Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

suomen kieli

Postaus vieraalla murteella: Arvaa mitä murretta mie puhun?

Hei! Mie kirjotan tätä postausta nyt päivän myöhäsä mutta ei se haittaa. Ei se ole nii nuukaa, kuhan joku päivä saa julukastua. Mulla on ollu aika palijon kiirettä tässä viime päivinä joten ihan kaikkea en oo kerenny. Mutta nyt mie tulin kirjottaa teille vähän kuulumisia.

Tännää mie olin töisä ja gradutapaamisesa. Mulla oli opponointi nii oli pakko oikiasti keskittyä, joten mie pidin ruokatauon sillon. Pääsin tänään töissä tekemään yhtä aivan uutta juttua, sellasta digireportterin pestiä mikä on ihan vasta perustettu. Oli kyllä mukava päästä kokkeilee tuota hommaa. Tykkään tosi paljon tuosta uutistoimittajan hommasta mutta radio on niin monipuolinen ala että sielä on palijon muutaki ku pelekkää uutisten tekoa ja lukua.

Gradun kanssa ei mee aivan yhtä hyvin, jotenki vähä tökkii koko homma ja vaikia saaha tehtyä. Jotenki motivaatio aika hukasa sen kanssa. Mie en oikein tiiä että mikä siihen auttais, ei varmaa oikee mikkää, paitti että joku kotitonttu tekis sen työn valamiiksi. Mulla on mielenkiintonen aihe, mutta tieteellinen kirijottaminen on aina jollaki tavalla raskasta. Eipä piä hättäillä sen kanssa nii kai siitä joskus valamis vielä tullee.

Mitähän muuta mie kertoisin? Eipä oikein oo mittään ihimeellistä. Seurataan tätä maailman menoa ja kattellaan millasia koronahelepotuksia alakaa tulla. Ei varmaan ennää kuitenkaa kiristy nuo rajotukset vaan päinvastoin tässä ootellaan että ne alakais helepottaa pikku hilijaa. Ens viikolla pitäis aueta museo ja sinne mie haluan kyllä ehottomasti mennä heti kun vaan pääsee. Ootan, että siellä kansallismuseossa on vähintään sama meininki ku Night at the Museum -leffasa. Rooseveltit ja kaikki.

Eipä tässä sen kummempaa, mie jatkan täällä keskiviikon viettoa ja yritän keksiä teille jotaki kivvaa matkapostausta taas. Ja pitäis videokin editoija, katotaan jos saisin sen viikonlopuksi. Palijon on hommaa mutta onneksi kivoja juttuja!

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Täähän oli hauskaa! Lapin murre on mun toinen ns. kotimurre, asuin Rovaniemellä viitisen vuotta ja jotain jäi kyllä ympärillä kuullusta murteesta mieleen. Jotain jäi myös omaan suuhun, ja ne puolet korostuu aina kun puhun vanhempien tai vaikka isovanhempien kanssa. Mie ja sie ei koskaan tuntunut oikealta, ja hassulta tuntu kirjottaakin ne. Tässä muuten taas huomasin saman jutun kuin turun murteen kanssa, että helpompaa olisi yrittää tätä puhua ääneen kuin kirjottaa. Saisi enemmän nyansseja ja äänenpainoja mukaan mitkä nyt jää kirjoitetussa tekstissä pois. Hoon päälle en lähtenyt edes yrittää kirjottaa ihan vaan jo siksi, että eri puolilla Lappia hoo kuuluu eri väliin, eli en kuitenkaan osaisi tehdä sitä oikein.

Toiveita seuraavasta murteesta?

Radiotoimittajana ulkomailla – mitä, miten ja miksi?

Blogia tarkkaavaisesti seuraavat ovat saattaneet huomata minun maininneen työnkuvani ohimennen – ja kerran vähän isommin videon muodossa. Työskentelen siis radiotoimittajana suomenkielisellä kanavalla. Väläyttelen paloja työstäni ja työpäivistäni erityisesti Instagramissa, ja siellä oonkin saanut paljon viestejä, jossa kysytään, että mitä mä oikeastaan teen työkseni. Koska aihe kiinnostaa, ajattelin avata sitä myös blogin puolella.

Mikä sun rooli on radiossa?

Mun virallinen nimike on redaktör, mutta oon siis toimittaja, uutistoimittaja, reportteri, miten sen nyt haluaa sanoa. Mulla on kahdenlaisia työpäiviä: uutistoimittajavuoroja ja reportterivuoroja.

Uutistoimittajana teen joko aamuvuoroa (klo 4.30-11) tai iltavuoroa (klo 10.10-18.30). Nämä vuorot tehdään paikan päällä radiotalolla. Uutistoimittajana kirjaimellisesti kerron uutiset – tai kuten aina vitsikkäästi ilmaisen, olen se tyyppi, joka keskeyttää hyvät biisit uutisilla. Molemmissa vuoroissa luen kahdet uutiset suorassa lähetyksessä ja lisäksi käyn juontajan kanssa uutiskeskusteluita, joissa hieman kevyemmin mutta kuitenkin asiallisesti käydään läpi kuulumiset uutisrintamalta. Muina aikoina etsin tietotoimistoilta sähkeitä, valitsen sopivat ja kirjoitan niistä omat sähkeet.

Reportterivuorossa teen uutisjuttuja radioon. Tämä on lähempänä sitä, mitä tein lehdessäkin – etsin uutisaiheen, etsin haastateltavan, suunnittelen jutun ja teen haastattelun. Sen jälkeen kirjoitan itselleni pratat eli puheosuudet, jotka äänitän ja lopulta editoin oman osuuteni ja haastateltavan osuuden yhteen. Teen yhdestä haastattelusta yleensä uutisjutun, iltapäiväohjelmajutun ja nettiversion. Tätä on vaikea selittää yksinkertaisesti, koska jokaisessa formaatissa on paljon erilaista tehtävää. Käytännössä kuitenkin haastattelen ja laadin uutisjutun. Reportterivuorot teen tällä hetkellä etänä.

Radiossa ja meidän kanavalla on muitakin työnkuvia toimittajilla, mutta itse teen pääasiassa näitä kahta vuoroa.

Onko radiotyö pelkkää puhumista?

Ei ole. Toki se yleisölle näkyvä osa on pääasiassa puhetta, mutta oikeasti kirjoittamista on myös paljon. Kaikki tulee aina käsikirjoittaa, ja siihen saa uppoamaan aikaa, sillä käsikirjoituksia hiotaan viimeiseen asti. Nettiversio tulee näkyviin kirjoitettuna, ja siihen pitää osata tiivistää jutun idea kertomatta kuitenkaan kaikkea. Kirjoitustyötä on siis paljon ja entisenä lehtitoimittajana sanon, että radioon tehtävä kirjoitustyö ei ole helppoa.

Teetkö töitä ruotsiksi vai suomeksi?

Molemmat kielet ovat päivittäisessä käytössä. Kanava on suomenkielinen, joten lähes kaikki kuulijalle esiin tuleva materiaali on suomeksi. Luen uutiset suomeksi ja kirjoitan asiat suomeksi. Kuitenkin lähes kaikki taustatyö tehdään ruotsiksi. Esimerkiksi käytössä olevat tietotoimistot ovat ruotsalaisia ja ruotsinkielisiä, eli niistä poimitut uutiset käännän aina suomeksi. Haastatteluja tehdään molemmilla kielillä, tietoa haetaan lähinnä ruotsiksi. Helpointa olisi sanoa, että teen kaiken työn ruotsiksi, ja lopulta käännän sen osan suomeksi, mikä kuuluu radion kuuntelijoille.

Mikä on radiotyössä haastavinta?

