Lontoolaisten viihde metromatkoilla

Lontoon metrossa kulkiessasi huomaat hyvin äkkiä, että ihmiset viihdyttävät itseään monin erilaisin tavoin matkan aikana. Työmatkat saattavat olla pitkiäkin, metrossa ja muissa julkisissa kulkuvälineissä saattaa helposti kulua monta tuntia päivässä. Tiedän ihmisiä, jotka kulkeva töihin puolitoista tuntia suuntaansa, eikä tämä ole edes kovin poikkeavaa Lontoon mittakaavassa. Miten tämän matkustukseen käytettävän ajan saa sitten kulumaan?

Tässä jutussa on käytetty esimerkkeinä pääosin metromatkustamista, mutta jutut pätevät suurelta osalta myös muuhun julkiseen liikenteeseen Lontoossa.

Lukeminen, musiikin kuuntelu, työnteko, opiskelu

IMG_2558

Suuri osa metrossa reissaajista lukee joko kirjaa tai metrossa jaettavia ilmaislehtiä. Asemien lehtitelineistä löytyy aamuisin Metro, iltapäivisin Evening Standard. Etenkin jälkimmäinen on hyvin laadukas lehti ja otan sen mukaani aina kuin mahdollista. Olen tehnyt tätä juttua varten tutkimusta viime viikkoina ja katsellut kanssamatkustajiani ”sillä silmällä”.  Tein huomion, että perinteiset kirjat ovat pitäneet pintansa metroviihteenä. Ne pehmeäkantiset pokkarit kulkevat monen mukana ja niitä luetaan matkan aikana hyvin keskittyneesti. Kindlejäkin näkee paljon ja miksikäs ei. Ne imevät sisäänsä satoja kirjoja ja ne kulkevat aina mukanam pienessä tilassa. Uutta luettavaa ei myöskään tarvitse lähteä ostamaan kirjakaupasta vaan hyvin varautunut matkaaja on ladannut kirjan Kindleen aikaisemmin ja edellisen loppuessa sen aloittamiseen kuuluu sekunti tai kaksi. Kätevää.

Työnteko ja opiskelu on myös hyvin suosittua julkisessa liikenteessä kuljettaessa. Metrossa monella opiskelijalla on kurssikirjat ja muistiinpanovihkot avoinna, liikemiehillä vastaavasti läppärit. Olen kuullut että monet rentoutuvat työpäivän jälkeen musiikkia kuuntelemalla, toiset käyttävät aikansa hyödykseen opiskelemalla uusia kieliä puhelimeen lataamansa nauhan avulla. Älypuhelimella pelataan metrossa paljon, tosin ne ovat pelejä jotka eivät vaadi verkkoa. Lontoon metrossa ei puhelin kuulu eikä netti toimi, muutamia asemia lukuunottamatta.

Tunti tai kaksi työntekoa kotimatkalla voi säästää aikaa muille jutuille kotona, olettaen että kotimatkalla työskentely onnistuu. Metroissa näkee läppärikansaa, mutta heitä näkee vielä enemmän junissa jotka suuntaavat Lontoosta poispäin, kohti kaupunkia ympäröiviä lähiöitä ja lähikaupunkeja. Etenkin viiden ja puoli kahdeksan välillä. Internet on pullollaan vinkkejä, miten tehdä työmatkoilla työskentelystä tuotteliaampaa ja monet lontoolaiset sanovatkin, että he kokevat painetta työskennellä koti- ja työmatkoillaan.

Entä mitä minä teen metromatkoilla?

IMG_2502
Minä luen metrossa, kuten muissakin julkisissa kulkuvälineissä. Minulla on aina mukana laukussani ”metro-kirja”, joka on usein sitä kaikista helpointa luettavaa. Chick litiä, eli aivotonta hömppää. Ja näiden kirjojen tulee olla perinteisiä paperiversioita, eikä mitään Kindlejä, vaikka sellainenkin meidän taloudestamme löytyy. Olen vielä toistaiseksi pokkareiden ja oikeiden kirjojen vankkumaton kannattaja, eikä mikään voita oikean kirjan fiilistä. Matteo käyttää enenevissä määrin tuota Kindleä, mutta minua se ei ole vielä vakuuttanut. Saatan myös joskus raapustella blogijuttuja vihkoseen tai selailla iPadia metrossa jos se on mukanani, mutta suosikkijuttuni metrossa on kuitenkin ehdottomasti tuo lukeminen. Jotain siellä on kuitenkin pakko tehdä, ainakin pidemmillä matkoilla.

