Paluumatka helvetistä (Lille – Lontoo)

Haluiaisin jo tässä vaiheessa pyytää anteeksi otsikossa käyttämääni ilmaisua. Valitettavasti tilanne on kuitenkin sellainen että kyseinen ilmaus on tällä haavaa ainoa tapa ilmaista asioiden oikea laita – Lille-Lontoo siirtymästä kun en juurikaan positiivista sanottavaa keksi. Kuten olen täällä kertonut, Lillen reissu oli aivan mahtava eikä tätä kovin vaihderikasta paluumatkaa lukuunottamatta minulla ole pahaa sanottavaa koko reissusta. Mitä tällä paluumatkalla sitten tapahtui?

Mainitisinkin jo aikaisemmin että Matteo onnistui varaamaan meille väärät paluuliput Eurostariin ja jouduimme palaamaan Lontooseen bussilla. Kuten arvata saattaa, en ollut kovin innoissani asiasta mutta minkäs teet – takaisin oli päästävä ja junat sattuivat olemaan täynnä. Bussiyhtiöistä valitsimme Megabusin – linja-autofirmojen Ryanairin. Ei muuten kannattanut.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Bussin lähtöaika Lillen Boulevard de Leedsiltä oli tasan klo 13. Matkalipuissamme luki että paikalla tuli olla tuntia ennen, olihan kyseessä Lontoon vuoro joka matkaa Schengen-alueen ulkopuolelle. Olimme jotakuinkin tuntia ennen paikalla ja aloin jo hieman hermostua kun klo 13:15 bussia ei vielä näkynyt. Boulevard de Leedsiltä lähti monta bussia kohti Lontoota eri firmojen toimesta, ja kaikilla firmoilla paitsi Megabusilla oli paikalla henkilö joka osasi kertoa mahdollisista myöhästymisistä ja tiedoista matkaa koskien. Koska Megabusilla ei tällaista henkilöä ollut, me matkustajat saimme odotella tietämättöminä melkein tunnin kunnes bussi hieman ennen kahta suvaitsi saapua paikalle.

Bussin lähtöasema oli Bryssel ja bussi oli kohtuullisen täynnä astuessamme sisään Lillessä. Eikä siinä mitään, ei meille vierekkäisiä paikkoja luvattukaan. Matka sujui melkoisen moitteetta aina Calaisiin asti (Calais sijaitsee Eurotunnelin suulla Ranskan puolella), mutta Calaisissa alkoivat ensimmäiset ongelmat. Bussi oli tässä vaiheessa jo tunnin myöhässä ja missasimme paikkamme junasta (bussit ajetaan ikkunattomaan tavarajunaan kanaalin alituksen ajaksi).

Reissun mielenkiintoisin osuus alkoi myös Calaisin rajatarkistuspisteissä. Ensiksi Ranskan viranomaiset halusivat tutkia onko matkustajilla passit kunnossa maasta poistumista varten ja matkatavarat läpivalaistiin. Eli melkein 100 matkustajaa kaikkine tavaroineen ulos (myös ruumassa olevat tavarat) ja sitten siirtymä takaisin autoon tarkistusten jälkeen. Arvaattekin varmaan että tämä ei ollut kovin nopea prosessi. Bussiin takaisin päästyämme se ajoi noin sata metriä eteenpäin kunnes kuljettaja ilmoitti että kaikkien pitäisi taas poistua bussista – Britannian rajavartiolaitos haluaa tarkistaa kaikkien matkustajien passit. Eli sama rumba uusiksi ja jonoon passintarkitsukseen. Tähän kului myös hetki jos toinenkin ja eräät taiwanilaismatkustajat joutuivat syyniin. Koko touhuun kului kokonaisuudessaan valehtelematta noin 1,5 tuntia eli bussin arvioitu saapumisaika Lontoon Victorian asemalle venähti entisestään. Taisin tässä vaiheessa lähettää bussin etuosassa istuvalle Matteolle muutaman äkäisen tekstiviestin.

Ajattelin jo hetken että tämä reissu ei voi tästä enää tuskallisemmaksi muuttua. Olin väärässä. Kuljettaja ilmoitti Britannian passintarkastuksen jälkeen että bussissa on rosvo. Kyllä vain, rosvo hyvinkin.  Erään matkustajan, nuoren tytön, iPhone oli varastettu sen unohtuessa bussiin ensimmäisen passintarkistuksen aikana ja ainoastaan matkustajilla oli pääsy bussiin. Tästä päätelmän tehneenä kuljettaja totesi että rosvo oli joukossamme ja alkoi tentata matkustajia. Kukaan ei kuitenkaan tunnustanut varkautta ja bussi matkasi Lontooseen puhelinrosvo kyydissä – tilanteelle ei voinut siinä vaiheessa enää mitään eikä puhelimen hukkaaja ollut halukas jäämään selvittämään asiaa Ranskan poliisin kanssa.

