Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

ulkosuomalaisuus

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Mitä ottaa huomioon, kun muuttaa ulkomaille korona-aikaan?

Kuten monet tietävätkin, muutimme Vaasasta Tukholmaan viime lokakuussa, eli keskellä koronaa. Lähtiessämme Vaasa oli Suomen koronapääkaupunki, eikä Tukholmassakaan tilanne kovin hyvä ollut. Teimme muuttopäätöksen loppukesästä ja löimme syksyllä lukkoon muuttopäivän, joka oli siis 19. lokakuuta.

Ulkomaille muutossa on aina oma suunnittelemisensa, sillä on pitkä lista asioita, joita täytyy huomioida maata vaihtaessa. Ajattelin kirjoittaa niistä yleisluontoisen postauksen myöhemmin. Tänään kuitenkin kerron siitä, mitä tuli ottaa huomioon juuri korona-aikana muuttaessa. Eli jos siellä on joku, joka haaveilee muutosta ulkomaille vielä ennen kuin koronatilanne tasaantuu, niin pistäkää lista talteen.

Rajanylitykset kumpaankin suuntaan. Tämä nyt kaikkein tärkeimpänä. Suomalainen saa aina ylittää Suomen rajan ilman mitään ongelmia kotimaan puolesta. Tähän tietoon olin turvautunut ja tarkkailin rajavartiolaitoksen sivuja tiiviisti varmistaakseni, ettei tilanne muutu ja maastapoistumiseen ei tule ongelmia. Pari viikkoa ennen muuttoa tajusin yhtäkkiä, etten ole lainkaan ottanut huomioon sitä, saako suomalainen matkustaa Ruotsiin. Suomen puolesta kyllä, mutta entäs Ruotsin puolesta? Äkkiä googlailemaan ja helpotuksekseni Ruotsin raja näytti olevan auki suomalaisille vielä lokakuussa ilman mitään ongelmia.

Karanteeni lähtömaassa. En ole ihan varma, miten Suomessa altistumissäännöt nykyään menevät, mutta tuolloin tilanne oli se, että altistuneeksi nimetty on 14 päivän karanteenissa ilman poikkeuslupia. Olimme buukanneet lähdön tuonne lokakuun 19. päivälle ja suurin huoli oli se, että altistummeko koronalle kahden viikon sisällä lähdöstä. Jos altistus tapahtuisi ja lääkäriltä tulisi määräys karanteeniin, ei muutto onnistuisi. Sillon meillä olisi myös se tilanne käsillä, että matkustusliput jäisivät käyttämättä ja asunnon vuokrasopimus loppuisi. Kaksi ihmistä, monta matkalaukkua ja kissa olisivat vailla kotia karanteenin loppuun asti, joten tiedossa olisi kallis hotellilasku, mikäli jokin hotelli meidät olisi huolinut. Tämän vuoksi välttelimme ihmiskontakteja tehokkaasti viimeiset kaksi viikkoa. Emme pitäneet läksiäisiä emmekä käyneet hyvästelemässä kummankaan perhettä tai kavereita. Itse kävin kampaajalla kaksi päivää ennen lähtöä ja stressasin ihan järkyttävästi altistumisen mahdollisuutta. Teimme kaikkia varasuunnitelmia, jos toinen olisi karanteenissa ja toinen lähtisi, ja kävimme läpi eri skenaarioita. Lopulta onneksi kummankaan Koronavilkku ei piipannut eikä tullut soittoa mistään.

Matkustusvälineen valinta. Me ylitimme rajan lopulta laivalla, eli muuttomatkamme oli Vaasa-Uumaja laivayhteydellä ja Uumaja-Tukholma junalla. Mietimme vaihtoehtona myös Vaasa-Turku junalla ja Turku-Tukholma laivalla, tai suoraan Vaasa-Tukholma lentoa. Lento karsiutui ensimmäisenä pois, joten piti miettiä tarkemmin laivaa. Olin lukenut iltapäivälehdistä, että Turku-Tukholma välillä matkustajat eivät saisi poistua laivasta lainkaan. Soittelin siis sekä Viking Linelle että Wasalinelle varmistaakseni sen, että muuttomatkalla todella saisimme poistua laivasta Ruotsin puolella. Molemmat laivayhtiöt kuittasivat tämän mahdolliseksi. Lisäksi Wasalinen työntekijä vakuutti, että yhteys tulee pysymään koronasta huolimatta ja tulemme varmuudella pääsemään terveinä kyytiin. Olin myös aiemmin haastatellut töissä Wasalinen toimitusjohtajaa, joka myös vannoi laivan pysyvän liikkeessä. Tämä osaltaan vaikutti siihen, että valitsimme välineeksi Wasalinen. Junien en uskonut pysähtyvän kummassakaan maassa koronarajoitusten takia kuitenkaan, mutta maasta toiseen siirtyminen oli isompi huoli. Muuttomatkan onnistumisesta voitte muuten lukea täältä – matka ei mennyt ihan kuin Strömsössä.

