Neljä vuotta Skotlannin mailla

Opiskelu Skotlannissa on aihe, jota en ole täällä blogin puolella liiemmin sivunnut. Mitään kummempaa syytä sille ei ole, lienen vain ollut liian keskittynyt matkatarinointiin ja aihe on jäänyt vähemmälle huomiolle. Teitä uusia lukijoita on tullut jonkin verran, joten hieman pohjustusta tälle tarinalle: asuin Skotlannissa neljä vuotta 2007-2011, jossa opiskelin Glasgown yliopistossa taloustiedettä.

Nuo neljä vuotta olivat aikaa, jota muistelen vieläkin suurellä lämmöllä. Toki neljään vuoteen mahtui aikoja, jolloin Skotlanti ei niin positiivisena aina näyttäytynyt – esimerkiksi silloin kun vanhan talon lämmitysjärjestelmä ei ollut parhaimmillaan ja henki höyrysi sisätiloissa talviaikaan, tai silloin kun byrokratian kanssa joutui hieman taistelemaan. Näin jälkikäteen kuitenkin aika kultaa muistot ja tuo aika oli ehdottomasti parasta mitä olisin noina vuosina voinut kokea. Kuvituksena satunnaisia kuvia Skotlannin ajoilta, pahoittelut laadusta. Järkkäri oli tuolloin vasta haaveissa!

2010-10-02

Miksi sitten lähdin Skotlantiin? Halusin aina lähteä ulkomaille opiskelemaan lukion jälkeen ja katsellessani eri vaihtoehtoja, huomasin Skotlannin. En ollut tuolloin koskaan käynyt Skotlannissa, saati sitten UK:ssa, mutta lähetin kuitenkin hakemukset kuuteen skotlantilaiseen yliopistoon. Aberdeeniin, Edinburghiin, Glasgowhun, Perthiin, Stirlingiin sekä yhteen yliopistoon jota en enää edes muista. Sain hyväksytyn kaikista paitsi ykkösvaihtoehdostani Edinburghin yliopistosta, ja pienen pähkäilyn jälkeen valitsin Glasgown. Olihan se hyvä omalla alallaan ja hyvin arvostettu oppilaitos UK:ssa. Pakkasin laukkuni syyskuussa 2007 ja lensin Helsingin ja Tukholman kautta Glasgowhun.

2007-09-07

Neljä vuotta Skotlannissa toi minulle tutkinnon, uskomattoman määrän uusia ihmisiä ja ystäviä sekä paljon kokemuksia joita en olisi kotimaassa koskaan kokenut. Nämä ovat asioita, joita ei voi rahassa mitata. Toki rahaa paloi kuten opiskelussa yleensä, mutta Skotlanti on siitä hyvä että siellä ei EU-kansalaisen tarvitse maksaa lukukausimaksuja. Siinä tuli yksi ”järkisyy” hakea Skotlantiin, mutta uskon että olisin ulkomaille joka tapauksessa lähtenyt. Lukukausimaksut ovat kuitenkin arkea maailmalla, ja työelämään siirtyessä niistä kyllä selviytyy. Investointihan se koulutus on, varsinkin jos valitsee yliopistonsa oikein.

Kannattiko lähtö sitten? Vastausta ei tähän tarvitse kahta kertaa miettiä – ihan varmasti kannatti. En ota kantaa millaista opiskelu Suomessa verrattuna ulkomaihin, koska minulla ei ole siitä vertailukohtaa. Koen kuitenkin olevani rikkaampi ulkomailla tehtyjen opintojen jälkeen, verrattuna siihen jos olisin jäänyt Suomeen. Tai näin ainakin uskon. Opin pärjäämään vieraassa maassa, sain äärettömän kansainvälisen ystäväpiirin, jopa toisen ”kotimaan” jos niin voi sanoa. Ja tutkinnon arvostetusta yliopistosta. Olen tottakai suomalainen, mutta Skotlantiin palatessa tuntuu kuin kotiin menisi, niin paljon siellä tuli koettua ja nähtyä noiden vuosien aikana. En sinne välttämättä takaisin muuttaisi, mutta todella kotoisia tuntemuksia Skotlanti saa minussa vieläkin aikaan.

