Kategoriat

Vuoden suuri seikkailu Minskiin ja takaisin 10/11, matkapäivä 8.

Aamu aukeni jälleen aurinkoisena, mutta hieman viileämpänä kuin mihin tällä reissulla oli totuttu. Se sopi mainiosti, sillä puin aamulla farkut ajohousujen alle, joilla ajattelin tepastella Tallinna-Helsinki laivamatkan ajan. Myös merinovillapaita pääsi uudelleen päälle. Loistava hankinta, täytyy sanoa. 👍🏻

Aamupala, kamat kasaan ja lets mentiin.

Majapaikkamme pihassa oli hyvin tilaa prätkille, vaikka toki emme parkkeeranneet ihan näin leveästi mitä tässä näyttää. 😊

 

Ajelimme yhtä pyörää lukuunottamatta pikkuteitä pitkin Tallinnaan, tämä yksinäinen ratsu meni suorinta tietä eli Via Balticaa Tallinnaan. Tiet olivat Virossa pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja isoja tietyömaita oli matkallemme useampi.

Oli pakko käydä ottamassa kuva vilunväreiden kohdalla, kun odotimme ajovuoroamme asfalttityömaan kohdalla.

 

Halukkaat saivat kokeilla Marjariitan Trikeä Tallinnassa satamaan odottaessamme. Itse en puikkoihin hypännyt, mutta matkanjohtaja Jyrki nosti Marjariitalle kypärää koeajonsa jälkeen Marjariitan kärsivällisyydestä hiekkateillä ja kuoppaisilla pätkillä ajetuista kilometreistä. Ilmeisesti kyseiselle menopelille ei voinut myöntää mitään ”vuoden parhaat jousitukset”- palkintoa…

 

Iloiset matkalaiset odottamassa laivaan pääsyä Tallinnassa.

 

Vaikka tällä reissulla perinteiset Viron tuliaiset jäivät ostamatta (lue: Somersby-laatikko), Tax freestä jäi silti käteen pari hajuvettä, pari suklaata, salmiakkia, toblerone yms… Kai se Somersbykin olisi takapenkille mahtunut, mutta ne mustekalat/liinat olivatkin ainoat mitä en muistanut pakata mukaan… 😄

Ilkka, Tarmo ja Juha ja Gessut ainakin lähes valmiina ulosajoon laivasta. Prätkät laitettiin erilliselle ”käytävälle” muista ajoneuvoista ja jätimme kannelle kaikki ajovarusteet. Kaikki tavarat säilyivät hienosti tallessa eikä tarvinnut pelätä ohikulkevien autojen tai ihmisten kaatavan pyöriä. Merenkäyntiä ei ollut nimeksikään, joten emme myöskään sitoneet pyöriä ja hienosti pysyivät pystyssä.

 

Kun autokansi aukesi, lähestulkoon juoksin pyörille ja aloin sulloa tavaroitani laukkuihini. Myös Marjariitta ilahdutti minua niillä nyssyköillä jotka hän oli ottanut matkan ajaksi Triken tavarakontteihin kuljettavaksi. Yksi suklaalevy sinne, toinen tuonne, mihin nää hajuvedet laittais ettei vaan mee rikki… loppupeleissä kaikki tavarat mahtuivat mutta jouduin avaamaan tankkilaukun lisävetoketjut ihan äärimmilleen, ja totesin että enpäs muuten näe nopeusmittaria enää tämän tavaravuoren takaa. 😂😂 Tavarat pakatessa ja kamat pukiessa ei jäänyt sekuntiakaan ylimääräistä aikaa, joten suosittelen kyllä siirtymään autokannelle heti kun se on mahdollista. Niin mekin teimme, mutta siltikään hanskoja en ehtinyt pukea päälleni ennen kuin Helsingin keskustan liikennevaloissa…

Pärnusta Helsinkiin (laivamatkaa lukuunottamatta) ajokilometreja tuli noin 150. Siitä kun päräytimme vielä mutkateitä Mansesteriin, kilometrejä tuli vielä 250.

Ristus miten hieno retki! Kaikki meni kuitenkin tosi hienosti ja kaikki pääsivät kotiinsa ehjinä. Reissu jännitti tosi paljon, sillä vaikka olen melko kokenut matkaaja, en ole koskaan ollut noin pitkällä prätkäreissulla sekä paljon peloteltu Venäjän liikennekulttuuri lähes hirvitti. Tästä kerron seuraavassa jälkifiilikset-postauksessa lisää. En kuitenkaan missään vaiheessa miettinyt enkö lähtisi reissuun pelosta huolimatta, sillä sittenhän se vasta pelottaisikin ja harmittaisi! Olen myös todennut mukavuusalueelta poistumisen melko tehokkaaksi tavaksi oman ajatusmaailman muokkaamisessa. 😊

Matka oli ensimmäinen kokemukseni Venäjästä sekä Valko-Venäjästä. Latvia ja Viro olivat jo vanhoja tuttuja, mutta kummassakaan en ollut ajanut prätkällä. Tuli 2 uutta maata raaputettavaksi seinällä olevaan maailmankarttaani sekä 4 uutta prätkällä käytyä maata! Prätkälistassa ennestään Espanja, Saksa, Itävalta sekä Italia.

Kerron matkan jälkifiiliksiä vielä erillisessä postauksessaan, noin kuukausi matkan päättymisen jälkeen. Kokosin myös prätkäleidin pakkauslistan omaan postaukseensa, johon kantapääopiston käyneenä kirjasin ne tavarat mitä oikeasti tarvitsee mukaan viikon prätkämatkalle.

-Laura-

Viimeisen matkapäivän virallinen blogiteksti ala PeterPanBike löytyy tästä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply