Ulkosuomalainen ja yhteydenpidon vaikeus

Viime aikoina olen jostain syystä pohtinut ulkosuomalaisuutta täällä blogin puolella jonkin verran. En tiedä mistä tämä yhtäkkinen pohtimispuuska on kotoisin, mutta kun kerran tekstiä aiheesta tulee niin täytyyhän sitä hyödyntää. Ulkosuomalaisuus on itseäni kovasti kiehtova aihe ja paljon ulkosuomalaisblogeja luenkin. On mukava tietää, millaista arki on toisen silmin eri puolilla maailmaa.

Tähän alkuun täytyy tehdä yksi tunnustus, jotta tämä postaus aukeaa teille lukijoille paremmin. Tämä tunnustus koskee yhteydenpitoa perheeseen ja ystäviin – olen nimittäin aivan liian huono pitämään yhteyttä siellä kotisuomessa ja muualla asuviin läheisiini.

Tämä ongelma on tullut ilmi enenevissä määrin täällä Taipeissa, jossa reaaliaikaisen yhteydenpidon kiusana on ollut aikaero. Sinänsä kuuden tunnin aikaero Suomeen ei ole pahin mahdollinen ja kahdeksan tunnin aikaero Englantiinkin on usein järjestelykysymys. Mutta kun on tuon 6-8 tuntia perhettä ja ystäviä edellä, se väkisinkin syö sitä soittelun ja viestittelyn määrää. Kun minä olen menossa nukkumaan, Euroopassa ollaan vielä töissä tai työpäivää lopettelemassa. Ei siinä hirveästi ehdi soittelemaan, ellei sitä sovi ennalta. Minulle tulee jonkin verran yön aikana viestejä Euroopasta ja aamulla luettuina ne saattavat unohtua – päivän mittaan on niin paljon tekemistä ja aamulla ei ehdi välttämättä vastata.

IMG_1487

UK:ssa asuessani yhteydenpito aikaeron tiimoilta oli helpompaa ja näin jälkikäteen mietittynä olin silloin paljon aktiivisempi niin Facebookin, Whatsappin kuin FaceTimenkin kanssa. Skypen käyttö jäi vähemmälle kolme vuotta sitten ensimmäisen iPhonen hankittuani ja FaceTime kaikessa näppäryydessään on oikeasti korvaamaton. Noina UK:n aikoina se soittelu oli kuitenkin helpompaa eikä sitä tarvinnut niinsanotusti aikatauluttaa. Viestiä lähetellessä ei juurikaan tarvinnut miettiä, että mitäs se kello siellä Suomessa on, aika kun on suunnilleen sama. Spontaania yhteydenpitoa oli helpompi ylläpitää. Ja oli sitä silloin kai henkisesti lähempänä Suomeakin.

Matkustaessa maailmalla minulla on sama juttu, yhteydenpito ei ole niin aktiivista kun se voisi olla. Silloin tulee kuitenkin hieman useammin vaihdettua kuulumisia perheen ja ystävien kanssa, jostain syystä. Ehkä se johtuu siitä että kun matkustan, reissut ovat suurimmaksi osaksi lomareissuja ja silloin minulla on hieman enemmän aikaa kuin arkisin. Tiedä häntä.

IMG_1370

Olen yrittänyt tsempata tämän yhteydenpito-asian kanssa ja hieman olenkin siinä onnistunut. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää ja kännykän muisti täyttyy ”muista vastata / laittaa viesti henkilölle x” muistutuksista päivittäin. En ole ihan periaatteesta tehnyt yhtään uudenvuoden lupausta, mutta tässä yhteydenpito-asiassa olisi vuodelle 2015 tsemppaamisen paikka. Ei se aikaero nyt niin hyvä tekosyy kuitenkaan ole.

Onko teillä muilla kokemuksia tästä asiasta?

Previous Post Next Post

20 Comments

  • Reply satuvw perjantai, tammikuu 23, 2015 at 14:53

    Meillä on muksujen myötä parantunut yhteydenpito, mummi ja ukki kun pitää nähdä Skypen välityksellä harva se päivä. Kavereiden kanssa olen laiskahko, jotenkin sitä luulee että on tullut pidettyä yhteyttä kun Facebookissa on lukenut päivityksiä…. Aikaero varmasti hankaloittaa asiaa, täältä meiltä Norjasta nyt on tosi helppo pitää yhteydet Suomeen ja Englantiin! 🙂

    • Reply lena lauantai, tammikuu 24, 2015 at 14:41

      Tuo on kyllä kiva huomio, että yhteydenpito on parantunut 🙂 Skype on kyllä aarre! Ja FaceTime, en tiedä miten tulisin toimeen ilman sitä.

