Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

ulkosuomalaisuus

Mitä ottaa huomioon, kun muuttaa ulkomaille korona-aikaan?

Kuten monet tietävätkin, muutimme Vaasasta Tukholmaan viime lokakuussa, eli keskellä koronaa. Lähtiessämme Vaasa oli Suomen koronapääkaupunki, eikä Tukholmassakaan tilanne kovin hyvä ollut. Teimme muuttopäätöksen loppukesästä ja löimme syksyllä lukkoon muuttopäivän, joka oli siis 19. lokakuuta.

Ulkomaille muutossa on aina oma suunnittelemisensa, sillä on pitkä lista asioita, joita täytyy huomioida maata vaihtaessa. Ajattelin kirjoittaa niistä yleisluontoisen postauksen myöhemmin. Tänään kuitenkin kerron siitä, mitä tuli ottaa huomioon juuri korona-aikana muuttaessa. Eli jos siellä on joku, joka haaveilee muutosta ulkomaille vielä ennen kuin koronatilanne tasaantuu, niin pistäkää lista talteen.

Rajanylitykset kumpaankin suuntaan. Tämä nyt kaikkein tärkeimpänä. Suomalainen saa aina ylittää Suomen rajan ilman mitään ongelmia kotimaan puolesta. Tähän tietoon olin turvautunut ja tarkkailin rajavartiolaitoksen sivuja tiiviisti varmistaakseni, ettei tilanne muutu ja maastapoistumiseen ei tule ongelmia. Pari viikkoa ennen muuttoa tajusin yhtäkkiä, etten ole lainkaan ottanut huomioon sitä, saako suomalainen matkustaa Ruotsiin. Suomen puolesta kyllä, mutta entäs Ruotsin puolesta? Äkkiä googlailemaan ja helpotuksekseni Ruotsin raja näytti olevan auki suomalaisille vielä lokakuussa ilman mitään ongelmia.

Karanteeni lähtömaassa. En ole ihan varma, miten Suomessa altistumissäännöt nykyään menevät, mutta tuolloin tilanne oli se, että altistuneeksi nimetty on 14 päivän karanteenissa ilman poikkeuslupia. Olimme buukanneet lähdön tuonne lokakuun 19. päivälle ja suurin huoli oli se, että altistummeko koronalle kahden viikon sisällä lähdöstä. Jos altistus tapahtuisi ja lääkäriltä tulisi määräys karanteeniin, ei muutto onnistuisi. Sillon meillä olisi myös se tilanne käsillä, että matkustusliput jäisivät käyttämättä ja asunnon vuokrasopimus loppuisi. Kaksi ihmistä, monta matkalaukkua ja kissa olisivat vailla kotia karanteenin loppuun asti, joten tiedossa olisi kallis hotellilasku, mikäli jokin hotelli meidät olisi huolinut. Tämän vuoksi välttelimme ihmiskontakteja tehokkaasti viimeiset kaksi viikkoa. Emme pitäneet läksiäisiä emmekä käyneet hyvästelemässä kummankaan perhettä tai kavereita. Itse kävin kampaajalla kaksi päivää ennen lähtöä ja stressasin ihan järkyttävästi altistumisen mahdollisuutta. Teimme kaikkia varasuunnitelmia, jos toinen olisi karanteenissa ja toinen lähtisi, ja kävimme läpi eri skenaarioita. Lopulta onneksi kummankaan Koronavilkku ei piipannut eikä tullut soittoa mistään.

Matkustusvälineen valinta. Me ylitimme rajan lopulta laivalla, eli muuttomatkamme oli Vaasa-Uumaja laivayhteydellä ja Uumaja-Tukholma junalla. Mietimme vaihtoehtona myös Vaasa-Turku junalla ja Turku-Tukholma laivalla, tai suoraan Vaasa-Tukholma lentoa. Lento karsiutui ensimmäisenä pois, joten piti miettiä tarkemmin laivaa. Olin lukenut iltapäivälehdistä, että Turku-Tukholma välillä matkustajat eivät saisi poistua laivasta lainkaan. Soittelin siis sekä Viking Linelle että Wasalinelle varmistaakseni sen, että muuttomatkalla todella saisimme poistua laivasta Ruotsin puolella. Molemmat laivayhtiöt kuittasivat tämän mahdolliseksi. Lisäksi Wasalinen työntekijä vakuutti, että yhteys tulee pysymään koronasta huolimatta ja tulemme varmuudella pääsemään terveinä kyytiin. Olin myös aiemmin haastatellut töissä Wasalinen toimitusjohtajaa, joka myös vannoi laivan pysyvän liikkeessä. Tämä osaltaan vaikutti siihen, että valitsimme välineeksi Wasalinen. Junien en uskonut pysähtyvän kummassakaan maassa koronarajoitusten takia kuitenkaan, mutta maasta toiseen siirtyminen oli isompi huoli. Muuttomatkan onnistumisesta voitte muuten lukea täältä – matka ei mennyt ihan kuin Strömsössä.