Nyt minulla on luettavana Deborah Rodriguezin The House on Carnaval Street, mikä on jatkumoa tässä postauksessa esittelemälleni A Little Coffee Shop in Kabul-kirjalle. Parasta viihdettä, ei liian raskasta ja juuri sopivaa lukijalle, joka tykkää reissata.

Miten te kulutatte aikaa matkustaessanne paikasta toiseen julkisissa liikennevälineissä?

Lisää Lontoo-hetkiä ja fiiliksiä blogin Facebook-sivuilla, liity mukaan joukkoon!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Matias keskiviikko, elokuu 12, 2015 at 06:06

    Ve4he4ttely on je4nne4e4. Toisaalta on te4me4 taktinen oman tyf6n ve4he4ttely ”ei te4me4n ollut tiosratukkaan olla tosi hyve4e4”, miste4 puhuit aiemmin (ja mite4 taidan te4me4n je4lkeen tehde4 toisaalla ja ajatella, ette4 no nyt tuli itselle parempi olo), ja joka tekee kritiikin antamisesta vaikeampaa. Toisaalta on kriitikon tuhat tapaa ve4he4telle4 kritiikin kohteena olevaa asiaa, jotta pe4e4sisi tekeme4ste4 huolellista kritiikkie4, siis palkattuna tai palkkioita nauttivana ihmisene4 tyf6te4e4n. Tai ehke4 olen ve4e4re4sse4, ei te4me4n pite4nytke4e4n olla vakava kommentti.

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, elokuu 12, 2015 at 10:43

      Nyt minä en ihan ymmärrä, miten tämä artikkeli liittyi vähättelemiseen? Mielestäni tämä käsitteli tuota Lontoon metrossa tapahtuvaa ajanvietettä hyvinkin puolueettoamsti 🙂

  • Reply Noora keskiviikko, toukokuu 27, 2015 at 14:19

    Itse vierailin lontoossa turistina pari viikkoa sitten ja tuo metrokartta näyttää hyvinkin tutulta:D Aika moni näytti lukevan tosiaan lehteä,paitsi illalla ku oli niin kovat ihmisjoukot ettei seisomaankaan meinannu mahtua.

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, toukokuu 27, 2015 at 14:24

      Tuo metrokartta tulee kyllä parissa päivässä hyvinkin tutuksi ja aika nopeasti oppii oikeat linjat ja asemat! 🙂 Lehteä luetaan paljon ja tosiaan joskus tulee tilanne, että seisominenkin tekee tiukkaa. Joku joskus silloinkin onnistuu lukemaan kirjaa, itse pitelen visusti kiinni kaiteista etten kaadu jonkun syliin. 🙂

  • Reply Jepa / Unelmatrippi tiistai, toukokuu 26, 2015 at 12:11

    Heh, mulle tuli tästä postauksesi aiheesta heti mieleen Tokion metro. Siellä näki, että japanilaiset ovat kyllä hyviä hyödyntämään nukkumiseen kaiken liikenevän ajan. 🙂 Ne, ketkä eivät nuku, räpläävät puhelinta.

    Puhelimen hipelöintiä harrastan itsekin. Mulla saattaa olla joskus joku kirja kännykässä, mutta yleensä luen puhelimella netistä uutisia työmatkoilla. Mun työmatkat ovat yleensä olleet niin lyhyitä, että ei siinä ehdi oikein kirjaan syventyä. Pidemmillä matkoilla tulee luettua edelleenkin niitä uutisia (olen vähän koukussa :)) ja joskus lehtiä. Harvoin paperisia kirjoja kuitenkaan – kirjat lataan tavallisesti tabletille tai sitten puhelimeen.

    • Reply lena / london and beyond tiistai, toukokuu 26, 2015 at 17:23

      Hahaa joo, japanilaiset on kyllä varmasti päiväunien ottamisessa maailmamestareita. Ja vielä seisaaltaan joskus, ihan mahdotonta. 😀 Mulla kyllä kans muutaman minuutin matkoilla, etenkin bussimatkoilla, tulee selattua kännykkää enemmän kuin luettua, muutamassa minuutissa se syventyminen kirjaan ei aina onnistu. Selaan sitten blogeja ja facebookia. 😉

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, toukokuu 25, 2015 at 12:41

