1. Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein 13-vuotiaana
Ja kohteena oli Kypros. Matkalla oli perheeni, isovanhempani ja kaikki sen puolen sukulaiset. Matkalla juhlittiin isovanhempieni 50-vuotishääpäivää. Vajaa vuoden päästä kävin perheeni kanssa Kreetalla, ja muistoissani nuo matkat sekottuvat toisiinsa usein. Kohteet olivat suht samanlaisen tuntuiset, molemmissa puhuttiin kreikkaa ja maailmasta vain kotimaan muuten nähneenä tuntuivat Välimeren saaret samoilta. Mutta tykkäsin kyllä molemmista paljon!
2. Lentokoneella matkustin jo lapsena
Ensimmäinen kertani lentokoneessa on tapahtunut jo päiväkoti-ikäisenä. Lensin kahdestaan isosiskoni kanssa Turusta Rovaniemelle mummolaan, ennen kuin vanhempani tulivat myöhemmin perässä. Tämä tapahtui kaksi kertaa, luultavasti peräkkäisinä kesinä. Muistan lennoista sen, että saimme isot muoviplakaatit kaulaamme ja pääsimme tutustumaan ohjaamoon lennon aikana. Muistan myös pelänneeni, ettemme löydä Rovaniemen lentokentällä vastassa odottavaa pappaa – olinhan nähnyt lentokenttiä vain leffoissa ja kuvittelin ruuhkan olevan samanlainen. No, voitte arvata, että kyltin heiluttelua ei tarvittu ja väentungosta ei Rovaniemen lentokentällä ollut.
3. Inhoan lentämistä
Ehkä vähän yllättäväkin fakta. Mulla on siis kova ahtaanpaikankammo, joka on suuressa osassa lentokammoani. Ahdistaa jo ajatellakin sitä, että olen jumissa lentokoneessa omalla paikallani ja ylipäätään lentokoneen sisällä. Yritän aina nukkua suurimman osan lennoista ja loppuajan vaeltelen käytävällä niin paljon kuin kehtaan välttääkseni klaustrofobisia tunteita. Pelkään muutenkin lentämistä, ja nousut ja laskut tuntuvat inhottavilta. Siinä kaikkien pelkojen välissä tykkään katsella ulos ikkunasta, ja joskus kauniit maisemat ja mustikkamehu saavat hetkellisesti hyvän fiiliksen – kunnes muistan taas missä olen. Tykkään kuitenkin siitä, että pääsen matkustamaan nopeasti. Pisimmät lentoni ovat olleet Lontoo-Nairobi-Lontoo, ja näistä matkoista selvisin tykittämällä itseni tajunnan rajamaille rauhottavilla lääkkeillä.
4. Nimi on enne
Mulla on hyvin kansainvälinen nimi, sillä Laura on tunnettu nimi lukemattoman monessa maassa. Vanhempani ovat kertoneet, että halusivat antaa kaikille lapsille kansainväliset nimet. Sisaruksillani se nimi on toinen etunimi, mulla ensimmäinen. Lisäksi sukunimeni on ruotsalainen, joten täällä Ruotsissa en tosiaan nimeni perusteella erotu paikallisista. Suomessa saan aina tavata sukunimeäni kaikille virkailijoille, mutta Ruotsissa olen päässyt helpolla. Nomen est omen, ainakin mun tapauksessa, sillä oon sisaruskolmikostani se maailmanmatkaaja ja kiinnostus Ruotsia kohtaan on aina ollut suuri. Samaan syssyyn voisin jakaa hauskan knoppitiedon sukunimestäni. Huhujen mukaan alunperin meidän suvun nimi oli venäläinen. Kuitenkin Suomen sisällissodan aikana se haluttiin vaihtaa ruotsalaiseksi, jotta sukuni jäseniä ei pidettäisi punaisina vaan valkoisina. Kävin toissa syksynä ensimmäistä kertaa sukuhaudalla, jossa vanhin nimi, Enis Kapitalina, näytti eläneen sisällissodan aikana. Tämä kyllä täsmäisi kuultuun tarinaan, mutta tiedä sitten, minkä verran siinä on totuutta mukana.
5. Mulla on todella huono suuntavaisto
Tiedättekö ne ihmiset, jotka kerran uudesta majoituksesta kauppaan käveltyään hallitsee koko alueen kartan? Mä en todellakaan ole se ihminen. En osaa yhtään hahmottaa, missä olen ja minne päin pitäisi mennä (ja missä mun pitäisi olla). Kuljen aina google mapsin kanssa paikasta toiseen, jotta selviytyisin jollain tapaa määränpäähäni. Toisaalta, vaikka väärillä kaduilla seikkailemiseen menee usein ihan turhaa aikaa, voi niistä paikoista joskus löytää yllättävän kivoja kohteita.
6. Harrastan matkustamista myös kotisohvalta
Käytän matkustamisen suunnitteluun paljon aikaa. Bongailen halpoja lentoja, luen monipuolisesti eri matkakohteista ja luon itselleni listoja haaveideni kohteista. Mietin, miten ehtisin parhaiten nähdä ihan kaiken. Pelaan usein karttapelejä, ja läpäisen lähes joka kerta pelin, jossa tulee nimetä kaikki maailman 196 maata 20 minuutissa. Haaveilen ihan jatkuvasti uusista matkoista ja mulle osa matkakokemusta on etukäteen suunnittelu. Sillä ei ole väliä, noudatanko kohteessa suunnitelmaa tai pääsenkö ikinä edes matkaan, etukäteissuunnittelu on jo nautinto itsessään.
7. Olen majoittanut tuntemattomia sohvallani
Löysin kerran itselleni majapaikan Couchsurfing-palvelun kautta. Samaa kautta olen myös majoittanut kaksi henkilöä silloin, kun asuin Tukholmassa kesällä 2017 yksiössä. Molemmat majoitettavat ovat tulleet päivän varoitusajalla. Ensimmäinen oli suomalainen nainen, joka tuli Tukholmaan pääsykokeisiin. Toinen oli liettualainen nainen, joka matkusti pienellä budjetilla Tukholmassa. Molemmat olivat minua muutaman vuoden nuorempia. Majoitin heidät yksiöni vuodesohvalla. Molemmat olivat erittäin mukavia vieraita ja toivat ruokansa mukana. Yksin asuessani tykkäsin kyllä majoittaa tuntemattomia kotiini, mutta valitsin tarkasti, kenet kotiini päästän. Tukholmassa sohvasurffareista on kyllä kova tunku majoitusten kalliin hintatason takia.
8. En ole ruokahifistelijä matkoilla
Olen oikeastaan todella huono kokeilemaan uusia ruokia, ja tämä vähän harmittaa. Haluaisin olla se tyyppi, joka hehkuttaa libanonilaista ja muistaa matkoiltaan mahtavia uusia makuja – mutta ei, en uskalla edes kokeilla. Usein syön matkoilla vaikkapa pitsaa tai hamppareita mieluummin kuin kokeilen paikan erikoisuuksia. Toki yliherkkyyteni tulisille ja mausteisille ruoille sekä kasvisruokavalioni vaikuttaa asiaa. Monesti en uskalla senkään puolesta maistaa jotain uutta, että en voi olla varma, onko muiden maiden ”lihaton” oikeasti lihaton tai saanko pahan allergiakohtauksen mausteesta, jota ei ole vain muistettu mainita.
9. Ostan matkamuistoksi magneetin ja lähetän itselleni postikortin
Tämä tapa on peräisin ihan sieltä ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta, jolloin matkamuistokrääsä kiinnosti. Meillä on sellainen tapa, että se joka ulkomailla käy, ostaa magneetin myös kotiin vietäväksi jääkaappiin. Aluksi ostin vain perheelleni, mutta myöhemmin myös itselleni jääkaappimagneetin matkamuistoksi. Olen tosin ostanut näitä vain pääkaupungeista, poikkeuksena Mombasa. Lähetän myös reissuiltani itselleni aina postikortin, johon kirjaan ylös pieniä juttuja matkalta, jotka voisin muuten unohtaa. Kortti on kiva muisto matkasta muutaman viikon päästä, jos se pääsee perille asti.
10. Tykkään eniten matkustaa kahdestaan
Olen matkustanut kahdestaan, porukalla ja yksin. Soolomatkailussa on kyllä myös oma viehätyksensä, varsinkin silloin, kun halukasta matkaseuraa ei ole tarjolla. Yksin matkustaminen on kivaa, mutta tykkään myös jakaa asioita. Porukalla taas matkasta tulee heti erilainen. Yleensä kompromisseja joutuu tekemään enemmän, ja pitää koko ajan vähän varmistella, ettei kellään ole ulkopuolinen olo ja kaikki nauttivat. Kahdestaan taas on parasta matkustaa, on matkakumppani sitten ystävä tai puoliso. Kahdestaan matkustaessa pääsee tutustumaan toiseen syvemmin ja näkemään hänestä eri puolia. Itse ainakin koen matkustamisen lähentäneen aina minua ja matkakumppaniani, ja matkoilla tulee jaettua sellaisiakin ajatuksia, joita normaalissa arjessa ei tulisi vastaan. Ja tietysti matkakokemuksia ja kommelluksia on kiva muistella yhdessä jälkikäteen!
10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste
Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:
- Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
- Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan Kymmenen matkailufaktaa minusta -postaukseen.
- Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
- Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.
