Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

travel thursday

Matkasuunnitelmia ja haaveita vuodelle 2021

Tämän vuoden matkailumahdollisuudet ovat vielä hyvin epävarmat, mutta mulla on luottoa siihen, että tänä vuonna matkustelu onnistuu (kop kop). Vaikka rokottaminen on hidasta, niin uskon sen avaavan ovia maailmalle jo kesällä. Ja näin selvästi uskoo moni muukin, sillä lentojen hinnat ovat kohonneet yhtäkkiä vauhdilla rokotusten alettua. Mä olen varannut jo kaksi ulkomaan matkaa… Peukut pystyyn, että päästään reissuihin.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Keväinen Norja

Naapurimaa on mulle vielä täysin koskematon. Pohjois-Norja on houkuttanut pitkään, mutta sinne ei ole tullut lähdettyä. Nyt Tukholmassa asuessani junayhteys Osloon on alkanut houkuttaa entistä enemmän. Viime vuoden lopulla varasin meille hotellin toukokuiselle viikonlopulle. Perushyvä hotelli kalliista kaupungista maksoi kahdelta hengeltä yhteensä 130 euroa kahdeksi yöksi. Oli vaikea olla tarttumatta tähän tarjoukseen! Hotellissa on ilmainen peruutus, ilman sitä en olisi uskaltanut vielä varata.

Vielä on epäselvää, mennäänkö lopulta junalla vai lentäen, mutta toivottavasti jollain keinolla päästään matkaan. Juna on ensisijainen vaihtoehto, sillä uskon sen kulkevan, vaikka lennot peruttaisiinkin. Junamatka Ruotsin poikki myös houkuttaa, mutta toisaalta matka kestää yli kuusi tuntia, siinä missä lento ottaa aikaa tunnin… Saa nähdä. Olen suunnitellut kaikkea kivaa tekemistä Osloon, mutta lisävinkit ovat tervetulleita.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Upea Geneve

Heinäkuun lopussa olisi tarkoitus tehdä toinen ulkomaan matka tälle vuodelle, ja lisäksi toinen uusi maa. En ole nimittäin ikinä käynyt Sveitsissä. Olen aina ajatellut maan olevan jotenkin todella kallis, kaukainen ja saavuttamaton näin Euroopan mittapuulla. Edullisia lentoja selaillessani silmiini osui kuitenkin reitti Tukholmasta Geneveen ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin varaamaan matkan. Perjantaista maanantaihin hotelli ja lennot Geneveen on kahdelta hengeltä noin 400 euroa. Hotellin ilmainen peruutus toi hintaa melkein satasen lisää, mutta tässä maailmantilanteessa se vaan tuntui turvallisemmalta vaihtoehdoilta. Lentoihin meni kahdelta hengeltä vain noin 150 euroa, hotelli oli kalliimpi. 

Jahkasin pitkään sitä, onko 400 euroa liikaa yhdestä viikonlopusta. Lopulta kuitenkin ajattelin, että tuskin matkan päällä mietin, että tulipas maksettua aivan liikaa tästä reissusta. Vaikka olenkin yleensä pienen budjetin matkaaja, voi joskus elämyksiin vähän sijoittaakin. Sitä paitsi olen katsellut silmät kiiluen kuvia kauniista Genevestä, enkä malta odottaa matkaa. Haluan jokiristeilylle ja kiivetä vuoren päälle ja nauttia kaupungin tunnelmasta. Vinkkejä otetaan vastaan myös Geneveen.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Lähimatkailua Ruotsissa ja Gotlannin saari

Nyt kun kerran ulkomailla asutaan, on halu uuteen maahan tutustumiseen kova. Haluaisin tehdä päiväretkiä läheisiin kaupunkeihin – Uppsalaan, Västeråsiin, Linköpingiin, Örebrohon… Vähän kaikkialle. Olisi kiva päästä myös vaikka yhden yön reissulle johonkin kauempaan kaupunkiin, kuten Malmöön, Göteborgiin, Jönköpingiin tai Lundiin. Saa nähdä, onnistuuko nämä haaveet. Mulla ei ole mitään tarkkoja toiveita, haluaisin vain nähdä Ruotsia. Joissain noista kaupungeista olen käynytkin kolme vuotta sitten, mutta uusintakierros ei tekisi pahaa.

