Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

kuulumisia

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Ihan aitoja kuulumisia (sisältää kiusallisen mokan)

x Viime aikoina olen ollut aika väsynyt. Se nyt ei sinänsä tule yllätyksenä, kun olen ollut koko vuoden enemmän tai vähemmän poikki. Nyt alkaa kuitenkin häämöttää valoa tunnelin päässä, sillä ensi viikon jälkeen saan kurssit pakettiin ja pääsen kuukauden tauolle opiskeluista. Töitä tosin piisaa, mutta joulun jälkeen sekin rupeama helpottaa. Mulla on pitkästä aikaa aika positiivinen olo siitä mitä tuleman pitää!

x Black Fridayna hyödynsin yhden tarjouksen, ja ostettiin tammikuulle pieni viikonloppumatka. Mun mielestä turha kuluttaminen mustana perjantaina on tyhmää, mutta en kieltäydy, jos haluamani matka maksaa kolmasosan siitä mitä normaalisti. Ei voi valittaa!

x Kävin muutaman viikon tauon jälkeen tekemässä työvuoron kesätyöpaikassani eli maakuntalehden toimituksessa. Oli kiva päästä taas toimittajan hommiin, ja samalla motivaatio yliopistosta valmistumiseen kasvaa. Jospa sitä pääsisi noita hommia tulevaisuudessa tekemään ihan kokopäiväisesti…

kuulumisia 1kuulumisia 2

x Menin yhtenä päivänä juttelemaan yliopistolla tytölle, joka näytti aivan yhdeltä kaveriltani. Moikkasin ja heitin jotain vitsiä naureskellen, ja tämä tuntematon ihminen kysyi, että tunnetaanko me jostain. Tajusin, ettei kyseessä tosiaankaan ollut kaverini. Pyytelin vuolaasti anteeksi todella nolostuneena, ja onnekseni tämä ihana tuntematon tyttö vaan nauroi ja kuittasi tilanteen sillä, että nyt me sitten tunnetaan. Moikattiin uusiksi ja jatkettiin matkaa omiin suuntiimme. Kiusallista, mutta lopulta oikeastaan aika hauskaa.

x Löysin 30 jaksoa Käenpesää Youtubesta ja katsoin ne kaikki parissa viikossa. Tykkäsin tuosta sarjasta silloin, kun se tuli telkkarista, ja oli hauska huomata sarjan vieläkin naurattavan mua. Tulisipa jaksoja pian lisää!

x Suunnittelen hankkivani blogiin uuden ulkoasun. Tiedän melko tarkalleen, millaisen ulkoasun haluan, mutta oikeanlaista on ollut vaikea löytää. Harkitsen tällaisia asioita aina todella pitkään, oikeastaan jahkaan aivan liian kauan. Osaan itsekin koodata, mutta Blogger ei anna koodata omilla taidoillani ihan niin laajasti kuin haluaisin.

x Leikkasin hiukset lyhyemmäksi ja pohdin niiden värjäämistä vaaleammaksi. Joka toinen päivä haluan värjätä, joka toinen päivä en. Rakastan vaaleita hiuksia, mutta en raaskisi värjätä omaa väriäni pois. Lyhyet hiukset kuitenkin tuntuvat tällä hetkellä todella omalta. Onneksi uskalsin leikata!

Mitä teille kuuluu?

Valmistuin viiden vuoden jälkeen kandidaatiksi

Totta se on – valmistuin vihdoin humanististen tieteiden kandidaatiksi viiden vuoden jälkeen. Tuntui uskomattomalta, mutta ihan hemmetin hyvältä saada todistuspaperi käteen ja onnittelut kättelyn kera yliopiston työntekijältä. Urakka jatkuu toki vielä jo aloitettujen maisteriopintojen parissa, mutta tämä välipysäkki antaa hieman aihetta jo ylpeyteen.

valmistuminen


OMA OPINTOPOLKUNI


Aloitin korkeakouluopinnot Vaasan yliopistossa vuonna 2014 neljän lukiovuoden ja yhden välivuoden jälkeen. Haaveissani siinsi journalistin ammatti, joten viestintätieteet tuntuivat juuri omalta alaltani. Ensimmäinen opintovuosi meni sopeutuessa uuteen kaupunkiin ja yliopisto-opiskeluun, ja sainkin raavittua kasaan oikein mukavan määrän opintopisteitä. 

