Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kaksikielisyys / kielitaito

Lasten kaksikielisyydestä

13.2.2016
Uskallan sanoa, että näin reilun kolmen Saksassa asutun vuoden jälkeen kaikki lapsemme ovat kaksikielisiä.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa meistä perheen aikuisista 😀 Omasta puolestani eli aikuisena kielen oppimisesta olen kirjoitellut jo aiemmin ja sen jutun voi käydä lukemassa täältä. Me olemme kokonaan suomalainen perhe, joten muutimme Saksaan kaikki kieltä osaamattomina ja lapsemme ovat oppineet Saksan luonnollisestikin kodin ulkopuolella (päiväkodissa ja koulussa). Vaikka joka paikassa toitetetaan, että lapset oppivat kielen kuin itsekseen ja tuosta noin vaan ja vieläpä muutamassa kuukaudessa, niin itse en kyllä ole täysin samaa mieltä! Lapsissa on eroja, kuten aikuisissakin. Joku lapsi voi ehkä sisäistää uuden kielen muutamassa kuukaudessa, en kiellä. Mutta uskallan väittää, ettei se ole suurimmalle osalle niin helppoa. Lapsen tulisi olla sekä kielellisesti lahjakas että hyvin rohkea uutta kieltä käyttämään ja motivoitunut sitä oppimaan, jotta uuden kielen omaksuminen muutamassa kuukaudessa olisi mahdollista.

Meidän perheen lapsilla uuden kielen oppimiseen on mennyt huomattavasti pidempään kuin pari kuukautta.

Kaikki lapsemme ovat melko ujoja ja tämä on ollut suurin hidaste vieraan kielen oppimisen kannalta. Lisäksi etenkin kahdella isommalla tuntuu olevan vähän sellaista täydellisyyden tavoittelun ongelmaa. Joten heille puhumisen kynnys on vielä suurempi, koska sen olisi pitänyt olla täydellistä alusta asti. Tässä kohtaa täytyy katsoa peiliin ja todeta, että miten paljon itse olenkaan pelännyt vierailla kielillä puhumista! (Tai monen muunkaan asian tekemistä, jos en ole ollut valmiiksi todella hyvä – ja kukapa yleensä olisi harjoittelematta!) Hyvä neuvo, jonka olemme saaneet asiantuntijalta on ollut se, että aikuinen voi itsekin jopa korostaa tekemiään virheitä lapselle. ”Katso, minäkin uskallan puhua, vaikka teen virheitä ja tulin silti ymmärretyksi.” Missään nimessä ei siis kannata hävetä omaa huonoakaan kielitaitoaan tai sen takia olla puhumatta lapsen kuullen vierasta kieltä.

Vanhin lapsistamme oli 6-vuotias, kun muutimme Saksaan ja aloitti kuukausi muuton jälkeen paikallisessa koulussa ekaluokalla kesken lukukauden. Meille oli jo etukäteen selvää, että lapsemme menevät paikalliseen eli saksalaiseen kouluun. On tärkeää, että lapsi oppii paikallisen kielen ja saa paikallisia kavereita naapurustosta. Suomessa esikoisemme ehti käydä reilun kuukauden esikoulua, mutta Saksassa hän oli jo kouluvelvollisuuden piirissä. Olihan se koulun alku todella jännittävää koko perheelle! Muistan varmaan ikuisesti miltä tuntui jättää itkevä ja pelkäävä lapsi ummikkona vieraiden lasten kanssa luokkaan ja itse mennä ulos itkua pidätellen pienempien sisarusten kanssa. Meillä kävi kyllä hyvä tuuri, kun saimme todella ymmärtäväisen ja ihanan opettajan. Lapsen luokkakaveritkin osoittautuivat alusta asti todella mukaviksi ja auttavaisiksi. Itse asiassa opettaja oli jo valmiiksi miettinyt tyttärellemme sopivan vieruskaverin eli järjesti hänelle ystäviä. Muutenkin Saksan kouluissa panostetaan yhteisöllisyyteen ja luokkahenkeen todella paljon ja kaikki -myös uudet oppilaat ja kieltä osaamattomat- otetaan alusta asti hienosti mukaan. Esikoinen tutustui myös yhteen toiseen tyttöön heti ensimmäisten kouluviikkojen aikana ja he ovat edelleen parhaita ystäviä!

Mitään tukiopetusta täällä päin ei ummikkolapsille koulun puolesta järjestetty, vaan alusta asti oli mentävä oman luokan mukana. Toki koulutehtävät olivat alussa helpompia ja esikoinen sai edetä ensimmäiset kuukaudet omaan tahtiinsa ja kotona autoin häntä sanakirjan kanssa läksyissä. Siinä sitä oppi itsekin ensimmäiset saksan sanat yhdessä ekaluokkalaisen kanssa. Jo ennen joululomaa voi sanoa, että esikoisemme oppi lukemaan, tosin suomeksi. Saksaksi lukemaan hän oppi kevään aikana, mutta vasta tokaluokalla voi sanoa lukemisen olleen sujuvaa molemmilla kielillä. Kolmannen luokan aikana saksan kieli meni kirkkaasti ohi ja täytyy myöntää, että esikoinen paljon mieluummin lukee kirjoja saksaksi kuin suomeksi.

