Etusivulle

Itsenäisyyspäiväni ulkomailla

Talvisia tunnelmakuvia Kuopiosta, löytyivät etsiessäni kuvaa Instagram-tililleni itsenäisyyspäivän merkeissä. Oma itsenäisyyspäivän reality checkini löytyy alempaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää numero 101 Suomi! Täällä koko aamun olen seuraillut Instagramia ja kauniita Suomi-kuvia sitä kautta, ja päässyt vähän tunnelmaan mukaan.

Täällä Saksassa itsenäisyyspäivä on luonnollisesti kuin mikä tahansa päivä, joten vein aamulla lapsen päiväkotiin ja tulin takaisin kotiin tehdäkseni muutaman homman pois päiväjärjestyksestä. Tosin jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei tänään ihan mikä tahansa päivä ollut, koska 6.12. on meidän suunnalla Pyhän Nikolauksen päivä. Kyseessä on paikallinen joulupukki, tai oikeastaan joulupukin edeltäjä, lukaiskaapas alle linkkaamani blogipostaus Katilta Allgäusta. Pukki oli jättänyt aamulla päiväkotiin lahjoja ja lapsille oli jouluinen aamupala ja elokuva tarjolla. Itsehän ymmärsin tätä päivää vietettävän juuri ennen päiväkotiin lähtöä, kiitos tosiaan tuon Katin blogipostauksen, joten olin edes vähän kartalla tapahtumista päästessäni päiväkotiin.

Omalla kohdallani ei tämä päivä juuri ole poikennut muista, mutta on vähän erilainen fiilis. Sellainen, että on kuitenkin vähän normaalia juhlavampi päivä ja tiedän, että Suomesta tuskin asiakkailtani tulee tänään sähköpostia. Eli tänään on aikaa ottaa kiinni töiden kanssa ja kirjoittaa vaikka tätä blogipostausta. Kaiken rehellisyyden nimissä kuitenkin, olen ottanut tänään vähän rauhallisemmin ja päässyt tunnelmaan edes vähän somen avulla.

Kävin happihyppelyllä ulkona,  kokonaisuudessaan noin puoli tuntia, ja nautin raikkaasta ilmasta. Vähän oli sadetta ilmassa, mutta ei se pieni tihku menoa haittaa.

Reality check kotitoimistolla – istun selkä kiinni patterissa, tällainen vilukissa kun olen (ulkona 12 astetta lämmintä, eli ei johdu kylmästä talosta) ja pohdin, että pitäisi varmaan puhdistaa läppärin kansi tomusokerista

Tänä vuonna ei ole ohjelmassa mitään kekkereitä tai kemuja, ja päivälle suunniteltu joulutorivisiitti peruuntui (joka onnistuttiin onneksi siirtämään parempaan ajankohtaan!).

Odottelen illaksi Matteota kotiin, hän on pari viikkoa töissä tiiviimmin, ja laitan Linnan juhlat pyörimään Yle Areenasta niiden alkaessa. En ole juurikaan Linnan juhlia seurannut somessa, tykkäsin kyllä katsoa niitä Suomessa ollessani muun puuhailun lomassa, mutta ajattelin tänä vuonna tehdä tästä tavan.

Britanniassa asuessani juhlimme usein itsenäisyyspäivää kaveriporukalla, ja joukkoon mahtui joskus suomalaisten lisäksi myös muita kansallisuuksia. Kerran olen ollut Lontoossa suurlähetystönkin juhlissa, mikä oli oikein mahtava ilta. Taipeissa asuessani Taiwanin suomalaiset kokoontuivat itsenäisyyspäivän vastaanotolle keskustassa sijaitsevaan hotelliin, ja se ilta jäi myös muistin lonkeroihin. Tuli kippisteltyä kyllä oikein olan takaa.

Taipein metrossa matkalla juhlapaikalle – kameran takana ystäväni Hannamiina Tanninen, jonka kanssa tuli tuona aikana Taipeissa koettua yhtä sun toista! 🙂

Nyt palaan erään verotuksesta kertovan työartikkelin pariin, ja piipahdan ennen lapsen hakua Ikeassa. Düsseldorfin Ikeasta on ollut viime viikkoina glögi loppu, ja tänään olisi uuden roundin vuoro. Toivottavasti löytyy – yleensä tarjolla on kahta sorttia, alkoholilla tai ilman, mutta tarvitsisin tyypillisesti juuri sitä mikä on sillä hetkellä loppu.

Voisinpa ostaakin myös pipareita ja Ikean sinihomejuustoa pahimpaan nälkään.

Iloista itsenäisyyspäivää! Mites teillä itsenäisyyspäivä sujui?

 

2 kommenttia
torstai, joulukuu 6, 2018 by

Elämää välitilassa

Klisee siitä, että joku on kaikista eniten kotonaan lentokoneessa paikkojen a ja b välillä tuntuu aika ajoin hyvinkin tutulta

Jaahas, se on marraskuu kohta paketissa. Tätä marraskuuta on odotettu jo hetki, sillä marraskuussa meidän asumiskuvioiden piti selkeytyä hieman. Huomaa sana piti – eli ei tässä kyllä vielä yhtään viisaampia olla, ja nyt eletään marraskuun viimeisiä päiviä. Tietysti parissa päivässä voi tapahtua mitä vain, mutta en jaksa kyllä tähän oikein uskoa, niin kauan tässä on odotettu ja odotettu.

