Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

ulkosuomalaisuus

Lähden ensi viikolla Suomeen!

Jeee! Otsikon teksti on kuin onkin totta, ja mun ensimmäinen suomilomani on jo viikon päästä! Olen ollut Suomessa viimeksi lokakuussa, eli lähes vuosi sitten. Perheeni olen nähnyt viimeksi syys-lokakuun vaihteessa. Vuosi on pitkä aika olla näkemättä perhettään.

Pandemia esteenä suomivisiiteille

Ruotsista toki pääsee helposti ja nopeasti Suomeen, mutta pandemia on vaikeuttanut asiaa huomattavasti. Mulla ei ole ollut lainkaan lomaa, korkeintaan neljän päivän vapaapätkiä. Normaalitilanteessa olisin noina pitkinä viikonloppuina voinut kipaista Suomeen, mutta maailman tilanne ei ole nyt sallinut sitä. Siihen on useitakin syitä.

Ensinnäkin en olisi pystynyt millään pitämään karanteenia kummassakaan päässä. En voinut tehdä etätöitä kuin satunnaisesti radiotyön luonteesta johtuen. Neljässä päivässä ei myöskään ole mahdollisuutta pitää karanteenia Suomessa. Toiseksi, Ruotsista Suomeen matkustaessa oli pitkään testivaatimukset laivoilla ja lentoyhtiöillä. Olisin joutunut tekemään testit molempiin suuntiin matkustaessa, ja se olisi käynyt kukkarolleni turhan kalliiksi.

Suomen visiiteille ei ole ollut siis mahdollisuutta.

Miksi olen epäekologinen ja lennän?

Niin, tässäpä kysymys, jota pähkäilin paljon. Tai siis pohdin pitkään, millä kulkuvälineellä lähden Suomeen. Aluksi suunnittelin laiva+juna -yhdistelmää. Ajatuksena oli seilata Tukholmasta joko Helsinkiin tai Turkuun, ja jatkaa sieltä yöjunalla Rovaniemelle. Koska Helsingistä Rovaniemelle matkaa on 8-12 tuntia, en halunnut puuduttaa peppuani istumapaikalla ja käyttää kallisarvoisia suomituntejani siihen, vaan katsoin suosiolla yöjunasta makuupaikkoja. Kauhistuksekseni totesin, että yksisuuntainen matka makuupaikalla maksoi vähintään 117 euroa. Siis yhteen suuntaan. Ja matkan kesto oli se kaksitoista tuntia. Eli pelkkiin Suomen sisäisiin matkoihin menisi yhteensä yli kaksisataa euroa ja vuorokausi matkustamista, plus vielä laivamatkojen hinnat.

Lennot näyttivät aluksi pyörivän myös neljänsadan pintaan, mutta lopulta (häpeäkseni kumppanini löytämänä, ei minun) silmiin osui halvemmat yksilöt. Sain lopulta lennot Tukholma-Helsinki-Rovaniemi-Helsinki-Tukholma hintaan 120 euroa. Eli samalla hinnalla, mitä yhdensuuntainen junamatka Lappiin. Hinta oli sen verran merkittävä, että päätin valita lentämisen – siitäkin huolimatta, ettei se ole ekologista ja en edes pidä lentämisestä. Tällä kertaa kuuntelin kuitenkin kukkaroani enemmän kuin omaatuntoani, ja jatkan niitä ekotekoja arjessani.

Mitä aion tehdä Suomessa?

Kaikkea kivaa! Lähtökohtaisesti kuitenkin näen perhettäni, ja siksipä vietän koko lomani Rovaniemellä, yhtä pientä päiväreissua lukuunottamatta. Aion osallistua rakkaan pappani 90-vuotisjuhliin sekä kummityttöni 4-vuotisjuhliin. En ole nähnyt yhtään perheenjäsentäni (tai ylipäätään ketään suomikaveria) vuoteen. Eli tärkeintä on viettää aikaa heidän kanssaan.

Lisäksi haluan käydä suomalaisessa ruokakaupassa! Ihan vain kierrellä ja katsella, mitä sieltä löytyy, ja ostaa hyviä suomiherkkuja. Kunnon salmiakit ja Taffelin sipsit houkuttaa…

Yksi aivan ehdoton juttu on sauna. Viime kerrasta on nimittäin vuosi myös saunomisen kohdalla! Olen kunnon himosaunoja, joten toivon sen lämpiävän lähes joka ilta eri majapaikoissani.

Jännittää, mutta odotan innolla

Suomeen meno jännittää yllättävän paljon. Oikeastaan se jännitys kohdistuu matkustamiseen. Saan välillä jo nyt ihmeellisiä hätäkohtauksia siitä, että olen missannut lentoni tai kadottanut passini. Kumpikaan ei ole totta, vaan jotain outoa matkajännitystä. Tässä ei ole viime aikoina paljon reissailtu, joten koko juttu tuntuu taas uudelta ja niin jännittävältä. Olen lentänyt viimeksi yli neljä vuotta sitten, ja sekin jännittää. Samoin mietin jo etukäteen, muistanko aina käyttää kasvomaskia Suomessa ja saanko paheksuvia katseita niskaani. Eiköhän kaikki kuitenkin lopulta mene aivan hyvin, ja olen kyllä todella innoissani perheeni näkemisestä.

