Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

tukholma

Harry Potter -maailma Gamla Stanissa

Heippa!

Pyrin postaamaan aina tiistaina ja torstaina, ja lisäksi lauantaina tai sunnuntaina tulisi postaus tai video. Tällä kertaa kyseessä on video – toivottavasti tykkäätte myös niistä. Olen itse innostunut tubettamisesta, vaikka alkuun en saakaan sellaista materiaalia aikaiseksi aina mitä toivoisin. Koitan kuitenkin mahdollisimman matalalla kynnyksellä julkaista näitä videoita, koska jos tavoittelen täydellisyyttä, en ikinä saa mitään ulos. Ja toisaalta, esimerkiksi tämän videon kohdalla en ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta en jaksanut enää vääntää kun tiesin etten parempaan saa, annoin vaan mennä. Tuli vastaan asenne ”ihan sama, en jaksa enää”. Alkuun vielä voin pistää paljon sen piikkiin, että en vielä voi olla huippueditoija.

Joka tapauksessa, itse asiaan. Tukholmassa ihan mun lempparipaikka on Gamla Stan ja siellä tulee aina välillä käytyä vaan fiilistelemässä kujia ja katuja. Lisäksi oon aina ollut kova Harry Potter -fani (hit me with questions, tiedän kaiken). Gamla Stanista löytyikin oma pieni taikamaailma, jossa tuli silmät lautasina käveltyä ympäriinsä ihmettelemässä. Voi jospa joskus pääsisi sinne Lontoon studiolle…

Toivottavasti tykkäätte videosta! Toiveita videoihin saa mielellään jakaa kommenteissa. 🙂

 

Radiotoimittajana ulkomailla – mitä, miten ja miksi?

Blogia tarkkaavaisesti seuraavat ovat saattaneet huomata minun maininneen työnkuvani ohimennen – ja kerran vähän isommin videon muodossa. Työskentelen siis radiotoimittajana suomenkielisellä kanavalla. Väläyttelen paloja työstäni ja työpäivistäni erityisesti Instagramissa, ja siellä oonkin saanut paljon viestejä, jossa kysytään, että mitä mä oikeastaan teen työkseni. Koska aihe kiinnostaa, ajattelin avata sitä myös blogin puolella.

Mikä sun rooli on radiossa?

Mun virallinen nimike on redaktör, mutta oon siis toimittaja, uutistoimittaja, reportteri, miten sen nyt haluaa sanoa. Mulla on kahdenlaisia työpäiviä: uutistoimittajavuoroja ja reportterivuoroja.

Uutistoimittajana teen joko aamuvuoroa (klo 4.30-11) tai iltavuoroa (klo 10.10-18.30). Nämä vuorot tehdään paikan päällä radiotalolla. Uutistoimittajana kirjaimellisesti kerron uutiset – tai kuten aina vitsikkäästi ilmaisen, olen se tyyppi, joka keskeyttää hyvät biisit uutisilla. Molemmissa vuoroissa luen kahdet uutiset suorassa lähetyksessä ja lisäksi käyn juontajan kanssa uutiskeskusteluita, joissa hieman kevyemmin mutta kuitenkin asiallisesti käydään läpi kuulumiset uutisrintamalta. Muina aikoina etsin tietotoimistoilta sähkeitä, valitsen sopivat ja kirjoitan niistä omat sähkeet.

Reportterivuorossa teen uutisjuttuja radioon. Tämä on lähempänä sitä, mitä tein lehdessäkin – etsin uutisaiheen, etsin haastateltavan, suunnittelen jutun ja teen haastattelun. Sen jälkeen kirjoitan itselleni pratat eli puheosuudet, jotka äänitän ja lopulta editoin oman osuuteni ja haastateltavan osuuden yhteen. Teen yhdestä haastattelusta yleensä uutisjutun, iltapäiväohjelmajutun ja nettiversion. Tätä on vaikea selittää yksinkertaisesti, koska jokaisessa formaatissa on paljon erilaista tehtävää. Käytännössä kuitenkin haastattelen ja laadin uutisjutun. Reportterivuorot teen tällä hetkellä etänä.

