Miksi bloggaan ja muita ajatuksia bloggaamisesta

Olen viime päivinä miettinyt bloggaamista ja tätä blogia melko paljon. Sitä, mikä minut sai tämän aloittaamaan ja mikä tässä niin viehättää. Yritän jäsennellä ajatuksiani nyt tänne bloginkin puolelle, ilman sitä kuuluisaa punaista lankaa. Kirjoitan asiasta niinkuin mieleeni tulee, koittakaahan pysyä perässä!

Pohjustan kuitenkin hieman ensin.

Blogitaipaleeni alkoi noin vuosi sitten täällä Rantapallossa, kun aloin kirjoittamaan blogia lähinnä perheelleni ja ystävilleni. Sellaista blogia, että kiinnostuneet voivat seurata mitä teen ja missä milloinkin menen. No, aika äkkiä blogi muuttui reissupainotteiseksi koska paljon on tullut reissussa oltua, ja blogi alkoi kulkemaan enemmän reissukategorian suuntaan. Tarinani lienee myös se perinteinen ulkosuomalaisen blogin tarina – ensin aletaan kirjoittamaan tutuille ja ajan saatossa muitakin lukijoita päätyy blogiin enenevissä määrin. Kirjoitin tosin blogia jo vuonna 2007 muutettuani Skotlantiin, mutta se jäi melko lyhytaikaiseksi, mikä näin jälkikäteen hieman harmittaa. Se oli hyvin päiväkirjamainen ja henkilökohtaisempi, koska tiesin ettei sitä kovin moni lue. Tai mistäpä minä tietäisin, ei tullut silloin mieleenkään hyödyntää Google Analyticsia ja sen tilastoja.

2014-07-25

(Blogin kirjoittamiseen taitaa yleensä kohdallani liittyä kuppi kahvia. Terkuin Lena joka ei ollut vielä vuosi sitten edes maistanut kahvia)

Blogi on mainio päiväkirja, vaikkakin olenkin melko tarkka siitä mitä tänne blogiin kirjoitan. Päiväkirja on yleensä persoonallinen ja privaatti, kun blogi taas on usein julkinen ja sisällöltään enemmän mietitty. Mutta blogin kautta on mukava selailla, että missäs sitä on milloinkin tullut oltua ja mitäpäs on tullut tehtyä. Eli tavallaan se toimittaa päiväkirjan virkaa. Bloggaaminen on myös hyvin terapeuttista, itselleni ainakin tulee hyvä fiilis kun saa kirjoittaa ajatukset tekstiksi ja heittää eetteriin blogin kautta. Oli se aihe sitten viime päivien tapahtumat tai viinitilareissu Toscanassa, ei sen niin väliä.

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja blogin aloitettuani olen tullut siihen tulokseen, että se on ehdottomasti oma juttuni. Suomea en ole kirjoittanut tekstareita / meilejä enempää vuosiin, ja jo senkin takia bloggaamiselle on tilauksensa. Ei suomen kieli tietenkään unohdu, en sitä tarkoittanut, mutta kirjoittamisesta tulee helposti tökkivää jos kieltä ei käytä.

2011-10-28

(Valitettavasti thaimaalaisessa paratiisissa pari vuotta sitten vieraillessani bloggaaminen oli vielä kaukainen ajatus. Voihan siitä reissusta ja muista menneistä reissuista vieläkin kirjoittaa, niinkuin silloin tällöin olen tehnytkin, mutta tykkään kuitenkin eniten kirjoittaa asioista suunnilleen reaaliajassa)

Olen tainnut kanssabloggaajia sekä heidän matkavinkkejään ylistää aiemminkin, tässä postauksessa esimerkiksi. Palaan kuitenkin vielä lyhyesti asiaan, sillä koen kanssabloggaajien olevan bloggaamisen suola. Bloggaaminen on tosiaan kivaa myös sen tuoman sosiaalisuuden vuoksi, olkoonkin että suurin osa kanssakäymisestä tapahtuu tietokoneen välityksellä (minulla on myös ei-virtuaalisia ystäviä, selvennykseksi tähän kohtaan). Se vuorovaikutus onkin mielestäni yksi bloggaamisen parhaita puolia, ja se ihan oikeasti motivoi kummasti. On aivan ihana vaihtaa kokemuksia reissuista yms. kanssabloggaajien kanssa ja tutustua muutenkin. Olen blogin kautta oppinut tuntemaan mitä upeimpia tyyppejä ja osan olen tavannutkin livenä. Eli yksi syy bloggaamiseen on ehdottomasti ihmiset siellä ruutujen takana, niin lukijat kuin kanssabloggaajatkin.