Turvallisuus matkustaessa. Meillä oli sekä laivassa että junassa oma hytti, joihin ei muilla ollut asiaa. Tämä oli sekä mukana muuttavan kissan että koronan vuoksi tehty valinta. Taksissa matkalla satamaan sekä satamassa pidimme myös maskeja. Laivalla pidimme maskeja hytin ulkopuolella, paitsi ruokaillessa. Olimme hankkineet etukäteen kangasmaskeja muuttomatkaa varten. Ainut tilanne, jossa emme voineet pitää turvaväliä, oli Uumajan satamasta juna-asemalle kuljettu matka minibussissa.

Karanteeni kohdemaassa. Tämä ei rehellisesti pitkään aikaan myöskään käynyt mielessäni. Lopulta riskin huomatessani yritin etsiä tietoa, mutta missään ei lukenut, että Ruotsiin saavuttaessa tulisi olla karanteenissa. Myöskään koronatestitodistuksesta ei puhuttu mitään. Muuten olisi pitänyt vielä miettiä matkareittiä, sillä karanteeni Uumajassa olisi tuntunut hankalalta.

Koronatilanne ylipäätään. Tätä toki tuli paljon mietittyä, että onko muutto korona-aikana edes millään tasolla järkevää. Haluan kuitenkin tunnustaa, että korona ei oikeastaan hirveästi hetkauttanut muuttoa miettiessä. Paljon enemmän näin vaivaa käytännön järjestelyihin rajoitusten takia, kuin käytin aikaa sen pohtimiseen, kannattaako Ruotsiin muuttaa koronalukujen ollessa niin isot. Toki asiaan vaikutti myös se, että tilanne Vaasassa oli myös huono. Tätä kannattaa kuitenkin miettiä, että jos muuton jälkeen ulkomailla saa koronan, mikä on maan terveydenhoitotilanne. Rasittaako oma sairastumisesi yhteiskunnan terveydenhuoltoa kestämättömästi? Onko terveydenhuolto sillä tasolla, että todennäköisesti selviät koronasta, jos se iskee sinuun rajuna? Muutto on jokaisen omalla vastuulla, joten nämä jutut kannattaa miettiä valmiiksi ennen muuttopäätöstä.

Näitä juttuja nyt ainakin pohdimme ja selvittelimme ennen lähtöä nimenomaan koronaan liittyen. Voi olla, että oli myös jotain muuta, joka ei enää muistu mieleen. Kysykää, jos jotain jäi mietityttämään! Palaan aiheeseen vielä kertomaan asioita, joita tulee yleisesti ottaa mieleen ulkomaille muutossa sekä ulkomaille muutosta kissan kanssa.

Ps. Olin vieraana Byelingual-podcastissa kertomassa näistä jutuista. Jakso löytyy ainakin Spotifysta, käykää kuuntelemassa!

Ongelmia ulkomailla asumisessa

Varoitan heti alkuun, että kuten otsikkokin vihjaa, aion tänään hieman nurista. Tai jos ajattelee toisin, niin otan pienen reality checkin ulkomaille muuttamiseen. Kaikki ei nimittäin ole aina niin helppoa kuin luulisi.

Pankkitilin avaaminen ja palkanmaksu

Suoraan itse pääpaholaisen kimppuun. Pankkitilin avaaminen on nimittäin prosessi, joka mulla on edelleen kesken näin kolmen kuukauden asumisen jälkeen.

Tilanne lyhyesti: Ruotsiin muuttaessa sinun tulee hakea henkilötunnusta eli personnummer. Ilman sitä et voi tehdä juurikaan mitään. Mä olen saanut oman personnummerini jo kesällä 2017 kun työskentelin Ruotsissa. Yritin avata täällä pankkitiliä personnummerin ja suomalaisen passin avulla. Kävi ilmi, että tämä yhdistelmä on aikalailla mahdoton. Jos sulla ei ole personnummeria, voit avata pankin oman maasi passilla. Jos olet jo ehtinyt tunnollisesti hankkia personnummerin, tarvitset ruotsalaisen henkilöllisyystodistuksen. Näin mulle ilmoitti muun muassa pankin työntekijä.

Well, if you have a Swedish personnummer you also need to have an ID that supports that personnummer. You can’t any longer use a Finnish passport to identify yourself, you need a Swedish ID.”

Eli toisin sanoen suomalainen passi on siinä vaiheessa arvottomampi kuin vessapaperi. Oli aikamoinen isku vasten kasvoja kuulla, että mulla ei ole mitään, millä todistaa henkilöllisyyttäni. Enpä olisi uskonut suomalaisen passin turvin toiseen Pohjoismaahan muuttaessani, että olo on kuin paperittomalla maahanmuuttajalla. Toki suomalainen passi käy niissä tilanteissa, kun pitää verrata vain nimeä ja naamaa, mutta muuhun se ei kelpaa. Itseasiassa en edes työpaikalla meinannut saada kulkukorttiani sen avulla haltuun, vaan tilanteeseen piti pomoni tulla tunnistamaan minut ensimmäisenä työpäivänä.