Espressoja juodaan Italiassa tulevaisuudessa luultavasti vain lomamoodissa

Eli tilanne on se, että ensi vuonna syyskuussa me potentiaalisesti asumme jossain muualla. Tämä on ollut tiedossa pitkään, mutta toki mitään ei voi suunnitella, kun mustaa ei ole valkoisella ja sopimuksia projekteista tehty. Ei mitään. Ja se vähän ahdistaa. Välitila on monelle meille ulkomaille asuvalle tuttu tilanne, etenkin sellaiselle, jonka eri maiden välillä liikkuva työ määrittää paljon arkea ja asuinpaikkoja. Ja kun se tila pitkittyy, on vähän stressaavaa, vaikka sen kanssa oppii elämään.

Toki minulla on jo nyt olemassa tieto, mitä nämä potentiaaliset kohteet meillä tulevat olemaan. Yksi vaihtoehto on myös jäädä tänne Saksaan, ja muutama muu Euroopan maa on vaihtoehtojen joukossa. Euroopan ulkopuoliset maat ovat omasta tahdostamme poissuljettuja, enemmän kuitenkin minun tahdostani, sillä en halua olla kovinkaan kaukana Suomesta tai Italiasta.

Tämä kaikki jotenkin konkretisoitui pari viikkoa sitten, kun löysin täältä Düsseldorfista vapaan unelmakodin, jonne olisin halunnut tavarani kantaa vaikka heti. Se oli juuri sellainen, josta olimme haaveilleet, ja sijaintikin juuri passeli. Olemme jo aiemmin päättäneet, että jos jäämme Düsseldorfiin, muutto on ajankohtainen ja uusi kotimaisema virkistää. Mielellään sellaisella seudulla, jossa on paljon kahviloita ja tekemistä – asumme lyhyen ratikkamatkan päässä Düsseldorfin keskustasta, mutta tässä juuri meidän lähistöllä ei ole kuin muutama bierstube ja ravintola, sekä toki pari supermarkettia. Haluaisin, että voisin tehdä halutessani töitä myös kahviloissa kodin lähellä.

En kuitenkaan voinut tehdä mitään asuntoasian eteen, sillä en tiedä tulevasta mitään.  Ei ole mitään järkeä muuttaa kymmenen kuukauden vuoksi, koska se riski on, että muutto on edessä. Toisaalta, jos sitä muuttoa ei tule, niin harmittaahan se, että tilaisuus meni sivu suun.

Düsseldorf ja sen naapuri Köln (kuvassa) ovat mukavaa seutua, mutta ehkä on muutoksen aika

Juttelin pari viikkoa erään samassa tilanteessa olevan tutun kanssa, ja hän totesi vain, että elämä helpottuu, kun tilannetta ei aktiivisesti ajattele. Niin kai se on, mutta odottelu ei vain ole vahvimpia puoliani, ei sitten ollenkaan. Elämä on toki työnkin suhteen valintoja, mutta nyt näillä korteilla mennään.

Välillä sitä haaveilee siitä uudesta omasta talosta, isosta pihasta ja farmarivolvosta, mutta sitten… en ole kovinkaan tunnettu siitä, että pysyisin paikallani. Jossain vaiheessa tämä muuttotahti ja potentiaaliset asuinpaikat toki pitää punnita uudelleen, kun lapsi kasvaa, mutta ehkä alitajunnassa tämä onkin juuri sitä, mikä on juuri nyt hyvä. Blogin puolella lisää aiheesta, kun tietoa on.

4 kommenttia
tiistai, marraskuu 27, 2018 by

6+1 matkakohdetta Euroopassa, joissa ei ole turistiryntäystä

Matkailussa on meneillään suuntaus, joka korostaa halua matkustaa kohteisiin, joissa pääsee ihmettelemään aitoa elämää ja viettää lomaa suurten turistimassojen ulottumattomissa.

Ymmärrän tämän. Pidän itse kohteista, joissa ei yleensäkään ole suurta ihmispaljoutta (yllättäen en tästä syystä viihdy täällä Saksassa esimerkiksi Düsseldorfin muuten mukavassa Japanipäivässä, joka toi viime vuonna 700000 ihmistä kaupungin keskustaan). Ravintoloiden ystävänä arvostan myös ravintoloita, joita ei ole tehty täysin matkailijat silmällä pitäen. Nämä tekijät vaikuttavat paljon matkakohteen valintaan, ja moni suosittu Euroopan kohde juuri heinä-elokuussa on pois laskuista. Muita turisteja vastaan minulla ei kuitenkaan mitään ole, olenhan sellainen itsekin.

