Suomen suurin matkablogiyhteisö

Juupajoen rotko- kaupunkilaisen helppo luontokohde

Kävin viime viikonloppuna Juupajoen rotkolla retkellä. Retkiseuraksi sain melkein 7-vuotiaan kummipoikani Eliaksen ja hänen 12-vuotiaan sisarensa Kiian. Olin kuullut, että Juupajoen rotkolle on tehty hieno polku, jossa on erilaisista luonnonmateriaaleista tehtyjä satuhahmoja. Mietin, mahtaako polku olla ihan liian lapsellinen 7- ja 12- vuotiaille, mutta päätin ottaa riskin…

Kyllä, minä kaupunkilaiskermaperse, joka ei lähde mielellään kävelylenkille edes Kaupin maastoon. Minun retkeilyhistoriani on seuraavanlainen: Vuonna 2003 kiipesin Muonion leirikouluretkellä Taivaskerolle ollessani 11- vuotias ja uhosin, että en enää koskaan kiipeä mihinkään. Vuonna 2015 löysin itseni taivaltamassa Cinque Terressä Corniglian kylästä Vernazzaan. Viimeistään matkan puolivälissä 30 asteen helteessä vannoin, että en enää ikinä, milloinkaan kiipeä enkä vaella yhtään mihinkään. Siksi lähestyin Juupajoen rotkoakin pitkän pohdinnan jälkeen edellämainittujen traumojen kolkutellessa takaraivossa. Juupajoen rotko on n. 30 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Se on jääkauden muovaama, jopa 30 metriä syvä rotkolaakso, jonka pohjalla virtaa joki. Alueella on useita luontopolkuja, joiden varrelta pääsee tutustumaan rotkon ainutlaatuiseen luontoon. (lähde)

Suuntasimme Tampereelta autolla jälleen kohti Mänttää, mutta käännyimme vasemmalle noin 15km Oriveden jälkeen. Kantatie 58:lta oli hyvät kyltit rotkon parkkipaikalle asti. Ei muuta kun reput selkään ja mentiin. Kamera pidettiin käden ulottuvilla ja luvassa on melkoinen kuvapläjäys!

Rotkolle ei valitettavasti pääse mitenkään esteettömästi, mutta asia oli kyllä selvästi ilmoitettu jo Juupajoen kunnan nettisivuilla.
Ensimmäinen hahmo tervehtii jo polun ensimetreillä.
Polun alusta oli pitkät, jyrkät raput alas rotkon pohjalle.
Reitit oli hyvin merkitty ja päätimme aloittaa varovaisesti keltaisella reitillä, kun reitin haastavuus ja korkeuserot eivät olleet vielä tiedossa. (Lue: kuvittelin, että kiipeämme kynnenaluset mullassa ylös mäkiä ja laskemme mäkeä alas housut kurassa)
Reippaat retkeläiset polun alussa!
”Laura, Laura, kato mikä tuhatjalkanen!”
Tätä melkein 7-vuotiasta metsän hahmot puhuttelivat ihan täysin!
Pöllöperhe on tainnut hieman kärsiä kesän ja alkusyksyn keleistä…
Käärme bongattu!
”Laura, tuu jo!”
Reitillä riitti ihmeteltävää ja hahmoja oli joka puolella. Osa hahmoista oli punaisen reitin puolella, joten kaikkia emme tällä retkellä nähneet.
Pieni kurkistus punaiselle reitille!
Ensimmäinen eväspaikka, maltoimme vielä hetken.
Rotkon luonto oli todella upea!
Pienemmätkin retkeläiset olivat ihan fiiliksissä hienoista silloista ja vesistöjen ylityksistä.
Siiliperhe on hieman kärsinyt kesän kuumuudessa.
Retken paras hetki, eväshetki!
Kaakaot, eväsleivät ja limpparit kaivettiin repuista. Makkaranpaistomahdollisuutta ei tällä rotkolla ole, joten omat voikkarit mukaan ja roskat pussissa kotiroskikseen!
Tällä oikeanpuoleisella kaverilla oli kokoa ja hurja ulkonäkö!
Tätä salaman halkaisemaa puuta pohdimme ensin retken extremeosuudeksi, mutta jätimme kuitenkin kokeilematta onneamme!
Keltaisen reitin viime metreiltä

Lyhyt, eli keltainen reitti oli kyllä todella lyhyt ja erittäin helppokulkuinen. Reitin päätteeksi mietimme, olisiko pitänyt mennä vielä punainen reitti samaa vauhtia. Eväitä syödessämme alkoi kuitenkin sataa ja punainen reitti oli hyvin jyrkkää ja mm. puunrunkoista maastoa ja totesimme yhteistuumin sen olevan varmaan aika liukas. Ensi kertaan siis. Keltainen reitti, hyvin pitkän kaavan eväshetki mukaan lukien kesti tunnin verran. Rotkon läheisyydessä ei ole yleisiä vessoja, joten lasten kanssa liikkuessa kannattaa pysähtyä menomatkalla vaikka Kantatie 58:n Juupajoen risteyksessä olevalle huoltoasemalle. Lisäksi eväät kuuluvat olennaisena osana tälle retkelle.

Suosittelen Juupajoen rotkoa äärimmäisen helppona luontokohteena kaikille muillekin raittiin ilman myrkytystä pelkääville, joiden jokaviikonloppuiseen ohjelmaan kuuluu ennemmin museot kuin luontopolut! Tämän retken pystyy toteuttamaan vaikka arki-iltana, riippuen tietysti mistä päin Suomea retkelle starttaa. Äärimmäisen helppoa, rappuset alas ja rotkon kaunein luonto on käsillä. Myös retken lapset tykkäsivät kovasti tai ainakin niin väittivät!

-Laura

Previous Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin 18/10/2020 at 09:58

    Ihan mahtavaa, että panostetaan näihin lyhyisiin, lapsille sopiviin ulkoilureitteihin. Hahmojen bongailu saa varmasti monet lapset (ja lapsenmieliset) innostumaan. Ovathan perinteiset luontotaulutkin kivoja, mutta nämä hahmot ovat kivaa vaihtelua.

  • Leave a Reply