Saksassa asuminen Yleinen

Muutto Saksaan oli kuin paluu menneisyyteen

5.6.2016
”Analogitelkkari ja lankapuhelin, mitä sitä ihminen muuta tarvitsee?” päivitti mieheni Facebookkiin joku aika Saksaan muuttomme jälkeen.

Toden totta. Yksi ensimmäisiä hankintojamme Saksassa oli lankapuhelin. Aivan oikein. Lankapuhelin.

Moni asia Saksassa on vielä vanhalla hyvällä mallilla. Mitä sitä hyväksi todettuja asioita muuttamaan, kun vanhoillakin pärjää. Muutto Saksaan oli jossain määrin kuin paluu menneisyyteen.

Kun lähden kauppaan, varaan mukaan riittävästi käteistä. Kaupan kassalla ojennan alennuskupongin myyjälle saadakseni alennusta. Kohteliaisuuksia ja teitittelyä ei sovi unohtaa.

Tuoretta ruokaa halutessani nappaan mukaan oman korin ja kävelen paikalliselle viikkotorille kasviksia valikoimaan.

Kun minulla on asiaa lapseni opettajalle, kirjoitan hänelle viestin reissuvihkoon, jonka lapseni näyttää opettajalle koulussa. Viestiin tietysti kirjoitan Frau/Herr sukunimi ja käytän teitittelymuotoja. Ollaanhan täällä sentään kohteliaita! Lapsetkin kutsuvat opettajaa rouva/herra tittelillä ja sukunimellä. Luonnollisesti voin toki myös sittaa opettajalle, joko kotinumeroon tai mieluummin tiettyyn kellonaikaan koululle. Opettaja ei tietenkään jaa omaa kännykkänumeroaan tai sähköpostiaan kenellekään. Sen sijaan opettajaa pääsee tapaamaan henkilökohtaisesti aina halutessaan. Ja suoraa kasvokkain tapahtuvaa kanssakäymistä myös suositellaan, näin asiat hoituvat parhaiten.

Koulussa oppilaat kirjoittavat täytettävällä mustekynällä kaunokirjoitusta. Monistenippu kasvaa ja kännyköitä tai tabletteja ei todellakaan käytetä opetuksessa. Mietteitäni mustekynän käyttämisestä kouluissa voit lukea täältä.

Iltapäivällä olen menossa naapurikaupunkiin raitiovaunulla. Lipun voin ostaa aseman kioskista tai kolikoilla raitiovaunun sisältä automaatista. Hieman halvemmalla pääsee, kun ostaa neljän matkan taiteltavan leimakortin. Samalla voin ostaa kioskista irtokarkkia numero kaksi 20 sentin kappalehintaan ja numeroa kolme 10 sentin kappalehintaan. Ihanan nostalgista!

13323818_10154317641138324_4323019667117381017_o

Nämä olivat esimerkkejä, joihin törmään arkielämässä. Näillä kaikilla on toki myös modernimpi vastapuoli. Perinteisten paperilippujen ohella kaupungin liikenteessä voi myös maksaa mobiilisti kännykällä. Luonnollisesti monissa paikoissa voi maksaa myös pankkikortilla, nettikaupat kukoistavat ja ruokatarvikkeet nyt voi tilata kotiin melkein kaupasta kuin kaupasta kotiinkuljetuksella.

Saksassa voi olla niin vanhanaikainen tai nykyaikainen kuin haluaa. Monissa asioissa. Ja joissakin asioissa en pistä pahakseni tiettyä vanhanaikaisuutta, en lainkaan.

Facebooktwitter

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Katriina 5.6.2016 at 17:29

    Suomessa piti muinoin ostaa kallis puhelinosuuskunnan osake. Saksassa ei tarvinnut. Ei ihme, että Suomesta hävisivät lankapuhelimet alle aikayksikön.
    Pelikan, Lamy, Faber Castel ovat saksalsisia, Mont blanc sveitsiläinen mustetäytekynien valmistaja. Kuvittele, millainen katastrofi olisi, jos kukaan ei ostaisi kaikille n. 11 miljoonalle koululaiselle alkoulussa Saksassa (+ Sveitsissä, Iävallassa + + ++ ?) edes yhtä mustetäytekynää (tavallisesti useampia) + opiskelijat + toimistovirkailijat jne. saati että kukaan ei osaisi sillä kirjoittaa luettavaa tekstiä tuhrimatta sormiaan.
    (Yläläluokkalaiset varastivat jokaisen halvan täytekynäni, joten vaihdoin vähemmän himottuun välineeseen!)
    Suuren firman johtajan aseman tuntee täytekynästään (Sonderedition mit Goldfeder und Diamant). Se on arvokysymys vähän niin kuin Cuccin käsilaukku tai Rolex rannekello.
    Menneisyytensä kokemusten vuoksi saksalaiset kavahtavat kaikenlaista vahtimista ja ”seurantaa”. Käteisraha ei ole ”vanhanaikaista” vaan symboloi vapautta. (En harjoita rahanpesua!.) Minä en halua edes payback korttia. Ei kukaan voi tehdä minusta liikkumis- tai kulutusprofiilia. (Juu, näki pankki sen, että oli parkkeerannut Tukholmassa ja Gotlannin saarella muutamalla eurolla, mutta kun automaatille ei raha kelvannut, vaikka olisi ollut halvin ja vaivattomin tapa. Google ei löytänyt eikä tietänyt, ei kukaan tuttu tai sukulainenkaan, missä olin !) En tykkää siitä, että minut pakotetaan johonkin tiettyyn ainoaan tapaan toimittaa asioitani, tänään sitä ja huomenna tätä. Palvelu loppuu. Minun pitäisi muka palvella itse itseäni ja maksaa jollekin typerälle firmalle siitäkin. Kuten huomautit, ihmisellä on hyvä olla valinnanvaraa.

  • Reply -A- 5.6.2016 at 18:25

    Monilla tutuillamme täällä on vielä ne lankapuhelimet, olemme asuneet 5 vuotta, mutta vielä olemme olleet ilman lankapuhelinta. 😉 Olemme aina asuneet palvelujen läheisyydessä pikkukaupungissa joten asioin muutenkin yleensä suoraan paikan päällä, soittaa täytyy aina silloin tällöin ja silloin das Handy on omiaan. 😉 Toisaalta, kun lompakossa on käteistä tulee seurattua sitä omaa kulutuskäyttäytymistä paremmin. Huomaa, että hups mihis on taas sata euroa huvennut! Ehkä voi tarkkailla tällä tavoin viikkomenojaan/ruokamenoja tmv. Kortilla, kun maksaa nopeasti siellä täällä ei niitä muista vasta kuin tiliotteesta lukiessa. Tulevana lukukautena lapsemmekin aloittavat mustekynällä harjoittelun, 2-luokkalaisina. Jännittää, että miten lähtee suttaantumaan (sanan varsinaisessa merkityksessä…). Pitää kesälomalla bongailla kyniä! 😀 Mukavaa alkavaa viikkoa!!

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 6.6.2016 at 09:41

      Meillä ei ainakaan esikoinen ole koskaan ”sutannut” mustekynällä. Sillä saa todella kaunista jälkeä ja arvostan kaunista käsialaa. Me hankittiin lankapuhelin, vaikka ei isllä paljoa soiteltua kyllä tule. Mutta meillä on sellainen liittymä, johon samaan (edulliseen) hintaan kuuluu niin nettiyhteys, kaapelikanavat kuin lankapuhelutkin ilman erillistä maksua.

    Leave a Reply