Matkablogimaailmassa on viime aikoina ollut kovasti pöhinää reiluun matkailuun liittyen. Tämä sai alkunsa alkuviikosta Tjäreborgin instagram-tilille ilmestyneestä kuvasta, jossa matkaopas poseeraa huumatun tiikerin kanssa thaimaalaisella tiikerifarmilla (linkki).
Matkabloggaajat päättivät tämä kohun innoittamana luoda #reilutblogit-kampanjan, jossa jaetaan lisätietoa reilusta matkailusta ja kerrotaan omia kokemuksia aiheesta. Kampanjan aikana muutamankin muun matkanjärjestäjän toiminta niin Euroopassa (Aurinkomatkojen Kreikan aasiretket) kuin Aasiassakin (mm. Finnmatkojen Thaimaan norsusafarit) on herättänyt närästystä, etenkin eläinystävien keskuudessa. On ollut positiivista huomata, että matkanjärjestäjätkin ovat heränneet kohun myötä asiaan ja ovat ainakin näennäisesti luvanneet sosiaalisessa mediassa parannuksia tilanteeseen. Sain haasteen Tuntemattomaan ja takaisin-blogin Lauralta muutama päivä sitten ja nyt on minunkin aika laittaa oma lusikkani soppaan.
Minun oli tarkoitus julkaista tämä kirjoitus ja pari päivää sitten, mutta olen editoinut tätä kerta toisensa jälkeen. Olen yrittänyt tehdä tästä niin diplomaattisen kuin mahdollista, sillä en halua syyllistää ketään vaan jakaa eteenpäin tietoa asioista. Syyllistäminen harvoin toimii ja usein reiluun matkailuun liittyvissä asioissa kyse on toivottavasti puhtaasti tietämättömyydestä, joten tiedon jakaminen reilulla mielellä lienee se paras keino saada asioihin muutosta, ketään sormella osoittamatta. Enhän itsekään 10 vuotta sitten norsulla Thaimaassa kulkiessani ollut tietoinen näistä asioista.
Haaste on seuraavanlainen:
Eli pidemmittä puheitta aloitetaan kysymyksestä yksi.
1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
Olen tässä asiassa varmasti melko keskiverto tallaaja, eli parannettavaa löytyy mutta teen voitavani. Aina kun kierrätykseen on mahdollisuus, kierrätän biojätteet (tämä ollut mahdollista vain Suomessa viime aikoina), pullot sekä muut jätteet. Esimerkiksi Taiwanissa muovipullot, mehupurkit sekä lasipullot kierrätetään ja toimitetaan koti-ovelle saapuvalle roska-autolle erillisessä pussissa. Tämä on mielestäni oiva esimerkki siitä että kierrätys onnistuu, kunhan sille annetaan asianmukaiset olosuhteet. Ei se pullojen erittely ole iso vaiva kenellekään, kunhan lähin kierrätyspiste ei ole kymmenien kilometrien päässä. Kuljetin Taipeissa myös omaa vesipulloani mukana, ettei päivittäin tarvinnut ostaa uutta. Taipeissa on jopa metroasemilla vesiautomaatit, joissa saa oman pullon kätevästi täytettyä. Tämä pullon mukana kuljettaminen on siellä yleinen tapa.
Matkoillani yritän toimia tietenkin niin reilusti ja paikallisia kunnoittavasti kuin se on vain mahdollista. Roskat roskiin ja kierrätän roskat oikeisiin paikkoihin aina kun se on mahdollista (eikai kukaan niitä roskia tahallaan ympäriinsä jätä, eihän?). Yritän tehdä ostokseni pääosin paikallisilta kojuilta ja suosia paikallisia pieniä ravintoloita. Näin myös koti-Suomessa, jossa suosin yrittäjävetoisia yrityksiä. Otetaan esimerkiksi päivittäistavarakauppa Jos valita voin, menen K-kauppaan joka toimii yrittäjäpohjaisesti tai piipahdan ostoksilla naapurin pienessä leipomossa. Näissä asioissa en ole kuitenkaan aivan ehdoton, vaikka periaatteen tasolla näitä yritänkin toteuttaa. Jos haluan Prismasta tuotteen, jota ei juuri aivan samanlaisena ole Citymarketissa tarjolla, menen Prismaan. Matkoillani syön pääosin paikallisten ravintoloissa ja teen ostoksia pienillä kojuilla, mutta voin myös hyvällä omalla tunnolla piipahtaa vaikkapa Hard Rock Cafessa burgerilla.