En ymmärrä suuntausta, jossa muut matkailijat valittavat suureen ääneen liiallisesta turismista lomakohteessaan, koska se nyt on vähän kaksinaismoralismia ja monessa tilanteessa asia olisi ollut selvitettävissä helposti etukäteen. Mutta ymmärrän sen, että lomalla halutaan matkustaa paikkaan, jossa on rauhallisempaa ja ehkä autenttisempaakin kuin monessa erittäin suositussa kohteessa.

Tässä olisi yhteensä seitsemän kohdetta, joissa kaltaiseni matkailija viihtynee hyvin. Olisi mukava kuulla omia kokemuksianne kommenttiboksissa!

1 Itä-Hollanti

Hollannin itäosat lähellä Saksan rajaa edustavat minulle paikkaa, jonne voi tehdä aina pienen ulkomaanpaon niin halutessaan. Meiltä kotoa on Hollantiin noin 50 kilometriä, ja tunnelma muuttuu rajalla. Hollantilaiset rakennukset eroavat saksalaisista melko roimastikin, ja jopa Saksaa tasaisempi maasto kanaaleineen ja järvineen tuo pientä uutuudenviehätystä arkeen.

Roermond

Meidän suosikeiksemme ovat vakiintuneet Nijmegen, Roermond ja valkoisesta vanhasta kaupungistaan tunnettu Thorn. Ajomatkalla Roermondista Thorniin pääsee ihailemaan hollantilaista maaseutua ja sen rauhallisuutta. Näissä paikoissa ei juurikaan muita turisteja tapaa (paitsi ostosmatkailijoita Roermondissa sijaitsevassa outlet-kylässä), ja viehättävä ympäristö yhdistää näitä kaikkia. Nuo suunnat eivät ole varsinaista aktiiviteettien ja suurkaupunkielämän ilotulitusta, mutta rakastan sitä rauhallisuutta etenkin maaseudulla Roermondin ja Thornin kulmilla. En ole itse noilla nurkilla pyöräillyt, mutta ainakin Roermondin laitamilla oli mukavasti opasteita pyörillä liikkuville.

Nijmegen on näistä mainitsemistani kohteista suurin, ja sieltä on autolla mukava liikkua kohti eteläistä Hollantia. Roermondista ei ole näin suomalaisittain katsottuna pitkä matka esimerkiski Maastrichtiin (tai Eindhoveniin), joten eikun auto alle ja tutkimaan Hollannin maaseutua ja suurempia kaupunkeja. Saksankin puolella kannattaa poiketa, kaukana ei ole esimerkiksi Aachen tai Düsseldorf (lue lisää kohdasta 3).

Lue lisää aiemmasta jutustani: Matkavinkit Hollantiin – 4 kohdetta lähellä Saksan rajaa

2 Glasgow

Glasgow jää usein sisarensa Edinburghin varjoon. Ymmärrän tämän, sillä Edinburgh on varmasti etenkin Skotlannissa ensi kertaa vierailevalle se must-kohde, jossa on tarjolla paljon Skotlannille ominaista tunnelmaa ja onhan se aivan uskomattoman kaunis kaupunki.

Mutta, näin entisenä Glasgown asukkina, on pakko puolustaa vähän tuota entistä kotikaupunkia. Glasgow on rujo, se ei ole kovinkaan kaunis, ja siellä näkyy kaupungin ei niin vauras historia. Mutta sitä suuremmalla syyllä siellä kannattaa käydä. Paikalliset ovat äärettömän ystävällisiä, kaupunki ei ole varsinainen matkailumagneetti (pl. suuret keikat), siellä on hyvät ostosmahdollisuudet ja paljon päiväretkimahdollisuuksia (Edinburgh).

Glasgowssa oma entinen kotiseutunu West End on ehdoton suosikkini. Yliopisto on itsessään jo nähtävyys, ja Ashton Lane suloisine baareineen ja ravintoloineen on ihana paikka viettää iltaa (kuva yllä). Kember & Jones -niminen kahvila skonsseineen saa kehut, ja pieniä kahviloita ja ravintoloita on alue pullollaan.

Tutustu Glasgow’n aksenttiin vähän etukäteen, esimerkkinä tämä Youtube-video.

3 Düsseldorf

Armas kotikaupunkini Düsseldorf on kohde, joka kannattaa pitää mielessä jos etsii kaupunkikohdetta, jossa on menoa ja meininkiä, muttei kuitenkaan suuria matkailijamassoja. Lyhyet välimatkat ja hyvä ravintola- ja baaritarjonta ovat Düsseldorfin etuja, ja ostoskaupunkina kaupunki on mitä parhain (meille avattiin esimerkiksi juuri suosikkini Uniqlo). Düsseldorfin japanilainen kortteli tuo oman mausteensa kaupunkiin, ja kaupungin suuri japanilaissiirtokunta varmistaa sen, että japanilaisten ravintoloiden ruoan taso on ja pysyy hyvänä.

Düsseldorf on lähellä Kölniä, junamatkaa näiden kahden välillä on hieman yli puoli tuntia, ja samalla reissulla on kätevä yhdistää nämä molemmat. Itse Düsseldorfissakin löytyy paljon nähtävää ja erilaisia kaupunginosia. Düsseldorfissa on useita mielenkiintoisia museoita (K20 & K21), ja alueina Medienhafen, Oberkassel sekä hieman kauempana sijaitseva Kaiserswerth ovat mukavia paikkoja viettää päivää. Hipsterit viihtyvät Flingernissä, ja jalkapallofanille F95:n pelit ovat herkkua.

Lue aiempi artikkelini Düsseldorfista: Düsseldorf, kesän kuumin matkakohde

4 Vitoria Gasteiz

Baskimaan hallinnollinen pääkaupunki Vitoria Gasteiz on paikka, joka jää monelta pohjoisen Espanjan reissaajalta unholaan. Vitoria sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä niin Bilbaosta kuin San Sebastianistakin, ja siellä viihtyy etenkin ruoan ystävä (kuten nyt Baskimaassa muutenkin). Vitoriasta löytyy katedraaleja ja museioita, mutta itse nautin eniten kaupungin leppoisasta tunnelmasta ja hyvistä ravintoloista. El Portalon ja Sagartoki saavat laaturavintoloina suositukset – muuten ruokapaikkoja on helppo etsiä Plaza de Espanalta.

Kaupunki ei ole järin iso, ja siksi siihen on helppo tutustua vähän lyhyemmässäkin ajassa. Se toimii oivana porttina La Riojan viinialueelle, ja jo mainitut Bilbao ja San Sebastiankin ovat lähistöllä. Näillä seuduilla näkee monta paikkaa kerralla. Tuskin Vitoriaan vaikkapa viikoksi lähtisin, mutta se toimii hyvin osana Baskimaan reissua. Vitoria on kohde, joka osuu harvan reitille ihan vahingossa, mutta se kannattaa kyllä kurkata.

5 Prato ja Pistoia

Toscanassa sijaitsevat kaupungit Pistoia ja Prato jäävät usein isoveljensä Firenzen varjoon. Niitä ei kuitenkaan kannata unohtaa, sillä niissä molemmissa on tarjolla paikallista fiilistä ja rentoa matkailua. Mikä parasta, ne sijaitsevat junamatkan päässä Firenzestä, eli autoa ei tarvitse vuokrata ja päiväretki on täysin mahdollinen.

Entistä useampi Firenzen matkaaja majoittuu Pratossa, sillä kaupungissa on edullisemmat majoitushinnat ja mainiot ravintolat jotka toimivat paikalliset asukkaat huomioon ottaen (italialaiset ovat usein tarkkoja ruoastaan, joten huonot katoavat äkkiä katukuvasta). Pratossa oman mausteensa katukuvaan tuo kaupungin kiinalaisiirtokunta, joka on Italian suurin. Arvatkaas mistä monet Made in Italy -tuotteet tulevat?

Huomaa, että useimmat kaupat ja ravintolat sulkeutuvat Pratossa ja Pistoiassa iltapäiviksi, ja avaavat ovensa taas iltaisin.

6 Luxemburg

Luxemburg, tuo tylsä finanssikaupunki ja EU-virastojen kehto? Ehei!

Luxemburg oli itselleni vuoden 2018 yksi miellyttävimpiä tuttavuuksia, ja oikeastaan just sitä mistä pidän. Ei superkiireinen, vaan ihmisiä oli juuri sen verran, että vipinää syntyi, muttei suurta ahdistusta kuitenkaan. Vierailimme Luxemburgissa eräänä keväisenä viikonloppuna ulkosuomalaisten naisten kanssa, ja kaupungin miellyttävät ravintolat (kiitos Ainolle hyvistä valinnoista ja suosituksista!) ja kompakti koko olivat hyvän seuran ohella koko reissun juju. Kulttuuria löytyy, ja kansainvälisessä Luxemburgissa englannilla pärjäsi mainiosti.

Ja onhan Luxemburgissa myös luontoa ja viinitiloja, joten eikun auto alle ja tutkimaan – Saksan Trier ja Saarbrücken ovat myös ihan vieressä. Esimerkiksi Helsingin hintoihin tottuneelle kalliinakin pidetty Luxembourg ei ravintoloiden hinnoiltaan suurempi järkytys ole.

Lue lisää Luxemburgin matkastani täältä.

+1 Matkajokeri

Jokerina pohjalla vielä yksi kohde, joka minua kiehtoo kovasti, mutten siellä ole vielä käynyt. Se on kaupunki Saksan idässä, ja sitä on kutsuttu jopa uudeksi Berliiniksi.

Tämä kaupunki on Leipzig, joka on seuraavan vuoden bucket listallani Euroopan kärjessä. Onko joku käynyt?

Mikä on sinun piilotettu helmesi Euroopassa?

13 kommenttia
keskiviikko, marraskuu 14, 2018 by

Matkavinkit Toscanaan: viininystävän ja kyläbongaajan Bolgheri

Matkavinkit Toscanaan – Näe Etruskien rannikko ja sen läheiset kylät

Toscanassa sijaitseva Bolgheri kuulostaa varmasti tutulle monen viininystävän korvaan. Se sijaitsee Livornosta etelään, niin kutsutun Etruskien rannikon tuntumassa, ja alueella on monia suloisia kyliä. Bolgheri on yksi näistä.