Se, että kaikki toimii kuuloaistin varassa. Itse olen esimerkiksi aika huono ymmärtämään kuultua puhetta, mun pitää saada nähdä ja mielellään lukea asia, jotta voin hahmottaa mitä tapahtuu. Radiossa kuitenkin ainut mahdollisuus on kuuleminen. Pohdin uutisia tehdessäni todella paljon sitä, onko tämä asia nyt tarpeeksi selvässä muodossa kuultavaksi. Asia kuullaan kuitenkin vain kerran, sitä ei ole mahdollista palata takaisinpäin kuuntelemaan, joten kaikki tulee ilmaista selkeästi ja ytimekkäästi. Kuulijan voi olla hankala ymmärtää esimerkiksi pitkiä numerosarjoja. Lisäksi pidemmissä jutuissa olisi tärkeää saada kuuntelija mukaan tunnelmaan, joten kaikki sävyt ja eloisuus tulee luoda omalla äänellä tai joskus äänikirjastolla. Helposti solahtaa siihen uutistenlukijamuottiin, mikä vaan ei toimi kaikissa jutuissa.

Huomaan muuten, että nykyään se uutistenlukuääni tulee mulla myös arjessa mukaan. Jos esimerkiksi luen ääneen jonkun kuvatekstin Instagramista, menen heti sellaiseen ”STT:n uutisista hyvää päivää” -moodiin. 😀

Miksi Ruotsissa on suomenkielinen kanava?

Suomi on yksi Ruotsin viidestä virallisesta vähemmistökielestä ja suomalaiset virallinen vähemmistö. Suomalaisilla on oikeus saada Ruotsissa erilaisia palveluja äidinkielellään. Tätä kanavaa on ehkä helpointa verrata Yle Svenskaan – sama mutta toisinpäin.

Vähemmistöoikeudet ovat asia, joita kohtaan mun mielenkiintoni on kasvanut hurjasti. Koen nykyään vähemmistöasiat itselleni todella tärkeiksi – kuulunhan itsekin vähemmistöön ja kaiken päälle olen vielä maahanmuuttaja. Vähemmistöillä on oikeutensa, ja yllättävän paljon näkee niiden väheksyntää ja vähemmistöjä kohtaan tapahtuvaa syrjintää. Siksi on ehdottoman tärkeää, että on olemassa mediakanavia, jotka uutisoivat vähemmistöjen asioista ja vähemmistöille.

Kuuluuko teidän kanava radiosta?

Kuuluu, Ruotsissa. Lisäksi se on kuunneltavissa nettisivujen ja sovelluksen kautta.

Puhutko työkavereiden kanssa suomea vai ruotsia?

Molempia. Pääasiassa puhun suomea, koska meidän kanavalla kaikkien tulee osata suomea. Moni työkaveri kuitenkin on syntynyt ja kasvanut Ruotsissa, ja vaikka hyvää suomea puhuvatkin, ei kielitaito ole samanlainen kuin suomenkielisessä ympäristössä kasvaneella. Siksi välillä osa asioista on helpompi jutella ruotsiksi. Lisäksi kaikki koulutukset on pääasiassa ruotsiksi, sillä ne ovat radion yhteisiä. Päivittäin pääsee ruotsia puhumaan ja kuulemaan.

Lisäksi suomensuomi ja ruotsinsuomi ovat vähän erilaisia kieliä keskenään. Ruotsinsuomihan ei taida olla edes mikään virallinen kieli, vaan sitä käytetään kuvaamaan ruotsinsuomalaisten käyttämää suomea. Ruotsinsuomeen on sekottunut sanoja molemmista kielistä ja joitain sanoja käytetään suomenkielisen korvaan hassusti. Ruotsinsuomessa esimerkiksi danssataan, kuljetaan banalla ja soitetaan mobiililla. Ruotsinsuomi tarttuu tosi helposti ja huomaamatta. Mäkin nykyään useemmin tykkään, että asia on näin sen sijaan että olen sitä mieltä, että asia on näin. Aukesiko esimerkki?