Sopeudun ja en sopeudu – ensimmäinen vuosi ulkomailla

Kohta vuosi takana Tukholmassa asumista. Tuntuu kertakaikkisen hullulta, että vuosi on jo mennyt! Olen asunut ulkomailla neljästi, mutta kaikki muut kerrat ovat olleet ennalta tiedossa olevan pituisia ja maksimissaan puoli vuotta kestäviä pätkiä. Nyt olen myös ulkomailla ensimmäistä kertaa ilman tietoa siitä, mitä teen. Työsopimukseni loppui, en opiskele aktiivisesti vaan kirjoitan gradua muun ohessa. Tällä hetkellä se muu koostuu blogin kirjoittamisesta, satunnaisista freelancer-töistä ja työnhausta. En silti ole oikein päätoiminen mikään, joten nyt eletään sillä lailla mielenkiintoisia aikoja. Saanko töitä vai en, jäänkö Ruotsiin vai en.

Olen rakastunut Tukholmaan, aivan kuten silloin neljä vuotta sitten täällä puoli vuotta asuessani. Sopeutuminen ei silti ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella.

Aluksi olin onnesta soikeana päästessäni Tukholmaan. Ravasin jatkuvasti keskustassa ja nähtävyyksien perässä jalat kävelemisestä kipeänä. Olin niin innoissani päästessäni lempikaupunkiini, ja elin töiden jälkeen ja vapaapäivinä täyttä turistielämää. Kerroin kaikille, kuinka sopeuduin kaupunkiin – ja se oli ihan totta, viihdyin täällä hyvin alusta asti ja tuntui kuin olisin palannut kotiin.

Byrokratian kanssa oli ongelmia, jotka väsyttivät. Töissä oli kivaa, mutta haastavaa. Pandemian takia kaikki oli suljettu ja ystäviä ei ollut lupa nähdä, saatika yrittää solmia uusia ystävyyssuhteita. Puolen tunnin matka keskustaan ei motivoinut mukaansa viikonloppuisin. Pimeät illat ulkona eivät kihelmöineet taikaa.

Avasin pankin ja sain henkkarit. Pääsin entistä enemmän pois etätöistä takaisin toimitukseen. Loskaa ei ollut ja jouluaattona paistoi aurinko. Lähikaupasta löytyi ensimmäistä kertaa värillisiä turkinpippureita. Rajoituksia alettiin purkaa. Sain jatkosopimuksen työpaikalleni.

Huomaatteko kaavan? Pieniä asioita suuntaan ja toiseen. Olen koko ajan ajatellut sopeutuneeni erinomaisesti tai vähintäänkin hyvin. Yhtenä päivänä tajusin, ettei asia olekaan ihan niin. Ajatus putkahti päähäni kaupassa, kun puolisoni kysyi, mitä karkkia haluaisin. Katsahdin hyllyyn ja totesin, etten mitään, kun ne värilliset turkinpippurit eivät ole monen kuukauden jälkeenkään tulleet takaisin. Lopulta kuitenkin aloin valitsemana irtokarkkeja ja tajusin sen olevan ensimmäinen kertani. Löysin vaikka mitä kivaa, joita söin myöhemmin tyytyväisenä.

Tämä pieni karkkiepisodi sai mut tajuamaan jotain. Olen monesti miettinyt, että en halua täältä jotain, kun ei ole juuri sitä samaa, mihin olen Suomessa tottunut. Avain onkin juuri siinä, että löydän Ruotsista uudet suosikkini ja säästän vanhat niille suomilomille. Ettei tarvitse tehdä samanlaista elämää, kun voi luoda jotain uutta, parempaa ja tähän hetkeen sopivampaa. Olenhan mä tämän koko ajan tiennyt ja olen luullutkin sen ymmärtäneeni, mutta silti tajusin, etten ollut täysin siäsitänyt sitä. En ole täysin sopeutunut.

Toisina päivinä sopeudun paremmin, toisina vähän huonommin. Mutta arvatkaa mitä? Se on varmasti täysin normaalia. Enhän mä Suomessakaan aina sopeutunut omaan arkielämääni tylsien velvotteiden kanssa. Oma asenne ratkaisee todella paljon, ja vaikka mun asenne on ollutkin koko ajan hyvä, auttoi tuon kaiken tajuaminen ehkä vähän lisää. Sen tajuaminen, että on ihan ok, ettei vuodessa ole sataprosenttisen sopeutunut, kun on kuitenkin yhdeksänkymmentäviisi prosenttisen sopeutunut ja ihan vähän ehkä ruotsalaistunutkin. Ja Ruotsi tuntuu nykyään rakkaalta. Kannatan Ruotsia urheilussa (totta kai eniten Suomea) ja fiilaan muiden mukana ruotsalaista kulttuurimaailmaa hetkauttavia tapauksia. Nähtävyyksien luona juoksemisen sijaan tutustun yhä enemmän myös paikalliseen populäärikulttuuriin. Kuuntelen ruotsalaista musiikkia ja selailen ruotsalaisten somevaikuttajien profiileja.

Yhtenä iltana kävin lasillisella kavereideni kanssa pilvenpiirtäjän kattobaarissa. Sieltä kotiin päin mennessä katsoin metron ikkunasta upeaa meren ylle laskeutuvaa aurinkoa ja punaista taivasta. Tämä on mun Tukholmani, mietin, ja tunsin onnea.

Sopeudun helpommin, kun tiedän voivani pitää aina varpaat Suomessa, vaikka tukijalkani ja perusarkeni ovatkin Ruotsissa. Kaikki on hyvin ja tykkään elämästäni, ja haluan ehdottomasti asua täällä missä nyt asun. Se on olennaista. Kaikki tunteet kuuluvat elämään, kuten myös vaihtelevat tunteet sopeutumisen suhteen.

Millainen on perinteinen ruotsalainen juhannus?

