Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

muutto ruotsiin

Kissan kanssa muutto ulkomaille

Kun aloimme kesällä harkitsemaan ulkomaille muuttoa, otimme ensimmäiseksi selvää, miten muutto onnistuisi kissan kanssa. Toukokuussa adoptoimaamme Frediä ei nimittäin ajateltu jättää Suomeen – se ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto. Lähdin kyselemään varovaisesti kokemuksia lemmikin kanssa muutosta Facebookin Ulkosuomalaisten blogit -ryhmästä, ja sainkin kuulla paljon kokemuksia ja vinkkejä.

Ajattelin, että seuraavalle muuttajalle olisi helpompaa, jos kaikki faktat kissan kanssa ulkomaille muutosta olisi koottu yhteen paikkaan. Joten tässä siis oma vinkkipostaukseni ja muistilistani kissan kanssa ulkomaille muuttajalle!

Siru

Kissan kanssa ulkomaille tai ainakin Ruotsiin muuttaessa tulee kissa olla sirutettu. Tätä toki suosittelen muutenkin kaikille kissan omistajille – siruttakaa kissanne, kiitätte itseänne jos kissa karkaa tai katoaa.

Rokotukset

Kissa tulee olla saanut yleensä ainakin kolmoisrokotteen, joka kissalle laitetaan jo elämän alkutaipaleella. Lisäksi moneen maahan vaaditaan raivotautirokote, eli rabiesrokote. Fredi oli saanut kolmoisrokotteen ennen adoptiota, joten kävimme laittamassa vain rabiesrokotteen ennen lähtöä. Ruokaviraston sivuilta löytyy hyvin tietoa siitä, mitä rokotteita mikäkin eläin tarvitsee mihin maahan.

Lemmikkieläinpassi

Jotta lemmikin kanssa voi ylittää valtioiden rajoja, tulee lemmikillä olla voimassa oleva passi. Lemmikkieläinpassin myöntää eläinlääkäri. Passi maksaa noin 50 euroa ja on voimassa koko lemmikin loppuelämän. Siihen merkitään lemmikin tunnistustiedot, kuten sirunumero, sirun sijainti, lemmikin syntymäaika (Fredin syntymäaikaa ei tiedetä, joten passissa lukee 1.1.2017), annetut rokotteet ja omistajan tiedot. Valokuvaa tai sukunimeä passiin ei tarvita.

Tullaus

Kohdemaan tullin sivuilta kannattaa tarkastaa, tuleeko lemmikki tullata maahan saapuessa. Ruotsiin piti, joten hoidin Fredin tullauksen etukäteen netissä. Siihen meni muutama minuutti, ja siihen tarvittiin muistaakseni sirunumero ja passin numero. Tullaaminen on ilmaista ja tullausnumeroa saatetaan kysyä rajalla. Meiltä ei sitä kysytty.

Mieti matkustusvälinettä

Me päätimme muuttaa laivan ja junan kyydissä. Kissan ottaminen lentokoneeseen ei tuntunut hyvältä idealta, sillä se varmasti stressaisi Frediä todella paljon. Jos lentäminen on ainut vaihtoehto, tulee niin tehdä, mutta koska meillä oli vaihtoehtona mennä maa- ja meriteitse, koimme sen kissaystävällisemmäksi. Toki matka oli pidempikestoinen, mutta muuten kissaystävällisempi, uskoisin. Lentäessä kissa saa tulla matkustamoon istuimen alle, jos kissa + koppa tarvikkeineen painaa maksimissaan kahdeksan kiloa. Ne lennot, joita itse katsoin, velottivat kissan matkasta noin sata euroa.