Yksi kohde, mikä mua houkuttaa aivan mielettömästi, on Gotlanti ja sen kaupunki Visby. Olen kuullut tuosta Ruotsin saaresta niin paljon hyvää ja nähnyt lumoavia kuvia. Voin niin kuvitella meidät sinne muutamaksi päiväksi seikkailemaan ja ottamaan rennosti, nauttimaan kesästä. En tiedä, voiko tämä kuitenkaan onnistua kovin helposti, sillä tosiaan tuhlasin rahani jo Sveitsin matkaan, ja kesälomapäivätkin ovat rajalliset. Toivotaan kuitenkin parasta, että pääsisimme tutustumaan Gotlantiin.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Junalla Kööpenhaminaan

Olin suunnitellut tätä elokuulle syntymäpäiväni yhteyteen, mutta nyt tuo Sveitsin matka kiilasi edelle. Voi olla, että Tanskaan ei lähdetä, mutta pidän sitä edelleen yhtenä optiona. Luulen, että tämän matkan voi toteuttaa myös suhteellisen spontaanisti, sillä junia Tukholmasta Kööpenhaminaan kulkee kuitenkin päivittäin. Olen käynyt Köpiksessä pariin otteeseen, mutta en ole vielä kyllästynyt kaupunkiin. Etenkin kuuluisa Nyhavnin alue kutsuu luokseen… No, nähtäväksi jää, mutta onneksi Tanskaan kipaisee vaikka syksylläkin viikonlopuksi.

Visiitti Suomeen

No, näitä tulee tehtyä varmaan useampiakin kuin yksi. Suomessa asuu kuitenkin meidän molempien perheet, joita haluamme tavata. Olisi kiva, jos näihin reissuihin voisi yhdistää jotain elämyksiä tai pieniä retkiä mukaan. Yleensä kaikki aika tulee käytettyä tiiviisti perheen kanssa olemiseen, mutta voisihan sitä yhdessä tehdä pieniä matkoja. Se on kuitenkin laatuaikaa itsessään. Mun perheeni asuu Lapissa, joten voisin siellä käydessäni napata osan porukasta mukaan ja tutustua muuhunkin kuin Rovaniemeen. Ihan vaikka Ranuan eläinpuistoon, jos ei muuta.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Joo-o, siinä olisi jo reissua kerrakseen, ainakin näin toisena epävarmana pandemiavuotena. Onneksi ulkomailla asuminen tarjoaa jo itsessään seikkailua, vaikka toivon kyllä kädet ristissä, että ainakin nuo kaksi varattua matkaa toteutuvat. Meidänhän piti alunperin helmikuussa käydä Krakovassa, mutta se reissu peruuntui ensin muuton ja sitten lentoyhtiön vuoksi. Nyt mulla olisi WizzAirille voucher, mutta en ole vielä keksinyt sille käyttöä. Katselin kyllä lentoja muun muassa Wieniin, mutta mikään ei toistaiseksi osunut ajallisesti hyvään kohtaan. Katsotaan, jos jossain välissä saisi sillä jonkun extempore matkan ostettua. 

Oon myös lueskellut, että Tukholmasta suunnitellaan yöjunaa sekä Berliiniin että Brysseliin. Molemmat kiinnostaisivat kovin, mutta en ole vielä löytänyt tietoa, että kumpikaan juna pääsisi tänä vuonna matkaan. Mun työkuviot ja sen myötä lomapäivät on vielä aivan auki kevään jälkeen, ja ne vaikuttavat totta kai paljon matkojen onnistumiseen. Lisäksi pitää saada joku kissavahti kotiin reissujen ajaksi, vapaaehtoiset ilmoittautukaa…

Mihin sinä haaveilet matkustavasi vuonna 2021? Oletko käynyt Genevessä tai Oslossa?

Erikoisia asioita Keniassa

 

Postaus on julkaistu alunperin kesällä 2016 Keniasta palattuani. Postauksen kieliasua on paranneltu ja kuvat vaihdettu.