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille!

Suomessa vietetään juhannusta, Ruotsissa midsommaria. Molempia juhlia vietetään samaan aikaan ja juhlat ovat muutenkin hyvin samanlaisia. Joitain pieniä eroavaisuuksia kuitenkin on, ja niistä ajattelin kertoa tänään.

Juhlapaikka

Ruotsissa ja Suomessa se perinteisin juhlapaikka juhannukselle on sama, eli mökki tai vastaava vapaa-ajan asunto. Ruotsissa usein nämä ovat villoja, joihin voidaan mennä isommallakin porukalla – veneellä, tietysti. Kaupunkijuhannuksen viettäjiä löytyy myös. Tukholmassa perinteinen midsommar-juhla järjestetään Skansenilla.

Pukeutuminen

Midsommariin kuuluu olennaisena osana kukkaseppeleet. Niitä on alkanut näkyä Suomessakin enemmän, mutta Ruotsissa se tuntuu olevan isompi juttu. Kukat kerätään itse heti aamulla ja seppeleitä askarrellaan porukalla. Niistä tehdään isoja ja näyttäviä sekä sen verran kestäviä, että ne pysyvät päässä koko päivän aamupäivästä pikkutunneille asti. Näitä pitävät erityisesti naiset. Muu pukeutuminen on melko vapaata, mutta usein naisten asuun kuuluu myös valkoinen mekko.

Ruoka ja juoma

Ruotsissa syödään juhannuslounas, jolloin laitetaan pöytä koreaksi. Ruoka on melko samanlaista kuin suomalaisessa perinnejuhannuksessakin. Esimerkiksi grilliruoat, silli ja uudet perunat kuuluvat ruotsalaiseen midsommarpöytään. Lisäksi pöytään kuuluu paljon snapseja, joita kulautellaan alas juomalaulujen kera. Jälkiruokana on perinteisesti ruotsalainen prinsessakakku. Ruokapöydässsä on myös usein koristeellinen minisalko ja minikokoisia Ruotsin lippuja.

Kokko vai salko?

Suomessa on perinteenä polttaa juhannuskokko. Ruotsiin tämä perinne ei kuitenkaan kuulu, sillä kokko poltetaan jo pääsiäisenä. Sen sijaan ruotsalaiseen midsommariin kuuluu salko. Salko ei ole mikä tahansa lipputanko, vaan se erikseen rakennetaan, sitä koristellaan yhdessä ja lopulta salko nostetaan pystyyn pihamaalle. Salot voivat olla hyvinkin koristeellisia, ja ovat muodoltaan vähän T-kirjaimen mallisia, mutta poikkiviivan alla on vielä ”kiemurat”.

Ohjelma

Ruotsalainen midsommar alkaa tosiaan jo aamulla kukkien poimimisella ja seppeleiden askartelulla. Seuraavana vuorossa on salon pystytys ja salkoon liittyvät aktiviteetit. Salon ympärillä tosiaan tanssitaan ja lauletaan. Tähän touhuun osallistuvat sekä lapset että aikuiset. Yksi perinteisistä tanssi-lauluista salon ympärillä on pienet sammakot, ruotsiksi tietenkin eli små grodorna. Tässä on yksi videopätkä, missä näkyy kyseinen tanssi. Ruotsalaiset rakastavat yhteislauluja, ja ne kuuluvat midsommariin vahvasti. Myös ruokapöydässä, johon siirrytään salkotanssien jälkeen. Pöydässä nimittäin tosiaan lauletaan juomalauluja, joista suomalaisille ehkä tutuin on helan går.

Mielestäni ruotsalainen ja suomalainen juhannus eivät ihan hirveästi poikkea toisistaan. Juhannustaiat ovat samanlaisia kuin Suomessakin. Sauna ei kuulu juhannukseen Ruotsissa yhtä vahvasti kuin Suomessa, koska saunomiskulttuuri ylipäätään on erilainen. Ja tokihan kaikki eivät näitä juttuja tee tai voivat soveltaa perinteitä omien mieltymystensä mukaisesti, mutta idea olikin kirjoittaa niistä oikein perinteisistä asioista.

Vietätkö sinä perinteistä juhannusta? Millaisia kesäjuhlia sinun maahasi kuuluu, jos asut ulkomailla?

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Mitä ottaa huomioon, kun muuttaa ulkomaille korona-aikaan?

Kuten monet tietävätkin, muutimme Vaasasta Tukholmaan viime lokakuussa, eli keskellä koronaa. Lähtiessämme Vaasa oli Suomen koronapääkaupunki, eikä Tukholmassakaan tilanne kovin hyvä ollut. Teimme muuttopäätöksen loppukesästä ja löimme syksyllä lukkoon muuttopäivän, joka oli siis 19. lokakuuta.

Ulkomaille muutossa on aina oma suunnittelemisensa, sillä on pitkä lista asioita, joita täytyy huomioida maata vaihtaessa. Ajattelin kirjoittaa niistä yleisluontoisen postauksen myöhemmin. Tänään kuitenkin kerron siitä, mitä tuli ottaa huomioon juuri korona-aikana muuttaessa. Eli jos siellä on joku, joka haaveilee muutosta ulkomaille vielä ennen kuin koronatilanne tasaantuu, niin pistäkää lista talteen.