Junassa ja laivassa otimme lemmikkihytit, jotta saatoimme päästää Fredin vapaaksi matkustamisen ajaksi. Tämä tuntui inhimillisemältä omasta mielestäni, varsinkin, kun Fredi ei juurikaan viihdy kopassa. Lemmikkihyteistä piti pulittaa hieman ekstraa, mutta hinnat pysyivät kohtuudessa. Matkat menivät lopulta hyvin, toki Fredi oli koko puoli vuorokautta ihan muumina eli ei käyttänyt matkahiekkalaatikkoaan eikä myöskään syönyt tai juonut mitään, vaikka ravintoa oli tarjolla koko ajan. Suihkutimme koppaan tuttujen vilttien päälle myös feromonisuihketta rauhoittamaan Frediä, ja silloin kun Fredin oli oltava kopassa (siirtymien aikana), pidimme takkia kopan päällä, jotta oma rauha säilyisi. Meidän muuttomatkasta voitte lukea lisää täältä.

Tuttua ruokaa

Uuteen kotimaahan sopeutumisessa auttaa varmasti tuttu ruoka. Matka ja muutos ovat kissalle stressaavia, joten jotain tuttuja asioita kannattaa säilyttää. Me otimme mukaan muutamia märkäruokapusseja ja minigrip-pussiin kuivaruokaa. Otimme myös tutut ruokailualustan -ja astiat mukaan. Uuteen maahan päästessämme ostimme alkuun samaa tuttua ruokaa. Fredi on muutenkin nirso, joten olemme pikkuhiljaa yrittäneet siirtyä laadukkaampaan ruokaan, mutta alkuun oli parempi antaa suosiolla sitä tuttua ja turvallista ruokaa.

Kissan tarvikkeet

Kissahan tarvitsee muutamia tavaroita, kuten kiipeilypuun, raapimapuun ja jotain, jolla leikkiä. Koska kiipeily- ja raapimapuut ovat melko hintavia ja meidän omistamme olivat aika uusia, emme halunneet luopua niistä. Jätimme siis suurimman osan Fredin tarvikkeista Vaasaan vuokraamaamme varastoon. Otimme mukaan vain pari lempparilelua ja koppaan pari vilttiä, joissa oli tuttua tuoksua. Ruotsissa ensimmäisellä viikolla ostimme kiipeilypuun ja raapimapuun, ja pikkuhiljaa olemme ostaneet muuta tavaraa, kuten raapimapahvilautaa, tunnelia ja uusia leluja. Kuten kissanomistajat varmasti tietävät, tavaraa tuppaa kertymään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän (ja silti kissan lemppareita ovat vanhat tyhjät pahvilaatikot).

Sopeutuminen

Halusimme varata aikaa sekä omaamme että Fredin sopeutumiseen ennen töiden alkua. Siksi olimme kotona noin viikon ajan ennen varsinaista työn aloitusta. Olimme mahdollisimman paljon kotona Fredin kanssa ja yritimme pikkuhiljaa totuttaa sitä olemaan yksin kotona sitten, kun näytti, että se viihtyy kotona. No, Fredi sopeutui yllättävän nopeasti ja oli kuin kotonaan jo parin päivän jälkeen. Selvästi kaikista tutuista tavaroista ja feromonisuihkeista huolimatta Fredille eniten turvaa toi meidän läsnäolo. Siirryimme molemmat vielä aika nopeasti etätöihin kokonaan tai osittain, joten Fredi on nyt sillä lailla hyvin hemmoteltu korona-ajan kissa, että se on tottunut meidän kotona oloon. Nyt neljän kuukauden jälkeen Fredissä ei näy mitään merkkiä siitä, että se olisi shokeerautunut muutoksesta. Päinvastoin, se vaikuttaa rakastavan uutta kotia, jossa on tilaa enemmän kuin edellisessä ja ihania ikkunalautoja, joiden päällä voi istua ja katsella ulos pitkin päivää.

Tässäpä ne tärkeimmät neuvot, jotka mulla tuli mieleen. Täydentäkää listaa kommenttikentän puolella ja kyselkää lisää! Tähän yhteyteen laitan vielä Youtube-videon, jossa kerron tarkemmin vielä omasta kokemuksesta kissan kanssa ulkomaille muutosta ja vilautan lemmikkieläinpassia. Videolla on tietysti myös paaaljon kuvamateriaalia Fredistä, joten suosittelen katsomaan!