    Metrosta tai muusta julkisesta liikenteestä ei ole viime vuosilta kovin paljoa kokemusta – ja itse autoa ajaessa ei oikein parane tehdä kovin paljoa muuta samalla 🙂
    Mutta kaikkia muita jonotus- tai odotusaikoja tapaan kyllä hyödyntää, useimmiten iPadilta leffoja ja tai telkkarisarjoja katsellen, yleensä sellaisia, jotka on tekstitetty, eli en tarvitse korvanappiakaan välttämättä.
    Ja jotenkin katsominen on kevyempää kuin lukeminen, joten vähän hälyisä ympäristö ei sillä lailla häiritse.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, toukokuu 25, 2015 at 13:18

      Tuo autoilu on yksi mun lempitavoista liikkua… ainakin silloin kun olin Kuopiossa töissä oli niin helppo hypätä autoon kun olit töissä 7 minuutin kuluttua. Kuopiossa ei myöskään ole ruuhkia joten hyvin meni aika musiikkia kuunnellessa. 🙂 Mun pitäisi opetella lataamaan sarjoja ja lehtiä iPadille, se helpottaisi matkantekoa kummasti pidemmällä tähtäimellä. Totta on se, että katsominen on paljon kevyempää kuin lukeminen.

  • Reply enmi sunnuntai, toukokuu 24, 2015 at 13:26

    Kyllä se mulla kanssa on ihan tuollainen fyysinen kirja! Joskus harvoin luen ipadilla jotain, mutta yleensä se on sitten aikakauslehtiä. Kirjat on vaan ihania! Niitä kun on voinut aina lukea esimerkiksi lennoilla ihan alusta loppuun välittämättä siitä, että pitikö elektroniikka sammuttaa vai ei.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, toukokuu 25, 2015 at 13:10

      Jes, ehdottomasti liputan tuon fyysisen kirjan puolesta! 🙂 Mulla on harvemmin iPad mukana, oon jotenkin huono lataamaan aikakausilehtiä padille enk oikein ole tottunut niihin. Joten kirja, ehdottomasti.

  • Reply Milla - Pingviinimatkat sunnuntai, toukokuu 24, 2015 at 11:04

    Kiva postaus. Täällä Suomessa kuuntelen lyhyet ratikkamatkani usein musiikkia tai surffaan somessa. Aiemmin kun työmatka oli pidempi niin lueskelin pokkareita matkalla ja myös lähinnä hömppää tai dekkareita. Nykin ja Singaporen metroissa tarkkailin myös työmatkalaisten touhuja. Singaporessa kaikki tuijottavat älylaitteitaan ja Nykissä jos eivät sitä, niin sitten nukuttiin tai luettiin. Toisaalta ihanaa, että oma työmatka on kävelymatka, mutta tulee kyllä luettua todella paljon vähemmän kuin silloin ennen matkan ollessa pidempi.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, toukokuu 25, 2015 at 13:03

      TOsi kiva kuulla että tykkäsit! Ratikat on siitä hyviä, että niissä voi räplätä nettiä. Taipeissa tosin metro oli sen verran yliveto että siellä maanallakin oli kattava 3G verkko eikä surffailu katkennut missään vaiheessa. 😀 Tuo olisi ihan mainio juttu niin Lontoossa kuin Helsingissäkin. Voi kun työmatka olisi kävelymatka, se olisi ihana aloitus päivälle! Tai edes pyörällä taitettava matka. Lontoossa pyöräily on vaarallista ja lähes päivittäin kuulee että joku on päässyt hengestään pyörällä. 🙁

  • Reply Anna Koskela sunnuntai, toukokuu 24, 2015 at 10:16

    Aikanaan kun piti tehdä 35 minuutin junamatka töihin, niin aamusta vain nukuin, illasta taas luin kirjaa. Bussissa en voi lukea lainkaan, koska tulee huono olo, mutta junassa se sujuu edelleen hyvin. Nykyisin ei onneksi ole pitkiä työmatkoja riesana.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, toukokuu 25, 2015 at 13:01

      Mä yritän välttää noita pitkiä työmatkoja parhaani mukaan, tosin voihan se olla että sellaiset ovat vielä edessä. Hajoaisi pää 1,5h matkoihin aika äkkiä 🙁 Tuo huono olo on kyllä ries, se bussissa yllättää erittäin helposti. Itse pystyn lukemaan, mutta jos bussi alkaa pomppia tms niin sitten ei oo kivaa. Onneksi lentokoneessa on hyvä lukea, laskin että käytin lentokonetta viime kuussa enemmän kuin bussia (käytän metroa mielummin). 😀