Mistä ruotsalaisen henkilöllisyystodistuksen sitten saa? Skatteverketistä tietenkin. Harmi vaan, että sinne pitää nyt koronatoimenpiteiden vuoksi varata aika. Aikoja on saatavilla arkisin 10-16 ja ne menevät samantien. Ajat tulevat näkyviin aina kuukaudeksi eteenpäin. Tämä yhdistelmä on työssäkäyvälle hieman hankala. Sain varattua ajan vasta tammikuun puoliväliin, ja pääsin vihdoin hakemaan ID-korttia.

Mun työnantaja ei voi maksaa palkkaa suomalaiselle tilille. Koska mulla ei ole vielä ruotsalaista tiliä, saan palkan shekkeinä. Ja nyt, hold your breath – shekit saa lunastettua vain ruotsalaisella henkilöllisyystodistuksella. Eli toisin sanoen en ole saanut vielä yhtään palkkaa, vaikka aloitin lokakuussa työt. Ensimmäinen palkkashekkini ehtii mennä vanhaksi ennen kuin saan ID-kortin. Onneksi shekki vaan uusitaan enkä menetä rahojani, vaan joudun odottelemaan niitä pari lisäkuukautta.

Lisäksi pankkien kanssa asiointi on ollut tuskaista. Yksi pankkivirkailija sanoo yhtä ja toinen kumoaa sen. Kolmas ei puoltaa ensimmäistä ja neljäs kertoo tylysti, että asiaa ei voi hoitaa näin. Käytännöt vaihtelevat jopa saman pankin sisällä konttorien välillä. Olen jonottanut puhelimitse kolmenumeroisen minuuttimäärän eri asiakaspalveluihin ja lähetellyt toistakymmentä sähköpostia. Pankeissa ei myöskään olla lainkaan palvelualttiita, vaan kommunikointi on hidasta ja töykeää, mikä näin suomalaiseen ”tee asiakkaan puolesta kaikki mahdollinen” asiakaspalvelutyyliin tottuneelle tuli yllätyksenä.

Tämä pistää muuten miettimään paljon myös sitä, että kuinka hankalaa on maahan tulleilla pakolaisilla. Haastavien prosessien lisäksi he saavat myös paljon kakkaa niskaan ihmisten puolesta vain pakolaisstatuksensa vuoksi. Kaikki sympatia heille.

Apteekissa asiointi

Toinen murhekryynini täällä on ollut apteekkiasiointi. Mulla on päivittäisessä käytössä kaksi lääkettä ja lisäksi satunnaisessa käytössä migreenin kohtauslääke. Kaikki nämä ovat reseptilääkkeitä, joten hankin jo Suomessa kolme kansainvälistä reseptiä, joilla lääkkeitä pitäisi saada Ruotsistakin.

No eihän tämä niin yksinkertaista ole, tietenkään. Ensimmäisessä apteekissa sanottiin, ettei paperiresepti käy, sillä siitä puuttuu QR-koodi. Toiseen apteekkiin resepti olisi käynyt, mutta siellä ei ollut tarvitsemaani lääkettä. Kolmannessa apteekissa resepti kävi ja lääkettä oli saatavilla. Apteekkari oli kuitenkin erittäin epäystävällinen. Hän muun muassa kertoi koko ajan, miten paljon aiheutan hänelle stressiä ja painetta erikoisella reseptilläni. Hän olisi halunnut mun palaavan myöhemmin takaisin, jotta hän voisi palvella muita asiakkaita. Tämä oli mun mielestä aika käsittämätöntä, sillä olinhan asiakas siinä missä muutkin. Lopulta monen ”don’t you understand how much pressure you put on me” kommentin jälkeen sain kuin sainkin asiani hoidettua.

Myöhemmin menin uudestaan (neljänteen) apteekkiin hakemaan lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Selvisi, että Ruotsissa ei myydä tyroksiinia tabletteina vaan injektiolääkkeenä, johon tarvitsee erillisen luvan. Mun pitää siis hankkia nyt resepti toiseen, korvaavaan lääkkeeseen. Ruotsissa se onnistuu käsittääkseni nopeiten varaamalla aika lääkäriltä, ja varaukseen tarvitset BankID:n, johon tarvitset pankkitilin, johon tarvitset henkilökortin…

Ja nyt loppuun painotus: viihdyn Ruotsissa hyvin enkä valita täällä asumisesta. Joskus yksinkertaisten asioiden monimutkaisuus vaan syö hermoja huomattavasti enemmän, mitä se tekisi kotimaassa, jossa asioiden kulku on helpompaa.

Vertaiskokemuksia hankalista byrokratian kiemuroista saa jakaa!