Kaksikielisyys / kielitaito Saksassa asuminen

Hinkuyskä, täinmuna ja muita Saksassa oppimiani sanoja

30.11.2017
Mikään ei ole parempi tapa oppia uutta kieltä, kuin asua maassa kielen ympäröimänä.

Muutto Saksaan oli kielikylvyn aloitus, koko perheelle. Mutta vaikka olisinkin osannut saksaa entuudestaan, voin silti vakuuttaa, ettei koulussa oppimani kielitaito olisi mitenkään riittänyt. En siltikään olisi voinut välttyä uusien sanojen karttumiselta. Sillä arki toi ja tuo yhä edelleen eteen uusia sanoja. Opin saksaa hitaasti, mutta varmasti, koulutarvike ja sairaus kerrallaan, näin kärjistetysti sanottuna.

Kirjoittelin taannoin mietteitä ja huomioita siitä, että yllätyksekseni WordDive -kielenoppimismetodilla saksaa opetellessani, olikin saksan sanavarastoni olevinaan suppea. WordDivessä eteeni tuli jatkuvasti uusia ja outoja sanoja, vaikka pärjään täällä arjessa saksan kielellä ihan hyvin. Tulin silloin siihen johtopäätökseen, että WordDiven kursseilla kyseltiin hyvin erilaista sanastoa siihen verrattuna, jota minä täällä lapsiperheen arjessa tarvitsen ja käytän. Ajattelinkin koota oman postauksen näistä erilaisista saksan sanoista, joita olen täällä asuessani oppinut, joita en usko ainakaan ihan ensimmäiseksi kouluissa saksan kielikurseilla opetettavan, mutta joihin väkisinkin törmää täällä asuessa.

Perheenäiti tarvitsee erilaista sanastoa kuin sinkku.

Nämä sanat on toki valikoituneet elämäntilanteestani johtuen hyvin lapsiperhepainotteiseksi, enkä usko, että näitä sanoja tarvitsee lapseton Saksaan tuleva samoissa määrin kuin minä kolmen lapsen äitinä. Osa sanoista kertoo omaa tarinaansa saksalaisesta kulttuurista, osa taas liittyy ihan vaan elämäntilanteeseen ja näihin samoihin asioihin (sanoihin) törmäisi Suomessakin samassa elämäntilanteessa oleva.

Koulumaailma on opettanut minulle lukuisia uusia sanoja ja välillä aiheuttanut hieman päänvaivaakin.

Füller, Tintenkiller, Zirkel, Kladde ovat hyviä esimerkkejä sanoista, joista minulla ei olut hajuakaan ennen kuin sellainen luki hankintalistalla. Füller on siis täytemustekynä, jollaisella täällä kouluissa oppilaat kirjoittavat noin tokaluokan keväästä lähtien. Tintenkiller taas on kynä, jolla sen musteen voi haihduttaa kätevästi pois, jos on tullut virhe. Jos ylipäätään saa tätä kynää käyttää. Esikoisen koulussa sai, mutta kahden nuorimman koulussa ei Tintenkilleriä saa käyttää. Heidän tulee vain yliviivata väärinkirjoitettu sana ja kirjoittaa perään uudestaan.

Zirkel sana ei meinannut aueta minulle millään, kun esikoinen muistaakseni kolmannella luokalla sellaisesta alkoi kotona puhua. Että nyt tarvitsisi ostaa Zirkel kouluun. Eihän lapsikaan tiennyt mikä se suomeksi olisi. No selvisihän se, että harpistahan tässä on kyse. Kladde taas luki keskimmäisen koulutarvikkeiden hankintalistassa ja tämän selvitin kirjoittamalla sen hakusanaksi nettikirjakaupan hakukenttään. Kladde on siis kovakantinen liimasidottu kirja, jonka sivut voivat olla tyhjiä tai viivoitettuja. Tätä kirjaa käytetään kahden nuorimman kouluissa ainekirjoituksiin.

Lue lisää mustekynällä kirjoittamisesta ja koulutarvikkeiden hankkimisesta.

Einschulung ja Schultüte taas ovat sanoja, joita suomenkielessä ei edes ole. Nämä liittyvät saksalaisiin perinteisiin, joita Suomessa ei ole. Einschulung on ensimmäinen koulupäivä, jolloin koulun alkamista juhlitaan. Schultüte on iso tötterö, jota koulutulokkaat kantavat mukanaan tänä ensimmäisenä koulupäivänä.

Lue lisää koulukypsyystestistä ja koulunaloitusjuhlasta

Koulutarvikkeiden lisäksi erilaiset eläimet kuuluvat sanavarastooni.