Kaksi kuukautta Keniassa asuessani ehdin nähdä hyvin monta uutta ja outoa asiaa tai tapaa, jotka ovat kenialaisille aivan peruskauraa. Osa näistä asioista pätee ympäri Keniaa, osa pelkästään maaseudulla ja osa taas kaupungissa. Asiat ovat mun itseni huomaamia ja omasta näkökulmastani kerrottu.

Ihmiset kantavat painavat tavarat päänsä päällä. Usein naisilla on pään päällä pieni kangas, joka on taiteltu ympyrän muotoiseksi, jämäkäksi alustaksi, ja alustan päällä on esimerkiksi painava ruukku, jota tuetaan toisella kädellä.

Maaseudulla naiset eivät ikinä pukeudu housihin, vaan käyttävät aina mekkoja ja hameita. Varsinkin kirkkoon mentäessä edes siistit housut eivät tule kysymykseen, vaan etikettiin kuuluu pukeutua helmoihin.

Lapsille puetaan fleecetakit päälle ja myssyt päähän myös sisällä. Lasten hikoilemista ei oteta kuuleviin korviin, ja vaatteiden vähentäminen sisällä aiheuttaa välittömän flunssan.


Kenialaiset ovat vakuuttuneita siitä, että kaikki sairastelut johtuu arkipäiväisestä säätilan muutoksesta. Mun suolistobakteerikaan ei voinut tulla ruoasta tai hygienian puutteellisuudesta, vaan syynä siihenkin oli climate change. Jopa Nairobin ja Mombasan välinen viiden lämpöasteen heittely voi olla syy kaikkiin sairauksiin. Kaikki, jopa lääkärit, ovat vakaasti tätä mieltä.

Kasvisruokavalio on maailman omituisin juttu. Maapallon ja luonnon säästämiseen liittyvät perustelut ovat täyttyä hölynpölyä, ja lihaa syömätön on jopa vähän törkeä nirsoilija. (Tavallaan ymmärrän tämän ajatuksen Keniassa, mutta silti hieman huvittavaa.) Kasvisruoka on usein esimerkiksi riisiä ja lihakastiketta, josta isoimmat lihanpalat on nypitty pois. Kana ja kala eivät ole lihaa.

Usein esimerkiksi ravintolan vessoissa ei ole vessapaperia. Joskus sitä saa henkilökunnalta pyytämällä, mutta usein oma vessapaperi on se ainoa mahdollisuus. Joistain vessoista löytyy käsisuihkut vessapaperin korvikkeena.

Käsiä ei koskaan kuivata pesemisen jälkeen. Tähän tarkoitukseen ei ole vessoissa pyyhkeitä tai käsipapereita.

Harva tiesi, missä Suomi sijaitsee, mutta jostain kumman syystä kaikki tuntuivat aina tietävän Ruotsin maantieteellisen sijainnin.

Sähkökatkoksia voi tulla koska tahansa. Ne kestävät parista tunnista useampaan päivään. Sama pätee vesikatkoksiin niissä talouksissa, joissa ylipäätään juoksevaa vettä on tarjolla.


Kaikissa vähänkin paremmissa paikoissa, kuten hostelleissa, aamupalalla on tarjolla kananmunia. Minulta ei koskaan kysytty otanko munia, vaan miten haluan kananmunani tänä aamuna – paistettuna, keitettynä, munakkaana vai omelettina.

Lapsia saa lyödä. Usein lapsia kuritetaan kepin avulla ulkona niin, että kaikki näkevät. Väkivallalla uhkailu on oiva keino saada lapset kuriin. Toinen rangaistuskeino on lukita lapsi moneksi tunniksi huoneeseen, esimerkiksi vessaan tai vyöllä kiinnitettynä sängyn jalkaan.

Osalla tapaamistani kenialaisista on älypuhelimet, joihin he ostavat krediittejä silloin, kun niihin on varaa. Useimmilla kuitenkin on joko älypuhelimen lisäksi varsinaisena puhelimena tai sitten ihan ainoana puhelimena vanha palikkamalli, usein Nokian kännykkä.

