Saksa Saksassa asuminen

Luisteluopena ja muita vanhempainvelvollisuuksia Saksan kouluissa

6.2.2017

Koulunkäynti muualla maailmassa on usein hyvin erilaista kuin koulunkäynti Suomessa. Eroja löytyy ihan Euroopan sisältäkin, vaikka pääpiirteittäin varmasti koulunkäynti Suomessa ja Keski-Euroopassa noudatteleekin samoja ratoja. Suurimpia eroja on varmasti se, että monissa maissa vanhempien odotetaan osallistuvan lasten koulunkäyntiin tavalla jos toisellakin. Suosikkiblogini Chez Helena kertoo hauskasti lapsiperheen elämästä Ranskassa. Yhdessä kirjoituksessaan Helena kertoi, että häntä oli pyydetty lapsensa koulun uimatunneille valvojaksi. Että ilman vanhempien osallistumista uimatunteja ei voitaisi edes järjestää. Helena kirjoittaa blogissaan:

 Tätä se on koulunkäynti tässä kolkassa maailmaa. Vanhempien odotetaan olevan valmiita osallistumaan arkiseen koulunkäyntiin jopa keskellä päivää, vaikka omat työt jäisivät siinä samalla tekemättä.

Hyvin samanlaista on Saksassakin. Vanhempien oletetaan osallistuvat koulun toimintaan ts vaikkapa juuri erilaisille retkille mukaan valvojaksi lähtemistä. Itse olin pari vuotta sitten kahdeksan kertaa esikoisen luokan luistelutunneilla auttamassa keskellä päivää. Luistelutunnit eivät olisi onnistuneet, jos ei joka kerran olisi kaksi vanhempaa tullut mukaan auttamaan. Itselleni tämä oli hauska tapa osallistua omalta osaltani koulutoimintaan, sillä mikäs sen kivempaa suomalaiselle on kuin saada kehuja luistelutaidoistaan. Kerrankin sai päteä jossakin asiassa ? Eikä huono saksankielen taito ollut esteenä. Luokan pojat etenkin kehuivat minua aidoksi taitoluistelijaksi, vaikka toki oikeasti olen todella kaukana sellaisesta!

Itselleni tuo luisteluapuna toimiminen oli mukava ja antoisa tapa auttaa lapsen koululla. Se toimi myös itselleni motivaattorina ostaa luistimet. En ollutkaan omistanut luistimia 15 vuoteen! Tai oikeastaan edes luistellut. Edellisesti luistelukerrasta oli kulunut ainakin 6 vuotta. Minä siis koin, että olin itse oikeastaan saamapuolella tässä asiassa, vaikka pohjimmiltaan tarkoitus olikin mahdollistaa esikoisen luokan luistelutunnit. Näin asia on varmasti monessa muussakin vapaaehtoistyössä. Parhaimmillaan ja antoisimmillaan siitä hyötyvät molemmat osapuolet.

Luisteluapuopen homman lisäksi vanhempien on odotettu osallistuvat esikoisen alakoulun aikana muun muassa erilaisille koulun museo- ja teatteriretkille valvojan roolissa, paistavan makkaraa ja leipovan kakkuja myytäväksi erilaisiin koulun juhliin ja toki siis myös olevan paikalla näissä juhlissa niitä myymässä. Koululta on myös joskus otettu yhteyttä vanhempiin useamman opettajan sairastellessa ja sijaistilanteen ollessa huono ja vanhempien on toivottu pääsevän tällöin avuksi luokkaan. Lisäksi luokan opetussuunnitelmaan kuului esimerkiksi ekaluokalla joka viikkoiset lukutunnit, jolloin yksi vapaaehtoinen vanhempi oli opettajan apuna auttamassa lapsia lukemaan opettelussa.

Vanhemmat ja isovanhemmat ovat myös tulleet pitämään esitelmiä koululle. Kertoneet esimerkiksi ammateistaan tai tuoneet lemmikkieläimiä mukanaan. Esikoisen luokka on myös vieraillut koulupäivän aikana yhden oppilaan kotona tutkimassa perheen hunajatuotantoa eli mehiläisten kasvatusta. Toisella kerralla luokka oli niin ikään yhden oppilaan isän puusepänverstaassa, jossa he saivat valmistaa puisen lautapelin kotiin mukaan otettavaksi.

saksankielen läksyt ekaluokalla

Läksyissä ei vanhempien kuulu lapsiaan auttaa, Saksassakaan, vaan pääsääntöisesti lasten tulee tehdä tehtävät itsenäisesti. Toki auttaa saa, jos apua pyydetään. Tässä ekaluokkalaisen ensimmäisiä saksan kielen läksyjä.

Keskimmäinen lapsi on eri koulussa ja tässä koulussa vanhempien velvollisuudet ovat samankaltaisia, mutta hieman erilaisia kuin esikoisen koulussa oli. Keskimmäisen koulussa yhtä lailla vanhempia tarvitaan retkille mukaan valvojiksi ja samanlaista lemmikkieläinten esittelyä on myös ollut. Vanhemmat ylläpitävät ja vuorollaan vahtivat myös koulun pientä kirjastoa, lukuhuonetta, jonne lapset voivat joskus välitunnilla mennä kirjoja lukemaan.

Nyt esikoinen on viidennellä luokalla Gymnasiumissa ja vanhempien osallistumista ei enää odoteta samalla tavalla luokkakohtaisesti. Sen sijaan koko koulun toiminnassa on rooleja ja tilaisuuksia vapaaehtoisille vanhemmille. Esimerkiksi koululla on joka päivä yhdellä välitunnilla mahdollisuus ostaa terveellistä välipalaa edullisesti ja tästä toiminnasta vastaavat pelkästään vapaaehtoiset vanhemmat. Koululla järjestetään myös upeita konsertteja ja näiden yhteydessä on myös kahvio, jonka tuotoilla kerätään rahaa. Kahviotoiminnasta niissäkin vastaavat vanhemmat.

Näiden rahankeruu- ja auttamistehtävien lisäksi Saksan kouluissa vanhempien vastuulla on koulutarvikkeiden hankkiminen. Vanhemmat ostavat kaikki koulussa tarvittavat vihkot, kynät, kumit, mustekynät, erilaiset viivottimet, harpit tms. Tämä tuntuu osaltaan oudolta. Etenkin, kun joka oppiaineessa ja luokka-asteella on käytössään erilaiset vihkot ja niiden metsästämiseen saa menemään yllättävän paljon aikaa. Jotenkin ajattelisi, että olisi järkevämpää tilata nämä kimppatilauksena koulun kautta. Itse asiassa kuopuksen koulussa vihkot tulevatkin koulun kautta ja itselle jäi ostettavaksi ”vain” kirjoitusvälineet, liimat, sakset, vesivärit, vahaliidut, piiristuspaperit, muovitaskut ja -kansiot, pensselit, terottimet, viivottimet jne… Kyllä niissäkin riittää hankittavaa, vaikka onneksi esimerkiksi vesivärit ja värikynät kestävätkin yleensä pari vuotta.

Saksassa ostetaan itse koulutarvikkeet

Vihkovalikoimaa piisaa! Jokaisella oppiaineella ja luokalla on oma vihkonsa.

Lue aiheesta lisää blogistani:

Koulunkäynti Saksassa: alakoulu

Mitä maksaa koulunkäynti Saksassa?

Kouluissa kirjoitetaan mustekynällä

Kouluun ilmoittautumassa

Facebooktwitter

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Minna 7.2.2017 at 11:11

    Perinne lienee niiltä ajoilta, kun äidit olivat pääosin kotirouvia. Nykyäideille se usein haastavaa, mutta eihän se ole myöskään pakko osallistua. Mielestäni saa hyviä kontakteja näistä piireistä, tutustuu muihin vanhempiin ja saa jopa pitkäaikaisia ystäviä. Ja saa jonkunlaista kuvaa koulusta ja toiminnasta.
    Mielestäni Saksassa opettajilla on hurja määrä valmisteltavaa ja dokumentoitavaa. Yksikään kirja ei ole ylhäältä päin määrätty, ei opetussuunnitelmaa, jossa tehtävät valmiina jne. Jokainen ope valitsee omansa suosikkikirjan, (ehkä aineopettajien kanssa yhdessä). Suomessa kirjat löytyy joka lukuvuodelle netistä, kaikille samat, ja tietääkseni tehtävätkin on aikalailla ”valmiina”. Luulen ainakin näin.
    Saksassa opettajat lähtevät luokkaretkille omalla vapaa-ajallaan ja retket ovat heidän omasta aloitteesta kiinni. Vanhempien tuki on välttämätön, ainakin alemilla luokilla.
    Osallistuminen rahan keräykseen on sinänsä positiivistä, että lapsetkin oppivat vapaaehtoistyöhän ja yhteishenkeen ja auttaman muita, esim vähävaraisempia ystäviään.
    Mielenkiintoista lukea, miten erillaista koulunkäynti on, jopa samassa kaupungissa, osavaltiosta puhumattakaan.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 8.2.2017 at 09:41