Nyt sitten seuraavaan kysymykseen, eli kerro jokin kiva asia reilusta matkailusta.
Mieleeni tulee eräs hotelli Thaimaassa, Siaminlahden saaristossa. En valitettavasti millään muista tämän hotellin nimeä, mutta kerron pääpiirteissään mistä on kyse. Tästä kyseisestä reissusta on pari vuotta aikaa, mutta sen verran tuosta hotellista mieleen jäi että se toimii mainiona esimerkkinä reilusta matkailusta. Hotelli oli vihkiytynyt ei nyt eco-hotelliksi mutta ympäristön asianajaksi kuitenkin. Pyyhkeitä sai toki vaihdettua päivittäin, mutta hotellivieraita kannustettiin vaihtamaan pyyhkeet joka toinen tai jopa joka kolmas päivä. Ihan oikeinhan tämä on, turhaan sitä päivittäin pari kertaa käytettyä pyyhettä lähteä vaihtamaan. Tämän vuoksi hotelli ei sinänsä ympäristöystävälliseksi leimaudu, monet hotellit maailmalla tekemättä samaa ja niin sen pitäisi kaikkien kohdalla ollakin. Tämän kyseisen thaimaalaisen hotellin ympäristöystävällisyys ja reiluus tuli kuitenkin esille paremmin veden kierrätyksellisissä jutuissa, jätteen kierrätyksessä sekä raaka-aineiden hankinnassa. He hankkivat esimerkiksi aamupalan raaka-aineet tuoreena läheisiltä tuottajilta näin tukien heidän elantoaan. Huoneiden sisustuksessakin oli käytetty kierrätettyjä materiaaleja, mitkä olivat hyvin kauniita ja tulivat paikallisilta käsityöläisiltä. En itse vihkiydy varsinaiseksi luonnonsuojelu-intoilijaksi, vaikka osani ympäristön hyväksi yritän aina tehdäkin. Voin itseasiassa väittää, että olen herännyt tähän luonnonsuojelu-asiaan enenevissä määrin tämän kampanjan myötä. Niin tai näin, tästä hotellista tuli kiva fiilis.
Hotellivalintoja tehdessäkin on tietenkin mukava käyttää paikallisia majataloja ja näihin pieniin hotelleihin olekin tehnyt varauksia Thaimaan saarille ensi viikolla suunnatessani. Mutta toisaalta, olen myös tehnyt varauksia suurempiin ketjuhotelleihin. Monesti kuulee, että suuret ketjuhotellit eivät kuulu ns. reilun matkailun piiriin, sillä ne vievät elantoa paikalliselta yrittäjältä. Tähän uskallan kuitenkin esittää toisenlaisen mielipiteen. Ketjuhotellit ovat usein isoja työllistäjiä alueella ja työllistämisen lisäksi niillä on etenkin kolmannen maailman maissa mahdolisuus parantaa alueen infrastruktuuria. Heidän asiakasmääränsäkin tuovat paljon uusia asiakkaita paikallisille yrittäjille ja mahdollisuuksia myös yrittäjyyttä miettivälle. Eli ne voivat luoda työpaikkoja myös välillisesti. Pitää yrittää myös muistaa nähdä asia tältä kantilta, eli ketjuhotelleiden käyttö ei lähtökohtaisesti ole merkki epäreilusta matkailusta. Näillä hotelleilla on usein myös paremmat valmiudet kierrätykseen ja ympäristöystävälliseen toimintaan niin halutessaan, kuin paikallisella yrityksellä. Ei aina tietysti, mutta usein.
Reilu matkailu on hieno konsepti ja kannustan kaikkia reissaamaan matkakohteissaan mahdollisimman reilusti. Lähinnä sillä periaatteella, että tekee mahdollisimman vähän hallaa paikalliselle kulttuurille, ihmisille ja eläimille. Niin yksilö kuin matkanjärjestäjäkin, jonka velvollisuutena koen tiedon jakamisen asiakkailleen. Mekin Matteon kanssa päätimme jättää eläinaktiviteetit välistä tällä reissulla, vaikka epäilen ettemme muutenkaan olisi niitä kokeilleet.
Tästä siirrynkin kohtaan 3, eli haasteeseen.
Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Sinun ei todellakaan tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.
Tämän haasteen on varmasti hyvin moni matkabloggaaja jos saanut. Haastan siten mukaan muutaman ulkosuomalaisblogin Meriannen, Chez Helenan sekä Barcelonan kodin.
15 Comments
Kiitos haasteesta! Sain viimeinkin osallistuttua tähän: http://chezhelena.com/2015/03/05/minun-matkani-reilutblogit/
Huippu juttu! 🙂 Käyn tsekkaamassa hetimiten 🙂
Kiitos haasteesta – sain viimeinkin osallistuttua tähän!! http://chezhelena.com/2015/03/05/minun-matkani-reilutblogit/
Kiva että lähdit mukaan! Mua myös inhottaa monien hyvinkin vakaumuksellisten luonnonsuojelijoiden meuhkaava tai saarnaava sävy eettisistä valinnoista puhuttaessa. Eikö kaikista tärkeintä kuitenkin ole, että kaikki yrittävät parhaansa? Mä myös olen sortunut norsuratsastukseen, sen tunnustan. Tuolloin itse kyllä tiedostin, ettei se eettisimmästä päästä ole ja ainakin mielestäni valitsin paikan, jossa kaikki vaikutti olevan kohdallaan, en suostunut puiseen satulahäkkyrään nousemaan ja uitimme norsuja myös joessa, josta ainakin pääni sisällä ajattelin eläinten nauttivan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä kulissien takana tapahtuu, enkä toiste enää menisikään.
Hyvä pointti tuo ketjuhotellien esille nosto! Kuten ylempänä jo mainittiinkiin, ihan varmasti vaikkapa Sokos Hotellin kaltaisten ketjujan pitää vieläkin tarkemmin pitää huolta hotelliensa maineesta, brändistä, asiakaspalvelusta ja eettisyydestä. Yksinkin someen leviävä lipsahdus ja se voi vaikuttaa kaikkien hotellien asiakasmääriin. Kyllä mun mielestä ainakin S-ketjun hotellien aamupalabuffissa on myös näkynyt aika paljon paikallisia, lähituotettuja erikoisuuksia, luomupuuroja ja vastaavaa.
Tottakai tähän piti mukaan lähteä 🙂 Asiallinen haaste hyvän asian puolesta.
Tuo on kyllä totta että tuollainen syyllistävä ja tuputtava asenne vaan ärsyttää. Se on tosi raivostuttavaa ja usein aiheuttaa ihmisissä sitten vastareaktion. Uskon täysin tällaiseen tiedon jakamiseen ja sen kautta asenteiden muuttamiseen paljon enemmän. Itsekin on tosiaan norsulla tullut ratsastettua ja silloin en tiennyt asiasta mitään. Hyvä pointti tuo, että kannattaa valita paikka jossa asiat tuntuvat olevan kohdallaan ja eläimet nauttivat. En ole ottanut näistä asioista sen enempää selvää, mutta noitakin varmasti on! Ainakin Rimmalla taisi olla jotain kokemuksia myös eettisestä eläinten suojelusta.
Ja noista ketjuhotelleista. Pätee ehdottomasti myös Suomeenkin. Tuskin esimerkiksi vaikka S-ketju pääsisi kuin koira veräjästä, mediahaloo olisi varma. Tää sosiaalisen median voima on ihan älytön! 🙂
Hyvä juttu että paikallisia otetaan töihin, se on aina parempi kuin työntekijöiden edes takas lennättäminen sen perusteella että kellä on paras koulutus ja eniten kokemusta, näin ollen paikallisetkin työllistyvät paremmin kuten kirjoitit
Aivan samaa mieltä! 🙂 Paikallisten työllistäminen on tärkeä juttu ja näin mutu-tuntumalta tuntuu että varsinkin kolmannen maailman maissa se taitaa olla halvempaakin.
Kiitos haasteesta, ehdottomasti lähden mukaan 🙂
Jes mahtavaa. Tuun tsekkaa sitten kun oot saanut postauksen valmiiksi 🙂
Hieman kummallinen ajatusmalli on tosiaan myös omasta mielestäni tuo suurten ketjujen automaattinen parjaaminen. Useinmiten ne – ainakin jos todella suurista toimijoista puhutaan – joutuvat pitämään toimintansa ainakin jossain määrin päivänvaloa kestävällä tasolla. Pienestäkin ”riistämisestä” saattaa nousta maailmanlaajuinen haloo. Vaikkapa ihan yksittäisen bloggarin toimesta, tällaiset asiat kun nykyään leviävät somessa kulovalkean tavoin.