Turvallisuus matkustaessa. Meillä oli sekä laivassa että junassa oma hytti, joihin ei muilla ollut asiaa. Tämä oli sekä mukana muuttavan kissan että koronan vuoksi tehty valinta. Taksissa matkalla satamaan sekä satamassa pidimme myös maskeja. Laivalla pidimme maskeja hytin ulkopuolella, paitsi ruokaillessa. Olimme hankkineet etukäteen kangasmaskeja muuttomatkaa varten. Ainut tilanne, jossa emme voineet pitää turvaväliä, oli Uumajan satamasta juna-asemalle kuljettu matka minibussissa.

Karanteeni kohdemaassa. Tämä ei rehellisesti pitkään aikaan myöskään käynyt mielessäni. Lopulta riskin huomatessani yritin etsiä tietoa, mutta missään ei lukenut, että Ruotsiin saavuttaessa tulisi olla karanteenissa. Myöskään koronatestitodistuksesta ei puhuttu mitään. Muuten olisi pitänyt vielä miettiä matkareittiä, sillä karanteeni Uumajassa olisi tuntunut hankalalta.

Koronatilanne ylipäätään. Tätä toki tuli paljon mietittyä, että onko muutto korona-aikana edes millään tasolla järkevää. Haluan kuitenkin tunnustaa, että korona ei oikeastaan hirveästi hetkauttanut muuttoa miettiessä. Paljon enemmän näin vaivaa käytännön järjestelyihin rajoitusten takia, kuin käytin aikaa sen pohtimiseen, kannattaako Ruotsiin muuttaa koronalukujen ollessa niin isot. Toki asiaan vaikutti myös se, että tilanne Vaasassa oli myös huono. Tätä kannattaa kuitenkin miettiä, että jos muuton jälkeen ulkomailla saa koronan, mikä on maan terveydenhoitotilanne. Rasittaako oma sairastumisesi yhteiskunnan terveydenhuoltoa kestämättömästi? Onko terveydenhuolto sillä tasolla, että todennäköisesti selviät koronasta, jos se iskee sinuun rajuna? Muutto on jokaisen omalla vastuulla, joten nämä jutut kannattaa miettiä valmiiksi ennen muuttopäätöstä.

Näitä juttuja nyt ainakin pohdimme ja selvittelimme ennen lähtöä nimenomaan koronaan liittyen. Voi olla, että oli myös jotain muuta, joka ei enää muistu mieleen. Kysykää, jos jotain jäi mietityttämään! Palaan aiheeseen vielä kertomaan asioita, joita tulee yleisesti ottaa mieleen ulkomaille muutossa sekä ulkomaille muutosta kissan kanssa.

Ps. Olin vieraana Byelingual-podcastissa kertomassa näistä jutuista. Jakso löytyy ainakin Spotifysta, käykää kuuntelemassa!

Ongelmia ulkomailla asumisessa

Varoitan heti alkuun, että kuten otsikkokin vihjaa, aion tänään hieman nurista. Tai jos ajattelee toisin, niin otan pienen reality checkin ulkomaille muuttamiseen. Kaikki ei nimittäin ole aina niin helppoa kuin luulisi.

Pankkitilin avaaminen ja palkanmaksu

Suoraan itse pääpaholaisen kimppuun. Pankkitilin avaaminen on nimittäin prosessi, joka mulla on edelleen kesken näin kolmen kuukauden asumisen jälkeen.

