Suomen suurin matkablogiyhteisö

Matkabloggaajan koti

Hola hola!

Koronakevät on kääntynyt kesäksi! Matkailu lähimaihin alkaa pikkuhiljaa vapautumaan ja tähän aiheeseen palaammekin toivottavasti erittäin pian! Tämän kevään olen kuitenkin tehnyt vain mielikuvamatkailua ja yrittänyt tehdä fasiliteetit mahdollisimman suotuisaksi tämänkaltaiselle matkailulle. Siksi haluankin esitellä teille pieniä palasia matkailuaiheisesta kodistani! (Tätä en olisi uskonut itsekään!) Osa tavaroista on tuotu reissuista ja osa vaan muistuttaa itseäni siitä itsestään.

Aloitetaan suurimmasta hulluudesta, niistä matkamagneeteista. Niistä kerroinkin jo aiemmassa postauksessani Lauran tarakalla- Leidi blogin takana– postauksessa mutta niitä ei voi liikaa hehkuttaa.

Valitettavasti minulla on vain pieni, vanhanaikainen jenkkikaappi, johon ei mahdu mieletöntä määrää magneetteja. Siksi jouduin hankkimaan erillisen magneettiseinän näille aarteilleni. Kaikissa magneeteissa on pohjassa lappu koska ja miltä reissulta olen magneetin hankkinut tai keneltä ja milloin olen sen saanut. Magneetteja on tällä hetkellä noin 160kpl. En koskaan pysy laskuissani kun yritän laskea niiden tarkkaa määrää. Lisää mahtuu vielä ainakin leipälaatikon kanteen ja kylkiin! 😉

 

Minne matkattaisiin tänä aamuna?

 Welcome to Jungle! Pitkään metsästämäni musta päiväpeitto löytyi viime viikonloppuna Tuurista, jossa on muuten ihan valtava sisustusosasto! Sinne kannattaa lähteä kauempaakin, komppaa vantaalainen ystäväni jonka ostokset mahtuivat juuri ja juuri autoon…

Ihana matkailuaihainen tapetti oli sisustussuunnittelija Marika Piekkalan keksintö, joka kävi asunnossani ennen muuttoani. Asuntoon lisättiin säilytystilaa ja tehtiin asuntoa minun näköisekseni. Tämä tapetti oli hänen ehdotuksensa ja rakastan sitä! Verhot tulivat juuri 87v mummuni ompelukoneen käsittelystä.

Kampauspöytä on varsinainen sukukalleus tunnearvonsa, tuskin hintansa puolesta, sillä se on vuonna 1910 syntyneen isoisoäitini peruja. Tarina ei kerro hankintavuotta, mutta vanha se on. Myös kampaustuoli kuuluu settiin, sen päällystin uudelleen hiljattain. Varsinaisen kätevä emäntä!

Nämä hatut ovat mielestäni niin sympaattiset. Olen ostanut joitakin reissuiltani, toreilta ja varsinaisen löydön tein kun tyhjensin isovanhempieni asuntoa. Pohjassa on aina jokin mietelause. 😌

Aamen!

Tässä kohtaa joudun tuottamaan hieman pettymyksen, sillä olkihattua eikä unisiepparia ei ole kannettu kotiini maailman ääristä, vaan sisutuskaupasta.

Kuvan lasikoriste oli aiemmin ikkunaa vasten, nyt se etsii hieman paikkaansa. Se on tuliainen ensimmäiseltä Turkin matkaltani äitini kanssa ollessani 10-vuotias. Turkki oli vielä silloin hieman tuntemattomampi matkakohde ja Alanyassa oli ihan toisenlaista eksotiikkaa kuin nykypäivänä…

Unelmia ja nähtyjä paikkoja korkkitauluun merkattuna. Valkoiset ovat käytyjä paikkoja, mustat prätkäreissuja ja puunväriset suunniteltuja tulevia reissuja. (Täytyy mennä nastaostoksille)

Olisi mahtavaa kertoa, että tämä taikalamppu olisi ostettu Akraban markkinoilta Abun varastaessa samalla omenaa kauppiaalta, mutta tämä on kuitenkin Dubaista. Jos tätä oikein hieroo, ehkä Will Smithin näköinen henki tulee lampusta ulos ja toteuttaa kolme toivettani?

