Blogimaailmassa on nyt menossa haaste, jossa pyydetään kirjoittamaan onnellisuudesta ja siitä, mikä tekee (arjessa) onnelliseksi. En itse ole saanut haastetta, mutta nappaan sen omin lupineni Petralta, jonka blogista Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä tämän haasteen bongasin 😀 On muutenkin aivan mahtava blogi, suosittelen tutustumaan, jos ette vielä ole!
Olen onnellinen, että saan asua juuri täällä, juuri nyt.
Haaste arkisen onnen pohtimisesta sopii minulle. Sillä sitä minun elämäni juuri on. Onnellista arkea. En kaipaa mitään ihmeellisiä huippuelämyksiä. Olen tyytyväinen tavalliseen arkeen. Se on perusonnellisuuden pohja, sille rakentuu onnellinen elämä.
Olen onnellinen perheen yhteisestä ajasta. Olen onnellinen, että voimme mennä sunnuntaina metsälammelle ja nähdä siellä vaikka hevosia!
Olen onnellinen, koska minulla on perheeni, jonka kanssa jakaa tämä arki. Lapset ja mieheni ovat tärkeintä elämässäni. En voisi olla onnellinen, jos perheeni, erityisesti lapseni eivät olisi onnellisia. Onni on minulle siis pitkälti sama kuin koko perheeni onnellisuus. Olen onnellinen, että lapsillani on asiat hyvin. Olen onnellinen, että heillä on ystäviä.
Olen onnellinen, että lapseni ovat löytäneet paikkansa tästä maailmasta. Olen onnellinen näistä jo tutuiksi tulleista kotikaduista, ilta-auringosta ja lähestyvästä kesästä.
Omassa arjessani olen onnellinen siitä, että minulla on aikaa pysähtyä ajattelemaan. Minulla on aikaa huomata kauniita pieniä yksityiskohtia. Olen onnellinen, että olen elämässäni saanut asua useilla paikkakunnilla ja useissa eri maissa. Olen onnellinen, että olen saanut elämääni lukuisia mahtavia ihmisiä ja ystäviä, jotka myös pysyvät menossa mukana välimatkasta huolimatta.
Olen onnellinen auringonpaisteesta. Olen onnellinen luonnon tarjoamista kauniista ihmeistä.
Olen onnellinen uusista haasteista. Olen onnellinen Suomi-kouluyhteisöstämme. Olen onnellinen myös tästä blogista, jonka kirjoittamisen uskalsin aloittaa ja joka on nyt jo tuonut paljon uutta elämääni.
Olen onnellinen rohkeudestani muuttaa ulkomaille, aloittaa uutta ja kokeilla siipiäni. Olen onnellinen omanlaisesta elämästäni. Olen onnellinen, että minulla on aikaa ja mahdollisuus olla lasteni tukena.
Ja viimeisinpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, olen onnellinen siitä, että huomenna rakas siskoni tulee luoksemme vierailulle. Ulkosuomalaisen onni on saada kaukaisia vieraita.
Etana etana näytä sarves, onko huomenna pouta? Olen onnellinen huomisesta, vaikka ei poutaa olisikaan.
Lopuksi haluan lähettää tämän onnellisuus-haasteen eteenpäin. Haastan ulkosuomalaisuudesta kirjoittavat blogikollegani Saksasta: Oilin Ajatuksia Saksasta ja Päivin Puolivälissä Lisäksi lähetän haasteen sisustusblogia Valkoisen vuoren rinteillä kirjoittavalle ystävälleni Katjalle Suomeen.
4 Comments
Olipa kiva kun nappasit taman haasteen mukaan! Meilla on samanlaiset onnen aiheet eli hyvin arkiset sellaiset 🙂
Tämä oli niin minunnäköiseni haaste, että halusin ottaa siihen osaa 😀 Arkinen onni on aivan liian aliarvostettua, vaikka se se juuri on kaiken perusta.
Voi kun kauniisti kirjoitit omasta onnellisuudesta, tuli itsellekin niin hyvä mieli tätä lukiessa. Kiva kuulla, että olet onnellinen <3
Ja kiitos vielä haasteesta!
Kiitos 🙂 Kuten sanottu, onnellisuudesta kirjoittaminen lisää onnellisuutta, samoin positiivisiin asioihin keskittyminen lisää niiden huomaamista. En voi väittää olevani joka sekunti onnellinen, mutta päällimmäinen ajatus elämästäni ja olotilastani on onnellisuus, rehellisesti. Varmasti meillä jokaisella on lukuisia syitä olla onnellinen ja niiden listaaminen auttaa huomaamaan ne.