Kuinka nopeasti esikoisemme sitten oppi saksan kielen?

Hän aloitti koulun joulukuun alussa ja voi sanoa, että huhtikuussa hän alkoi ymmärtämään saksaa, niin hyvin, että siirtyi tekemään täysin samoja tehtäviä toisten ekaluokkalaisten kanssa ja häneltä alettiin vaatia samoja kotiläksyjä. Ennen kesää esikoinen myös alkoi vähän puhumaan saksaa koulukavereiden kanssa. Noin puoli vuotta koulun aloittamisen jälkeen siis. Tokaluokan aikana hän saavutti ikäisensä saksan kielessä ja kolmannen luokan keväällä hän oli jo todella hyvällä tasolla ikätovereihin verrattuna. Täytyy myöntää, että esikoisemme on kielellisesti lahjakas ja hänellä on opettaja, joka on sen myös huomannut ja vaatinut häneltä samaa ellei jopa parempaa suoriutumista. Saksassa lapset testataan kolmannen keväällä valtakunnallisella VERA -testeillä niin saksan kielessä kuin matematiikassa ja tässä testissä esikoiseni oli joko parhaalla tai toiseksi parhaalla tasolla saksan kielessä ikäisiinsä verrattuna. Hänen kohdallaan voi siis sanoa, ettei maahanmuuttotaustasta ollut enää mitään näkyvissä kahden ja puolen vuoden jälkeen!

Nyt esikoisemme on neljännellä luokalla ja 9-vuotias. Hänestä ei todellakaan huomaa, ettei hän ole saksalainen. Tällä hetkellähän on saksan kielessä yhtä hyvä ellei jopa parempi kuin suomen kielessä. Hänellä voi siis sanoa olevan nyt kaksi äidinkieltä. Omien sanojensa mukaan hän jopa usein ajattelee saksaksi ja yksin touhuillessaan tai leikkiessään yleensä höpöttää saksaksi.  Mutta helpoksi ja kivuttomaksi en tätä prosessia silti sanoisi, vaikka loppu tulos onkin mahtava!

Tässä esomerkki eiliseltä neljäsluokkalisen saksanläksyistä. Itse piti keksi aakkosista sopivia "muistisääntöloruja".

Tässä esimerkki eiliseltä neljäsluokkalaisen saksanläksyistä. Itse piti keksi aakkosista sopivia ”muistisääntöloruja”. Samalla saatte käsialanäytteen, näin Saksassa kirjoitetaan kaunoa mustekynällä.

Kaksi nuorempaa ovat saaneet aloittaa vähän helpommalla tavalla saksan kielen opettelun. Jos nyt näin voi sanoa. Ovathan hekin joutuneet ummikkoina kerhoon ja päiväkotiin. Toki ihan alusta asti pienemmät kuulivat saksaa esimerkiksi televisiosta ja harrastusten kautta. Kuten päiväkodista kirjoittamassani jutussa mainitsin, meillä meni vallan 8 kuukautta, että saimme päiväkotipaikan keskimmäiselle. Aivan liian kauan näin jälkikäteen ajateltuna! Sitä ennen kävimme yhdessä saksalaisen seurakunnan leikkipiirissä, äiti-lapsijumpassa ja kaksi kaksi isompaa taidekoulussa. Lisäksi ihan alusta asti lapsemme ovat katselleet televisiosta saksalaista lasten kanavaa, Kikaa. Mutta uskallan väittää, että nämä pari kertaa viikossa olleet harrastukset eivät riittäneet kielen oppimiseen. Vasta päiväkodin aloitus on kummallakin nuoremmalla lapsellamme ollut se todellinen kielen oppimisen aloitus.

Keskimmäinen lapsemme on nyt koulussa ekaluokalla ja on juuri oppinut lukemaan ja kirjoittamaan saksaksi ja samaan aikaan on suht itsekseen kotona oppinut samat taidot suomeksi. Nuorin lapsemme on 4-vuotias ja päiväkodin henkilökunnan mukaan hänen saksan kielensä on samalla tasolla kuin ikäisillään.

On se kyllä ihmeellistä ajatella, että meillä on kolme kaksikielistä lasta, vaikka olemme yksikielinen perhe. Koen sen valtavaksi rikkaudeksi ja uskon siitä olevan hyötyä ja iloa lapsillemme myöhemmin elämässään. Tai onhan siitä jo nyt heille iloa ja hyötyä. Heillä on tavallaan kaksi äidinkieltä ja kaksi kotimaata, jos näin nyt voi sanoa, kun täysin suomalaisia kuitenkin olemme. Ja osaan kyllä samaistua siihen miltä maahanmuuttajavanhemmista tuntuu, kun lapsi osaa asuinmaan kieltä paremmin kuin itse!

You Might Also Like

40 Comments

  • Reply Stazzy 13.2.2016 at 14:56

    Kyllähän puoli vuotta kielen oppimisessa ja kolme-neljä vuotta natiivin tasolle on todella nopeaa oppimista, vaikka sanotkin, että teillä on menty hitaasti. Kuusivuotias ei kuitenkaan ole enää siinä parivuotiaan herkkyyskaudella. Lapset ovat uskomattomia omaksumiskyvyssään.

    • Reply jujukas 13.2.2016 at 16:59

      Niin, esikoisella meni siis puoli vuotta ennen kuin hän uskalsi sanoa sanaakaan saksaksi eli siinä mielessä meni kauan. Sen jälkeen hän onkin oppinut melko vauhdilla ja myönnän, että 2,5 vuodessa natiivin tasolle on nopeaa oppimista. Mutta pitää vielä erikseen mainita, että perheen pienemmillä lapsilla on mennyt huomattavasti pidempään kuin puoli vuotta, ennen kuin he ovat uskaltaneet sanoa sanaakaan saksaksi. Ja toisaalta halusin vähän kritisoida sitä yleistä käsitystä, jota meillekin hoettiin monelta taholta ennen muuttoamme, että ”lapset puhuvat sujuvasti kohdemaan kieltä jo muutaman kuukauden jälkeen”. Kukaan ei varoitellut, että todellakin voi mennä kauan ja kaikenlaisia hankaluuksiakin voi ilmetä.

  • Reply MatkaMartta 13.2.2016 at 15:21

    Nıın se taıtaa oll, että me aikuiset ei koskaan tuohon lasten tahtiin päästä. Itsellä on nyt kaksi vuotta takana, perusjutut sujuu kyllä ja paljon ymmärrän, juuri ostin naistenlehden ja melko kivuttomasti sitä selailen tokikaan jokaista sanaa en ymmärrä. Mutta sitä sujuvuutta kaipailen edelleen – muuta vinkkiä en ole keksinyt kuin lukea, kirjoittaa, kuunnella ja puhua 🙂
    Tsemppiä meille kaikille!

    • Reply jujukas 13.2.2016 at 17:00

      Kiitos 🙂 Motivaatiota kielen oppimiseen tässä itse tarttisin eniten 😀 Mutta otta tuo, vain harjoittelemalla voi oppia.

  • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta 13.2.2016 at 20:25

    Mä niin voin kuvitella miten kamalaa oli jättää lapsi sinne kouluun – ja miten inhottavaa pienelle ihmiselle kun kukaan ei ymmärtänyt! Mutta tosiaan, on kyllä uskomatonta miten nopeasti nuo oppivat, ja mahtavaa että teillä lähti hommat sitten kuitenkin sujumaan niin hyvin. Hyvä opettaja on kyllä tosi tärkeä ja hieno juttu.

    • Reply jujukas 13.2.2016 at 21:39

      Todellakaan sitä päivää en tule unohtamaan! Mutta toisaalta lapseni tuntien esikoiselle tuo ns shokkialoitus oli hyvä tapa aloittaa (toki olisin saanut jäädä sinne tueksi ekana päivänä) ja seuraavana päivänä kouluun jäätiin jo ilman itkua. Ja pian kouluun mentiin jo mielellään 🙂 Mukava opettaja ja luokkakaverit ovat kyllä mahtava ja tärkeä asia.

  • Reply Susanna 14.2.2016 at 01:16

    Kielen osaaminen on lahja ja aina voi oppia kun tarpeeksi yrittää. Lapset taitavat oppia vielä nopeammin kuin aikuiset. Useiden kielten osaamisesta on myös tulevaisuuden kannalta hyötyä

    • Reply jujukas 14.2.2016 at 08:45

      Olen aivan samaa mieltä 🙂

  • Reply Saana E 14.2.2016 at 02:17

    Kielitieteen opiskelijana tätä oli todella kiinnostavaa lukea. Minua jäi kiinnostamaan, kumpaa kieltä lapset käyttävät itse mieluummin? Onko lapsillasi tiettyjä aiheita/tilanteita (koulua mukaanlaskematta, sehän on totta kai saksan dominoiva), jossa tietty kieli on selkeästi enemmän käytössä?

    • Reply jujukas 14.2.2016 at 08:48

      Me puhumme kotona vain ja ainoastaan suomea ja lapsemme käyttävät suomea myös keskenään joka tilanteessa. Myös silloin, kun olemme liikenteessä. Vain saksankielisissä kyläpaikoissa esikoinen puhuu mieluummin saksaa, myös minullle ja siskoilleen. Samaten, kun meillä on saksankielisiä ystäviä kylässä. Lapsistamme kaksi nuorempaa ovat selkeästi vielä vahvempia suomen kielessä, mutta kuten kirjoituksessanikin mainitsin, esikoinen saattaa yksin touhuillessaan käyttää saksankieltä.

  • Reply Saija 14.2.2016 at 07:43

    Ma muistan kylla kanssa kuinka kamalalta tuntui jattaa lapsi ummikkona kouluun. Onneksi meilla lapsi oli reippaampi kun aiti ja vaan aiti oli se joka tirautteli kyynelia. Meilla uuden kielen oppiminen kavi yllattavan nopeasti. Oli hammastyttavaa kuulla koulusta kuinka lapsi jo ymmarsi valtaosan ja osallistui itsekkin keskusteluihin. Jostain syysta vaan meilla lapsi ei suostunut puhumaan meidan kuullen hollantia Me ei miehen kanssa kielta puhuttu joten ei kyse edes ollut siita etta me oltais voitu alkaa hanta korjailemaan mutta jostain syysta han vaan ei puhunut meidan kuullen kun suomea

    • Reply jujukas 14.2.2016 at 08:50

      Mielenkiintoista, ettei lapsi halunnut puhua teille hollantia. Meillä taas etenkin saksankielen puhumista ulkopuolisille ujosteleva keskimmäinen suostuu puhumaan saksaksi minulle, jos on vaikka kyse kotiläksyistä. Ja hienoa, että teillä on mennyt ummikkona koulunaloitus myös hyvin!

  • Reply lena / london and beyond 14.2.2016 at 11:17

    Kielijutut on mielenkiintoisia, niin omalta kannalta kuin lastenkin. Mua kiinnostaa miten meidän kesällä syntyvä bebe oppii kaikki tässä sopassa olevat kielet, onhan meillä mukana suomi, italia, englanti ja kääk – saksa, kun täällä asutaan! Täytyy kai luottaa siihen, että lapset oppivat, itse kun ei aina ihan samalla tahdilla taita kieliä imeä 😀 Saksan kanssa on motivaatio-ongelma, tosin nyt olen kurssilla menossa. On pakko. Ja ihana, että teillä lapset ovat oppineet kielen tosi hyvin, aikansahan se ottaa, mutta palkitsee se myös 🙂

    • Reply jujukas 14.2.2016 at 11:26

      Oi, ihanaa, teille on bebe tulossa! Lapset ovat kyllä uskomattomia ja oppivat useita kieliä varmasti aikuisia helpommin. Tiedän/tunnen useamman perheen, joissa puhutaan yhteensä neljää kieltä ja kyllä se lapsiltakin onnistuu. Joissain tapauksissa kielenoppiminen voi kyllä vähän hidastua yksikielisiin verrattuna. Kannattaa liittyä facebookissa ryhmään Kaksikieliset lapset, siellä on paljon vertaistukea saatavilla 🙂

  • Reply Avletto 14.2.2016 at 11:25

    ” Kaikki lapsemme ovat melko ujoja ja tämä on ollut suurin hidaste vieraan kielen oppimisen kannalta. Lisäksi etenkin kahdella isommalla tuntuu olevan vähän sellaista täydellisyyden tavoittelun ongelmaa.” Niin totta tuo mitä kirjoitit. Nyt minullä on kaksi monikielistä aikuista lasta, muttta tie siihen ei toisen kohdalla ole todellakaan ollut helppo juuri tuosta uskalluksesta ja täydellisyyden tavoittelusta, virheiden tekemisen pelosta johtuen.

    • Reply jujukas 14.2.2016 at 11:31

      Meillä tämä on suurin ongelma keskimmäisen lapsen kohdalla. Mutta luotan ja uskon, että hänenkin kohdallaan esteet ovat voitettavissa ja lopussa kiitos seisoo.

  • Reply Martta / Martan Matkassa 14.2.2016 at 14:49

    Kun lapsemme oli pieniä puhuimme kotona Englantia kun emme halunneet heidän ymmärtävän mistä puhumme, tänä päivänä lapsilla on aika monta kieltä mitä he voivat puhua että me vanhemmat emme ymmärrä! Ainoa millä voin vielä päteä on stadin slangi 😉

    Nuoret oppii nopeasti sillä halu saada ystäviä ja kuulua joukkoon asettaa motivaation kieliopinnoille, kun taas me aikuiset yritämme keksiä muita keinoja, omat kieliopinnot polkevat paikoillaan kun täällä Sveitsissä pärjää niin hyvin englannin kielellä. Nuorilla on vielä se etu, kun he oppivat kielen varhain niin se palautuu helposti mieleen vuosienkin pääsät.

    • Reply jujukas 14.2.2016 at 14:56

      😀 Joo, mua motivoi ainakin vähän se, että pakko yrittää pysyä kärryillä mitä lapseni puhuvat ystäviensä kanssa. Ja tietysti kaikkia tärkeitä asioita pitää pystyä hoitamaan saksaksi. Vaikka totta tuo, että helposti aikuiset yrittävät päästä siitä yli mistä aita on matalin, ainakin minä. Täälläkin pärjää tosiaan yllättävän hyvin myös englanniksi.