Frischling (villisianporsas) ja ylipäätään kaikki paikalliset kasvit ja eläimet, joita lapset opettelevat koulussa, lukevat kuvasanakirjasta päiväkodissa tai joihin törmäät vaikkapa kasvititeteellisen puutarhan tai eläintarhan opaskylteissä. Osan tunnistat toki siitä, että niitä esiintyy myös Suomessa, mutta mitä kauempana Suomesta asut, sen varmemmin näitä samoja kasveja ja eläimiä ei Suomessa ole. Itse olen käyttänyt eläinten suomentamiseen usein Wikipediaa. Kun Wikipediasta etsii tietyn eläimen saksaksi, saa yleensä kielen vaihdettua suomeksi, jolloin näkee mistä eläimestä on suomeksi kyse.

Lue lisää Saksan arjen aakkosista: Frischling ja Amsel

Lääkärireissut ne vasta ovatkin opettavaisia tilanteita.

Kuume, nuha, yskä, silmätulehdus jne olivat ensimmäisten opettelemieni saksan sanojen joukossa. Kun perheessä on kolme pientä lasta, on tautisanasto otettava haltuun aika nopeasti.

…Se tunne, kun lääkärin vastaanotolla yrität painaa mieleesi diagnoosin, muistaa lääkärin sanoman taudin nimen, jotta voit kotona sanakirjasta/wikipediasta katsoa mitä se oli suomeksi.

Wikipedia-metodia käytän myös sairauksien tunnistamiseen, etenkään jos omistamamme suppeahko suomi-saksa sanakirja ei ole vastausta kertonut. Muutenkin haluan olla varma, että olen ymmärtänyt esim sairauden oireet ja hoito-ohjeet varmasti oikein ja usein tarkistankin nämä myös suomenkielisiltä luotettavilta sivuilta, kuten Terveyskirjasto tai Sairas lapsi . Tästä tosin pääsen siihen seikkaan, että Saksassa asuessa ei aina voi myöskään luottaa suomalaisiin hoito-ohjeisiin. Esimerkiksi täit ja monet vakavat tartuntataudit kuuluvat Saksassa ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Näistä on aina ilmoitettava päiväkodin/koulun henkilökunnalle. Joten aina pitää myös katsoa myös saksalaiset hoito-ohjeet.

Lasten sairauksiin liittyen on aina ollut mielenkiintoista lukea päiväkodin seinältä ilmoituslappuja erilaisista päiväkodissa jylläävistä taudeista. Keuchusten (hinkuyskä) oli yksi itselleni yllättävimmistä. Rokotusvastaisuus ja lasten rokottamatta jättäminen on yllättävän yleistä Saksassa, joten täällä on myös liikkeellä tauteja, jotka olisivat rokotteilla ehkäistävissä.

Nissen, Läuse (Kopfläuse) ja Madenwurm ovat sanoja, jotka olen käytännössä oppinut, vaikka en ehkä olisikaan halunnut. Täit (Läuse), täinmunat (Nissen) ja kihomadot (Madenwurm) kuuluvat valitettavasti lapsiperheiden elämään myös Suomessa. Viime viikolla opin myös sanan Betäubung (puudutus), jonka olisin myös mielelläni jättänyt oppimatta. Mutta olihan sekin uusi kokemus, meinaan istua hammaslääkärin tuolissa paikattavana täällä Saksassa. Kaikki uudet kokemukset eivät ole miellyttäviä, mutta oppia ja muistoja omalla tavallaan nekin siitä huolimatta.

Näitä Saksan arjessa oppimiani sanoja olen esitellyt myös arki-aakkoset -postausarjassa. Tähän mennessä olen päässyt J-kirjaimeen asti ja jatkoa postauksille on toki luvassa ihan aakkosten viimeideen kirjaimeen asti. Jos haluat oppia lisää käytännön saksaa, niin laita seurantaan tagi arki-aakkoset.

Facebooktwitter

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Eveliina / Korkkarit rinkassa 3.12.2017 at 20:55

    Loistava postaus! 🙂 En itsekään tiennyt kaikkea, vaikka luen saksaa yliopistolla pääaineenani ja valmistunkin ihan juuri. Gradukin luistaa saksaksi. Noi sinun luettelemasi sanat kyllä avautuvat vasta useimmiten silloin, kun ne osuvat kohdalle. Minulle oli alkuun tylsää, kun olin oppinut saksaa Itävallassa ja yliopistolla he eivät kovinkaan paljoa arvostaneet minun murresanojani. Nyt viiden vuoden jälkeen ne ovat jo jääneet pois. Harmi sinällään.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 4.12.2017 at 09:14

      Minä puolestani en ole ikinä saksaa koulussa lukenut, enkä kurssejakaan ottanut, paitsi netissä. Itseoppinut täällä terve. Täytyy kyllä myöntää, että esimerkiksi kielioppi on mulla aika huonolla tolalla, vaikka sanastoa kohtuullisesti on käytännössä opittu. Ja sellaista keskustelukulttuuria. Joskus naureskellaan miehen kanssa, että jos meidän saksan kielen taidot yhdistäisi, olisimme varmaan aika mestareita. Mulla on hallussa lapsiperhe- koulu- ja lääkärisanasto ja mies on taas hoitanut vero-, auto- ja vakuutusasiat.

    Vastaa käyttäjälle Jonna / Lempipaikkojani Cancel Reply