Radiossa ja meidän kanavalla on muitakin työnkuvia toimittajilla, mutta itse teen pääasiassa näitä kahta vuoroa.

Onko radiotyö pelkkää puhumista?

Ei ole. Toki se yleisölle näkyvä osa on pääasiassa puhetta, mutta oikeasti kirjoittamista on myös paljon. Kaikki tulee aina käsikirjoittaa, ja siihen saa uppoamaan aikaa, sillä käsikirjoituksia hiotaan viimeiseen asti. Nettiversio tulee näkyviin kirjoitettuna, ja siihen pitää osata tiivistää jutun idea kertomatta kuitenkaan kaikkea. Kirjoitustyötä on siis paljon ja entisenä lehtitoimittajana sanon, että radioon tehtävä kirjoitustyö ei ole helppoa.

Teetkö töitä ruotsiksi vai suomeksi?

Molemmat kielet ovat päivittäisessä käytössä. Kanava on suomenkielinen, joten lähes kaikki kuulijalle esiin tuleva materiaali on suomeksi. Luen uutiset suomeksi ja kirjoitan asiat suomeksi. Kuitenkin lähes kaikki taustatyö tehdään ruotsiksi. Esimerkiksi käytössä olevat tietotoimistot ovat ruotsalaisia ja ruotsinkielisiä, eli niistä poimitut uutiset käännän aina suomeksi. Haastatteluja tehdään molemmilla kielillä, tietoa haetaan lähinnä ruotsiksi. Helpointa olisi sanoa, että teen kaiken työn ruotsiksi, ja lopulta käännän sen osan suomeksi, mikä kuuluu radion kuuntelijoille.

Mikä on radiotyössä haastavinta?

Se, että kaikki toimii kuuloaistin varassa. Itse olen esimerkiksi aika huono ymmärtämään kuultua puhetta, mun pitää saada nähdä ja mielellään lukea asia, jotta voin hahmottaa mitä tapahtuu. Radiossa kuitenkin ainut mahdollisuus on kuuleminen. Pohdin uutisia tehdessäni todella paljon sitä, onko tämä asia nyt tarpeeksi selvässä muodossa kuultavaksi. Asia kuullaan kuitenkin vain kerran, sitä ei ole mahdollista palata takaisinpäin kuuntelemaan, joten kaikki tulee ilmaista selkeästi ja ytimekkäästi. Kuulijan voi olla hankala ymmärtää esimerkiksi pitkiä numerosarjoja. Lisäksi pidemmissä jutuissa olisi tärkeää saada kuuntelija mukaan tunnelmaan, joten kaikki sävyt ja eloisuus tulee luoda omalla äänellä tai joskus äänikirjastolla. Helposti solahtaa siihen uutistenlukijamuottiin, mikä vaan ei toimi kaikissa jutuissa.

Huomaan muuten, että nykyään se uutistenlukuääni tulee mulla myös arjessa mukaan. Jos esimerkiksi luen ääneen jonkun kuvatekstin Instagramista, menen heti sellaiseen ”STT:n uutisista hyvää päivää” -moodiin. 😀

Miksi Ruotsissa on suomenkielinen kanava?

Suomi on yksi Ruotsin viidestä virallisesta vähemmistökielestä ja suomalaiset virallinen vähemmistö. Suomalaisilla on oikeus saada Ruotsissa erilaisia palveluja äidinkielellään. Tätä kanavaa on ehkä helpointa verrata Yle Svenskaan – sama mutta toisinpäin.

Vähemmistöoikeudet ovat asia, joita kohtaan mun mielenkiintoni on kasvanut hurjasti. Koen nykyään vähemmistöasiat itselleni todella tärkeiksi – kuulunhan itsekin vähemmistöön ja kaiken päälle olen vielä maahanmuuttaja. Vähemmistöillä on oikeutensa, ja yllättävän paljon näkee niiden väheksyntää ja vähemmistöjä kohtaan tapahtuvaa syrjintää. Siksi on ehdottoman tärkeää, että on olemassa mediakanavia, jotka uutisoivat vähemmistöjen asioista ja vähemmistöille.

Kuuluuko teidän kanava radiosta?

Kuuluu, Ruotsissa. Lisäksi se on kuunneltavissa nettisivujen ja sovelluksen kautta.

Puhutko työkavereiden kanssa suomea vai ruotsia?

Molempia. Pääasiassa puhun suomea, koska meidän kanavalla kaikkien tulee osata suomea. Moni työkaveri kuitenkin on syntynyt ja kasvanut Ruotsissa, ja vaikka hyvää suomea puhuvatkin, ei kielitaito ole samanlainen kuin suomenkielisessä ympäristössä kasvaneella. Siksi välillä osa asioista on helpompi jutella ruotsiksi. Lisäksi kaikki koulutukset on pääasiassa ruotsiksi, sillä ne ovat radion yhteisiä. Päivittäin pääsee ruotsia puhumaan ja kuulemaan.

Lisäksi suomensuomi ja ruotsinsuomi ovat vähän erilaisia kieliä keskenään. Ruotsinsuomihan ei taida olla edes mikään virallinen kieli, vaan sitä käytetään kuvaamaan ruotsinsuomalaisten käyttämää suomea. Ruotsinsuomeen on sekottunut sanoja molemmista kielistä ja joitain sanoja käytetään suomenkielisen korvaan hassusti. Ruotsinsuomessa esimerkiksi danssataan, kuljetaan banalla ja soitetaan mobiililla. Ruotsinsuomi tarttuu tosi helposti ja huomaamatta. Mäkin nykyään useemmin tykkään, että asia on näin sen sijaan että olen sitä mieltä, että asia on näin. Aukesiko esimerkki?

Mikä on ollut yllättävintä?

Se, miten haastavaa kaikki on! Alkuun oli tosi jännittävää edes puhua suorassa lähetyksessä – hyvä etten pyörtynyt suorilta jaloilta, kun ensimmäisen kerran luin uutiset. Onneksi vieressä oli työkaveri ottamassa koppia. Nykyään lähetyksessä puhuminen ei jännitä, mutta haastetta löytyy edelleen myös siellä. Editoidessa tulee ottaa huomioon niin paljon kaikkea mitä en olisi osannut edes ajatella etukäteen. Suunnitteluun ja metatyöhön menee paljon enemmän aikaa ja se on huomattavasti haasteellisempaa, mitä ehkä lopputuloksesta voi päätellä.

Mikä on kivointa radiotyössä?

Monipuolisuus. Radiotyö on niiin paljon muutakin kuin vaan hetkellistä puhetta kanavalla. Kaikilla on oma roolinsa ja yhteistyön täytyy olla sujuvaa. Mua kiinnostaisi kehittyä pidemmälle vielä radiotyössä ja uutispuolen lisäksi kokeilla muutakin, ja myös uutispuolta laajentaa. Olisi kiva päästä ajankohtaisten juttujen lisäksi tekemään juttuja ilmiöistä ja osallistua ohjelmien tekoon. Yhtenä päivänä tuurasin aluereportteria ja tein suoraa lähetystä kauppakeskuksesta, jossa kerroin havannoistani ihmisten ja yritysten koronarajoitusten noudattamiseen liittyen. Radiotyössä on loputtomasti opittavaa ihan sieltä editointipöydältä lähtien sinne, mikä kuuluu radiossa.

Mulla on vähän alle vuoden sopimus radiolle, ja haluaisin mielelläni jäädä, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Ruotsin lainsäädännössä on monimutkainen seikka, jonka mukaan työnantaja ei saa tehdä määräaikaisia sopimuksia tiettyä määrää enempää työntekijän kanssa, vaan sen jälkeen työntekijä tulee laittaa ns. vakinaistamislistalle. Listalla saa olla vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan ja kaikkia ei tietenkään voida tuosta noin vakinaistaa. Tämä on monimutkainen asia enkä osaa sitä paremmin selittää kun en itsekään kaikkia kiemuroita tiedä.

Siinäpä tuli oikeastana ne useimmin kysytyt kysymykset. Voin jatkaa kysymyksiin vastailua kommenttikentän puolella, jos jotain tulee vielä mieleen. Jos ette ole vielä käyneet katsomassa, niin suosittelen katsomaan tämän videon, jossa kuvaan aamun uutistoimittajavuoroani. Työpaikkani on vilahtanut myös tällä videolla, jossa kerron Ruotsin koronarajoituksista.

Lue myös:

Radiotoimittajan aamu alkaa klo 3.45

My day: tavallinen työpäivä toimittajana

Kesätyöntekijän ei tarvitse sietää kaikkea

Kaikki työpaikkani ja palkkani – paljonko tienaan toimittajana tai vaatemyyjänä?

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Joulutunnelmia Tukholmasta

Ihanaa jouluaamua!

Tänä vuonna joulu on niin erilainen kuin aiemmin, kuten varmasti kaikilla. Jos ei jouluseurueen puolesta erilainen, niin yleisen tunnelman. Me vietämme joulua poikaystäväni kanssa kahdestaan tänä vuonna – niin, ja tietenkin Fredi on meidän kanssamme. Se onkin varmaan ihan onneissaan, kun olemme molemmat kotona neljä kokonaista päivää ilman, että mihinkään tarvitsee poistua pitkäksi aikaa. Rapsutuksia ja leikkiseuraa läheisyydenkipeälle kissalle siis tarjolla yllin kyllin.

Olen kerran aiemmin viettänyt joulua ulkomailla. Se oli vuonna 2016 kun olin vaihdossa Saksan Hildesheimissa talvilukukauden. En viitsinyt lähteä kotiin jouluksi, sillä halusin kokea saksalaisen joulun. Aattoaamuna kävin lenkillä ilman takkia, se tuntui aika mahtavalta. Päivällä avasin joululahjoja, ja illalla kutsuin kaikki jouluksi Saksaan jääneet vaihtarikaverini kylään. Pidettiin nyyttärit, jonne jokainen toi oman maansa perinnejouluruokaa. Mukana oli myös yhden vaihtarikaverini äiti! Meillä oli kiva joulu porukalla, vaikka vähän olikin kummallinen olo jäädä yksin aattona kotiin muiden lähdettyä.

Tänä vuonna suurin ero tuohon on se, etten ole yksin, vaan saan viettää joulun sen tärkeimmän ihmisen kanssa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, ja sen vuoksi olenkin onnellinen tästä joulusta. Ei ollut helppo päätös jäädä Ruotsiin ja viettää joulu erillään perheestä, mutta ehdottomasti oikea päätös. Suunnitelmamme sukulaisjoulusta Tukholman sukulaisten kanssa lässähti myös uusiin koronarajoituksiin. Tämä joulu mennään näin, niitä perhejouluja ehtii kyllä varmasti taas viettää aivan riittämiin.

Aattona, eli tänään, on tarkoitus nauttia rauhallisesta tunnelmasta. Varmaan soittelemme perheille videopuheluita ja avaamme tietysti toisillemme hankitut lahjat. Jouluruoaksi on luvassa itse tehtyjä hamppareita, ai että. Joulukuun herkkulakko on myös tullut päätökseensä, joten kaupoista metsästetyt Fazerin konvehtirasiat varmaan tyhjenevät nopeasti. Suunnitelmissa oli myös käydä päivällä pienellä kävelyllä lähiympäristössä, ja kurkkia uteliaina muiden talojen joulutunnelmaa. Pitäkää siis verhot auki, naapuruston väki, heh. Loppuillan pyhitämme leffojen katselulle – kiitos siitä poikaystäväni hankkimalle projektorille, jolla voi heijastaa kuvan koko seinän leveydelle. Ei hassumpi joulu meillä!

Kävimme jo aiemmin ihastelemassa jouluvaloja ja muiden koristeiden luomaa tunnelmaa. Loppuun siis kuvapläjäys Tukholman tämän vuotisista joulutunnelmista.

Aivan mahtavaa joulua kaikille – tehkää tästä päivästä itsenne näköinen ja rento. <3

joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa