Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

matkustaminen

Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka

Sain Muu maa mandariini -blogilta haasteen kertoa ensimmäisestä ulkomaan matkastani. (Iski hirveä epävarmuus, kirjoitetaanko se yhteen vai erikseen? Google on hankalampi ystävä nykyään näissä kun asetukset on Ruotsissa. Blogi on hyvä tapa pitää kirjallista äidinkieltä yllä ulkomailla asuessa, mutta sitten tulee näitä hetkiä…) Olen lyhyesti sivunnutkin asiaa jo kertoessani matkailufaktoja itsestäni, mutta syvennytään vielä hiukan enemmän aiheeseen.

Oli vuosi 2007, syyskuu, ja meikäläinen oli juuri täyttänyt 13 vuotta ja aloittanut yläasteen. Edessä oli viikon matka Kyprokselle, ja voi pojat, tätä matkaa oli odotettu. Olin lapsuuteni aikana monta kertaa kuunnellut naama vihreänä kateudesta kavereiden tarinoita Kanarialta. Muistan kerran jopa pyytäneeni, ettei mun kuullen tarvitsisi hehkuttaa näitä matkoja, kun en itse ikinä ulkomaille päässyt. Vastaus oli ”no mutta kun me kerrotaan kaikki niin sun ei tarvi ite käydä ulkomailla!”. En tiedä kuka meistä oli tuossa tilanteessa se hölmöin argumentoija, lapsia kuitenkin kaikki.

Teininä kuitenkin pääsin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Suututin vielä uuden yläasteeni opettajat lähtemällä reissuun koeviikkona, vaikka itsehän en ajankohdalle mitään voinut. Reissuun lähtivät isovanhempani, meidän perheemme, serkkuperhe sekä toisesta serkkuperheestä osa – eli toisinsanoen isovanhemmat ja heidän jälkeläisensä. Matkan tarkoitus oli juhlistaa isovanhempieni 50-vuotishääpäivää, joten he käsittääkseni maksoivat matkan kaikille. Sain muuten vastikään tietää, että mummoni on asunut nuorena Ruotsissa, joten hänen jalanjäljillään tässä kai ollaan. Myös sen puolesta, että isovanhempani tykkäsivät matkustella, erityisesti Israelissa, Kreikassa ja Venäjällä.


Niinpä sitä lähdettiin matkaan. Lentokoneessa olin ollut aiemmin pari kertaa, mutta kaikki oli silti tosi jännittävää. Kyproksella olimme muistaakseni Limassolissa. Vietin paljon aikaa hotellin altaalla, sekä uimassa että väkisin käristämässä ihoani ruskettuneeksi – pitihän sitä nyt näyttää, että etelässä on oltu. Kävin myös meressä uimassa. Muistan, kuinka innoissani sukelsin veteen – ja painoin pääni veden alle, tietysti, ilmaan minkäänlaista kokemusta niin suolaisesta merivedestä. Kyllä muuten kirveli silmiä ja naamaa. Itämereen tottuneena turkulaisena en ihan hoksannut alkuun merivesien eroa, mutta äkkiä sitä oppi. Parasta oli olla isoissa aalloissa! Rehellisesti sanoen harkitsin viime syksynä halpalentojen ostamista Kyprokselle ihan vaan päästäkseni aaltoihin.

Matkalla kävin tietysti shoppaamassa itselleni hienon, kimalteilla koristellun delfiinifiguurin. Pitihän sitä matkamuisto olla. Lisäksi ostin itselleni ja bestikselleni rannekorut katukauppiaalta. Postikortteja piti myös kirjottaa ja lähettää iso kasa. Kaikissa varmaan luki että moikka, täällä on lämmintä ja paljon on uitu, mitä teille kuuluu, meen nyt uimaan moikka. Olihan se tosi hienoa, kun pääsi itse lähettämään niitä kortteja ja tekemään turistiostoksia. Lisäksi matkalla seurasin ihan iilimatona silloin parikymppistä serkkuani, jolla oli tatuointi ja joka kertoi, että kaikki miehet pettää aina. Hän oli cool ja minä 13-vuotiaana yritin pysyä perässä. Ah, mitä muistoja!



Viikko hujahti nopeasti kaikkea uutta ihmetellessä. Onnistuin tietenkin noviisina myös polttamaan olkapääni niin pahasti, että narutoppien pitäminen oli tuskaista. Silloin ei tajunnut eikä oikein halunnutkaan tajuta, että se aurinkorasva on ihan oikeasti paikallaan ja ihon ruskettaminen ei ole tervettä. Viihdyin myös allasbaarissa erittäin hyvin. Kävimme vuoronperään alaikäisten sisarusten ja serkkujen kanssa tilaamassa ”cinderella with umberella” ja joimme cooleina mehudrinkkejämme samalla kerjätessä vanhemmilta rahaa, että pääsimme pelaamaan jotain maksullisia kosketusnäyttöpelejä, jossa piti etsiä viisi virhettä kuvista. Muistan myös syöneeni koko viikon ranskalaisia. Kerran yritin syödä spagettibolognesea, mutta olin samana päivänä nähnyt järkyttävän lihavia koiria kauppahallissa ja ne putkahtelivat mieleeni spagettia syödessäni, joten ruoka ei maistunut ja ranskislinja jatkui.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen ulkomaanmatkani oli erittäin kiva ja onnistunut. Aurinkoa, lomailua, uimista, oman perheen ja serkkujen seuraa. Mikäpä sen kivempaa, ainakin silloin. Nykyään ehkä haaveilisin vähän toisenlaisista lomista, mutta ymmärrän hyvin miksi perheelliset valitsevat usein nuo Välimeren saaret lomakohteekseensa. Mun toinen ulkomaanmatkani itseasiassa kohdistui Kreetan saarelle seuraavana keväänä, joten matkat menevät muistoissani hieman sekaisin. Muita ulkomaanmatkoja emme olekaan koskaan tehneet koko perheen kesken, jos jotain Haaparannassa jäätelöllä poikkeamista ei lasketa.


Kuvia tuolta lähes viidentoista vuoden takaa ei löytynyt, ehkä harmiksi tai ehkä onneksi. Lätkäsin tähän siis siltä Kreetan matkalta tallentuneita kuvia, jotka ovat siis alle vuoden päästä otettuja. Ehkä niistä pääsee tarpeeksi hyvin tunnelmaan, vaikkeivat aivan samalta saarelta olekaan.

Kiitos haasteesta Muu maa mandariinin Johanna! Haastan tähän mukaan itse nyt kaikki, jotka haluavat aiheesta kirjoittaa, mutta eivät ole vielä haastetta saaneet.

Kymmenen matkailufaktaa minusta

1. Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein 13-vuotiaana

Ja kohteena oli Kypros. Matkalla oli perheeni, isovanhempani ja kaikki sen puolen sukulaiset. Matkalla juhlittiin isovanhempieni 50-vuotishääpäivää. Vajaa vuoden päästä kävin perheeni kanssa Kreetalla, ja muistoissani nuo matkat sekottuvat toisiinsa usein. Kohteet olivat suht samanlaisen tuntuiset, molemmissa puhuttiin kreikkaa ja maailmasta vain kotimaan muuten nähneenä tuntuivat Välimeren saaret samoilta. Mutta tykkäsin kyllä molemmista paljon!