Ongelmia ulkomailla asumisessa

Varoitan heti alkuun, että kuten otsikkokin vihjaa, aion tänään hieman nurista. Tai jos ajattelee toisin, niin otan pienen reality checkin ulkomaille muuttamiseen. Kaikki ei nimittäin ole aina niin helppoa kuin luulisi.

Pankkitilin avaaminen ja palkanmaksu

Suoraan itse pääpaholaisen kimppuun. Pankkitilin avaaminen on nimittäin prosessi, joka mulla on edelleen kesken näin kolmen kuukauden asumisen jälkeen.

Tilanne lyhyesti: Ruotsiin muuttaessa sinun tulee hakea henkilötunnusta eli personnummer. Ilman sitä et voi tehdä juurikaan mitään. Mä olen saanut oman personnummerini jo kesällä 2017 kun työskentelin Ruotsissa. Yritin avata täällä pankkitiliä personnummerin ja suomalaisen passin avulla. Kävi ilmi, että tämä yhdistelmä on aikalailla mahdoton. Jos sulla ei ole personnummeria, voit avata pankin oman maasi passilla. Jos olet jo ehtinyt tunnollisesti hankkia personnummerin, tarvitset ruotsalaisen henkilöllisyystodistuksen. Näin mulle ilmoitti muun muassa pankin työntekijä.

Well, if you have a Swedish personnummer you also need to have an ID that supports that personnummer. You can’t any longer use a Finnish passport to identify yourself, you need a Swedish ID.”

Eli toisin sanoen suomalainen passi on siinä vaiheessa arvottomampi kuin vessapaperi. Oli aikamoinen isku vasten kasvoja kuulla, että mulla ei ole mitään, millä todistaa henkilöllisyyttäni. Enpä olisi uskonut suomalaisen passin turvin toiseen Pohjoismaahan muuttaessani, että olo on kuin paperittomalla maahanmuuttajalla. Toki suomalainen passi käy niissä tilanteissa, kun pitää verrata vain nimeä ja naamaa, mutta muuhun se ei kelpaa. Itseasiassa en edes työpaikalla meinannut saada kulkukorttiani sen avulla haltuun, vaan tilanteeseen piti pomoni tulla tunnistamaan minut ensimmäisenä työpäivänä.

Mistä ruotsalaisen henkilöllisyystodistuksen sitten saa? Skatteverketistä tietenkin. Harmi vaan, että sinne pitää nyt koronatoimenpiteiden vuoksi varata aika. Aikoja on saatavilla arkisin 10-16 ja ne menevät samantien. Ajat tulevat näkyviin aina kuukaudeksi eteenpäin. Tämä yhdistelmä on työssäkäyvälle hieman hankala. Sain varattua ajan vasta tammikuun puoliväliin, ja pääsin vihdoin hakemaan ID-korttia.

Mun työnantaja ei voi maksaa palkkaa suomalaiselle tilille. Koska mulla ei ole vielä ruotsalaista tiliä, saan palkan shekkeinä. Ja nyt, hold your breath – shekit saa lunastettua vain ruotsalaisella henkilöllisyystodistuksella. Eli toisin sanoen en ole saanut vielä yhtään palkkaa, vaikka aloitin lokakuussa työt. Ensimmäinen palkkashekkini ehtii mennä vanhaksi ennen kuin saan ID-kortin. Onneksi shekki vaan uusitaan enkä menetä rahojani, vaan joudun odottelemaan niitä pari lisäkuukautta.

Lisäksi pankkien kanssa asiointi on ollut tuskaista. Yksi pankkivirkailija sanoo yhtä ja toinen kumoaa sen. Kolmas ei puoltaa ensimmäistä ja neljäs kertoo tylysti, että asiaa ei voi hoitaa näin. Käytännöt vaihtelevat jopa saman pankin sisällä konttorien välillä. Olen jonottanut puhelimitse kolmenumeroisen minuuttimäärän eri asiakaspalveluihin ja lähetellyt toistakymmentä sähköpostia. Pankeissa ei myöskään olla lainkaan palvelualttiita, vaan kommunikointi on hidasta ja töykeää, mikä näin suomalaiseen ”tee asiakkaan puolesta kaikki mahdollinen” asiakaspalvelutyyliin tottuneelle tuli yllätyksenä.

