Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

ulkomaille muutto

Kissan kanssa muutto ulkomaille

Kun aloimme kesällä harkitsemaan ulkomaille muuttoa, otimme ensimmäiseksi selvää, miten muutto onnistuisi kissan kanssa. Toukokuussa adoptoimaamme Frediä ei nimittäin ajateltu jättää Suomeen – se ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto. Lähdin kyselemään varovaisesti kokemuksia lemmikin kanssa muutosta Facebookin Ulkosuomalaisten blogit -ryhmästä, ja sainkin kuulla paljon kokemuksia ja vinkkejä.

Ajattelin, että seuraavalle muuttajalle olisi helpompaa, jos kaikki faktat kissan kanssa ulkomaille muutosta olisi koottu yhteen paikkaan. Joten tässä siis oma vinkkipostaukseni ja muistilistani kissan kanssa ulkomaille muuttajalle!

Siru

Kissan kanssa ulkomaille tai ainakin Ruotsiin muuttaessa tulee kissa olla sirutettu. Tätä toki suosittelen muutenkin kaikille kissan omistajille – siruttakaa kissanne, kiitätte itseänne jos kissa karkaa tai katoaa.

Rokotukset

Kissa tulee olla saanut yleensä ainakin kolmoisrokotteen, joka kissalle laitetaan jo elämän alkutaipaleella. Lisäksi moneen maahan vaaditaan raivotautirokote, eli rabiesrokote. Fredi oli saanut kolmoisrokotteen ennen adoptiota, joten kävimme laittamassa vain rabiesrokotteen ennen lähtöä. Ruokaviraston sivuilta löytyy hyvin tietoa siitä, mitä rokotteita mikäkin eläin tarvitsee mihin maahan.

Lemmikkieläinpassi

Jotta lemmikin kanssa voi ylittää valtioiden rajoja, tulee lemmikillä olla voimassa oleva passi. Lemmikkieläinpassin myöntää eläinlääkäri. Passi maksaa noin 50 euroa ja on voimassa koko lemmikin loppuelämän. Siihen merkitään lemmikin tunnistustiedot, kuten sirunumero, sirun sijainti, lemmikin syntymäaika (Fredin syntymäaikaa ei tiedetä, joten passissa lukee 1.1.2017), annetut rokotteet ja omistajan tiedot. Valokuvaa tai sukunimeä passiin ei tarvita.

Tullaus

Kohdemaan tullin sivuilta kannattaa tarkastaa, tuleeko lemmikki tullata maahan saapuessa. Ruotsiin piti, joten hoidin Fredin tullauksen etukäteen netissä. Siihen meni muutama minuutti, ja siihen tarvittiin muistaakseni sirunumero ja passin numero. Tullaaminen on ilmaista ja tullausnumeroa saatetaan kysyä rajalla. Meiltä ei sitä kysytty.

Mieti matkustusvälinettä

Me päätimme muuttaa laivan ja junan kyydissä. Kissan ottaminen lentokoneeseen ei tuntunut hyvältä idealta, sillä se varmasti stressaisi Frediä todella paljon. Jos lentäminen on ainut vaihtoehto, tulee niin tehdä, mutta koska meillä oli vaihtoehtona mennä maa- ja meriteitse, koimme sen kissaystävällisemmäksi. Toki matka oli pidempikestoinen, mutta muuten kissaystävällisempi, uskoisin. Lentäessä kissa saa tulla matkustamoon istuimen alle, jos kissa + koppa tarvikkeineen painaa maksimissaan kahdeksan kiloa. Ne lennot, joita itse katsoin, velottivat kissan matkasta noin sata euroa.