Glasgown murretta kuullessa en vaan voi olla hymyilemättä – tuo ihastuttava ja vihastuttava murre on kaikessa karuudessaan aivan ihana. Muistan ensimmäisen taksireissuni Glasgown lentokentältä keskustaan silloin vuonna 2007, olin juuri saapunut maahan enkä voinut olla ihmettelemättä miten joku voi saada tuosta puheesta mitään selvää. Äkkiä sitä oppi jokseenkin ymmärtämään, vaikka vieläkin esimerkiksi Glasgowlaisessa pubissa käydessään saattaa joutua kuuntelemaan erityisen tarkasti keskustelukumppanin puhetta, sillä tuon aksentin ymmärtäminen todella vaatii totuttelua. (Youtubesta löytyy esimerkiksi tämä näyte Glasgown aksentista, hah!)

2008-09-181

Tästä aksentti-asiasta voikin rakentaa aasinsillan Glasgown asukkaisiin, sillä Glasgowlaiset ovat ihmisinä aivan ihania. Kysymys kuuluukin, että miksi siellä Glasgowssa sitten niin viihdyin? Ihmiset ovatkin yksi tekijä, mikä tekee Glasgowsta viihtyisän paikan. Totta on se, että Glasgow ei varmasti keiku siellä Euroopan turvallisimpien kaupunkien listalla, mutta tiettyjä alueita välttämällä ja normaalivarovaisuudella Glasgown hyvistä puolista voi nauttia ilman huolta. Meininki Glasgowssa on aivan eri luokkaa esimerkiksi kuin Lontoossa. Glasgowssa ihmiset ovat rentoja, iloisia ja ennenkaikkia sosiaalisia ja toiset ihmiset otetaan huomioon aivan eri tavalla kuin suurkaupungissa. Tykkään kovasti siitä, että ihmiset tervehtivät toisiaan lenkkipoluilla, jutellaan niitä näitä vastaantulevien kanssa ja kaupassakin saatetaan harrastaa small talkia. Kadulla autetaan toisia ja neuvotaan suuntia, pubeissa on yleensä hyvä ja leppoisa meininki. (Korostan sanaa yleensä, joskus tosin on pientä kahakkaa ollut havaittavissa mutta suurimmaksi osaksi glasgowlaiset ovat hyvin leppoisaa porukkaa)

Tietysti ne omat ystävät, jotka olivat kotoisin niin Skotlannista kuin ympäri maailmaa, olivat tekijä joita ilman en olisi varmasti niin hyvin viihtynyt. Olimme kaikki samassa tilanteessa, yksin poissa kotoa ensi kertaa, ja meistä hioutui todella hyvä porukka. Kämppikseni ja yksi parhaista ystävistäni on Färsaarilta, muut bestikseni ovat Ruotsista, Puolasta, Saksasta ja Suomesta noilta ajoilta. Ja vaikka mistä muualta. Vierailupaikkoja on maailmalla paljon, ja ilahduttavan moni ystävä on käynyt Kuopiossa ja tykästynyt Suomeen. Ovat tutustuneet perheeseeni ja vanhempanikin ovat saaneet uusia tuttavuuksia ystävieni perheistä.

Opiskelun ohessa oli toki muitakin aktiviteetteja. Reissaamista mahtui opiskeluvuosiin mukaan, luonnollisesti. Glasgown vuosina reissattiin paljon ystävien kanssa (kiitos Ryanairin silloiset parinkymmenen euron lentotarjoukset ja Glasgow Prestwickin lentokenttä), pääosin UK:n ulkopuolella tosin. Mitä Skotlantiin tulee, olen käynyt ylämailla, Edinburghissa, Aberdeenissa, muutamissa pikkukylissä Aberdeenin lähistöllä sekä muutamissa rannikkokaupungeissa länsirannikolla, mutta monta paikkaa on valitettavasti jäänyt näkemättä. Neljässä vuodessa olisi kuitenkin ehtinyt nähdä vaikka mitä, eniten ehkä harmittaa etten koskaan käynyt esimerkiksi Isle of Skyellä tai Orkneyn saarilla. Onneksi Glasgowssa on vielä ystäviä ja täten sinne on aina hyvä syy palata, ja se on hyvä paikka yöpyä muutama yö matkalla muualle Skotlantiin. Alla kuvat Aberdeenistä sekä Edinburghin Royal Milelta.

2008-09-271

Negatiivisia puolia mietittäessä mieleeni tulee ehdottomasti muutama. Kuten aiemmin mainitsin, kaupungilla ei ole kovin turvallinen maine. IEP (Institute for Economics and Peace) rankkasi Glasgown UK:n vaarallisimmaksi kaupungiksi (BBC, 4/2013), perustuen väkivaltatilastoihin sekä poliisihälyytyksiin per 100,000 ihmistä. Yliopistolla opiskelijoiden turvallisuus oli huolen aiheena ja muistutettiin että taksilla tulisi kulkea yöaikaan ja pippurisumutetta tms olisi hyvä kantaa mukana. Opiskelijat asuvat yleensä West Endissä yliopiston läheisyydessä, kun taas ne ongelma-alueet ovat keskittyneet suureksi osaksi itään ja etelämmäs. Tietysti on hyvä olla aina varovainen missä liikkuukin, West Endissäkin tapahtui sillointällöin muutama ryöstö. Mutta noin yleisesti, ei kaupungin maineesta kannata olla kovin huolissaan mikäli sinne muuttoa harkitsee, normaalijärjenkäytöllä pääsee yleensä pitkälle.

Myös joskus surkuhupaisan huono asumisen taso laskettakoon negatiiviseksi puoleksi – Glasgown rakennuskanta on esimerkiksi West Endin alueella melko vanhaa ja se näkyy sisällä huoneistoissa, vaikka se onkin yksi kaupungin arvostetuimmista alueista. Olen asunut Glasgowssa niin uudessa kuin vanhassakin talossa, ja asunto siellä vanhassa talossa oli melko… mielenkiintoinen, sanotaan vaikka niin. Vihreä kokolattiamatto, yksinkertaiset ikkunat sekä suihku jossa ei ollut vedessä painetta ollenkaan ovat asioita, joita ei tule ikävä. Se uusi talo oli taas aivan mahtava ovimiehineen ja maisemineen suoraan Clyde-joelle (mikä nyt ei varmastikaan tosin mikään maailman puhtain joki ole). Valinnanvaraa siispä löytyy. Eikä Glasgow ole kaupunkina kovin siisti saatika kliininen. Toisaalta, jos se olisi, ei se olisi se vanha kunnon rosoinen Glasgow.

Tieni vei Glasgowsta Lontooseen maisteriopintojen pariin (kuten aika monen muunkin itseasiassa) ja näin jälkikäteen asiaa tarkasteltuna voin väittää viihtyneeni paremmin Glasgowssa. Pieni kaupunki, lyhyet välimatkat, ne mainitsemani ihmiset ja ystävät… Skotlanti kokonaisuudessaan oli itselleni noista kahdesta vaihtoehdoista se mieluisempi asuinympäristö suurkaupunkiin verrattuna. Lontoo on kiva, mutta se on aivan liian iso ja kallis. Glasgow on hyvin kodikas vaikka siellä omat ongelmansa ovatkin.

