Suomen suurin matkablogiyhteisö

MP-messut 2020 ja Hotelli Simonkenttä

Hiiohoi! Mp-messuviikonloppu on taas tältä vuodelta takana! Taas muistan, miksi 5pv/vk työskentelevän ihmisen on syytä levätä ja pitää vapaata viikonloppuna. Mp-messuviikonloppu oli tosi hauska ja aika meni superäkkiä, mutta 8h seisominen molempina päivinä sekä maanantain koulutuspäivä tuntuu kropassa ja olen paikkaillut viikonlopun hässäkää koko tämän viikon 8-9h yöunilla.

Olin koko viikonlopun PeterPanBiken osastolla kertomassa omia kokemuksiani PPB-matkoistani. Oli tosi mukava jutella ihmisten kanssa ja kysellä matkasuunnitelmia. Myös omatoimimatkailijoiden kanssa tuli juteltua paljon ja jaettua parhaat vinkit mm. Venäjän ja Valko-Venäjän rajojen ylityksiin. Te tiiätte mitä tarkotan! 😉

Jaoin ahkerasti myös Lauran tarakalla-käyntikortteja ja kävin hieromassa mahdollisia yhteistyökuvioita… Näistä myöhemmin keväämmällä!

Haihou, let’s go! Lauantaina lähtö klo 8.15 Mansesterista kohti Helsinkiä.

Minulla ja naisten matkojen vetäjällä Riitalla oli myös puheenvuoro Tie vie-lavalla lauantaina klo 12.30. Riitta kertoi reissuista matkanjohtajan näkökulmastaan ja minä matkalaisena. Ladys reissut kiinnostavat kovasti ja samoin Venäjän matkat. Molemmilla olleena, täydellinen paketti Lady’s Imperial Russia onkin heti heinäkuun alussa ja sinne saatiinkin muutama uusi matkakaveri. Vielä on tilaa ja voin luvata, että matkaseura on huikea! Muutama Ladys Andalucia ja Toscana reissuilla ollut leidi lähtee mukaan ja reissun naurun taso on taattu.

Tän takia poseeraan aina valokuvissa. Muuten näytän siltä että olen imaissut huuleni…

Sunnuntaina, kun messuilla on rauhallisempaa, kävin kokeilemassa Harrikoita (🤮😉). Ihan äkkiä en ala customimimmiksi, mutta syy harrikoiden kokeiluun on tuleva Route66. Kuten taisin kertoakin, USA:ssa on vuokrattavissa käytännössä vain harrikoita ja kävin koeistumassa minulle sopivinta mallia. Tämä Fat Boy 114 osottautui sopivimmaksi ajoasennoltaan ja pyörän kokokin tuntui sopivalta. Kokeilin myös mm. Heritagea, mutta se tuntui kuin olisin ajanut risteilyalusta. Fat Boy tuntui siltä, että sitä voisi oikeasti ajaa ja nimenomaan siten, että minä vien pyörää eikä pyörä minua. Myyjä varoitteli minua, että pyörässä ei sitten ole pleksiä. En selvästi ymmärtänyt mistä oli kyse, sillä vastasin että ”mulla on umpikypärä”. 😄 Myyjä nauroi ja kehui positiivista asennetta… 🤣 Pyörän perään keltainen duffelini ja lets mentiin! Melkein tekis mieli kaivaa duffeli olohuoneen lattialle ja alkaa pakata jo nyt 🤣 Ehkä maltan vielä hetken, duffelikin käy tässä välissä ainakin Etelä-Afrikassa ja Venäjän reissut olisi tarkoitus tehdä tällä kertaa yhden repun taktiikalla.

Messuilla oli jos jonkin näköistä osaajaa. Tämä kaveri maalasi jonkinlaisella hiilenpätkällä vapaalla kädellä mallina olevaa ensimmäistä sähköharrikka-mallia. Hän oli tullut New Yorkista asti ja esitteli huikeita piirrustustaitojaan Lahden Ace Cornerin ja moottoripyörämudeon ständillä.

Oletko käynyt Lahden moottoripyörämuseolla? Jos et vielä ole käynyt, on se asia korjattava ensi tilassa!

Kuten jokainen motoristi tietää, Suomi on täynnä toinen toistaan hienompia kesäkahviloita joista suurin osa on vielä motoristiystävällisiä. Cafe Lättis Pilpalassa on tällainen. Kaffet voi juoda terassilla ja hakea tuoreet pullat junanvaunusta. Tässä kahvilassa riittää kuvattavaa ja kerrottavaa vaikka yhden postauksen verran, palataan siihen kesällä.

Yövyin Scandic Hotel Simonkentässä Helsingin keskustassa lauantaista maanantaihin. Maanantaille sattui sopivasti päivätöiden koulutuspäivä Helsinkiin ja jäin nauttimaan hotellielämästä myös toiseksi yöksi. Muuten olisin ollut kotona sunnuntaina klo 19-20 aikaan Tampereella ja juna Helsinkiin olisi lähtenyt maanataina klo 7.00 eli herätys olisi ollut siinä klo 05 pintaan… Mä rakastan hotellissa asumista, siinä on sitä jotakin. Huoneeni 5. kerroksessa oli oikein siisti ja tilava ja sinne mahduin komeasti omien romujeni kanssa. Nukuin molempina öinä kuin nuijanukutuksen saanut.

Maanantain pika-aamupala 10 minuutissa, ennen kun lähdettiin kollegan kanssa ratikalla kohti koulutusta. Ei ihan ruokaympyrän mukainen mutta parempi näin kuin pelkän kahvin voimalla.

Scandic Simonkentän aulasta

Lauantaina kävin syömässä pk-seutulaistuneen ystäväni kanssa. Ravintolaksi valikoitui töölöläinen Mama Rosa. Erinomainen valinta. 👍🏻 Ravintola oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, joten pöytävaraus on ehdoton. Ravintola ei kuulu mihkään ketjuun ja on aina erityisen mukava kannattaa yksityisyrittäjää.

Pöytävarauksemme oli klo 20.30. Söimme pitkän kaavan mukaan alkupalasta jälkiruokaan. Alkupalana söin lohitartarin avokadolla, pääruoaksi parma-pizzan ja jälkkäriksi ihanan vanilja pannacotan.

Palvelu oli todella ystävällistä ja ruoakin oli todella hyvää, mutta valitettavasti pääruoat saapuivat pöytään 1h 15min tilauksen jälkeen, eikä pitkästä odotusajasta ilmoitettu mitenkään etukäteen. Vaikka ystävän kanssa juteltavaa oli paljon, alkupaloista huolimatta nälkä painoi rankasti päälle messupäivän lounaan jäljiltä.

Mamma Rosaan tulee mentyä varmasti jatkossakin, toivotaan että pitkä odotusaika oli poikkeus eikä sääntö.

Helsingissä on kiva käydä, mutta kyllä täällä Tampereella on ihmisen hyvä asua. Mp-messut nostivat ajokuumetta ja aamukampa kevään ensimmäiseen prätkäreissuun Venäjälle on melkein kaivettu esiin. Monet uudistavat niin ajopelinsä kuin ajovarusteensa messuilla, mutta itse ostin tällä kertaa vain uudet kesähanskat ja panostin niihin tasan 10 euroa. Ne ovat hyvä lisä nahka- ja neopreenihanskojeni kaveriksi. Kärpäset ja ampiaiset napsahtelevat vauhdissa melko ikävästi paljaisiin käsiin ja näissä uusissa hanskoissa on myös kovikkeet rystysille. Toki toivon ettei niiden laadukkuutta tarvitse testata käytännössä. Minskin matkalla käytössäni olleet ylisuuret, erityisen kauniit oranssi-vaaleansiniset KTM-hanskat palautin isälleni.

Kävitkö MP-messuilla? Kävitkö jutulla PeterPanBiken osastolla? Saitko messuilta jotain uutta vai onko MP-messut jo ”niin nähty”?

-Laura-

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply