Kimppa-asuminen Lontoossa

Sivusin kimppa-asumista Lontoossa tässä artikkelissa, jossa kerroin kokemuksiani asumisesta yhdessä Euroopan suurimmista metropoleista. Kimppa-asuminen on juttu, jonka suuri osa Lontooseen muuttajista tulee kokemaan, joten päätin tehdä asiasta ihan oman postauksen tuon yleisesti asumista Lontoossa käsittelevän jutun tueksi. Lontoon asunnot ovat nimittäin sen verran tyyriitä, että harvalla on varaa muuttaa esimerkiksi ikiomaan yksiöön tai kaksioon. Asia saattaa olla eri sitten, jos Lontoossa asuu puolison kanssa tai omaa erittäin hyväpalkkaisen työpaikan. Kimppa-asuminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. (Kuvituksena satunnaisia kuvia Fulhamista ja sen aikaisesta huoneestani)

IMG_5190

Minulla on kokemusta kahdesta kimppa-asunnosta Lontoossa. Kuten osa teistä tietääkin, asuin ennen Lontoon Fulhamissa jossa jaoin talon kahden muotivalokuvaajan kanssa. Tällä kertaa asumme  Matteon kanssa hieman kauempana keskustasta, talossa jossa asuu lisäksemme kolme henkilöä. He ovat lentohenkilökuntaa ja sairaanhoitoalalla, joten ihan hirveästi heitä ei kotona näy.

Kuten sanottu, kimppa-asuminen on Lontoossa enemmän sääntö kuin poikkeus. Jopa pariskunnille. Esimerkiksi Fulhamissa saa yhden makuuhuoneen asunnosta maksaa 350-500£ per viikko, joten kuukausivuokrasta selviäminen vaatii kohtuulliset tulot. Tähän hintaan tulee päälle usein vielä laskut. Asumisen kalleuden vuoksi pariskunnat ainakin aluksi muuttavat usein kimppa-asuntoon tai vuokraavat vastaavasti pienemmän studion. Tai muuttavat kauemmaksi. Me päädyimme kimppa-asumiseen siksi, ettemme välttämättä ole Lontoossa kovin kauaa ja saimme sopivan 6kk sopimuksen. Nämä sopimukset harvoin onnistuvat kokonaisten asuntojen kohdalla, emmekä myöskään halunneet laittaa liikaa rahaa asuntoon tässä vaiheessa. Jos kuvitellaan tilanne, että olisimme jäämässä Lontooseen asumaan, olisi meillä muutto edessä omaan asuntoon. Väliaikaisratkaisuna tämä toimii loistavasti, mutta onhan se oma rauha tavoittelemisen arvoinen juttu. Ja haluaisin vihdoin oman asunnon, johon ostaa huonekaluja ja pientä tilpehööriä. Olen melko nirso mitä asumiseen tulee ja kalustetut asunnot eivät ole my cup of tea.

IMG_4800

Fulhamin huoneeseeni tein hieman Ikea-shoppailua ja tykästyin etenkin valkeaan työpöytääni. Harmittelen vieläkin sitä, ettei se mahtunut asuntoa muuttaessa mukaani – lahjoitin sen lopulta eteenpäin kaverille.

Itse en ole kokenut suurempia ongelmia mitä tähän asumismuotoon tulee. Kämppikseni ovat aina olleet todella mukavia ja fiksuja, niin Fulhamissa kuin tässä nykyisessä asunnossanikin. Muutaman kerran edellisessä asunnossa oli kotibileitä, mutta nekin voin laskea yhden käden sormilla. Sekin tavallaan kuuluu asiaan, asuntoa jakaessa joutuu joskus tekemään kompromisseja. Nykyinen asumuksemme on hyvin rauhallinen ja koska kämppiksemme ovat työssäkäyviä, eivät he jaksa / halua juhlia järjestää. He haluavat rauhallisen kodin, ja se sopii meille täydellisesti. Vaikka minulla ei olekaan ollut vastoinkäymisiä, tiedän muutamia jotka ovat kokeneet kimppakämpässään ongelmia. Kämppikset ovat olleet epäsiistejä, riitaa on tullut tiskivuoroista sekä liiasta metelöinnistä (eli toisten asukkaiden kunnioituksen puutteesta). Näitä tarinoita kuulee silloin tällöin.

