Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

kotimaan matkailu

Viime vuoden 5 luetuinta postausta

Kurkataan sen verran vielä viime vuoteen, että tehdään yhteenveto suosituimmista postauksista. Nämä ovat itselle mielenkiintoista nähtävää, joiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä lukijoita kiinnostaa. Uskon tämän olevan hyödyllistä lukijoille myös siten, että teillä on mahdollisuus löytää kiinnostavia postauksia, joita ette aiemmin ehkä syystä tai toisesta ole nähneet.

Tässä siis viime vuoden TOP 5 -luetuinta postaustani.

vuoden-luetuimmat-postaukset

Laskeuduin 23 metriä maan alle ja kiipesin 21-metriseen torniin – tällainen on Pirunpesä

Tämä postaus roikkui monta viikkoa suosituimpien postausten kärjessä ja hieman yllättäenkin jäi sinne. Luulisin ulkomaan matkoista tehtyjen postausten kiinnostavan enemmän, mutta tämä Etelä-Pohjanmaalla, Jalasjärvellä sijaitseva Pirunpesä vei voiton. Toivottavasti paikka on saanut uusia kävijöitä postauksen myötä! Suosittelen edelleen lukemaan jutun tästä kotimaan yllättävän kiinnostavasta kohteesta.

vuoden-luetuimmat-postaukset

Esittelen kaikki yhdeksän lävistystäni

Todellinen yllättäjäpostaus. Tuntuu hassulta, että lävistyksistä kertova postaus on luettu yli kaksituhatta kertaa. Tälläkin hetkellä tämä postaus on viimeisen viikon toiseksi luetuin. Jopa tatuointien esittelypostaus on jäänyt kauas taakse, vaikka luulin sen kiinnostavan enemmän. Huvittavaa muuten, että tämä aloituskuva on näkynyt pitkin vuotta rajattuna versiona tuossa blogin oikeassa sivupalkissa viikon luetuimpien joukossa. Häiritsevää nähdä lähikuva naamasta rajattuna viikosta toiseen, hehe.

vuoden-luetuimmat-postaukset

Nuukuuren museo, venytetty markka ja puukirkko – näe nämä Laihialla

Kesän ensimmäinen Pohjanmaa-kohde herätti yllättävän paljon kiinnostusta. Postaus lähti leviämään Laihian Puskaradiossa, jossa muun muassa kovasti arvosteltiin tuota aloituskuvaa ja siinä näkyvää romua. Postaus ei ole mikään Laihian mainos vaan oma kokemus kunnasta, ja kokemukseen kuului myös nuo romut. Ja sitä paitsi mainos tai ei, pyrin realistiseen kuvaan ja rehellisiin mielipiteisiin. Positiivista kuitenkin huomata, että kotimaan matkailu kiinnostaa niin paljon, että Laihiasta kertova postaus oli vuoden kolmanneksi luetuin.

vuoden-luetuimmat-postaukset

Kotimaan matkahaaveita – 9 Suomessa sijaitsevaa kohdetta, jossa haluan käydä

Matkapostauksilla jatketaan, ja taas erityisesti kotimaa kiinnostaa. Tämän tyylisiä listapostauksia tykkään kyllä itsekin lukea, ja niitä löytyy blogistani useita. Huomaa hyvin, että erityisesti koronakesänä kotimaan matkailu oli kovassa nosteessa. Näitä Suomi-matkailuun liittyviä vinkkejä ja kokemuksia luettiin paljon.

vuoden-luetuimmat-postaukset

12 suomalaista yritystä, jotka valmistavat tuotteensa kierrätysmateriaalista

Yksi ekopostauskin mahtui viiden suosituimman joukkoon, mahtavaa. Olen erityisen iloinen juuri tämän postauksen lukumääristä, sillä käytin useita tunteja yritysten läpikäyntiin ja tietojen etsimiseen. Suomalaisia, pelkkiä kierrätysmateriaaleja käyttäviä yrityksiä ei ollut nimittäin helppoa löytää, mutta halusin pysyä rajauksessani. Onneksi tätä postausta on luettu niin paljon, sillä toivon mahdollisimman usean löytävän nämä yritykset.

Suosituimmissa postauksissa oli siis kolme matkailuaiheista, yksi lifestyle ja yksi ekologisuusaiheinen postaus. Lienee perusteltua siirtää blogi Rantapallolle, ainakin näiden tilastojen perusteella. Parhaita postauksia ovat mielestäni ns. ajattomat postaukset, joita luetaan uudestaan ja uudestaan kuukausien, jopa vuosien jälkeen julkaisusta. Tähtään esimerkiksi tekemään kaikki yhteistyöpostaukseni juuri sillä mentaliteetilla, että ne eivät ole aikaan sidottuja, vaan pitkäkestoisesti toimivina vinkkeinä ja kokemuksina nousevat aina uudelleen ihmisten lukulistalle.

Taistelutanner, antiikin Kreikka ja upea ruukki – nämä löydät Vöyriltä

Pohjanmaa-kiertue jatkuu! Laihian ja Pietarsaaren jälkeen oli aika ottaa suunnaksi Vöyri.

Reitin suunnittelu Vöyrille oli haastavaa siksi, että kunta on mahdottoman suuri pinta-alaltaan. Vöyriin kuuluu myös Oravaisten ja Maksamaan alue, joten lääniä riittää. Etsiskelin mielenkiintoisia kohteita ja lopulta tein mapsiin reittikartan, josta oli helppo tarkastella etäisyyksiä ja arvioida ajoaikaa. Ja ei kun menoksi!
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs ParkenVöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Ensimmäinen kohde Vöyrin reissulla oli Ehrs Parken. Kyseessä on Vöyrin Kreikaksikin kutsuttu puisto, joka sijaitsee Grannasbergetin kallioilla. Nimitys ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä Ehrs Parkenista todella löytyy antiikin aikaisia pylväsrakennuksia ja laiva – toki nämä eivät oikeasti ole peräisin antiikin ajoilta, vaan 80-luvulla rakennettuja patsaita. Ulkonäöllisesti paikka menisi aivan Kreikasta! Taiteen takana on pohjalainen Ernst Ehrs, innokas antiikin harrastaja, jonka pojat eivät raaskineet tuhota isänsä unelmaa Vöyrin kalliolta.
 
