Suomen suurin matkablogiyhteisö

Paluu Englantiin sekä pientä pohdintaa

Palasin Bolognasta erittäin aurinkoiseen (!!) Lontooseen eilen aamulla. Lontoo, aurinko ja helle ovat sen verran harvinainen yhdistelmä että päätimme Matteon kanssa viettää päivää ulkosalla sekä tehdä siinä sivussa hieman ostoksia.

Bolognan reissu vain vahvisti tunnetta siitä, että vielä joskus haluan asua tuossa saapasmaassa – rento elämänmeno, mukavat ihmiset sekä rakkaus ruokaan vaan iskevät tähän tyttöön. Englantiin paluu on tosiaan pitkään ollut melko hankalaa eikä Italiassa vietetty viikko taaskaan tilannetta helpottanut, onneksi tämä helleaalto teki paluun helpommaksi.

IMG_7159

Yksi asia minua kuitenkin jäi mietityttämään. Monet tuntemani italialaiset (ja muutamat muutkin) kuitenkin ihmettelevät halukkuuttani muuttaa Italiaan, ja usein kuulenkin sen kuuluisan tietäväisen lauseen ”kuulehan, sitten kun olet täällä hetken asunut niin saattaa ääni muuttua kellossa”. Ja aika usein viitataan siihen, miten minulla on hyvin romanttinen kuva maasta.

Näinhän se varmasti onkin, mutta joskus vastaavanlaiset lausahdukset saavan minut hieman ärsyyntymään. Tietenkään en voi tietää mitä se asuminen oikeasti on koska en ole siellä tosiaan koskaan asunut, ja toki olen realisti ja olen myös perillä niistä huonoista puolista. Uskon että joka maassa on hyviä ja huonoja puolia, eikä sitä täydellistä maata ole olemassakaan.

Vaakakupissa painavat ne omat valinnat ja se, mitä arvostaa. Toiselle se on ilmasto ja ruoka, toiselle asioiden toimivuus. Tuskin kukaan mitään pahaa noilla lausahduksillaan tarkoittaa, mutta joskus niistä tulee hieman hassu olo. Haluaisin nauttia siitä haaveestani että joskus vielä Toscanassa asun, ja olisi mukava myös kuulla niitä positiivisia kokemuksia aiheesta ilman ihmettelyä ja kulmien kurtistelua. Toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa?

IMG_7170

Se siitä pikku pohdinnnasta tällä kertaa. Italiasta tuli taas mukaan paljon mahtavia muistoja, ja pääsin Blogville-projektin kautta tutustumaan moniin paikkoihin, minne en olisi muuten varmastikaan päässyt. Bolognan reissu oli tosiaan erittäin ruokapainotteinen ja näistä vierailemistani paikoista kuten Gelato Universitystä ja parmigiano-juuston valmistuksesta riittääkin tarinaa pitkäksi aikaa. Instagramista minut löytää nimimerkillä lenal17, sieltä löytyy  paljon materiaalia Bolognasta ja Emilia Romagnan alueelta yleensäkin. Samat jutut löytyvät blogista informatiivisemmin tässä lähitulevaisuudessa, yhdessä Malta-juttujen kanssa.

Istun tällä hetkellä pubissa aamukahvilla ja surffailen netissä. Olen aivan poikki ja vaikka nukuin noin yhdentoista tunnin yöunet, silmäluomet tuntuvat todella raskailta. Eilinen oli melkoista haipakkaa, joten ei ihme että tänään onkin sitten hieman väsyneempi olo – aikainen lento Bolognasta Lontooseen teki tehtävänsä. Toivottavasti huomenna olisin virkeämpi, sillä suuntaamme Wentworth Golf Clubille katsomaan BMW PGA Champhionship – kilpailun Pro Amia, jossa paikalliset julkkikset ottavat mittaa golfin tämänhetkisistä tähtipelaajista. Minulla on erittäin huono tuntemus UK:n julkkiksista (lue: vähäinen kiinnostus), mutta golfmaailman huiput kiinnostavat aina. Huomenna onkin aika laittaa myös omat mailat pakettiin ja valmiiksi perjantaita varten, jolloin otamme kuuden laukkumme kera suunnan kohti Kuopiota. Suomen kesä odottaa!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Liisa perjantai, 23 toukokuun, 2014 at 00:30

    WORD! Toi on tosiaan ihan vakiokommetti jos erehtyy paljastamaan jollekin haaveilevansa Italiassa asumisesta – olen kuullut samaa myös useammalta italialaiselta ystävältäni, ja yleensä juuri duunitilanteen vuoksi. MUTTA, vaikka kuusi vaihto-opiskelijana Italiassa vietettyä kuukautta näyttivätkin sen, että asuminen siellä (ja varmasti maassa kuin maassa!) on erilaista kuin lomailu, osoittivat ne myös sen, miten hyvin minä itse saapasmaassa viihdyn.

