Saksa Saksassa asuminen

Mitä meillä syödään?

17.2.2016

Bloggaajakollegani Päivin kirjoitus arkiruuasta ulkosuomalaisittain innosti minutkin pohtimaan tarkemmin miten omat ruokailutottumuksemme ovat muuttuneet vuosien saatossa. Ihan viimevuosina niitä ovat tietysti muuttaneet Saksassa asuminen, mutta myös moni muu asia vaikuttaa siihen mitä lautasiltamme löytyy. Itse en ole mikään huippukokkki, mutta tavallista perusruokaa tulee luonnollisesti tehtyä perheelle päivittäin. Pitkälti teen samoja ruokia mitä lapsuudessani on syöty, mutta toki ruokatrendit ovat Suomessakin muuttuneet moneen otteeseen sitten lapsuusvuosieni. Uusia tuttavuuksia ja ruokasuosikkeja tulee koko ajan. En ole mikään kovin kokeileva kokki, johtuen pitkälti siitä, että lapsille eivät eksoottisimmat ruuat tunnu maistuvan. Toisaalta taas lasten myötä keittiöömme on eksynyt uusia ruokia, jotka ovat lapsille mieluisia päiväkodista.

Meillä pyörii muutama ruokalaji viikosta toiseen tai ainakin siltä tuntuu. Pitsaa tai pannupitsaa teemme viikoittain ja erilaiset jauheliharuuat ovat myös joka viikko ohjelmassa. Myös saksalaisittain yleisiä makkararuokia (usein bratwurstia) tai lihapatoja (gulassi) löytyy ruokapöydästämme. Saksan myötä myös kasvisten ja tuoreiden yrttien käyttö on lisääntynyt, koska täällä niitä on saatavilla paremmin vuoden ympäri. Iso ero Suomen ruokiin on myös se, ettei täällä ole juurikaan eineksiä saatavilla eikä lihoja marinoida valmiiksi. Me itse asiassa opimme pois kamalista marinoiduista lihoista jo aikanaan Ranskassa asuessamme. Ranskan ajoilta peräisin on myös couscous -ruokien valmistaminen.

Tässä yhden kauppareissun "herkkuostokset" eli tuoreita sämpylöitä yhteensä 8 kpl, kaksi rasiaa pensasmustikoita ja cashwe-pähkinöitä. Hintaa näille herkuille tuli yhteensä 4,75€. En valita.

Tässä yhden kauppareissun ”herkkuostokset” eli tuoreita sämpylöitä yhteensä 8 kpl, kaksi rasiaa pensasmustikoita ja cashew-pähkinöitä. Hintaa näille herkuille tuli yhteensä 4,75€. En valita.

Yksi merkittävä muutos omassa ruokavaliossa on viime vuosina ollut kasvisruuan osuuden kasvaminen. Pyrin tietoisesti vähentämään lihan osuutta ja esimerkiksi grilli- tai Halloum -juustoa löytyy aina jääkaapista. Myös erilaiset munakkaat kuuluvat viikottain ruokalistalle. Täytyy kyllä myöntää, että vielä petrattavaa kasvisruuan osalta löytyy, sillä usein korvaan lihan maitotuotteilla. Mutta viime aikoina olen yrittänyt parantaa tätäkin osiota ja erilaisia papu-kasviskastikkeita on tullut tehtyä.

Lapsemmehan ovat tottuneet onneksi kasvisruokaan päiväkodissaan, sillä siellä tarjotaan pelkästään luomukasvisruokaa!

Myös keskimmäisen koulussa tarjotaan kasvisruokaa kolmesti viikossa eli lihaa syödään vain kerran viikossa ja samaten kalaa. Tästä olen iloinen ja nostan hattua saksalaisille siinä, että kasvisruoka lasketaan täällä ”oikeaksi” ruuaksi. Suomessa tässä suhteessa on mielestäni paljon parantamisen varaa! Esimerkiksi keskimmäisen lempiruoka on pinaattimuhennos perunamuusin kanssa. Ruoka, jota en usko Suomessa tarjottavan, mutta joka on Saksassa hyvin tyypillinen lounas. Hän pitää myös pizza Margharitasta ja spagetista tomaattikastikkeen kanssa. Kuopus taas pitää eniten paistetuista perunoista (joka on myös tyypillistä saksalaista ruoka – tosin myös suomalaista) ja lisäksi on kehunut päiväkodin linssikeittoa ja tomaattisia pastakastikkeita.