Tilanne lyhyesti: Ruotsiin muuttaessa sinun tulee hakea henkilötunnusta eli personnummer. Ilman sitä et voi tehdä juurikaan mitään. Mä olen saanut oman personnummerini jo kesällä 2017 kun työskentelin Ruotsissa. Yritin avata täällä pankkitiliä personnummerin ja suomalaisen passin avulla. Kävi ilmi, että tämä yhdistelmä on aikalailla mahdoton. Jos sulla ei ole personnummeria, voit avata pankin oman maasi passilla. Jos olet jo ehtinyt tunnollisesti hankkia personnummerin, tarvitset ruotsalaisen henkilöllisyystodistuksen. Näin mulle ilmoitti muun muassa pankin työntekijä.

Well, if you have a Swedish personnummer you also need to have an ID that supports that personnummer. You can’t any longer use a Finnish passport to identify yourself, you need a Swedish ID.”

Eli toisin sanoen suomalainen passi on siinä vaiheessa arvottomampi kuin vessapaperi. Oli aikamoinen isku vasten kasvoja kuulla, että mulla ei ole mitään, millä todistaa henkilöllisyyttäni. Enpä olisi uskonut suomalaisen passin turvin toiseen Pohjoismaahan muuttaessani, että olo on kuin paperittomalla maahanmuuttajalla. Toki suomalainen passi käy niissä tilanteissa, kun pitää verrata vain nimeä ja naamaa, mutta muuhun se ei kelpaa. Itseasiassa en edes työpaikalla meinannut saada kulkukorttiani sen avulla haltuun, vaan tilanteeseen piti pomoni tulla tunnistamaan minut ensimmäisenä työpäivänä.

Mistä ruotsalaisen henkilöllisyystodistuksen sitten saa? Skatteverketistä tietenkin. Harmi vaan, että sinne pitää nyt koronatoimenpiteiden vuoksi varata aika. Aikoja on saatavilla arkisin 10-16 ja ne menevät samantien. Ajat tulevat näkyviin aina kuukaudeksi eteenpäin. Tämä yhdistelmä on työssäkäyvälle hieman hankala. Sain varattua ajan vasta tammikuun puoliväliin, ja pääsin vihdoin hakemaan ID-korttia.

Mun työnantaja ei voi maksaa palkkaa suomalaiselle tilille. Koska mulla ei ole vielä ruotsalaista tiliä, saan palkan shekkeinä. Ja nyt, hold your breath – shekit saa lunastettua vain ruotsalaisella henkilöllisyystodistuksella. Eli toisin sanoen en ole saanut vielä yhtään palkkaa, vaikka aloitin lokakuussa työt. Ensimmäinen palkkashekkini ehtii mennä vanhaksi ennen kuin saan ID-kortin. Onneksi shekki vaan uusitaan enkä menetä rahojani, vaan joudun odottelemaan niitä pari lisäkuukautta.

Lisäksi pankkien kanssa asiointi on ollut tuskaista. Yksi pankkivirkailija sanoo yhtä ja toinen kumoaa sen. Kolmas ei puoltaa ensimmäistä ja neljäs kertoo tylysti, että asiaa ei voi hoitaa näin. Käytännöt vaihtelevat jopa saman pankin sisällä konttorien välillä. Olen jonottanut puhelimitse kolmenumeroisen minuuttimäärän eri asiakaspalveluihin ja lähetellyt toistakymmentä sähköpostia. Pankeissa ei myöskään olla lainkaan palvelualttiita, vaan kommunikointi on hidasta ja töykeää, mikä näin suomalaiseen ”tee asiakkaan puolesta kaikki mahdollinen” asiakaspalvelutyyliin tottuneelle tuli yllätyksenä.

Tämä pistää muuten miettimään paljon myös sitä, että kuinka hankalaa on maahan tulleilla pakolaisilla. Haastavien prosessien lisäksi he saavat myös paljon kakkaa niskaan ihmisten puolesta vain pakolaisstatuksensa vuoksi. Kaikki sympatia heille.

Apteekissa asiointi

Toinen murhekryynini täällä on ollut apteekkiasiointi. Mulla on päivittäisessä käytössä kaksi lääkettä ja lisäksi satunnaisessa käytössä migreenin kohtauslääke. Kaikki nämä ovat reseptilääkkeitä, joten hankin jo Suomessa kolme kansainvälistä reseptiä, joilla lääkkeitä pitäisi saada Ruotsistakin.