Tämä idyllinen keskiaikainen kylä on suosittu kohde alueella liikkuvien matkailijoiden keskuudessa, mutta erityisesti viininystäviä liikkuu näillä seuduilla paljon. Eihän se toki ihme ole, sillä Toscanan punaviinit ovat maailmanluokkaa ja yleisesti kovin arvostettuja, ja Bolgheriin liittyy läheisesti maailmalla hyvin arvostettu – ja ainakin mun kukkarolleni useimmiten vähän turhan kallis! – Sassicaia.

Tästä jutusta löytyy teille lukijoille toivottavasti muutamia matkavinkkejä Toscanaan ja itse Bolgheriin.

Matkavinkit Toscanaan – Bolgheri, Sassicaian kehto

Matteo muistelee vieläkin, miten joskus aina oli perheen kanssa maistellut arvokasta, neljänsadan euron Sassicaiaa. Arvostettu Sassicaia tulee juurikin Bolgherin kulmilta, ja kun nyt tilaisuus tuli niin käänsimme auton nokan Bolgheria kohti.

Yritin opiskella vähän Sassicaiaa ja sen historiaa jo ennen matkaa, mutta enemmän sitten reissun jälkeen ja tätä juttua silmällä pitäen. Virhe sinänsä, sillä olisin varmasti saanut entistä enemmän irti Bolgherin viineistä ja kulttuurista tekemällä perusteellisemman tutkimuksen etukäteen.

Etenkin suomenkielisillä sivuilla oli sen verran vähäistä informaatiota laidasta laitaan, joten päädyin Tenuta San Guidon, Sassicaiaa tuottavan viinitilan, sivuille tiedonhaku mielessäni. Tenuta San Guido on ainoa Sassicaiaa tuottava viinitila.

Lyhyestä virsi kaunis – nyt seuraa oma epätieteellinen esittelyni tästä viinien kuningattaresta (klikkaa yllä olevasta linkistä lisätietoa):

Sassicaian maine johtaa juurensa muutaman vuosikymmenen taakse, 1970-luvulle. Sanotaan, että ”supertoscanalainen” Sassicaia on Italian versio ranskalaiselle Bordeaux-viinille, ja se on siitä erikoinen, että siinä on pääasiassa rypäleenä Cabaret Sauvingnon, joka haastoi aikanaan Italian perinteisimmät lajikkeet kuten Sangiovesen ja Nebbiolon. Tenuta San Guidon isäntä Mario Incisa alkoi tuottaa alunperin viiniä Cabaret Sauvignonista perheen omaan käyttöön, vuonna 1948. Bordeauxin alueen viineihin yhteistä Toscanalla on sen kivinen maaperä.

Ennen 70-lukua Sassicaia oli oma salaisuutensa, jota nautittiin vain Tenuta San Guidon porttien sisäpuolella. Sassicaiaa oltiin  aiemmin kritisoitu sen ”kepeydestä” – mutta kriitikot eivät olleet ottaneet huomioon sitä, että monimutkaisempi Cabaret Sauvignon vaatii totuttuja lajikkeita enemmän aikaa kypsyäkseen. Sassicaiaa alettiin tuottaa vuonna 1968 muuhunkin kuin perheen omaan käyttöön, ja vuonna 1978 viinijulkaisu  Decanterin arvostetut viiniasiantuntijat eivät muusta puhuneetkaan. Sassicaia nousi 33 testissä olleen viinin joukosta ykkössijalle. Vuonna 2013 Sassicaia sai DOC-sertifikaatin (Bolgheri Sassicaia DOC).

Hintaa pullolliselle Sassicaiaa löytyy parhaan osaamiseni mukaan googlettamalla noin sadasta eurosta muutamiin tuhansiin. En ollut tosiaan aiemmin kuullut Sassicaiasta ennen kuin Matteo alkoi siitä silloin pari vuotta sitten jossain asiayhteydessä – mitä en juuri nyt muista – puhua, ja tässä viinejä vähän nykyään opiskellessani olen alkanut tosiaan ymmärtää sen arvon.

Sassicaian maistelu oli Bolgherin pit stopin ohjelmassa kärkipäässä, ja olin valmistautunut siihen, että nyt ei kotona Saksassa totuttuihin parin euron 0,2l rieslingeihin (saksalaisten rennoilla kaadoilla usein enemmänkin) taida löytyä sopivaa vertailukohtaa. Eli kukkaronnyörit auki, ja päädyin lopulta maisteluannokseen. Alla kuvassa oleva Sassicaia vuodelta 2015 maksoi 9€, eikä siihen ole koskettu ennen kuvan ottoa. Hyväähän se tosiaan oli, mutta totuuden nimissä piti suunnata muualle sitten halvemmalle viinilasille ja välipalalle.

Jätän tieteellisemmät analyysit tällä haavaa kuitenkin muille, ja palataan asiaan parin vuoden päästä.