Yksi iso ero suomalaisen ja saksalaisen lounasruuan välillä on se, että saksassa lounaalla voidaan tarjota jotain makeaa. Siis pääruuaksi!

Sekä koulussa että päiväkodissa on usein pääruokana lätyt tai lätynpalaset omenasoseen tai nutellan kanssa. Tai no, nutellaa saa vain koulussa. Ja näinä päivinä jälkiruokana on sitten kasviksia/hedelmää. Myös siinä Saksa eroaa Suomesta, että täällä makeaa ylipäätään syödään useammin tai sanoisinko että sen suhteen ollaan sallivampia. Lastenlääkärikin tarjoaa lapsille nallekarkkeja käynnin päätteeksi. Päiväkodissa on tällä hetkellä kahtena päivänä viikossa makea jälkiruoka eli esimerkiksi suklaa- tai vaniljavanukasta, keksiä tai kakkua. Koulun puolella taas makeaa jälkiruokaa on neljänä päivänä viikossa, vain yhtenä on hedelmä. Koulun puolella jälkiruokana on erilaisia vanukkaita, maustettuja rahkoja tai jugurtteja, kakkua, keksiä ja joka perjantai on jäätelöä.

Tässä nykyisin leikkeleiden ja juuston ohella meille tavallisia leivänpäällisiä.

Tässä kotoamme löytyviä leivänpäällisiä. Myös Bio- eli luomutuotteiden saatavuus on Saksassa mahtava ja niitäkin tulee käytettyä paljon enemmän kuin Suomessa asuessa.

Saksassa, kuten Suomessakin syödään paljon viljatuotteita, lähinnä leipää. Erona tässä on se, että Saksassa leivän päälle laitetaan aamuisin yleensä jotain makeaa ja iltaisin jotain suolaista. Täällä myös monesti korvataan päivän toinen lämmin ruoka voileivillä. Tätä tapaa olemme mekin välillä noudattaneet. Joinain päivinä lounas syödään vasta klo 13-14 välillä, joten niinä päivinä ei välttämättä toista lämmintä ruokaa tee mieli. Näistä makeista leivänpäällisistä kirjoittelin jo aiemmin täällä. Välillä korvaan illan lämpimän ruuan riisipuurolla, joka on Saksassa tavallinen välipala, ei mikään jouluruoka.

Saksassa on kyllä helppo pitää yllä myös suomalaisia ruokaperinteitä, koska täällä syödään pääpiirteittäin samankaltaisesti (eli perunaa ja lihaa). Ja esimerkiksi maitotuotteista ovat kaikki tutut tuoteet viiliä lukuunottamatta helposti löydettävissä. Täältä löytyy niin rahkaa (Quark), kuin piimää (Buttermilch tai Kefir), raejuustoa (Körniger Frischkäse) ja kermaviiliäkin (Saure Sahne). Myös ruisleipää tai ruisjauhoja myydään joka kaupassa. Niin, ja täältä meiltä päin saa lakritsia ja salmiakkiakin ja xylitol-purukumiakin olen onnistunut löytämään.

Lähikauppamme piimähylly

Lähikauppamme piimähylly

Tykkään leipoa ja leivon usein myös koulun tai päiväkodin tai urheiluseuran juhliin ja myyjäisiin. Näihin teen usein jotain suomalaista, sillä onhan se nyt kiva tarjota saksalaisille jotain suomalaista ja tuoda suomalaista makumaailmaa tutuksi. Yleensä teen mokkapaloja, omenapiirakkaa tai korvapuusteja. Tosin korvapuusteja enemmän täällä on tykätty tekemistäni voi-sokerisilmäpullista. Ne ovat olleet etenkin lasten makuun ja näiden reseptiä on pyydetty monta kertaa. Saahan Saksastakin pullaa, mutta kyllä suomalainen pulla on paljon paremman makuista! Myös tekemistäni karjalanpiirakoista on tykätty, varsinkin munavoin kanssa.

pulla

Meillä on myös usein kylässä lasten kavereita ja on ollut hauska seurata minkälaisista suomalaisista ruuista he pitävät. Esikoisen paras kaveri varsinkin on melko suorasanainen ja on ihmetellyt monia ruokiamme. Esimerkiksi suomalaislasten ikisuosikki makaronilaatikko ei ole ollut mikään menestys saksalaislasten keskuudessa. Sen sijaan uunilohi ja uuniperunat ovat olleet kaikkien mieleen.

Karnevaalin aikaan tein kymmenen vuoden tauon jälkeen munkkeja ja kylläpä ne maistuivatkin hyviltä.

Karnevaalin aikaan tein kymmenen vuoden tauon jälkeen munkkeja ja kylläpä ne maistuivatkin hyviltä.

Tässähän tulee ihan nälkä tätä kirjoittaessa eli taidanpa ryhtyä tämän päivän lounasta suunnittelemaan!

 

Facebooktwitter

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Helmie 17.2.2016 at 11:37

    Just syötiin couscousia ja keltacurrykanaa Samuelin kanssa, nam! Toi jälkiruokapolitiikka kuulostaa edelleen oudolta mun mielestä, mutta siellä selvästi toimiva juttu.

    • Reply jujukas 17.2.2016 at 11:44

      Itse asiassa jäkiruuista ja herkuista on tullut meidän perheen lapsille niin arkipäiväistä, että voivat aivan hyvin kieltäytyä tarjotuista, jos eivät satu olemaan suurimpia lemppareita. Täällä myös herkkujen kerta-annokset ovat pieniä, ei todellakaan mitään mättösäkkejä karkkia! Ja edelleen lapsemme arvostavat yli kaiken tuoreita marjoja, etenkin mustikoita, vadelmia ja mansikoita! Onneksi niitä on täällä(kin) hyvin saatavilla.

  • Reply Stiina 17.2.2016 at 11:38

    Olipa mukavaa lukea näistä! Erityisesti nostan tosiaan hattua päiväkodin kasvisruualle! Ja koulussakin noin kasvispainotteista ruokaa. Täällähän käydään kinaa siitä voiko kerran viikossa olla kasvisruokapäivä kouluissa jne. Onneksi aloitteeni meni läpi ilman suuria mutinoita täällä Kangasalla. 🙂

    • Reply jujukas 17.2.2016 at 11:46

      Samaten minä arvostan kovasti! Joo, tuntuu, että valitettavasti edelleen Suomessa ajatellaan pitkälti, että vain liharuoka on oikeaa ruokaa. Olen iloinen, että täällä lapseni tottuvat pienestä pitäen myös kasvisruokaan. Ja kasvisruoan lisäksi koulunkin keittiössä panostetaan luomuun ja lähiruokaan, vaikka kaikki ei sitä olekaan. Ja hienoa, että aloitteesi kasvisruokapäivästä meni läpi. Pienistä askelista ja muutoksista kaikki alkaa!

  • Reply Päivi / Puolivälissä 17.2.2016 at 15:03

    Kiva oli lukea sunkin mietteitä aiheesta! Mäkin olen hämmästyneenä pannut merkille, että kasvisruoka ja luomu on päiväkodeissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
    Ja pulla on paljon parempaa kuin Franzbrötchen, sen myöntävät auliisti saksalaisetkin. Yleensä tosiaan tykkäävät karjalanpiirakoistakin, kunhan ensin uskaltautuvat maistamaan niitä. Onhan ne vähän epäilyttävän näköisiä 🙂

    • Reply jujukas 17.2.2016 at 20:20

      Kiitos kommentista. Meiltä muutamat ovat alussa kyselleet, että ovatko karjalanpiirakat makeita ja hämmästelevät sitä, että ne syödään suolaisen päällisen kanssa. Pulliakin ovat useammat ulkonäön perusteella luulleet sämpylöiksi.

  • Reply Johanna /Eau de Cologne 18.2.2016 at 12:05

    Jauhelihaa meilläkin syödään aika useasti ja koska täällä Saksassa mielestäni valmisruoka tarjonta ei ole kummoista, niin enää meillä ei syödä eineksiä! Se on toki hyvä juttu ?

    • Reply jujukas 19.2.2016 at 09:39

      Jauheliha on niin helppo 😀 Ja saahan siitä tehtyä vaikka mitä perusarkiruokaa. Tosiaan eineksiä ei täällä tule käytettyä, lukuunottamatta ehkä satunnaisia kalapuikkoja pakastealtaasta ja ihan joskus hädässä valmislihapullia. Etenkin alussa kaipasi tiettyjä Suomesta tutuja tuotteita, kuten vaikkapa perunasipulisuikaleita tai valmiita pakastettuja keittojuureksia. Ja vieläkin Suomenlomilla tulee joka kerta ostettua pinaattilättyjä, karjalanpiirakoita ja Italianpata-ainespusseja 😀

    Leave a Reply