Toisena vuonna alkoi tahti vähän hidastua, ja keväällä tein päätöksen lähteä ulkomaille. Toisen vuoden kesä meni vapaaehtoistöissä Keniassa, ja kolmannen vuoden syys- ja talvikuukaudet vaihdossa Saksassa. Kesäksi taas lähdin työharjoitteluun Ruotsiin. Kuten arvata saattaa, eivät opinnot olleet aivan päällimmäisenä mielessä.

Suomeen paluu pitkän poissaolon jälkeen aiheutti kulttuurishokkia, ja opintopisteiden haaliminen oli todella vaikeaa. Neljäs vuosi menikin kaiken muun miettimisessä, ja harkitsin jopa lopettavani opiskelun kokonaan. Päätin kuitenkin sinnitellä läpi kandiopintojen ja jättää opiskelut siihen.

Viidentenä vuonna otin tosissani itseäni niskasta kiinni. Halusin valmistua, ja painoin töitä niska limassa ja peppu puuduksissa kaikesta kirjaston penkkien kuluttamisesta. Kirjoitin kanditutkimuksen ja suoritin kursseja hullun vimmalla. Suoritin lopulta melkein 80 opintopistettä koko vuonna, ja jäin kolmen kurssin lopputyön päähän valmiista tutkinnosta. Ne kolme kurssia suoritin elo-syyskuussa, ja kiitos siitä tuli kirjekuoressa 25. lokakuuta tutkintotodistuksen muodossa.

Kanditutkinto suoritetaan yleensä noin 3-4 vuodessa, ja minä sain kulutettua siihen täydet viisi vuotta ja muutaman kuukauden päälle. Aika ei kuitenkaan todellakaan mennyt hukkaan, sillä ylläolevien seikkojen lisäksi sain aikaseksi paljon muutakin.


valmistujaiskahvit


VIITENÄ OPISKELUVUOTENA MINÄ:

🌟 suoritin 182 opintopistettä
🌟 kirjoitin kandidaatintutkielmani aiheesta Kaupallinen blogiyhteistyö Suomen Punaisen Ristin kanssa

🌟 suoritin viiden kuukauden työharjoittelun Tukholmassa sanomalehdessä
🌟 suoritin kolmen kuukauden työharjoittelun ELY-keskuksella
🌟 työskentelin kolme kuukautta toimittajana maakuntalehdessä
🌟 toimin kaksi vuotta yliopistossa ainejärjestölehden päätoimittajana, joista toisen vuoden ainejärjestön hallituksessa
🌟 toimin kaksi vuotta yliopistossa osakunnan tiedottajana
🌟 toimin kaksi vuotta yliopiston edustajiston varsinaisena jäsenenä, joista yhden kokouksen ryhmäpuheenjohtajana
🌟 tein töitä hampurilaisravintolassa, ruokakaupassa, vaatekaupassa sekä kello- ja koruliikkeessä
🌟 tein toimittajan töitä freelancerina kolmeen eri lehteen

Nyt kun tuota listaa katsoo, niin ei ihme, että vuodet vierähtivät niin nopeasti. Nyt tämä humanististen tieteiden kandidaatti, korkeakoulutettu, viestintätieteiden pääaineesta valmistunut väsynyt opiskelija aikoo kuitenkin jatkaa opintoja vielä pari vuotta. Käynnissä on nyt digitaalisen mediaan suuntauneet maisteriopinnot, ja se suuri ja pelottava gradu.

Onneksi itsevarmuus ja motivaatio on noussut takaisin entiselleen, sillä jos selvisin kandista, niin selviän myös maisterista. Onhan opiskelu kuitenkin elämän parasta aikaa, ainakin siihen asti, kunnes tulee jotain muuta vielä parempaa.