Nämä taideteokset kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Pikku-Kreikka saa hetkeksi unohtamaan, missä maassa ja kunnassa sitä oikein ollaan. Ehrs Parkeniin oli Vaasasta ajomatkaa puoli tuntia, eli kauas ei tarvinnut lähteä. En meinannut löytää vain osoitetta kyseiseen paikkaan mistään, joten aion nyt helpottaa teidän urakkaanne. Ehrs Parkenin osoite on Härmäntie 41 ja se löytyy Google Mapsista nimellä Bergpark. Auton voi jättää esimerkiksi muutaman sadan metrin päähän hiihtomajan parkkipaikkaan.
 
Ehrs Parken oli hieno paikka, mutta valitettavan huonosti hoidettu. Osa patsaista oli kaatunut, ja taideteosten väliset polut olivat umpeen kasvaneita. Kyseessä ei nimestään huolimatta ole siis varsinainen puisto, vaan muutama taideteos eri kohdissa kalliota. Täällä kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä!
Vöyri nähtävyydet mäkihyppytorni
Vöyri nähtävyydet mäkihyppytorni
Parkkeeratessamme auton hiihtomajan pihalle päätimme spontaanisti kiivetä myös mäkihyppytornin huipulle. Matkaa sinne oli noin miljoona porrasta, ainakin mun pohkeiden mielestä, jotka olivat kosketusarat vielä neljän päivän päästäkin (ihan käsittämätöntä). Hyppytornin huipulle vievät portaat olivat kuitenkin lukitut, joten emme päässeetkään käymään korkeimmassa kohtaa. Harjoitusmäen huipulle onneksi pääsi, ja sieltäkin kelpasi katsella maisemia. Vieressä oli myös golfiin ja frisbeegolfiin sopivat kentät. Jos Vöyrillä päin asuisimme tai siellä viikonloppulomaa viettäisimme, olisi tuolla loistavat puitteet mukavalle liikunnalle.
Vöyri nähtävyydet Vöyrin kirkkoVöyri nähtävyydet Vöyrin kirkko
Vöyri nähtävyydet Vöyrin kirkko
Grannasbergetiltä matka jatkui lähemmäs Vöyrin keskustaa, sillä halusimme käydä katsomassa Vöyrin kirkon, joka on Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko. Valkoinen, iso ja näyttävä oli Vöyrin kirkko ulkoapäin. Sisälle emme valitettavasti päässeet katsomaan, mutta ulkoa päin ihastelu riitti hyvin. Näissä pienempien paikkakuntien puukirkoissa on kyllä ihan oma tunnelmansa joka kerta. Kirkon pihalta löytyi myös sankarihautoja sekä sotaveteraania esittävä hauska rahankeräyslipas.
 

 

Voyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtäyydet Kimon ruukki
Vöyrin nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Seuraava kohde heitti meidät kauas muiden nähtävyyksien luota. Kimon ruukki näytti kuitenkin pikaisen googletuksen perusteella niin hienolta paikalta, että sinne oli päästävä. Ruukille ajaminen olikin jo kokemus sinänsä, sillä mutkitteleva metsätie jatkui yli kymmenen kilometrin ajan. Itse Kimon ruukilla taas ei näyttänytkään olevan mitään erikoisempaa tai mitään, johon olisimme päässeet sisälle. Paikalta löytyi kuitenkin käsin kaiverrettuja tienviittoja ruotsinkielisiin kohteisiin, joiden merkityksistä emme olleet aivan varmoja. 
 
Hetken pohtimisen jälkeen päätimme suunnata kohti neljän kilometrin päässä olevaa kohdetta. Sitä emme löytäneet, mutta pysähdyimme matkalla Oravaisten teatteriin. Koko piha värikkäine rakennuksineen ja pienine puroineen oli aivan upea! Tuolla kannattaa käydä, pitkä ajomatka on todellakin vaivan arvoinen.
Vöyri nähtävyydet Furiiirin puustelli
Vöyri nähtävyydet Furiirin puustelli
Vöyri nähtävyydet Furiirin puustelli

Ruukilta jatkoimme matkaa vielä reissun viimeiselle kohteelle, Oravaisten taistelutantereelle. En tiennyt yhtään, mitä taistelua kyseisellä tantereella on käyty, mutta tien päähän sotamuistomerkkien luo saapuessamme tämäkin asia selvisi. Kyseessä on niinkin vanha asia kun 1800-luvun välillä käyty Suomen sota -nimellä kulkeva Ruotsin ja Venäjän välinen taistelu. Lopputuloksena Venäjä voitti ja Suomi siirtyi länsinaapurin hallinnosta itänaapurin vallan alle. Taistelutantereentie kulkee Oravaisten taistelukentän läpi. 

Tien päässä on Furiirin puustelli, josta löytyy myös Vänrikki Stoolin keskus. Itse tähän museorakennukseen emme valitettavasti päässeet sisään – aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt olla vielä avoinna, mutta oletan koronan vaikuttaneen tilanteeseen. Kiipesimme kuitenkin viereiselle kukkulalle sotamuistomerkkiä katsomaan. Kieltämättä tuli kyllä hieman vaikuttunut olo seistä niin historiallisella paikalla, jossa moni muu on seissyt ja kaatunut. Lapsiperheille vinkiksi, Furiirin puustellin pihalla oli lapsille sopivia salapoliisitehtäviä, joita voi tehdä varmaan ohjatusti, mutta kylteistä riittää iloa myös ilman ohjausta kulkiessa.
Vöyri nähtävyydet Oravaisten kahvitupa
Vöyri-päivämme alkoi olla pulkassa ja nälkä kurnia kovempaa kuin olisi kannattavaa, joten lähdimme kotimatkalle poiketen syömään matkan varrella. Ruokapaikaksi valikoitui Oravaisten kahvitupa. Olimme käyneet tuolla jäätelöllä Pietarsaaren reissulla, ja paikka vakuutti jo silloin. Kahvituvalla on kaunis sijainti meren äärellä ja iso terassialue. Lisäksi on pakko kehua paikan aina ystävälistä henkilökuntaa! Syötiin paikalla herkulliset pitsat ja nautittiin aurinkoisesta säästä. Kahvituvan vieressä on ulkona Kivipuisto Stenpark, joka on merkattu monella sivustolla nähtävyydeksi. Itse en pitänyt sitä erityisen mielenkiintoisena paikkana, mutta jos Kahvituvalle pysähtyy, kannattaa kivet käydä katsastamassa. Hyvällä tuurilla aidan toisella puolella saattaa nähdä myös lampaita! Pitkilläkin reissuilla Kahvitupa on erinomainen pysähdyspaikka, ja samalla voi tukea jotain muuta ruokapaikkaa kuin suuria huoltoasemaketjuja.
 