Tämä pistää muuten miettimään paljon myös sitä, että kuinka hankalaa on maahan tulleilla pakolaisilla. Haastavien prosessien lisäksi he saavat myös paljon kakkaa niskaan ihmisten puolesta vain pakolaisstatuksensa vuoksi. Kaikki sympatia heille.

Apteekissa asiointi

Toinen murhekryynini täällä on ollut apteekkiasiointi. Mulla on päivittäisessä käytössä kaksi lääkettä ja lisäksi satunnaisessa käytössä migreenin kohtauslääke. Kaikki nämä ovat reseptilääkkeitä, joten hankin jo Suomessa kolme kansainvälistä reseptiä, joilla lääkkeitä pitäisi saada Ruotsistakin.

No eihän tämä niin yksinkertaista ole, tietenkään. Ensimmäisessä apteekissa sanottiin, ettei paperiresepti käy, sillä siitä puuttuu QR-koodi. Toiseen apteekkiin resepti olisi käynyt, mutta siellä ei ollut tarvitsemaani lääkettä. Kolmannessa apteekissa resepti kävi ja lääkettä oli saatavilla. Apteekkari oli kuitenkin erittäin epäystävällinen. Hän muun muassa kertoi koko ajan, miten paljon aiheutan hänelle stressiä ja painetta erikoisella reseptilläni. Hän olisi halunnut mun palaavan myöhemmin takaisin, jotta hän voisi palvella muita asiakkaita. Tämä oli mun mielestä aika käsittämätöntä, sillä olinhan asiakas siinä missä muutkin. Lopulta monen ”don’t you understand how much pressure you put on me” kommentin jälkeen sain kuin sainkin asiani hoidettua.

Myöhemmin menin uudestaan (neljänteen) apteekkiin hakemaan lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Selvisi, että Ruotsissa ei myydä tyroksiinia tabletteina vaan injektiolääkkeenä, johon tarvitsee erillisen luvan. Mun pitää siis hankkia nyt resepti toiseen, korvaavaan lääkkeeseen. Ruotsissa se onnistuu käsittääkseni nopeiten varaamalla aika lääkäriltä, ja varaukseen tarvitset BankID:n, johon tarvitset pankkitilin, johon tarvitset henkilökortin…

Ja nyt loppuun painotus: viihdyn Ruotsissa hyvin enkä valita täällä asumisesta. Joskus yksinkertaisten asioiden monimutkaisuus vaan syö hermoja huomattavasti enemmän, mitä se tekisi kotimaassa, jossa asioiden kulku on helpompaa.

Vertaiskokemuksia hankalista byrokratian kiemuroista saa jakaa!

Vuosi 2020 – korona mahdollisti kaksi tärkeää muutosta

korona-positiiviset-jutut
korona-positiiviset-jutut

On sanomattakin selvää, että meillä kaikilla on takanamme erikoinen vuosi. Maailmanlaajuinen pandemia on aiheuttanut paljon harmitusta, huolta ja epävarmuutta. Maailmankirjojen mennessä uusiksi ja yhteiskunnan sulkeutuessa mun elämässäni avautui samalla pari ovea, joihin sisään astuminen on ollut mun parhaita päätöksiä koko elämäni aikana.

Vuosi alkoi kivalla viikonloppureissulla Uumajaan. Sillon ei tietenkään ollut vielä hajuakaan, että Ruotsi tulisi olemaan ainut ulkomaa, jossa vuonna 2020 tulen käymään. Nautin kovasti reissusta, elin aika tavallista arkea ja suunnittelin suurella innolla huhtikuulle Latvian matkaa.

Maaliskuussa olin Rovaniemellä siskon pojan ristiäisissä. Ennen matkaa mietin, että mitä jos junayhteydet lopetetaan ennen kuin päästään takaisin Pohjanmaalle. Ajatus ei kuitenkaan tuntunut kovin todennäköiseltä, sillä mitään sulkuja ei ollut vielä tehty. Ristiäisten aikana kuitenkin puhelimeen kilahti sähköposti yliopistolta – kampus on suljettu ja kaikki opetus siirtyi välittömästi etäopetukseksi.

korona-positiiviset-jututkorona-positiiviset-jutut

Kevät oli omituista ja omalla tavallaan rauhallista. Opiskelu oli sekavaa, sillä kurssien muuttuessa nopeasti etäopetukseen olivat niin opettajat kuin opiskelijatkin alkuun vähän pihalla. Yhdestä kielen kurssista esimerkiksi loppui opetus kuin seinään, ja alkeiskurssi piti vaan tenttiä itsenäisen opiskelun jälkeen. Toisen kielen kurssista taas tentti lykkääntyi puolitoista kuukautta eteenpäin, jolloin pitkän ajan puhumattomuus kostautui suullisessa tentissä. 

Sain myös töistä osa-aikalomautuksen, enkä opiskelijana saanut mitään tukea tai korvausta kadonneen palkan tilalle. Hampaita kiristellen käytin Latvian matkaan suunnitellut säästöt elämiseen.

Muuten keväällä nautin kotona olosta. Sisustimme ja rakastuin kotiini. Kuljin paljon luonnossa, tein pitkiä kävelyitä ja annoin itseni rentoutua kotona luvan kanssa.

Kevään lopussa aukesi ensimmäinen iso ovi. Tulimme lopputulokseen lemmikkipohdintojemme kanssa, ja haimme Vaasan Kissatalon kotihoitopaikasta kotiimme 3-vuotiaan kollin. Fredi on vapaalla kädellä piirretty, upean näköinen ja luonteinen kissa. Tässä suhteessa koronatilanne antoi meille suotuisan sivellyksen kohti lopullista päätöstä. Tiesimme molemmat olevamme etätöissä kotona ainakin seuraavat kolme kuukautta, joten meillä olisi hyvin aikaa annettavana Fredille ja antaa hänen totutella uuteen kotiinsa ja meihin. Meille oli nimenomaan tärkeää, että saamme alkuun paljon aikaa uuden perheenjäsenen kanssa, ja siihen koronatilanne antoi mukavan potkaisun.

korona-positiiviset-jutut
korona-positiiviset-jutut

Kesä meni toimittajan töitä kotitoimistosta tehdessä, ulkoilmasta nauttiessa ja Frediin tutustuessa. Reissattiin Pohjanmaalla ahkerasti ja yritettiin käydä kaikki kunnat läpi. Aika simppeli kesä. Yksi päivä tosin muutti loppuvuoden suunnan täysin – se päivä, kun aloimme puhumaan muutosta ulkomaille.

Syksy tuli, ja lokakuussa toinen suuri ovi avautui. Pakkasimme tavaramme ja muutimme Tukholmaan. Ja nyt täytyy sanoa, että lopulta koronatilanne sekä hankaloitti käytännön asioita mutta mahdollisti muuttomme. Meillä molemmilla on vielä opiskelujemme maisterivaihe kesken. Koronan sulkiessa yhteiskunnan ovat meidän opintomme olleet pelkkää etäopetusta maaliskuusta lähtien. Pystymme siis suorittamaan loput kurssit etänä ainakin toistaiseksi. Tämä oli yksi ratkaisevista askelista muuttopäätöksestä – eli kiitos sulkeutunut yhteiskunta, että muutimme ulkomaille. Normaalitilanteessa tuskin olisimme lähteneet, ainakaan ihan yhtä kevyesti.

Loppuvuosi onkin mennyt tutustuessa uuteen kotimaahan ja kotikaupunkiin ja opetellessa elämään täällä. Vaikka koronan vuoksi vuosi on osittain ollut ihan paska, niin lopulta oon nauttinut tästä vuodesta eri lailla kuin yleensä. Ja se tosiaan toi mulle kaksi mahtavaa asiaa mukana, ulkomaille muuton ja maailman rakkaimman perheenjäsenen. <3

Mitä poikkeuksellista, positiivista koronavuosi toi sulle?