Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

syvällinen

IHAN(A) KAMALA INSPIRAATIO

inspiraatio 4

Inspiraatio. Luovuuden lähde ja sen paras ystävä, mutta samalla suurin vihollinen. Silloin kun inspiraatiota on, kaikki tuntuu sujuvan kuin vettä vaan, sillä lailla soljuvasti ja joka suuntaan läikehtien. Mutta kun kärsii pahasta inspiraation puutteesta, niin silloin siitä todellakin kärsii.

Rakastan kirjoittaa, kuvata ja ideoida uusia juttuja. Inspiroidun oikeastaan kaikesta ympärillä olevasta. Joskus kävellessäni töistä kotiin saatan pyöritellä mielessäni postausideaa, ja muotoilen valmiita lauseita, joiden ympärille rakentaa tekstiä. Olo tuntuu mahtavalta. Käyn mielessäni jatkuvasti keskusteluja, jotka auttavat mua kehittämään kaikkea uutta. Mutta usein inspiraatio katkeaa matkalla ideoinnista tekoihin. Valmis postausidea luikkii pakoon päästäni siinä vaiheessa, kun olisi aika kirjoittaa se tietokoneelle. Mitä enemmän yritän pitää kiinni ajatuksista ja niistä valmiiksi keksityistä lauseista, sitä liukkaammin ne vilahtavat sormieni välistä pakoon, enkä enää muista mistä piti ottaa kiinni. Ja silloin inspiraatio katoaa ja tunkkainen blokki päässäni ottaa vallan.

Toisinaan luen artikkeleita lehdistä ja kurkin tavallisten ihmisten elämään. Usein artikkelin pointti on kertoa sen tavallisen ihmisen tarina siitä, miten hän yhtäkkiä päätti tehdä jotain suurta ja onnistui siinä. Näiden tarinoiden lukemisen jälkeen olen aina vahvasti inspiroitunut, milloin orpokodin rakentamisesta Afrikkaan ja milloin kuusilapsisen perheen pyörittämisestä kotoa käsin samalla kun johtaisin isoa firmaa ja leipaisisin viikonloppupullat vasemmalla kädellä kokin essu päällä. Unohdan nämä ajatukset yhtä nopeasti kuin ne keksinkin, mutta saan inspiraatiota muista ihmisistä. Se kai niiden tarinoiden juju tavallaan onkin. Tällä hetkellä inspiroidun eniten ajatuksesta kirjoittaa muiden tarinoista, jotta toiset voivat inspiroitua niistä samalla tavalla kuin minä joka toisen lehtijutun jälkeen.

inspiraatio 6inspiraatio 5inspiraatio 2inspiraatio 3

Bloggaaminen vaatii inspiraatiota hullun lailla, ja vielä enemmän se vaatii inspiraation laittamista todeksi. Olen lukemattomat kerrat ollut jossain tilanteessa, ja yhtäkkiä saanut päähäni idean, että tästä haluan kirjoittaa blogiin. Yhtä monta kertaa olen myös jättänyt kirjoittamatta, sillä en ole oikeastaan tiennyt, mitä kertoa. Mikä siinä asiassa olisi niin mielenkiintoista, että joku oikeasti haluaisi sen lukea. Ehkä ensi kerralla minun pitäisi vain tarttua ideaan ja kirjoittaa juuri se, mitä haluan sanoa. Jättää hyötynäkökulma ajattelematta ja vain kertoa mitä siitä ikinä mieleen tuleekaan. Juuri siitä tunteesta, mikä minussa vallitsi kyseisessä tilanteessa. Niin saisin inspiraatiota hyödynnettyä.