Rajanylitykset kumpaankin suuntaan. Tämä nyt kaikkein tärkeimpänä. Suomalainen saa aina ylittää Suomen rajan ilman mitään ongelmia kotimaan puolesta. Tähän tietoon olin turvautunut ja tarkkailin rajavartiolaitoksen sivuja tiiviisti varmistaakseni, ettei tilanne muutu ja maastapoistumiseen ei tule ongelmia. Pari viikkoa ennen muuttoa tajusin yhtäkkiä, etten ole lainkaan ottanut huomioon sitä, saako suomalainen matkustaa Ruotsiin. Suomen puolesta kyllä, mutta entäs Ruotsin puolesta? Äkkiä googlailemaan ja helpotuksekseni Ruotsin raja näytti olevan auki suomalaisille vielä lokakuussa ilman mitään ongelmia.

Karanteeni lähtömaassa. En ole ihan varma, miten Suomessa altistumissäännöt nykyään menevät, mutta tuolloin tilanne oli se, että altistuneeksi nimetty on 14 päivän karanteenissa ilman poikkeuslupia. Olimme buukanneet lähdön tuonne lokakuun 19. päivälle ja suurin huoli oli se, että altistummeko koronalle kahden viikon sisällä lähdöstä. Jos altistus tapahtuisi ja lääkäriltä tulisi määräys karanteeniin, ei muutto onnistuisi. Sillon meillä olisi myös se tilanne käsillä, että matkustusliput jäisivät käyttämättä ja asunnon vuokrasopimus loppuisi. Kaksi ihmistä, monta matkalaukkua ja kissa olisivat vailla kotia karanteenin loppuun asti, joten tiedossa olisi kallis hotellilasku, mikäli jokin hotelli meidät olisi huolinut. Tämän vuoksi välttelimme ihmiskontakteja tehokkaasti viimeiset kaksi viikkoa. Emme pitäneet läksiäisiä emmekä käyneet hyvästelemässä kummankaan perhettä tai kavereita. Itse kävin kampaajalla kaksi päivää ennen lähtöä ja stressasin ihan järkyttävästi altistumisen mahdollisuutta. Teimme kaikkia varasuunnitelmia, jos toinen olisi karanteenissa ja toinen lähtisi, ja kävimme läpi eri skenaarioita. Lopulta onneksi kummankaan Koronavilkku ei piipannut eikä tullut soittoa mistään.

Matkustusvälineen valinta. Me ylitimme rajan lopulta laivalla, eli muuttomatkamme oli Vaasa-Uumaja laivayhteydellä ja Uumaja-Tukholma junalla. Mietimme vaihtoehtona myös Vaasa-Turku junalla ja Turku-Tukholma laivalla, tai suoraan Vaasa-Tukholma lentoa. Lento karsiutui ensimmäisenä pois, joten piti miettiä tarkemmin laivaa. Olin lukenut iltapäivälehdistä, että Turku-Tukholma välillä matkustajat eivät saisi poistua laivasta lainkaan. Soittelin siis sekä Viking Linelle että Wasalinelle varmistaakseni sen, että muuttomatkalla todella saisimme poistua laivasta Ruotsin puolella. Molemmat laivayhtiöt kuittasivat tämän mahdolliseksi. Lisäksi Wasalinen työntekijä vakuutti, että yhteys tulee pysymään koronasta huolimatta ja tulemme varmuudella pääsemään terveinä kyytiin. Olin myös aiemmin haastatellut töissä Wasalinen toimitusjohtajaa, joka myös vannoi laivan pysyvän liikkeessä. Tämä osaltaan vaikutti siihen, että valitsimme välineeksi Wasalinen. Junien en uskonut pysähtyvän kummassakaan maassa koronarajoitusten takia kuitenkaan, mutta maasta toiseen siirtyminen oli isompi huoli. Muuttomatkan onnistumisesta voitte muuten lukea täältä – matka ei mennyt ihan kuin Strömsössä.

Turvallisuus matkustaessa. Meillä oli sekä laivassa että junassa oma hytti, joihin ei muilla ollut asiaa. Tämä oli sekä mukana muuttavan kissan että koronan vuoksi tehty valinta. Taksissa matkalla satamaan sekä satamassa pidimme myös maskeja. Laivalla pidimme maskeja hytin ulkopuolella, paitsi ruokaillessa. Olimme hankkineet etukäteen kangasmaskeja muuttomatkaa varten. Ainut tilanne, jossa emme voineet pitää turvaväliä, oli Uumajan satamasta juna-asemalle kuljettu matka minibussissa.

Karanteeni kohdemaassa. Tämä ei rehellisesti pitkään aikaan myöskään käynyt mielessäni. Lopulta riskin huomatessani yritin etsiä tietoa, mutta missään ei lukenut, että Ruotsiin saavuttaessa tulisi olla karanteenissa. Myöskään koronatestitodistuksesta ei puhuttu mitään. Muuten olisi pitänyt vielä miettiä matkareittiä, sillä karanteeni Uumajassa olisi tuntunut hankalalta.

Koronatilanne ylipäätään. Tätä toki tuli paljon mietittyä, että onko muutto korona-aikana edes millään tasolla järkevää. Haluan kuitenkin tunnustaa, että korona ei oikeastaan hirveästi hetkauttanut muuttoa miettiessä. Paljon enemmän näin vaivaa käytännön järjestelyihin rajoitusten takia, kuin käytin aikaa sen pohtimiseen, kannattaako Ruotsiin muuttaa koronalukujen ollessa niin isot. Toki asiaan vaikutti myös se, että tilanne Vaasassa oli myös huono. Tätä kannattaa kuitenkin miettiä, että jos muuton jälkeen ulkomailla saa koronan, mikä on maan terveydenhoitotilanne. Rasittaako oma sairastumisesi yhteiskunnan terveydenhuoltoa kestämättömästi? Onko terveydenhuolto sillä tasolla, että todennäköisesti selviät koronasta, jos se iskee sinuun rajuna? Muutto on jokaisen omalla vastuulla, joten nämä jutut kannattaa miettiä valmiiksi ennen muuttopäätöstä.