      Facebookissa tosiaan tavallaan pysyy kärryillä ja ainakin jollain tapaa tietää missä toinen menee. Mutta sitten taas ei kuitenkaan… hankalaa 😀 Onneksi siellä ei tarvitse temppuilla tuon aikaeron kanssa 🙂

  • Reply ottoizakaya keskiviikko, tammikuu 21, 2015 at 19:47

    Niin tuttua. Aasiassa pidin yhteyttä kotipuoleen lähinnä facebookin välityksellä. Mitä enemmän aikaero suppeni, sen enemmän yhteydenpito kasvoi. Toisaalta oli aika rentoa olla ihan out of everything. Ah. Vihaan puhelimen pirinää :P. Ausseissa se yhteydenpito vasta vaikeaa olikin ja pidin aikaeroa mitä parhaimpana tekosyynä kun halusin olla vaan itekseni. Onneksi Facebook on nykyään niin läsnä sekä skype joten sen suurempia ongelmia ei ole. Ihana nykyaika<3

    • Reply Lena / london and beyond torstai, tammikuu 22, 2015 at 08:36

      Aikaero on kyllä sinänsä ihan validi tekosyy 🙂 Joskus on ihana olla ihan rauhassa ja puhelimen ulottumattomissa. AUstraliassa se on varmastikin ihan pakon sanelemaa että yhteydenotot jäävät vähemmälle, vaikkei tämä 8 tuntiakaan herkkua ole. No, kohta tosiaan taas Euroopassa ja suunnilleen samoilla aikavyöhykkeillä suurimman osan kavereista kanssa 🙂

  • Reply Jenni / Globe Called Home keskiviikko, tammikuu 21, 2015 at 18:45

    Mulla on eniten tuo yhteydenpito kavereihin ongelma. Perheen kanssa meillä on sellaiset välit, ettei ikinä muutenkaan soitella vaikka samassa kaupungissa asuttaisiin, vaan sitten tavatessa käydään lävitse koko elämä. Sen sijaan kavereita ei tule automaattisesti nähtyä Suomeen mennessäkään, ellei ole ollut yhteyksissä.

    Mulla on yhden hyvän kaverin kanssa auttanut paljon, kun sovittiin säännölliset Skype-hetket. Toisen kaveriporukan kanssa irkataan yhteisellä kanavalla. Mutta monen kanssa sähköpostien kirjoittaminen vaan jää… Kumma juttu, kun kuitenkin blogiin suollan jatkuvasti tekstiä. 😛

    • Reply Lena / london and beyond torstai, tammikuu 22, 2015 at 08:22

      Mielenkiintoinen huomio, Jenni! Mulla kans tulee ehkä pidettyä enemmän yhteyttä perheeseen kuin kavereihin. Ennen olivat tasoissa, UK-aikoina, mutta nyt tuntuu siltä että kaverit ovat jääneet ”paitsioon” kun kaikilla on omat kiireemme. No, kohta tämä helpottaa! Kavereita tulee sitten nähtyä Suomen reissuilla ihan urakalla, melkein olen koko ajan menossa kun siellä olen. Joskus olisi hyvä rauhoittuakin, niiinpä niin 🙂

      Blogiin tulee mullakin tosiaan paljon tekstiä, mutta niitä meilejä ei tule lähetettyä. 😀

  • Reply Saana tiistai, tammikuu 20, 2015 at 21:23

    Kuulun samaan laiskojen yhteydenpitäjien joukkoon. Skype löytyy koneelta edelleen, mutta loppujen lopuksi perheen ja kavereiden kanssa tulee skypeteltyä hyvin harvoin. WhatsApp on melko ahkerassa käytössä, mutta keskustelu kasvokkain on vain niiiin eri asia. Pitäisi kyllä tsempata itsekin 😉 Onneksi on Suomessa kavereita, joiden kanssa nähdessä – pitkänkin tauon jälkeen – tuntuu, että jatketaan siitä, mihin ollaan viimeksi jääty. Onneksi nykyään on älypuhelimet, kuvien lähettelykin on muuttunut äärettömän helpoksi ja nopeaksi.