Eniten minua inspiroi ympärillä olevat ihmiset ja jokapäiväiset kohtaamiset. Koen löytäneeni lähipiirini ihmisiä, jotka inspiroivat minua pelkällä olemassaolollaan, ja arvostan heidän läsnäoloaan joka päivä. Saatan myös inspiroitua vahvasti tuntemattomista ihmisistä. Se on yksi syy, miksi rakastan asiakaspalvelutyötä. Kun vaihtaa muutaman sanan tuntemattoman asiakkaan kanssa ja oikeasti kuuntelee, mitä hänellä on sanottavana, voi saada itselleen paljon. Ainakin omat ajatukseni alkavat laukata ja inspiraatio vaan jyllää tietään läpi aivoissani silloin, kun satunnainen ihminen kertoo jostain itselleen merkittävästä, aivan pienestäkin asiasta. Nämä ovat niitä tärkeimpiä inspiraation lähteitäni ja toivonkin osaavani hyödyntää niitä riittävän hyvin. Jos ei vielä, niin jatkossa.

Ehkä tämä teksti on hyvä alku inspiraation hyödyntämiselle. Idean koko tekstiin sain postauksen kuvista. Keksittiin ihan sattumalta ottaa kuvia tässä paikassa, ja en tiedä itsekään miksi, mutta rakastan näitä kuvia. Näistä sain heti inspiraation kirjoittaa kuvien ympärille jotain suurta, sillä mielestäni nämä kuvat ansaitsivat sen. Joskus on vaan sellainen fiilis. Inspiraatiopostauksen lauseita pyörittelin myös valmiiksi mielessäni jo useita viikkoja sitten, mutta lopulta hylkäsin ne kaikki ja annoin tekstin tulla tajunnanvirtana ulos. Joskus on sellainenkin fiilis.

Mikä sua inspiroi? Mitä teet silloin, kun mikään ei inspiroi?

inspiraatio 1inspiraatio 7

20 x MIKSI?

Ihmisen peruskysymys: miksi!? Rakastan lukea vastaavia postauksia muiden blogeista ja etenkin koko jutun alullepanija Saran blogista, ja listaan miksi-kysymyksiä usein mielessäni. Seuraavaksi siis 20 omaan mieleeni juolahtanutta kysymystä!

Miksi Facebook-kirppisten ylläpitäjille nousee niin usein valta hattuun?
Miksi oon aina lukenut (ja luen edelleen) Sisu-merkin sanana Gifu?
Miksi omaa ikää pitää joka vuosi kriiseillä?
Miksi Temptation Island on niin suosittu?
Miksi lausun aina island-sanan aisländ?
Miksi terveelliset bataattiranut eivät vaan voi voittaa maultaan epäterveellisiä normiranuja?

Miksi Blogger muuttaa aina itsestään rivinvälejä kesken postausten?
Miksi monet kirjoittavat sanan kuulostaa ”kuullostaa”?

talvinen maisema meri 1
talvinen maisema meri 2&3

Miksi rokotustiedot pitää olla monella erillisellä kauan sitten hukatulla paperilapulla eikä kätevästi netissä rekisterissä?
Miksi pelaan pelikonsoleilla aina vaan lasten pelejä?
Miksi mitä kuuluu-kysymykseen vastataan usein ”eipä mitään” vaikka kaikilla varmasti on aina jotain?
Miksi urheilusuorituksen jälkeen ei voi mennä heti suihkuun vaan pitää maata sohvalla niin kauan, että alkaa palella?
Miksi Instagramissa vaihtaessa profiilikuvaa tulee vaihtoehto ”ota kuva”? Onko kukaan ikinä edes käyttänyt sitä toimintoa?
Miksi meinaan nukahtaa sohvalle 90% kerroista kun katselen leffaa telkkarista?
Miksi jotkut pitää edelleen jouluvaloja ikkunoissaan? Kamoon, nyt on huhtikuu!
Miksi kaikki on nykyään bossladyja?
Miksi baarin lattia on aina niin tahmea, että kengät jää siihen kiinni?
Miksi Frendien tunnarin yhdessä kohdassa on aina pakko taputtaa mukana?
Miksi pitää tunnustella taskuista ovatko tavarat vielä siellä, vaikka ne olisi juuri laittanut taskuun?
Miksi lapsena aurinko piirrettiin aina paperin kulmaan?