Lähes kaikki kenialaiset kuuluvat johonkin heimoon. Heimoilla on keskenään vahvoja stereotypioita toisista heimoista.

Ihmiset puhuvat joko todella hiljaa tai todella kovaa. Televisio ja musiikki huutavat aina täydellä voluumilla.

Muiden puolesta rukoilu tulee tehdä todella kovaäänisesti. Tämä johtuu siitä, että demonit poistuvat vain kovaa huutamalla, eikä hiljaa rukoileminen riitä häätämään niitä.


Kaikki puhuvat koko ajan rahasta. Raha tuntuu olevan paljon ihmishenkeä arvokkaampi, ja esimerkiksi maaseudulla varkaat poltetaan elävältä rangaistuksena teostaan. Mzunguilla eli valkoihoisilla oletetaan automaattisesti olevan setelikaupalla rahaa.

Maitoa myydän jauheena, jota kaadetaan veden joukkoon. Jauhetta säilytetään kuivien aineiden joukossa. Toinen vaihtoehto on uht-maito. Paikalliset jääkaapit eivät riitä pitämään tavallista maitoa kylmänä, mistä syystä myöskään juustoa tai jogurttia ei ikinä syödä.

Mistään kaupasta tai apteekista ei löydy korvatulppia! Niitä olisin tarvinnut useita kertoja. Myös suihkutettava hyttysmyrkky on aina loppu.

Vessassa usein pytyn tilalla on (joskus kaakeloitu) reikä lattiassa. Se huuhdellaan kaatamalla reikään vettä. Jos vessassa on oikea pytty, ei pytyn päällä ole ikinä muovista rinkulaa. Pytyissä ei yleensä ole toimivaa vetämissysteemiä, jolloin huuhtelu tapahtuu kaatamalla vettä pyttyyn.

Lääkkeet ostetaan yksi tabletti kerrallaan tarpeen tullessa. Kellään ei ole siis kotona varuilta esimerkiksi särkylääkettä.

Pihajuhlissa meidän kylässä isoista ulkokaiuttimista soi aina Justin Bieberin Sorry monta kertaa illan aikana. Kuulemma nairobilaisessa orpokodissa oli sama hittibiisi. (Tämä on siis vuodelta 2016, en tiedä mikä nykyään on the biisi.)


Lihaa on normaalia säilyttää yön yli ja vielä seuraavankin päivän huoneenlämmössä. Se on edelleen syöntikelpoista.

Kenialaiset kättelevät tavatessaan jonkun tutun tai tuntemattoman – siis joka ikinen kerta. Normaalin kättelyn sijasta se on enemmän paiskataan kättä -tyylistä. Jos vain suomalaiseen tyyliin moikkaat kättä nostamalla, olet epäkohtelias.

Kaikki osaavat puhua swahilia, mutta harvempi osaa kirjoittaa sitä. Kenialaisten toinen äidinkieli on englanti. Lisäksi jotkut puhuvat kolmantena äidinkielenään omaa heimokieltänsä.

Aina jonkun kompastuessa muut sanovat välittömästi sorry. Myös jos kerrot olevasi kipeä tai sinulla on haava, on ensimmäinen kommentti sorry.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Kesän matkatavoite: Kierrän koko Pohjanmaan!

Huh, jännittää sanoa tämä ääneen. Olen meinaan muutaman kuukauden hautonut mielessäni tälle kesälle matkailuhaaveita, mutta tämän nimeäminen tavoitteeksi jännittää. Onneksi en ole kellekään velkaa, jos tavoite ei täyttyisikään.
 
Nimittäin, haluan kiertää kesällä koko Pohjanmaan.
 
Tällä tarkoitan nyt ihan tätä varsinaista Pohjanmaan maakuntaa, eli en mene Keski-Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan tai Pohjois-Pohjanmaan puolelle. 

 

 

Pohjanmaalla on kuusi kaupunkia: Kaskinen, Kristiinankaupunki, Närpiö, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Vaasa. Näistä ainoastaan viimeinen, asuinkaupunkini Vaasa, on minulle tuttu. Muissa kaupungeissa en ole muistaakseni käynyt, mutta odotan innolla.
 