Sellainen oli meidän Vöyrin reissumme. Paljon näimme, mutta varmasti jotain jäi vielä näkemättä tuosta pinta-alaltaan laajasta kunnasta. Ehkä ensi kerralle vielä lisäisin Tottesundin kartanon, jossa itse Jean Sibelius on mennyt naimisiin. Pitää sitä jotain jättää tulevankin varalle!

Puujaloilla kävelyä ja värikkäitä puutaloja – tällainen on Pietarsaari

Pohjanmaan kierros jatkui seuraavana eniten odottamaani kohteeseen, eli Pietarsaareen. Olin kuullut kaupungista paljon hyvää, ja olen halunnut käydä siellä jo usean vuoden ajan. Nyt vihdoin pääsin käymään Jeppiksessä, ja kaupunki oli juuri niin hieno kun ajattelinkin.
 
Vaasasta ajaa alle puolitoista tuntia Pietarsaareen. Jätimme auton parkkiin keskustan lähelle. Vinkkinä, sieltä löytyy paljon ilmaisia parkkeja! Joihinkin tarvitsee kiekon, mutta koska keskusta on niin tiivis, ei kiekon kääntäminen parin tunnin välein ole ongelma. Mekin suuntasimme ensimmäisenä suoraan keskustaan ja haimme jääkahvit mukaan Robert’s Coffeesta. Päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin parhaalla tavalla: kävelemällä ympäriinsä.
 
Keskustan alueelta löytyi useita shoppailumahdollisuuksia ja ravintoloita, mutta skippasimme ne tässä vaiheessa kokonaan. Läheltä löytyikin ensimmäiset nähtävyydet, Tupakkamuseo ja Tupakkamakasiini. Molempien sisällä on näyttelyitä, jotka varmasti olisivat olleet mielenkiintoisia, mutta jotka kuitenkin jätimme välistä tällä kertaa. Halusimme tällä kertaa nauttia auringonpaisteesta ja kivoista maisemista historiallisen oppitunnin sijaan. Etenkin Tupakkamuseo oli ulkoa päin hienon näköinen!
 
Jatkoimme matkaa vanhaan puutalokaupunginosaan nimeltään Skata. Vitsit tuo alue oli ihana! En malttanut olla räpsäsemättä joka välissä kuvia, koska yksinkertaisesti rakastan värikkäitä puutaloja ja pieniä kujia niiden välissä. Skataan saa tilauksesta myös opastettuja kierroksia, jotka olisivat varmasti älyttömän mielenkiintoista kuultavaa. On jännittävä ajatus, että näissä taloissa on eletty jo 1800-luvulla. Historia huokui hiekkakujista ja karamellin värisistä puutaloista.
 
Kun olimme ihastelleet riittävästi Skataa, jos riittävä ihastelu on edes mahdollista, poikkesimme parille kirpparille. Pietarsaari on tunnettu laadukkaista loppiksista, mutta vaikka käymämme kirppikset kivoja olivatkin, ei löytöjä tällä kertaa tarttunut matkaan. Marimekon alennusmyynneistä tosin ostin ihanat keltaiset Aarikan puukorvikset.
 
Nälkä alkoi kurnia toden teolla ja helteinen ilma vaatia veronsa. Parkkikiekkoon lisää aikaa ja syömään siis! Valitsimme ruokapaikaksi Pietarsaaresta kotoisin olevan hampurilaispaikan Friends and Burgers. Siellä kaikki raaka-aineet hankitaan lähituottajilta, ja sämpylät leivotaan paikan päällä itse. Parasta on se, että kaikkiin hampurilaisiin voi vaihtaa vegaanisen pihvin veloituksetta. Ihan tosi, mahtava juttu! Yleensä listalla on yksi vegaaninen ja yksi kasvisvaihtoehto, joten näin vegetaristin näkökulmasta tämä on loistavaa. Friends and Burgersista saa myös mahtavaa mansikka- ja suklaapirtelöä, jotka eivät ole ollenkaan esanssisen makuisia. Vahva suositus tälle paikalle!
 
Arvaatteko jo kuvista, mikä oli seuraava kohteemme? Tietysti yksi Pietarsaaren suosituimmista nähtävyyksistä, Aspegrenin puutarha (tai kuten mä aina muistin, aspergenin puisto). Puutarha on perustettu alunperin 1700-luvun puolivaiheilla, mutta rakennettu uudestaan 2000-luvun alussa. Paikka on jaettu eri kortteleihin, joissa kasvaa kaikenlaisia kasveja. Mun täytyy myöntää, etten käyttänyt kasvien yksilöintiin sen enempää huomiota, mutta puutarha oli kaunis ja ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.
 
Ennen puutarhan puolelle astumista tutustuimme nopeasti muuten alueeseen, jota kutsutaan Rosenlundin pappilaksi. Alueella on muun muassa vanha kivinavetta, jossa sijaitsee nykyään Pedersören kotiseutumuseo. Museoon on ilmainen pääsy, joten kävimme kiertämässä sen. Parissa kerroksessa oleva museo oli mielenkiintoisen näköinen sisältä, sillä vanha kivinavetta oli kylmä ja kolkko, mutta sen myötä historiallinen. Sisällä ei valitettavasti saanut kuvata.
 
Pappilan pihalla oli mahdollisuus kokeilla puujalkoja. Pakkohan se oli yrittää! Olen kävellyt puujaloilla viimeksi päiväkodissa, ja sen kyllä huomasi. Pari askelta sain otettua aina ennen kumoon kellahtamista. Hauskaa kuitenkin oli, kuten kuvasta näkyy, heh!
 
Mun lemppariasia Rosenlundissa oli silti ehdottomasti aitauksessa olevat lampaat. Ne tulivat nätisti aidan viereen syömään, ja niitä sai rauhassa silitellä. Sisäinen eläinystäväni heräsi taas henkiin silitellessäni uskomattoman pehmeää lammasta.
 