    Tietenkään puolen vuoden vaihto-opiskelu ei ole vieraassa maassa asumista sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen kuitenkin asunut myös Venäjällä, joka ei varmaan ihan hirveästi jää jälkeen Italiasta byrokratian suhteen, ja viihtynyt sielläkin erinomaisesti. 😉 Jokaisessa maassa on ne hyvät ja huonot puolensa – viihdyinhän Suomessakin oikein hyvin, vaikka monet ystäväni ovat sanoneet, etteivät voisi ikinä asua missään niin kylmässä ja pimeässä paikassa, haha!

    • Reply lena / london and beyond perjantai, 23 toukokuun, 2014 at 15:08

      Kiitos Liisa vertaistuesta! 😉 Ihana tietää ettei tuo ollut vain minun päässäni, tai saati että olisin ylireagoinut muiden kommentteihin.

      Kuten sanoit, monet ovat tuohon työjuttuun verranneet. Ja se on tosi, että tuolla Italiassa niitä työpaikkoja ei ihan kauheasti ole. Mutta, toisaalta aina ei työpaikan tarvitse olla riippuvainen paikasta, ja saattaahan sieltäkin sen työpaikan saada. Kuudessa kuukaudessakin ehtii jo asumisen paikan päällä kokea, ja jos silti siellä viihtyi niin ihan huippu juttu. Ihmiset tosiaan arvostavat niin eri juttuja, joillekin byrokratian hankaluus ei olekaan se kynnyskysymys. Ja saa sen kanssa taisella niin täällä Briteissä kuin Suomessakin.. 🙂

      Ja mitä Suomeen asumisessa tulee, ihan samaa olen kuullut! Suomi on kuulemma liian kylmä, liikaa masennusta, itsemurhia ja puukkomurhia (kaikenlaisia juttuja ihmisten mielissä liikkuu)… mutta ei heitä siitä voi syyttää. Kaikki me arvostetaan eri juttuja eri lailla. On Lontoossakin paljon ongelmia, mutta ei ole myöskään minun asiani lytätä kenenkään haavetta tänne muuttaa. Mielummin kannustaa yrittämään. Haaveillaan me vaan ihan rauhassa Italiasta!:)

  • Reply sipsi keskiviikko, 21 toukokuun, 2014 at 10:20

    On helppo sanoa, että älä ole negatiivinen ja toisen epäonnistuttua kehottaa tätä yrittämään uudestaan. Usein elämässä ei ole kovin monta mahdollisuutta. Ensimmäinen työpaikka määrittää monta asiaa. Kokeilun seurauksena saattaa olla kymmeniätuhansia euroja köyhempi ja mikä pahempaa, aikaa on mennyt hukkaan.
    Matkustaa aina voi, Italia ei tuolta liiku minnekään, mutta hyvän työuran luominen maassa mitä ei tunne ei ole helppoa. En usko, että Leena elämässään ajattelee tarjoilevansa tai siivoavansa kolmenkympin iässä.

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, 21 toukokuun, 2014 at 19:24

      Kuten tuolla alempana mainitsin, tuo työtilanne on juurikin se syy miksi en Italiassa ole. Uran luominen siellä ei ole helppo homma missää tilanteessa ja se on otettu huomioon näissä pohdinnoissa. Olen päässyt käymään Italiassa viimeisen vuoden aikana maksimissaan muutaman kuukauden välein, ja se nyt toistaiseksi saa riittää. Siihen asti sitten voikin haaveilla…

  • Reply säppä keskiviikko, 21 toukokuun, 2014 at 08:13

    Ymmärrän pointtisi hyvin! Monilla ihmisillä on ikävä tapa lannistaa huomaamattaankin tuommoisilla pienillä kommenteilla vaikkeivät (välttämättä) sillä ehkä pahaa tarkottaisikaan.. Kaikille ei vain maistu sama kuppi teetä. Ihan niinkuin itsekin sanoit, niin kaikki on kiinni vain siitä mitä itse arvostaa. Helppo sanoa, mutta haaveile vain ylpeästi ja jätä nelli ja nestori negatiiviset huomiotta! Ne ovat yleensä niitä, joilta ei itseltä löydy rohkeutta heittäytyä eikä kykyä sopeutua mihinkään uuteen ja erilaiseen…

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, 21 toukokuun, 2014 at 19:22

      Juuri näin, tuskin kovin moni pahaa tarkoittaakaan. 🙂 Ihmiset vain arvostavat eri asoita niin paljon, eli joku tykkää yhdestä asiasta ja joku toisesta sitten. Tähän asiaan ei ole yhtä universaalia reseptiä.