Tämä maatuska on ostettu viime kesänä Minskin matkalta Viipurin kauppahallista. Varsinkin tämä Minskin matka saa aina miettimään, että kyllä maailmassa on niiin paljon nähtävää. Sitä ei vaan osaa kaivata ennen kun tietää mistää jää paitsi.

Olkkari on yhtä kirjava kuin sen asukkikin! Tiilitapetti on sisustussuunnittelija Marika Piekkalan keksintö kuten makkarinkin tapetti. Viidakkoaiheisia tyynynpäällisiä lukuuonottamatta sohvan tyynynpäälliset ovat myös mummuni käsialaa. Ihanan kaunotar ja kulkuri -sohvatarjottimen toin muistaakseni Nizzan reissulta muutama vuosi sitten. Siitä voisi kirjottaa ihan oman kirjan, mitä kaikkea olen onnistunut tunkemaan matkalaukkuun ja mitä kaikkia tuliaisia olen tuonut sylissäni lentokoneessa kotiin…

Tämän ihanan, alkuperäisen Singerin ompelukonepöydän sain tuttavalta. Putsasin sen ja hankin lasin tason päälle ja se ajaa nyt tv-tason virkaa. Lasin alle täytyy vielä hankkia kunnolliset huopatassut, niiden puuttuessa lasinaluiset kelpaavat erinomaisesti. Pöydässä kiinni olleen ompelukoneen merkinnät paljastivat koneen valmistuspäiväksi 13.12.1921. Ensi vuonna päästänkin juhlimaan pöydän satavuotisjuhlia!

Tässä on ehdoton lemppari matkamuistoni! Upea karikatyyripiirros on Prahasta keväältä 2015. Taiteilija onnistui tallettamaan sisimmän olemukseni, vaikka seisoin piirroshetkellä melko väsyneenä päivän kulkemisesta, ilman tsemppipeukkuja. Musta makrameeamppeli on ystäväni käsialaa ja taulun alla olevat kasvit purkkeineen löytyivät Tuurista.

Pikkuruisessa keittiössäni ei ole verhoja, mutta kaktukset roikkuvat lasikennoissaan ikkunalaudasta.

Pikkuruinen eteläparvekkeeni sai eilen uuden, leikkisän tabletin Tuurista.

Siinä muutama kurkistus matkailuhenkiseen kotiini! Täytyy sanoa että rakastan ”uutta” kotiani ja sen tyyliä. Monessa esineessä on itselle tärkeitä muistoja ja tunnearvoa.

Mitä matkailuaiheisia yksityiskohtia sinun kotoasi löytyy tai keräätkö joitakin tiettyjä matkamuistoja jokaisesta matkakohteesta?

-Laura

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Noora / Seikkailumielellä 15/06/2020 at 21:55

    Magneettisieppo täälläkin, tosin keräilen magneetteja vain omilta reissuiltani, joten ne mahtuvat vielä nippa nappa jääkaapin oveen 🙂 Jos omaa kotia oikein matkailusilmällä katsoo, näkyy siellä täällä muistoja reissuista – valokuvakirjat Tallinnan Fotografiskasta, pieni kivikokoelma eri maiden rannikoilta, festivaalijuliste Cannesista ja peltirasiat Espanjasta osuvat tässä ensimmäisenä silmiini. Matkoilta on kiva upottaa pieniä muistoja kotiin, kunhan ne (magneetteja lukuun ottamatta) eivät ole ihan puhdasta turistirihkamaa.

  • Leave a Reply