Jokin paikallinen pikkupulju taas saattaa pitää työntekijöitään lähes orjan asemassa eikä kukaan siihen puutu. Siivojat ja keittiöhenkilökunta nukkuvat jossain nurkassa likaisilla patjoilla eivätkä pahemmn palkkaa saa. Autokorjaamo voi valuttaa jäteöljyt suoraan maahan. Roskat kipataan pensaan taakse takapihalle tai tienvarteen. Esimerkkejä on helppo keksiä. Ainakin täällä Afrikassa moista pienyrittäjää näkee päivittäin.
Ja pakko vielä huomauttaa noista Suomen ketjuista. Itse asiassa S-ryhmänhän pitäisi olla osuustoimintaliike, eli asiakkiden yhdessä omistama yritys. Suoranaista sosialismia, siis. K-ryhmä taas on pörssiyritys ja kovaa markkinatalouskapitalismia. Myönnettäköön, että S-ryhmä on ajautunut kovin kauaksi alkuperäisestä toiminta-ajatuksestaan. Saisi palata juurilleen ja jakaa keräämänsä voitot takaisin asiakaskunnalleen niin kuin kuuluisi.
Hyviä pointteja, Tomi! 🙂
Tuo on totta, että jos suuri ketjuhotelli laiminlyö velvollisuuksiaan / toimii epäeettisesti, on mahdollista että siitä nousee iso haloo juurikin esimerkiksi bloggereiden toimesta. Tämä Tjareborgin taannoinen tapaus lienee hyvä esimerkki tästä.
Paikallisen pikkupuljun on paljon helpompaa päästä tällaisessa asiassa kuin koira veräjästä. Heidän some-arvonsa saattaa olla suurta ketjua pienempi ja bloggaajan huomio puutteellisista toimintatavoista tuskin leviää niin lujaa kuin ison ketjun kohdalla. Enkä tietenkään väitä, että kaikki paikalliset näin tekevät, mutta näin esimerkkinä. 🙂 Olen myös todistanut tuota roskaamista luontoon pienessä maalaisravintolassa Thaimaassa asioidessani, joten sitä tosiaan tapahtuu. En tarkemmin osaa sanoa isojen, kansainvälisten ravintoloiden jätehuolloista, mutta luulen asioiden olevan hieman paremmalla tolalla.
Hyvä pointti tuo työllistäminen, taitaa tosin riippua hotellista että palkkaavatko henkilökunnan suoraan samasta paikasta vai lennättävätkö ns. vain kouluttautuneita paikalle työskentelemään
Työllistäminen on mielestäni iso asia, joka tulee ottaa huomioon kun suurista ketjuhotelleista on kyse. Olen itse huomannut, että ainakin Aasiassa asiakaspalvelussa, keittiössä, siivoamassa yms on paikallisia töissä. Toki on mahdollista että paikalle lennätetään sitten koulutettua henkilökuntaa muualta esimerkiksi johtotehtäviin 🙂
Hyvä kirjoitus Leena-Mari!
Itsekin olen miettinyt tämän #reilutblogit-kampanjan myötä tuota isojen ketjuhotellien automaattista leimaamista ”huonommiksi valinnoiksi”, ja komppaan täysin ajatuksiasi: isommalla hotellilla voi olla paremmat edellytykset ottaa ympäristöasiat huomioon ja myös isomman hotellin työllistävä vaikutus on melkoinen.
Myönnän, että voisin itse matkaillessa antaa suuremman painoarvon kestävyydelle ja ympäristön huomioimiselle, mutta olen myös samaa mieltä kanssasi siitä, että syyllistämällä ei ajeta edistetä hyvää & tärkeää asiaa. Sitä vastoin huomion kiinnittäminen näihin asioihin ja jokainen (pienikin) askel kohti kestävämpää matkailua on parempi kuin ei mikään.
Kiitos hyväst pohdinnasta Alex! Mua jotenkin aina rassaa tämä isojen ketjuhotellien ylenkatsominen. Asialla kun hyvin usein on monta puolta ja tosiaan ketjuhotelli voi olla hyväkin vaihtoehto 🙂 Ainakin resursseja on esimerkiksi ympäristöasioiden hyvin hoitamiselle.
Ihan samaa mieltä tuosta syyllistämisestä. Sillä ei auteta ketään, vaan tiedon jakaminen on tähän paras keino. Siihen tämä kampanja on pyrkinytkin ja mielestäni hyvin tuonutkin asiaa esille. Uskon että tiedon lisääntyessä monet meistä alkavat pohtia tätä asiaa omalta kantiltaan ja siten toimia eri lailla kuin ennen. 🙂