Kävin viime viikonloppuna Juupajoen rotkolla retkellä. Retkiseuraksi sain melkein 7-vuotiaan kummipoikani Eliaksen ja hänen 12-vuotiaan sisarensa Kiian. Olin kuullut, että Juupajoen rotkolle on tehty hieno polku, jossa on erilaisista luonnonmateriaaleista tehtyjä satuhahmoja. Mietin, mahtaako polku olla ihan liian lapsellinen 7- ja 12- vuotiaille, mutta päätin ottaa riskin…
Kyllä, minä kaupunkilaiskermaperse, joka ei lähde mielellään kävelylenkille edes Kaupin maastoon. Minun retkeilyhistoriani on seuraavanlainen: Vuonna 2003 kiipesin Muonion leirikouluretkellä Taivaskerolle ollessani 11- vuotias ja uhosin, että en enää koskaan kiipeä mihinkään. Vuonna 2015 löysin itseni taivaltamassa Cinque Terressä Corniglian kylästä Vernazzaan. Viimeistään matkan puolivälissä 30 asteen helteessä vannoin, että en enää ikinä, milloinkaan kiipeä enkä vaella yhtään mihinkään. Siksi lähestyin Juupajoen rotkoakin pitkän pohdinnan jälkeen edellämainittujen traumojen kolkutellessa takaraivossa. Juupajoen rotko on n. 30 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Se on jääkauden muovaama, jopa 30 metriä syvä rotkolaakso, jonka pohjalla virtaa joki. Alueella on useita luontopolkuja, joiden varrelta pääsee tutustumaan rotkon ainutlaatuiseen luontoon. (lähde)
Suuntasimme Tampereelta autolla jälleen kohti Mänttää, mutta käännyimme vasemmalle noin 15km Oriveden jälkeen. Kantatie 58:lta oli hyvät kyltit rotkon parkkipaikalle asti. Ei muuta kun reput selkään ja mentiin. Kamera pidettiin käden ulottuvilla ja luvassa on melkoinen kuvapläjäys!




























Lyhyt, eli keltainen reitti oli kyllä todella lyhyt ja erittäin helppokulkuinen. Reitin päätteeksi mietimme, olisiko pitänyt mennä vielä punainen reitti samaa vauhtia. Eväitä syödessämme alkoi kuitenkin sataa ja punainen reitti oli hyvin jyrkkää ja mm. puunrunkoista maastoa ja totesimme yhteistuumin sen olevan varmaan aika liukas. Ensi kertaan siis. Keltainen reitti, hyvin pitkän kaavan eväshetki mukaan lukien kesti tunnin verran. Rotkon läheisyydessä ei ole yleisiä vessoja, joten lasten kanssa liikkuessa kannattaa pysähtyä menomatkalla vaikka Kantatie 58:n Juupajoen risteyksessä olevalle huoltoasemalle. Lisäksi eväät kuuluvat olennaisena osana tälle retkelle.
Suosittelen Juupajoen rotkoa äärimmäisen helppona luontokohteena kaikille muillekin raittiin ilman myrkytystä pelkääville, joiden jokaviikonloppuiseen ohjelmaan kuuluu ennemmin museot kuin luontopolut! Tämän retken pystyy toteuttamaan vaikka arki-iltana, riippuen tietysti mistä päin Suomea retkelle starttaa. Äärimmäisen helppoa, rappuset alas ja rotkon kaunein luonto on käsillä. Myös retken lapset tykkäsivät kovasti tai ainakin niin väittivät!

-Laura
1 Comment
Ihan mahtavaa, että panostetaan näihin lyhyisiin, lapsille sopiviin ulkoilureitteihin. Hahmojen bongailu saa varmasti monet lapset (ja lapsenmieliset) innostumaan. Ovathan perinteiset luontotaulutkin kivoja, mutta nämä hahmot ovat kivaa vaihtelua.