Saksassa asuminen Suomi

Paluumuutto: lapset kouluun Suomessa osa 2

19.3.2018

Edellisessä osassa kirjoitin tunnelmista ja odotuksista lasten siirtymisestä suomalaiseen kouluun ennen paluumuuttoamme. Nyt on aika paljastaa miten kävi.

Miten sujui koulunvaihto kesken lukuvuoden. Mikä yllätti, mikä oli samaa kuin Saksassa, mikä taas erilaista?

Kokemusta suomalaisesta koulusta on kertynyt toki vasta vajaa 3 kk, joten mikään kaikenkattava tietopläjäys ja aukoton vertailu tämä postaus ei tietenkään ole. Katsotaan sitten uudestaan pidemmän ajan kuluttua miten kokemukset ja näkemykset muuttuvat.

Haimme lapsille koulupaikat jo ennen paluumuuttoa kotimme läheisestä koulusta. Haimme kuopukselle varhennusta kouluvelvollisuuden aloittamiseen. Hän siis jatkoi Suomessa ekaluokalla, vaikka olisi esikouluikäinen. Perheen muille lapsille haimme iän mukaisia luokkia eli tästä syystä vanhin meni Suomessa viidennelle luokalle, vaikka oli Saksassa jo kuudennella.

Pääpiirteittäin koulunkäynnissä on aika vähän eroja saksalaisen ja suomalaisen alakoulun välillä.

Esimerkiksi perusoppiaineissa, kuten matematiikassa ja äidinkielessä, on käsitelty suurin piirtein samat asiat samassa tahdissa. Jotkut osa-alueet matematiikassa tulevat Suomessa hieman aikaisemmin, toiset taas myöhemmin, mutta isoja eroja emme huomanneet. Suomen kielen suhteen huomaa, että se on helpompi kielenä oppia kirjoittamaan ja lukemaan kuin saksan kieli. Suomessa ekaluokkalaiset lukevat kevään aikana jo kirjoja, kun Saksassa käydään läpi äänteitä ja niiden erilaisia kirjoitusasuja pidempään. Myös opetustekniikka on erilainen näiden kielien välillä. Tai ainakin Suomessa opetetaan tavuttamisen kautta lukemaan ja kaikki tekstit aapisessa on tavutettu. Saksassa tavuttamista harjoiteltiin vasta tokalla tai kolmannella eikä sen avulla opeteltu lukemaan.

Lue täältä lisää siitä, miten lasteni kouluissa Saksassa opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan.

Tässä välissä muistutan myös siitä, että Saksassa kouluun mennään aikaisemmin kuin Suomessa, joten siinä missä Suomessa ekaluokkalaisista vanhimmat täyttävät tammikuussa 8 vuotta, aloittavat nuorimmat saksalaislapset koulunsa 5-vuotiaina. Lisäksi Suomessa on hyvä esikoulu, jossa esimerkiksi kirjaimet on harjoiteltu ja osa oppii lukemaankin jo ennen koulun aloitusta.  Saksassa samanlaista esikoulua ei kaikissa osavaltioissa ole.

Lue täältä meidän kokemuksia saksalaisesta esikoulusta: Esikoulussa Saksassa

Ekaluokkalaisen lukujärjestys Saksassa. X tarkoittaa oman opettajan tunteja eli saksaa, matematiikkaa, kuvaamataitoa, uskontoa ja ympäristöoppia.

Koulupäivien pituus ja oppituntien määrä viikossa on Saksassa hieman isompi kuin Suomessa.

Saksassa ekaluokkalaisella oli kaksi oppituntia enemmän koulua viikossa (tämä ero tulee luultavasti englannin kielestä, jota Saksassa oli 2 oppituntia viikossa ekaluokalta lähtien). Viidesluokkalaisella on Suomessa 3 viikkotuntia vähemmän koulua viikossa.

Läksyjen määrässä en ole myöskään huomannut kovin isoa eroa. Esikoinen teki toki Saksassa enemmän läksyjä, mutta toisaalta hänellä on nyt paljon tuttujen asioiden kertaamista, koska tekee uudestaan viidettä luokkaa. Sanoisin kuitenkin, että Saksassa Gymnasiumissa oli opetus teoreettisempaa ja läksyjä oli vähän enemmän kuin mitä Suomessa.

Suurin ero maiden välillä on varmasti suomalainen kouluruokailu!

Saksassa kouluun otettiin mukaan omat eväät, jotka syötiin puoli kymmeneltä. Maksutonta kouluruokailua ei ollut. Gymnasiumissa (5 lk ylöspäin) oli mahdollisuus ostaa lounas klo 13/14 maissa. Alaluokilla kouluruokailu (maksullinen, 50€/kk) sisältyi iltapäiväkerhoon, jos lapsi sellaisesta sai paikan.

Lue lisää: eväät kouluun joka päivä!

Kolmaluokkalaisen lukujärjestys Saksassa. Liikuntatuntien lisäksi kolmasluokkaiset käyvät uimassa jo toinen viikko läpi vuoden.

Saksassa kokopäiväkoulussa iltapäiväkerhossa voi käydä 1-4 luokilla.

Saksassa kouluun saa kulkea yksin ekaluokalta lähtien, mutta lasten ei haluta olevan tunteja yksin kotona koulun jälkeen. Vasta alakoulun jälkeen eli noin 10-vuotiaasta ylöspäin saksalaislapset alkavat kulkea vapaammin yksin harrastuksissa, kavereilla ja viettämään aikaa yksin kotona. Iltapäiväkerhoa kutsutaan Saksassa nimellä kokopäiväkoulu. Sinne lapselle voi hakea paikkaa, jos molemmat vanhemmat ovat töissä. Iltapäivähoitoon pääsee myös kotona olevan vanhemman lapsi, jos hoidossa on tilaa. Maksdu määräytyy perheen tulojen, mutta myös lapsiluvun mukaan. Iltapäivähoidossa tehdään läksyt ohjatusti, on mahdollisuus harrastaa tai leikkiä vapaasti monipuolisissa tiloissa. Tarjolla on paljon erilaisia harrastusvaihtoehtoja alkaen käsitöistä, savenvaluusta, kokkikurssista päättyen luontokerhoihin ja erilaisiin liikuntaharrastuksiin sulkapallosta jalkapalloon asti. Lisäksi iltapäivähoidossa on maksullinen lounas.

Meillä keskimmäinen kävi iltapäivähoidossa ja tykkäsi siitä paljon. Se teki hyvää lapsen kielitaidolle, mutta erityisesti sosiaalisille suhteille. Harmiksemme emme saaneet paikkaa kuopukselle, mutta toisaalta olimme siinä vaiheessa jo tietoisia Suomeen paluusta, joten emme sitä olisi enää tarvinneetkaan.

Suomessa iltapäivähoitoa tarjotaan ekaluokkalaisille ja jos on tilaa, niin myös tokaluokkalaisille. Emme hakeneet iltapäivähoitoa ekaluokkalaiselle nyt Suomessa, koska en ole töissä joka päivä. Hän tulee kotiin/on iltapäivät kotona kahden isomman sisaruksen kanssa. Toisaalta iltapäivähoito olisi hyvä myös Suomessa, ainakin jos on yhtä hyvä kuin Saksassa ja siihen sisältyisi laadukasta harrastustoimintaa. Tällöin vapautuisi illoista aikaa perheen yhdessäololle ja lapsilla on turvallinen paikka viettää aikaa kavereiden kanssa.

Suomessa on tekstiilitöitä ja teknistä työtä kaikilla oppilailla, Saksassa vain askarreltiin.

Yksi omasta mielestäni Suomen koulun parhaita puolia on kädentaitojen oppimisen tarjoaminen kaikille oppilaille. Ja tämänykyinen systeemi, jossa jokainen oppilas tekee sekä tekstiilitöitä että teknisiä töitä on mahtava! Saksaaskin kädentaitoja vahvistettiin koulussa esimerkiksi askartelemalla, mutta nyt oma viitosluokkalaiseni on tehnyt koulussa itselleen kellon ja ommellut penaalin. Näitä taitoja ei Saksan koulussa oppisi.

Neljäsluokkalaisen lukujärjestys saksassa. Ilahduttavaa on 3 tuntia liikuntaa viikossa. Neljännellä Saksassa oli ihmisen biologiaa ympäristöopissa. Lisäksi omana oppiaineenaan oikeinkirjoitus, jota pidetään Saksassa arvossa.

Saksassa opetus on hyvin teoreettista Gymnasiumissa, mutta toisaalta sosiaalisuutta ja kommunikointitaitoja harjoitellaan enemmän kuin Suomessa.

Saksassa koulutuntien sisältö on melko teoreettista ja paljon opetellaan vielä ulkoa. Toki ulkoa pitää Suomessakin monet asiat opetella ulkoa. Suuri ero on 5 luokasta eteenpäin, jos Saksassa menee Gymnasiumiin. Siellä todella vaaditaan teoreettista osaamista ja oppiaineiden sisällöt ovat jo haastavia. Gymnasiumissa viidesluokkalaiset opiskelevat jo kemiaa ja fysiikkaa. Saksankieltä ja matematiikkaa on molempia 4 tuntia viikossa. Samoin vieraita kieliä.

Lue lisää: kieltenopetus Saksan kouluissa

Saksassa kouluissa odotetaan sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja enemmän kuin Suomessa.

Tämän voi joku nähdä myös huonona asiana. Suullista kommunikointia vaaditaan Saksan kouluissa joka oppiaineessa. Introvertille voi olla vaikeaa! Toisaalta sosiaalisia ja suullisia taitoja myös opetellaan kouluissa jatkuvasti ja niihin panostetaan ekaluokasta lähtien. Esimerkiksi kaipaan Suomeen samanlaista kivaa maanantaipiiritapaa kuin lapsillani oli Saksassa. Maanantaipiirissä kerrottiin viikonlopun tapahtumista, eli toisin sanoen opeteltiin tuntemaan luokkakavereita, opeteltiin kuuntelemaan ja keskustelemaan. Ei se small talk kaikilta itsestään suju vaan sitä voi harjoitella.

Yhteisöllisyys näkyy Saksan kouluissa isompana ja merkityksellisempänä asiana kuin Suomessa. Itse olin (ja lapseni olivat) aivan järkyttyneitä siitä, ettei lapsilleni esitelty edes luokkakavereita ekana koulupäivänä Suomessa! Erilaisia juhlia ja esiintymisiä oli myös Saksassa enemmän. Eli sen teorian vastapainoksi oli paljon iloisia juhlia ja perinteitä.

Lue lisää: Saksassa koulun alku on juhlan paikka!

Lasten huomioiminen ja koulun ja kodin yhteydenpito oli Saksassa vähän parempaa kuin Suomessa.

Saksassa yhteydenpito kodin ja koulun välillä tapahtui alakoulussa monisteiden eli tiedotekirjeiden välillä. Gymnasiumissa sen sijaan sähköpostitse. Sain Saksassa paremmin tietoa koulun sisällöstä ja vanhempainiltoja oli useammin. Erilaisia luokan juhlia ja koko koulun tilaisuuksia oli myös useasti. Myös lapsia kohdeltiin huomaavaisemmin ja positiivisemmin Saksassa. Suomessa ollaan jotenkin välinpitämättömämpiä.

Saksassa Gymnasiumissa 6 luokalla on jo pitkät koulupäivät. Sekä ranskaa että englantia kumpaakin 4 oppituntia viikossa.

Saksan ja Suomen koulujen vertailussa voittaja on molemmat!

Näin 3 kuukauden kokemuksen pohjalta olen ylpeä ja tyytyväinen suomalaisesta koulusta. Lapseni viihtyvät koulussa hyvin. Mutta olin tyytyväinen myös saksalaisiin kouluihin, joita lapseni kävivät ja lapseni tykkäsivät koulunkäynnistä myös saksassa. En pidä Suomen koulua ylivoimaisena, vaan ennemminkin haluaisin tuoda tänne joitakin elementtejä Saksasta. Samoin kuin joidenkin elementtien vieminen suomalaisesta koulusta ei tekisi Saksan systeemille pahaa. Hyvää on rutkasti molemmissa maissa ja molemmissa kouluissa. Kunpa ne saisi yhdistettyä. Siitä se syntyisi koulujen koulu!

Facebooktwitter

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Elina 23.3.2018 at 08:31

    Kiva lukea teidän kuulumisia! Jännä kuulla, kuinka erilaista siellä suomalaisessa koulussa sitten kuitenkin on.
    Itsekin olen tykännyt myös maanantaipiiristä, jota meillä lapset ainakin oikein odottavat. Miettivät jo viikonloppuna, että mitä haluavat ehdottomasti kertoa piirissä. Hauska juttu on ollut myös luokan maskotti (meillä elefantti), jonka kukin lapsi on saanut viikonlopuksi mukaan kotiin ja sitten on pitänyt kirjoittaa ja ottaa kuvia, mitä kyseinen oppilas on kokenut tai mitä norsu on kokenut viikonlopun aikana. Koulun kotisivulla oli hauska kollaasi ”norsu keinussa, luistelemassa, nukkuu, vessanpöntöllä…” olipa se päässyt jonkun mukana lomallekin.

    Myöskin se oppilaiden huomioiminen ja esim. synttärisankarin tuomat muffinssit vahvistavat yhteishenkeä. En tiedä, onko sellainen tapa ehkä nykyään mahdollinen Suomessa – mun aikana oli kiellettyä tuoda mitään omia herkkuja kouluun.
    Vaikea kuvitella, ettei toisia oppilaita esitellä uudelle oppilaalle, mutta se onkin negatiivisessa mielessä jotenkin valitettavasti tosi suomalaista. Hyvät tavat ovat opittuja – ikävä että koulu ei siellä panosta sillä saralla yhteisöllisyyteen.

    Mä jännään, miten meillä sujuu siirtyminen Gymnasiumiin syksyllä. Toivon hartaasti, että lahjakkaiden eriyttäminen on hyvä juttu… vielä vähän epäilyttää, kuinka teoreettista se tulee olemaan.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 23.3.2018 at 12:50

      Kiitos kommentistasi Elina 🙂 Meillä on ollut myös kaikilla tytöillä alakoulussa tuollainen luokan maskotti, jonka jokainen sai vuorollaan kotiin viikonlopuksi. Yhdellä oli leijona, yhdellä elefantti ja yhdelle delfiini. Olen oikeasti vieläkin järkyttynyt siitä huomioimattomuudesta, jolla uudet oppilaat otettiin kouluun vastaan. Ero Saksaan on todella räikeä tässä asiassa. Kun aikanaan muutimme Saksaan, meidät otettiin ihan toisella tavalla vastaan. Meill’ esikoisella siirtyminen Gymnasiumiin sujui ainakin oikein hyvin ja eka vuosi oli aika helppoa ja leppoisaa. Sellaista totuttelua vielä. Ja gymnasiumissakin oli paljon yhteishenkeä nostattavia juttuja,kuten elämyspedagogisia luontoretkiä, koulukoiraa ja luokan juhlia. Kuudennella alkoi kyllä koulun vaatimukset kasvaa, mutta ei vielä mielestäni liikaa. Ja esim tukiopetustakin olisi ollut hyvin tarjolla. Minäkään en oikein tiedä millä mielellä olen tuosta oppilaiden jakamisesta eri kouluihin jo neljänne luokan jälkeen, mutta toisaalta haasteet eivät nopeastikaan oppivilla oppilailla lopu kesken. Välillä pelkään, että Suomessa lahjakkaimmat saattavat jäädä ilman riittävää haastetta. Kaikkea hyvää teille ja mukavaa siirtymistä syksyllä Gymnasiumiin!

  • Reply Pia Mikonaho 24.3.2018 at 15:10

    Hei! Mukava lukea koulunkäynnistä Saksassa ja Suomessa. Ikävä kuulla, ettei lapsille luokkakaveri tai esitelty. Opettajana pidän sitä aika erikoisenakin. Yleensä uuden oppilaan tutustuttamiseen ja tutustumuseenkyllä käytetään aikaa, näytetään koulua ja kerrotaan itsestä jne. Samoin useissa luokissa on tapana kertoa viikonlopun tapahtumista. Luokan yhteinen maskottikin kiertää kodeissa, joko koko viikon tai viikonlopun. Sen seikkailusta kirjoitetaan vihkoon, joka kiertää maskottikin mukana. Synttäreitä vietetään ja karkkeja/kakkuja tarjoillaan . Joka koulussa ja luokassakin on omia erilaisia tapoja paljon riippuu opettajasta. Hienoa, että lapsesi viihtyvät täällä koulussa ja koulunkäynti sujuu. Hyvää kevättä!

  • Leave a Reply