No eihän tämä niin yksinkertaista ole, tietenkään. Ensimmäisessä apteekissa sanottiin, ettei paperiresepti käy, sillä siitä puuttuu QR-koodi. Toiseen apteekkiin resepti olisi käynyt, mutta siellä ei ollut tarvitsemaani lääkettä. Kolmannessa apteekissa resepti kävi ja lääkettä oli saatavilla. Apteekkari oli kuitenkin erittäin epäystävällinen. Hän muun muassa kertoi koko ajan, miten paljon aiheutan hänelle stressiä ja painetta erikoisella reseptilläni. Hän olisi halunnut mun palaavan myöhemmin takaisin, jotta hän voisi palvella muita asiakkaita. Tämä oli mun mielestä aika käsittämätöntä, sillä olinhan asiakas siinä missä muutkin. Lopulta monen ”don’t you understand how much pressure you put on me” kommentin jälkeen sain kuin sainkin asiani hoidettua.

Myöhemmin menin uudestaan (neljänteen) apteekkiin hakemaan lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Selvisi, että Ruotsissa ei myydä tyroksiinia tabletteina vaan injektiolääkkeenä, johon tarvitsee erillisen luvan. Mun pitää siis hankkia nyt resepti toiseen, korvaavaan lääkkeeseen. Ruotsissa se onnistuu käsittääkseni nopeiten varaamalla aika lääkäriltä, ja varaukseen tarvitset BankID:n, johon tarvitset pankkitilin, johon tarvitset henkilökortin…

Ja nyt loppuun painotus: viihdyn Ruotsissa hyvin enkä valita täällä asumisesta. Joskus yksinkertaisten asioiden monimutkaisuus vaan syö hermoja huomattavasti enemmän, mitä se tekisi kotimaassa, jossa asioiden kulku on helpompaa.

Vertaiskokemuksia hankalista byrokratian kiemuroista saa jakaa!

Asioita Suomessa, joita odotan innolla

Meinasin tehdä postauksen niistä asioista, joita Suomesta kaipaan. Mulla ei juuri nyt kuitenkaan oikeestaan oo ihmisiä lukuunottamatta mitään kauhean kova ikävä, joten en halunnut nimetä listaani kaipauksen mukaan. Vaikken täällä tunnu tarvitsevan oikeasti mitään multa tällä hetkellä puuttuvia asioita, oon varmasti ilonen päästessäni joidenkin tuttujen juttujen pariin kotimaassa. Tässä siis lista asioista, joista oon ilonen kun pääsen takaisin Suomeen, sillä tästä mun Kenia-asumisesta nää puuttuu kokonaan.

IMG_1143

Ruisleipää ja ylipäätään kaikkea muuta leipä kun tää valkonen maissihöttö.
Kun vessa vetää itse itsensä vain nappia painamalla.
Oikeessa suihkussa käymistä ja saunomista.
Kun on mahdollisuus selata nettiä silloin kun haluaa ilman mobiilidatan kanssa värkkäämistä.
Pringlesejä ja salmiakkia.
Kun vessassa saa istua pytylle lattialla kyykkimisen sijasta.
Sitä yleistä turvallisuuden tunnetta, kun ei oo jatkuvasti alituinen pieni pelko takaraivossa oman turvallisuutensa puolesta.
Kun hampaat saa pestä sähköhammasharjalla käyttäen apuna lavuaaria ja hanavettä suihkun minikaivon ja pulloveden sijaan.
Kylläisyyden tunnetta ja sitä, kun ruoka on oikeasti hyvää.
Yksityisyyttä ja omaa rauhaa.
Oikeasti puhtaita hiuksia ja ihoa.
Kun ei tarvitse löytää koko ajan hiekkaa jostain vaatteesta tai petivaatteesta tai ruumiinosasta.
Kun saat kuunnella minkä tahansa kappaleen silloin kun tekee mieli. (ja tää ei ollu sitte spotify premiumin maksettu mainos…)

