Saksassa asuminen Yleinen

Jää hyvästi Saksa!

15.12.2017

Viimeinen viikko Saksassa oli raskas niin henkisesti kuin ihan fyysisestikin. Viiden hengen omaisuuden pakkaaminen, luokittelu roskiin, kierrätettäviin ja mukaan otettaviin oli aikamoinen operaatio. Samaan aikaan tuli sumplittua viimeiset kyläilyt siellä ja täällä, hyvästien jättämiset, keskustelut opettajien kanssa, tärkeiden asioiden hoitamiset. Stressiltä, turhautumiselta, väsymiseltä ja kyyneliltä ei voinut välttyä.

Viimeiset viikot Saksassa opettivat meille monta asiaa ihanista ystävistämme, naapureistamme, opettajista, yleisesti saksalaisista. En olisi etukäteen uskonut, että jopa postinkantaja toivottelee meille hyvää muuttoa ja hyvää alkua Suomessa. Koulun henkilökunta ja opettajat hyvästelivät meitä moneen otteeseen ja kertoivat perheemme säilyvän heidän sydämissään aina. Kuinka kauniisti he lapsista puhuivatkaan. Naapurit kantoivat meille suklaata ja kakkua loppusiivousta keventämään. Auttaneetkin  varmasti olisivat, jos ikää olisi vähemmän kuin noin 80 vuotta.

Lähtöaamuna Saksaan satoi kunnolla lunta.

Lasten koulukaverit olivat tehneet aivan ihanat muistot lapsille. Opettajaakin halasin. On sovittu kirjeenvaihdosta ja yhteydenpidosta. Parhaat ystävät hyvästelty monella halauksella ja kyyneleet silmissä. Tunnelma oli haikea, mutta varmaan pahempi niille ketkä jäävät.

Riittihän sitä tavaraa autonkin perään. Varsinainen muuttokuorma oli 35 kuutiota.

En vieläkään saata uskoa, että olemme pysyvästi jättäneet Saksan taaksemme. Että emme ole lomalla Suomessa, vaan tämä on nyt koti. Tuntuu tutulta, mutta ei kuitenkaan tunnu. Pää ei pysy muutoksessa täysin mukana. Käyn vielä mielessäni keskusteluja saksaksi, kun olen menossa tapaamaan uutta henkilöä. Vasta useamman lauseen jälkeen tiedostan, että hei, mähän voin hoitaa nyt asiani suomeksi. Suusta ulos asti ei vahongossa saksaa ole vielä kuitenkaan tullut. Kuopuskin mainitsi aikovansa sanoa jotain aina välillä saksaksi koulussa, kunnes muistaa, että koulussa puhutaankin pelkästään suomea.

Kotimatka alkoi. Paluumuutto.

Sinne jäi Saksa. Sinne jäi ulkosuomalaisen elämä. Sinne jäi viisi vuotta elettyä elämää.

Facebooktwitter

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Katriina 16.12.2017 at 05:44

    Onnea matkaan. Luin mielelläni positiivisia postauksiasi.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 17.12.2017 at 13:35

      Kiitos Katriina ? Toivottavasti luet jatkossakin postauksiani, vaikka en enää Saksassa asukaan.

  • Reply Anu / Mielilandia 16.12.2017 at 15:41

    Ihanasti kirjoitettu, ja kiva, että viimeiset hetket Saksassa menivät noin hyvin. Kaikkea hyvää teille uuteen alkuun Suomessa!

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 17.12.2017 at 13:34

      Kiitos Anu ? Viihdyimme Saksassa mainiosti alusta loppuun asti! Nyt alkaa olla ilmassa koti-ikävää eli lapset ikävöivät kovasti ystäviä Saksasta. Mutta se nyt oli odotettavissakin.

  • Reply Andrina 19.12.2017 at 15:09

    Minulla on muutto vielä edessä. Olen asunut Suomessa 7 vuotta ja muutan ensi viikolla takaisin Saksaan.
    Sinulla on tosi kiva blogi ja aion lukea sen myös kun asun taas Saksassa 🙂

    Hyvää Joulua teille.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 21.12.2017 at 09:26

      Hyvää joulua sinullekin! Ja hyvää muuttoia Saksaan. Käyhän kirjoittelemassa muuttotunnelmia tännekin, niitä olisi kiva lukea 🙂

  • Reply Anu 8.1.2018 at 08:09

    Miten Saksassa oli tuo ruokailurytmi? Mitä ja monelta aina porukka kulloinkin söi? Tervetuloa Suomeen takaisin. 🙂

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 8.1.2018 at 10:54

      Kiitos kysymyksestä Anu. Saksassa ruokailut rytmittyvät hieman erilailla kuin Suomessa. Lapsiperheen näkökulmasta suurin ero on 9:30 syötävä aamupala. Eli tuohon kellonaikaan oli niin pikkulasten harrastusryhmissä (esim muskarit, äiti-lapsikerhot) kuin päiväkodeissa ja kouluissa aamun välipala. Koulussa lapset siis syövät klo 9:30 mukanaan tuomansa eväät. Lounas oli sitten klo 12 jälkeen, usein vasta klo 13, jopa klo 14. Iltapäivisin tuntui olevan tyypillistä kahvitella klo 15-16 välillä. Tämä oli myös tyypillinen kellonaika leikkitreffeille. Lämmintä ateriaa saksalaisissa perheissä ei välttämättä syödä enää illalla, vaan illalla saattoi olla vain voileipiä suolaisilla täytteillä.

    Vastaa käyttäjälle Andrina Cancel Reply