2. Lentokoneella matkustin jo lapsena

Ensimmäinen kertani lentokoneessa on tapahtunut jo päiväkoti-ikäisenä. Lensin kahdestaan isosiskoni kanssa Turusta Rovaniemelle mummolaan, ennen kuin vanhempani tulivat myöhemmin perässä. Tämä tapahtui kaksi kertaa, luultavasti peräkkäisinä kesinä. Muistan lennoista sen, että saimme isot muoviplakaatit kaulaamme ja pääsimme tutustumaan ohjaamoon lennon aikana. Muistan myös pelänneeni, ettemme löydä Rovaniemen lentokentällä vastassa odottavaa pappaa – olinhan nähnyt lentokenttiä vain leffoissa ja kuvittelin ruuhkan olevan samanlainen. No, voitte arvata, että kyltin heiluttelua ei tarvittu ja väentungosta ei Rovaniemen lentokentällä ollut.

3. Inhoan lentämistä

Ehkä vähän yllättäväkin fakta. Mulla on siis kova ahtaanpaikankammo, joka on suuressa osassa lentokammoani. Ahdistaa jo ajatellakin sitä, että olen jumissa lentokoneessa omalla paikallani ja ylipäätään lentokoneen sisällä. Yritän aina nukkua suurimman osan lennoista ja loppuajan vaeltelen käytävällä niin paljon kuin kehtaan välttääkseni klaustrofobisia tunteita. Pelkään muutenkin lentämistä, ja nousut ja laskut tuntuvat inhottavilta. Siinä kaikkien pelkojen välissä tykkään katsella ulos ikkunasta, ja joskus kauniit maisemat ja mustikkamehu saavat hetkellisesti hyvän fiiliksen – kunnes muistan taas missä olen. Tykkään kuitenkin siitä, että pääsen matkustamaan nopeasti. Pisimmät lentoni ovat olleet Lontoo-Nairobi-Lontoo, ja näistä matkoista selvisin tykittämällä itseni tajunnan rajamaille rauhottavilla lääkkeillä.

4. Nimi on enne

Mulla on hyvin kansainvälinen nimi, sillä Laura on tunnettu nimi lukemattoman monessa maassa. Vanhempani ovat kertoneet, että halusivat antaa kaikille lapsille kansainväliset nimet. Sisaruksillani se nimi on toinen etunimi, mulla ensimmäinen. Lisäksi sukunimeni on ruotsalainen, joten täällä Ruotsissa en tosiaan nimeni perusteella erotu paikallisista. Suomessa saan aina tavata sukunimeäni kaikille virkailijoille, mutta Ruotsissa olen päässyt helpolla. Nomen est omen, ainakin mun tapauksessa, sillä oon sisaruskolmikostani se maailmanmatkaaja ja kiinnostus Ruotsia kohtaan on aina ollut suuri. Samaan syssyyn voisin jakaa hauskan knoppitiedon sukunimestäni. Huhujen mukaan alunperin meidän suvun nimi oli venäläinen. Kuitenkin Suomen sisällissodan aikana se haluttiin vaihtaa ruotsalaiseksi, jotta sukuni jäseniä ei pidettäisi punaisina vaan valkoisina. Kävin toissa syksynä ensimmäistä kertaa sukuhaudalla, jossa vanhin nimi, Enis Kapitalina, näytti eläneen sisällissodan aikana. Tämä kyllä täsmäisi kuultuun tarinaan, mutta tiedä sitten, minkä verran siinä on totuutta mukana.

5. Mulla on todella huono suuntavaisto

Tiedättekö ne ihmiset, jotka kerran uudesta majoituksesta kauppaan käveltyään hallitsee koko alueen kartan? Mä en todellakaan ole se ihminen. En osaa yhtään hahmottaa, missä olen ja minne päin pitäisi mennä (ja missä mun pitäisi olla). Kuljen aina google mapsin kanssa paikasta toiseen, jotta selviytyisin jollain tapaa määränpäähäni. Toisaalta, vaikka väärillä kaduilla seikkailemiseen menee usein ihan turhaa aikaa, voi niistä paikoista joskus löytää yllättävän kivoja kohteita.

6. Harrastan matkustamista myös kotisohvalta

Käytän matkustamisen suunnitteluun paljon aikaa. Bongailen halpoja lentoja, luen monipuolisesti eri matkakohteista ja luon itselleni listoja haaveideni kohteista. Mietin, miten ehtisin parhaiten nähdä ihan kaiken. Pelaan usein karttapelejä, ja läpäisen lähes joka kerta pelin, jossa tulee nimetä kaikki maailman 196 maata 20 minuutissa. Haaveilen ihan jatkuvasti uusista matkoista ja mulle osa matkakokemusta on etukäteen suunnittelu. Sillä ei ole väliä, noudatanko kohteessa suunnitelmaa tai pääsenkö ikinä edes matkaan, etukäteissuunnittelu on jo nautinto itsessään.

7. Olen majoittanut tuntemattomia sohvallani

Löysin kerran itselleni majapaikan Couchsurfing-palvelun kautta. Samaa kautta olen myös majoittanut kaksi henkilöä silloin, kun asuin Tukholmassa kesällä 2017 yksiössä. Molemmat majoitettavat ovat tulleet päivän varoitusajalla. Ensimmäinen oli suomalainen nainen, joka tuli Tukholmaan pääsykokeisiin. Toinen oli liettualainen nainen, joka matkusti pienellä budjetilla Tukholmassa. Molemmat olivat minua muutaman vuoden nuorempia. Majoitin heidät yksiöni vuodesohvalla. Molemmat olivat erittäin mukavia vieraita ja toivat ruokansa mukana. Yksin asuessani tykkäsin kyllä majoittaa tuntemattomia kotiini, mutta valitsin tarkasti, kenet kotiini päästän. Tukholmassa sohvasurffareista on kyllä kova tunku majoitusten kalliin hintatason takia.

8. En ole ruokahifistelijä matkoilla

Olen oikeastaan todella huono kokeilemaan uusia ruokia, ja tämä vähän harmittaa. Haluaisin olla se tyyppi, joka hehkuttaa libanonilaista ja muistaa matkoiltaan mahtavia uusia makuja – mutta ei, en uskalla edes kokeilla. Usein syön matkoilla vaikkapa pitsaa tai hamppareita mieluummin kuin kokeilen paikan erikoisuuksia. Toki yliherkkyyteni tulisille ja mausteisille ruoille sekä kasvisruokavalioni vaikuttaa asiaa. Monesti en uskalla senkään puolesta maistaa jotain uutta, että en voi olla varma, onko muiden maiden ”lihaton” oikeasti lihaton tai saanko pahan allergiakohtauksen mausteesta, jota ei ole vain muistettu mainita.