Mikä on ollut yllättävintä?

Se, miten haastavaa kaikki on! Alkuun oli tosi jännittävää edes puhua suorassa lähetyksessä – hyvä etten pyörtynyt suorilta jaloilta, kun ensimmäisen kerran luin uutiset. Onneksi vieressä oli työkaveri ottamassa koppia. Nykyään lähetyksessä puhuminen ei jännitä, mutta haastetta löytyy edelleen myös siellä. Editoidessa tulee ottaa huomioon niin paljon kaikkea mitä en olisi osannut edes ajatella etukäteen. Suunnitteluun ja metatyöhön menee paljon enemmän aikaa ja se on huomattavasti haasteellisempaa, mitä ehkä lopputuloksesta voi päätellä.

Mikä on kivointa radiotyössä?

Monipuolisuus. Radiotyö on niiin paljon muutakin kuin vaan hetkellistä puhetta kanavalla. Kaikilla on oma roolinsa ja yhteistyön täytyy olla sujuvaa. Mua kiinnostaisi kehittyä pidemmälle vielä radiotyössä ja uutispuolen lisäksi kokeilla muutakin, ja myös uutispuolta laajentaa. Olisi kiva päästä ajankohtaisten juttujen lisäksi tekemään juttuja ilmiöistä ja osallistua ohjelmien tekoon. Yhtenä päivänä tuurasin aluereportteria ja tein suoraa lähetystä kauppakeskuksesta, jossa kerroin havannoistani ihmisten ja yritysten koronarajoitusten noudattamiseen liittyen. Radiotyössä on loputtomasti opittavaa ihan sieltä editointipöydältä lähtien sinne, mikä kuuluu radiossa.

Mulla on vähän alle vuoden sopimus radiolle, ja haluaisin mielelläni jäädä, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Ruotsin lainsäädännössä on monimutkainen seikka, jonka mukaan työnantaja ei saa tehdä määräaikaisia sopimuksia tiettyä määrää enempää työntekijän kanssa, vaan sen jälkeen työntekijä tulee laittaa ns. vakinaistamislistalle. Listalla saa olla vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan ja kaikkia ei tietenkään voida tuosta noin vakinaistaa. Tämä on monimutkainen asia enkä osaa sitä paremmin selittää kun en itsekään kaikkia kiemuroita tiedä.

Siinäpä tuli oikeastana ne useimmin kysytyt kysymykset. Voin jatkaa kysymyksiin vastailua kommenttikentän puolella, jos jotain tulee vielä mieleen. Jos ette ole vielä käyneet katsomassa, niin suosittelen katsomaan tämän videon, jossa kuvaan aamun uutistoimittajavuoroani. Työpaikkani on vilahtanut myös tällä videolla, jossa kerron Ruotsin koronarajoituksista.

Lue myös:

Radiotoimittajan aamu alkaa klo 3.45

My day: tavallinen työpäivä toimittajana

Kesätyöntekijän ei tarvitse sietää kaikkea

Kaikki työpaikkani ja palkkani – paljonko tienaan toimittajana tai vaatemyyjänä?

Postaus vieraalla murteella: Päevee päevee!

Päevee! Tännää yritettää matkija vähä erilaista murretta, nimittäin sitä jota puhuttaan tuolla Muailman navassa eli Kuopijoossa. Mitteeköhä tää sujjuu, aattekaa vähäse. Tää on mulle aeka hankaloo mutta eeköhän me tässä jottai saaja aekaan.

Mittee mittee! Mulla tulloo miäleen vaan Tonttu Toljanterista se Viänäne tässä kun mää kirijootan. Mulla meni pitkään älyytä että se oliki oikkeesti Väänäne eikä mikkää Viänäne. Kuinka moni teistä muistoo tämän homman?

Jo tokkiisa, ee muuta kun jatkamaan ommaa hommaa seuraavaksi! Olipa hauskee tutuustua savolaesee viäntämisee ja kiäntämisee mut ee tämä iha minun hommaa kuitehkaa ole.

Huastellaa lissää!

Fiilikset postauksen kirjottamisesta: Ai kamala. 😀 Nää murteet jää kyllä päälle kirjottaessa! Katsoin tätä varten Youtubesta videosarjaa nimeltä Savon selviytymisopas ja googlettelin suomi-savo-suomi -sanakirjoja. Tuntuu, että puhuessa tää olisi paljon helpompaa, mutta kirjottaessa en saa ihan niitä samoja piirteitä tulemaan, mitä päässäni koko ajan kuulen tuota pätkää tehdessäni. Savon murre on ihan hauskaa, mutta ei todellakaan helpointa ymmärtää.

Savolaiset, menikö edes sinne päin? Vastauksia voi jakaa kommenttikentässä joko savoksi tai suomeksi!

Postaus vieraalla murteella: Kui varte sää noin sanosit?

Moi vaan kaikil!

Te ehkä tajusitteki jo otsikost et mikä murre tänää on kysees. Nyt alkaa siis muun uus postaussarja, postaus vieraal murteel, ja ekana on nyt kysees tää murre.

En tiä kuinka moni teist tiätää et mää ole alunperin kotosin tualt Suame Turust. En mää onneks iha näin räikeet murret ite puhu mitä mää täsä ny koitan kirjottaa. Oikeestaa mun oma murre on simmottis aika hyvi menny hävöksii jo. Mut tommottis ku asiaa paljo miättii ni kyl mul jotai sanoi vieläki tulee sillai turkulaisittai. Esimerkiks mulle edellispäivä on edelleen eilist edeltävä päivä eikä mikkää eiline. Mietin myös välil et ketä muka ei oikeesti ymmärrä mitä tarkottaa jos kysyy et ketä sää oot. Enemmän mää saatan kyl sanoo et muistaks sen ketä teki niin tai toi ketä tos on. Mää sanosin just edellispäivän tommottis ja mun poikaystävä ihmetteli et kui varte mää tommottis sanosin vaiks mä kyl sanosin sen iha oikee. Iha oma vika jos ei ymmärrä selvää suame kielt.

Nyt mää tairan kummiski lopettaa tän postaukse koska mää koko ajan luen miälessäni tän simmosel Samppa Linna -äänel ja se alkaa sattuu jo iha mun omiinki korvii. Kelloki on jo niippal kauhiast et kyl mun pitää alkaa jo jotai muutaki tekee.

Fiilis postauksen kirjottamisesta: Huhhuh, mikä yliannostus Turun murretta. Onneksi mä oon itse aina ollut suhteellisen murteeton lapsi, jopa Turussa asuessani, mutta kyllä mulle tosiaan jotkut sanat on jääny elämään vielä näin 11 vuotta Turusta poistumisten jälkeenkin. Oli kuitenkin hauska yrittää vääntää oikein turkulaisittain. Jätin tästä tarkotuksella pois nyt kaikki kummalt pualt jokkee (oon muuten tois pualt ite, en tält pualt) ja ai nyvvai -jutut, niitä kun kuulee ihan tarpeeksi vitsin muodossa aina kun kertoo kotipaikkakuntansa. Jos puhun jonkun turkulaisen kanssa niin intonaatio tarttuu kyllä helposti mukaan, mutta mä oonkin sellainen murreimuri, ettei mikään ihme. Mun perheestä kukaan ei enää puhu oikeesti Turun murretta, mutta välillä aletaan keskenämme vääntää turkua ihan huvikseen ja kyllä siinä on niin kieli kuin korvatkin kipeänä. 😀

Ps. Tepsi jääkiekossa ja Inter jalkapallossa. Kun joku kuitenkin kysyy.