Selvittyämme rajamuodollisuuksista ja iPhonen metsästyksestä, ajoi bussi vihdoin sisään junaan. Tämä juna ei ole missän nimessä tehty ahtaanpaikankammoisia varten, sillä siinä ei ole yhtään ikkunaa ja bussin ilmastointi on kanaalin alituksen ajan poissa pelistä. Bussissa vallitsi siten hyvin tunkkainen tunnelma.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Matkanteko helpottui hieman bussin ajaessa junasta ulkoilmaan Doverissa ja ilmastointi alkoi taas toimia. Saimme kuitenkin kuulla kuljettajalta että Lontoon ruuhkien vuoksi emme saa aikataulua mitenkään kiinni ja lisämyöhästymisiin tulee varautua. Onneksi puhelimeni netti alkoi toimia taas heti Englantiin päästyämme ja sain viihdytettyäni itseäni blogeja lukemalla – olisin muuten ollut melko lähellä hermoromahdusta ahtaassa bussissa. Saavuimme Victoriaan kolme tuntia aikataulusta jäljessä, matkaa oli tehty viiden tunnin sijasta seitsemän + tunnin odottelu Lillessä.

Vaikka Megabusilla matkaamista en suosittele kenellekään, ainoan kiitoksen tästä matkasta haluaisin antaa bussin kuljettajalle. Ei ole helppoa toimia lastenvahtina (matkustajien keski-ikä oli noin 18v ja olivat palaamassa ryyppyreissulta Brysselistä), poliisina, rajavartijana, kuljettajana sekä matkaoppaana yhtäaikaa. Hän joutui kaikkia näitä rooleja soveltamaan ja selvisi ehdottomasti kunnialla – ei muuten käynyt kateeksi.

All in all, en todellakaan suosittele bussimatkaa Euroopasta Englantiin – varsinkaan jos sinulla on tiukka aikataulu perillä. Euroopan sisällä tilanne on varmasti toinen, mutta UK:hon matkaaminen on tehty erittäin hankalaksi ja byrokraattiseksi eikä tilannetta helpota tuo pieni merialue UK:n ja Manner-Euroopan välillä. Mikäli tämä matkustusmuoto on silti suunnitteilla, kannattaa katsella muita bussifirmoja – Megabusille vahva no-no. Halvalla ei hyvää saa on mottoni ja toimii tässä tapauksessa täydellisesti.

Onko teillä kokemuksia bussiliikenteestä Euroopassa?

Previous Post Next Post

19 Comments

  • Reply Kooste matkabloggaajan vuodesta 2014 - london and beyond lauantai, joulukuu 27, 2014 at 05:45

    […] bussimatkan (!) takaisin Lontooseen. Lue lisää tästä hyvin mielenkiintoisesta bussimatkasta täältä, muuta Lille-juttua löytyy tästä […]

  • Reply Annika maanantai, maaliskuu 24, 2014 at 13:23

    Ui, Megabus on mun vanha kaveri! Sillä tuli aikoinaan matkustettua 12h Aberdeenistä Lontooseen moneen kertaan edestakaisin. Kerran jopa passinhakureissulle niin, että matkustin kaksi yötä peräkkäin ja vietin välissä päivän Lontoossa 🙂 Ja Toronto-NYC välillä Megabus toimii myös.
    Teillä kävi kyllä tosi huono tuuri, ei varmaan ranskalaisten ja brittien rajamuodollisuudet auta. Briteissä ainakin yleensä megabus taisi toimia tosi hyvin, mutta kerran saavuttiin NYCiin pari kolme tuntia myöhässä.. Euroopassa junaliikenne taitaa toimia busseja kätevämmin.

    • Reply lena tiistai, maaliskuu 25, 2014 at 09:32

      Mulla oli oikeasti ihan ok kuva Megabusista ennen tätä reissua, mutta se kummasti muuttui Lontooseen saavuttuani. 😀 Glasgown aikoina kaverit reissasivat ahkerasti Lontooseen sillä ja vaikka matka onkin pitkä, on se ihan ”manageable”. Eli huonosta tuurista luultavasti juurikin kyse ja sitten ne rajamuodollisuudet. 🙂

      Käytän junaa tästedes. 😀

  • Reply Veera Bianca maanantai, maaliskuu 17, 2014 at 21:00

    Hui mikä kokemus, kuulostaa suhteellisen rankalta setiltä! Itse välttelen juuri näistä syistä Ryanairia ja varmasti skippaan myös tämän bussin 😀

    Itse olen matkustanut turhan paljonkin Euroopan halki bussilla, aina Helsingistä Pariisiin asti -kahdesti ja takaisin. Tämä on kuitenkin ollut helpompaa mitä kertomasti tarina, onneksi! Huhhuh!

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 19, 2014 at 08:44

      Joo ehdottomasti suosittelen tuon bussin välttelyä. 😀 Ryanairia olen myös menestyksekkäästi vältellyt, mutta osa Italian reissuista on ihan käytännön syistä hoitunut ko. firmalla ja täytyy sanoa että ovat tsempanneet hieman.