Matka jatkui vielä viimeiseen kohteeseen, eli vanhaan satamaan. Alue oli totta kai kaunis, kuten puiset laiturit venesatamineen ovat aina. Laiturilla istuskelussa ja meren katselussa on jotain todella rentouttavaa. Nyt on kuitenkin pakko vetää kotiin päin ja todeta, että Vaasassa on kyllä kauniimmat venesatamat! Ehkä tätä Pietarsaaren vanhaa satamaa osaavat parhaiten arvostaa ne, joilla ei ole vastaavaa omassa kaupungissaan. Se oli kuitenkin hieno paikka. Alueella sijaitsi myös laivapiha, jossa olisi ollut mahdollista nähdä sotakorvausalus Vega sekä muita historiallisia laivoja. Laivapiha ei kuitenkaan ollut auki, joten se jäi meiltä välistä.
 
Siihen loppui meidän Pietarsaaren reissu! Yksi mielenkiintoinen kohde, jossa emme käyneet, olisi Nanoq, arktinen museo. Ehkä ensi kerralla pääsen käymään sielläkin! Myös muutama kahvila jäi odottamaan seuraavaa Pietarsaaren visiittiä. Kotimatkalla pysähdyimme syömään pehmikset rantakahvilaan, ja näimme lisää lampaita. Niitä emme päässeet silittämään, mutta niiden menoa oli hauska katsella. Summattuna, Pietarsaari on oikein kiva kesäkaupunki, ja suosittelen siellä käymistä, jos vaan länsirannikolle poikkeaa!
 
Lue myös:

Nuukuuren museo, venytetty markka ja puukirkko – näe nämä Laihialla

Viikonloppuna lähdimme käymään ensimmäisessä Pohjanmaan kohteessa, sillä tavoitteenani on käydä kaikki tämän maakunnan kunnat läpi kesällä. Ajan ollessa rajallinen valitsimme päiväreissun kohteeksi Laihian.
 
 
Tähän väliin on pakko myöntää, että ennen muuttoani Pohjanmaalle en tiennyt Laihian olevan oikea paikkakunta, vaan tiesin sen vaan laihialaisvitseistä. Noin kahdeksantuhannen asukkaan kunta kuitenkin sijaitsee Vaasan vieruskaverina. Etsin tietoa etukäteen käytävistä kohteista, ja löysin jännittävän näköisen olkilinnan ja 30 hengen puukappelin keskeltä metsää. Osoite mapsiin ja menoksi!
 
Paikan päällä epäilymme osoittautuivat todeksi, sillä olkilinnaa ei enää ollut. Kapean tien varrella ei ollut myöskään mahdollisuutta parkkeerata autoa mihinkään, joten tyydyimme vilkuilemaan pellon toisella puolella siintävää näköalatornia auton ikkunoista ja jättämään kappelin etsimisen kokonaan väliin. Innokkuutta olisi saattanut olla, jos taivaalla olisi näkynyt sinistä väriä sadepilvien sijaan. Tunnustimme tappiomme ja käänsimme nokan kohti eniten odottamaani nähtävyyttä, Laihian kotiseutumuseota ja Nuukuuren museota.
 
Museon pihalla meitä vastaan tuli välittömästi opas, joka ohjasi oikeaan rakennukseen. Hieman yllättäen museon pääsymaksua ei voinutkaan maksaa kortilla, eikä kummallakaan tietenkään ollut käteistä mukana. Saimme kuitenkin tilinumeron ja muutaman päivän maksuaikaa, joten asia hoitui kätevästi. Vinkkinä kuitenkin muille, ottakaa käteistä mukaan. Kotiseutumuseon ja Nuukuuren museon yhteinen pääsymaksu on 4 euroa aikuiselta. 
 
Saimme valita, haluammeko oppaan mukaan kierroksellemme vai kulkea kahdestaan. Pyysimme oppaan mukaan, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä kierroksesta sai enemmän irti kun joku tiesi esineiden käyttötarkoituksen ja paikan historian.
 
Aloitimme kierroksen kotiseutumuseon puolelta. Kyseisessä pihapiirissä on siis 1800-luvulla asunut perhe, tarkemmin sanottuna kolme sukupolvea samassa talossa. Tämän vuoksi rakennukset olivat tilavia ja niitä oli useita, pihapiiriin kun kuului myös muun muassa talli ja navetta. Muutamia mieleen jääneitä asioita:
 
Sängyt olivat lyhyitä, sillä vain kuolleet makasivat suorana – elävien ihmisten nukkuessa suorassa saattoivat demonit päästä ihmiseen.
 
Huoneiden kynnykset olivat korkeita, jotta demonit eivät voi ylittää niitä ja päästä liikkumaan vapaasti.
 
Mitä pitemmät penkit, sitä rikkaampi perhe.
 
Entisaikojen puhelimena toimivat postisauvat, joiden ympärille kiedottiin viesti ja joita kuljetettiin talosta toiseen.
 
Takan edessä pidettiin koristeellista estettä kaunistamassa rumaa tulipesää ja pitämään lapset loitolla tulipesästä.
 
Kotiseutumuseon puolen kierrettyämme pääsimme mielenkiintoisimpaan tönöön, eli itse Nuukuuren museoon. Ironista kyllä, museorakennus oli pienin torppa pihassa huussia lukuunottamatta. Museossa kaikki oli tehty säästäväisesti – seinät vuorattiin sanomalehdillä, housut oli parsittu kokoon yhä uudestaan ja uudestaan ja pöytä oli täynnä laihialaisten nuukuuden osoituksia. 
 
Mukana olivat muun muassa rahapussi, jonka nyörien avaamiseen meni niin kauan aikaa, että ostosta ehti harkita kunnolla; laihialainen ehkäisypilleri, eli kivi, jota yritetään pitää polvien välissä; sekä kaikkein kuuluisin eli Laihian markka, josta käyty kiista on saanut kolikon venymään soikion muotoon. Pakko myöntää, että oletin markan olevan jossain lasikuvun takana turistien koskemattomissa, mutta siinä se möllötti kaikkien ulottuvissa.
 
Näihin laihialaisiin nuukuuden todisteisiin kannattaa suhtautua pilke silmäkulmassa. Varmasti kansanperinteen innoittamana saituudesta on otettu kaikki irti, vaikka laihialaiset eivät olisikaan normaalia säästäväisempää väkeä olleetkaan.
 
Nuukuuren museo ei itsessään ollut mikään suuri ja jännittävä museokokemus, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Yhdistettynä kotiseutumuseoon koko paikka oli mielenkiintoinen ja suosittelen ehdottomasti siellä vierailua.
 
