Olen kärsinyt migreenikohtauksista teini-iästä asti. Ensimmäinen kohtaus alkoi yllättäen kirkkaasta valosta, joka kävi päähän kummallisen voimakkaasti. Kohtaus kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen meni useampi kuukausi seuraavaan kohtaukseen.
Viimeisin migreenikohtaukseni päättyi neljän päivän jälkeen sairaalan pimeässä huoneessa keskellä yötä lääkityksen avulla. Onneksi lääkitys tehosi, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä tiputukseen aamuun asti, ja oma sänky houkutti huomattavan paljon enemmän.
Migreeni on aika oikukas sairaus. Silloin kun kohtauksia ei tule, kaikki on hyvin, enkä itse edes miellä migreeniä sairaudeksi. Silloin kun kohtaukset iskevät, on oleminen yhtäkkiä täyttä helvettiä. Jokaisen oireet ovat yksilölliset, mutta omiin migreenikohtauksiini kuuluvat usein ainakin jumalattoman kova pääkipu, paine silmän takana, näön heikentyminen tai menetys, poltteleva tunne nenässä, kova hammassärky, kasvojen puutuminen, kasvojen luuston särky sekä oksentelu.
Kaikki oireet eivät tule välttämättä samassa kohtauksessa, mutta suurin osa toistuu joka kerta. Hauskaa niissä on se, että oireet pysyvät tiukasti oikealla puolella päätäni. Raja menee millintarkasti keskeltä kasvojani, ja kun vasen puoli päästä tuntuu täysin normaalilta, on oikea puoli tulessa. Sairaslomaa töistä hakiessani olen muuten useaan otteeseen naureskellut lääkärin kirjoittamaa poissaolon syytä: päänsärky. Se kun ei yksistään anna kokonaiskuvaa tilanteesta.
Migreenikohtauksia ei voi ennustaa ennalta, mutta on olemassa tiettyjä asioita, jotka saattavat edesauttaa sen laukeamista. Itselläni kohtaus laukeaa ensisijaisesti valosta. Kirkkaat valot ovat tuskaa, samoin välkkyvät. Pitkän talven jälkeen auringonvalo poraa reiän aivoihin asti. Kohtauksen ollessa päällä valot sattuvat päähän entistä kovempaa ja aiheuttavat oksetusta. Myös äänet kuuluvat sata kertaa kovempina ja tuntuvat raapivan päätä sisältä päin.
Omalla kohdallani myös valvominen ja alkoholin juominen aiheuttavat usein migreeniä. Yksi tai kaksi juomaa eivät laukaise kohtausta, mutta useampi juoma toimii takuukuittina kohtaukselle. Säännöllisellä arkirytmillä ja hyvillä elämäntavoilla voikin yrittää ennaltaehkäistä migreeniä, mutta vielä en ole keksinyt keinoa, jolla estäisin kohtaukset kokonaan.
Sairaalassa maatessani minulle kiikutettiin ensimmäistä kertaa kohtauslääkkeet. Migreenin uskotaan syntyvän aivojen verisuonten laajenemisesta, ja kohtauslääkkeessä oleva triptaani supistaa näitä verisuonia helpottaen kipua. Olen aiemmin saanut hoidoksi erilaisia särkylääkkeitä, mutta hieman pelännyt kohtauslääkettä. En haluaisi turhaan ottaa liian vahvaa lääkettä, mutta nyt olen onnellinen sumatriptaanilääkkeen reseptistäni. Lääkkeet ovat vaan aika kalliita, joten toivotaan, että niitä ei tarvitse käyttää usein.
Migreenin ja hormonaalisen ehkäisyn yhdistelmää on tutkittu paljon. Omalla kohdallani lääkäri ohjeisti minut vaihtamaan ehkäisypillerit minipillereihin suuren aivoinfarktiriskin vuoksi. Itseasiassa hän oli aivan kauhuissaan siitä, että olen käyttänyt tätä yhdistelmää monta vuotta ilman, että kukaan on puuttunut asiaan.
Oikean hoitomuodon löytäminen on tuntunut itselle hankalalta. Päätin nyt alkaa kirjaamaan ylös särkypäivät ja katsomaan, löytyykö niistä toistuvia tekijöitä ja minkälaista lääkitystä milloinkin tarvitsen. Kyselin Instagramissa vinkkejä migreenin hoitoon kotikonstein, ja sainkin paljon vastauksia, joista jokaisesta olen kiitollinen. Seuraavaksi harkitsen myös lääkärin suositteleman pään alueen akupunktiolaitteen tai kavereiden suositteleman migreenipäähineen hankkimista.
Onko ruudun siellä puolella migreenistä kärsiviä? Mistä olette saaneet avun migreeniin?
Browsing Tag
tietoa minusta
Unohtumattomin naamiaisasusi?
