Kaksikielisyys / kielitaito Suomi

Helsingin englanninkieliset ravintolat

30.1.2019

Luin Janne Saarikiven kolumnin suomen kielen asemasta ja suomalaisten omasta asennoitumisesta siihen ja mieleeni muistui muutamat ravintolakokemukset Helsingistä. Itselleni suomen kieli on tärkeässä asemassa ja vaalin sitä Saksassa asuessa tarkoin. Koin lisäksi tärkeäksi suomen kielen säilyttämisen monipuolisena ja vivahteikkaana myös lapsillani. Samoin koin tärkeäksi Saksaan integroitumisen kannalta opetella maan kieltä. Ilman kielitaitoa jää väkisinkin ulkopuoliseksi. Samaa Janne Saarikivikin kirjoittaa kolumnissaan. Jos emme kannusta maahanmuuttajia oppimaan suomea, jätämme heidät tarkoituksella hieman ulkopuolisiksi.

Olen paluumuuton jälkeen törmännyt muutamaan ravintolaan/kahvilaan Helsingissä, joissa asiointi on hoitunut englanniksi. Ekalla kerralla tämä hämmästytti, mutta sitten myös jollain tavalla ihastutti. Tämän jälkeen olen suhtautunut asiaan vähän ristiriitaisesti. Miksi Suomessa ei saa palvelua suomeksi. Miksi suomen osaamista ei edellytetä asiakaspalvelijoilta? Väkisin tulee myös mieleen, että miksi emme arvosta omaa kieltämme niin paljon, että odottaisimme täällä työskenteleviltä edes alkeellista kielitaitoa?

Olen kuullut ja lukenut aiheesta monia mielipiteitä. Ravintoloitsijoiden mielestä suomenkielistä henkilökuntaa on mahdoton saada riittävästi, työntekijöitä ei kuulemma vain löydy. Toisaalta on hienoa, että töihin pääsee ilman suomen kielen osaamista, joten ulkomaalaisten on helpompi ja nopeampi työllistyä, kun ei tarvitse ensin käydä pitkiä kielikursseja. Ammattiliittojen puolelta on kuulunut pieniä soraääniä, vihjailuja siitä, että voisiko alan palkkauksessa tai työolosuhteissa olla jotain parannettavaa, jos kerran kotimaista työvoimaa ei alalle saada palkattua. Ulkomaalaisia voisi olla helpompi höynäyttää. Vai voisiko sittenkin olla ideana tarjota turisteillekin helpompaa ravintolaelämystä. Tai ehkäpä englantia vain pidetään muodikkaampana ja coolimpana kuin suomea.

Tiedä häntä, mutta tosiasia on, että tällä hetkellä joissakin pääkaupunkiseudun ravintoloissa voi olla tilanne, ettei työvuorossa ole yhtään suomen kielen taitoista työntekijää. Asiakkaan on siis osattava englantia. Toisaalta tällaiseen ravintolaan ei kenenkään ole pakko mennä, asiakas voi valita ruokapaikkansa itse. Siinä mielessä en siis mitenkään vastusta englanninkielisiä ravintoloita ja varmasti jatkossakin niissä asioin silloin tällöin. Hieman vain ihmettelen tätä ilmiötä.

P.S. Tämän postauksen kuvat ovat kasvisravintola Yes Yes Yes:stä, josta sai aivan älyttömän hyvää kasvisruokaa ja henkilökunta oli todella ystävällistä ja mukavaa.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin käy lukemassa vaikkapa tämä Kauppalehden artikkeli: Valtaako rallienglanti Helsingin ravintolat, kun suomi ei enää kelpaa?

Facebooktwitter

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Katriina 11.2.2019 at 20:40

    Ihmettelen minäkin hiukan, että Helsingissä pitää käyttää englanninkieltä. Ihmettelen myöskin ravintoloitsijoitten perusteluja. Näen tietenkin asian omalta kannaltani monenkymmenen vuoden kokemuksella Saksassa , jossa on jo yli 60 vuotta kokemusta maahanmuuttajista.
    Asuinkaupungissani on n. 38 % noin 150 maasta kotoisin olevia asukkaita, jotka puhuvat omia äidikieliään , tilaston mukaan 18 suomalaistakin, joista seitsemäätoista en tunne. (Kaikki tuttuni asuvat ympäristössä, ja harrastamme suomen puhumista ja syömistä kerran kuussa. Änkytämme suomea, etsimme sanoja ja autamme toinen toistamme löytämään niitä!) Kaikille yhteinen kieli Saksassa ei ole englanti vaan saksa. Maahanmuuttaja jää paljosta vaille, jos ei osaa saksaa.
    Suomalaisen turistin ei ole väliäkään vaikka ei mitään ymmärrä. Pällistelee sitten kaikkia saksalaisia ”omituisuuksia” ja sättii netissä ”saksalaisten” kielitaodottomuutta. Siinä käy sitten italaialainen, kroatialainen, bulgarialainen, turkkilainen tai jopa minäkin ”saksalaisesta”, kun en yksikseni tapaa kaupungilla mitään kieltä puhua.
    Oikeastaan se ei ole minun päänsärkyni, jos helsinkiläiset tai suomalaiset eivät tahdo osata suomeakaan vaan mieluummin englantia. Siellähän ei ennen Kalevalan ja Seitsemän veljen ilmestymistä ei edes luettu suomeksi 300 vuotta muuta kuin raamattua, tarvittiin Venäjän keisarin ukaasi ennen kuin vastahakoiset isännät rupesivat rakentamaan pitäjiinsä kansakouluja ja ottamaan tyttöjäkin oppilaiksi, heh, heh. On absurdia, jos 40 vuotta peruskoulu-uudistuksen jälkeen pitää Suomessa jo opiskellakin englanniksi tai saa ruokaa vain englanniksi. Toisaalta tapaan harvakseltaan myös ruotsia, saksaa tai englantia äidinkielenään puhuvia, jotka ovat oppineet erinomaista suomea.
    Ei häiritse minua, mitä kieltä helsinkiläiset vääntävät, vaikka simply- tai rallienglantia, kun en tiedä, käynkö enää koskaan Helsingissä. Mutta vaalit ovat tulossa, äänestysliput ovat suomeksi ja meikäläinen saa ääneestää kirjeitse tarvitsematta lähteä maailman ääriin äänestämään. Laitetaan hauskat vaalibileet pystyyn tuttujen kanssa!
    Ok, joskus on pakko harrastaa hirtehishuumoria, ettei tarvitse itkeä!

  • Leave a Reply