Pohjanmaan loput yhdeksän kuntaa ovat Isokyrö, Korsnäs, Kruunupyy, Laihia, Luoto, Maalahti, Mustasaari, Pedersöre ja Vöyri. Näistä muistaakseni kolmessa olen käynyt, mutta mitään en voi sanoa tuntevani kovinkaan hyvin.
 
Muutin Vaasaan syksyllä 2014, mutta ulkomailla oleskelun vuoksi olen asunut Vaasassa vajaa viisi vuotta. Silti en ole vaivautunut tutustumaan ympäröivään maakuntaan. Rakastan asua länsirannikolla, ja täällä on paljon kauniita paikkoja. Haluan tutustua niihin nyt, kun vielä asun Pohjanmaalla.

 

 

Erityisesti minua kiehtoo Kristiinankaupungin värikkäät puutalot, Pietarsaaren historiallinen arkkitehtuuri ja Laihian Nuukuuden museo. Muista paikoista mulla ei ole suuria odotuksia, joten olen valmis yllättymään positiivisesti. Lisäksi Pohjanmaan kaksikielisyys tuo kiinnostavan aspektin, sillä on mielenkiintoista nähdä, miten kielten tasapaino sujuu muissa kaupungeissa.
 
Tarkoitus on tehdä reissuja viikonloppuisin pitkin kesää. Jotkut paikat ovat päiväreissuille sopivia, jotkut vaativat majoitusta yön yli. Tarkoituksenani on raportoida reissuista blogiin ja tehdä jokaisesta kunnasta oma postauksena.
 
Nyt kysynkin teiltä matkavinkkejä: mitä Pohjanmaalla kannattaa ehdottomasti nähdä, tehdä ja kokea? Missä kannattaa yöpyä ja missä syödä?
 
Otan toki huomioon vallitsevan maailmantilanteen ja toivonkin, ettei korona pilaa mahdollisuuksia lähimatkailuun. Tällä hetkellä rajoitusten purku näyttää vihreää valoa tavoitteeni onnistumiselle.
 
Haastan kaikki ja etenkin paljon reissaavat mukaan miettimään, että kuinka hyvin tunnet oman maakuntasi ja voisitko tutustua siihen paremmin?

 

 

Lue myös:
Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Välähdyksiä Afrikasta – kanoja bussin etupenkillä ja riita veneen kuvaamisesta

Kuten monet pidempään matkassa olleet lukijat varmasti muistavat, oon asunut muutama vuosi sitten Afrikassa pari kuukautta. Selailin sieltä kirjoittamiani postauksia, ja muistin paljon jo kertaalleen unohtuneita pieniä yksityiskohtia. Oon piilottanut sen aikaset postaukset, kun kuvat eivät enää toimi niissä normaalisti. Mietin kuitenkin niiden avaamista uudelleen esiin. Kiinnostaisiko teitä lukea niitä?
 
Halusin nyt jakaa teille pieniä välähdyksiä Afrikasta. Muutamia muistoja, satunnaisia yksityiskohtia. Toivottavasti pääsette hetkeksi mukaan kuumaan, kosteaan, afrikkalaiseen tunnelmaan.
 

 

Menin kahden muun suomalaisen ja parin kenialaisen kanssa paikalliseen minibussiin, matatuun. Pysäkillä oli muutama matatu, joiden kuskit melkein repesivät innosta nähdessään meidät. Kaikki halusivat meidät asiakkaikseen, joten meitä kirjaimellisesti revittiin ja työnnettiin joka suuntaan. Hässäkkä aiheutti nyrkkitappelun, jonka yhteydessä yhdestä matatusta hajosi peili. Kömmimme rauhassa yhteen matatuun ja katselimme ikkunasta kuskien riitaa arvokkaasta peilistä.
 
Matka Dar es Salaamista Mombasaan taitettiin tavallisella matkustajabussilla. Matkalla kuski pysähteli monta kertaa neuvottelemaan katukaupustelijoiden kanssa kananmunien ostosta. Lopulta munien lisäksi kuski päätyi ostamaan korillisen eläviä kanoja, jotka matkustivat muiden mukana etupenkillä. Bussin hajotessa tien laitaan viisi matkustajaa nousi ylös ja yhdessä kuskin kanssa korjasivat ongelman. Hakuna matata, ei ongelmaa.
 