Mitä tulee muihin bloggaajiin, ovat he minulle loputon inspiraation lähde. Olen löytänyt itse blogeista hurjasti esimerkiksi matkavinkkejä paikkoihin, joihin tuskin olisin muuten löytänyt. Tai olisin varmasti löytänyt, mutta ne olisivat saattaneet jäädä käymättä. Muistan lukeneeni Nellan blogista juttua Lidon saaresta melkein vuosi (!!) sitten, ja Venetsian reissullani päätin suositusten siivittämänä viettää päivän Lidolla. Ja se oli saari, missä viihdyin paremmin kuin hyvin, ai että. Ilman vastaan tullutta blogipostausta olisin saattanut tyytyä viettämäään päiväni Venetsiassa, mikä ei olisi ollut huono ratkaisu sekään, mutta päivä Lidolla tavallaan kruunasi reissuni. Tämä on niitä bloggaamisen hyviä puolia, ja siksi aina jonkin kivan kohteen bongatessani koen mieluisaksi kirjoittaa siitä tänne blogiin. Siitä voi olla hyötyä monelle reissuaan suunnittelevalle, ainakin itse olen perinteiset oppaat suureksi osin hylännyt ja luotan blogeihin matkakohteesta tärppejä etsiessäni.

2013-09-22

(Lidon saari on kaunis. Sain idean sinne matkustamisesta blogimaailmasta, ja nyt jaan vinkkiä itse. Eli lyhyesti, menkää ihmeessä Lidolle mikäli Venetsiaan eksytte!)

Bloggaaminen on myös juttu, joka tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia. Nykyään kun monet asiat suureksi osaa ovat netissä, esimerkiksi kaupat ja palvelut. Blogi on tavallaan kirjoittajan CV netin ihmeellisessä maailmassa, joka on siellä tietenkin kaikkien nähtävillä. Ei ole salaisuus, että blogi on ollut monelle avain työhön tai mahdollisuuksiin, joita ei olisi muuten tullut kohdalle. Ja niin sen pitää ollakin, maailma pyörii nykyään eri tavalla kuin ennen. Itse olen saanut blogin kautta upeita yhteistyömahdollisuuksia, päässyt tutustumaan moneen paikkaan ns. kulissien takana minne en muuten olisi tullut koskaan päässeeksi. Otetaan esimerkiksi Italian blogireissu toukokuulta, jossa olin tutustumassa tehtaassa juuston valmistukseen sekä pääsin gelato-tehtaassa gelatonvalmistus-kurssille. Joten bloggaaminen on antanut tälläkin saraa paljon, ja siitä on ollut hyötyä myös työelämässä.

Toki bloggaamiseen moni suhtautuu jostain syystä kovin negatiivisesti. Se heille suotakoon. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja sitä mielipidettä tulee kunnioittaa, ainakin jos mielipiteensä pystyy perustelemaan. Tosin faktahan on se, ettei kaikkia pysty miellyttämään, eikä mielestäni tarvitsekaan. Minä pidän bloggaamisesta yllämainituista syistä, se on saanut paljon positiivisia asioita aikaan ja tuonut paljon iloa.

Näiden ajatusten siivittämänä lähden nauttimaan Englannin maaseudun rauhasta ja kesästä, ostan pubista siiderin ja parkkeeraan terassille hyvän kirjan kanssa (Sofi Oksanen: Purge). Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Ajatuksia bloggaamisesta? Ollaanko samoilla linjoilla vai eikö olla?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Jenni maanantai, heinäkuu 28, 2014 at 15:38

    Mulla on suunnilleen sama historia kuin sulla ja samat mietteet kanssabloggaajista ja sosiaalisuudesta, joten ei siitä sen enempää. Sen sijaan kiinnostaisi kuulla, mitä tarkoitit tuolla, että jotkut suhtautuvat negatiivisesti bloggaamiseen? Siis toki kaikki eivät halua pitää blogia (ihan luonnollista), mutta oletko siis kuullut negatiivisia kommentteja siitä, että itse blogaat?