      Kiitos tsempistä, yleensä otan kommentit vastaan mentatliteetilla toisesta korvasta sisään toisesta ulos, kuten tässäkin tapauksessa. Ihmettelen vain. Tiedän monia ihmisiä jotka haluavat muuttaa Lontooseen, ja tottakai heidät toivotan tervetulleeksi. Ei ole minun asiani lytätä heidän haavettaan kertomalla miten huonosti täällä rakennetaan eikä mikään toimi 🙂

  • Reply sipsi tiistai, 20 toukokuun, 2014 at 21:03

    Otahan toinen asenne. Nyt ajattelet lomafiiliksellä. Tosiasiassa Italiassa on melkoinen byrokratia, työpaikat ovat kiven alla ja vain tutuille ja sukulaisille. Jos saat työpaikan, niin rentoutta siellä ei ole olemassakaan.

    Pidä maa lomakohteena, älä muuta sinne niin säilyy tuo asenne.

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, 21 toukokuun, 2014 at 18:52

      Tuossa mainitsit muutamia syitä, miksi emme ole muuttoaikeissamme päässeet ajatusta pidemmälle. Olen myös realisti ja tiedostan nuo ongelmat, joten voihan se olla että haaveen tasolla tässä tosiaan mennään. Aika näyttää!

  • Reply Teea tiistai, 20 toukokuun, 2014 at 20:22

    Itsellä heräsi myös ajatus, että mitä sitten vaikka muuttaisit Italiaan ja se ääni kellossa muuttuisi.. Ei se siihen edeltävään haaveiluun ja sen ihanuuteen vaikuta millään tavalla. Tulee vähän mieleen pessimistit, jotka toisen epäonnistuttua toteavat ”mitä minä sanoin, lälläslää” kun voisivat sen sijaan todeta, että ”hieno juttu, että kuitenkin uskalsit kokeilla! Ensi kerralla sitten paremmin”. Minun mielestä on aina parempi haaveilla ja kokeilla erilaisia asioita kuin että jättäisi kokeilematta. Toisinaan sitä voi huomata, että joku juttu ei sitten olekaan itseä varten, mutta senhän yleensä tietää vasta kun kokeilee. Ja lisäksi siinä samalla sitä oppii paljon arvokasta itsestä ja elämästä. Joten en oikein ymmärrä itsekään heitä, jotka yrittävät lytätä toisen unelmointia alas. Toki joskus ihmiset tekevät sitä vahingossa, hyvää tarkoittaen, mutta kuten sanoit, eikö joskus voisi vain antaa toisen haaveilla.

    Ja tosiaan, me ihmiset arvotamme niin erilaisia asioita. Eivät toiset voi tietää kuinka ihanaa elosi Italiassa voisi ollakaan. Sen tiedät vain sinä jos joskus päätät niin kokeilla 🙂

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, 21 toukokuun, 2014 at 18:51

      Juurikin näin, myönnän aivan täysin etten tiedä Italiassa asumisesta yhtään mitään. Mutta toisaalta, en kai voikaan koskaan tietää ellen kokeile. Sitten pystyn sanomaan olinko väärässä vai en, mutta ainakin on tullut sitten kokeiltua. 🙂

      Aivan oikeassa olet, asiat selviävät vain kokeilemalla. Vaikka haaveilemani asia ei olisikaan sitä mitä olen odottanut, on se varmasti kokemus kuitenkin. Ei aina kaikki mene niinkuin on suunnitellut ja se pitää hyväksyä.

  • Reply Anna Koskela tiistai, 20 toukokuun, 2014 at 17:47

    Itse en ole koskaan kamalasti kenellekkään mistään haaveista puhunut. Silti Tepon kanssa keskenämme leikimme ajatuksella kuinka muutamme nimenomaan Italiaan. Jokin siinä maassa kiehtoo. Olemme jopa huviksemme joskus katsoneet asuntojen hintoja ym.

    Minusta saa haaveilla. Se ei ole keneltäkään pois. Eikä haaveiden pidä aina edes olla realistisia.

    Hauskaa on huomata kuinka italialaisissakin löytyy tuollaisia pessimistejä ja oman maan dissaajia 😉

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, 21 toukokuun, 2014 at 18:46

      Haaveilla saa ja pitää, kuten sanoit. Eivätkä ne aina tosiaan realistisia ole, toki plussaa on jos ne ovat toteuttamiskelpoisia. 😉

      En yleensä tuo asiaa esille muutenkuin Italia-aiheisissa keskusteluissa, joissa saatan mainita olevani kiinnostunut muuttamaan maahan ja tutustumaan Italian arkeen. Tähän yllätyksekseni monet ovat sitten sanoneet hieman oudosti vastaan – eriävän mielipiteen saa aina tietysti esittää mutta en pidä sellaisesta ”et tiedä asiasta mitään”-asenteesta. En välttämättä tiedäkään, mutta saan silti haaveilla, mahdollisesti toteuttaa haaveeni ja sitten voin sanoa oliko idea hyvä vaiko ei. 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.