Fiiliksiä menneiltä päiviltä

Minun oli tarkoitus olla tällä hetkellä nauttimassa Englannin kesästä Matteon ja kavereidensa kanssa grillijuhlien merkeissä, mutta koska suunnitelmat menivät hieman uusiksi poikien sairastumisen ja sateen vuoksi, on minulla tällä hetkellä hyvin paljon luppoaikaa. Hyvää aikaa bloggaamiseen siispä.

Tänään on luvassa hieman tarinaa menneiltä päiviltä täältä Englannista. Ihan perus ajatusvirtaa, ei sen kummempaa. Mitään maatamullistavaa ei ole tapahtunut, kesäfiilistelyä ja viisumijärjestelyjä lähinnä (siitä asiaa ihan lähipäivinä). Viime päivät ovat menneet laiskotellen ja kesästä nauttien, kesäsäät kun eivät täällä UK:ssa ole aina niinsanotusti varmoja. Onneksi se kesä tosiaan tuli tänne edes muutamaksi päiväksi ja ehdittiin nauttia siitä niin kauan kuin sitä kesti. Se kesä taisi nimittäin ottaa nyt suunnaksi Suomen, mikäli sieltä kantautuvia uutisia on uskominen. Mutta hyvä niin, sillä ensi viikolla suuntaan Suomeen!

2014-06-30

1 & 2.

Nuo kaksi ensimmäistä kuvaa ovat minun ja Annan muutamanpäivän takaiselta kävelyreissultamme, South Bankilta tarkemin ottaen. Tuosta reissusta voi lukea lisää tarinaa täältä, en siitä viitsi enää kovin tarkasti kirjoitella ettei tule toistettua itseään liikaa. Nuo kuvat halusin kuitenkin julkaista siksi, että ne jäivät viimeksi julkaisematta ja koska uskon että näin kesällä South Bank on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos Lontooseen sattuu eksymään. Täynnähän se on, siitä ei pääse mihinkään, muttä tämä Wunderland josta edellisessä postauksessa mainitsinkin, vaikutti todella mielenkiintoiselta paikalta käydä.

3 & 4.

Tuo kuvissa näkyvä linnaimainen punainen (oranssi?) rakennus on entinen yliopistoni, Royal Holloway, joka on osa University of Londonia. Tuolla olen viime päivinä viettänyt paljon aikaa ystäviä ja kavereita tavaten, ja tuo sisäpiha on kuin tehty auringonottoon ja porukalla loikoiluun. Ompa siinä vieressä yliopiston baarikin, jos jano pääsee yllättämään. Yliopisto on kyllä jo nähtävyys itsessäänkin, ja muutaman turistiryhmän bongasin eilen kierroksellaan.

Välillä harmittaa se, että asuin maisterivuoteni Lontoossa enkä Eghamissa missä RHUL sijaitsee – ihan siitä syystä että Eghamissa oli mainio yhteishenki siellä asujien kesken. Kun asuu vähän kauempana, pitää aina huolehtia siitä milloin viimeinen juna lähtee jne. Onhan se Lontoossa asuminenkin kokemus itsessään, molemmissa on varmasti puolensa. Lontoon Waterloon asema on Eghamista noin 40 minuutin junamatkan päässä, ja moni kulkee matkaa päivittäin suuntaan ja toiseen.

5.

Matteon kiinalaiset kämppäkaverit kutsuivat meidät viettämään iltaa kanssaan valmistamansa ruoan merkeissä. He häärivät keittiössä koko alkuillan ja kutsu kävi siinä kahdeksan aikaan – tulkaahan maistamaan itsetehtyjä dumplingseja. No tottakai me menimme, ei epäilystäkään. Ja arvatkaas vaan miten hyviä ne olivat? Sain reseptin mukaani joten saattaahan se olla, että ensi viikolla yritän valmistaa noita herkkuja omin pikku kätösin. Täytyy käydä hieman ostoksilla täällä Englannin päässä ennen Suomeen suuntaamista, täällä kun on paljon parempi itämaisten ruoka-aineiden tarjonta kuin Kuopiossa. Ylläri.

6.

Jalkapallo. En ihan oikeasti ole sellainen henkilö, joka jaksaa katsoa televisiosta mitään urheilua kovin kauaa. Voin katsoa hetken sieltä, hetken täältä mentaliteetilla golfia, talviurheilulajeja sekä skeittausta mutta en vain jaksa katsoa muuta. Kuitenkin lupasin saksalaiselle ystävälleni että voisin Saksan pelin katsoa, ja niin löysin itseni Matteon kanssa kahdesta Saksan pelistä tällä viikolla. Porukkaa oli pubissa hurja määrä, saksalaisia eritoten ja aikamoinen fiilis siellä tosiaan oli.

Eilen jäimme pubiin Saksa-Ranska ottelun jäljiltä ja porukkaamme liittyi eräs venäläinen tyttö kolumbialaisen ystäväjoukkonsa kanssa. Jäimme heidän kanssaan seuraamaan Brasilia-Kolumbia ottelua ja eipä kolumbialaisia pääse näin jälkikäteen ainakaan syyttämään flegmattisuudesta. Sen verran intohimoisesti joukkojaan kannattivat, vaikka voittoa ei tullutkaan. Montaakaan Brasilian kannattajaa ei ollut pubiin eksynyt, ja tuntui että kaikki olivat altavastaaja Kolumbian kannalla. Olisi tosin voinut lähteä hetkeä aiemmin kotiin, sillä molemmat Matteo ja kaverinsa sairastuivat tänä aamuna. Perus flunssaa vain, tiedä sitten oliko eilisellä kannattamisella jotain tekemistä asian kanssa… 🙂

Nyt tilaan kebabin netistä ja odotan sitä toimitettavaksi tuohon ala-ovelle. Helppoa kuin heinänteko ja halpaakin vielä, eikä tarvitse edes nousta tuolista. Ja ruoka saapuu kätevätsti 45 minuutin kuluttua. Menevä lauantai-ilta siis tiedossa…

Mukavaa lauantai-iltaa teille kaikille!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Maarit Johanna lauantai, heinäkuu 5, 2014 at 21:17

    Mieki haluan kebabin kotiovelle! Tai vaikka niitä dumplingseja! Mie en ole kanskaan vielä oikein sisäistänyt tuota jalkapalloa. Varmasti se tuntuu ihan erilaiselta pubissa jossa kaikki hurraa ja on niin fiiliksissä. No oikeastaan Norjassa katsottiin hotellin baarissa yhden pelin loppu ja siellä oli eläköityneiden kalastajien näköisiä patuja ihan onnessaan 😀

    • Reply lena maanantai, heinäkuu 7, 2014 at 09:17

      Nyt pitää vaan opetella tekemään itse noita dumplingseja, saa nähdä mitä siitä seuraa… 😀

      Ihanaa etten ole ainoa jota tuo jalkapallo ei niin kiinnosta…. ihan kiva sitä on seurata jonkun kanssa jota se koskettaa, mutta ei muuten kyllä. Eikä taida olla pelkoa että Suomi joskus tuolla pelaisi… 😉

    Leave a Reply