9. Ostan matkamuistoksi magneetin ja lähetän itselleni postikortin

Tämä tapa on peräisin ihan sieltä ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta, jolloin matkamuistokrääsä kiinnosti. Meillä on sellainen tapa, että se joka ulkomailla käy, ostaa magneetin myös kotiin vietäväksi jääkaappiin. Aluksi ostin vain perheelleni, mutta myöhemmin myös itselleni jääkaappimagneetin matkamuistoksi. Olen tosin ostanut näitä vain pääkaupungeista, poikkeuksena Mombasa. Lähetän myös reissuiltani itselleni aina postikortin, johon kirjaan ylös pieniä juttuja matkalta, jotka voisin muuten unohtaa. Kortti on kiva muisto matkasta muutaman viikon päästä, jos se pääsee perille asti.

10. Tykkään eniten matkustaa kahdestaan

Olen matkustanut kahdestaan, porukalla ja yksin. Soolomatkailussa on kyllä myös oma viehätyksensä, varsinkin silloin, kun halukasta matkaseuraa ei ole tarjolla. Yksin matkustaminen on kivaa, mutta tykkään myös jakaa asioita. Porukalla taas matkasta tulee heti erilainen. Yleensä kompromisseja joutuu tekemään enemmän, ja pitää koko ajan vähän varmistella, ettei kellään ole ulkopuolinen olo ja kaikki nauttivat. Kahdestaan taas on parasta matkustaa, on matkakumppani sitten ystävä tai puoliso. Kahdestaan matkustaessa pääsee tutustumaan toiseen syvemmin ja näkemään hänestä eri puolia. Itse ainakin koen matkustamisen lähentäneen aina minua ja matkakumppaniani, ja matkoilla tulee jaettua sellaisiakin ajatuksia, joita normaalissa arjessa ei tulisi vastaan. Ja tietysti matkakokemuksia ja kommelluksia on kiva muistella yhdessä jälkikäteen!

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan Kymmenen matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.

Matkasuunnitelmia ja haaveita vuodelle 2021

Tämän vuoden matkailumahdollisuudet ovat vielä hyvin epävarmat, mutta mulla on luottoa siihen, että tänä vuonna matkustelu onnistuu (kop kop). Vaikka rokottaminen on hidasta, niin uskon sen avaavan ovia maailmalle jo kesällä. Ja näin selvästi uskoo moni muukin, sillä lentojen hinnat ovat kohonneet yhtäkkiä vauhdilla rokotusten alettua. Mä olen varannut jo kaksi ulkomaan matkaa… Peukut pystyyn, että päästään reissuihin.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Keväinen Norja

Naapurimaa on mulle vielä täysin koskematon. Pohjois-Norja on houkuttanut pitkään, mutta sinne ei ole tullut lähdettyä. Nyt Tukholmassa asuessani junayhteys Osloon on alkanut houkuttaa entistä enemmän. Viime vuoden lopulla varasin meille hotellin toukokuiselle viikonlopulle. Perushyvä hotelli kalliista kaupungista maksoi kahdelta hengeltä yhteensä 130 euroa kahdeksi yöksi. Oli vaikea olla tarttumatta tähän tarjoukseen! Hotellissa on ilmainen peruutus, ilman sitä en olisi uskaltanut vielä varata.

Vielä on epäselvää, mennäänkö lopulta junalla vai lentäen, mutta toivottavasti jollain keinolla päästään matkaan. Juna on ensisijainen vaihtoehto, sillä uskon sen kulkevan, vaikka lennot peruttaisiinkin. Junamatka Ruotsin poikki myös houkuttaa, mutta toisaalta matka kestää yli kuusi tuntia, siinä missä lento ottaa aikaa tunnin… Saa nähdä. Olen suunnitellut kaikkea kivaa tekemistä Osloon, mutta lisävinkit ovat tervetulleita.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Upea Geneve

Heinäkuun lopussa olisi tarkoitus tehdä toinen ulkomaan matka tälle vuodelle, ja lisäksi toinen uusi maa. En ole nimittäin ikinä käynyt Sveitsissä. Olen aina ajatellut maan olevan jotenkin todella kallis, kaukainen ja saavuttamaton näin Euroopan mittapuulla. Edullisia lentoja selaillessani silmiini osui kuitenkin reitti Tukholmasta Geneveen ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin varaamaan matkan. Perjantaista maanantaihin hotelli ja lennot Geneveen on kahdelta hengeltä noin 400 euroa. Hotellin ilmainen peruutus toi hintaa melkein satasen lisää, mutta tässä maailmantilanteessa se vaan tuntui turvallisemmalta vaihtoehdoilta. Lentoihin meni kahdelta hengeltä vain noin 150 euroa, hotelli oli kalliimpi. 

Jahkasin pitkään sitä, onko 400 euroa liikaa yhdestä viikonlopusta. Lopulta kuitenkin ajattelin, että tuskin matkan päällä mietin, että tulipas maksettua aivan liikaa tästä reissusta. Vaikka olenkin yleensä pienen budjetin matkaaja, voi joskus elämyksiin vähän sijoittaakin. Sitä paitsi olen katsellut silmät kiiluen kuvia kauniista Genevestä, enkä malta odottaa matkaa. Haluan jokiristeilylle ja kiivetä vuoren päälle ja nauttia kaupungin tunnelmasta. Vinkkejä otetaan vastaan myös Geneveen.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Lähimatkailua Ruotsissa ja Gotlannin saari

Nyt kun kerran ulkomailla asutaan, on halu uuteen maahan tutustumiseen kova. Haluaisin tehdä päiväretkiä läheisiin kaupunkeihin – Uppsalaan, Västeråsiin, Linköpingiin, Örebrohon… Vähän kaikkialle. Olisi kiva päästä myös vaikka yhden yön reissulle johonkin kauempaan kaupunkiin, kuten Malmöön, Göteborgiin, Jönköpingiin tai Lundiin. Saa nähdä, onnistuuko nämä haaveet. Mulla ei ole mitään tarkkoja toiveita, haluaisin vain nähdä Ruotsia. Joissain noista kaupungeista olen käynytkin kolme vuotta sitten, mutta uusintakierros ei tekisi pahaa.

Yksi kohde, mikä mua houkuttaa aivan mielettömästi, on Gotlanti ja sen kaupunki Visby. Olen kuullut tuosta Ruotsin saaresta niin paljon hyvää ja nähnyt lumoavia kuvia. Voin niin kuvitella meidät sinne muutamaksi päiväksi seikkailemaan ja ottamaan rennosti, nauttimaan kesästä. En tiedä, voiko tämä kuitenkaan onnistua kovin helposti, sillä tosiaan tuhlasin rahani jo Sveitsin matkaan, ja kesälomapäivätkin ovat rajalliset. Toivotaan kuitenkin parasta, että pääsisimme tutustumaan Gotlantiin.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Junalla Kööpenhaminaan

Olin suunnitellut tätä elokuulle syntymäpäiväni yhteyteen, mutta nyt tuo Sveitsin matka kiilasi edelle. Voi olla, että Tanskaan ei lähdetä, mutta pidän sitä edelleen yhtenä optiona. Luulen, että tämän matkan voi toteuttaa myös suhteellisen spontaanisti, sillä junia Tukholmasta Kööpenhaminaan kulkee kuitenkin päivittäin. Olen käynyt Köpiksessä pariin otteeseen, mutta en ole vielä kyllästynyt kaupunkiin. Etenkin kuuluisa Nyhavnin alue kutsuu luokseen… No, nähtäväksi jää, mutta onneksi Tanskaan kipaisee vaikka syksylläkin viikonlopuksi.

Visiitti Suomeen

No, näitä tulee tehtyä varmaan useampiakin kuin yksi. Suomessa asuu kuitenkin meidän molempien perheet, joita haluamme tavata. Olisi kiva, jos näihin reissuihin voisi yhdistää jotain elämyksiä tai pieniä retkiä mukaan. Yleensä kaikki aika tulee käytettyä tiiviisti perheen kanssa olemiseen, mutta voisihan sitä yhdessä tehdä pieniä matkoja. Se on kuitenkin laatuaikaa itsessään. Mun perheeni asuu Lapissa, joten voisin siellä käydessäni napata osan porukasta mukaan ja tutustua muuhunkin kuin Rovaniemeen. Ihan vaikka Ranuan eläinpuistoon, jos ei muuta.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Joo-o, siinä olisi jo reissua kerrakseen, ainakin näin toisena epävarmana pandemiavuotena. Onneksi ulkomailla asuminen tarjoaa jo itsessään seikkailua, vaikka toivon kyllä kädet ristissä, että ainakin nuo kaksi varattua matkaa toteutuvat. Meidänhän piti alunperin helmikuussa käydä Krakovassa, mutta se reissu peruuntui ensin muuton ja sitten lentoyhtiön vuoksi. Nyt mulla olisi WizzAirille voucher, mutta en ole vielä keksinyt sille käyttöä. Katselin kyllä lentoja muun muassa Wieniin, mutta mikään ei toistaiseksi osunut ajallisesti hyvään kohtaan. Katsotaan, jos jossain välissä saisi sillä jonkun extempore matkan ostettua. 

Oon myös lueskellut, että Tukholmasta suunnitellaan yöjunaa sekä Berliiniin että Brysseliin. Molemmat kiinnostaisivat kovin, mutta en ole vielä löytänyt tietoa, että kumpikaan juna pääsisi tänä vuonna matkaan. Mun työkuviot ja sen myötä lomapäivät on vielä aivan auki kevään jälkeen, ja ne vaikuttavat totta kai paljon matkojen onnistumiseen. Lisäksi pitää saada joku kissavahti kotiin reissujen ajaksi, vapaaehtoiset ilmoittautukaa…

Mihin sinä haaveilet matkustavasi vuonna 2021? Oletko käynyt Genevessä tai Oslossa?

Taistelutanner, antiikin Kreikka ja upea ruukki – nämä löydät Vöyriltä

Pohjanmaa-kiertue jatkuu! Laihian ja Pietarsaaren jälkeen oli aika ottaa suunnaksi Vöyri.

Reitin suunnittelu Vöyrille oli haastavaa siksi, että kunta on mahdottoman suuri pinta-alaltaan. Vöyriin kuuluu myös Oravaisten ja Maksamaan alue, joten lääniä riittää. Etsiskelin mielenkiintoisia kohteita ja lopulta tein mapsiin reittikartan, josta oli helppo tarkastella etäisyyksiä ja arvioida ajoaikaa. Ja ei kun menoksi!
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs ParkenVöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Ensimmäinen kohde Vöyrin reissulla oli Ehrs Parken. Kyseessä on Vöyrin Kreikaksikin kutsuttu puisto, joka sijaitsee Grannasbergetin kallioilla. Nimitys ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä Ehrs Parkenista todella löytyy antiikin aikaisia pylväsrakennuksia ja laiva – toki nämä eivät oikeasti ole peräisin antiikin ajoilta, vaan 80-luvulla rakennettuja patsaita. Ulkonäöllisesti paikka menisi aivan Kreikasta! Taiteen takana on pohjalainen Ernst Ehrs, innokas antiikin harrastaja, jonka pojat eivät raaskineet tuhota isänsä unelmaa Vöyrin kalliolta.
 
Nämä taideteokset kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Pikku-Kreikka saa hetkeksi unohtamaan, missä maassa ja kunnassa sitä oikein ollaan. Ehrs Parkeniin oli Vaasasta ajomatkaa puoli tuntia, eli kauas ei tarvinnut lähteä. En meinannut löytää vain osoitetta kyseiseen paikkaan mistään, joten aion nyt helpottaa teidän urakkaanne. Ehrs Parkenin osoite on Härmäntie 41 ja se löytyy Google Mapsista nimellä Bergpark. Auton voi jättää esimerkiksi muutaman sadan metrin päähän hiihtomajan parkkipaikkaan.
 
Ehrs Parken oli hieno paikka, mutta valitettavan huonosti hoidettu. Osa patsaista oli kaatunut, ja taideteosten väliset polut olivat umpeen kasvaneita. Kyseessä ei nimestään huolimatta ole siis varsinainen puisto, vaan muutama taideteos eri kohdissa kalliota. Täällä kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä!
Vöyri nähtävyydet mäkihyppytorni
Vöyri nähtävyydet mäkihyppytorni
Parkkeeratessamme auton hiihtomajan pihalle päätimme spontaanisti kiivetä myös mäkihyppytornin huipulle. Matkaa sinne oli noin miljoona porrasta, ainakin mun pohkeiden mielestä, jotka olivat kosketusarat vielä neljän päivän päästäkin (ihan käsittämätöntä). Hyppytornin huipulle vievät portaat olivat kuitenkin lukitut, joten emme päässeetkään käymään korkeimmassa kohtaa. Harjoitusmäen huipulle onneksi pääsi, ja sieltäkin kelpasi katsella maisemia. Vieressä oli myös golfiin ja frisbeegolfiin sopivat kentät. Jos Vöyrillä päin asuisimme tai siellä viikonloppulomaa viettäisimme, olisi tuolla loistavat puitteet mukavalle liikunnalle.
Vöyri nähtävyydet Vöyrin kirkkoVöyri nähtävyydet Vöyrin kirkko
Vöyri nähtävyydet Vöyrin kirkko
Grannasbergetiltä matka jatkui lähemmäs Vöyrin keskustaa, sillä halusimme käydä katsomassa Vöyrin kirkon, joka on Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko. Valkoinen, iso ja näyttävä oli Vöyrin kirkko ulkoapäin. Sisälle emme valitettavasti päässeet katsomaan, mutta ulkoa päin ihastelu riitti hyvin. Näissä pienempien paikkakuntien puukirkoissa on kyllä ihan oma tunnelmansa joka kerta. Kirkon pihalta löytyi myös sankarihautoja sekä sotaveteraania esittävä hauska rahankeräyslipas.
 

 

Voyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtäyydet Kimon ruukki
Vöyrin nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Seuraava kohde heitti meidät kauas muiden nähtävyyksien luota. Kimon ruukki näytti kuitenkin pikaisen googletuksen perusteella niin hienolta paikalta, että sinne oli päästävä. Ruukille ajaminen olikin jo kokemus sinänsä, sillä mutkitteleva metsätie jatkui yli kymmenen kilometrin ajan. Itse Kimon ruukilla taas ei näyttänytkään olevan mitään erikoisempaa tai mitään, johon olisimme päässeet sisälle. Paikalta löytyi kuitenkin käsin kaiverrettuja tienviittoja ruotsinkielisiin kohteisiin, joiden merkityksistä emme olleet aivan varmoja. 
 
Hetken pohtimisen jälkeen päätimme suunnata kohti neljän kilometrin päässä olevaa kohdetta. Sitä emme löytäneet, mutta pysähdyimme matkalla Oravaisten teatteriin. Koko piha värikkäine rakennuksineen ja pienine puroineen oli aivan upea! Tuolla kannattaa käydä, pitkä ajomatka on todellakin vaivan arvoinen.
Vöyri nähtävyydet Furiiirin puustelli
Vöyri nähtävyydet Furiirin puustelli
Vöyri nähtävyydet Furiirin puustelli

Ruukilta jatkoimme matkaa vielä reissun viimeiselle kohteelle, Oravaisten taistelutantereelle. En tiennyt yhtään, mitä taistelua kyseisellä tantereella on käyty, mutta tien päähän sotamuistomerkkien luo saapuessamme tämäkin asia selvisi. Kyseessä on niinkin vanha asia kun 1800-luvun välillä käyty Suomen sota -nimellä kulkeva Ruotsin ja Venäjän välinen taistelu. Lopputuloksena Venäjä voitti ja Suomi siirtyi länsinaapurin hallinnosta itänaapurin vallan alle. Taistelutantereentie kulkee Oravaisten taistelukentän läpi. 

Tien päässä on Furiirin puustelli, josta löytyy myös Vänrikki Stoolin keskus. Itse tähän museorakennukseen emme valitettavasti päässeet sisään – aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt olla vielä avoinna, mutta oletan koronan vaikuttaneen tilanteeseen. Kiipesimme kuitenkin viereiselle kukkulalle sotamuistomerkkiä katsomaan. Kieltämättä tuli kyllä hieman vaikuttunut olo seistä niin historiallisella paikalla, jossa moni muu on seissyt ja kaatunut. Lapsiperheille vinkiksi, Furiirin puustellin pihalla oli lapsille sopivia salapoliisitehtäviä, joita voi tehdä varmaan ohjatusti, mutta kylteistä riittää iloa myös ilman ohjausta kulkiessa.
Vöyri nähtävyydet Oravaisten kahvitupa
Vöyri-päivämme alkoi olla pulkassa ja nälkä kurnia kovempaa kuin olisi kannattavaa, joten lähdimme kotimatkalle poiketen syömään matkan varrella. Ruokapaikaksi valikoitui Oravaisten kahvitupa. Olimme käyneet tuolla jäätelöllä Pietarsaaren reissulla, ja paikka vakuutti jo silloin. Kahvituvalla on kaunis sijainti meren äärellä ja iso terassialue. Lisäksi on pakko kehua paikan aina ystävälistä henkilökuntaa! Syötiin paikalla herkulliset pitsat ja nautittiin aurinkoisesta säästä. Kahvituvan vieressä on ulkona Kivipuisto Stenpark, joka on merkattu monella sivustolla nähtävyydeksi. Itse en pitänyt sitä erityisen mielenkiintoisena paikkana, mutta jos Kahvituvalle pysähtyy, kannattaa kivet käydä katsastamassa. Hyvällä tuurilla aidan toisella puolella saattaa nähdä myös lampaita! Pitkilläkin reissuilla Kahvitupa on erinomainen pysähdyspaikka, ja samalla voi tukea jotain muuta ruokapaikkaa kuin suuria huoltoasemaketjuja.
 
Sellainen oli meidän Vöyrin reissumme. Paljon näimme, mutta varmasti jotain jäi vielä näkemättä tuosta pinta-alaltaan laajasta kunnasta. Ehkä ensi kerralle vielä lisäisin Tottesundin kartanon, jossa itse Jean Sibelius on mennyt naimisiin. Pitää sitä jotain jättää tulevankin varalle!

Kuukauden ekoahdistus: Huono omatunto matkustamisesta

Matkailu saastuttaa. Lentäminen, autoilu ja laiva saastuttavat. Junakaan ei kulje pyhällä hengellä. Matkaillessa tulee ostettua muoviin pakattua tavaraa ja shoppailtua pikamuotia kaupoista, joita kotoa ei löydy.
 
Yritän olla ekologinen ihminen, mutta rakastan matkustamista. Näen nämä asiat melkoisessa ristiriidassa keskenään. Sen vuoksi ekologisuus- ja matkailuaiheisen blogin kirjoittaminen tuntuu joskus hankalalta.
 

 

Omassa elämässäni yritän ajatella niin, että kompensoin matkustamisesta aiheutuvia päästöjä jokapäiväisessä arkielämässäni. Olen aiemmin kertonut ekologisista valinnoistani, joita teen joka päivä. Matkustaminen on kermaa kakun päällä, pientä plussaa kaiken arkisen jälkeen, luksusta elämään ja apua henkiseen jaksamiseen. Se on harrastus, josta en halua luopua.
 
En ole lentänyt kolmeen vuoteen. Tuona aikana olen tehnyt yhteensä viisi yhdensuuntaista laivamatkaa, eli toisin sanoen olen matkustellut vain Ruotsiin. Tämä on osittain tietoinen, osittain sattumalta tehty päätös. Haaveilen maata pitkin matkustamisesta, jotta en saastuttaisi maapalloa niin paljon lentämisellä. Surullinen fakta on se, että myös maata pitkin matkustaminen saastuttaa. Maailman kiertäminen pyörällä olisi ympäristöystävällistä, mutta se taas ei ole lainkaan minun juttuni.
 
Yritän tänä kesänä matkustaa lähellä. Kierrän Pohjanmaata, mutta teen senkin autolla. Jos olisin autoton, kiertäisin lähikuntia bussilla. Oma auto on kuitenkin paljon mukavampi ja sata kertaa kätevämpi matkustettaessa sellaisiin kohteisiin, joihin julkiset eivät kulje jatkuvasti. Onneksi automme on suhteellisen vähäpäästöinen. Haaveilen silti sähköautosta.

 

Haluan nähdä maailmaa, en tuhota sitä. Upeiden luontokohteiden näkeminen ympäri maailmaa saa minut ajattelemaan, että tätä haluan suojella. Haluan varmistaa, että nämä upeat luontokohteet pysyvät maailmassa ja minun itsekeskeiset valintani eivät niitä pilaa. Mun on pakko tehdä ekologisia valintoja arjessani, jotta voin matkustella. 
 
System change, not climate change. Lause, jonka olen ennenkin postannut näiden samojen kuvien alle. Pidetään ympäristöstä huolta, vaikka matkusteltaisiinkin. Muuten meillä ei ole kohta enää mitään, mihin matkustaa.
 

Puujaloilla kävelyä ja värikkäitä puutaloja – tällainen on Pietarsaari

Pohjanmaan kierros jatkui seuraavana eniten odottamaani kohteeseen, eli Pietarsaareen. Olin kuullut kaupungista paljon hyvää, ja olen halunnut käydä siellä jo usean vuoden ajan. Nyt vihdoin pääsin käymään Jeppiksessä, ja kaupunki oli juuri niin hieno kun ajattelinkin.
 