Lapsena olin menossa siskon ystävän synttäreille, ja halusin pukeutua Peppi Pitkätossuksi. En kuitenkaan saanut, sillä asu oli varattu jo siskolleni, joten pukeuduin dalmatialaiseksi. Synttäreillä olikin lopulta neljä Pepiksi pukeutunutta lasta, joten olin tyytyväinen pikku dalmis loppujuhlien ajan.
Eniten käyttämäsi some-verkosto?
Facebook. Jossain vaiheessa oli ehdottomasti Instagram, mutta siellä joka suunnasta läpi puskeva täydellisyys on alkanut kyllästyttää minua. Facebookissa kuulun moneen ryhmään, jossa käydään mielenkiintoisia keskusteluja. Vaikka harvoin itse osallistun niihin, tykkään käyttää aikaa niiden lukemiseen ja asioiden pohtimiseen.
Vuodenaika, josta pidät eniten?
Kaikissa on omat hyvät puolensa. Eniten pidän kuitenkin keväästä, kun pitkän talven jälkeen aurinko alkaa paistaa, kadut ovat kuivia ja oma hyvä fiilis kuoriutuu uudella tavalla ulos toppavaatteiden alta.
Jos sinun tulisi valita ranta tai vuoret, kumman nyt valitsisit?
Paha. Milloin tahansa muutoin sanoisin vuoret, koska ne ovat jännittävämpiä ja näkymät vuorilta ovat varmasti aivan upeat. Tällä hetkellä kuitenkin kunnon rantaloma kaukana velvollisuuksista tekisi niin hyvää, että pakko valita se. Toisaalta raikas vuoristoilma ja upeat maisemat auttaisivat stressiin ehkä paremmin… Okei, otetaan ne vuoret.
Mitä osaat pelata todella taitavasti?
Olen aika haka Aliaksessa, edellyttäen että kemiat natsaavat myös parini kanssa.
Millaisesta juustosta pidän?
En välitä mistään hienoista ja kalliista, suoraan sanoen haisevista juustoista. 😀 Ruoanlaitossa tykkään fetasta ja halloumista, leivän päälle laitan yleensä ihan arkijuustoa tai vegaanista smoked goudaa.
Tavoite, jonka haluat saavuttaa elinaikanasi?
Outo kysymys, kun ei mulla tavoitteita ole elämän jälkeisellekään ajalle. No mutta kuitenkin, tavoitteeni on perustaa perhe, päästä tekemään sellaista työtä, josta todella pidän ja olla onnellinen.
Kuinka monessa kaupungissa olen asunut?
Kuudessa. Turussa, Rovaniemellä, Vaasassa, Tukholmassa, Hildesheimissa sekä Ukundassa.
Mitä kieltä toivoisit osaavasti puhua?
Mä rakastan kieliä ja kielten opiskelua. Olen opiskellut elämäni aikana seitsemää kieltä, ja haluaisin puhua sujuvasti niitä kaikkia. Suomea puhun äidinkielenäni, englantia kiitettävästi. Ruotsia uskon puhuvani paremmin kuin suurin osa ikäisistäni, kiitos kaksikielisen Vaasan. Saksaa puhun monen vuoden tahkomisen jälkeen juuri ja juuri kelvollisesti. Opiskelin koko yläasteen latinaa, mutta sitä luonnollisesti ei voi kunnolla puhua. Swahilista osaan alkeet, ja käyn juuri yliopistossa venäjän alkeiskurssia, joka on haastava mutta hauska. Saatan aloittaa ensi syksynä ranskan tai espanjan opiskelun ihan huvin vuoksi.
Mitä et siedä?
Itsekeskeisyyttä ja välinpitämättömyyttä muita kohtaan. Mulla on varmaan jokin erityisen vahva vietti huolehtia niistä, jotka tarvitsevat apua. Siksi mun on usein purtava hammasta yhteen, jotta kestäisin tilanteet, joissa kohtaan ihmisten välinpitämättömyyden ja oman navan tuijottelun. Sietämätöntä on, jos se tapahtuu muiden kustannuksella.
Jos käsilläni on tunti vapaa-aikaa, mihin käytät sen?
Tällä hetkellä esimerkiksi tämän postauksen kirjoittamiseen samalla kun pelaan puhelimella yhtä koukuttavaa pallopeliä. Usein selailen puhelinta, katson Netflixiä tai ihan vain olen. Nyt olen muutaman päivän sisällä innostunut lukemaan Nälkäpeli-trilogian taas uudestaan, joten olen kuluttanut vapaa-aikaani siihen.
Suosikkirutiinisi?
Kun katsotaan kotona Frendejä ja alkumusiikin aikana mun pitää aina taputtaa käsiä siinä yhdessä kohdassa. Yritän kuitenkin aina hämätä poikaystävääni, etten muka muistaisi taputuskohtaa, ja yllättää hänet taputtamalla oikealla hetkellä. Poikaystävä jaksaa joka kerta esittää yllättynyttä. Olen itse umpisurkea esittämään mitään, ja alan aina nauramaan tunnarin aikana, joka tekee koko jutusta vielä hauskemman.