Näitä juttuja nyt ainakin pohdimme ja selvittelimme ennen lähtöä nimenomaan koronaan liittyen. Voi olla, että oli myös jotain muuta, joka ei enää muistu mieleen. Kysykää, jos jotain jäi mietityttämään! Palaan aiheeseen vielä kertomaan asioita, joita tulee yleisesti ottaa mieleen ulkomaille muutossa sekä ulkomaille muutosta kissan kanssa.

Ps. Olin vieraana Byelingual-podcastissa kertomassa näistä jutuista. Jakso löytyy ainakin Spotifysta, käykää kuuntelemassa!

Ongelmia ulkomailla asumisessa

Varoitan heti alkuun, että kuten otsikkokin vihjaa, aion tänään hieman nurista. Tai jos ajattelee toisin, niin otan pienen reality checkin ulkomaille muuttamiseen. Kaikki ei nimittäin ole aina niin helppoa kuin luulisi.

Pankkitilin avaaminen ja palkanmaksu

Suoraan itse pääpaholaisen kimppuun. Pankkitilin avaaminen on nimittäin prosessi, joka mulla on edelleen kesken näin kolmen kuukauden asumisen jälkeen.

Tilanne lyhyesti: Ruotsiin muuttaessa sinun tulee hakea henkilötunnusta eli personnummer. Ilman sitä et voi tehdä juurikaan mitään. Mä olen saanut oman personnummerini jo kesällä 2017 kun työskentelin Ruotsissa. Yritin avata täällä pankkitiliä personnummerin ja suomalaisen passin avulla. Kävi ilmi, että tämä yhdistelmä on aikalailla mahdoton. Jos sulla ei ole personnummeria, voit avata pankin oman maasi passilla. Jos olet jo ehtinyt tunnollisesti hankkia personnummerin, tarvitset ruotsalaisen henkilöllisyystodistuksen. Näin mulle ilmoitti muun muassa pankin työntekijä.

Well, if you have a Swedish personnummer you also need to have an ID that supports that personnummer. You can’t any longer use a Finnish passport to identify yourself, you need a Swedish ID.”

Eli toisin sanoen suomalainen passi on siinä vaiheessa arvottomampi kuin vessapaperi. Oli aikamoinen isku vasten kasvoja kuulla, että mulla ei ole mitään, millä todistaa henkilöllisyyttäni. Enpä olisi uskonut suomalaisen passin turvin toiseen Pohjoismaahan muuttaessani, että olo on kuin paperittomalla maahanmuuttajalla. Toki suomalainen passi käy niissä tilanteissa, kun pitää verrata vain nimeä ja naamaa, mutta muuhun se ei kelpaa. Itseasiassa en edes työpaikalla meinannut saada kulkukorttiani sen avulla haltuun, vaan tilanteeseen piti pomoni tulla tunnistamaan minut ensimmäisenä työpäivänä.

Mistä ruotsalaisen henkilöllisyystodistuksen sitten saa? Skatteverketistä tietenkin. Harmi vaan, että sinne pitää nyt koronatoimenpiteiden vuoksi varata aika. Aikoja on saatavilla arkisin 10-16 ja ne menevät samantien. Ajat tulevat näkyviin aina kuukaudeksi eteenpäin. Tämä yhdistelmä on työssäkäyvälle hieman hankala. Sain varattua ajan vasta tammikuun puoliväliin, ja pääsin vihdoin hakemaan ID-korttia.

Mun työnantaja ei voi maksaa palkkaa suomalaiselle tilille. Koska mulla ei ole vielä ruotsalaista tiliä, saan palkan shekkeinä. Ja nyt, hold your breath – shekit saa lunastettua vain ruotsalaisella henkilöllisyystodistuksella. Eli toisin sanoen en ole saanut vielä yhtään palkkaa, vaikka aloitin lokakuussa työt. Ensimmäinen palkkashekkini ehtii mennä vanhaksi ennen kuin saan ID-kortin. Onneksi shekki vaan uusitaan enkä menetä rahojani, vaan joudun odottelemaan niitä pari lisäkuukautta.

Lisäksi pankkien kanssa asiointi on ollut tuskaista. Yksi pankkivirkailija sanoo yhtä ja toinen kumoaa sen. Kolmas ei puoltaa ensimmäistä ja neljäs kertoo tylysti, että asiaa ei voi hoitaa näin. Käytännöt vaihtelevat jopa saman pankin sisällä konttorien välillä. Olen jonottanut puhelimitse kolmenumeroisen minuuttimäärän eri asiakaspalveluihin ja lähetellyt toistakymmentä sähköpostia. Pankeissa ei myöskään olla lainkaan palvelualttiita, vaan kommunikointi on hidasta ja töykeää, mikä näin suomalaiseen ”tee asiakkaan puolesta kaikki mahdollinen” asiakaspalvelutyyliin tottuneelle tuli yllätyksenä.

Tämä pistää muuten miettimään paljon myös sitä, että kuinka hankalaa on maahan tulleilla pakolaisilla. Haastavien prosessien lisäksi he saavat myös paljon kakkaa niskaan ihmisten puolesta vain pakolaisstatuksensa vuoksi. Kaikki sympatia heille.

Apteekissa asiointi

Toinen murhekryynini täällä on ollut apteekkiasiointi. Mulla on päivittäisessä käytössä kaksi lääkettä ja lisäksi satunnaisessa käytössä migreenin kohtauslääke. Kaikki nämä ovat reseptilääkkeitä, joten hankin jo Suomessa kolme kansainvälistä reseptiä, joilla lääkkeitä pitäisi saada Ruotsistakin.

No eihän tämä niin yksinkertaista ole, tietenkään. Ensimmäisessä apteekissa sanottiin, ettei paperiresepti käy, sillä siitä puuttuu QR-koodi. Toiseen apteekkiin resepti olisi käynyt, mutta siellä ei ollut tarvitsemaani lääkettä. Kolmannessa apteekissa resepti kävi ja lääkettä oli saatavilla. Apteekkari oli kuitenkin erittäin epäystävällinen. Hän muun muassa kertoi koko ajan, miten paljon aiheutan hänelle stressiä ja painetta erikoisella reseptilläni. Hän olisi halunnut mun palaavan myöhemmin takaisin, jotta hän voisi palvella muita asiakkaita. Tämä oli mun mielestä aika käsittämätöntä, sillä olinhan asiakas siinä missä muutkin. Lopulta monen ”don’t you understand how much pressure you put on me” kommentin jälkeen sain kuin sainkin asiani hoidettua.

Myöhemmin menin uudestaan (neljänteen) apteekkiin hakemaan lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Selvisi, että Ruotsissa ei myydä tyroksiinia tabletteina vaan injektiolääkkeenä, johon tarvitsee erillisen luvan. Mun pitää siis hankkia nyt resepti toiseen, korvaavaan lääkkeeseen. Ruotsissa se onnistuu käsittääkseni nopeiten varaamalla aika lääkäriltä, ja varaukseen tarvitset BankID:n, johon tarvitset pankkitilin, johon tarvitset henkilökortin…

Ja nyt loppuun painotus: viihdyn Ruotsissa hyvin enkä valita täällä asumisesta. Joskus yksinkertaisten asioiden monimutkaisuus vaan syö hermoja huomattavasti enemmän, mitä se tekisi kotimaassa, jossa asioiden kulku on helpompaa.

Vertaiskokemuksia hankalista byrokratian kiemuroista saa jakaa!

Ärsyttävintä ulkomailla asumisessa

Ulkomailla asuessa törmää ärsyttäviin käytännön asioihin, joita ei osannut ajatella vielä Suomessa asuessa. Päätin listata nyt niistä muutaman, jotka ovat mun arkipäiviäni välillä hankaloittaneet tai hermojani kiristäneet. Jätin tästä pois nyt ne kaikista yleisimmät koti-ikävät ja tyhjästä aloittamisen mukana tulevat ongelmat, ja keskityin vähän yllättävämpiin käytännön juttuihin. Tässä siis neljä seikkaa, jotka ovat mun mielestä ärsyttävimpiä ulkomailla asumisessa!

hildesheim saksa 1

Ruoan löytäminen kaupoista. Oon aika tarkka siitä mitä syön arkiruoakseni. Haluan aina kaiken ruoan olevan 100% sitä mitä sen kuuluisi olla, enkä mitään einessekotuksia. Suomesta oon löytänyt vakituotteeni, mutta ulkomailla asuessa tää tuottaa paljon päänvaivaa! Uusien tuotteiden läpikoluaminen vie aina aikaa ja huomiota, mutta tuoteselosteita vieraalla kielellä lukiessa hermot on aika koetuksella. Marketit ovat joka paikassa erilaisia kuin Suomessa, ja tuotteiden löytämisessä menee myös aikaa, kun ei voi marssia tutulle hyllylle ja ostaa niitä samoja pirkkapapuja kuin aina ennenkin. Mahdollisimman puhtaan ja vegaanisen ruoan löytäminen onnistuu kotimaassa jo ilman suurempia ongelmia, mutta ulkomailla kaupassa käyntiin saa helposti kulutettua kolminkertaisen ajan. Siksi ulkomailla tuleekin syötyä paljon huonommin ja yksipuolisemmin.

Erilaisten palvelujen saaminen. Kaikki palvelut, mitkä on Suomessa ihan peruspullaa, on välillä todella turhauttavia haasteita ulkomailla asuessa. Pari viikkoa sitten uskaltauduin viimein käymään ekaa kertaa kampaajalla ulkomailla, vaikka mua jännittikin tosi paljon ilmaista asiat vieraalla kielellä vieraassa paikassa ja antaa rakkaat hiussuortuvani käsiin, jonka omistaja ei ihan täysin ymmärtänyt mua. Ja tänkin kampaamon löytämiseen meni aikaa. Pari viikkoa sitten kärsin myös ihan järkyttävän kovasta hammassärystä viisurini oikutellessa. Suomessa olisin soittanut jo akuuttipäivystykseen ja itkenyt itseni leikkaukseen, mutta täällä Ruotsissa en vaan tiennyt mitä tehdä. En taida tällä hetkellä kuulua kummankaan maan sosiaaliturvaan, joten hammaslääkärin kustannuksista ja jonotusajoista ei ollut mitään tietoa, saati sitten siitä, mihin mun olisi edes pitänyt olla yhteydessä. Sama homma pätee myös tavalliseen lääkäriin. Näissä myös byrokratia muistuttaa välillä olemassaolostaan ja saa itkemään kotimaan palvelujen helppouden perään. Vai kuinka moni Suomessa asuva on jättänyt tulehtuneen hampaan hoitamatta siksi, ettei tiennyt minne pitäisi soittaa millä kielellä ja onko edes oikeutettu hammashoitoon siinä maassa?