Tämä postaus oli pientä ajatusvirtaa menneiltä vuosilta, ilman sen kummempaa juonen juurta. Kuitenkin, ehkä se mitä yritin viestittää on se, että jos ulkomailla asuminen ja / tai opiskelu kiinnostaa, kannattaa sille antaa mahdollisuus. Se ei ole kaikkia varten eikä sen pidä ollakaan, sillä meitä ihmisiä on niin monen moista ja kaikilla on eri kiinnostuksen kohteet. Mutta jos yhtään mieli tekee, niin suosittelen kokeilemaan. Niin paljon hyviä muistoja minulla on tuolta ajalta ja koen saaneeni Glasgowlta paljon. Maailma on avoinna, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

Ajatuksia? Ulkomailla opiskelusta, Skotlannista tai jostain muusta?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply Leena Rautio sunnuntai, kesäkuu 25, 2017 at 15:25

    Hei! Oli hyvä lukea tämä sinun tarina, ja se että suosittelet lähtemään, jos yhtään mietityttää. Minä olen facebookin kautta löytänyt Shetlannista ihanan miehen, olen siellä käynyt joitain kertoja, ja nyt harkitsen työpaikan hakua sieltä. Kyseessä olisi suuri muutos. Mutta omat lapset ovat jo täysi-ikäisiä, ja sydän vetää Shetlantiin. Mistään en ole löytänyt vihjettä keneenkään suomalaiseen, joka asuisi Shetlannissa.Mutta ehkäpä tässä pitäisi rohkaistua…

    • Reply lena tiistai, heinäkuu 11, 2017 at 16:21

      Hei Leena, ja pahoittelut – en ollut huomannut kommenttiasi aiemmin. Toivottavasti huomaat tämän. Olen aina sitä mieltä, että ehdottomasti matkaan jos yhtään tekee mieli. On aina helppo löytää tekosyitä miksi ei lähde vaikka kutkuttelee, mutta itse ajattelen aina niin että takaisin pääsee jos mieli tekee. Paljon onnea tulevaan, Shetlanti kuulostaa upealta! Harmittaa, kun en siellä Skotlannin aikoinani käynyt. 🙁

  • Reply Crissy lauantai, joulukuu 12, 2015 at 10:39

    Kiitos paljon, tosi valaisevaa luettavaa! :] Mitenköhän tuo asuminen Skotlannissa hoitui? Etsiikö yliopisto sieltä jonkin paikan vai pitääkö etsiä itse, ja pitääkö vuokraa maksaa? Saitko jotain tukea, joka kattaisi tällaisia kuluja ja ruoat ym.? Hirveesti mietityttää nämä rahalliset asiat… en oikein tiedä niistä mitään ;_;

    • Reply lena tiistai, heinäkuu 11, 2017 at 16:20

      Hei Crissy! Pahoittelut, tämä kommentti on minulta mennyt aivan ohitse. Toivottavasti olet saanut vastauksen jo kysymyksiisi. Jos et, suosittelen kääntymään esimerkiksi britanniansuomalaiset ryhmään Facebookssa! 🙂

  • Reply Katariina torstai, syyskuu 24, 2015 at 17:53

    Moi! Kiitos kirjoituksestasi. Itselläni on juuri pohdinnassa opiskelut, ja mietin Skotlantia yhtenä vaihtoehtoa. Osaatko muuten sanoa mitään Glasgown yliopiston sisäänpääsyvaatimuksista? Itseäni kiinnostaisi ensisijaisesti varmaankin laki. Mukavaa viikkoa!:)

    • Reply lena / london and beyond perjantai, syyskuu 25, 2015 at 09:42

      Tos kiva, jos tästä jutusta oli inspiraatiota. 🙂 Mä suosittleen Skotlantia, ehdottomasti. Mulla oli neljä ihan parasta vuotta siellä. Mä en valitettavasti enää tiedä Glasgown yo:n sisäänpääsyrajoista, mun yliopistosta on jo kauan aikaa. Mutta esim Isory.org sivusto (suomalaiset opiskelijat UK:ssa) varmasti tarjoaa jeesiä, siellä on mun mielestä aktiivinen keskustelufoorumi. Tsemppiä hakuihin ja kiitos kommentista!