  • Reply Petra 14.2.2016 at 15:38

    Oli todella mielenkiintoinen juttu, koska nama lasten kieliasiat kiinnostavat aina oman kaksikielisen tytön takia. Wau, teilla on lapset omaksuneet hienosti saksan kielen! Kun tyttö oli vauva, tuntui valilla ihan typeralta pulista suomea talle joka paikassa, paatin kuitenkin unohtaa koko asian ja siita asti puhuin tytölle aina ja joka paikassa suomea valittamatta ymparistösta. Tuo oma asenne osoittautui lopulta vaaraksi silla missaan ymparistö ei kokenut mitenkaan negana etta puhun tytölle vierasta kielta. Niin se on, etta lapsen kautta sita itsekin joutuu poistumaan valilla mukavuusalueelta ja ylittamaan esteita 🙂

    • Reply jujukas 14.2.2016 at 15:46

      Me puhutaan siis luonnollisestikin joka paikassa suomea keskenämme, en edes voisi kuvitella puhuvani heille huonoa saksaa. Kukaan ei ole meillekään koskaan tullut kommentoimaan negatiivisesti asiaa. Sen sijaan uteliaita tiedusteluita on ollut useita. Ihmiset eivät tunnista suomenkieltä ja haluavat tietää mitä kieltä puhumme. Kerran yksi pieni tyttö luuli meidän puhuvat italiaa.

  • Reply Kata 15.2.2016 at 10:20

    Mielenkiintoinen ja tärkeä kirjoitus tämä!

    Meillä on kolme kotikieltä joten lapsemme ovat olleet monikielisiä ikäänkuin syntymästä asti, mutta ylipäänsä olen huomannut kuinka paljon jostain syystä pidetään yllä sellaista harhaa, että lasten on helppo asennoitua isoihin muuttoihin, oppia uusia kieliä ja niin edespäin. Me muutamme muutaman vuoden välein, viimeksi mantereelta toiselle ja vaikka koulukieli oli tuttu niin todelliseen sopeutumiseen meni lapsilta kyllä silti mielestäni pitkään. Oikeastaan se koko ensimmäinen kouluvuosi oli sellaista selviytymistä ja sopeutumista. Onkin mielestäni tosi hyvä ja tärkeää, että otit puheeksi kuinka kielen oppiminen ja kaveripiirin mukaan pääseminen voi kestää lapsilta aika pitkäänkin. Joku muuttoa vasta suunnitteleva osaa tämän luettuaan ehkä paremmin varautua siihen mitä tuleman pitää.

    • Reply jujukas 15.2.2016 at 11:17

      Kiitos kommentistasi 🙂 Minulle tämä on tosiaan tärkeä asia ja todellakaan siitä ei puhuta minunkaan mielestäni tarpeeksi, että myös lapsille voi olla vaikeaa sopeutua isoihin elämänmuutoksiin ja he(kin) tarvitsevat niissä tukea. Olenkin jo pitkään seurannut blogiasi ja elämänvaiheitanne paikasta toiseen. Teillä on ollut kyllä isoja muutoksia, mutta toisaalta maailmankuva on varmasti lapsillakin avara ja loppujen lopuksi useampi kieli ja asuinmaa on rikkaus.

  • Reply -K- 15.2.2016 at 13:21

    Mielenkiintoista, mun täytyy joskus kirjoittaa tästä itse. Olen itse aikamoinen kielipuoli, en osaa edes äidinkieltäni suomea ja koulussa takkusi ruotsin ja englannin opettelu aina. Kun muutimme USA:han sain AMK-kertauskurssilta (eng) ykkösen, varmaan säälistä 😀

    Siksi mulle onkin aina ollut tärkeää, että meidän lapset oppivat kielen. Kolmen eri maassa asumisen jälkeen lapsemme puhuvat neljää eri kieltä. Kotona olemme aina puhuneet suomea, mutta jo kotoota pois muuttanut esikoinen puhuu huonoiten juuri suomenkieltä. Molemmat lapset ovat oppineet uudet kielet nopeasti, mutta kuopuksen kohdalla prosessia hidasti vähän ujous. Myös uuden vieraan kielen (englanti) oppiminen alakoululaisena vauhditti varmaan lasten kielten oppimista kun muutettiin Espanjaan, täällä heidän piti oppia katalaani ja espanja. Poika aloitti koulun 13-vuotiaana syyskuussa, joulukuussa hän piti katalaaniksi esityksen koko koululle koulun joulujuhlassa. Se oli aika huikeeta.

    • Reply jujukas 15.2.2016 at 13:52

      Kirjoittele ihmeessä aiheesta, varmasti kiinnostaa monia! Ja kiitos teidän kokemusten jakamisesta. Minä myös uskon, että jos ja kun lapsena oppii useamman kielen, niin lisäkielten oppiminen myöhemmin on helpompaa. Tai ainakin toivon näin olevan omien lasteni kohdalla.

  • Reply Ansku BCN 15.2.2016 at 14:30

    Mä suhtaudun hyvin intohimoisesti kieltenoppimiseen :D. Tarkoitan sitä, että mua kiinnostaa tosi paljon, miten uusi kieli opitaan. Itse en ole erityisen hyvä kielissä, mutta pärjään neljällä ihan hyvin. Lapseni taas ovat natiivitasoisia neljässä kielessä ja he tuntuvat oppivan uusien kielien alkeita tosi nopeasti. He myös osaavat imitoida vieraita kieliä tavalla, johon itse en pystyisi ollenkaan.