      Mulla ei sinänsä ole bussimatkailua vastaan mitään kunhan on asiaan varautunut mutta tuo Lillen reissu oli kyllä ei kiitos enää. 😀 Olisi mukava lukea blogistasi HKI-PARIISI bussi- juttua muuten 😉

  • Reply Kea maanantai, maaliskuu 17, 2014 at 11:15

    Mä voin lähes aina huonosti bussissa ja toi matka ei yhtään olisi helpottanut asiaa… HUHHUH! aika sissimeininkiä!

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 19, 2014 at 08:40

      Aika touhua kyllä oli! Mulla harvemmin on matkapahoinvointia mutta tuo reissu aiheutti kyllä muunlaiset traumat. Varmaan kannattaa jättää välistä jos matkapahoinvointia on, ja se ilmastoinnin puute ahtaassa tilassa tuskin parantaa oloa 🙁

  • Reply Katja maanantai, maaliskuu 17, 2014 at 10:51

    ÄÄÄ! Järkyttävää! Jotenkin varsinkin noi rajanylityshommat on aina busseissa todella raastavia kun kaikki kamat pitää kerätä ja lähteä passin kanssa pienen pieneen koppiin odottamaan omaa vuoroaan. Ja muutaman metrin jälkeen sama homma toisella rajalla! Huh huh!

    Itse tein kerran bussimatkan Bulgarian Varnasta Istanbuliin ja sekin oli aikasmoinen kokemus kun tiet Bulgarian puolella olivat lievästi sanottuna huonokuntoisia. Siellä ajettiin mutkittelevia serpentiiniteitä pitkin vuoristossa ja sateen alkaessa päättivät bussikuskit kilpailla keskenään ja ohittelivat toisiaan samanlaisissa mutkissa. Rystyset valkosina siinä istuttiin ja toivottiin niin parasta kuin pahimman sattuessa sitten hyvin nopeaa kuolemaa 😀

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 19, 2014 at 08:38

      Ihanaa, joku toinenkin tuntee tuskani! 😀 Tosin villisti veikkaan että tuo reissu oli ensimmäiseni ja samalla viimeiseni ainakin tuolla reitillä….

      Aika hurjalta kuulostaa tuo Varna-Istanbul reissu! Vaikkakin hyvin mielenkiintoiselta:) Toki pientä jännitystä tuolla aina saa kokea – vähän liikaakin! Onneksi selvisit ehjin nahoin!

  • Reply Kthetraveller maanantai, maaliskuu 17, 2014 at 09:01

    Voi ei. Anteeksi muuta minua alkoi hymyilyttämään kun luin tarinasi. Tuntui jotenkin niin ”kotoisalta” tapahtumalta, eli olisi voinut enemmän kuin hyvin osua omallekin kohdalle 😀

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 19, 2014 at 08:36

      Voin ihan myöntää että nykyään minuakin naurattaa tämä aika perusteellisesti. 😀 Näitä tosiaan sattuu ja toki reissuilla saa varautua kaikkeen… mutta liika on liikaa! 😉 Toivottavasti ei hetkeen osu vastaavaa kummankaan meistä kohdalle!

  • Reply Maarit Johanna sunnuntai, maaliskuu 16, 2014 at 19:10

    Inhoan bussissa istumista ylikaiken muutenkin. Kiitos siis tästä, tiedän välttää vielä enemmän!

    • Reply lena sunnuntai, maaliskuu 16, 2014 at 19:58

      Mä en tosiaan ole bussi-ihmisiä myöskään. Ja tämäkin oli pakon edessä – ensimmäinen ja viimeinen kerta;)

  • Reply Katja sunnuntai, maaliskuu 16, 2014 at 18:32

    Huhhuh melkoista matkantekoa.. Eipäs tule tämän jälkeen mieli lähteä busseilemaan ranskasta englantiin 😀

    • Reply lena sunnuntai, maaliskuu 16, 2014 at 19:57

      Joo ei kannata. Mutta jos uusien kokemusten perässä on niin suosittelen lämpimästi. 😀

  • Reply kaukokaipuu sunnuntai, maaliskuu 16, 2014 at 18:14

    HUH.

    • Reply lena sunnuntai, maaliskuu 16, 2014 at 19:57

      Äläpä muuta sano. Juuri tuota ajattelin kun pääsin ulos bussista Lontoossa.

  • Reply maisasofia sunnuntai, maaliskuu 16, 2014 at 17:32

    Oi kauhia, ei kuulosta kyllä mitenkään houkuttelevalta! Toivottavasti nyt ei ainakaan maksanut paljoa 😀 Plussat kyllä tolle kuskille, ei varmasti oo helppoa.

    • Reply lena sunnuntai, maaliskuu 16, 2014 at 19:56

      Onneksi ei ollut kallis, 12£. 😀 Tuolla hinnalla jo istuu tosin vaikka pidempäänkin, en vain osannut varautua reissun haastavuuteen! Mielummin olisin junalla istunut sen 1,5h ja päässyt mukavasti perille…

    Leave a Reply