Mistä tulet ylivilkkaaksi?
Väsymyksestä. Mulla on aina iltaisin niin levottomat jutut, etteivät ne naurata ketään muuta kuin itseäni, mutta nauran kyllä koko maailman puolesta.
Valitsetko mielummin tekstiviestin vai puhelun?
Tekstiviestin. Mieluiten vanhan kunnon multimediaviestin, josta maksettiin niin paljon, ettei kehdattu vanhemmille kertoa ja saatiin lähetettyä yksi hyvin pikselinen valmis taustakuva kaverille. (Mähän sanoin että mulla on huonot jutut.)
Arvokkain aarteesi?
Mun lapsuuden suosikkipehmolelu, pieni vaaleanpunainen nalle, jonka nimesin tuntemattomasta syystä Piiskaksi. Siitä en ikinä luovu.
Mikä oli viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe?
Venäjän tunnilla perhesanoja opiskeltaessa kysyin pariltani, onko hän naimisissa. Käytin vahingossa naimisissa-sanasta sitä muotoa, jota käytetään puhuttaessa naisesta, vaikka parini oli miespuolinen. Venäjällä tuo olisi varmasti aika paha loukkaus, mutta nyt lähinnä nauratti. Teen jatkuvasti virheitä vieraiden kielten sekä oman äidinkieleni kanssa, eikä minulla ole ongelmaa myöntää sitä. Ymmärretyksi tuleminen ja puherohkeus ovat kuitenkin tärkeämpiä asioita kuin täydellinen kielioppi ja virheettömyys.
Mikä on sinulle parasta terapiaa?
Luonto. Patikointi, teltassa nukkuminen, mato-ongella onkiminen. Luonnon helmassa on vaikea olla rauhoittumatta.
Jos voisit olla fiktiivinen hahmo, mikä olisit?
Rakastan Harry Potter -kirjojen taikamaailmaa, joten haluaisin olla joku turvassa oleva sivustakatsoja. Pääsisin nauttimaan taikamaailman ihmeistä mutta en kärsisi Voldemortin teoista.
Minne haluaisit matkustaa?
Ihan kaikkialle. Kirjaimellisesti. Tuskin on paikkaa, mihin en haluaisi matkustaa ikinä tai minne kieltäytyisin menemästä. Jos rahallinen tilanne ja aikataulu antaisivat periksi, voisin lähteä vaikka saman tien Saimaan kautta Venäjälle, läpi Baltian maiden Etelä-Afrikan kautta ihan minne vaan.
Missä tapasit puolisosi?
Yliopistolla.
Olen elokuun aikana alkanut seuraamaan tarkemmin rahankäyttöäni ja krijaamaan menojani ylös Exceliin. Tavoitteena on löytää turhat rahankäytön kohteet ja karsia niistä. Pihistän vs. panostan -postaus tuntuu tähän väliin hyvin ajankohtaiselta, sillä on kiva päästä miettimään, mitkä ovat ne itselle tärkeät rahalliset kohteet ja mistä voin löyhätä.
PANOSTAN
Ruokakaupassa: Mielelläni panostan ruokaan, vaikka siitä pitäisikin pulittaa vähän enemmän. Toki mieluummin valitsen kaupan halpismerkin kalliimpaan merkkituotteeseen verrattuna, jos maussa ei ole minkäänlaista eroa. Muuten maksan mielelläni vähän lisää laadusta, kotimaisuudesta, ekologisuudesta ja vegaanisuudesta sekä tietenkin paremmista ravintoarvoista.
Asumisessa ja kodissa: Olen aikamoinen kotihiiri, joten mulle on tärkeää, että koti on viihtyisä. Sain lukioaikoina jo asua tarpeekseni solukämpissä, joten nyt maksan hyvin mielin vähän enemmän vuokraa asunnosta, joka tuntuu kodilta. Huonekalujen ei tarvitse olla kalliita, vaan Ikea kelpaa hyvin, mutta yleisestä viihtyvyydestä ja kodikkuudesta en tingi.
Elämyksissä: Rakastan elää ja kokea asioita. Voin käyttää rahaa siihen, että pääsen tekemään asioita, enkä istu kotona ja mieti haluavani tehdä asioita. Haaveilen muun muassa laskuvarjohypystä, johon menee muutama satanen, mutta on aivan varmasti sen arvoista.
Kahviloissa: Tämä voi olla jonkun mielestä turhaa, mutta mä rakastan kahviloissa käymistä! Niissä on oma tunnelmansa, ja on ihana istuskella erikoiskahvin ja leivoksen kanssa katselemassa maailman menoa ja jutustelemassa niitä näitä. Kahviloihin käytetty raha tuo mukanaan arjen pieniä iloja.