    Meillä lapsilla meni nelisen kuukautta uuden kielen (toisella espanja, toisella katalaani) oppimiseen ja vuoden päästä he olivat samantasoisia kuin luokkakaverinsa. Nykyään molemmat puhuvat noita molempia täysin sujuvasti ja lisäksi ovat enkussa natiiviryhmässä. Ja kotona vain suomea 🙂

    • Reply jujukas 15.2.2016 at 14:34

      Teillä on kyllä monta kieltä ja hienoa kuulla, että teillä lapset ovat omaksuneet uudet kielet noin nopeasti! Niinhän se tosiaan on, että olemme yksilöllisiä tässä(kin) asiassa.

  • Reply anna milano 15.2.2016 at 16:16

    Todella mielenkiintoinen ja älykkäästi pohdiskeleva teksti. Kielenoppiminen ja ennen kaikkea iskostuminen käyttöön on musta kiinnostavaa. Miten teillä puhekielen ohella ilmenee tunteiden ja spontaanien elämysten ilmaisu? Esimerkiksi mulla on ollut jo usean vuoden ajan arkipäivän käyttökielenä vieras kieli, mutta tilanteissa, joissa säihkähdän, tunteet pulppuavat selkeällä suomenkielellä. En myöskään osaa riidellä kovin rakentavassa hengessä italiaksi, vaan tosipaikan tullen kielenkäyttöni muistuttaa pikemmin rekkakuskin sadatusta.

    • Reply jujukas 15.2.2016 at 18:46

      Kiitos 🙂 Lapsillamme on muuten arkikäytössä muutama saksankielinen huudahdus/lausahdus, kuten Oo, Mann! Vaikka muuten eivät kieliä juuri sekoitakaan. Itse huomasin Suomessa joululomalla spontaanisti pyytäväni saksaksi anteeksi, kun melkein astuin kaupungilla pyöräilijän eteen.

  • Reply Mrs Finntastic 15.2.2016 at 16:23

    Itse kasvoin Suomessa kaksikielisenä jota olen aina arvostanut, kielistä kun ei ole koskaan haittaa, nyt puhun niitä jo 7! Olen samaa mieltä kanssasi, että lapset ovat erilaisia, veljeni ei ole yhtä kakskielinen kuin minä, eikä häntä hirveesti kielet myöskään kiinnostaneet, hän onkin sitten puolestaan paljon matemaattisempi kun mina!

    • Reply jujukas 15.2.2016 at 18:49

      Onpas sinulla monta kieltä käytössä! Kiinnostus on kyllä tärkeässä osassa kielten oppimisessa.

  • Reply Terhi / Muru Mou 15.2.2016 at 20:43

    Vaikka minulla ei lapsia olekaan, on silti mielenkiintoista lukea kuinka lapset oppii kieltä – ja kateeksi käy kun itsellä ei kielet tartu 😀 Vau, mahtava juttu esikoisen erinomainen saksan kielen taito! 🙂

    • Reply jujukas 15.2.2016 at 21:31

      Kiitos 🙂 Juu, ei minullekaan kielet niin helposti tartu. Eikä varsinkaan aksentitonta natiivitasoista kielitaitoa kovin helposti aikuisena saavuta.

  • Reply Meeri / Lapasesta lähti 17.2.2016 at 19:47

    Tosi mielenkiintoinen kirjoitus, niinikään kielitieteen kursseja käyneenä tämä tärppäsi! On kyllä aika hurjaa, kuinka lapset imuroivat ympäristöstä kieliä, vaikkei sekään toki alussa aivan kivutonta ole. Aikuisena ei samaan oppimistahtiin saati sisäistämiseen taida päästä millään, mutta toisaalta noin intensiivisellä kielikylvyllä pääsisi varmaan aika pitkälle jo. 🙂

    • Reply jujukas 18.2.2016 at 09:23

      Olen myös miettinyt, että jos aikuinen laitettaisiin samanlailla ummikkona pelkästään vieraskieliseen ympäristöön, eikä voisi turvautua muuhun jo osaamaansa kieleen, niin luultavasti aikuinenkin oppisi nopeammin. Toki on tutkitusti totta, että pikkulapsilla on herkkyys oppia mikä vaan kieli ja tämä herkkyys vähenee iän myötä. Tästä syystä muuten täällä Saksassa aloitetaan nykyään englannin kielen opettelu kouluissa jo ekaluokalla eli 6-7 -vuotiaana. Silloin se on vielä vähän helpompaa 🙂

  • Reply Liza in London 18.2.2016 at 13:00

    Todella mielenkiintoinen postaus ja hauskaa, että teidän lapset on kasvanut kaksikielisiksi, siitä on varmasti paljon hyötyä!

