Hellepäivän pikkupatikka Sveitsin luontopolulla Hyvinkäällä

Haluaisin kovasti olla kunnon eräjorma, mutta todellisuudessa olen lähempänä mukavuudenhaluista kaupunkilaisulkoilijaa. Pidän kävelemisestä ja nautin luonnon rauhasta, metsän tuoksusta ja vuoden kiertokulun ihmettelemisestä ympäristössä. Minulle riittävän irtioton ja hengähdystauon arjesta tarjoavat lyhyet päiväpatikoinnit. Tai vieläkin lyhyemmät luontopolut, joille ehtii arkenakin. Mikäs sen kivempaa kuin peruslenkin sijasta piipahtaa metsään muutaman kilometrin luontopolulle, jonka varrelta löytyy jotain merkittävää nähtävää. Hyvin merkityillä reiteillä ei tarvitse huolehtia myöskään esimerkiksi eksymisestä. Varusteeksikin riittää tavalliset lenkkarit, eikä selässä tarvitse kantaa mukana isoja varusteita tai eväitä vesipulloa enempää.

Hyvinkään Sveitsin ulkoilualueelta löytyy mukavan vaihteleva Sveitsin luontopolku. Tämä luontopolku on yksi kaupungin seitsemästä luontopolusta. Polku lähtee Sveitsin majalta, ihan viihdekeskuksen ja Seikkailupuiston vierestä. Samalla reissulla voi siis poiketa vaikka elokuviin, ravintolaan, kuntoilemaan tai kiipeilemään. Rautatieasemalta Sveitsiin on noin 2 km matka, joten paikalle on helppo saapua vaikka julkisilla.

Minä kävin kiertämässä luontopolun helteisenä äitienpäivänä ihan yksikseni kaikessa rauhassa. Olimme juuri isännöineet usean päivän ajan saksalaisia vieraita, joten rauhallinen yksinolo tuli jo tarpeeseen intensiivisten päivien jälkeen. Sveitsin luontopolku on pituudeltaan noin 2,5 kilometria ja maasto on muuten helppokulkuista, mutta jyrkähköä ylä- ja alamäkeä löytyy. Itse poikkesin välillä varsinaiselta luontopolulta, joka oli leveämpi hiekkatie, pienemmille poluille. Rinteissä kiemurtelevat polut näyttivät niin kutsuvilta ja houkuttelevilta, ettei niiltä voinut pysyä poissa. Aikaa kannattaa siis varata myös pienten lisähaarojen tekemiseen ja monipuolisen luonnon ihmettelemiseen ja valokuvaamiseen. Pidempiä patikointimatkoja on myös tarjolla. Sveitsin luontopolulta on yhteydet useampaan pidempään ulkoilureittiin.

Toukokuun alkupuolen lämpöaalto on saanut metsäluonnon puhkeamaan kukkaansa. Kesä tuli rytinällä. Luontopolun varressa kasvoi paikoin valkovuokkoja mattona ja siellä seassa aina välillä pilkisti ujona ja valkoista versiota pienempänä sinivuokkoja. Polun varressa kasvoi myös ketunleipiä, keltaisia esikoita ja leskenlehtiä. Kaikki kukat aina aurinkoa kohti kurkottamassa tai kumartamassa. Saniaisetkin jo nostivat kiemuraista päätään ja kielon lehdet olivat rullalla. Kekomuurahaiset olivat heränneet talviuniltaan ja keon pinnalla kävi kova kuhina.

Nautin suunnattomasti Saksassakin lähimetsissä kävelemisestä, mutta täytyy sanoa, että kyllä nyt suomalaisessa metsässä sieluni lepää vielä enemmän. On hauskaa bongata itselle lapsuudesta asti tuttuja kasveja ja imeä sisäänsä havupuiden tuttua tuoksua. Matkoilla on virkistävää nähdä jotain uutta ja eksoottista, mutta on myös ihanaa rentoutua kotoisissa metsissä hieman jopa nostagisissa tunnelmissa. Eikä luonto ole ikinä samanlaista vaan vaihtuu ja muuttuu vuodenaikojen mukaan tuoden aina uutta katseltavaa.

Ehkä merkittävin ero saksalaisiin metsiin on loppumattomat mustikka- tai puolukkavarvukot ja odotus niistä muutaman kuukauden päästä saatavasta sadosta. Ja se, ettei välttämättä näe yhtään toista ihmistä! Saksassa ei sellaista kaupungin läheistä metsää ollutkaan, jossa ei olisi tullut vastaan toisia kävelijöitä, pyöräilijöitä, koiran ulkoiluttajia tai ratsastajia lähes jatkuvana virtana. Tällä äitienpäivän lenkilläni en nähnyt ketään muita polulla viettämäni reilun puolituntisen aikana!

Muita vinkkejäni Hyvinkäälle löytyy täältä: Hyvinkää turistin silmin.

Täältä löytyyy esittely Vaskivuoren luontopolusta: sukellus saniaisten valtakuntaan.

Lue lisää luontopoluista Hyvinkään kaupungin sivuilta: Hyvinkään luontopolut

Lue Sveitsin elämyskeskuksen palveluista ja matkailusta lisää: Visit Sveitsi