Vaasasta ajaa alle puolitoista tuntia Pietarsaareen. Jätimme auton parkkiin keskustan lähelle. Vinkkinä, sieltä löytyy paljon ilmaisia parkkeja! Joihinkin tarvitsee kiekon, mutta koska keskusta on niin tiivis, ei kiekon kääntäminen parin tunnin välein ole ongelma. Mekin suuntasimme ensimmäisenä suoraan keskustaan ja haimme jääkahvit mukaan Robert’s Coffeesta. Päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin parhaalla tavalla: kävelemällä ympäriinsä.
 
Keskustan alueelta löytyi useita shoppailumahdollisuuksia ja ravintoloita, mutta skippasimme ne tässä vaiheessa kokonaan. Läheltä löytyikin ensimmäiset nähtävyydet, Tupakkamuseo ja Tupakkamakasiini. Molempien sisällä on näyttelyitä, jotka varmasti olisivat olleet mielenkiintoisia, mutta jotka kuitenkin jätimme välistä tällä kertaa. Halusimme tällä kertaa nauttia auringonpaisteesta ja kivoista maisemista historiallisen oppitunnin sijaan. Etenkin Tupakkamuseo oli ulkoa päin hienon näköinen!
 
Jatkoimme matkaa vanhaan puutalokaupunginosaan nimeltään Skata. Vitsit tuo alue oli ihana! En malttanut olla räpsäsemättä joka välissä kuvia, koska yksinkertaisesti rakastan värikkäitä puutaloja ja pieniä kujia niiden välissä. Skataan saa tilauksesta myös opastettuja kierroksia, jotka olisivat varmasti älyttömän mielenkiintoista kuultavaa. On jännittävä ajatus, että näissä taloissa on eletty jo 1800-luvulla. Historia huokui hiekkakujista ja karamellin värisistä puutaloista.
 
Kun olimme ihastelleet riittävästi Skataa, jos riittävä ihastelu on edes mahdollista, poikkesimme parille kirpparille. Pietarsaari on tunnettu laadukkaista loppiksista, mutta vaikka käymämme kirppikset kivoja olivatkin, ei löytöjä tällä kertaa tarttunut matkaan. Marimekon alennusmyynneistä tosin ostin ihanat keltaiset Aarikan puukorvikset.
 
Nälkä alkoi kurnia toden teolla ja helteinen ilma vaatia veronsa. Parkkikiekkoon lisää aikaa ja syömään siis! Valitsimme ruokapaikaksi Pietarsaaresta kotoisin olevan hampurilaispaikan Friends and Burgers. Siellä kaikki raaka-aineet hankitaan lähituottajilta, ja sämpylät leivotaan paikan päällä itse. Parasta on se, että kaikkiin hampurilaisiin voi vaihtaa vegaanisen pihvin veloituksetta. Ihan tosi, mahtava juttu! Yleensä listalla on yksi vegaaninen ja yksi kasvisvaihtoehto, joten näin vegetaristin näkökulmasta tämä on loistavaa. Friends and Burgersista saa myös mahtavaa mansikka- ja suklaapirtelöä, jotka eivät ole ollenkaan esanssisen makuisia. Vahva suositus tälle paikalle!
 
Arvaatteko jo kuvista, mikä oli seuraava kohteemme? Tietysti yksi Pietarsaaren suosituimmista nähtävyyksistä, Aspegrenin puutarha (tai kuten mä aina muistin, aspergenin puisto). Puutarha on perustettu alunperin 1700-luvun puolivaiheilla, mutta rakennettu uudestaan 2000-luvun alussa. Paikka on jaettu eri kortteleihin, joissa kasvaa kaikenlaisia kasveja. Mun täytyy myöntää, etten käyttänyt kasvien yksilöintiin sen enempää huomiota, mutta puutarha oli kaunis ja ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.
 
Ennen puutarhan puolelle astumista tutustuimme nopeasti muuten alueeseen, jota kutsutaan Rosenlundin pappilaksi. Alueella on muun muassa vanha kivinavetta, jossa sijaitsee nykyään Pedersören kotiseutumuseo. Museoon on ilmainen pääsy, joten kävimme kiertämässä sen. Parissa kerroksessa oleva museo oli mielenkiintoisen näköinen sisältä, sillä vanha kivinavetta oli kylmä ja kolkko, mutta sen myötä historiallinen. Sisällä ei valitettavasti saanut kuvata.
 
Pappilan pihalla oli mahdollisuus kokeilla puujalkoja. Pakkohan se oli yrittää! Olen kävellyt puujaloilla viimeksi päiväkodissa, ja sen kyllä huomasi. Pari askelta sain otettua aina ennen kumoon kellahtamista. Hauskaa kuitenkin oli, kuten kuvasta näkyy, heh!
 
Mun lemppariasia Rosenlundissa oli silti ehdottomasti aitauksessa olevat lampaat. Ne tulivat nätisti aidan viereen syömään, ja niitä sai rauhassa silitellä. Sisäinen eläinystäväni heräsi taas henkiin silitellessäni uskomattoman pehmeää lammasta.
 
Matka jatkui vielä viimeiseen kohteeseen, eli vanhaan satamaan. Alue oli totta kai kaunis, kuten puiset laiturit venesatamineen ovat aina. Laiturilla istuskelussa ja meren katselussa on jotain todella rentouttavaa. Nyt on kuitenkin pakko vetää kotiin päin ja todeta, että Vaasassa on kyllä kauniimmat venesatamat! Ehkä tätä Pietarsaaren vanhaa satamaa osaavat parhaiten arvostaa ne, joilla ei ole vastaavaa omassa kaupungissaan. Se oli kuitenkin hieno paikka. Alueella sijaitsi myös laivapiha, jossa olisi ollut mahdollista nähdä sotakorvausalus Vega sekä muita historiallisia laivoja. Laivapiha ei kuitenkaan ollut auki, joten se jäi meiltä välistä.
 
Siihen loppui meidän Pietarsaaren reissu! Yksi mielenkiintoinen kohde, jossa emme käyneet, olisi Nanoq, arktinen museo. Ehkä ensi kerralla pääsen käymään sielläkin! Myös muutama kahvila jäi odottamaan seuraavaa Pietarsaaren visiittiä. Kotimatkalla pysähdyimme syömään pehmikset rantakahvilaan, ja näimme lisää lampaita. Niitä emme päässeet silittämään, mutta niiden menoa oli hauska katsella. Summattuna, Pietarsaari on oikein kiva kesäkaupunki, ja suosittelen siellä käymistä, jos vaan länsirannikolle poikkeaa!
 
Lue myös:

Nuukuuren museo, venytetty markka ja puukirkko – näe nämä Laihialla

Viikonloppuna lähdimme käymään ensimmäisessä Pohjanmaan kohteessa, sillä tavoitteenani on käydä kaikki tämän maakunnan kunnat läpi kesällä. Ajan ollessa rajallinen valitsimme päiväreissun kohteeksi Laihian.
 
 
Tähän väliin on pakko myöntää, että ennen muuttoani Pohjanmaalle en tiennyt Laihian olevan oikea paikkakunta, vaan tiesin sen vaan laihialaisvitseistä. Noin kahdeksantuhannen asukkaan kunta kuitenkin sijaitsee Vaasan vieruskaverina. Etsin tietoa etukäteen käytävistä kohteista, ja löysin jännittävän näköisen olkilinnan ja 30 hengen puukappelin keskeltä metsää. Osoite mapsiin ja menoksi!
 
Paikan päällä epäilymme osoittautuivat todeksi, sillä olkilinnaa ei enää ollut. Kapean tien varrella ei ollut myöskään mahdollisuutta parkkeerata autoa mihinkään, joten tyydyimme vilkuilemaan pellon toisella puolella siintävää näköalatornia auton ikkunoista ja jättämään kappelin etsimisen kokonaan väliin. Innokkuutta olisi saattanut olla, jos taivaalla olisi näkynyt sinistä väriä sadepilvien sijaan. Tunnustimme tappiomme ja käänsimme nokan kohti eniten odottamaani nähtävyyttä, Laihian kotiseutumuseota ja Nuukuuren museota.
 
Museon pihalla meitä vastaan tuli välittömästi opas, joka ohjasi oikeaan rakennukseen. Hieman yllättäen museon pääsymaksua ei voinutkaan maksaa kortilla, eikä kummallakaan tietenkään ollut käteistä mukana. Saimme kuitenkin tilinumeron ja muutaman päivän maksuaikaa, joten asia hoitui kätevästi. Vinkkinä kuitenkin muille, ottakaa käteistä mukaan. Kotiseutumuseon ja Nuukuuren museon yhteinen pääsymaksu on 4 euroa aikuiselta. 
 
Saimme valita, haluammeko oppaan mukaan kierroksellemme vai kulkea kahdestaan. Pyysimme oppaan mukaan, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä kierroksesta sai enemmän irti kun joku tiesi esineiden käyttötarkoituksen ja paikan historian.
 
Aloitimme kierroksen kotiseutumuseon puolelta. Kyseisessä pihapiirissä on siis 1800-luvulla asunut perhe, tarkemmin sanottuna kolme sukupolvea samassa talossa. Tämän vuoksi rakennukset olivat tilavia ja niitä oli useita, pihapiiriin kun kuului myös muun muassa talli ja navetta. Muutamia mieleen jääneitä asioita:
 
Sängyt olivat lyhyitä, sillä vain kuolleet makasivat suorana – elävien ihmisten nukkuessa suorassa saattoivat demonit päästä ihmiseen.
 
Huoneiden kynnykset olivat korkeita, jotta demonit eivät voi ylittää niitä ja päästä liikkumaan vapaasti.
 
Mitä pitemmät penkit, sitä rikkaampi perhe.
 
Entisaikojen puhelimena toimivat postisauvat, joiden ympärille kiedottiin viesti ja joita kuljetettiin talosta toiseen.
 
Takan edessä pidettiin koristeellista estettä kaunistamassa rumaa tulipesää ja pitämään lapset loitolla tulipesästä.
 
Kotiseutumuseon puolen kierrettyämme pääsimme mielenkiintoisimpaan tönöön, eli itse Nuukuuren museoon. Ironista kyllä, museorakennus oli pienin torppa pihassa huussia lukuunottamatta. Museossa kaikki oli tehty säästäväisesti – seinät vuorattiin sanomalehdillä, housut oli parsittu kokoon yhä uudestaan ja uudestaan ja pöytä oli täynnä laihialaisten nuukuuden osoituksia. 
 
Mukana olivat muun muassa rahapussi, jonka nyörien avaamiseen meni niin kauan aikaa, että ostosta ehti harkita kunnolla; laihialainen ehkäisypilleri, eli kivi, jota yritetään pitää polvien välissä; sekä kaikkein kuuluisin eli Laihian markka, josta käyty kiista on saanut kolikon venymään soikion muotoon. Pakko myöntää, että oletin markan olevan jossain lasikuvun takana turistien koskemattomissa, mutta siinä se möllötti kaikkien ulottuvissa.
 
Näihin laihialaisiin nuukuuden todisteisiin kannattaa suhtautua pilke silmäkulmassa. Varmasti kansanperinteen innoittamana saituudesta on otettu kaikki irti, vaikka laihialaiset eivät olisikaan normaalia säästäväisempää väkeä olleetkaan.
 
Nuukuuren museo ei itsessään ollut mikään suuri ja jännittävä museokokemus, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Yhdistettynä kotiseutumuseoon koko paikka oli mielenkiintoinen ja suosittelen ehdottomasti siellä vierailua.
 
 
Museokäynnin jälkeen suuntasimme paikallisen ystäväni vinkin mukaan syömään Vanhaan Pankkiin hampurilaisateriat. Paikka oli pieni, oikein kiva ja kohtuuhintainen. Palvelu oli hyvää ja ruoka maistuvaa. Hinnastoa pääsee katsomaan tarkemmin tästä. Olimme molemmat tyytyväisiä aterioihimme ja suosittelenkin käymään täällä, jos Laihialla nälkä yllättää.
 
Ruokailun jälkeen lähdimme uhmaamaan sadetta ja kävelemään ympäriinsä. Kävimme Napuella kaatuneitten muistokivellä, joka oli hienon viheralueen keskellä. Kierrellessä tuli sellainen olo, kuin olisi ollut jossain kauempanakin reissussa. Matkoilla on yleisesti mukava vaan kävellä ja kierrellä nuuhkimassa tunnelmaa ja katselemassa ihan tavallisia juttuja. Yritimme päästä kirpputorille, joka oli harmiksemme suljettu hetkeä aiemmin.
 
Kävelimme Laihian kirkolle ja päätimme poiketa sisään. Onneksi teimme niin, sillä vanha kirkko on sisältä aivan upea! Kirkossa ollut opas tiesi kertoa kirkon olevan rakennettu 1800-luvun alussa ja vetävän sisään 1200 ihmistä. Aika iso kirkko kunnalle, jossa on vain päälle 8000 asukasta. Joka tapauksessa kirkko oli upea niin sisältä kuin ulkoakin. Puukirkossa on vaan tietynlaista tunnelmaa, ja jos haluaisin järjestää isot kirkkohäät, olisi Laihian kirkko kauneutena vuoksi vaihtoehtojen kärkipäässä.
 
Kirkon jälkeen väsymys alkoi iskeä ja sadepisarat iskeä sen verran paljon kenkien kärjistä läpi, että päätimme suunnata takaisin kotiin. Laihialta Vaasaan on kuitenkin alle puolen tunnin ajomatka, joten päiväkohteena kunta toimi hyvin. Yhteenvetona, Laihialla oli yllättävän kivoja nähtävyyksiä ja ehdottoman hyvä kohde pysähtyä vierailulle. Useaksi päiväksi en keksisi tekemistä, mutta päiväkohteena tai pysähdyskohteena Laihia toimii loistavasti.
 
Lue myös:

Erikoisia asioita Keniassa

 

Postaus on julkaistu alunperin kesällä 2016 Keniasta palattuani. Postauksen kieliasua on paranneltu ja kuvat vaihdettu.