Tosin jo kolme perheeni toscanalaista jäsentä on jälkikäteen – toisistaan tietämättä – minulle kertonut, että vuosikerta 2015 on ollut sään vuoksi huono, eikä se välttämättä ole se paras valinta. No, kyllä se tälle savolaiselle viininoviisille maistui oikein hyvin, mutta nyt heräsi uteliaisuus – voisinko saada vaikka lasin vuosikertaa 2014, ja tehdä pientä vertailua aiheen tiimoilta?

Olen oppinut hurjasti viineistä viimeisen parin vuoden aikana, ja luen siitä jopa kirjallisuutta vapaa-ajallani. Enää minulle ei voi juottaa sokkona El Tiempoa, ja olen aika vaativa viinini suhteen. Mielummin juon lasin kokista jäillä kuin huonoa viiniä. Esimerkiksi eräs Lidlin alahyllyn 1,49€:n arvoinen, kokkausta varten hankkimamme espanjalaisviini olisi saanut väistyä kokiksen tieltä.

Matkavinkit Toscanaan – Bolgherin reissu oli odotettua lyhyempi

Pysähdyimme Bolgherissa parin tunnin ajan olessamme muutamassa enotecassa tuliaisostoksilla, tarkoituksenamme viedä pullo viiniä tuliaisena Matteon vanhemmille, ja söimme pienen välipalan. Muuten vain kävelimme ympäriinsä ja ihmettelimme.

Pientä mutkaa matkaan pukkasi jo heti alussa, ja Bolgherin reissusta tuli aika paljon alunperin suunniteltua lyhyempi. Saavuimme paikalle hieman ennen lounasaikaa, ja niin muuten oli saapunut moni muukin. Parkkipaikan löytäminen oli erittäin haasteellista, ja teimme hetken kiertelyn jälkeen päätöksen lähteä etsimään lounasta muualta.

Ajoimme muutaman kymmenen minuutin matkan Marina di Castagneto Carducciin, ja siellä löytyi helposti kaipaamamme parkkipaikka ja lounaspaikat availivat juuri oviaan.

Roadtripiamme yleisesti käsittelevässä postauksessa sivusin tätä Marina di Castagneto Carduccin visiittiä, ja kerroin ihanasta muovituolipaikasta, jonka löysimme. Se oli lihakauppa, josta sai hakea ruokaa mukaan esimerkiksi työpaikoille tai rannalle, take out -ravintolan tavoin. Sai toki jäädä nauttimaan myös ulkona sijaitsevalle terassille, ja hyödynsimme lämpimänä päivänä tämän mahdollisuuden. Me valitsimme hampurilaiset, joissa oli pihvin lisäksi täytteenä herkullisia, grillattuja vihanneksia. Kyytipojaksi kokista ja valkoviini (erikseen), ja kyllä kelpasi tämä odottamaton ravintolan ja tuoreen ruoan kombo. Eikä varsinaisesti haitannut juuri sateen jälkeen kirkastunut sää.

Kokeilkaa noita muovituolipaikkoja Italiassa, tsekatkaa mitä niissä on ja onko paikallisia syömässä – ja rohkeasti sekaan vaan! Etenkin tällainen lihakaupan ja take out -kioskin yhdistelmä on monesti havaittu toimivaksi, kuten myös moni pizzeria. Ei se kaunein kedon kukkanen ollut se terassi, mutta ruoka oli kyllä ihan tip top.

Bolgheri on kiva kylä, joka sopii hyvin päiväretkikohteeksi

Olisi pitänyt tutkia ja kysellä kokemuksia Bolgherista hieman tarkemmin etukäteen – ja mennä paikalle hieman aiemmin sinä päivänä.

Bolgherissa oli huomattavan paljon saksalaisia syyskuun ensipäivinä ja tuli siten heh, vähän kotoinen fiilis. Sellainen kuin Saksassa konsanaan -tunne (älä ota tätä kritiikkinä muita turisteja kohtaan, olenhan turre itsekin, mutta näin saksansuomalaisena sellainen mielenkiintoinen huomio lähinnä).

Hieman Bolgherin ulkopuolella sijaitsevan viinitilan pihaan oli parkkeerattu myös toistakymmentä Norjan kilvissä olevaa Ferraria, ties mikä tapaaminen siellä oli meneillään. Voi olla, että aikainen aikaisemmin keväällä tai vielä myöhemmin syksyllä Bolgherissa on hieman väljempää. Mutta ei siellä kovinkaan montaa italialaista ainakaan tuolloin ollut.

Kaiken kaikkiaan Bolgheri on pieni ja kiva paikka, joka sopii mielestäni mainiosti puolen päivän mittaiselle reissulle.  Siellä ei kannata ehkä odottaa sitä kaikista autenttisinta italialaiskylän menoa ja meininkiä, mutta onhan se idyllinen ja viininystävä viihtyy varmasti. Viinejä kannattaa opiskella hieman etukäteen, jotta reissusta saa kaikista eniten irti.