 
Museokäynnin jälkeen suuntasimme paikallisen ystäväni vinkin mukaan syömään Vanhaan Pankkiin hampurilaisateriat. Paikka oli pieni, oikein kiva ja kohtuuhintainen. Palvelu oli hyvää ja ruoka maistuvaa. Hinnastoa pääsee katsomaan tarkemmin tästä. Olimme molemmat tyytyväisiä aterioihimme ja suosittelenkin käymään täällä, jos Laihialla nälkä yllättää.
 
Ruokailun jälkeen lähdimme uhmaamaan sadetta ja kävelemään ympäriinsä. Kävimme Napuella kaatuneitten muistokivellä, joka oli hienon viheralueen keskellä. Kierrellessä tuli sellainen olo, kuin olisi ollut jossain kauempanakin reissussa. Matkoilla on yleisesti mukava vaan kävellä ja kierrellä nuuhkimassa tunnelmaa ja katselemassa ihan tavallisia juttuja. Yritimme päästä kirpputorille, joka oli harmiksemme suljettu hetkeä aiemmin.
 
Kävelimme Laihian kirkolle ja päätimme poiketa sisään. Onneksi teimme niin, sillä vanha kirkko on sisältä aivan upea! Kirkossa ollut opas tiesi kertoa kirkon olevan rakennettu 1800-luvun alussa ja vetävän sisään 1200 ihmistä. Aika iso kirkko kunnalle, jossa on vain päälle 8000 asukasta. Joka tapauksessa kirkko oli upea niin sisältä kuin ulkoakin. Puukirkossa on vaan tietynlaista tunnelmaa, ja jos haluaisin järjestää isot kirkkohäät, olisi Laihian kirkko kauneutena vuoksi vaihtoehtojen kärkipäässä.
 
Kirkon jälkeen väsymys alkoi iskeä ja sadepisarat iskeä sen verran paljon kenkien kärjistä läpi, että päätimme suunnata takaisin kotiin. Laihialta Vaasaan on kuitenkin alle puolen tunnin ajomatka, joten päiväkohteena kunta toimi hyvin. Yhteenvetona, Laihialla oli yllättävän kivoja nähtävyyksiä ja ehdottoman hyvä kohde pysähtyä vierailulle. Useaksi päiväksi en keksisi tekemistä, mutta päiväkohteena tai pysähdyskohteena Laihia toimii loistavasti.
 
Lue myös:

Kesän matkatavoite: Kierrän koko Pohjanmaan!

Huh, jännittää sanoa tämä ääneen. Olen meinaan muutaman kuukauden hautonut mielessäni tälle kesälle matkailuhaaveita, mutta tämän nimeäminen tavoitteeksi jännittää. Onneksi en ole kellekään velkaa, jos tavoite ei täyttyisikään.
 
Nimittäin, haluan kiertää kesällä koko Pohjanmaan.
 
Tällä tarkoitan nyt ihan tätä varsinaista Pohjanmaan maakuntaa, eli en mene Keski-Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan tai Pohjois-Pohjanmaan puolelle. 

 

 

Pohjanmaalla on kuusi kaupunkia: Kaskinen, Kristiinankaupunki, Närpiö, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Vaasa. Näistä ainoastaan viimeinen, asuinkaupunkini Vaasa, on minulle tuttu. Muissa kaupungeissa en ole muistaakseni käynyt, mutta odotan innolla.
 
Pohjanmaan loput yhdeksän kuntaa ovat Isokyrö, Korsnäs, Kruunupyy, Laihia, Luoto, Maalahti, Mustasaari, Pedersöre ja Vöyri. Näistä muistaakseni kolmessa olen käynyt, mutta mitään en voi sanoa tuntevani kovinkaan hyvin.
 
Muutin Vaasaan syksyllä 2014, mutta ulkomailla oleskelun vuoksi olen asunut Vaasassa vajaa viisi vuotta. Silti en ole vaivautunut tutustumaan ympäröivään maakuntaan. Rakastan asua länsirannikolla, ja täällä on paljon kauniita paikkoja. Haluan tutustua niihin nyt, kun vielä asun Pohjanmaalla.

 

 

Erityisesti minua kiehtoo Kristiinankaupungin värikkäät puutalot, Pietarsaaren historiallinen arkkitehtuuri ja Laihian Nuukuuden museo. Muista paikoista mulla ei ole suuria odotuksia, joten olen valmis yllättymään positiivisesti. Lisäksi Pohjanmaan kaksikielisyys tuo kiinnostavan aspektin, sillä on mielenkiintoista nähdä, miten kielten tasapaino sujuu muissa kaupungeissa.
 
Tarkoitus on tehdä reissuja viikonloppuisin pitkin kesää. Jotkut paikat ovat päiväreissuille sopivia, jotkut vaativat majoitusta yön yli. Tarkoituksenani on raportoida reissuista blogiin ja tehdä jokaisesta kunnasta oma postauksena.
 
Nyt kysynkin teiltä matkavinkkejä: mitä Pohjanmaalla kannattaa ehdottomasti nähdä, tehdä ja kokea? Missä kannattaa yöpyä ja missä syödä?
 
Otan toki huomioon vallitsevan maailmantilanteen ja toivonkin, ettei korona pilaa mahdollisuuksia lähimatkailuun. Tällä hetkellä rajoitusten purku näyttää vihreää valoa tavoitteeni onnistumiselle.
 
Haastan kaikki ja etenkin paljon reissaavat mukaan miettimään, että kuinka hyvin tunnet oman maakuntasi ja voisitko tutustua siihen paremmin?

 

 

Lue myös:
Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Laskeuduin 23 metriä maan alle ja kiipesin 21-metriseen torniin – tällainen on Pirunpesä

Kuulostaa hurjalta, eikö? Tällaista kokemusta varten pitää varmaan matkata Costa Rican luolille tai Tansanian vuorille? Hehe, ei nyt sentään. Tämä jännittävä kohde, Pirunpesä, löytyy niinkin kaukaa kuin Etelä-Pohjanmaalta. Ihan eksoottiselta entisestä Jalasjärveltä, nykyisestä Kurikasta.
 