Ps. Kuvan mukit sain valmistujaislahjaksi poikaystävältäni, vaikka en odottanut lahjaa ollenkaan. Noin kauniista kupeista kelpaa juoda kaffet samalla kun hikoilee sen tulevan gradun kanssa, heh.

Kesä oli kreisi ja syksy vielä kreisimpi

Huomenta. Postaustaukoni venyi ensin yli yhden päivän, sitten viikkoon, pariin viikkoon ja lopulta kuukauteen. Kuten otsikkokin jo kertoo, meno on ollut aika kreisiä. Vanha ja sitkeä ystäväni, väsymys, nostaa taas päätään ja vaikka suunnittelen joka päivä blogiin aiheita pääni sisällä, on niiden kirjoittaminen näytölle päivä päivältä haastavampaa. Yritetään nyt kuitenkin päästä käyntiin, jälleen kerran.

illanvietto 2

Kesä oli tolkuttoman pitkä ja samalla ohi yhdessä hujauksessa. Tein kolme kuukautta ja yhden viikon kokopäivätyötä, joka imi minusta kaikki mehut. Työ oli toki aivan unelmaduuniani, toimittajan töitä isossa maakuntalehdessä. Valittamista ei siis ole, mutta eipä kesän aikana ollut aikaa tai energiaa paljon työn ja kotisohvan ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Silti olen kovin tyytyväinen kesääni.

illanvietto 1

Syksyllä ajattelin saavani hengähtää, mutta mitä vielä. Aloitin uuden työn liikkeessä, jota olin rakentamassa ja jonka avajaisissa olin töissä parin päivän intensiivisen raksaprojektin jälkeen. Tykkään työstäni ja saan paljon vastuuta, mutta työntekijäpula on venyttänyt oman kuusituntisen viikkosopimukseni jatkuvasti kaksinumeroisiin lukuihin. Sen lisäksi teen töitä myös toisessa liikkeessä, kirjoitan artikkeleita freelancerina ja opiskelen. Tykkään pitää itseni kiireisenä ja toimeliaana, mutta en panisi pahakseni vaikka viikon lomaa. Ja sellaista lomaa, jonka aikana ei tarvitsisi edes ajatella mitään velvollisuuksiin liittyvää.

illanvietto 4

Vapaapäiviä viikossa on maksimissaan yksi, ja senkin järjestämiseen saa nähdä hieman vaivaa. Kreisiltä kuulostaa, vai mitä. Voin kertoa, että siltä se myös tuntuukin. Onneksi nyt syksyllä on luvassa kivojakin juttuja. Viimeisestä neljästä viikonlopusta kolme ollaan oltu reissussa, ja vaikka sosiaalinen kiintiö pursuileekin jo yli, on reissussa ollut oikeasti kivaa. Kesälläkin ehdin lopulta tehdä ihan riittävästi kaikkea, kuten istua laiturilla pariskuntatreffeillä, juoda viiniä, ja palata puolen yön aikaan pizzerian kautta kotiin. Siltä illalta on tämänkin postauksen kuvat napattu. 

illanvietto 5

Tänä syksynä en ole ehtinyt harrastaa yhtään sellaista neule-kynttilänvalo-villasukat-rauhoittuminen –hyggeilyä, en todellakaan. Tunnelmointi jääköön siis tämän postauksen auringonlaskuun ja hymyileviin kasvoihin. Ehkä se on ihan hyvä tähän hetkeen.

illanvietto 3

Pinkkejä viboja elokuun alkuun

Pinkki samettitakki, pinkit lenkkarit ja pinkkiin taittavat aurinkolasit. Voiko asu enää kesäisemmäksi muuttua? No, ehkä takki ja pitkät housut eivät aivan vastaa kesän kuumimpien päivien asua, mutta pinkki väri kyllä kuuluu kesään. Ennen olen ollut aika arka sen värin kanssa – pinkki kun on niiiin tyttömäistä – mutta nykyään olen tykästynyt vaaleanpunaiseen väriin. Niin paljon, että tekisi taas mieli värjätä hiuksetkin pinkiksi…