Ulkomaalaisen leima. Toiseen maahan muuttaessa olet aina ”se ulkomaalainen”. Vaikka puhuisit uuden maan kieltä hyvin, niin jossain vaiheessa keskustelua paikallisen epäilykset herää sun oudon sanavalinnan tai aksentin myötä. Vaikka sopeutuisit maahan loistavasti, tulee sulle kuitenkin aina uusia pieniä siihen kulttuuriin kuuluvia asioita, joita et voi etukäteen tietää ja joista saattaa tulla typerä ja yksinkertainen olo. Toisessa kulttuurissa on vaikea olla sataprosenttisen varma kaikista kirjoittamattomista säännöistä, jotka kotimaan kulttuurissa sulla on takaraivossa läpi elämäsi. Kun ulkomailla vastaantulijat tuijottaa sua pitkään, alat miettimään, pukeudutko väärin tai käyttäydytkö nyt maan tavoille sopimattomasti tai edes erikoisesti sitä tiedostamattasi. Vaikka oon iloinen ja ylpeä saadessani olla suomalainen enkä sitä ulkomailla mitenkään peittele, ois musta joskus myös kiva ihan vaan sopeutua joukkoon ja olla yksi muista. Aina ei jaksaisi olla se erilainen, jolta kysellään outoja kysymyksiä, joka ei tiedä jotain muille itsestäänselvää asiaa ja jolle joku paikallisen kielen sana on täysin tuntematon, koska vaan paikalliset tietää sen.

Kommunikaatiovaikeudet Suomeen. Eri maassa ystävien kanssa asuessa tulee helposti ongelmia, jotka johtuu vain kommunikaation vaikeudesta. Kun on tottunut näkemään kavereita päivittäin tai edes viikottain, ja jakamaan asioita kasvotusten, on yhtäkkiä pelkän puhelimen varassa oleva yhteydenpito yllättävän hankalaa. Toisten kanssa se toimii paremmin kuin toisten. Viestitellessä on helppo lukea olemattomia asioita rivien välistä, ja saattaa syntyä väärinkäsityksiä, jotka voitaisiin välttää kasvotusten keskutelemalla. Mä oon usein myös aika kiinni omissa asuinmaatani, tai lähinnä omaa arkea ja elämää uudessa maassa koskevissa asioissa. Tän takia saatan viestitellessä kuulostaa tylyltä tai välinpitämättömältä, koska en osaa asettua toisen asemaan ja olla niin mahdottoman kiinnostunut jokaisesti silmäripsen räpäytyksestä, kun samaistuminen on molemmin puolin vaikeampaa. Ulkomailla asuminen siis ainakin omalla kohdallani todellakin aiheuttaa kommunikaatiovaikeuksia Suomeen päin. Joissain ihmissuhteissa löydetään se yhteinen, uusi sävel kommunikoida ja välit ei huonone. Toiset suhteet taas ei kestä välimatkaa yhtä hyvin. Myös enemmän rajoitettu nettiyhteys vaikeuttaa kommunikaatiota ihan konkreettisesti. Vaikka ystävyyssuhde kestäisikin erossa olon, hankaloittaa sitä omalta osaltaan pahasti pätkivät soitot ja kesken hauskan tarinan katkeavat Skype-puhelut. Niistä tulee vaan turhautunut olo ja silloin pitää osata olla purkamatta turhautumista siihen toiseen ihmiseen, vaan todeta, että ensi kerralla parempi onni nettiyhteyden kanssa. Puhelujen katkaiseminen huonon verkkoyhteyden takia tuntuu olevan aina mulle kovempi pala kuin toiselle ja harmittavan pidempään, koska kyseinen puhelu saattaa olla mun päivän ainoa yhteydenottoni Suomeen päin, jolloin katkeavan puhelun jälkeen kaveri jatkaa arkitoimiaan normaalisti ja mä jään yksin vieraaseen maahan.

hildesheim saksa 2

Tuleeko muille ulkomaille oleville lisää kohtia mieleen? Osaatteko samaistua näihin vai ovatko edelliset kohdat teille ihan hepreaa? Entäs te Suomessa asuvat, ootteko koskaan ajatellu tällasia asioita?

10+1 kysymystä ulkosuomalaisille

Tämä haaste on pyörinyt ulkosuomalaisten blogeissa, ja oon mielenkiinnolla lukenut vastauksia kysymyksiin eri puolella maailmaa asuvilta suomalaisilta. Musta tuntuu hieman hassulta kutsua itseäni ulkosuomalaiseksi, mutta sitä mä kyllä taidan olla, kun oon kerta ulkomailla asuva suomalainen. Höpinät sikseen, mennään kysymyksiin ja niiden vastauksiin. Ja jos joku ulkosuomalainen bloggaaja ei ole vielä tähän haasteeseen vastannut, niin haastan teidät kaikki tekemään tän viimeistään nyt!

haaste1

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?
Kulttuuri ihan kokonaisuudessaan! Mä rakastan ruotsalaista kulttuuria lähes kaikkia sen yksityiskohtia myöten. Täällä on jotenkin lämpimämpi ja yhteisöllisempi fiilis kuin mihin on kotimaassa tottunut. Kaikki fredagmysit ja sukulaisten ja ystävien kesken järjestettävät sommarstugajuhlat… Tukholmassa näkee kaikenlaista porukkaa laidasta laitaan, eikä ketään katsota kieroon, vaan täällä ollaan enemmän kaikki yhtä ja samaa porukkaa. Ja kuulemma Tukholman ulkopuolella tää asia on vielä paremmin, eli ruotsalaisen kulttuurin yhteisöllisyydelle pojot!

