Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ladys Toscana prätkämatka 6/6, kotimatka ja seuraavat suunnitelmat

Niin kuin kaikki hauska, tämäkin lysti loppui sunnuntaina. Kävimme aamupalalla ja kokoonnuimme etuterassille.

Talon oliiviöljyt vielä mukaan, jos laukku ei ollut jo menomatkalla saanut ”extra heavy” tarroja kylkeensä!

 

Mahtuisko vielä pari pulloo viiniä?

Tuuli ja Virpi jäisivät vielä jatkamaan lomaansa Firenzeen ja me muut palaisimme Münchenin vaihdon kautta Helsinkiin.

Kuvassa Merja, Paula, Maarit, Riitta, Tuuli, Laura, Sanna, Jaana ja Virpi. Virpillä jäi tällä kertaa ajohommat väliin murtuneet käden vuoksi, mutta päätti kuitenkin nauttia lomastaan muilla tavoin.

Tuuli ja Virpi ottivat oman taksin Firenzen keskustaan ja me muut suuntasimme tilataksilla kohti lentokentää. Olimme tosi aikaisin liikkeellä, sillä kuvittelimme menevämme lentälle shoppailemaan. Toisin kävi, eikä laukkujamme suostuttu ottamaan ruumaan meneviin kuin 2 tuntia ennen koneen lähtöä. Meillä oli hyvin aikaa ottaa polttavan kuumaa aurinkoa kylmään lentokoneeseen tarkotetuilla pitkillä housuilla, tulikuumilla marmorikivillä lentokentän edustalla.

Vaihto oli Air Dolomitista Lufthansaan oli Münchenin kentällä ja Octoberfestit olivat todella läsnä. Ääntä, olutta, teemaan sopivia asuja ja October fest-krääsää oli kaikkialla.

Lento Helsinkiin laskeutui puolilta öin ja Onnibus toi manselaiset kotiin klo 3.30. ❤️ Olin kuitenkin vahingosta viisastuneena ottanut vielä maanantainkin töistä vapaaksi.

Toscanan maisemat olivat kertakaikkiaan ihanat, kuin postikorteissa. Ajot sujuivat hienosti ja tiet olivat erinomaisessa kunnossa. Reissukaverit olivat puhdasta A-luokkaa ja yhteyttä on pidetty reissun jälkeenkin. Kilometreja kertyi 176+251+256= 683km. Määrä kuullostaa vähäiseltä (varsinkin kun Minskin reissulla rykästiin yksi hurja 700km ajopäivä) mutta pienillä mutkateillä nopeudet ovat kaikkea 20-50km/h välillä.

Valitettavasti majapaikkaan lähetettäväksi jätetyt kortit eivät ole löytäneet perille 8 viikkoa lähtömme jälkeenkään, vaikka otin jo yhteyttä majapaikkaamme ja hieman kovistelin korttien puuttumisesta. Kaikki muut, varsin pienistäkin kylistä lähetetyt kortit ovat löytäneet perille. Harmillista, onko hotelleilla oikeasti tapana hävittää sinne lähetettäväksi jätetyt kortit? Viimeksi jätin kortit hotelliin lähetettäväksi Roomassa syksyllä 2017, eikä vielä ole niitä kortteja näkynyt…

Näin myös toinen PeterPanBiken pelkästään naisille järjestetty moottoripyörämatka ulkomailla on taputeltu. Seuraavan Ladys matkan on väläytelty suuntaavaan Venäjän suuntaan ja ilmeisen moni leidi olisi kiinnostunut matkaamaan myös Skotlantiin upeiden maisemien perässä. Katsotaan!

Oma seuraava moottoripyörämatkani suuntautuu toukokuussa 2020 Laatokan kierrokselle. Kesän seikkailusta ei vielä tiedä mutta syyskuussa lähden joko ennakkoon suunnittelemalleni Balkanin kierrokselle tai legendaariselle Route 66:selle. Olin suunnitellut ajavani Routen vasta kun täytän 30, mutta toisaalta, miksi odottaa sinne asti? Emme kukaan tiedä huomispäivästä ja jokainen päivä kannattaa elää sen mukaan.

-Laura-

Ps. Pian tulossa postaus Wienistä ja blogiristeilystä Tallinnaan, pysy tarakalla!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Noora / Seikkailumielellä 23/11/2019 at 16:23

    Route 66 olisi varmasti kyllä hieno! Itselläkin on kaukaisena haaveena ollut, että joskus vetäisisi sen läpi autolla tai muuten kiertelisi pidemmän aikaa Jenkeissä. Kuuskutosen aloituspisteeseen asti olen jo päässytkin käymään, se nimittäin sijaitsee Chicagossa, jossa reitin aloituspaikka on merkitty kyltillä 🙂

    • Reply Lauran tarakalla 26/11/2019 at 23:16

      Moikka Noora ja kiitos kommentistasi! Olen nähnyt kuvia juuri noista maamerkeistä Routen varrelta ja ne vaan nostattavat reissukuumetta entisestään. Uskon, että Routen myötä USA:stakin saa todellisen käsityksen kun pääsee suurkaupunkien keskustojen ulkopuolelle. 🙂

      T. Laura

    Leave a Reply