TÄRKEINTÄ, MITÄ OLEN OPPINUT…

Parisuhteessa?
Puhuminen kannattaa aina, sekä avoimuus ja rehellisyys. Vaikka olisi mikä asia mielessä ja kuinka hävettäisi tai tuntuisi vaikealta sanoa se ääneen, niin kumppanille puhuminen tekee asiasta lähes poikkeuksetta helpomman käsitellä. Vai kuinka usein siitä on ollut hyötyä, että pyörittelee hankalaa asiaa mielessään eikä puhu toiselle suoraan?

Töissä?
Kaikki mokailevat, ja omat mokat unohtuvat muiden mielestä paljon nopeammin kuin omasta. Kuinka monta kertaa olenkaan stressannut ja nolostellut jotain työmokaa, ja lopulta huomannut sen olevan täysin korjaamiskelvoton juttu vaan mun mielestäni? Erittäin monta, koska yleensä mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja oon oikeasti ollut pätevämpi kuin itse uskoinkaan.

Opiskellessa?
Kaiken ei aina tarvitse olla täydellistä, hyvin usein pelkkä läpipääsy riittää ja kurssinumero ei aina kerro todellisesta oppimisen tasosta. Asiat on tärkeämpää sisäistää kuin opetella ulkoa vain tentin ajaksi.

Lapsuudenkodissa?
Kotiin saa aina tulla. Tätä mulle on painotettu ties kuinka paljon, ja tämä on se asia, jota haluan painottaa myös omille lapsilleni tulevaisuudessa. Vaikka mikä olisi, niin kotiin saa aina tulla, koti on aina turvapaikka ja siellä saa olla oma itsensä.

Bloggaajana?
Rentoudella pääsee pisimmälle ja liikaa paineita ei kannata ottaa. Mulla on tapana stressata blogiasioista yllättävän paljon, mutta se, etten joskus pääse julkaisemaan postausta juuri nyt tai että tekstiin tulee kummallinen tyhjä rivi jota en saa pois, ei oikeasti haittaa mitään. Rennosti omana itsenään eteenpäin, niin blogista tulee just sellainen kuin itse haluan.
kaide hipsteri 2kaide hipsteri 1kaide hipsteri 3
Matkustellessa?
Kukaan ei ole toisen yläpuolella. Keniassa asuessani huomasin aluksi hieman sääliväni paikallisia, jotka elävät hyvin askeettisesti ja huonoissa oloissa. Parin kuukauden aikana tajusin kuitenkin sen, ettei mun kannata heitä sääliä eivätkä he todellakaan sääliäni kaipaa. En voi nostaa omaa elämääni toisen elämän yläpuolelle vain siksi, että mulla on suihku kylppärissä ja sähköä ympäri vuorokauden. Ne paikalliset eivät välttämättä tosiaan edes haluaisi elää länsimaisten yltäkylläistä elämää tai koe omaavansa jotenkin huonompia elämiä. Kaikki arvostavat eri asioita, eikä kenenkään tarvitse nostaa itseään jalustalle tai luulla, että oma elämä on muiden mielestä jotenkin tavoittelemisen arvoista. Tämä konkretisoitui mulle erittäin vahvasti asuessani kehitysmaassa pienessä kylässä.

Ystävyydestä?
Osa ystävyyssuhteita kestää vain tietyn ajanjakson elämästä, ja se on ihan fine. Vaikka osa ystävyyssuhteista kantaakin toivottavasti läpi elämän, on ihan okei myöntää, että osa on tarkoitettu vain hetkeksi pysyviksi. Etääntyminen ystävistä on ihan normaalia siinä vaiheessa, kun yhdistävä tekijä katkeaa tai toisen elämä ja ajatusmaailma vaan tuntuu liian erilaiselta, jotta yhteydenpitoa kannattaisi jatkaa. Toki pitkät ystävyyssuhteet ovat upeita, mutta joskus käy niin, ettei yhteistä enää ole, ja silloin on parempi kiittää ja päästää irti eikä jatkaa väkinäisesti eteenpäin.