Haluaisin kovasti kutsua Pirunpesää hiidenkirnuksi, mutta ilmeisesti sen tekniset ominaisuudet eivät anna lupaa tuolle nimitykselle. Käytetään siis termiä rapaumaonkalo. Amatöörimäisiä termejä käyttäen Pirunpesä on siis maassa oleva pyöreä aukko, joka ulottuu 23 metrin syvyyteen, ja on halkaisijaltaan 14 metriä.

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 7hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 2


Nimensä Pirunpesä on saanut vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan onkalossa asui paholainen. Kätevä keino pitää lapset pois vaarallisen pudotuksen läheltä, vai mitä.
 
No, Pirunpesän syvyyksiin on mahdollista kavuta portaita pitkin, ja totta kai se piti käydä kokemassa. Ensin kuitenkin halusimme kiivetä vieressä olevaan näköalatorniin, jolla korkeutta oli sellaiset 21 metriä. Pitihän sitä ensin käydä pelottelemassa itseään korkeuksista käsin katsomalla, kuinka syvälle sitä meinaa kiivetä.
 
Näköalatornin huipulla käyminen oli itsessään jo hieno kokemus. Kärsin lievästä korkeanpaikankammosta, ja pakko myöntää, että tuo kiipeäminen jännitti. Saimme lainaksi kypärät ja hanskat, jotka molemmat osoittautuivat hyödyllisiksi. Kylmät kaiteet olivat siedettävät hanskojen kanssa, eikä ahtaista väleistä mennessä pään kolauttelua tarvinnut ihan niin paljon pelätä. Selässä oleva reppuni meinasi tosin jäädä kiinni moneen porrasväliin, mutta koska kamera kulkeutui siellä turvallisimmin, oli reppu selässä kiipeäminen välttämätöntä.
 
Tornista avautuivat hienot maisemat. Kuvaan tallentunut näköala ei luonnollisestikaan ollut yhtä hieno kuin omilla silmillä katsottuna, mutta ehkä huomaatte, että tuolta näki kauas ihanaa suomalaista metsämaisemaa. Enemmän ehkä kuitenkin silmäni liimautuivat kohti onkaloa, ja ajatus sinne laskeutumisesta kauhistutti. Miten sitä aina tuntee olonsa ensin aivan rohkeaksi, mutta tositilanteen lähestyessä sydän hakkaa ja polvet tutisevat?
 

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 6hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 4hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 3


Seuraavaksi olikin aika laskeutua alas tornista ja jatkaa matkaa yhä alemmas. Korkeuseroa tuli nopeasti 44 metriä, mikä tuntuu aika hurjalta. Pirunpesään laskeudutaan tukevia, mutta jyrkkiä portaita pitkin. Laskeuduimme niin alas, kuin portaita pitkin pääsimme ilman jalkojen kastumista. Veteen emme halunneet koskea, sillä ajomatka kotiin olisi mukavampi taittaa kuivilla kengillä.
 
Millaista onkalossa sitten oli? Parhaiten voin kuvailla siellä olleen kylmää ja hiljaista. Lämpötila onkalossa oli huomattavasti matalampi kuin maan päällä. Ylhäältä ei juurikaan kantautunut ääniä, vaan kuuntelimme veden pitämää lotinaa ja tippumisen ääntä. Tuolla kuulemma näkee välillä myös sammakoita, mutta pitkän tihrustamisenkaan jälkeen emme onnistuneet niitä erottamaan.
 

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 1hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 8hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 5hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 9

Viivyimme Pirunpesässä jonkin aikaa vain ihaillen paikkaa ja hengittäen kylmää ilmaa. Edes minua, jolla on erittäin vahva ahtaanpaikankammo, ei ahdistanut olla noin syvällä. Vähän tietenkin jännitin, mutta yllä oleva suuaukko oli niin suuri, ettei sitä ihan nopeasti olisi voinut peittää ja jättää meitä jumiin. Aikamme vallitsevaa tunnelmaa ihmeteltyämme nousimme takaisin ylös maanpinnalle.
Pirunpesän ympäristöstä löytyy myös huussi, pieni takkatulen loimun täyttävä tupa, josta on mahdollista ostaa matkamuistoja tai kupponen kaakaota, sekä hieman yllättäen Spede Pasasen patsas. Spede nimittäin rahoitti eläessään Pirunpesän kunnostamista ja mahdollisti osaltaan sen avaamisen matkailunähtävyydeksi. Kyllä siitä syystä jo yhden patsaan ansaitsee.

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 10hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 11hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 12hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 13hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 14

Mukanamme alueella oli opas, joka mahdollisti ylös ja alas kiipeämisen, ja kertoi paikan historiasta. Hän pysytteli itse maanpinnalla, joten saimme tehdä retkemme rauhassa. Sisäänpääsy alueelle maksaa 5 euroa, ja rahat käytetään Pirunpesän kunnossapitoon. Paikkaa ylläpitää Ylivallin nuorisoseura, ja aukioloajat voi katsoa täältä. Me teimme retkemme jo vuosi sitten, eli en tiedä miten paikka on avoinna näin poikkeusaikaan.

Aika hienoa, että Suomesta löytyy tällaisia upeita luontokohteita. Aina ei tosiaankaan tarvitse matkustaa kauas päästäkseen kokemaan jotain hieman eksoottista.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Kotimaan matkahaaveita – 9 Suomessa sijaitsevaa kohdetta, jossa haluan käydä

Kotimaan matkailu on alkanut kiinnostaa yleisellä tasolla koko ajan enemmän, enkä voi sanoa olevani poikkeus. Haluan matkustella paljon ja kaikkialla. Usein tulee haaveiltua ääneen vain maailmalla olevista kohteista, joten päätin jakaa muutaman paikan, joissa haluan käydä Suomen rajojen sisällä. Näitä paikkoja olisi varmasti vielä todella paljon enemmän, mutta koitin poimia nyt ne eniten positiivista kuumottelua aiheuttavat kohteet.