Kuvat ovat peräisin jo viime kesältä, kuten mun nykyhetkeen verrattuna yli 30 senttiä pidemmistä hiuksista voi arvata. En näe kuitenkaan syytä, miksen voisi samoja vaatteita vetää päälleni vaikka huomenna. Valkoinen Frendit-paita ja revityt farkut eivät ole menettäneet hohtoaan mun silmissä vuoden sisällä. Kyseistä takkia ja kenkiä käytin viimeksi viikonloppuna, ja aurinkolasit kulkevat laukussa mukana päivittäin. Asu on siis vanha, muttei vanhentunut!

pinkki asu 5pinkki asu 2pinkki asu 11pinkki asu 10pinkki asu 1

Elokuu on lähtenyt käyntiin hienosti. Juhlistettiin mun sunnuntaista syntymäpäivää pitkin viikonloppua käyden ensin päiväreissulla Ähtärin eläinpuistossa ja Tuurin kyläkaupassa.

Lauantaina suunnattiin leffaan katsomaan Leijonakuningas ja voi vitsit, kuinka paljon mä rakastan sitä elokuvaa! Uusi versio oli todella hyvin tehty, ja nautin leffassa pyörineistä Afrikan maisemista. En vaan muistanut, kuinka pelottava elokuva olikaan kyseessä, haha. Onneksi mentiin päivänäytökseen, jota oli katsomassa paljon lapsia. Heidän kovaan ääneen lausutut kommenttinsa toivat ihan omaa lisämaustettaan leffaelämykseen. Suosittelen elokuvaa kaikille Disney-faneille!

Sunnuntaina, itse pääpäivänä, juhlistettiin mun alkavaa 27. vuotta ravintolaillallisella, jossa söin ihan mahtavaa vegaanipitsaa. Siellä mukava tarjoilija yllätti mut myös ilmaisella jätskiannoksella. Pitääkin muistaa laittaa ravintolaan hyvää palautetta menemään. Saatiin jokin aika sitten Subwayssa erityisen hyvää palvelua, ja laitoin kiitokset myyjälle menemään palautelomakkeen kautta. Tuli itsellekin hyvä fiilis vastausviestistä, jonka mukaan kehut on välitetty työntekijälle.

Heinäkuun tokavikana päivänä kiikutettiin myös Stadiumista ostettu upouusi koulureppu Osuuspankkiin, josta se lähtee Hope ry:n kautta jollekin pikku koululaiselle. Reppu joka selkään -kampanjassa siis ostetaan koulureppu vähävaraisen perheen lapselle. Halusin ehdottomasti osallistua tähän kampanjaan, sillä se oli todella helppo tapa auttaa muita. Kävikö joku teistä lahjoittamassa koulurepun keräykseen?

pinkki asu 8pinkki asu 9pinkki asu 3 ja 4pinkki asu 6pinkki asu 7pinkki asu 12

Toivotaan, että elokuu jatkuu aurinkoisena ja yhtä mukavana kuin millaisena se alkoikin! Miten teidän elokuut ovat lähteneet käyntiin?

VAPPU JA VIIME AIKOJEN JUTTUJA

Hyvää vappua, tyypit! Monet opiskelijat tosin ovat vappua juhlineet jo pari viikkoa putkeen. Virallisestihan vappu on vasta huomenna, mutta koska olen lapseton opiskelija, niin mulle se the päivä on tänään. Ja suomalaisethan muutenkin juhlii aina aattona, kukapa sitä jaksaisi varsinaiseen päivään asti odottaa, jos on mahdollisuus vähän aiemminkin juhlia. Ei ainakaan tää kärsimätön tyyppi täällä, heh. Itse en vielä tämän illan suunnitelmista tiedä, tuskin mitään kovin kummoista tulee tehtyä, mutta vappuaaton perinteinen korkeakoulujen yhteinen piknik on mun päiväsuunnitelmani. Piknikillä on ihanaa istuskella kavereiden kanssa ja nauttia keväästä, tänä vuonna kun ei hirveä lumimyrsky yllättänyt niin kuin pari vuotta sitten. Silloinkin tosin erittäin kiva sisätilapiknik saatiin aikaan.