PIHISTÄN
Kosmetiikassa: Meikkaan muutenkin todella vähän, sillä käytän oikeastaan vaan kulmakynää ja ripsiväriä. Ostan aina samaa kulmakynää, joka on halvimmasta päästä. Ripsaria vaihtelen usein sen mukaan, mikä sattuu olemaan tarjouksessa. En ole niin kiinnostunut meikkaamisesta, ettenkö pärjäisi sillä mikä on hyvä ja edullinen.
Ulkona syömisessä: Syödään todella harvoin ulkona. Se on toki ihanaa hemmottelua, mutta en vaan tykkää käyttää ravintoloihin hirveästi rahaa, varsinkin kun mulla on taitava kokki kotonakin, haha. Silloin tällöin käydään ulkona syömässä, mutta ne ovat erityistilaisuuksia.
Juhlimisessa: Rahojen juominen kurkusta alas tuntuu niin typerältä ja turhalta. Tykkään juoda lasillisen viiniä silloin tällöin tai ottaa saunasiiderin, mutta bilettäessä yritän mennä mahdollisimman halvalla niin etkoillessa kuin baarissakin. Tosin käyn baarissa nykyään ehkä pari kolme kertaa vuodessa, joten tässä asiassa ihan todellakin pihistän.
Kauneushoidoissa ja hemmottelussa: Kynsien laittaminen, kampaajat, hierojat, kosmetologit… Ei kuulu mun repertuaariin. Ennen kävin kosmetologilla värjäämässä kulmat, mutta senkin olen jättänyt pois viime aikoina. Kampaajalla käyn niin harvoin kun voin, ja silloinkin halvimmalla ilman mitään erikoishoitoja. En nauti kauneudenhoitojutuista niin paljoa, että haluaisin käyttää siihen ylimääräistä rahaa.
Matkoissa ja majoituksissa: Rakastan matkustaa ja haluan tehdä sitä paljon. Sen takia en käytäkään överisummia matkoihini, vaan matkustan lähestulkoon aina halpalennoilla ja vaatimattomissa majapaikoissa. Käyn yleensä ho(s)tellissa vaan nukkumassa, joten miksi maksaa turhaa.
Elektroniikassa: En osta mitään ihan surkeeta tavaraa, mutta en todellakaan kalleintakaan. Lisäksi käytän kaiken elektroniikan niin loppuun kuin vain voi, terveisin nytkin joudun pyyhkimään pois kirjainten välistä plusmerkkejä, joita kone tekee itsestään. Puhelinta voi hyvin myös käyttää näytön ollessa säpäleinä, ja uuteen ei pistetä 300 euroa enempää.
Löytyykö teillä samanlaisia pihistyksen ja panostuksen kohteita?
Blogeissa on pyörinyt nyt hyvin laajalti tämä kolmenkymmenenkolmen kysymyksen haaste, joka on alkujaan lähtöisin Pupulandia-Jennin blogista. Halusin itsekin osallistua haasteeseen, sillä oon aina rakastanut vastata tällaisiin gallup-muotoisiin kyselyihin. Jos siellä on joku, joka ei ole vielä ole tätä haastetta tehnyt, niin suosittelen tekemään! Itse saatan usein vastailla samantyyppiseen kysymyksiin ihan huvikseni omassa mielessäni ilman minnekään julkaisuakin, sen verran kivoja tällaiset kyselyt ovat.
Avioliittoja: Nolla
En ole tälle iälle vielä naimisiin ehtinyt, onneksi. Avioliitto on kyllä tulevaisuuden suunnitelmissa ja haaveissa, ja siellä se saa luvan pysyäkin vielä hyvän aikaa.
Kihloissa: Nolla
Haluan kihlautua vaan kerran ja sillä ajatuksella, että se on lupaus avioliitosta. Kihlasormuksen ei kuitenkaan tarvitse olla mikään aikapommi, jonka saamisen jälkeen on tasan kaksi vuotta aikaa mennä naimisiin. En halua, että kumppanini ei mua kihlaisi siksi, ettei ole vaikkapa resursseja alkaa heti järkkäilemään häitä, vaan siksi, että haluaa mun kanssa varmasti naimisiin päätyä sitten, kun sille on hyvä aika.
Lapsia: Nolla
Oon todella lapsirakas ja toivon saavani omia jossain vaiheessa, mutta sen aika ei ole vielä, todellakaan. Haaveissa olisi useampi lapsi, mutta yhdestäkin olisin jo onnellinen.
Lemmikkejä tällä hetkellä: Nolla
Mulla ei ole varsinaisesti ikinä ollut lemmikkiä, jollei lasketa kissaa, joka viipyi mun lapsuudenkodissa kaksi viikkoa. Akvaariokaloja meillä myös oli, mutta en tiedä, voiko niitä laskea lemmikeiksi. En ole varsinaisesti mikään eläinystävä, mutta oon luvannut pitää ajatuksen avoinna siitä, että joskus otettaisiin joku nelijalkainen pörröinen kaveri. Jos mun nyt pitäisi jokin lemmikki ottaa, ottaisin varmaankin kilpikonnan. Tai minisiilin. Ne on jotenkin todella söpöjä!
Leikkauksia: Kaksi
Mulle tehtiin nilkkaleikkaus joskus kuusitoistavuotiaana, kun teloin jalan hermot ikävästi jalkapallotreeneissä. Hermovamma oli todella ärsyttävä vaiva, mutta nykyään jalka toimii ja se on pääasia. Joitain kenkiä en voi käyttää arven takia ja välillä jalka puutuilee nilkasta alaspäin, mutta nää on aika pieniä haittoja. Multa on myös leikattu kitarisat joskus lapsena.
Tatuointeja: Kolme
Kolme tatuointia löytyy tällä hetkellä, ja ihan älytön kuume olisi ottaa lisää! Tähän todellakin jää koukkuun. Otin ensimmäisen tatuointini varmaan neljä vuotta sitten, toisen puolitoista vuotta takaperin ja uusimman vuosi sitten. Seuraava on jo suunnitteilla…
Lävistyksiä: Seitsemän
Kolme reikää korvalehdissä, yksi korvan rustossa ja yksi tragus. En saanut alaikäisenä ottaa lävistyksiä muualle kuin korviin, joten oon niitä rei’itellyt sitten ihan urakalla. Vielä ehkä mahtuisi pari lisää… Mulla on myös napakoru, jonka otin heti, kun täytin 18. Alkuvuodesta toteutin piiitkän harkinnan jälkeen myös ison lävistyshaaveeni ja otin nenäkorun. Eikä muuten kaduta.
Muuttoja: 15
En oikein tiennyt miten lasken tämän, jos oon muuttanut väliaikaisesti johonkin, mutta pyöristin luvun nyt viiteentoista. Lapsuudessa asuin kolmessa eri asunnossa, sen jälkeen oon itsekseni muutellut asunnosta ja maasta toiseen. Kaupunkeja Suomessa on kertynyt kolme, ulkomailla kolme. Viimeisimpänä muutin poikaystäväni kanssa isoon kaksioon, ja tää on kyllä ihan mun lempparikotini. Saa nähdä, koska siirrytään tästä seuraavaan asuntoon – toivottavasti ei vielä pitkään aikaan. En ole muuten ikinä asunut omakotitalossa enkä vanhempieni nykyisessä kodissa, vaikka sitä kotikotina olenkin alkanut pitää.
Ampunut aseella: Kerran
Joskus koulussa käytiin kokeilemassa ampumista. Ei ollut kyllä ihan mun juttu. Tykkään periaatteessa ampumisesta, mutta jotenkin sen oikean aseen kädessä pitäminen hirvitti mua. Mieluummin ampuisin jollain kuulapyssyllä.
Ottanut lopputilin: Kolmesti
Kokeilin puhelinmyyntiä suunnilleen neljä kuukautta, kunnes tajusin viihtyväni enemmän siivoamassa toimistoa kuin luurin päässä, joten otin loparit. Tein lukioaikana töitä lasten sisäleikkipuistossa, ja sieltä otin loparit muuttaessani toiseen kaupunkiin. Hesburgerilla viihdyin myös useamman vuoden, kunnes reilu vuosi sitten kyllästyin yövuorovalvomisiin ja rasvankäryyn ja pyysin lopputiliä. Muut työpaikat ovat olleet määräaikaisia. En myöskään laskenut niitä kertoja, jolloin oon palannut takaisin samaan työpaikkaan muutaman kuukauden paussin jälkeen.
Ollut saaressa: Kyllä
Isoista saarista tiedän olleeni ainakin Ahvenanmaalla, Kyproksella, Kreetalla ja Sansibarilla.
Autosi: Ei ole
Mulla ei ikinä ole ollut ihan omaa autoa. Ajokortti multa löytyy.
Ollut lentokoneessa: Kyllä
Oon lentänyt varmaan ihan liiankin monesti. Viimeisen vuoden ajalta mulla ei tosin ole yhtään lentoa, ja mielelläni kuljen myös muilla kulkuvälineillä. Esimerkiksi laivamatka Tallinnaan voisi olla kova juttu, siellä kun en ole ikinä käynyt.
Onko joku itkenyt vuoksesi: On
Ollut rakastunut: Olen tälläkin hetkellä. <3
Ollut ambulanssissa: En
Luistellut: Kyllä
Luisteleminen on älyttömän kivaa, ja haluaisin päästä joka talvena muutaman kerran jäälle. Pelasin muutaman vuoden jääkiekkoa, joten luistelen hokkareilla ja tykkään edelleen ulkojääpeleistä.
Surffannut: Kyllä
Kanarialla kokeiltiin kaverin kanssa aika spontaanisti surffausta. Olin aika huono lajissa ja pysyinkin vaan pari kertaa kokonaisen liu’un laudan päällä. Kannatti kuitenkin kokeilla, vaikka aikamoisen kokovartalokurlauksen suolavedellä siinä saikin kaupan päälle.
Ollut risteilyllä: Kyllä
Lapsena käytiin useinkin risteilyllä, ja vahvoiksi muistoiksi on jäänyt kasvomaalaukset ja Ville Viikinki –drinkit.
Ajanut moottoripyörällä: En
Ratsastanut hevosella: Kyllä
Kerran pakon edessä koulussa kokeilin, ja pelkäsin koko ajan älyttömästi. Toista kertaa ei tarvitsekaan hevosen selkään enää nousta, jos itse saan asiaan vaikuttaa.
Lähes kuollut: En
Ollut sairaalassa: Kyllä
Keniassa sain todella rajun vatsabakteerin, ja vietin kolme yötä sairaalassa. Mulla ei pysynyt edes vesi sisällä ja olin niin heikossa kunnossa, että pyörryin kesken verinäytteiden oton ja mut vietiin tajuttomana tiputukseen saamaan ensisijaisesti vaan nestettä rutikuivaan kehooni. Tää sairaalakokemus oli yksi mun elämäni pelottavimmista, mutta onneksi siitä selvittiin varmaan ihan suomalaisella sisulla ja suurella määrällä antibiootteja.
Suosikkihedelmä: Klementiini
Aamu vai ilta: Ilta
Molemmissa on todellakin puolensa, mutta enemmän oon iltavirkku ja rakastan nukkua pitkään. Tosin silloin kun oon herännyt aikasin ja saanut paljon aikaan aamun ensimmäisinä tunteina, on olo mitä mahtavin. Tarvitsen vaan todella paljon aikaa heräämiseen ja vihaan äkkinäisiä aamuja, joten ilta on mulle tehokkaampaa aikaa.
Lempiväri: Vihreä
Viimeisin puhelu: Poikaystävältä
Viimeisin viesti: Poikaystävältä
Nähnyt jonkun kuolevan: En
Kahvi vai tee: Kahvi
Oon tällainen perinteinen aamukahvin juoja, ja joskus tulee hörpättyä toinen kupillinen myös lounaan jälkeen. Teetä tykkään juoda kyllä pimeinä iltoina ja kurkkukipuun, mutta ei se ikinä sitä aamun ensimmäistä kahvikupillista voita. Rakastan myös kaikkia erikoiskahveja!
Paras piirakka: Pakko vastata mustikkapiirakka, vaikken edes muista, koska oisin viimeksi sellaista syönyt. Myös poikaystävän vähän aikaa sitten tekemä pätkis-suklaapiirakka oli ihan taivaallisen makuista.
Kissa vai koira: Koira
Ennen olisin voinut vastata että ei kumpikaan, mutta nyt pariin kivaan hännänheiluttajaan tutustuttuani pitää vastata koira. En tykkää mulle tuntemattomista eläinyksilöistä, vaan tarvitsen aikaa tutustua niihin.
Paras vuodenaika: Kevät
Kaikissa vuodenajoissa on hyviä puolia, mutta keväästä tykkään eniten. Pitkän talven jälkeen aurinko alkaa näyttäytyä koko ajan useammin, lumet sulaa ja mieli virkistyy, kun on koko ajan kevättä rinnassa. Tosin en kyllä valita muistakaan vuodenajoista, varsinkin kun syksyn värit saa maisemille omanlaista kauneuttaan sylin täydeltä.
Parisuhteessa?
Puhuminen kannattaa aina, sekä avoimuus ja rehellisyys. Vaikka olisi mikä asia mielessä ja kuinka hävettäisi tai tuntuisi vaikealta sanoa se ääneen, niin kumppanille puhuminen tekee asiasta lähes poikkeuksetta helpomman käsitellä. Vai kuinka usein siitä on ollut hyötyä, että pyörittelee hankalaa asiaa mielessään eikä puhu toiselle suoraan?
Töissä?
Kaikki mokailevat, ja omat mokat unohtuvat muiden mielestä paljon nopeammin kuin omasta. Kuinka monta kertaa olenkaan stressannut ja nolostellut jotain työmokaa, ja lopulta huomannut sen olevan täysin korjaamiskelvoton juttu vaan mun mielestäni? Erittäin monta, koska yleensä mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja oon oikeasti ollut pätevämpi kuin itse uskoinkaan.
Opiskellessa?
Kaiken ei aina tarvitse olla täydellistä, hyvin usein pelkkä läpipääsy riittää ja kurssinumero ei aina kerro todellisesta oppimisen tasosta. Asiat on tärkeämpää sisäistää kuin opetella ulkoa vain tentin ajaksi.
Lapsuudenkodissa?