    Mä olen yrittänyt olla menemättä päiväkirjamaiselle linjalle blogissa, ja suurin syy siihen on se, että pidin vuosituhannen vaihteessa netissä päiväkirjamaista blogia. Ja ne jututhan ovat siellä edelleen, jos oikein tietää mistä etsiä (onneksi kukaan ei tiedä!), koska tunnetusti netistä ei sinne joskus laittamaansa matskua saa ikinä pois. Välillä niitä lukiessa on aika kovat myötähäpeän tunteet teiniminääni kohtaan, joten nyt olen yrittänyt pitäytyä linjassa, jota uskon voivani lukea ilman myötähäpeää myös kymmenen vuotta tästä eteenpäin.

    • Reply lena tiistai, heinäkuu 29, 2014 at 08:55

      Mulle on tullut muutamia negatiivisia kommentteja / lausahduksia bloggaamisesta, ihan siis ns. livenä. Suurin osa, 90% on todella kannustavaa palautetta, mutta sitten on tullut näitä ”huomionhakua, pakkoko sitä omaa naamaa on levitellä netissä, harva onnistuu” juttua. Ne tosin pitää jättää ihan omaan arvoonsa, ja tosin niitä kommentteja tulee tosi vähän. Mutta muutama silti.

      Mulla oli myös just tuo päiväkirjamainen blogi, harmi vain taisin joskus lukita sen enkä muista enää osoitetta! Harmi sinänsä, olisi tosiaan mahtava lukea tuota myötähäpeän kanssa 🙂 Pitää tosiaan yrittää täällä pitää linja, että blogia voi myös lukea 10 vuoden kuluttua. 😀

  • Reply Milla - Pingviinimatkat lauantai, heinäkuu 26, 2014 at 08:04

    Samalla tavalla se bloggaaminen (matkabloggaaminen) täälläkin lähti, eli pidemmästä poissa olosta ja kotiväelle raportoinnista. Ennen blogia kirjoittelin aina reissuista päiväkirjaa, mutta siinä vaiheessa kun kone lähti matkalle mukaan, niin jäi paino syistäkin päiväkirja repusta pois. Viime talven reissulla palautin sen mukaan, kun huomasin ettei niistä itselle tärkeistä henkilökohtaisista ja oma yksityistä elämää koskettavista ajatuksista ja oivalluksista tullut jälkeä minnekään. Kaikki kirjoitukset tuli mietittyä vain blogin kautta. Löysin vähän aikaa sitten yli kymmenen vuoden takaisia päiväkirjoja, joita rustasin reilatessani. Pienen myötähäpeän lomassa sain mahtavan nojatuolimatkan uudestaan tuonne reissuun ja monta arvokasta muistutusta itsestäni. Suosittelen ehdottomasti rustaamaan ajatuksia siis muistikirjan sivujenkin kulmaan 😉 Se päiväkirja ei tosin todella juttele takaisin, mikä on ihan parasta tässä bloggaamisessa. On ollut mahtavaa tutustua teihin muihin bloggaajiin ja vaihtaa ajatuksia rakkaaksi äityneestä harrastuksesta.

    • Reply lena lauantai, heinäkuu 26, 2014 at 09:49

      Aika monella meistä on tosiaan sama tarina, kotiväelle raportoinnista ja siitä sitten kehittyneest bloggaamisesta 🙂

      Myönnän, että olen hieman liian laiska tuohon päiväkirjahommaan. Kivaa se olisi, ja aina innoissani aloitan mutta… se sitten jossain vaiheessa lopahtaa kun nettiin kuitenkin tarinoi niitä näitä. Olet oikeassa tuossa, että se on paljon henkilökohtaisempi tapa kirjoittaa ja on ihan parhautta reissun jälkeen lueskella niitä juttuja. Vuosien jälkeen varsinkin. 😉 Pitää ehkä yrittää tomeutua tämän asian kanssa. Bloggaaminen on kyllä antanut paljon jo nyt, ja ihan parasta on ollut tavata teidät kaikki blogin kautta 🙂

  • Reply Suvi perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 22:06

    Ettei olisi sattunut meikäläisen blogista tuo Lido-vinkki (ajallisesti täsmäisi), ainakaan Nella ei mulle sanonut käyneensä (saatika muista lukeneeni) kun siellä silloin pari vuotta sitten kävin ja kyselin vinkkejä ennakkoon. Kovasti ainakin hehkutin blogissa ja ihmisille, mutta eihän sitä voi kuin kehua, ihan paras paikka se on jos Venetsiaan matkaa. Juuri puhuttiin tässä reissulta palatessa poikaystävän kanssa, että onneksi mentiin sinnä sattuman kautta, ei varmaan oltaisi yhtä paljon muuten Venetsiaa fiilistelty 🙂 Hyviä ajatuksia bloggaamisesta!

    • Reply lena lauantai, heinäkuu 26, 2014 at 09:45

      Kiva huomata, että aika monella meistä on samoja ajatuksia bloggaamisesta.

      Itseasiassa, kun mainitsit tuosta vinkin lähteestä… itse yritin eilen linkata Nellan postausta mutten sitä löytänyt. Luettuani kommenttis aloin miettiä tätä ja itseasiassa sain vinkit Nellalta fb:n kautta suoraan. Pitää korjata tuonne ylös. Voi olla kyllä että olen blogiisi tullut sitten googlen kautta, sillä googlasin paikkaa jonkin verran kun sinne tein lähdöpäätöksen 🙂

      Onneksi tosiaan ”eksyin” Lidolle, ihan paras paikka ja syksyllä vielä melko autio eli ei ollut liikaa porukkaa. Koska tahansa takaisin! Venetsiakin oli kiva, mutta siellä pari päivää olisi ollut vähän too much, ihan ihmispaljouden takia. Tykkään ihmisistä mutten ihan niin paljoa 😉

      • Reply Suvi lauantai, heinäkuu 26, 2014 at 10:32

        Joo heh siis niin meinasin just että voisko olla peräisin mun reissusta ja blogista kun sillon puhuin siitä Nellan kanssa kumminkin ja toitotin että jos menee Venetsiaan niin Lido on se place to be 🙂 Mutta siis eniveis mahtavaa että vinkit menee eteenpäin ja niinhän se kuuluukin, joku kuulee jonkun kautta jotain ja kertoo sen seuraavalle. Me suunnattiin Lidolle kun haluttiin uimaranta ja yleensä mentiinkin aamupäivät makoilemaan ja uimaan, pyöräiltiin sinne eteläpäähänkin yhtenä päivänä, sitten vasta illan tullessa kun päiväturistit lähti pois suunnattiin itse Venetsiaan. Itse en myöskään oo niin innoissani ihmismassoista meinaan. Oli hyvä kaupunki + rantalomakombo 😀

        • Reply lena sunnuntai, heinäkuu 27, 2014 at 12:25

          Ihan sama täällä, tykkäsin kyllä Venetsiasta mutta se oli sen verran täynnä että oli ihan superkivaa saada pikku breikki siihen. Ja mikäs siihen parempaa kun Lido, lyhyt matka ja ihan eri maisema. 🙂 Illalla Venetsia on tosi jees, kun risteilijät lähtee kohti muita satamia ja kaduilla mahtuu jopa liikkumaan. Tapasin mun hostellissa yhden pariskunnan jotka päivällä nauttivat viiniä hostellin kanaalin varrella (olin Giudeccan saarella) ja illaksi suuntasivat sitten sinne keskustaan. Ei paha plan ollenkaan 😀

  • Reply Ansku BCN perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 19:08

    Mukava postaus :). Samaa olen minäkin pohtinut monen monta kertaa: miksi bloggaan? Miksi käytän niinkin paljon aikaa yksinpuheluun netissä, kun voisin senkin ajan tehdä jotain muuta? No, haluan ylläpitää suomenkieltäni jollain lailla, ja onhan ne vanhat postaukset kymmenen vuoden ajalta (OMG, ensi kuussa tulee todellakin 10 vuotta täyteen!) tulleet moneen kertaan tarpeeseen, kun on pitänyt vaikka muistella, että missä olimme yötä milloinkin ja mikä jonkun ravintolan nimi olikaan.
    Alussa kirjoitin salasanan takana henkilökohtaisiakin asioita, mutta nyt kun olen jo joitain vuosia kirjoittanut julkisesti, huomaan, että tekstini ei ole enää niin kiinnostavaa. Suodatan ihan liikaa juttuja. En tiedä, jotenkin pitäisi löytää sellainen sopiva välimalli yksityisyyden ja julkisuuden välille.
    Niin, ja vähän myös harmittaa, etten nykyistä blogiani perustanut Rantapalloon :). Eniten luen blogeja tätä kautta ja olisihan yhteisöstä tukea. Ehkä joskus hylkään Bloggerin, you never know :).

    • Reply lena lauantai, heinäkuu 26, 2014 at 09:39

      Kiva että tykkäsit lukea! ymmärrän täysin tuon suomen kielen ylläpitämisen, vaikka tietysti sitä tulee käytettyä esim viikottain ja tekstareissa ehkä useamminkin. Eikä kieleni ole katoamassa, mutta kirjoituksen sujuvuuteen sillä on merkitystä että kirjoittaa. Ja pysyy kärryillä uusista sanoista. 🙂

      Olen myös itse miettinyt pitkään tuota yksityisyysjuttua, ja mietin vieläkin. Tarkoituksenani on kirjoittaa enemmän henk.koht juttuja, koska sellaisista blogeista pidän itse, mutta katsotaan mitä tästä muotoutuu. Se välimalli on tosiaan haussa.

      Rantapalloon voi vieläkin blogin siirtää (kannattaa laittaa meiliä aiheesta heille) ja jos kiinnostaa, niin fb:ssä on ”ulkosuomalaiset bloggaajat” ryhmä jonne voi liittyä. Klikkaas liittymispyyntö FB:n kautta tai laita meiliä niin voin lähettää kutsun jos et jo siellä ole 🙂

  • Reply Jael perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 18:13

    Mukava oli lukea tätä postausta:) Taidan olla aika konkari jo blogimaailmassa,sillä lähes 6 vuotta on takana ja alussa meitä oli aika vähän ,mutta nyt huikea määrä! Ja olet oikeassa,kanssabloggaajat ja kommentit ovat tämän bloggaamisen 🙂 Olen tavannut blogieni kautta monta ihanaa ihmistä,joitakin jo usean kerran,eikä näitä tuttavuuksia olisi olemassa ilman blogejamme.
    Hih,ja Lidossa kuulemma olen ollut vatsasssa vielä ollessani;D

    • Reply lena lauantai, heinäkuu 26, 2014 at 09:34

      Kiva että pidit tästä, Jael! Ja hauska sattuma että olet tavallaan Lidossa käynyt 😉 Kuusi vuotta sitten taisi blogimaailmassa pyyhältää eri tuulet kuin nyt, varmasti on blogien määrä ja aiheet lisäntyneet tässä vuosien varrella.

      Blogien kautta tosiaan on tutustunut uusiin ihmisiin, juuri sellaisiin joihin ei olisi muuten tutustunut. Internet yhdistää ja samanhenkisiä ihmisiä on helppo tavata. En tätä tullut ajatelleeksi silloin, kun bloggaamisen aloitin. 🙂

  • Reply tatjaana perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 17:30

    Olen ollut Lidossa.

    • Reply lena lauantai, heinäkuu 26, 2014 at 09:32

      Hauska huomata, että aika moni on siellä ollut. Upea paikka kerrassaan!

  • Reply tatjaana perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 17:29

    Tykkään kirjoitella blogiin. Aloitin elokuussa 2012, kun lähdin poikani ja miniän kanssa Amerikan reissulle. Mieheni ja toiset lapset ja ystävät pystyivät seuraamaan matkantekoamme.

    Tänä päivänä kuitenkin arveluttaa kirjoittaa, koska olen melkein koko ajan kotona. Elokuussa menemme Jyväskylään hotelliin ja kenties ensi talvena matkustan ulkomaille kahdeksi viikoksi ja siinä kaikki.

    Voinhan tietenkin pitää tätä päiväkirjana ja ajatella, että lapsenlapset voivat joskus myöhemmin lukea, mitä fammu teki. (kuinkahan kauan tää rantapallon blogisivu pysyy?)

    Mulle ei kauheesti tapahdu. Lapsista ja lapsenlapsista en saa laittaa kuvia tai kertoa juuri mitään. Siksipä kirjoittelen itsestäni, viimeksi laihdutusyrityksistäni ja kuntosalikokeiluista.

    • Reply lena lauantai, heinäkuu 26, 2014 at 09:32

      Mainio idea, että jakaa kotipuoleen kokemuksia reissulta blogissa. NIin taitaa aika moni reissublogi olla alkanut, josta se on sitten muotoutunut matkailuaiheiseksi sekä vähän muuksikin. Omannäköiseksi. Niitä muitakin juttuja on mukava lukea, yhtä kiva kun reissujuttujakin. 🙂 Eli ei sen ainaista reissaamista missään nimessä tarvitse olla.

      Päiväkirja-juttu on itselläkin yksi syy miksi kirjoitan, on aina hauska palata vanhoihin teksteihin.

  • Reply Katja perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 16:01

    Kaikki hyviä pointteja ja syitä miksi minä myös kirjoitan. 😀
    Aloitin kirjoittamaan pari vuotta sitten ihan vain rakkaudesta matkailuun, mutta kirjoittaminen on antanut niin paljon muutakin. Nimenomaan kaikki uudet tuttavuudet, jotka jakaa saman rakkauden matkailuun. Meidänkin kyllä pitäis nähdä joskus livenä! Millonkohan satuttais johonkin samaan aikaan eikä mentäis aina juuri ristiin. 😀

    • Reply lena lauantai, heinäkuu 26, 2014 at 09:28

      Tää on just kivaa sen takia, että voi samanhenkisten ihmisten kanssa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. 🙂

      Joo, me ollaan menty hieman ristiin viime aikoina. 😀 Lähellä tais olla muutamia viikkoja sitten HKI-Vantaalla, muutamalla tunnilla missattiin toisemme… 😀 Mut pitää ihan ottaa asiaksi jossain vaiheessa tavata ihan tarkoituksella, josko sitten onnistuttaisiin!

  • Reply Maarit Johanna perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 15:24

    Justiinsa hyviä pointteja! Mie en ehkä aloittanut ihan päiväkirjana mutta se on ehkä muuttunut vähän sellaiseksi. Kirjoitin ja kirjoitan edelleen reissuista myös kynällä kirjoitettua perinteistä päiväkirjaa. Blogissa on kuitenkin juttujen yhteydessä kuvat joten se tekee siitä ihan erityisen. Kanssabloggaajat on myös ihanaa, tuntuu että tuntee kaikki tyypit vaikkei ole tavannut kuin yhden. Bloggaajien kesken porukka on virtuaalisesti tosi tiivis ja verrattuna vaikka muotiblogeihin, tosi POSITIIVINEN ja kannustava.

    • Reply lena perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 21:15

      Vautsi, ihana että joku jaksaa vielä kirjoittaa perinteistä päiväkirjaa. En ole koskaan itse oikein jaksanut ja tuskin jaksankaan… tai siis saanut aikaiseksi. Tällainen nettiin talletettava sopii mulle hyvin. 🙂 Olisihan se tosi hauska joskus kokeilla sitä perinteistä versioita.

      Matkabloggaajilla on tosi kiva fiilis mun mielestä, ja moneen muuhun blogigenreen verrattuna mielestäni rento meininki meillä. Ja niin sen pitää ollakin, ihan huippua! Kannustetaan toisia ja autetaan tarvittaessa.

    Leave a Reply