Isovanhemmiltani?
Niin kauan, kun uskoo Jumalaan, ei ole yksin. Mun isovanhemmat on tosi uskonnollisia, ja mä oon saanut käydä läpi monet keskustelut ja valistukset asiasta niin hyvässä kuin huonossa. Tuo lause on kuitenkin mun mielestä erittäin hyvä ja lohduttava ja samalla jotain, mitä kukaan ei voi kumota. On jokaisen oma asia mihin uskoo, mutta jos uskoo ja haluaa uskoa Jumalaan, niin yksin ei tarvitse olla. Viisasta ja simppeliä.

Elämästä?
Ota vastaan kaikki mitä tulee. Elämässä tulee väistämättä asioita, jotka ovat vaikeita ymmärtää ja käsitellä, ja joista ei tunnu syntyvän mitään hyvää. Itse uskon, että kaikesta on mahdollisuus ammentaa jotain positiivista, vaikka se vaikutus syntyisi kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Kaikesta kuitenkin oppii jotain, jos ei elämästä niin itsestään. Hankalaltakin tuntuva asia kannattaa ottaa vastaan ja kääntää omaksi voimavarakseen – hyödyttää enemmän kuin ikävässä olosa rypeminen.

SEITSEMÄN SYNTIÄNI

1 laituri dramaattinen maisema


Herkuttelusyntini
Voin syödä purkillisen Pringles Originaleja ongelmitta ja vetää siihen päälle vielä kolmasosan isosta sipsipussista. Oon oikeesti pahimman luokan sipsihirmu, mutta minkäs sille voi kun se on niin hyvää…
Ihonhoitosyntini

Tunnustan: en jaksa pestä meikkejä erikseen pois illalla, jos en käy muuten suihkussa. Eli nukun välillä siis meikit naamassa. Tosin haluan vähän puolustella tätä sillä, että käytän pääasiassa vaan ripsaria ja kulmakynää, eli iholle ei meikkiä jää yön ajaksi.
Siivoussyntini

Mulle on ihan luontevaa elää epäjärjestyksessä ja lattioille kasvavat vaatepinot ei ihan oikeasti useimmiten edes haittaa mua, tiettyyn pisteeseen asti. Likasuutta en siedä, sotkua kyllä. En ole kovin tarkka siivouksesta, epäjärjestys on musta ihan ok kunhan ei etene kaaokseksi asti.
Hiussyntini

Jos en aio pestä hiuksia, en myöskään kastele niitä suihkussa vaan pidän ne nutturalla niin, että niihin osuu vettä mahdollisimman vähän. Joskus saatan olla useamman päivän niin, ettei mun hiuksia ole edes kasteltu välissä.

6 laituri dramaattinen maisema7 laituri dramaattinen maisema

Ystävyyssyntini

Oon älyttömän huono vastaamaan viesteihin. Usein en puhelimen kilahtaessa (okei pidän kyllä aina puhelinta äänettömällä ja värinättömällä) vaan voi tai jaksa keskittyä tarpeeksi viestin vastaamiseen, ja sitten asia unohtuu. Pahinta on huomata se vasta sitten, kun sama ystävä laittaa uudestaan viestiä ja näen sen pahimmassa tapauksessa viikkoja vastausta odottaneen viestin keskustelussa. Hups.

Pukeutumissyntini

Mulla on erittäin paljon vaatteita, joita en enää käytä ja joita silti säilytän vuodesta toiseen, kun en raaski heittää pois. Pitäisi käydä ne läpi ja rohkeasti vaan pukea päälle vanhoja vaatteita ja yhdistellä niitä uudestaan. Tosin nämä vanhat vaatteet on sitten oikeasti välillä ihan useita vuosia vanhoja, eli pitäisi oikeasti jaksaa heitellä niitä eteenpäin kun omat käyttökerrat jäävät vähiin.

2 laituri dramaattinen maisema

Parisuhdesyntini
Mulla on tapana jättää kaikki lähtövalmistelut ihan viime tippaan. Kun sovitaan lähtevämme johonkin, saatan istua sohvalla tekemättä mitään siihen asti, että aikaa lähtöön on enää muutama minuutti. Silloin alan tekemään asioita hirveellä vauhdilla ja oon valmis ihan viime tipassa, kun poikaystävä on jo kengät jalassa ovella odottelemassa. Ymmärrän täysin, että tää synti on hieman ärsyttävä. 😀