Saksa Saksassa asuminen

Kouluun ilmoittautumassa

15.11.2016

Kävin viime viikolla ilmoittautumassa 5-vuotiaan kuopuksen kanssa kouluun. Ajatella, meidän perheen pahnanpohjimmainenkin jo kohta koululainen! Kuopus ei millään malttaisi odottaa ensi syksyyn. Hän haluaisi kouluun jo heti huomenna. Harjoittelee kovasti laskemista ja kirjoittamista. Englantiakin isosiskojen johdolla.

Siinä me istuimme kolmistaan, me äidit koulun käytävällä. Lapsemme menivät pienryhmänä parin opettajan kanssa tutustumaan toisiinsa ja tekemään tehtäviä. Meitä oli siinä kaksi kokeneempaa isomman koululaisen äitiä ja yksi ensikertalainen. Ensikertalainen oli aivan kauhuissaan. Miten hänen pieni poikansa tulisi koulussa pärjäämään. Niin pieni vielä, ei lainkaan valmis. Ja miten he nyt noin kauan teetättävät lapsilla tehtäviä. Ei kai noin kauaa lapset jaksa keskittyä. Me kaksi muuta olimme rennompia. Kokemus on tuonut varmuutta. Lapset kyllä kehittyvät koululaisiksi ajoissa tai ainakin kukin ajallaan.

Pienoista epävarmuutta tunnen itsekin vielä usein. On helpottavaa huomata, että samanlaista epävarmuutta tuntevat maanmiehetkin uusien asioiden edessä. Heillekin on joskus eka kerta laittaa lapsi kouluun. Eivät hekään tiedä ja osaa kaikkea valmiiksi.

Siksi onkin kivaa, kun Saksassa on tapana lähettää selkeät ohjekirjeet aiheesta kuin aiheesta. Päiväkodin kirjeissä kerrotaan etukäteen mitä juhlissa tehdään, miten niihin tulisi pukeutua, tarvitseeko ottaa jotain erityistä kotoa mukaan. Kouluun ilmoittautumiskirjeessä kerrottiin tarkasti mitä papereita tarvitaan ja muistutettiin ottamaan lapsi mukaan. Tämä on itselleni ollut iso helpotus. Miten ihmeessä muuten voisin tietää, että esimerkiksi täällä on tapana ilmoittautua kouluun yhdessä lapsen kanssa ja mukaan tarvitaan lapsen  syntymätodistus hakupapereiden lisäksi.

Keskustelimme siinä muutenkin, me kolme äitiä, tunnin verran kun oli aikaa. Meitä istui siinä yksi saksalainen ja kaksi maahanmuuttajaa. Kerroin olevani Suomesta. Puolasta kotoisin oleva äiti mietti, että taitaa Suomessa olla jo tosi kylmä. Saksalainen äiti taas ihmetteli, miksi olemme laittamassa lastamme saksalaiseen kouluun. Eikö Suomessa olisi paremmat koulut. Siinä sitä istutaan ja tutustutaan. Asioita saadaan selville, vaikka kaksi puhuu huonoa saksaa. Ollaan samalla viivalla kaikki. Lasta samaan kouluun ilmoittamassa.

Lue enemmän saksalaisesta alakoulusta täältä.

*Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Renkaan blogissa, jonne kirjoitan yhdessä kolmen muun kanssa. Tutustu saksansuomalaiseen elämään Renkaan blogissa täällä.

Facebooktwitter

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Katriina 15.11.2016 at 14:31

    Hyvin taas osasit kiteyttää sen tärkeimmän: rakkauden yli ajan ja rajojen. Spontaanisti tuli mieleeni Lauri Viidan runo Alfhild, joka alkaa sanoin:”Äidit ne toivossa väkevät…..”

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 15.11.2016 at 14:47

      Kiitos kauniista sanoistasi Katriina 🙂 Suvaitsevaisuus ja kaikkien hyväksyminen ovat itselleni tärkeitä asioita. Ja toivon voivani kirjoituksillani tuoda meitä kaikkia edes hitusen lähemmäksi toisiamme. Auttaa näkemään miten samanlaisia me kaikki olemme pohjimmiltamme. Ja tukea vailla kukin vuorollamme.

  • Reply Eerika 29.11.2016 at 11:03

    Kun luin otsikon mietin, että mihin kouluun siellä nyt ilmoittaudutaan. Ei tullut mieleen, että jo kuopuksesta kyse! Mutta niin se aika liitää. ?

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 29.11.2016 at 12:15

      Näin se aika tosiaan menee huimaa vauhtia! Kuopuskin jo esikoululainen! Suomessa tosin menisi kouluun vasta vuoden myöhemmin.

    Leave a Reply