Junassa ja laivassa otimme lemmikkihytit, jotta saatoimme päästää Fredin vapaaksi matkustamisen ajaksi. Tämä tuntui inhimillisemältä omasta mielestäni, varsinkin, kun Fredi ei juurikaan viihdy kopassa. Lemmikkihyteistä piti pulittaa hieman ekstraa, mutta hinnat pysyivät kohtuudessa. Matkat menivät lopulta hyvin, toki Fredi oli koko puoli vuorokautta ihan muumina eli ei käyttänyt matkahiekkalaatikkoaan eikä myöskään syönyt tai juonut mitään, vaikka ravintoa oli tarjolla koko ajan. Suihkutimme koppaan tuttujen vilttien päälle myös feromonisuihketta rauhoittamaan Frediä, ja silloin kun Fredin oli oltava kopassa (siirtymien aikana), pidimme takkia kopan päällä, jotta oma rauha säilyisi. Meidän muuttomatkasta voitte lukea lisää täältä.

Tuttua ruokaa

Uuteen kotimaahan sopeutumisessa auttaa varmasti tuttu ruoka. Matka ja muutos ovat kissalle stressaavia, joten jotain tuttuja asioita kannattaa säilyttää. Me otimme mukaan muutamia märkäruokapusseja ja minigrip-pussiin kuivaruokaa. Otimme myös tutut ruokailualustan -ja astiat mukaan. Uuteen maahan päästessämme ostimme alkuun samaa tuttua ruokaa. Fredi on muutenkin nirso, joten olemme pikkuhiljaa yrittäneet siirtyä laadukkaampaan ruokaan, mutta alkuun oli parempi antaa suosiolla sitä tuttua ja turvallista ruokaa.

Kissan tarvikkeet

Kissahan tarvitsee muutamia tavaroita, kuten kiipeilypuun, raapimapuun ja jotain, jolla leikkiä. Koska kiipeily- ja raapimapuut ovat melko hintavia ja meidän omistamme olivat aika uusia, emme halunneet luopua niistä. Jätimme siis suurimman osan Fredin tarvikkeista Vaasaan vuokraamaamme varastoon. Otimme mukaan vain pari lempparilelua ja koppaan pari vilttiä, joissa oli tuttua tuoksua. Ruotsissa ensimmäisellä viikolla ostimme kiipeilypuun ja raapimapuun, ja pikkuhiljaa olemme ostaneet muuta tavaraa, kuten raapimapahvilautaa, tunnelia ja uusia leluja. Kuten kissanomistajat varmasti tietävät, tavaraa tuppaa kertymään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän (ja silti kissan lemppareita ovat vanhat tyhjät pahvilaatikot).

Sopeutuminen

Halusimme varata aikaa sekä omaamme että Fredin sopeutumiseen ennen töiden alkua. Siksi olimme kotona noin viikon ajan ennen varsinaista työn aloitusta. Olimme mahdollisimman paljon kotona Fredin kanssa ja yritimme pikkuhiljaa totuttaa sitä olemaan yksin kotona sitten, kun näytti, että se viihtyy kotona. No, Fredi sopeutui yllättävän nopeasti ja oli kuin kotonaan jo parin päivän jälkeen. Selvästi kaikista tutuista tavaroista ja feromonisuihkeista huolimatta Fredille eniten turvaa toi meidän läsnäolo. Siirryimme molemmat vielä aika nopeasti etätöihin kokonaan tai osittain, joten Fredi on nyt sillä lailla hyvin hemmoteltu korona-ajan kissa, että se on tottunut meidän kotona oloon. Nyt neljän kuukauden jälkeen Fredissä ei näy mitään merkkiä siitä, että se olisi shokeerautunut muutoksesta. Päinvastoin, se vaikuttaa rakastavan uutta kotia, jossa on tilaa enemmän kuin edellisessä ja ihania ikkunalautoja, joiden päällä voi istua ja katsella ulos pitkin päivää.

Tässäpä ne tärkeimmät neuvot, jotka mulla tuli mieleen. Täydentäkää listaa kommenttikentän puolella ja kyselkää lisää! Tähän yhteyteen laitan vielä Youtube-videon, jossa kerron tarkemmin vielä omasta kokemuksesta kissan kanssa ulkomaille muutosta ja vilautan lemmikkieläinpassia. Videolla on tietysti myös paaaljon kuvamateriaalia Fredistä, joten suosittelen katsomaan!