Reissuun kannattaa  yhdistää viininmaistelua ja lounas / illallinen, joten kannattaa tehdä pientä googlausta etukäteen ja tutkia mitä tarjontaa Bolgherissa on – ja tehdä kiireisimpinä aikoina varaus. Etenkin sunnuntai-lounaan aikaan en uskaltaisi jättää varaamatta kiireisimpinä aikoina, tosin en tiedä miten tuon sunnuntain kohtalo Bolgherissa on. Usein paikalliset ovat lounaalla sunnuntaisin.

1 kommentti
perjantai, marraskuu 9, 2018 by

Vinkit Toscanaan: roadtrip Toscanassa, Firenzestä länteen

Vinkit Toscanaan – ota auto alle!

Italian matkamme suuntautuvat 90% Toscanaan, ja siellä Firenzen lähiseudulle, noin 70 kilometrin säteelle tästä taiteen kehdosta. Tiedostan olevani onnekas tässä mielessä, että saamme vierailla alueella useita kertoja vuodessa ja nauttia paikallisesta elämänmenosta aidossa italialaisessa ympäristössä. Ellei Matteo olisi tuolta kotoisin, en olisi koskaan saanut tällaista yhteisöä elämääni, enkä olisi päässyt näinkään paljoa sisään tavalliseen italialaiseen arkeen.

Haluamme matkailla perheenä myös lähialueilla – ja joskus vähän kauempana. Aika surkeaa tuo kauempana matkailu on kyllä ollut, eikä takapuoli ole kovin kauas Firenzestä liikkunut. Syyskuussa olimme kolmisen viikkoa anopin luona, ja lähdimme autolla kohti etelää, alueelle jossa en ollut itse vielä käynyt. Mikä sitten on Etelä-Toscanan määritelmä, en tiedä, mutta emme me siellä ihan eteläisimmässä kolkassa olleet.

Tämän  turneen jälkeen palasimme takaisin anopin tykö Pratoon, jäimme sinne pariksi ylimääräiseksi päiväksi: lapsi sairastui ja lentomme lähti ilman meitä. Parin ekstra-päivän aikana päätimme tankata niin paljon italian herkkuja vatsaan, kuin suinkin mahdollista, ja lensimme kotiin Saksaan tyytyväisinä. Ehdimme tosin olla kotona Düsseldorfissa vain pari viikkoa, kun lentokoneen nokka osoitti taas kohti Italiaa, Milanoa tällä kertaa. Milanon lisäksi meitä kutsui Como ja Sveitsi.

Palaan kaikkiin kohteisiin erikseen, nyt jaan tunnelmia Toscanan kukkuloiden keskeltä.

Castagneto Carducci

Havainnekuva menomatkan reitistä (Google Maps)

Ajomatka Pratosta kohti etelää ja Monteverdi Marittimoa alkoi sunnuntaina iltapäivällä. Emme oikein osanneet päättää, milloin lähtisimme matkaan, ja ajankohdaksi valikoitui sitten tuo sunnuntai-iltapäivä.

Olin ennen auton starttaamista treffannut Heidin ja Satun kanssa Firenzessä sunnuntailounaan merkeissä, jonka jälkeen hyppäsin Firenzessä Praton junaan. Matteo odotteli minua lapsen kanssa autossa Praton rautatieasemalla, ja lähdimme matkaan. Matteon oli tarkoitus hakea minut Firenzestä, mutta ajo keskustassa ja tietyö olisivat hidastaneet matkaa sen verran, että minun oli helpompi hypätä junan kyytiin.

Kartta yllä antaa osviittaa siitä, missä matkustimme. Se demonstroi ensimmäistä etappiamme Pratosta kohti Castagneto Carduccin kylää, ja helpottaa toivottavasti alueen hahmottamista. Aluetta kutsutaan Livornosta etelään myös Etruskien rannikoksi.

Vinkit Toscanaan – Etruskien rannikon läheisyydessä on useita ihania kyliä

Castagneto Carduccin kylä oli kaunis, ja halusimme ehdottomasti pysähtyä siellä, sillä Matteolla oli paikasta mieluisia lapsuusmuistoja. Majoituimme lähellä Monterufolin luonnonpuistoa. Sieltä käsin piipahdimme Monteverdi Marittimon kylässä, joka sijaitsee upealla paikalla keskellä Toscanan kukkuloita sekä spontaanisti lounaalla Marina di Castagneto Carduccissa  -koska Bolgherin kylä oli aivan liian täynnä lounasaikaan. Bolgheri toimitti tästä johtuen lyhyemmän pysähdyksen virkaa paluumatkalla.

Meren rannalla sijaitseva Marina oli unelias, mutta tarjosi kivoja ruokaelämyksiä. Kannatti luovuttaa Bolgherin suhteen, ja suunnata muovituolipaikkaan muutaman sadan metrin päässä rannalta. Itse tehty burgeri grillivihannesten kanssa ei olisi voinut olla parempi vaihtoehto, ja kyytipojaksi kokista ja lasi valkkaria – avot!