IMG_1160

Iltaisin yksin liikkumista ulkona.
Ylipäätään seitsemän jälkeen illalla ulkona liikkumista.
Kun saat käydä kaupassa tai missä tahansa ilman ohikulkijoiden huutelua tai ylimääräistä huomiota.
Kun sääsken pistäessä ei tarvitse pelätä sen tartuttavan malariaa.
Kun ei tarvitse kuunnella lasten jatkuvaa itkua aamuseitsemältä.
Salilla käymistä ja lenkkeilyä.
Ympärillä olevien ihmisten keskusteluiden ymmärtämistä ilman, että jonkun täytyy aina tulkata ne englanniksi.
Kahvia. Pannukahvia, suodatinkahvia, kapselikahvia. Ihan mitä vaan kahvia
Tyynyn ja peiton kanssa nukkumista.
Kun ei tarvitse koko ajan miettiä, rikotko jotain kirjoittamatonta sääntöä tai käyttäydytkö tietämättäsi epäsoveliaasti, vaan tunnet kulttuurin tavat ja normit.
Vatsan toimimista normaalisti.
Kun kellään ei ole ennakkoluuloja sua kohtaan ihonvärisi takia, ja kukaan ei kiinnitä suhun vaaleuden takia jatkuvasti kovaäänistä huomiota tai ole tungetteleva.
Kun et oo mzungu vaan tunnet oikeasti täysin kuuluvasi joukkoon missä ikinä liikutkin.
Netflixin parissa rentoutumista.
Kun kaikki ei koko ajan yritä hyötyä susta rahallisesti tai ajattele sua tyhmänä turistina.
Ötökätöntä kotia.

IMG_1161

Kun voit laittaa viestiä kavereille koska tahansa ja nähdä heidän vastauksensa heti.
Kun voit suhtautua ihmisiin perusluottavaisesti eikä sun tarvii koko ajan epäillä jonkun yrittävän kärttää sulta rahaa tai tekevän sulle jotain ihan oikeesti pahaa.
Uutisten lukemista ja Suomen sekä maailman tapahtumista perillä olemista.
Kun ihmisten kanssa keskustellessa et joudu tuskastelemaan hiljaa mielessäsi heidän kapeakatseisuutta ja suuren luokan tietämättömyyttä asioista.
Sitä, että ihmiset osaa sanoa mun etunimen oikein.
Aikatauluista kiinni pitämistä, tehokkuutta ja suunnitelmallisuutta.
Hyvää ruokaa.
Valoisia kesäiltoja.
Kun ei tarvitse pelätä yöllisiä ääniä ja herätä monta kertaa yön aikana niihin epämääräisyyksiin, tai vaihtoehtoisesti muslimien rukouskutsuun.
edit: ja tietty käsien pesua! Niin harvinaista herkkua täällä, että tottumuksseltaan meinas jo unohtua…

IMG_1224

Siinä listattuna muutamia juttuja.  Osa noista on aika arkipäiväsiä, ja toivonkin vähän salaa, että jokanen teistä pysähtyis ens kerralla näitä asioita tehdessään miettimään. Arvostamaan sitä, että noi asiat on mahdollista ja muistamaan, ettei se todellakaan oo itsestäänselvyys. Täällä mä oon oppinut arvostamaan oikeasti monia asioita entistä vahvemmin. Vaan siksi, että oon sattunut syntymään suomalaisille vanhemmille, oon etuoikeutettu moniin asioihin joista esimerkiksi kenialaiset ei välttämättä koskaan pääse nauttimaan. Mä en oo syntyessäni ollut yhtään parempi ihminen kun ykskään kehitysmaahan syntyvä lapsi, mutta silti mulle on suotu paljon paremmat lähtökohdat elämään. Mä en enää halua olla kiittämätön tai valittaa turhasta. Mä haluan auttaa niitä, joille on käyny huonompi tuuri ja joutuu nyt sen takia elämään huonoissa olosuhteissa. Kaikki ei välttämättä halua keskittää tekojaan muiden auttamiseen, eikä sitä keltään voi vaatia. Sen sijaan toivon, että kaikki ymmärtäis arvostaa sitä mitä niillä jo on ja olla ees hetken tyytyväisiä siitä, että pystyy elämään omaa arkeaan ja tavoittelemaan unelmiaan ilman, että arki on joka päiväistä selviytymistä ja hengissä pysymistä. Ehkä kliseistä, mutta sataprosenttisen totta.