Viime vuonna sain hauskan vappuyllätyksen, kun ovikello soi ja oven takana oli ilmapallokissa. Mysteeri oli, miten kissa itse osasi soittaa ovikelloa, mutta ihana kisu nimettiin Taneliksi ja piristi mun päiviä pitkään. Taneli pitäisi viedä nyt uudelleen täytettäväksi, sillä se roikkuu edelleen siivouskaapissa odottamassa uusiokäyttöään. Hän on hyvin hurmaava kissa!
  vappu kuulumiset 2vappu kuulumiset 1vappu kuulumiset 3

Viime aikoina olen myös puuhannut kaikkea muuta kivaa ja vähemmän kivaa, kuten esimerkiksi…

…makoillut parvekkeella ja nauttinut paahtavasta auringonpaisteesta. En meinannut malttaa tulla sisälle ollenkaan, sillä halusin ottaa kaiken irti lämmöstä ja auringosta vielä kun voi. Vapun jälkeen meinaan on taas luvattu sade- ja lumisateita, mutta älkää pliiiis jaksako taivastella sitä. Lumisade huhtikuussa on kuitenkin normaalimpi ilmiö kuin ne parinkympin lämmöt.

…käynyt käärmenäyttelyssä ja koskenut elävää käärmettä! Näyttelyssä oli erilaisia käärmeitä, liskoja sekä niin sanottu mitä ihmettä-osasto, jonne oli koottu erilaisia mutaatiota joita eläimistä ja ihmisistä on aikojen saatossa löydetty. Oli kyllä mielenkiintoinen näyttely!

…kärsinyt terveysongelmista. Mun sydän on hakannut tosi lujaa ja epätahtiin, jonka vuoksi mua on huimannut todella paljon ja on ollut huono olo. Verikokeissa paljastui onneksi syy rytmihäiriöihin, ja asiaa hoidetaan. Selvisin siis säikähdyksellä ja parilla lyhennetyllä työpäivällä ja nyt vaan toivon olon kohenemista.

…tehnyt itse kermakaljaa. Tällaisena potterfriikkinä olin aivan innoissani kermakaljan keittämisestä. Prosessi olikin hauskempaa kuin itse lopputulos, mutta tulipahan kokeiltua!

…sitsannut vuoden tauon jälkeen. Sitsit ovat siis akateemiset pöytäjuhlat, joiden aikana istutaan pöydässä, lauletaan, juodaan ja syödään, katsellaan ohjelmanumeroita ja ei käydä vessassa muuta kuin tauoilla. Sitsaaminen on hauskaa, mutta seuraavan päivän olo ei ole, joten en ole pitkään aikaan jaksanut osallistua. Nyt kuitenkin lähdin Euroviisu-teemaisille sitseille ja hauskaa oli, ja kohtuullisen alkoholin käytön myös seuraavana päivänä täysin siedettävä olo.

Nyt on aika lähteä vappuhulinoihin! Hauskaa vappua teille, muistakaa kerätä omat roskanne pois piknikeiltä ja muilta ja pitää hauskaa! Mitä teidän suunnitelmiinne kuuluu?

PÄÄSIÄISTUNNELMIA

pääsiäinen asu 1pääsiäinen asu

Heippa ja hyvää pääsiäistä! Täällä päin oli tarkoitus viettää pääsiäispyhiä vierailijoita kestiten ja töitä tehden. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kuten tapana on, ja vierailijat yöpyivätkin kahden yön sijasta vain yhden yön. Tehtiin muutoksesta kuitenkin positiivinen ja lähdettiin poikaystävän perheen luo viikonlopuksi. Sunnuntaina meikäläinen palaa kuitenkin sorvin ääreen ihan hyvillä mielin, sillä tuplapalkka motivoi. Pääsiäinen ei juhlana ole mulle kuitenkaan mikään erityinen, joten mielelläni vietän osan siitä töissä. Teen tosiaan nyt kahta työtä, ja huomenna on vaatekaupan vuoro. Varmasti ihan kiva sunnuntai tulossa!

Päätin lähteä pääsiäislomalle ilman kameraa, joten kuvituksena toimii parin viikon takaiset otokset. Olin leikannut hiukset edeltävänä päivänä, ja tunsin oloni freshiksi. Toivottavasti olo on yhtä raikas pääsiäisvapaiden jälkeen, sillä kaipaan rentoa oloa tämän niskajumin tilalle. Kamerattomuus ehkä auttaa rentoutumisessa. Toivon myös näkeväni tänään pääsiäisnoitia! Pohjanmaalla virvotaan vasta tänään eli lankalauantaina, joten olisi kiva nähdä pikkuvirpojia. 

Mun lapsuuden lempparitraditio pääsiäisenä oli illalla pipojen pistäminen nurkkaan. Aamulla herätessä juostiin ensimmäisenä tarkastamaan pipot, ja sinnehän oli tietenkin pääsiäiskukko muninut ison kasan suklaamunia. Ensimmäisenä pääsiäisenä jonka vietin poissa kotoa olin hieman harmistunut. Sain kuitenkin postissa lähetyksenä pipon täynnä suklaamunia, ja koti-ikävästä huolimatta ihana yllätys piristi pääsiäistä kummasti. Tänä vuonna en ajatellut pipoa nurkkaan asettaa, mutta muutama suklaamuna kyllä uppoaa varmasti.

Mitä teidän pääsiäiseen kuuluu ja onko tämä juhla teille merkittävä? Löytyykö teiltä traditioita pääsiäisen kunniaksi?

LIFE UPDATE

Moi. Viime postauksesta on taas kulunut niin pitkä aika, etten itsekään sitä halua ajatella. Halu pitää blogi pystyssä on kuitenkin vahva, joten yritetäänpä taas.

Pientä päivitystä on kuitenkin syytä tehdä, koska kyllähän sitä ehtii sattua ja tapahtua. Viimeisen blogin puolella nähdyn elonmerkin jälkeen olen muun muassa muuttanut uuteen asuntoon, jossa elintilaa on aiempaa enemmän ja sauna lämpenee useita kertoja viikossa. Ei olla poikaystävän kanssa vieläkään kyllästytty ihailemaan joka ilta parvekkeelta näkyvää merinäköalaa ja koko horisontin maalaavia auringonlaskuja.

casual rocks 1


Syksyllä kirjoitin myös kandidaatintutkielmani ja voi huh sitä prosessia. Teoreettiset viitekehykset kulkivat mun ajatuksissa päivisin ja öisin kummittelemassa, mutta analyysiosuus oli oikeasti mielenkiintoista kirjoittaa. Kandini aihe on kaupalliset blogiyhteistyöt Suomen Punaisen Ristin kanssa, joten tutkin monena iltana nenä huurussa blogipostauksia ja analysoin niiden ominaispiirteitä. Aidosti kiinnostava aihe sai kyllä koko sen urakan tuntumaan mielekkäältä, vaikka stressin määrä tosiaan olikin suuri. Ootteko huomannut samaa opinnäytteitä kirjottaessanne ja mistä aiheesta ootte kyseiset työnne tehneet, jos sellaista on tullut tehtyä?

Olen myös aloittanut uuden työn vuoden alussa, mutta en raaskinut luopua myöskään vanhasta työpaikastani. Tämä tarkoittaa sitä, että teen noin kolmesta neljään vuoroa viikossa töitä plus enemmän opintopisteitä kuin aikoihin. Tahti on ollut aika voimia vievä, mutta pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Kesäksi jätän molemmat työpaikkani ja siirryn oman alan töihin. Oon niin innoissani tulevasta kesätyöpaikasta!

casual rocks 2

Lisäksi olen kiikuttanut kotiin kaksi uutta kasvia. Onneksi tuo parempi puoliskoni muistaa paremmin kastella kasveja kuin minä, sillä täällä ei muuten mikään pysyisi elossa. Rakastan kasveja, mutten tosiaankaan ole mikään viherpeukalo.

Ai niin, olen myös ottanut nenäkorun ja leikannut hiuksista pois kolmisenkymmentä senttiä. Hiukset lähtivät hyväntekeväisyyteen peruukkitarpeiksi ja nenälävistys on parantunut hyvää tahtia.

Sellaista mulle tällä kertaa. Mitä teille kuuluu?