Enpä olisi koskaan uskonut, että kirjoitan matkablogiini Mänttä-Vilppulasta! 😁 Niin siinä kuitenkin kävi, että toisella lomaviikollani halusin mennä käymään jossakin museossa tai taidenäyttelyssä ja Mänttän Serlachius-museoilla oli houkuttelevin kattaus 200km säteellä Tampereelta. Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti!
Mänttään on Tampereelta noin 90km ja tunnin ajomatka. Aloitimme päivän Serlachius Gösta-museosta, joka on noin 2km Mäntän keskustasta Vilppulaan päin. Elimme vaarallisesti ja suunnistimme (ja selvisimme perille) pelkästään opastekylttien perusteella. 😂 Göstassa oli esillä mm. Petri Eskelisen interaktiivisia veistoksia, joita pääsi myös kokeilemaan itse. Itse pidän eniten valokuvanäyttelyistä ja Nanna Hännisen retrospektiivinen näyttely oli Serlachius-museoiden tämän hetken tarjonnasta eniten minun mieleeni.
Lisäksi Göstassa oli esillä italialaista nykytaidetta, joka oli todella mielenkiintoista, vai mitä pidätte alla olevasta päivämääräleimasimella tehdystä taideteoksesta?
Lisäksi Göstassa oli esillä perinteisempää ja arvostettua taidetta. Hugo Simbergin teokset ovat mieleeni ja tämä ”Tuonelan porteilla” niminen maalaus puhutteli. Jos Simbergin taide kiinnostaa, kannattaa ottaa suunnaksi Tampereen Tuomiokirkko, joka on varsinainen Simbergin kädenjäljen taidonnäyte.
Akseli Gallen-Kallelan Tuonelan matkalla
Göstan näyttelykierrosten jälkeen olikin jo kova nälkä ja suuntasimme klo 13.15 Gösta-museon kovasti kehuttuun ravintolaan. Ravintolassa oli paljon tyhjiä pöytiä ja meille ilmoitettiin ilman kummempia selityksiä, että seuraavan kerran lounaalle pääsisi klo 15 ja pöytävarauksen kautta. Täytyy sanoa, että jäi vähän paska maku tästä kokemuksesta. Ei tullut mieleeni, että Mänttään tarvisi tehdä pöytävaraus…. Eli ole sinä meitä fiksumpi, jos keksit suunnata Mänttään taidematkalle!
No, suuntasimme muualle lounaalle ja Serlachius museo nro 2:seen eli Gustaf-museoon. Gustaf sijaitsee ihan Mänttän keskustassa, nykyistenkin paperitehtaiden välittömässä läheisyydessä järven rannalla.
Gustaf-museon ensimmäisessä kerroksessa oli pysyvä Paperiperkele-näyttely, joka kertoi G.A Serlachiuksen elämästä myös äänitteiden muodossa. Kierros oli hyvin erilainen mitä kuvittelin, mutta se antoi paljon uutta informaatiota Mänttästä ja sen paperi-imperiumin synnystä.
Pohjoismaiden Osakepankin ovet, tehty pronssista vuonna 1904
Mietin, että ompa siinä komeet ovet vanhassa tehtaanjohtajan huushollissa. Pankin ovethan ne tietysti olivat! Pankkien merkitys noina aikoina nousi esiin monesti Paperiperkele-näyttelyssä ja olisi kieltämättä ollut mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa noina aikoina…
Esteettömyys
Molemmat museot olivat useammassa kerroksessa ja esteettömiä sisätiloiltaan, joka paikassa oli rampit ja invavessojakin oli monessa paikassa. Göstan hissit olivat melko pikkuruisia, mutta ehkä sinne mahtuu sisään pyörätuolilla… Molempien museoiden pihojen parkkipaikat olivat hyvin haasteelliset, invapaikkoja oli vain muutama ja Gustafin piha haasteellista mukulakiveä ihan kahdella lenkkarilla kulkevallekin. Göstan invapaikat oli aika heikosti merkitty, ne sijaitsevat sisäänkäynnin vieressä, parkkipaikka kun on pienen hiekkatien päässä. Eli invakortilliset, rohkeasti vain autolla kohti pääovia Göstaan mennessä.
Musta tuli samalla reissulla virallisesti mummo! Hankin viimein oman museokorttini. 69e vuosihinnalla pääsee vierailemaan ilmaiseksi kaikissa Suomen museoissa, joten se maksaa äkkiä itsensä takaisin jos museokäyntejä tulee edes muutama vuodessa. Yhteislippu Serlachius-museoihin olisi maksanut aikuiselta 10e.
Summa summarum; Jos pitäisi valita jompi kumpi museo vierailukohteeksi, suosittelen ehdottomasti Gösta-museota ja lounasta museon ravintolassa, sen pöytävarauksen kera. Tsekkaa aukioloajat täältä.
Museoiden jälkeen kannattaakin ajaa nilkka ojossa vaikka Tampereelle shoppailemaan, sillä jonkinlaisessa shoppailupaikan maineessa edelleen oleva Myllyranta putiikkeineen muistuttaa nykyään 1995-vuoden alehallin poistolaaria. Vai mitä olet itse mieltä tästä tyylinäytteestä? 😉
-Laura
2 Comments
Gustafin hisseihin mahtuu ja invapaikalta ei tarvi kelata sen mukulakivipihan läpi. Pyörätuolilla pääsee sisään eri ovesta.
Göstassa pääsee tuolilla liikkumaan erittäin hyvin, mutta ylimpään kerrokseen on erillinen pieni, alkuperäinen hissi, johon ei välttämättä omalla tuolilla mahdu. Museolla hissiin on varattu oma pyörätuoli. Muut hissit todella tilavia. Göstan invavessa erittäin hyvä.
Invapaikoilla on ollut aina tilaa molemmilla museoilla.
Hei Kati! Kiitos viestistäsi ja asiantuntevista tarkennuksista ja yksityiskohdista museoiden esteettömyydestä! 😊👍🏻