Mitä ottaa huomioon, kun muuttaa ulkomaille korona-aikaan?

Kuten monet tietävätkin, muutimme Vaasasta Tukholmaan viime lokakuussa, eli keskellä koronaa. Lähtiessämme Vaasa oli Suomen koronapääkaupunki, eikä Tukholmassakaan tilanne kovin hyvä ollut. Teimme muuttopäätöksen loppukesästä ja löimme syksyllä lukkoon muuttopäivän, joka oli siis 19. lokakuuta.

Ulkomaille muutossa on aina oma suunnittelemisensa, sillä on pitkä lista asioita, joita täytyy huomioida maata vaihtaessa. Ajattelin kirjoittaa niistä yleisluontoisen postauksen myöhemmin. Tänään kuitenkin kerron siitä, mitä tuli ottaa huomioon juuri korona-aikana muuttaessa. Eli jos siellä on joku, joka haaveilee muutosta ulkomaille vielä ennen kuin koronatilanne tasaantuu, niin pistäkää lista talteen.

Rajanylitykset kumpaankin suuntaan. Tämä nyt kaikkein tärkeimpänä. Suomalainen saa aina ylittää Suomen rajan ilman mitään ongelmia kotimaan puolesta. Tähän tietoon olin turvautunut ja tarkkailin rajavartiolaitoksen sivuja tiiviisti varmistaakseni, ettei tilanne muutu ja maastapoistumiseen ei tule ongelmia. Pari viikkoa ennen muuttoa tajusin yhtäkkiä, etten ole lainkaan ottanut huomioon sitä, saako suomalainen matkustaa Ruotsiin. Suomen puolesta kyllä, mutta entäs Ruotsin puolesta? Äkkiä googlailemaan ja helpotuksekseni Ruotsin raja näytti olevan auki suomalaisille vielä lokakuussa ilman mitään ongelmia.

Karanteeni lähtömaassa. En ole ihan varma, miten Suomessa altistumissäännöt nykyään menevät, mutta tuolloin tilanne oli se, että altistuneeksi nimetty on 14 päivän karanteenissa ilman poikkeuslupia. Olimme buukanneet lähdön tuonne lokakuun 19. päivälle ja suurin huoli oli se, että altistummeko koronalle kahden viikon sisällä lähdöstä. Jos altistus tapahtuisi ja lääkäriltä tulisi määräys karanteeniin, ei muutto onnistuisi. Sillon meillä olisi myös se tilanne käsillä, että matkustusliput jäisivät käyttämättä ja asunnon vuokrasopimus loppuisi. Kaksi ihmistä, monta matkalaukkua ja kissa olisivat vailla kotia karanteenin loppuun asti, joten tiedossa olisi kallis hotellilasku, mikäli jokin hotelli meidät olisi huolinut. Tämän vuoksi välttelimme ihmiskontakteja tehokkaasti viimeiset kaksi viikkoa. Emme pitäneet läksiäisiä emmekä käyneet hyvästelemässä kummankaan perhettä tai kavereita. Itse kävin kampaajalla kaksi päivää ennen lähtöä ja stressasin ihan järkyttävästi altistumisen mahdollisuutta. Teimme kaikkia varasuunnitelmia, jos toinen olisi karanteenissa ja toinen lähtisi, ja kävimme läpi eri skenaarioita. Lopulta onneksi kummankaan Koronavilkku ei piipannut eikä tullut soittoa mistään.

