kyllä iloa ihan kielitaidottomanakin (vaikka Nepalissa kyllä puhutaan yleisesti englantia). Jos tulevaisuudessa matkustan maahan, jossa käytetään vierasta kirjoitusjärjestelmää, luulen, että otan tavaksi niiden opettelun – ainakin äänne- tai tavujärjestelmiin perustuvat aakkoset on jokseenkin helppo opetella (esim. korealaiset aakkoset ovat jopa helpommat kuin länsimaiset!). Kylttien lukeminen ainakin helpottuu! 🙂

    • Reply lena / london and beyond lauantai, toukokuu 30, 2015 at 16:13

      Reetta, sinullahan on kunnioitettava määrä kieliä opiskeltuna. 🙂 Kun osaa paikallista kieltä, maasta saa ehdottomasti enemmän irti kuin sinne ummikkona mentäessä. Se on niin kohteliaisuuden osoitus kohdemaan väestölle, mutta helpottaa muuten paljon myös sitä kommunikointia. Palvelukin saattaa olla parempaa ja usein onkin, jos edes pari sanaa osaa. Itse olin Moskovassa ja aivan hukassa niiden merkkien kanssa, joten tuo mainitsemasi merkkien opettelu olisi ollut erittäin hyödyllinen juttu. Ainakin metrossa tuntui ettei tosiaan tiedä minne on menossa kun ei vaan ymmärrä asemien nimiä.

  • Reply marikaw perjantai, toukokuu 29, 2015 at 16:28

    Mä en oo itseasiassa kovinkaan usein ajatellut näin asiaa, koska oletan, että joka paikassa puhutaan englantia. 😀 Joo eihän se näin ole, mutta en oo koskaan häiriintynyt siitä, etten osaa paikallista kieltä, eikä se ettei Suomessa vierailevat turistit osaa suomea. Oon ollut tosi laiska opettelemaan sanastoa maihin, joissa vierailen, mutta voisi koittaa parantaa tapoja ja opetella vaikka juuri tervehdyksen ja kiitoksen. Itävalta ja Barcelona on ehkä ainoat paikat, joissa olen kokenut, että englanniksi ei ole haluttu/osattu palvella. Kyllähän se siinä vaiheessa vähän ärsyttää, mutta ei sille voi mitään ja otetaan sitten elekieli avuksi. Mut tosi vähän ollut tälläisiä kokemuksia.

    • Reply lena perjantai, toukokuu 29, 2015 at 21:21

      Mäkin oletin aina ennen, mutta muutamassa maassa mun silmäni ovat auenneet. 😀 Jännä kun mainitsit tuon Barcelonan, siellä mullakin on hieman samantyyppisiä kokemuksia sieltä. Vähän nihkeää oli palvelu englanniksi ja mun espanja ei tosiaan oo mitään superia… kaukana siitä. Osaan tilata oluen ja sanoi hei ja kiitos. Olis kyllä ihana osata sitä espanjaa lisää.

  • Reply Anna Koskela perjantai, toukokuu 29, 2015 at 15:33

    Saksa, Italia ja Ranska ovat maita, joissa on tullut paljon reissattua. Siis minähän puhun noita kaikkia kolmea kieltä, erinomaisesti…ei kun… ; – ) Varsin hupaisia kokemuksia on kertynyt juuri kommunikointiin liittyen.

    Osaan näistä saksaa parhaiten, mutta kyllä se sanavarasto loppuu aika nopeasti. Ja joissain paikoissa Saksaa ei todellakaan puhuta sanaakaan englantia. Mutta aina on selvitty ja saatu ruokaa ja huone sekä löydetty parkkipaikka jne. Välillä on rouva vienyt kädestä pitäen kadulle ja näyttänyt mihin suuntaan pitää kääntyä ym. Ei minua haittaa kielitaidon vajavuus lainkaan. Lähinnä naurattaa

    Italiassa olen kuunnellut suu auki pitkää ja kiihkeää selitystä ja yrittänyt saada sanottua, että ohi menee ja kovaa. Ranskassa ihan sama juttu. Ranskassa on myös tapana puhua vähän kovempaa, jos se turisti sitten tajuaisi. Ainoat hetket jotka ovat jäänyt mieleen hieman ärsyttävinä, ovat ajo-ohjeiden soittaminen hotellista. Kiva kun luurista tulee hulluna tekstiä, mistä ei ymmärrä mitään, ja on jo myöhä ja haluaisi ihan oikeasti vaan löytää jo sen hotellin.

    Aasiassa englannin puhumattomuuden jotenkin ymmärtää, mutta Euroopassa sitä olettaa, että jokainen puhuisi englantia.

    • Reply lena perjantai, toukokuu 29, 2015 at 21:15

      Hahaaa, Saksa, Ranska ja Espanja ovat juuri maita jossa mulla on ongelmia. 😀 Etenkin Ranska, en kestä. Ollaan sunnuntaina lentämässä Pariisiin ja katsellaan millaista elekieltä ja kouluranskaa päästään kokeilemaan… tosiaan sanavarasto loppuu aika nopeasti siinä ranskassakin. Aika useinhan nuo jutut tuuppaavat selviämään ja huumori auttaa kyllä parhaiten… 🙂
      Mulla on jotenkin ollut tosi hyviä kokemuksia tuo englannin kielen kanssa aikaisemmin, Puolassa yllätyin että ainakin Varsovassa nuoret puhuivat englantia kohtuullisen hyvin, Taipeissa todella hyvin. Matteon kaveritkin Italiassa puhuvat todella hyvää englantia, mikä on ollut tosi kiva huomata. Saksa oli pienoinen ”pettymys” tuossa englannissa jos niin saa sanoa. Ohi meni ja lujaa mulla se saksan kieli. 😀

      • Reply lena perjantai, toukokuu 29, 2015 at 21:15

        *Saksa, Italia ja Ranska piti sanomani. Taitaa tuo Espanja mennä samaan kastiin tosin…

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.