Kotiin saa aina tulla. Tätä mulle on painotettu ties kuinka paljon, ja tämä on se asia, jota haluan painottaa myös omille lapsilleni tulevaisuudessa. Vaikka mikä olisi, niin kotiin saa aina tulla, koti on aina turvapaikka ja siellä saa olla oma itsensä.
Bloggaajana?
Rentoudella pääsee pisimmälle ja liikaa paineita ei kannata ottaa. Mulla on tapana stressata blogiasioista yllättävän paljon, mutta se, etten joskus pääse julkaisemaan postausta juuri nyt tai että tekstiin tulee kummallinen tyhjä rivi jota en saa pois, ei oikeasti haittaa mitään. Rennosti omana itsenään eteenpäin, niin blogista tulee just sellainen kuin itse haluan.
Matkustellessa?
Kukaan ei ole toisen yläpuolella. Keniassa asuessani huomasin aluksi hieman sääliväni paikallisia, jotka elävät hyvin askeettisesti ja huonoissa oloissa. Parin kuukauden aikana tajusin kuitenkin sen, ettei mun kannata heitä sääliä eivätkä he todellakaan sääliäni kaipaa. En voi nostaa omaa elämääni toisen elämän yläpuolelle vain siksi, että mulla on suihku kylppärissä ja sähköä ympäri vuorokauden. Ne paikalliset eivät välttämättä tosiaan edes haluaisi elää länsimaisten yltäkylläistä elämää tai koe omaavansa jotenkin huonompia elämiä. Kaikki arvostavat eri asioita, eikä kenenkään tarvitse nostaa itseään jalustalle tai luulla, että oma elämä on muiden mielestä jotenkin tavoittelemisen arvoista. Tämä konkretisoitui mulle erittäin vahvasti asuessani kehitysmaassa pienessä kylässä.
Ystävyydestä?
Osa ystävyyssuhteita kestää vain tietyn ajanjakson elämästä, ja se on ihan fine. Vaikka osa ystävyyssuhteista kantaakin toivottavasti läpi elämän, on ihan okei myöntää, että osa on tarkoitettu vain hetkeksi pysyviksi. Etääntyminen ystävistä on ihan normaalia siinä vaiheessa, kun yhdistävä tekijä katkeaa tai toisen elämä ja ajatusmaailma vaan tuntuu liian erilaiselta, jotta yhteydenpitoa kannattaisi jatkaa. Toki pitkät ystävyyssuhteet ovat upeita, mutta joskus käy niin, ettei yhteistä enää ole, ja silloin on parempi kiittää ja päästää irti eikä jatkaa väkinäisesti eteenpäin.
Isovanhemmiltani?
Niin kauan, kun uskoo Jumalaan, ei ole yksin. Mun isovanhemmat on tosi uskonnollisia, ja mä oon saanut käydä läpi monet keskustelut ja valistukset asiasta niin hyvässä kuin huonossa. Tuo lause on kuitenkin mun mielestä erittäin hyvä ja lohduttava ja samalla jotain, mitä kukaan ei voi kumota. On jokaisen oma asia mihin uskoo, mutta jos uskoo ja haluaa uskoa Jumalaan, niin yksin ei tarvitse olla. Viisasta ja simppeliä.
Elämästä?
Ota vastaan kaikki mitä tulee. Elämässä tulee väistämättä asioita, jotka ovat vaikeita ymmärtää ja käsitellä, ja joista ei tunnu syntyvän mitään hyvää. Itse uskon, että kaikesta on mahdollisuus ammentaa jotain positiivista, vaikka se vaikutus syntyisi kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Kaikesta kuitenkin oppii jotain, jos ei elämästä niin itsestään. Hankalaltakin tuntuva asia kannattaa ottaa vastaan ja kääntää omaksi voimavarakseen – hyödyttää enemmän kuin ikävässä olosa rypeminen.
Kukaan ei ole toisen yläpuolella. Keniassa asuessani huomasin aluksi hieman sääliväni paikallisia, jotka elävät hyvin askeettisesti ja huonoissa oloissa. Parin kuukauden aikana tajusin kuitenkin sen, ettei mun kannata heitä sääliä eivätkä he todellakaan sääliäni kaipaa. En voi nostaa omaa elämääni toisen elämän yläpuolelle vain siksi, että mulla on suihku kylppärissä ja sähköä ympäri vuorokauden. Ne paikalliset eivät välttämättä tosiaan edes haluaisi elää länsimaisten yltäkylläistä elämää tai koe omaavansa jotenkin huonompia elämiä. Kaikki arvostavat eri asioita, eikä kenenkään tarvitse nostaa itseään jalustalle tai luulla, että oma elämä on muiden mielestä jotenkin tavoittelemisen arvoista. Tämä konkretisoitui mulle erittäin vahvasti asuessani kehitysmaassa pienessä kylässä.
Ystävyydestä?