2. Entä ikävintä?
Korkeat hinnat. Täällä kaikki on hirveän kallista, ja joutuu oikeesti laskemaan kruunujen perään ja kauhistelemaan kauppakuittien loppusummaa. Tää on vähän noloa nyt ehkä sanoa, mut yksi ikävimmistä asioista on myös alkoholin korkea hinta. Olis kiva käydä kesän kunniaksi vähän ulkona, mutta juomat maksaa helposti 10-15 euroa, joten kivat kesäillat terdeillä on saanut unohtaa.

haaste3

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
Meksikoon! Mulla on ikävä mun meksikolaista ystävää Paolaa <3 Ollaan Paolan kanssa paljon yhteyksissä, ja hän muistaa välillä muun muassa tägäillä mua Meksiko-aiheisiin videoihin ja lähetellä kuvia maisemista siellä. Ollaan kovasti suunniteltu mun matkaa sinne, ja todellakin lähtisin Meksikoon tällä sekunnilla, jos ei olisi rahasta kiinni.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
Monta kivaa paikkaa on tullut nähtyä, enkä kieltäytyisi moneenkaan uudestaan lähtemästä, vaikka preferoinkin mulle ennestään tuntemattomia paikkoja. Roomaan voisin kuitenkin mennä mielelläni uudestaan, se on nähtyjen paikkojen kärkipäässä! Olin Italiassa 15-vuotiaana luokkaretkellä, eli siitä on vierähtänyt jo todella monta vuotta. Meidän luokkaretkellä käytiin kattomassa kaikki tärkeimmät paikat ja otettiin kaikki irti latinan lukemiseen ja sitä kautta antiikin Rooman historian opetteluun käytetyistä vuosista, ja oon todella kiitollinen tosta matkasta. Nyt kuitenkin haluisin tutustua enemmän Rooman kulttuuripuoleen ja fiilistellä niitä pieniä kujia ja tunnelmaa!

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
Uusia perunoita + kaikkea, mitä niiden kanssa yleensä syön. Uudet potut on vaan niin hyviä <3 Lisäksi kaipaan hirveästi kauraleipää ja ruisleipää, niitä kun saa ulkomailta tosi huonosti ja kalliiseen hintaan. Jostain syystä kaipaan myös korvapuustia vaikken niitä usein kyllä kotona syö. 😀

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
Joo. Näillä näkymin palaan Suomeen lokakuun alussa viemään opiskeluja loppusuoralle. Ja uskon myös muuttavani takaisin ulkomaille, kohde jääköön vielä harkinnan alaiseksi. 🙂

haaste2

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
Mä oon ehtinyt kokea täällä vasta kolme juhlapyhää – helluntain, Ruotsin kansallispäivän ja midsommarfestin. Noista viimeinenhän on mulle juhannuksen muodossa tuttu jo kotimaasta, ja ensimmäisessä nyt ei ole paljon juhlittavaa. Vastataan nyt sitten vaikka se Ruotsin kansallispäivä, sillon täällä oli paljon sinikeltasta väriä näkyvillä ja kaikenmoista tempausta ihan kuninkaallisten tähdittämänä, eli ihan mielenkiintonen juhla se oli!

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Kaikki käytännön asiat, paperihommat ja muut selvittelyt. Näissä tulee aina jotain yllätyksiä, tässä pari päivää sitten sain esimerkiksi kuulla, että en kuulu enää Suomen sosiaaliturvan alaisuuteen ollenkaan. Ei tosta nyt haittaa ole, mutta yllätyksenä se kuitenkin tuli. Toinen vaikeimmaksi laskettava asia on myös samalla se ulkomaille muutossa kiehtovin asia eli se, että lähtee aina ihan nollista tuntematta ketään tai mitään. Se on pirun vaikeaa ja raskasta, kun ei ole tukiverkkoa ja on kaikesta ihan pihalla, mutta samalla se on jännittävää ja siitä selvitessään tulee sellaset fiilikset mitä en ole kotimaassa ikinä kokenut.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Voin, ja haluan ehdottomasti asua! Mua kiinnostais taas lähteä Afrikkaan päin kokemaan muita osia Keniasta tai aivan toisia maita. 🙂  Euroopassakin voisin hyvin asua, mutta täällä ei tällä hetkellä ole mitään kovin houkuttelevaa asuinmaata tän Ruotsin lisäksi, mieli kun halajaa nyt johonkin kauemmas. 😀

haaste4

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Yksi hetki koko vuodesta? Damn… Varmasti tähän on pakko vastata joku Keniaan liittyvä hetki. Sanotaan vaikka se, kun istuttiin autossa matkalla Nairobin lentokentältä majotuspaikkaan. Istuttiin vaan ja kateltiin ulos ikkunoista, koitettiin tajuta että nyt ollaan ihan oikeasti Afrikassa. Se oli ihan uskomaton tunne.

+ extrakysymys numero 11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Totta kai! Ensi viikolla meen ainakin Slovakiaan, ja varmaan samalla myös jonnekin muualle. Myös Oslo olisi listalla, jos vaan mitenkään saan rakkaan siellä asuvan ystävän kanssa sovittua aikataulut yhteen ennen mun kotiinpaluuta. <3 Lokakuussa palaan Suomeen, ja toivoisin voivani sieltäkin käsin vielä ennen vuoden vaihtumista matkustaa johonkin, mutta saa nyt nähdä. Luulen että teen vaan kouluhommia ja töitä loppuvuoden ja koitan palkita itteni sitten myöhemmin jollain reissulla! 🙂