Matkustusvälineen valinta. Me ylitimme rajan lopulta laivalla, eli muuttomatkamme oli Vaasa-Uumaja laivayhteydellä ja Uumaja-Tukholma junalla. Mietimme vaihtoehtona myös Vaasa-Turku junalla ja Turku-Tukholma laivalla, tai suoraan Vaasa-Tukholma lentoa. Lento karsiutui ensimmäisenä pois, joten piti miettiä tarkemmin laivaa. Olin lukenut iltapäivälehdistä, että Turku-Tukholma välillä matkustajat eivät saisi poistua laivasta lainkaan. Soittelin siis sekä Viking Linelle että Wasalinelle varmistaakseni sen, että muuttomatkalla todella saisimme poistua laivasta Ruotsin puolella. Molemmat laivayhtiöt kuittasivat tämän mahdolliseksi. Lisäksi Wasalinen työntekijä vakuutti, että yhteys tulee pysymään koronasta huolimatta ja tulemme varmuudella pääsemään terveinä kyytiin. Olin myös aiemmin haastatellut töissä Wasalinen toimitusjohtajaa, joka myös vannoi laivan pysyvän liikkeessä. Tämä osaltaan vaikutti siihen, että valitsimme välineeksi Wasalinen. Junien en uskonut pysähtyvän kummassakaan maassa koronarajoitusten takia kuitenkaan, mutta maasta toiseen siirtyminen oli isompi huoli. Muuttomatkan onnistumisesta voitte muuten lukea täältä – matka ei mennyt ihan kuin Strömsössä.

Turvallisuus matkustaessa. Meillä oli sekä laivassa että junassa oma hytti, joihin ei muilla ollut asiaa. Tämä oli sekä mukana muuttavan kissan että koronan vuoksi tehty valinta. Taksissa matkalla satamaan sekä satamassa pidimme myös maskeja. Laivalla pidimme maskeja hytin ulkopuolella, paitsi ruokaillessa. Olimme hankkineet etukäteen kangasmaskeja muuttomatkaa varten. Ainut tilanne, jossa emme voineet pitää turvaväliä, oli Uumajan satamasta juna-asemalle kuljettu matka minibussissa.

Karanteeni kohdemaassa. Tämä ei rehellisesti pitkään aikaan myöskään käynyt mielessäni. Lopulta riskin huomatessani yritin etsiä tietoa, mutta missään ei lukenut, että Ruotsiin saavuttaessa tulisi olla karanteenissa. Myöskään koronatestitodistuksesta ei puhuttu mitään. Muuten olisi pitänyt vielä miettiä matkareittiä, sillä karanteeni Uumajassa olisi tuntunut hankalalta.

Koronatilanne ylipäätään. Tätä toki tuli paljon mietittyä, että onko muutto korona-aikana edes millään tasolla järkevää. Haluan kuitenkin tunnustaa, että korona ei oikeastaan hirveästi hetkauttanut muuttoa miettiessä. Paljon enemmän näin vaivaa käytännön järjestelyihin rajoitusten takia, kuin käytin aikaa sen pohtimiseen, kannattaako Ruotsiin muuttaa koronalukujen ollessa niin isot. Toki asiaan vaikutti myös se, että tilanne Vaasassa oli myös huono. Tätä kannattaa kuitenkin miettiä, että jos muuton jälkeen ulkomailla saa koronan, mikä on maan terveydenhoitotilanne. Rasittaako oma sairastumisesi yhteiskunnan terveydenhuoltoa kestämättömästi? Onko terveydenhuolto sillä tasolla, että todennäköisesti selviät koronasta, jos se iskee sinuun rajuna? Muutto on jokaisen omalla vastuulla, joten nämä jutut kannattaa miettiä valmiiksi ennen muuttopäätöstä.

Näitä juttuja nyt ainakin pohdimme ja selvittelimme ennen lähtöä nimenomaan koronaan liittyen. Voi olla, että oli myös jotain muuta, joka ei enää muistu mieleen. Kysykää, jos jotain jäi mietityttämään! Palaan aiheeseen vielä kertomaan asioita, joita tulee yleisesti ottaa mieleen ulkomaille muutossa sekä ulkomaille muutosta kissan kanssa.

Ps. Olin vieraana Byelingual-podcastissa kertomassa näistä jutuista. Jakso löytyy ainakin Spotifysta, käykää kuuntelemassa!