Käveltiin rannalla ja pysähdyttiin kuvaamaan kauniin, hylätyn veneen luo. Kuvia ottaessa paikalle osui kerjäläisen näköinen mies, joka väitti veneen kuuluvan hänen enollensa. Tällä verukkeella meidän piti hänen mielestään maksaa hänelle palkkio, koska otettiin paikassa kuvia. Mulla meinasi tulla kunnon riita asiasta miehen seuratessa meitä ja vaatiessa rahaa. Tilanne loppui siihen, että kaverini antoi miehelle sata shillinkiä eli vajaa euron.
 
Mentiin katsomaan hostperheen lasten koulun päättäjäisiä. Lapset olivat valmistelleet hienoja ja kivoja esityksiä. Jossain vaiheessa, ilman mitään taukoa, esitykset alkoivat alusta. Katseltiin uutta esityskierrosta noin puoleen väliin, kunnes vähin äänin siirryttiin pois yleisöstä. En ikinä keksinyt syytä, miksi kaikki esitettiin kahteen kertaan samalle yleisölle.
 
Hostien luona katsottiin joka ilta samaa vhs-nauhaa. Kyseinen video oli hostien oman uskonnollisen yhteisön tekemä, ja siinä kuvattiin yhteisöä laulamassa ja tanssimassa. Ekalla kerralla video oli ihan hauska, ja sieltä piti tietenkin osoitella kaikkia tuttuja. Aina en iltaisin jaksanut katsoa samaa videoa, vaan olin makuuhuoneessa rauhassa. Toki volumet olivat niin kovalla, että edelleen kuulen päässäni Asante Jesus -laulun kaiun tätä muistellessani.
 
Kodin pihalla ollessa oli aivan tavallista nähdä kanoja ja tipuja kuljeskelemassa pitkin tunkioita syötävää etsiessä. Välillä vastaan tuli riutuneita lehmiä ja vuohia. Kerran kaupasta tullessani jouduin kääntymään tieltä takaisin, sillä vastaan tuli iso lauma vuohia, enkä uskaltanut ohittaa niitä.
 
 
Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Laskeuduin 23 metriä maan alle ja kiipesin 21-metriseen torniin – tällainen on Pirunpesä

Kuulostaa hurjalta, eikö? Tällaista kokemusta varten pitää varmaan matkata Costa Rican luolille tai Tansanian vuorille? Hehe, ei nyt sentään. Tämä jännittävä kohde, Pirunpesä, löytyy niinkin kaukaa kuin Etelä-Pohjanmaalta. Ihan eksoottiselta entisestä Jalasjärveltä, nykyisestä Kurikasta.
 
Haluaisin kovasti kutsua Pirunpesää hiidenkirnuksi, mutta ilmeisesti sen tekniset ominaisuudet eivät anna lupaa tuolle nimitykselle. Käytetään siis termiä rapaumaonkalo. Amatöörimäisiä termejä käyttäen Pirunpesä on siis maassa oleva pyöreä aukko, joka ulottuu 23 metrin syvyyteen, ja on halkaisijaltaan 14 metriä.

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 7hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 2


Nimensä Pirunpesä on saanut vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan onkalossa asui paholainen. Kätevä keino pitää lapset pois vaarallisen pudotuksen läheltä, vai mitä.
 
No, Pirunpesän syvyyksiin on mahdollista kavuta portaita pitkin, ja totta kai se piti käydä kokemassa. Ensin kuitenkin halusimme kiivetä vieressä olevaan näköalatorniin, jolla korkeutta oli sellaiset 21 metriä. Pitihän sitä ensin käydä pelottelemassa itseään korkeuksista käsin katsomalla, kuinka syvälle sitä meinaa kiivetä.
 