    Muutama vuosi sitten olin töissä Saksassa ja heti perään opiskelemassa Norjassa, kun mieheni lähti vuodeksi Amerikkaan. Vaikka töissä käydessä herätyskello kilahti pärisemään klo 05:00, nousin lähes poikkeuksetta (!) yöllä kahden ja kolmen välillä skypettämään miehen kanssa. Hullun hommaa, mutta silloin se oli itsestään selvää, kun muuten aikatauluja oli hankala sovittaa töiden ja opiskeluaikataulujen takia yhteen. 😀

    • Reply Lena / london and beyond torstai, tammikuu 22, 2015 at 08:15

      Mulla on onneksi sama, että Suomessa on kavereita joiden kanssa on olo kuin ei olisi poissa koskaan ollutkaan. Se on kiva fiilis! Vaikka tietysti harmittaakin, ettei yhteydenpito oikein onnistu kunnolla tai niin hyvin kuin haluaisi 🙂

      Älypuhelinta en vaihtaisi, se on kyllä niin kätevä ettei tosikaan. En ymmärrä miten on joskus selvitty ilman niitä. 😀 Ihan reissatessakin jo karttojen vuoksi, mutta myös yhteydenpidon kannalta. Tuo teidän Eurooppa-Amerikka kuvio ja yhteydenpito on kyllä haastava myös, nostan hattua!

  • Reply Annika -Tarinoita Maailmalta tiistai, tammikuu 20, 2015 at 17:45

    Juu taallakin saa aina aikaeron kanssa olla painimassa. Jos kotiin tulee soiteltua Skypella niin se on oltava viikonloppuna, kun 7 tunnin aikaerolla ei juuri onnistu normaalina tyopaivana! Ja nyt viela haaveilen muutosta paikkaan, josta olisi 10 tunnin aikaero Suomeen, huh. Australiassa asuessakin oli se 10-11 tunnin aikaero Suomeen ja huonosti tuli kylla yhteytta pidettya!!

    • Reply Lena / london and beyond torstai, tammikuu 22, 2015 at 08:10

      Tuo viikonloppu onkin sitä soitteluaikaa, niin se vaan menee täälläkin! Eilen tosin soiteltiin hieman myöhemmin kun oli synttärijuttuja Suomessa mutta muuten viikonloppuun taitaa kallistua tuo yhteydenpito. 7-8 tuntia on itselle jo paha, tuo 10-11 tuntia vaatii sitten vielä hieman enemmän suunnittelua…. 😉

  • Reply Annika tiistai, tammikuu 20, 2015 at 17:35

    Mulla on vähän sama kun Lauralla, että lomalla ollessa menee kyllä ihan täys lomamuudi päälle. Ulkomailla asuessa sitten tuli viime vuosina käytettyä whatsappia niin ahkeraan, että sitä melkein päivittäin viestitteli perheen kanssa. Mielenkiintoisena havaintona tein, että whatsappin myötä puhelut koti-Suomeen jäi sitten melkein kokonaan pois. Ei enää tarvinnut niitä epäsäännöllisen säännöllisiä puhelinsoittoja tyyliin ”ollaanko siellä vielä hengissä”, kun äiti sai lähes päivittäin kuva- ja viestiraporttia whatsappin kautta 🙂
    Mutta joo, noi aikaerot hankaloittaa kyllä kans. Mulla jää mm. Argentiinassa asuville kavereille whatsappitkin vastaamatta, kun en viitsi heti aamusta vastata (pelkään, että ne vaikka herää mun viestiin keskellä yötä) ja sitten päivän mittaan se unohtuu.

    • Reply Lena / london and beyond torstai, tammikuu 22, 2015 at 08:04

      Tuo Whatsapp on kyllä pelastaja, ehdottomasti! En tiedä miten joskus tultiin toimeen ilman sitä. 😉 Saati sitten älypuhelinta, FaceTimea, Skypeä.. on niin kätevä vaan ottaa puhelu ja nähdä toinen heti langan päässä!

      Tuo Argentiina ja aikaero kuulostaa kieltämättä tutulta. Samoja juttuja pohdin ja aamulla en täältä aina kehtaa laittaa viestiä kun Euroopassa on yö ja oletan että kaikki nukkuvat. Toki puhelimet lienevät äänettömällä, mutta eihän sitä tiedä!

  • Reply Heidi tiistai, tammikuu 20, 2015 at 15:04

    Minä asun Arabiemiraateissa ja aikaeroa ei ole kuin tunti tai kaksi riippuen Suomen kesä- ja talviajasta, mutta silti huomaan, että yhteydenpito on jotenkin vaikeaa. Ehkä henkinen ero tekee sen. Tuntuu, että kun asun perheeni kanssa ihan erilaisessa ympäristössä ja kulttuurissa kuin läheiset Suomessa, niin jotenkin arkisten asioiden kertominen ja selittäminen käy työstä. On vaikea selittää asioita ainakin niille tutuille, jotka eivät ole täällä vierailleet. Tätä maata ei vaan ymmärrä, jos täällä ei asu (eikä vaikka asuukin;), saati jos ei ole vieraillutkaan. Television välittämä kuva kun ei ihan kerro sitä totuutta 😉
    Mutta minä myös tykkään näistä ulkosuomalaisaiheista eli jos intoa riittää, niin kirjoittele vaan lisää 🙂

    • Reply Lena / london and beyond torstai, tammikuu 22, 2015 at 07:50

      Kiva kuulla kokemuksia Arabiemiraateista!