Kallankarit – Maakalla ja Ulkokalla

Kaksi saarta, Maakalla ja Ulkokalla, sijaitsevat Kalajoen kaupungin edustalla noin 16 kilometrin päästä rannikosta Perämerellä. Saarien punaiset, puiset talot huokuvat vanhanaikaista kyläromantiikkaa, ja meren ympäröimillä saarilla on varmasti aivan erilainen rauha kuin mantereella. Ihan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi syytä vierailla Kallankareilla, liittyy saariin yksi hyvin erikoinen piirre. Ne ovat nimittäin itsehallintoalueita, joissa ylintä päätäntä- ja tuomiovaltaa käyttää karikokous. Itsehallinto on ollut voimassa vuodesta 1771 lähtien. Maakallaa hallitsevat kalastajat, ja vierailu saarelle on mahdollista. Ulkokallaan pääsy on hankalampaa, mutta mahdollista sekin. Kallankarille pääsee vierailemaan luonnollisesti vain vesiteitse, eikä reissun järjestäminen ole niin yksinkertaista. Kohde kuitenkin kiehtoo minua hurjasti, ja tuonne onkin joskus päästävä, toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

kotimaan matkailu 1

Valassaaret

Tämä kohde sijaitsee rakkaassa Merenkurkun saaristossa, eli niin lähellä, että saattaa tuntua yllättävältä, etten ole täällä vielä päässyt käymään. Valassaarille ei kuitenkaan omin nokkinensa niin vain mennä, vaan sinne pääsee helpoiten järjestettyjen retkien kautta. Miksi sitten haluan Valassaarille, jos sinne pääsy on niin rajoitettua? Valassaarilla on upea luonnonsuojelualue, jossa tarkoin hoidettu luonto pääsee kukoistamaan. Siellä on lupa kävellä vain tiettyjä polkuja pitkin, jotta lintujen pesimisrauha säilyy. Valassaarilla voi törmätä lampaisiin, nähdä kauniita maisemia ja bongailla lajeja, joihin ei muualla helposti törmää. Valassaaria suojellaan hyvin, ja esimerkiksi kalastus siellä on kiellettyä. Palan halusta nähdä tuon kauniin saaren, ihastella luonnon maisemia ja kurkata saarten omaan Eiffel-torniin.

Kolin kansallispuisto

Luonnonmaisemissa pysytään, mutta siirrytään toiselle puolelle Suomea. Kolin kansallispuistosta avautuvaa näkymää kuvataan suomalaiseksi sielunmaisemaksi. Tämä ei varmaan kaipaa sen enempää selittelyjä, miksi haluaisin Kolilla käydä. Patikointi ja telttailu kiinnostavat, ja kauniit maisemat kelpaavat aina. Kolilla on valtavasti erilaisia reittejä, joilla olisi kiva käydä käppäilemässä. Tarhapuron putous, Pirunkirkko sekä alkuperäiskarjan näkeminen kiinnostaa. Olen kansallispuistojen suhteen vielä aika keltanokka, mutta Kolille on päästävä, sen tiedän jo nyt.

kotimaan matkailu 4ja5

Olavinlinna

Siirrytään vähän erilaiseen kohteeseen. Savonlinnassa sijaitseva Olavinlinna on kiinnostanut mua jo pitkään. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kuka voi sanoa, ettei ole lainkaan kiinnostunut käymään linnassa? Mielestäni on hassua, että Suomessakin on linnoja, jossa kuitenkin harvemmin tulee käytyä. Olen käynyt vaan Turun Linnassa, ja siitäkin on ikuisuus aikaa. 1400-luvulla rakennettu Olavinlinna on nähnyt rauhat ja sodat, kuninkaalliset ja tulipalot. Nykyään siellä vietetään muun muassa oopperajuhlia. Olavinlinna kuulostaa kiehtovalta ja historiaa säkenöivältä paikalta, jossa olisi kiva vierailla jonain kauniina kesäpäivänä.

Rantasalmen Järvisydän

Noniin, nyt päästään paikkaan, josta tuskin kukaan kieltäytyisi. Olen haaveillut hyvin pitkän aikaa Järvisydämestä, tuosta Saimaan rannalla sijaitsevasta uskomattoman houkuttelevasta kylpylähotellista. Kylpylässä on viisi allasta, viisi saunaa sekä suolahuone. Rakastan kylpylöitä, joten kattaus kuulostaa erittäin hyvältä korvaani. Vielä enemmän Järvisydämessä houkuttelee majoitusvaihtoehdot, joita ovat muun muassa kelohuvilat ja maisemasviitit, esimerkiksi lasi-iglut. Voiko yöpyminen enää paremmaksi muuttua, jos illalla viimeisenä saa katsella kauniita rantamaisemia omasta lasi-iglustaan, ja aamulla herätä sisälle tulvivaan valoon? Enpä usko. Yksi viikonloppuloma Järvisydämeen, kiitos.

Kilpisjärven Saana-tunturi

Nyt kun olen innostunut patikoinnista ja retkeilystä, ovat Lapin maastot alkaneet houkuttaa enemmän. Lukioikäisenä kävin Ylläksellä vaelluksella, enkä tykännyt yhtään, joten olisi aika saada positiivisia muistoja Lapin vaellukselta. Saanan valloittaminen kummittelee mielessä yhä enemmän. Uskoakseni suurin prosessi on niin pohjoiseen asti pääseminen, ei suinkaan se Saanan päälle kiipeäminen. Suunnitelmissa on ollut patikoida myös Muhoksen läheisyydessä, joten katsotaan, kuinka tässä käy.

Taffelin tehdas Ahvenanmaalla

Olen maailman suurin sipsin ystävä, joten tämä on ihan ehdottomasti mun matkahaavelistalla! Olen itseasiassa käynyt tuolla kerran 10-vuotiaana, mutta en muista paikasta juurikaan mitään, paitsi ilmaiset sipsipussit. Ahvenanmaa on muutenkin kiehtova matkakohde jo itsessään, ja esimerkiksi pyöräretki voisi olla houkuttava tapa tutustua saareen. Nukkumista punaisessa tuvassa ja pyöräilyä meren rannalla, ei kuulosta huonolta ollenkaan. Taffelin tehtaalla saa sovitusti käydä tutustumassa, joten miksipä ei sinne samalla poikkeisi. Vaikka Ahvenanmaa Suomea onkin, on sinne meno kuitenkin melkein kuin ulkomailla käyminen.

kotimaan matkailu 3

Saariston Rengastie pyörällä tai autolla

Tämä kohde, tai oikeastaan reitti, kiinnostaa todella paljon! Saariston Rengastie lähtee Turusta Kaarinan suuntaan, kiertää Turun saaristot ja palaa takaisin lähtöpisteeseen Naantalin kautta. Matkaan voi toki hypätä missä tahansa vaiheessa. Itse syntyperäisenä turkulaisena olen harmittavan vähän käynyt alueen saaristossa, ja mielestäni tämä asia tulisi korjata. Autolla Rengastien kiertäminen olisi mukavampaa ja sujuvampaa, ja telttakamppeet sun muut vaihtovaatteet kulkisivat kevyesti mukana. Toisaalta pyörällä kiertäessä reitistä tulisi samalla liikunnallinen haaste, ja hyvällä ilmalla varmasti koko hommasta nauttisi enemmän. No, jommin kummin reitille olisi kuitenkin päästävä.