Kimppa-asuminen voi myös olla antoisaa. Saat uusia ystäviä ja kotoa löytyy usein seuraa niin halutessasi. On mukava tehdä ruokaa yhdessä ja jutella niitä näitä. Olen yhä yhteyksissä Fulhamin aikaisten kämppisteni kanssa ja olemme miettineet yhteistä pubi-iltaa jossain vaiheessa. Tämänhetkisiin kämppiksiini olen myös tutustunut kohtalaisen hyvin, tosin olemme kaikki sen verran liikkuvaista porukkaa että näemme toisiamme harvemmin. Mutta parhaimmillaan asunnon jakaminen tuo elämääsi myös uusia ystäviä, jopa loppuiäksi. Oikeiden kämppisten kanssa kimppa-asuminen voi olla todella kiva ja antoisa kokemus, mutta mieli silti halajaa omaa asutoa näin monen vuoden kämppiselämän jälkeen.

Millaisia kokemuksia teillä on kimppa-asumisesta?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Susanna sunnuntai, toukokuu 17, 2015 at 21:14

    Kimppa-asumisesta löytyy sellainen kokemus on kävin nuorena ratsastusleireillä ja meitä oli aika monta tyttöä yhdessä talossa. Se oli joskus mukavaa mutta myös ikävää, siinä ikävää oli mm. vessaan ja suihkuun jonottaminen. Aina ei jäänyt riittävästi aikaa koska oli pitkät jonot ja tuli yö. Italiasta löytyy sellainen kokemus kun majoituin talon yläkertaan ja omistajat asuivat alakerrassa. Lopulta selvisi ettei mm. pesukonetta olisi saanut käyttää koska heillä oli ilmeisesti sellainen sähkösopimus joka ei kestänyt sitä että hellaa ja pesukonetta käytettäisiin samaan aikaan ja minä en etukäteen tiennyt mitään tästä systeemistä niin sähköt menivät kerran. Ilmeisesti omistajanainen loukkaantui tästä tietämättömyydestäni ja hän ei halunnut enää lähtiessä tulla moikkaamaan, sen sijaan hänen miehensä vei minut kyllä juna-asemalle

    • Reply Lena / london and beyond maanantai, toukokuu 18, 2015 at 11:07

      Joo, tuo jonottaminen ja odottelu on niitä ikäviä puolia kun kylppäreitä ei ole tarpeeksi. 🙁 Meillä on tällä hetkell onneksi käytännössä oma kylpyhuone, mutta aina niin ei ole ollut ja se rasittaa kyllä aika paljon. Outo tuo Italian kokemus, jos sinulle ei ole kerrottu asiastam itään niin eihän sitä voi olettaa että olisit tietoinen! Onneksi kuitenkin sait kyyydin asemalla. 🙂 Italian naiset osaavat olla aika temperamenttisia tapauksia …

  • Reply Heidi / Auringon alla sunnuntai, toukokuu 17, 2015 at 18:26

    Moikka! Sulle olisi Eurooppa-aiheinen haaste blogissani 🙂 http://auringonalla.com/2015/05/17/euroopan-10-parasta/

  • Reply Stazzy sunnuntai, toukokuu 17, 2015 at 17:51

    Mä olen kimppa-asunut useammassakin kämpässä. Ensin Suomessa KOAS:sin soluissa. Kahdessa eri kämpässä saman kämppiksen kanssa. Tuntemattomasta ihmisestä tuli ihan ystävä, joten jossain vaiheessa haettiin parempaa asuntoa yhdessä, se oli helpompaa kuin odotella yksiöitä.
    Ranskassa asuin asuntolassa, yhdeksän neliön huoneessa, puolisen vuotta. Eh, ne kollektiivikeittiöt ja saniteettitilat olivat melekoinen kokemus.
    Sitten vähän myöhemmin vielä parissa kimppakämpässä. Mitään kauhukämppiksiä ei osunut kohdalle, ihan kivaa oli enimmäkseen, vaikkei meistä mitään sydänystäviä tullutkaan.