Kaksi kuukautta Keniassa asuessani ehdin nähdä hyvin monta uutta ja outoa asiaa tai tapaa, jotka ovat kenialaisille aivan peruskauraa. Osa näistä asioista pätee ympäri Keniaa, osa pelkästään maaseudulla ja osa taas kaupungissa. Asiat ovat mun itseni huomaamia ja omasta näkökulmastani kerrottu.

Ihmiset kantavat painavat tavarat päänsä päällä. Usein naisilla on pään päällä pieni kangas, joka on taiteltu ympyrän muotoiseksi, jämäkäksi alustaksi, ja alustan päällä on esimerkiksi painava ruukku, jota tuetaan toisella kädellä.

Maaseudulla naiset eivät ikinä pukeudu housihin, vaan käyttävät aina mekkoja ja hameita. Varsinkin kirkkoon mentäessä edes siistit housut eivät tule kysymykseen, vaan etikettiin kuuluu pukeutua helmoihin.

Lapsille puetaan fleecetakit päälle ja myssyt päähän myös sisällä. Lasten hikoilemista ei oteta kuuleviin korviin, ja vaatteiden vähentäminen sisällä aiheuttaa välittömän flunssan.


Kenialaiset ovat vakuuttuneita siitä, että kaikki sairastelut johtuu arkipäiväisestä säätilan muutoksesta. Mun suolistobakteerikaan ei voinut tulla ruoasta tai hygienian puutteellisuudesta, vaan syynä siihenkin oli climate change. Jopa Nairobin ja Mombasan välinen viiden lämpöasteen heittely voi olla syy kaikkiin sairauksiin. Kaikki, jopa lääkärit, ovat vakaasti tätä mieltä.

Kasvisruokavalio on maailman omituisin juttu. Maapallon ja luonnon säästämiseen liittyvät perustelut ovat täyttyä hölynpölyä, ja lihaa syömätön on jopa vähän törkeä nirsoilija. (Tavallaan ymmärrän tämän ajatuksen Keniassa, mutta silti hieman huvittavaa.) Kasvisruoka on usein esimerkiksi riisiä ja lihakastiketta, josta isoimmat lihanpalat on nypitty pois. Kana ja kala eivät ole lihaa.

Usein esimerkiksi ravintolan vessoissa ei ole vessapaperia. Joskus sitä saa henkilökunnalta pyytämällä, mutta usein oma vessapaperi on se ainoa mahdollisuus. Joistain vessoista löytyy käsisuihkut vessapaperin korvikkeena.

Käsiä ei koskaan kuivata pesemisen jälkeen. Tähän tarkoitukseen ei ole vessoissa pyyhkeitä tai käsipapereita.

Harva tiesi, missä Suomi sijaitsee, mutta jostain kumman syystä kaikki tuntuivat aina tietävän Ruotsin maantieteellisen sijainnin.

Sähkökatkoksia voi tulla koska tahansa. Ne kestävät parista tunnista useampaan päivään. Sama pätee vesikatkoksiin niissä talouksissa, joissa ylipäätään juoksevaa vettä on tarjolla.


Kaikissa vähänkin paremmissa paikoissa, kuten hostelleissa, aamupalalla on tarjolla kananmunia. Minulta ei koskaan kysytty otanko munia, vaan miten haluan kananmunani tänä aamuna – paistettuna, keitettynä, munakkaana vai omelettina.

Lapsia saa lyödä. Usein lapsia kuritetaan kepin avulla ulkona niin, että kaikki näkevät. Väkivallalla uhkailu on oiva keino saada lapset kuriin. Toinen rangaistuskeino on lukita lapsi moneksi tunniksi huoneeseen, esimerkiksi vessaan tai vyöllä kiinnitettynä sängyn jalkaan.

Osalla tapaamistani kenialaisista on älypuhelimet, joihin he ostavat krediittejä silloin, kun niihin on varaa. Useimmilla kuitenkin on joko älypuhelimen lisäksi varsinaisena puhelimena tai sitten ihan ainoana puhelimena vanha palikkamalli, usein Nokian kännykkä.

Lähes kaikki kenialaiset kuuluvat johonkin heimoon. Heimoilla on keskenään vahvoja stereotypioita toisista heimoista.

Ihmiset puhuvat joko todella hiljaa tai todella kovaa. Televisio ja musiikki huutavat aina täydellä voluumilla.

Muiden puolesta rukoilu tulee tehdä todella kovaäänisesti. Tämä johtuu siitä, että demonit poistuvat vain kovaa huutamalla, eikä hiljaa rukoileminen riitä häätämään niitä.


Kaikki puhuvat koko ajan rahasta. Raha tuntuu olevan paljon ihmishenkeä arvokkaampi, ja esimerkiksi maaseudulla varkaat poltetaan elävältä rangaistuksena teostaan. Mzunguilla eli valkoihoisilla oletetaan automaattisesti olevan setelikaupalla rahaa.

Maitoa myydän jauheena, jota kaadetaan veden joukkoon. Jauhetta säilytetään kuivien aineiden joukossa. Toinen vaihtoehto on uht-maito. Paikalliset jääkaapit eivät riitä pitämään tavallista maitoa kylmänä, mistä syystä myöskään juustoa tai jogurttia ei ikinä syödä.

Mistään kaupasta tai apteekista ei löydy korvatulppia! Niitä olisin tarvinnut useita kertoja. Myös suihkutettava hyttysmyrkky on aina loppu.

Vessassa usein pytyn tilalla on (joskus kaakeloitu) reikä lattiassa. Se huuhdellaan kaatamalla reikään vettä. Jos vessassa on oikea pytty, ei pytyn päällä ole ikinä muovista rinkulaa. Pytyissä ei yleensä ole toimivaa vetämissysteemiä, jolloin huuhtelu tapahtuu kaatamalla vettä pyttyyn.

Lääkkeet ostetaan yksi tabletti kerrallaan tarpeen tullessa. Kellään ei ole siis kotona varuilta esimerkiksi särkylääkettä.

Pihajuhlissa meidän kylässä isoista ulkokaiuttimista soi aina Justin Bieberin Sorry monta kertaa illan aikana. Kuulemma nairobilaisessa orpokodissa oli sama hittibiisi. (Tämä on siis vuodelta 2016, en tiedä mikä nykyään on the biisi.)


Lihaa on normaalia säilyttää yön yli ja vielä seuraavankin päivän huoneenlämmössä. Se on edelleen syöntikelpoista.

Kenialaiset kättelevät tavatessaan jonkun tutun tai tuntemattoman – siis joka ikinen kerta. Normaalin kättelyn sijasta se on enemmän paiskataan kättä -tyylistä. Jos vain suomalaiseen tyyliin moikkaat kättä nostamalla, olet epäkohtelias.

Kaikki osaavat puhua swahilia, mutta harvempi osaa kirjoittaa sitä. Kenialaisten toinen äidinkieli on englanti. Lisäksi jotkut puhuvat kolmantena äidinkielenään omaa heimokieltänsä.

Aina jonkun kompastuessa muut sanovat välittömästi sorry. Myös jos kerrot olevasi kipeä tai sinulla on haava, on ensimmäinen kommentti sorry.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.