  • Reply Anonyymi tiistai, heinäkuu 21, 2015 at 04:09

    Thank you!

  • Reply satuvw perjantai, heinäkuu 18, 2014 at 08:29

    Kovasti tuli tästä mieleen omat neljä vuottani Irlannissa, sielläkin henki höyrysi aina välillä talvisaikaan sisätiloissa 🙂 Ja aina kun vain irkkuaksenttia kuulee niin tulee kovin kotoisa olo!

    • Reply lena / london and beyond lauantai, heinäkuu 19, 2014 at 10:28

      Haha, musta tuntuu että Irlanti ja Skotlanti on vähän samaa kastia tuossa asumisjutussa…. 😉 Ei tule ikävä näitä kämppiä!
      Eilen just juttelin muutaman irkkuturistin kanssa, se aksentti on kyllä myös aivan ihana. Glasgown aksentti on lähinnä kamala, tuo irkkuaksenti taas ihana <3

  • Reply Hanna maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 20:23

    Kiva postaus! Olen syksyllä lähdössä Glasgowhun ystävän luokse joten pieni tietopaketti olikin tilauksessa 😀 tuota aksenttia olinkin pohtinut jo etukäteen ja hajosin tuohon videoon ihan täysin 😀 en edes tiennyt että Glasgowssa on oma aksenttinsa! Apua 😀 ystäväni on irlantilainen, opiskellut Glasgowssa ja sille tielle jäänyt.. Hän voi sitten tulkata 😀

    • Reply lena tiistai, heinäkuu 15, 2014 at 08:49

      Kiitos Hanna, mukava että tästä saattoi olla hyötyä! 🙂 Sulle tulee kyllä varmasti huippu reissu siellä Glasussa, se on ihana kaupunki.

      Tuo video on ääriesimerkii, 😀 , mutta siellä kyllä saattaa olla hieman hankala aina ymmärtää… ainakin mulla oli sillon ihan alussa 🙂 Mut siitä ei kannata huolestua, monet mun brittikaveritkin oli vähän että häh väliilä! Huippua reissua!

  • Reply Satu maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 18:57

    Kuvistasi tuli mieleen oma vuosi Englannissa, Bristolissa, jossa olin töissä leikkaussalissa sairaanhoitajana. Tuo byrokratia, jonka mainitsit… Pankkitilin avaaminen oli yksi vaikeimmista asioista, joihin tuli törmättyä, naurettiin monta kertaa suomihoitsukollegojen kanssa, että vain papa-kokeen tulos jäi toimittamatta, muutoin kyllä oli paperia ja tulosta jos jonkinmoista, jotta tili aukeni. Vuoden aikana tuli reissattua jonkin verran ja muistan, kun kavereiden kanssa mietittiin, että lähdetäänkö Dubliniin vai Skotlantiin. Glasgow’hin emme päätyneet, mutta Edinburghiin kylläkin, koska ajattelimme, että Suomesta käsin päästään sitten kyllä Dubliniin, mutta Skotlanti voi olla hankalampi. En ole ikinä pelännyt lentokoneessa niin paljoa kuin silloin koneen laskeutuessa Edinburghin kentälle. Kenttä oli aivan meren välittömässä läheisyydessä ja tuuli oli melkoisen kova eikä halppisyhtiön kone ollut kovinkaan iso. Mutta alas päästiin onnellisesti ja Edinburgh oli kyllä kaunis paikka. Vieläkin muistan sen yhden pubin, jonne me mentiin heti aamulla saavuttuamme syömään aitoa skotlantilaista aamupalaa, Haggiksella tietenkin. Pubin edessä oli patsas koirasta, jonka isäntä oli ollut paikallinen poliisikonstaapeli ja joka kuoli koiran ollessa pari vuotias. Isännän kuoltua koira jäi vartioimaan hautaa aina omaan kuolemaansa (14-vuotiaana) saakka. Pubin porukka ruokki koiraa ja maksoi veromerkin, jotta koira pystyi olemaan kirkkomaalla ja kuningatar Viktorian luvalla koira lopulta haudattiin ihan lähelle isäntäänsä ja pubin eteen pystytettiin patsas. Tuosta Bristolin vuodesta on aikaa 12 vuotta ja edelleen se Dublin on kokematta 🙂

    • Reply lena maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 19:26

      Satu, en tiennytkään että Englannissa olit töissä. 🙂 Hauska kuulla kokemuksiasi, tosiaan tuo byrokratia on sen verran monimutkaista että vähemmästäkin meinaa palaa pinna… varsinkin tuon pankkitilin kanssa. Tosin sen kanssa pääsin kohtuullisen helpolla kun opiskelija olin, mutta piti silti vaikka mitä lappuja toimittaa pankkiin. Se kuuluisa kaasulasku muunmuuassa 😉

      Tuo Edinburghin kenttä on kyllä välillä yksi murheenkryyni, ystäväni olivat Kuopiosta tulossa kylään ja lensivät Ediin. Siellä tosin sattui silloin olemaan niin kova kevätmyrsku, että koneet ohjattiin muille kentille ja he joutuivat kööpenhaminaan. Eivät sitten koskaan tulleet Skotlantiin, kun aika oli kortilla, harmi homma. Olisi voinut sitä haggista tarjota… 😉 Se on oikeasti aika hyvää. Ihana tarina muuten tuo koira-juttu, Britanniassa on paljon pubeissa koiria ja niihin suhtaudutaan hyvin myönteisesti. Toisinkuin täällä pohjolassa. Toivottavasti pääset Dubliniin, sekin on aivan huippu:)

  • Reply Sateenmuru maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 16:03

    Ah ihanaa, kiva kirjoitus, muistelen itsekin Skotlanti-aikojani usein. Huomasin, että muutettiin samana vuonna Skotlantiin, 2007 🙂 Asuin lyhyen aikaa Glasgow’ssa, muuten Ylämailla ja jopa Shetlannissa (missä oli kuopiolainen kirjastonhoitaja!) ja muistan, että Kyleskussa asuessani (yhden kadun, yhdeksän talon kylä) matkasin hanakasti vapaapäivinä läheiseen rantahostelliin Achmelvichiin vaan koska siellä oli niin hyvä painesuihku, josta tuli myös lämmintä vettä! Lykkyä tykö uusiin maisemiin!

    • Reply lena maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 19:21

      Kiitos! Hauska huomata, että monella meistä on samanlaisia kokemuksia Skotlannin tiimoilta, kuten Annika ja Laura tuossa alla jo kommentoivatkin. Voi kun olisi joskus aiemmin tajunnut, olisi ollut hauska tavata kaikkia suomalaisia Skotlannissa. Vaihtaa vaikka kokemuksia noista suihkuista ja muusta mielenkiintoisesta… 😀

      Glasgow oli kiva paikka asua, mutta niin varmaan oli ne ylämaatkin. Ja Shetlanti, vau! Sinnekin olisi ollut ihana päästä. Ja maailmahan on todella pieni paikka, kuopiolaisia kirjastonhoitajia ei tosiaan uskoisi Shetlannissa asti tapaavansa 😉

  • Reply Annika maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 15:29

    Oi Skotlanti ja Aberdeen. Aika saman kaavan mukaan on oma tieni aikoinaan Skotlantiin vienyt, tosin Aberdeeniin ja siellähän me ekoina viikkoina Lauran kanssa törmättiin 🙂 Kieltämättä tulee aika haikea fiilis kun jossain kuulee skottiaksenttia, viimeksi vkonloppuna markkinoilla. Aberdeenissä kaikkein kauneinta oli toi ranta, oi että!

    • Reply lena maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 19:14

      Hahaa, meitä on tosiaan monia jotka tuonne Skotlantiin päätyivät samaa kaavaa noudattaen. Tuossa Lauralle kommentoinkin alla, että Glasussa ei meitä nyt niiiin montaa ollut silloin kun -07 aloitin. Sitten alkoi Suomesta tulla enemmän porukkaa.

      Mä niin tykkään tuosta skottiaksentista, se on aina vaan niin ihana. Varsinkin se Glasgown aksentti:) Lensin pari kuukautta sitten Lontoosta Bolognaan ja koko miehistöllä oli Glasgown aksentti (olivat siis Glasgow based crew Easyjetillä). Oli niiin ihana kuunnella sitä koko matkan!

      • Reply Annika maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 22:56

        Joo, niin on. Aloitin juurikin 2007 ja sillon meitä ”ekaluokkalaisia” suomalaisia oli varmaan n. 20. En kyllä läheskään kaikkia tuntenut, mutta meillä oli pieni Finnish Societykin jossain vaiheessa. Muistan, että ekana vuonna ainakin kasvoilta tiesin jokuset 40 suomalaista 1-4 vuosikurssilaista tutkinto-opiskelijaa + siihen vielä suomalaiset vaihtarit päälle. Ei ihan vastannut mun kuvitelmaa olla sitten ainut suomalainen 🙂 kyllä niitä Marimekon laukkuja kampuksella vilisi!

        Tää on kyllä aina mun lemppari skottiaksentti-video. Tuosta sun esimerkistä ei oikeesti saa selvää 😀

  • Reply Laura maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 15:07

    Tama oli kiva postaus! Ja hyvin samanlainen tarina kun mulla, tosin mina paadyin Aberdeeniin 🙂 Olen aina tykannyt Glasgowsta, poikaystava opiskeli siella ja oli toisaalta kotoisinkin ihan Glasun lahettyvilta. Siina kaupungissa on ihanaa karismaa ja toisaalta mun mielesta vahemman turistimainen kuin Edi. Me ollaankin lahdossa sinne Commonwealth Gameseja katsomaan parin viikon paasta. Olen myos aina sanonut poikaystavalle etta jos joskus haluttaisiin muuttaa Skotlantiin takaisin niin ehdottomasti valitsisin Glasgown kaupungiksi!

    • Reply lena maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 19:11

      Kiitos Laura! Hauska että meillä kaikilla on tällaisia tarinoita, ja usein saman kaltaisia. Aberdeen oli tosiaan mullakin vaihtoehto, mutta jostain syystä se Glasu vei voiton. Jännä sinänsä, että meitä suomalaisia ei tuolloin -07 kovin monia Skotlannissa aloittanut, ehkä viisi-kuusi jotka tiesin. Toki muutama muu saattoi olla, mutta aika paljon toisemme tiedettiin. En tiedä Aberdeenista sitten.

      Mä tykkään Glasusta juuri samasta syystä, että siellä on vähemmän turisteja ja se on vähän ”rosoisempi”. Oon hiukka kade tuosta Commonwealth Gamesista, mä niin haluisin sinne myös mutta nyt oon ”jumissa” täällä Suomessa.. harmi. Muistan sen ilon kun Glasgow ne kisat sai 🙂 Ja multa myös tykkäys Glasulle asuinpaikkana jos sinnepäin tulisi muutettua. Oikealla alueella kun asuu niin aika kivaa siellä on!

  • Reply Maarit Johanna maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 14:27

    Olenkin miettinyt silloin tällöin mistä on kyse kun postauksissa pilkahtaa sana tai pari Skotlannin menneisyydestä. Hauskaa että olet päätynyt sinne opiskelemaan ja voi kuulostaa niin hyvältä. Mulla oli Skotlanti omana ykkösvaihtoehtona Sveitsin kanssa vaihtoon lähtöä suunnitellessa mutta vain agrologit pääsivät meidän koulusta Skotlantiin ja Sveitsin lukukaudet oli hölmöt suomalaisittain. Otin siis vaihtoehdon kolme. 🙂 kiinnostaisipa tietää lisää noista Skotlanti-ajoista!

    • Reply lena maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 14:39

      Sun vaihtoehto kolme on kyllä ihan huippu! En malta oottaa noita Islanti-juttuja. Tuo mun mainitsema kämppis asui pari kuukautta Islannissa meidän opiskeluaikana ja olin ihan innoissani niistä jutuista 🙂

      Mä just tajusin etten oo tosiaan avannut yhtään näitä koulu-juttuja täällä, kun alunperin aloin perheelle / kavereille kirjoittamaan. Pitää tomeutua tässä ja alkaa kirjoittaa enemmän näitä… oon muutenkin muuttamassa blogia persoonallisempaan suuntaan ja nää sopiikin hyvin teemaan 🙂 Jos on jotain postaustoiveita mielessä Skotlannista tms niin saa laittaa tulemaan!

  • Reply Emmi H maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 14:25

    Mä aloin miettimään että miten ja miksi oot Lontooseen sitten päätynyt? Ootko sielläkin opiskelemassa vai töissä? Oot varmaan jossain (ehkä vanhassa blogissa?) kirjoittanut asiasta:)

    • Reply lena maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 14:33

      Mä just tajusin etten ole välttämättä tuota(kaan) aihetta täällä sivunnut, aloin ensin kirjoittamaan vain perheelle ja kavereille ja sitten kun blogi alkoi kasvaa niin ei ole tullut Lontoota avattua sen enempää. Pitää laittaa postausta tulemaan 🙂

      Tulin Lontooseen siis maisteria tekemään vuonna 2012 ja sille tielleni jäin sitten. Se perinteinen, mies löytyi ja toisaalta, Suomi ei ole tällä hetkellä mun juttu. Sain maisterin jouluna valmiiksi, olin hetken siellä täällä töissä ja hain kokoajan töitä. Mutta sitten ymmärsin että haluan lähteä Lontoosta (hain tyyliin Euroopasta töitä josta on hyvä yhteys Lontooseen) ja kun tuli mahdollisuus lähteä Taiwaniin ensi kuussa niin sitten laitoin työnhaun jäihin ja irtisanoin kämpän. Asun poikaystävän luona ja reissattiin jonkin verran, tavallaan nyt on menossa ns. välivuosi. Kirjoittelen tuosta Taiwanista lisää pian myös, muutetaan siis sinne ensi kuussa hetkeksi 🙂

      • Reply Emmi H maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 14:53

        Joo kirjoittele toki lisää tästä asiasta ja Taiwanista (!!), joka kuulostaa tosi jännittävältä:) Mäkin haluun 😀 hehe!

        • Reply lena maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 15:46

          Kirjoitan ihan itseasiassa lähitulevaisuudessa, suunnittelin juuri tuota postausta 🙂 Taiwanista tulee ihan huippua, siitä pian lisää. Sä olet kuitenkin Jenkeissä, ei sekään paha ollenkaan… päinvastoin 😉

          • Emmi H maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 15:58

            Joo mutta kun menojalkaa vipattaa 😉 Tiedat varmaan tunteen. Hehe! Jos nyt onnistuisi vuoden pari olemaan aloillaan!

  • Reply Amanda maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 13:25

    Ajatuksena lähinnä. että voihan Skotlanti <3! Pitäis varmaan viimeistään ensi vuonna jokin reissu tehdä noille nummille… 🙂

    • Reply lena maanantai, heinäkuu 14, 2014 at 14:01

      Skotlanti on aivan ihana <3 Pistä Skotlanti ehdottomasti korvan taakse, ei ole toista samanlaista. Pikkukylät, maisemat, pubit ja ihmiset, ai etta!

    Leave a Reply