    Periaatteessa se aika oli ihan kivaa, mutta viimeisinä aikoina aloin jo kaivata sitä, että saisi olla ihan miten haluaa. Vaikka olikin oma huone (ja omat huonekalut, en asunut asuntolaa lukuunottamatta kalustetussa), niin siinä kuitenkin on koko ajan joku ihan hollilla.

    • Reply Lena / london and beyond maanantai, toukokuu 18, 2015 at 11:05

      Eri maissa tuo kimppa-asuminen saattaa erota melko paljonkin. 🙂 Esimerkiksi Englannissa nuo opiskelija-asuntolat ovat varmasti aika paljon Ranskan tyylisiä, siellä on noita kollektiivikeittiöitä ja vessoja / kylppäreitä käytävällä, Suomessa nuo asunnot lienevät hieman kodinomaisempia. Aika moni on löytänyt opiskeluaikojen kämppiksistä hyvän ystävän ja asuntoja on sitemmin etsitty kimpassa myöhemminkin, tosi jees juttu kerrassaan! 🙂

  • Reply Merja sunnuntai, toukokuu 17, 2015 at 15:26

    Minulla on kimppa-asumisesta kokemuksia vain Suomesta ja niiltä ajoilta kun opiskelin. Viimeisen opiskeluvuoteni asuin opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa ja jaoin huoneen toisen tytön kanssa. Naapurihuoneessa oli pari tyttöä lisää ja meillä kaikilla oli yhteinen keittiö ja wc. Olin edelliset opiskeluvuodet asunut omakotitalon yläkerrasta vuokratussa huoneessa, jossa oli pieni keittiönurkkaus. Huonetta vuokrannut pariskunta halusikin yhtäkkiä tilat omaan käyttöön (yläkerrassa oli kaksi huonetta, joita vuokrasivat) ja kun minulla oli vain vuosi opintoja jäljellä, menin helpoimman kautta ja hain asuntolasta huonetta. Huonekaverini oli tuttu tyttö ja meillä sujui yhteiselo mukavasti. Ainoat harmitukset tulivat, kun hän halusi tuoda poikaystävänsä yhteiseen huoneeseen yöksi. Se siitä yksityisyydestä 😉 Siihen aikaan kimppa-asuminen oli ok, koska tykkäsin muutenkin hengailla iltaisin kavereiden kanssa ja siinähän heitä oli samassa talossa vaikka kuinka. Nyt en tiedä, olisiko järjestely enää mieleeni. Vanhemmiten tullut mukavuudenhaluiseksi ja haluan ne omat huonekalut ja muut tavarat laitella niinkuin tykkään (miehen mielipide huomioiden 🙂 ja oma rauha myös tärkeää.

    • Reply Lena / london and beyond maanantai, toukokuu 18, 2015 at 11:02

      Opiskeluvuosina tuo kimppa-asuminen on varmasti tosi yleistä Suomessakin kuten sanoit, täällä se on enemmän sääntö kuin poikkeus mutta Suomessakin olen paljon kyseisestä asumismuodosta kuullut. Tuota muuten on Lontoon alueella paljon, että perheet vuokraavat huoneen talostaan kuluja kattaakseen opiskelijalle tai jopa ihan työssäkäyvälle, siitä saa mukavasti 500£+ kuukausituloa, jolla kattaa elämistä jo ihan mukavasti. Matteo kokeili tätä tapaa muutaman kuukauden, tosin vuokranantaja oli tuttu tapaus joten mistään ventovieraasta ei ollut kysymys.
      Voi ei, tuossa jaetussa huoneessa yksityisyys on kyllä mennyttä jos kämppiksen poikaystävä tulee kylään. 🙂 NIitä miinuksia on jonkin verran, mutta myös plussia, usein enemmän. Tosin minunkin täytyy myöntää että kyllä se oma asunto houkuttelee aika kovastikin näinä päivinä, vaikka mitään vikaa ei kämppiksissä olekaan.

    Leave a Reply