    Mä muistan edelleen hyvin, miten pelottavaa oli jäädä suomea puhumattomana tarhaan. Vaikka ymmärsin kaiken, mitä muut lapset mulle puhuivat (vaarini oli laulanut mulle paljon suomalaisia lastenlauluja), en osannut enkä oikein uskaltanutkaan ensimmäisinä päivinä vastata mitään. Loppujen lopuksi opin kuitenkin kielen parissa kuukaudessa natiivitasolle – mutta olin vasta neljävuotias, kuullut suomea aiemminkin vaariltani ja lisäksi puhuin jo valmiiksi kahta kieltä, mikä ilmeisesti osaltaan helpottaa uusien kielten oppimista. Tärkeintä ei kuitenkaan varmasti ole vauhti, vaan se lopputulos, kuten teidänkin keissi osoittaa. 🙂

    • Reply jujukas 18.2.2016 at 19:51

      Näinhän se on, ei se vauhti vaan lopputulos 🙂 Uskon kyllä, että lapsilleni on hyötyä saksan osaamisesta, vaikka se ei Euroopan ulkopuolella mitenkään merkittävä kieli olekaan.

  • Reply Rva K 4.3.2016 at 23:40

    Olipa kiva lukea teidän perheen kokemuksia kaksikieliseksi oppimisesta. Sulla on kyllä todella taitavat lapset. Ja olette te aikuisetkin rohkeita, kun muutitte maahan, jonka kieli ei suju ihan noin vain. Mun mielestä ihan käytännön asioiden ratkominen englanniksikin on välillä ollut haastavaa. Vai onkohan se vaan tämä englantilainen byrokraattisuus mistä se johtuu 😀

    Me ollaan kanssa täysin suomalainen perhe ja ollaan asuttu Englannissa 2 -vuotta. Esikoinen oli 4 -vuotias ummikko mennessään Nurseryyn 15h/vkossa. Täytyy sanoa, että lapsen temperamentti vaikuttaa kyllä todella paljon. Parit ekat kuukaudet hän oli tarhassa täysin hiljainen, mutta kotona ja lasten kanssa leikkiessä hän alkoi hyvinkin pian käyttää kieltä. Häntä ei virheet kiinnostaneet, vaan hän oli sitä mieltä, että hän osaa kyllä. Tuo 15 viikkotunnin tehoaltistuma oli hyvä pehmeä lasku koulutielle, mutta auttamatta liian vähän, että hän olisi oppinut puhumaan sujuvasti. Mutta pian koulun alettua syyskuussa 2015 hän jo kuulemma puhui kuin natiivi.

    Meidän taapero on myöskin luonteeltaan rohkea ja puhelias. Hän oli vajaa 6kk, kun muutimme Englantiin eli on kuullut kieltä jo hyvin varhain. Aloittaessaan tarhassa hän jo ymmärsi englantia. Hän alkoi puhua suomea verrattaen myöhään, vasta 2 -vuotiaana ja lähes samaan aikaan tarhan aloituksen kanssa, jolloin englanti ”hyökkäsi” mukaan samaan aikaan. Suomi vielä vanhempana kuin englanti.

    Meillä on myös pienet kaksoset. Nähtäväksi jää miten heidän kielensä lähtee kehittymään. Sanotaanhan, että kaksosilla on usein puheenviivästymää, koska heillä on oma kieli. Lisäksi sanotaan, että suuri perhe hidastaa kielen kehitystä. Ja kaksikielisyys. Hmmm.. haastetta kerrakseen. Mielenkiintoisia vuosia edessä 😉

    • Reply jujukas 4.3.2016 at 23:48

      Mielenkiintoista kuulla kokemuskia toisesta maasta! Teillä on ollut tosiaan lapset pienempiä kun meillä, jolloin todennäköisesti uusien kielten oppiminenkin on helpompaa kuin isommilla. Toki lapsen luonne ja monet muut asiat vaikuttavat. Ulkomailla asumisessa ja useissa kielissä on tok iaina haasteensa, mutta nähdäkseni myös paljon myönteisiä vaikutuksia ja hyviä puolia 🙂 Tsemppiä teillä elämään vieraalla kielellä! Se on aina rikkaus, mahdollisuus oppia ja kokea uutta!

  • Reply Virpi 12.5.2016 at 18:30

    Terveiset Baijerista! Ihan ensimmäiseksi pitää korjata tuo englannin opiskelu – Baijerissa se aloitetaan joko 3:lla tahi 4:llä luokalla (heh, tämän olen jo ehtinnyt unohtaa kun tuli viime kesänä kysyttyä tuttava perheeltä… Mutta missään nimessä englantia ei aloiteta ekalla luokalla). Tosin tämähän nyt on vähän niin, että Baijeri haluaisi muutenkin itsenäistyä ja irtisanoutua muusta Saksasta 😀

    Tämä tekstisi oli erittäin mielenkiintoinen! Tuleeko teillä muuten lapsilta ”mukana akanssa”, esim. ”haluan lähteä sinun mukana kanssa”. Itseäni erityisesti tämä rassaa tyttöni suomenkielessä, samoin voi tulla ”Hampaattoman kengät” ”Hampaaton kenkien” sijaan… Myös saksalainen sanajärjestys näyttää hiipivän suomen kieleen tytölläni. Tyttöni on siis 6-v ja aloittaa saksalaisen koulun syyskuussa. Minua tämä hirvittää, koska Baijerilainen koulusysteemi on kovin vanhoillinen ulkoalukuineen päivineen… Olemme asuneet Saksassa 4,5 vuotta, josta tyttöni on ollut päiväkodissa 3,5 vuotta – aluksi vuoden enlanti-saksa päiväkodissa, jossa ei oppinut kyllä kumpaakaan kieltä ja sitten täysin saksalaisessa, jossa kesti useamman kuukauden ennenkuin hoitajat ymmärsivät tyttöäni. Olimme kuitenkin käyneet erinäisissä harrastuksissa tytön kanssa saksaksi ihan alusta asti ja kavereitakin toisella oli, saksalaisia siis. Vieläkin tyttöni tekee saksassa virheitä, jotka karskahtavat minunkin korvaani (en osannut saksaa kun muutettiin tänne, enkä ole kielipää, mutta monen monituista kurssia olen käynyt – omaan matikkapään johon kieliä on vaikea saada tarttumaan lukuunottamatta englantia, joka on kuin toinen äidinkieli (olin vaihtarina aikoinani)). Meillä tyttö myös ujompi ja ihan alussa huomasin, että vetäytyi pois muiden lasten seurasta kun huomasi, että puhuivat toista kieltä ja edelleenkin puhuu vanhempien ihmisten kanssa todella vähän, ujostelee siis ja ihan kaikkien ihmisten kanssa odottaa, että toinen puhuu, jotta tietää kumpaa kieltä käyttää vai ymmärtääkö itse mitään… Jännityksellä odotan, että miten lähtee jutut sujumaan koulussa kun tyttöni on selkeästi ”vaikeata” ymmärtää korjauksia kielen suhteen, oli sitten kyseessä kumpi tahansa kieli ja no, tää on Baijeri, jossa ei virheitä siedetä… Mielenkiintoista sen sijaan on, että tyttöni on osoittanut selkeää mielenkiintoa niin lukuja (jopa laskemista kohtaan!) ja kirjaimia kohtaan ja suomeksi on aloitettu harjoittelemaan lukemista, koska saksaksi me ei sitä pystytä harjoittelemaan. Tää mielenkiinto on syttynyt esikoulusta – ihan loistava esikoulu siis tällä kun on myös laskemista noilla ja tiedettä (siis kyllä: on erinäisiä projekteja ja haukkoja on käynyt eskarissa esitelyssä jne.) ja käyvät vaikka ja missä paikoissa, myös Münchenin keskustassa!

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 12.5.2016 at 20:38

      Kiitos pitkästä viestistäsi! Olen kuullut moneltakin taholta, että Baijerissa moni asia on vielä toisin tai siis ehkäpä juurikin vanhoillisemmin. Kuten minäkin mainitsin kirjoituksesani, kaikki lapsieni ovat todella ujoja, eivätkä uskalla puhua saksaa esimerkiksi vieraille ihmisille. Vasta nyt juuri 10 täyttänyt esikoiseni uskaltaa vastata vieraampienkin aikuisten kyselyihin. Ja kielitaidosta ei ole siis lainkaan kyse, vaan siitä uskalluksesta. Ei uskaltaisi suomeksikaan. Me emme ole kotona lainkaan opetelleet saksaksi lukemaan tai kirjoittamaan, vaan annan koulun hoitaa sen puolen. Itse koen jpa niin, että teen vain hallaa lapsille, jos opettaisin heitä omilla puutteellisilla taidoillani. Toki sanakirjasta joskus tulee joku sana etsittyä, jos lapsi sitä kysyy koulutehtävää varten. Uskoisin, että teillä koulu alkaa kyllä sujumaan hyvin, kun tyttö kasvaa ja rohkaistuu koko ajan. Ja jos tarvitsee jotain erityistukea, niin kyllä sitä varmaan siellä on saatavilla? Täällä päin ainakin ihan tavallisesti lapset käyvät puheterapiassa tai lukuopetuskessa (tosin valitettavasti yksityisillä, koulu ei tukiopetusta tarjoa). Meidän tytöistä yksi käy puheterapiasa, koska tarvitsee saksan lukusiiin äänteisiin opetusta, ei ole oppinut niitä itsekseen. Tämä terapia on täysin ilmaista meille. Minulla nuorin on juuri 5-vuotta täyttänyt ja aloittaa eskain ensi syksynä. Meidän päiväkodissamme ei esimerkiksi laskemista tai kirjaimiakaan opetella (Tekevät esim käsitöitä, puutöitä, kasvimaata jne), joten me olemme kotioloissa harjoitelleet näitä lapsen kiinnostuksen mukaan. Tästä postauksestani saa hyviä vinkkejä miten suomea voi kotona harjoitella https://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2016/04/14/vinkkeja-lasten-suomen-kielen-yllapitoon-ja-parantamiseen/

    Leave a Reply