      Tuo on muuten mielenkiintoinen pointti, minkä mainitsit henkisestä erosta. Luulen että sekin osaltani vaikuttaa asiaan, onhan tuo elämä täällä Aasiassa ihan erilaista kuiin Euroopassa saati Suomessa sitten. Ulkopuolisen on aika hankala ymmärtää asioita, jos ei ole kokemusta täältä päin maailmaa, olet oikeassa!

      Jes, pistetään lisää ulkosuomalaisjuttuja tulemaan! 🙂

  • Reply brightoneagle tiistai, tammikuu 20, 2015 at 13:13

    Meillä on samoja ongelmia aikaeron kanssa. Minä ja lapsemme asumme Japanissa, mieheni/lasten isä asuu joka toisen kuukauden Japanissa joka toisen Englannissa. Isoin ongelma 9 tunnin aikaeron kanssa on se että lapsemme alkavat käymään iltaunille siinä vaiheessa kun mieheni heräilee Englannissa. Mutta yllättävän hyvin tästä(kin) on selvitty.

    • Reply Lena / london and beyond torstai, tammikuu 22, 2015 at 07:46

      Teillä on siis hieman samanlainen tilanne kuin meillä täällä! Lontoo-Taipei aikaero on 8 tuntia ja se kyllä hieman rassaa. Minä olen juuri tullut kotiin kun toinen vasta herää Englannissa. Tsemppiä tilanteeseen, sumplimistahan se vaatii mutta hienoa että siitä on selvitty 🙂

  • Reply Laura/My post-University life tiistai, tammikuu 20, 2015 at 11:33

    Tää on aina tää ikuinen pulma – Brittien ja Suomen välillä pystyn pitää todella hyvin yhteyttä perheeseen ja kavereihin käy Facebook ja Face Time linjat kuumana. Ongelmaksi se tulee jos on isompi aikaero kuten sinunkin tapauksessa. Esim. kun poikaystäväni asui Kanadassa 6 kk ja minä Suomessa niin yhteydenpito oli todella vaikeaa kun ei saatu aikatauluja tuskin koskaan sovitettua yhteen ja silloin se on tietysti turhauttavaa. Mulla tosin menee yleensä päinvastoin että jos olen reissulla niin silloin en laita viestiä melkein kenellekään vaan menen totaalisen loma modelle 😀 Ja ulkosuomalaisuus jutuista on aina kiva lukea, minäkin aika usein viljelen niitä blogissa kun nää asiat nyt vaan askarruttaa 🙂

    • Reply Lena / london and beyond torstai, tammikuu 22, 2015 at 07:43

      Jes, kohtalontoveri! 🙂

      Tuo on ihan totta että Briteistä se yhteydenpito on paljon helpompaa, aika kun on suunnilleen sama. Kanada ja Suomi, Taiwan ja Englanti… kuulostaa ihan yhtä pahalta! Onneksi 6kk on periaatteessa aika lyhyt aika 🙂

      Haa, mulla on tuo totaalinen loma mode se jolloin viestittelen sitten urakalla. Hauskaa kuulla miten muilla!

  • Reply Maarit Johanna tiistai, tammikuu 20, 2015 at 10:42

    Ei ole kokemuksia niin hirvittävästi, mutta poikaystävän työreissut ja komennukset ulkomaille kyllä välillä rassaa. Turkin komennus ei ollut vielä mitään koska aikaeroa ei oikeastaan ollut, mutta Australiaan viestittelyt oli tosi hankalia. Siksi olenkin lähdössä seuraavalle matkalle mukaan. Tuleva Etelä-Amerikan pidempi komennus aiheuttaa myös stressiä joten toivottavasti pääsen myös sinnekin. Voin vain kuvitella miten inhottavaa yrittää aikatauluttaa elämäänsä että saa edes muutamat whatsapp-viestit lähetettyä sinne maailman toiselle puolelle suunnilleen oikeaan aikaan. :/

    • Reply Lena / london and beyond torstai, tammikuu 22, 2015 at 07:41

      Toivottavasti pääset Etelä-Amerikkaan mukaan myös, tai ainakin piipahtamaan, helpottaa ihan varmasti elämää. Aikaero on yllättävän suuri tekijä ja se oikeastaan vaikuttaa kaikkeen yhteydenpitoon halusi sitä tai ei. :I Turkki menee vielä tietenkin sekä Eurooppa, muutama tunti sinne tai tänne ei mielestäni vaikuta asiaan juurikaan. Pidän peukkuja sulle että pääset sinne Etelä-Amerikkaan mukaan 🙂

    Leave a Reply