  • Reply Leila Karin Kiiskinen sunnuntai, toukokuu 24, 2015 at 08:53

    Kiva kirjoitus ja aihe. Rooman metrossakin sen huomaa, kuka käyttää metroa päivittäin esim.työmatkoihin ja kuka on turisti, joka on menossa Colosseumille.
    Päivittäin kulkijat lösähtävät rennosti tuoleille, ja lueskelevat jotain vaikka matka olisi lyhytkin.
    Mä olen se maalta Spoletosta tuleva turisti, joka pelkää jäävänsä väärällä asemalla pois, tai jää kiinni ihmismassaan eikä pääse ulos metrosta omalla asemalla, tai pahimmassa tapauksessa liitistyy kiinni menevien ovien väliin, kun ei ole tarpeeksi nopea. Pientä metrostressiä miljoonakaupungissa?

    • Reply lena / london and beyond maanantai, toukokuu 25, 2015 at 12:55

      Ihana kuulla Leila että tykkäät 🙂 Rooma ja Lontoo ovat varmasti samantyylisiä, paikalliset lukevat yms aikaa tappaakseen ja vierailijat katselevat ja tutkivat ihmisiä ja paikkoja. Minä olisin Roomassa ihan varmasti samanlainen, en tiedä missä jäädä pois ja mikä on ”metroetiketti”. Haluan kyllä Roomaan mahdollisimman pian, Matteo onneksi osaa liikkua siellä edes vähän joten ehkä opasmateriaalia on mukana omastakin takaa. Mä haluun Italiaan nyt ja heti! Matteo muuten tiesti Spoleton kun kysyin yksi päivä kun blogiasi luin. 🙂

  • Reply Maarit Johanna lauantai, toukokuu 23, 2015 at 21:42

    Olipa mielenkiintoista 😀 Mulle vielä aika kaukainen aihe, sillä täällähän ei oikein paikallisliikennettä ole. En vois kuvitellakaan lukevani vaikka bussissa, tulis huono olo alta aikayksikön. Pistäisin varmaan vain silmät kiinni. ^^

    • Reply lena / london and beyond maanantai, toukokuu 25, 2015 at 12:50

      Kiva jos tämä juttu kiinnostaa! Mä tykkään tutkailla ihmisiä tosi paljon metrossa. JOs oon reissulla, harvoin luen tai teen muuta, tutkin vaan ihmisiä. En siis tuijottele 😀 mutta katselen ympärilleni. Lontoossa sitten luen tai kuuntelen musiikkia / molempia, ajan tappamiseksi.

  • Reply Merja lauantai, toukokuu 23, 2015 at 21:05

    Suomessa näkee näitä samoja viihdyttämisen muotoja. Minä käytän junaa päivittäin ja päivästä riippuen teen töitä, luen, kuuntelen musiikkia, surffaan netissä kännykällä tai nukun. Jos joskus joku tuttu sattuu samaan junaan, niin sitten matka menee kuulumisia vaihdellen. Minulla kulkee myös aina kirja laukussa ja luen paljon. Saman huomion olen tehnyt kuin sinäkin eli perinteiset kirjat eivät ole sähköisten tieltä hävinneet, päinvastoin. Nukkumista harrastan yleensä vain kotimatkalla. Aamun aikainen herätys alkaa sopivasti painamaan silloin silmiä ja pikku torkut ennen kotiasemaa piristää. Vaarana tietysti, että nukun aseman ohi, mutta onneksi sellaista ei vielä ole sattunut 🙂 Kerran töihin mennessä ajoin aseman ohi, kun luin juuri Metro-lehdestä jotain mielenkiintoista juttua. Eipä siinä muuta voinut, kun hypätä seuraavalla asemalla pois ja odottamaan junaa, jolla pääsen takaisin. Argh!

    • Reply lena / london and beyond maanantai, toukokuu 25, 2015 at 12:43

      Tuo. Että nukkuu pysäkin ohi. 😀 Mä olin menossa illalla Heathrowlle metrolla ja mun vaunussa oli kolme pukumiestä salkkuineen jotka kaikki nukkuivat. Epäilen vahvasti että herrojen piti olla ihan jossain muualla kuin Heathrowlla tuohon aikaan! Lukemisen vuoksi olen kerran ajanut aseman ohi, kuten myös kerran erästä draamaa selvitellessäni puhelimessa (juna). Ei siinä sitten auttanut muu kuin kävellä… Ärsytti muutenkin ja sitten vielä tuo. Yritän itse välttää nukkumista ja pyrin lukemaan tai väsyneenä kuuntelemaan musiikkia, joka auttaa sitten pysymään hereillä. 🙂

    Leave a Reply