Osa ystävyyssuhteita kestää vain tietyn ajanjakson elämästä, ja se on ihan fine. Vaikka osa ystävyyssuhteista kantaakin toivottavasti läpi elämän, on ihan okei myöntää, että osa on tarkoitettu vain hetkeksi pysyviksi. Etääntyminen ystävistä on ihan normaalia siinä vaiheessa, kun yhdistävä tekijä katkeaa tai toisen elämä ja ajatusmaailma vaan tuntuu liian erilaiselta, jotta yhteydenpitoa kannattaisi jatkaa. Toki pitkät ystävyyssuhteet ovat upeita, mutta joskus käy niin, ettei yhteistä enää ole, ja silloin on parempi kiittää ja päästää irti eikä jatkaa väkinäisesti eteenpäin.
Isovanhemmiltani?
Niin kauan, kun uskoo Jumalaan, ei ole yksin. Mun isovanhemmat on tosi uskonnollisia, ja mä oon saanut käydä läpi monet keskustelut ja valistukset asiasta niin hyvässä kuin huonossa. Tuo lause on kuitenkin mun mielestä erittäin hyvä ja lohduttava ja samalla jotain, mitä kukaan ei voi kumota. On jokaisen oma asia mihin uskoo, mutta jos uskoo ja haluaa uskoa Jumalaan, niin yksin ei tarvitse olla. Viisasta ja simppeliä.
Elämästä?
Ota vastaan kaikki mitä tulee. Elämässä tulee väistämättä asioita, jotka ovat vaikeita ymmärtää ja käsitellä, ja joista ei tunnu syntyvän mitään hyvää. Itse uskon, että kaikesta on mahdollisuus ammentaa jotain positiivista, vaikka se vaikutus syntyisi kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Kaikesta kuitenkin oppii jotain, jos ei elämästä niin itsestään. Hankalaltakin tuntuva asia kannattaa ottaa vastaan ja kääntää omaksi voimavarakseen – hyödyttää enemmän kuin ikävässä olosa rypeminen.
Herkuttelusyntini
Voin syödä purkillisen Pringles Originaleja ongelmitta ja vetää siihen päälle vielä kolmasosan isosta sipsipussista. Oon oikeesti pahimman luokan sipsihirmu, mutta minkäs sille voi kun se on niin hyvää…
Ihonhoitosyntini
Tunnustan: en jaksa pestä meikkejä erikseen pois illalla, jos en käy muuten suihkussa. Eli nukun välillä siis meikit naamassa. Tosin haluan vähän puolustella tätä sillä, että käytän pääasiassa vaan ripsaria ja kulmakynää, eli iholle ei meikkiä jää yön ajaksi.
Siivoussyntini
Mulle on ihan luontevaa elää epäjärjestyksessä ja lattioille kasvavat vaatepinot ei ihan oikeasti useimmiten edes haittaa mua, tiettyyn pisteeseen asti. Likasuutta en siedä, sotkua kyllä. En ole kovin tarkka siivouksesta, epäjärjestys on musta ihan ok kunhan ei etene kaaokseksi asti.
Hiussyntini
Jos en aio pestä hiuksia, en myöskään kastele niitä suihkussa vaan pidän ne nutturalla niin, että niihin osuu vettä mahdollisimman vähän. Joskus saatan olla useamman päivän niin, ettei mun hiuksia ole edes kasteltu välissä.
Ystävyyssyntini
Oon älyttömän huono vastaamaan viesteihin. Usein en puhelimen kilahtaessa (okei pidän kyllä aina puhelinta äänettömällä ja värinättömällä) vaan voi tai jaksa keskittyä tarpeeksi viestin vastaamiseen, ja sitten asia unohtuu. Pahinta on huomata se vasta sitten, kun sama ystävä laittaa uudestaan viestiä ja näen sen pahimmassa tapauksessa viikkoja vastausta odottaneen viestin keskustelussa. Hups.
Pukeutumissyntini
Mulla on erittäin paljon vaatteita, joita en enää käytä ja joita silti säilytän vuodesta toiseen, kun en raaski heittää pois. Pitäisi käydä ne läpi ja rohkeasti vaan pukea päälle vanhoja vaatteita ja yhdistellä niitä uudestaan. Tosin nämä vanhat vaatteet on sitten oikeasti välillä ihan useita vuosia vanhoja, eli pitäisi oikeasti jaksaa heitellä niitä eteenpäin kun omat käyttökerrat jäävät vähiin.
Parisuhdesyntini
Mulla on tapana jättää kaikki lähtövalmistelut ihan viime tippaan. Kun sovitaan lähtevämme johonkin, saatan istua sohvalla tekemättä mitään siihen asti, että aikaa lähtöön on enää muutama minuutti. Silloin alan tekemään asioita hirveellä vauhdilla ja oon valmis ihan viime tipassa, kun poikaystävä on jo kengät jalassa ovella odottelemassa. Ymmärrän täysin, että tää synti on hieman ärsyttävä. 😀