Itä-Suomen roadtrip

Nyt kyseessä ei ole varsinaisesti yksi kohde, vaan enemmänkin itäisen Suomen alue. Varsinais-Suomi on mulle entuudestaan aika tuttu, ja Pohjanmaakin on alkanut pikkuhiljaa selkiytyä. Itä-Suomi taas on mulle lähes kokonaan tuntematon alue. Olen kerran käynyt Mikkelissä ja Lappeenrannassa (ja nopea googlaus paljasti myös mun kyläilemän Iisalmen ja Kuopion kuuluvan vanhaan Itä-Suomen lääniin), mutta muuten alue on mulle koskematon. Esimerkiksi Lappeenranta-Imatra-Savonlinna-Joensuu-Imatra -väli voisi olla mielenkiintoinen roadtrippailla. Toki olisi kiva nähdä pienempiäkin kohteita matkalla. Itä-Suomesta paljon tietävät, heittäkää hyviä kohteita kommenttiboksiin!

kotimaan matkailu 2

Tällaisista kotimaan kohteista minä haaveilen. Toki nyt kaikki matkustaminen on pannassa, mutta haaveiluun ja tulevien reissujen suunnitteluun tämä on mitä parhainta aikaa. Todennäköisesti kotimaassa matkailu on nopeammin turvallisempaa kuin rajojen ylittäminen, joten siksikin tällaisten kohteiden miettiminen nyt kannattaa. Oikeasti tämä lista olisi voinut jatkua vaikka miten pitkään, koska haluaisin käydä ihan kaikkialla, mutta yritin etsiä tähän vähän jotain spesiaalimpeja juttuja.

Mitkä ovat sun kotimaan matkahaaveesi?

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Miksi et tutustuisi kotikaupunkisi kulttuuriin ja nähtävyyksiin?

Rakastan matkustamista – se ei ole mikään salaisuus, ei todellakaan. Oon miettinyt, mitä siinä matkustelussa niin rakastan. Irtiottoa, totta kai. Mutta hyvin paljon myös johonkin uuteen tutustumista. Eri kulttuurit kiinnostavat älyttömän paljon, ja koitan imeä itseeni kohteesta kaiken mahdollisen. Usein jatkan kulttuureista oppimista kotisohvalta käsin, kun lueskelen netistä mitä ihmeellisimpiä tapoja ja perinteitä muista kulttuureista.

Olen viime aikoina kuitenkin vähentänyt ulkomaan matkailua huomattavasti, ja tilalle on tullut halu nähdä enemmän Suomea. Ja nyt päästään vihdoin itse postauksen asiaan: haluan tutustua paremmin omaan kaupunkiini. Miettikää, kuinka monta vuotta olette asuneet nykyisessä kaupungissa ja kuinka monessa kulttuurikohteessa olette siellä käyneet?

Itse muutin Vaasaan viisi vuotta sitten, ja vaikka nautinkin tästä kaupungista, en ole nähnyt vaivaa oikeasti tutustuakseni Vaasaan. Aion asua Vaasassa todennäköisesti vielä pari vuotta, jonka jälkeen nostan kytkintä ja lähden muualle. Silloin saattaa tuntua tyhmältä, jos ei ole oikeasti vaivautunut käymään nähtävyyksissä ja kulttuurillisissa paikoissa silloin, kun ne ovat olleet aivan nenän edessä.

pohjanmaan museo 2pohjanmaan museo 1

Tänä kesänä päätin koittaa tehdä asiaan muutoksen. Kävin ensimmäistä kertaa ikinä Pohjanmaan museossa. Opiskelijalippu kustansi huimat kuusi euroa. Ei kovin paha sijoitus kohteeseen, johon toisessa maassa olisin varmaan jonottanut päästäkseni sisään ja jonka ohi olen Vaasassa kävellyt lukemattomia kertoja uhraamatta ajatustakaan sen sisällölle.

No oliko visiitti Pohjanmaan museossa sitten kuuden euron pääsymaksun arvoinen? Voitte varmaan arvatakin, että oli. Museosta löytyi tietoa Vaasan historiasta pienoismalleineen, vanhoine piirustuksineen ja vahanukkeineen. Oli hopeahuone, rahakammio ja muistohalli. Luonnontieteellinen näyttely Terra Nova kiinnosti, ja Vaasa 400 -näyttelyn historiallisia esineitä jäin tuijottelemaan pitkäksi aikaa. Ja juu, jottei homma olisi mennyt liian vakavaksi, niin maalausten kerroksessa piti päästä aina esittämään jonkun maalauksen henkilöä mitä kummallisimmissa asennoissa ja ilmeiden kanssa. Ja kyllä muuten nauratti!

Museosta matkamuistomyymälän ostosten kanssa poistuessa olo oli kuin ulkomailla. Samanlainen uuden kokemisen hyvä fiilis löytyi ihan kotikaupungista kuin mitä olisi monen sadan euron reissulta saanut. Totta kai on kivaa matkustella kauemmas, mutta aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Meidän turistipäivän kruunasi superlämmin sää ja kiertely ympäri Vaasan keskusta-aluetta niitä reittejä pitkin, mitä ei olla aiemmin menty.

Tätä kotikaupunkiturismia pitää ehdottomasti tehdä lisää. Seikkailuja voisi tosin laajentaa ihan ympäri Pohjanmaata, en ole nimittäin vieläkään käynyt edes lähikunnissa, kun kiire on aina johonkin kauas. Heti tuli sellainen olo, että huomenna pitää päästä jo uudelle kulttuurikierrokselle! Tosin ehkä nautitaan nyt ensin näistä helteistä, kun ne ovat tänä kesänä aika harvinaista herkkua.

Harrastatteko te kotikaupunkiturismia? Haastan kaikki postauksen lukeneet miettimään, mikä on tämän hetkisessä asuinkaupungissasi sellainen kulttuurikohde, jossa et ole vielä käynyt, ja käymään siellä!