      Näin on, kenenkään ei ole pakko osallistua. Itsekään en ole kovin aktiivinen ollut, etenkin alussa koin, ettei saksan kielen taitoni ollut riittävä. Siksipä minulle sopi tuo luistelu paremmin kuin hyivn. Minä myös tykkään, että näissä vanhempainhommissa tutustuu hyvin toisiin ja oppii paikallisista tavoista ja kulttuurista paljon. Ja se on erityisen tärkeää näin maahanmuuttajalle 🙂 Olen samaa mieltä, että Saksassa opettajilla on paljon valmisteltavaa. Jokainen opettaja kokoaa oppimateriaalinsa itse. Tai onhan meidän kouluissa ollut valmiitakin matematiikan ja saksan harjoituskirjoja, mutta niidenkin lisäksi on ollut paljon itse valmisteltua ja koostettua materiaalia. Ja muissa oppiaineissa on valmiita kirjoja ollut vielä vähemmän käytössä. Tästä syystä myös opetuksen sisältö ja laatu ovat hieman opettajasta riippuvaisia. Meillä on kyllä henk koht ollut hyviä ja erittäin päteviä opettajia, joten omalta kohdaltani ei valittamista ole. Meidän kouluissa on muuten rahat retkiin/teatteriin/museoon jne kerätty suoraan käteisenä vanhemmilta vähävaraiset voivat hakea näihin avustusta kaupunglta). Näihin ei ole yhdessä luokka varoja kerännyt. Koko kouluna sen sijaan on varoja kerätty. Esimerkiksi St Martin kulkuetta varten on gluhweinia ja bratwurstia myymällä kerätty rahat kulkueen järjestämiseen (ts palkkioon soittokunnalle ja ratsastajalle). Ja nyt viidennellä esikoisen luokka keräsi rahaa hyväntekeväisyyteen. He myivät bangladeshin sokeiden valmistamia joulukortteja ja tuotto meni sokeiden auttamiseen. Samoin kouluissa on järjestetty joka vuosi esimerkiksi vaate- ja urheiluvälinekeräyksiä hyväntekeväisyyteen tai kerätty rahaa lastensairaalalle tms. Hienoa yhteisöllisyys- ja vastuullisuuskasvatusta!

  • Reply Emmi 13.2.2017 at 10:09

    Hei,
    Itsekin asun Saksassa, ja olen myös kolmen lapsen äiti. Minusta oli haastavaa kun muutimme, että uuden koulun koulutarvikkeet olivatkin erilaiset kuin vanhan. Eli puolivuotta sitten ostamani tarvikkeet eivät siis pääosin kelvanneetkaan uudessa. Välillä toivoisi että edes saman Schulamtin alaisuuteen kuuluvat koulut käyttäisivät samoja tarvikkeita! Vanhalla koululla kuitenkin totesivat että opettaja päättää mitä kirjoja/vihkosia käyttää ja jopa 5km päässä oleva toinen koulu käyttää eri materiaaleja. Siinäpä oli nyt joululomalla metsästäminen kun hain toivotun merkkisiä vesivärejä juuri oikealla sarjanumerolla. Tähän meni todella paljon aikaa, enkä harmikseni löytänyt oikeanlaisia. Päätin että ekalla parilla tunnilla lapsi sitten käyttäköön niitä ”vanhoja” Pelican merkkisiään vaikka muilla olisikin ne FC Click&Go värit. Yllätyksekseni lapsi totesi että noin puolella luokkaa olikin olleet ne samat Pelican värit vaikka ne olivatkin kuviksen maikan pannassa..

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 13.2.2017 at 10:24

      Kiva lukea toisen Saksassa asuvan kolmilapsisen äidin mietteitä 🙂 Saman kaupunginosankin kouluissa on tosiaan eroja, sen olen itsekin käytännössä todennut. Esikoiseni kävi kaupungin Grundschulen ja keskimmäinen aloitti katolisessa Grundschulessa ja kouluilla on etäisyyttä puoli kilometria! Osa oppikirjoista on samoja, osa eriä ja muutenkin koulujen käytännöt vaihtelevat jonkin verran, kuten tässäkin artikkelissa kirjoittelin. Me haimme keskimmäiselle paikkaa eri koulusta siitä syystä, että muutimme (tosin vain tämän kaupunginosan sisällä) toiseen paikkaan ja tämä katolinen koulu on lähempänä nykyistäk ouluamme. Muuten olen ollut ihan tyytyväinen molempiin kouluihin, mutta sen kyllä huomaa, että katolisessa koulussa on vähän enemmän rahaa käytössään kuin kaupungin koulussa.

    Leave a Reply