Näköalatornin huipulla käyminen oli itsessään jo hieno kokemus. Kärsin lievästä korkeanpaikankammosta, ja pakko myöntää, että tuo kiipeäminen jännitti. Saimme lainaksi kypärät ja hanskat, jotka molemmat osoittautuivat hyödyllisiksi. Kylmät kaiteet olivat siedettävät hanskojen kanssa, eikä ahtaista väleistä mennessä pään kolauttelua tarvinnut ihan niin paljon pelätä. Selässä oleva reppuni meinasi tosin jäädä kiinni moneen porrasväliin, mutta koska kamera kulkeutui siellä turvallisimmin, oli reppu selässä kiipeäminen välttämätöntä.
 
Tornista avautuivat hienot maisemat. Kuvaan tallentunut näköala ei luonnollisestikaan ollut yhtä hieno kuin omilla silmillä katsottuna, mutta ehkä huomaatte, että tuolta näki kauas ihanaa suomalaista metsämaisemaa. Enemmän ehkä kuitenkin silmäni liimautuivat kohti onkaloa, ja ajatus sinne laskeutumisesta kauhistutti. Miten sitä aina tuntee olonsa ensin aivan rohkeaksi, mutta tositilanteen lähestyessä sydän hakkaa ja polvet tutisevat?
 

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 6hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 4hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 3


Seuraavaksi olikin aika laskeutua alas tornista ja jatkaa matkaa yhä alemmas. Korkeuseroa tuli nopeasti 44 metriä, mikä tuntuu aika hurjalta. Pirunpesään laskeudutaan tukevia, mutta jyrkkiä portaita pitkin. Laskeuduimme niin alas, kuin portaita pitkin pääsimme ilman jalkojen kastumista. Veteen emme halunneet koskea, sillä ajomatka kotiin olisi mukavampi taittaa kuivilla kengillä.
 
Millaista onkalossa sitten oli? Parhaiten voin kuvailla siellä olleen kylmää ja hiljaista. Lämpötila onkalossa oli huomattavasti matalampi kuin maan päällä. Ylhäältä ei juurikaan kantautunut ääniä, vaan kuuntelimme veden pitämää lotinaa ja tippumisen ääntä. Tuolla kuulemma näkee välillä myös sammakoita, mutta pitkän tihrustamisenkaan jälkeen emme onnistuneet niitä erottamaan.
 

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 1hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 8hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 5hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 9

Viivyimme Pirunpesässä jonkin aikaa vain ihaillen paikkaa ja hengittäen kylmää ilmaa. Edes minua, jolla on erittäin vahva ahtaanpaikankammo, ei ahdistanut olla noin syvällä. Vähän tietenkin jännitin, mutta yllä oleva suuaukko oli niin suuri, ettei sitä ihan nopeasti olisi voinut peittää ja jättää meitä jumiin. Aikamme vallitsevaa tunnelmaa ihmeteltyämme nousimme takaisin ylös maanpinnalle.
Pirunpesän ympäristöstä löytyy myös huussi, pieni takkatulen loimun täyttävä tupa, josta on mahdollista ostaa matkamuistoja tai kupponen kaakaota, sekä hieman yllättäen Spede Pasasen patsas. Spede nimittäin rahoitti eläessään Pirunpesän kunnostamista ja mahdollisti osaltaan sen avaamisen matkailunähtävyydeksi. Kyllä siitä syystä jo yhden patsaan ansaitsee.

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 10hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 11hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 12hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 13hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 14

Mukanamme alueella oli opas, joka mahdollisti ylös ja alas kiipeämisen, ja kertoi paikan historiasta. Hän pysytteli itse maanpinnalla, joten saimme tehdä retkemme rauhassa. Sisäänpääsy alueelle maksaa 5 euroa, ja rahat käytetään Pirunpesän kunnossapitoon. Paikkaa ylläpitää Ylivallin nuorisoseura, ja aukioloajat voi katsoa täältä. Me teimme retkemme jo vuosi sitten, eli en tiedä miten paikka on avoinna näin poikkeusaikaan.

Aika hienoa, että Suomesta löytyy tällaisia upeita luontokohteita. Aina ei tosiaankaan tarvitse matkustaa kauas päästäkseen kokemaan jotain hieman eksoottista.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.