Noilla seuduilla liikkuessaan kannattaa painaa mieleen myös Follonica, jonka liepeiltä löytyy kenties Toscanan kauneimpia rantoja, sekä satamakaupunki Piombino,  josta pääsee muutamassa tunnissa upealle Elban saarelle. Tällä kertaa aikataulumme ei noille seuduille venynyt, vaan ne vaativat pidempää aikataulua, ainakin minun ajatuksissani olevassa matkaohjelmassa. Elba tuntuu olevan minulle oikea ikuisuuskohde, ja aina järkeilemme, etta olisihan se kiva mennä, mutta ainakin viideksi päiväksi. Eikä sitten taas koskaan tule mentyä – virhe. Matteolla on lapsuusmuistoja myos Elbalta, ja olisi hauska nähdä tämä paljon kehuttu saari.

Syyskuun alussa oli liikkeellä hyvin paljon saksalaisia, enkä nyt ihan hirveästi liioittele jos sanon, että lähes joka toinen vastaan tullut auto oli tietyissä paikoissa Saksan kilvissä (esimerkiksi Bolgheri ja Castagneto Carducci). En tiedä oliko Saksan joissain osavaltioissa loma vai oliko tämä vain muuten sattumaa, mutta ainakin eteläisiin osavaltioihin rekisteröityjä autoja näkyi paljon. Paikallinen kahvilanpitäjä tiesi kertoa, että alueella on saksalaisilla paljon loma-asuntoja. Hän halusi asioida kanssani ruotsiksi asuttuaan Tukholmassa, ja todettakoon että kouluruotsia kun ei ole käyttänyt about ikinä, niin ei se kovin lennokas keskustelu ollut. Sain kuitenkin pienet kuulumiset vaihdettua ja  kahvini, ja loput keskustelusta käytiin sitten italiaksi.

Bolgheri

Suosimme agriturismoja Italiassa

Olimme matkalla syyskuun alussa, joka on kai tavallaan vielä laskettavissa sesongiksi. Majoituksia oli hyvin tarjolla noin 100-150 euron budjetillemme, ja valitsimme anopin suosituksesta agriturismon Monterufolin luonnonpuiston laitamilta.

Suosimme Toscanassa usein agriturismoja, joissa on usein hyvin kodinomainen tunnelma, mitä useimmiten hyvä sapuska sekä mukavat maisemat ja uima-allas. Allas ei ole välttämätön, mutta sen liepeillä on kiva hetki hengähtää ja lukea kirjaa, jos sellainen majapaikasta sattuu löytymään.

Majapaikaksemme valikoitui Villetta di Monterufoli, ja olimme lähestulkoon paikan ainoat asiakkaat. Siellä jos jossain oli rauhaa ja minulle niin mieleistä toscanalaismaisemaa, tosin seuraavalla viikolla paikassa järjestettiin hollantilaisen pariskunnan häät, jolloin se oli myyty täyteen – oikein hyvä ajankohta meillä, etten sanoisi!

Paikka oli tosiaan anopin suositus, ja upea piha-alue ja uima-allas hurmasivat minut aika nopeasti. En tosin uinut kuin kerran, mutta sen liepeillä oli kiva viettää aikaa ja lapsi nautti uimisesta, joten melko paljon aikaa tuli agriturismolla vietettyä. Huoneissa oli tosin havaittavissa kulumista, mutta muuten puitteet olivat kunnossa. Agriturismon ravintolakin sai meiltä kiitettävän arvosanan.

Kolmen päivän mini-roadtrip oli juuri sitä, mitä haimme

Kolmessa päivässä ehtii nähdä halutessaan melko paljon. Emme halunneet tehdä aikataulustamme liian kiireistä, joten varasimme aikaa ihan vaan oleiluun ja agriturismon kauniista ympäristöstä nauttimiseen. Oli kuitenkin kiva lähteä reissuun, ja olla hetki vain oman perheen kesken, ilman aikatauluja.

Vierailumme Castagneto Carduccin kylään, Marina di Castagneto Carducciin ja Bolgheriin olivat muutaman tunnin mittaisia – sillä tosiaan tarkoitus oli myös rentoutua. Paluumatkan taitoimme eri reittiä San Giminganon kautta, jota ennen pysähdyimme lounaalle Volterraan. Teen muutamasta jutussa mainitusta paikasta vielä oman postauksen, ainakin Bolgherin reissusta, Volterrasta ja Castagneto Carduccista, jottei tästä tule liian pitkää ja puuduttavaa luettavaa.

Olkoon tämä ensikatsaus tälle reissulle, joka tuo esille yleiset asiat.

Lapsen kanssa muutaman tunnin matka Pratosta kohteeseen oli oikein hyvä, ja hän jaksaa sen verran istua autossa. Toki apuna on välillä iPad, mutta tästäkin syystä kolme päivää oli hyvin rento valinta meille. Jaksaisi hän varmasti pidemmällekin, mutta koska ei ollut mikään pakko ja mukavia kohteita löytyi parin tunnin ajomatkan päästä, olin enemmän kuin tyytyväinen valintaamme.

4 kommenttia
tiistai, marraskuu 6, 2018 by