Browsing Tag

eurooppa

Että olikin kiva matka! x5

Tiedättekö, kun jotkut matkat jää useiden vuosien jälkeen mieleen erityisen positiivisina? Syy hyvään kokemukseen voi olla pitkään haaveena olleen matkan toteutus, loistava matkaseura, uudet kokemukset tai sitten ihan yksinkertaisesti matkassa oli vaan erityisen hyvä fiilis. Mulla on mielessäni muutama matka, joissa ei itsessään ollut mitään spektaakkelimaista – päinvastoin, matkassa saattoi olla jopa huonoa tuuria ja vastoinkäymisiä, mutta silti muistelen niitä edelleen erityisellä lämmöllä. Että kylläpäs olikin kiva matka.

Äitin ja veljen visiitti Saksaan

Aloitetaan heti epämääräisellä, sillä tämähän ei tavallaan ole oma matkani, mutta menee hyvin tähän kategoriaan. Olin 2016-2017 talven vaihdossa Saksassa, ja olin päättänyt jäädä myös jouluksi Saksaan. Äitini ja silloin 17-vuotias pikkuveljeni tulivat kylään muutamaksi päiväksi juuri ennen joulua. Kämppikseni oli lähtenyt jo kotimaahansa lomailemaan, joten saimme olla rauhassa isossa kolmiossani.

Matkan aikana emme tehneet paljoakaan erityisiä asioita – kiertelimme vaihtokaupungissani Hildesheimissa ja naapurikaupungissa Hannoverissa. Kiersimme vaatekaupat ja joulumarkkinat. Näytin vieraille kotikulmani ja kahvittelimme Hildesheimin kauniilla keskustorilla paikassa, josta meinasimme aluksi lähteä maksamatta ja sen jälkeen annoimme liian vähän rahaa. (Perinteiset ulkomaiden maksusekoilut siis.) Kävin myös kahdestaan pikkuveljeni kanssa katsomassa Bundesliigan peliä Dortmundissa, mikä oli yksi mahtavimmista kokemuksistani ikinä. Kaiken kaikkiaan tuosta muutaman päivän yhteisestä Saksa-reissusta jäi lämmin mieli ja helpotusta ikävään niin, että jaksoin olla joulun yksin vaihdossa.

Yhden yön reissu sateisessa Uumajassa

Tämä oli minun ja kumppanini ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka vuodelta 2019. Itseasiassa emme ole käyneet vieläkään yhdessä Ruotsia pidemmällä ja Uumajassa käynti ei tuntunut sen enempää ulkomailta kuin vaikka Haaparannassa poikkeaminenkaan, mutta matka kuin matka. Lähdimme maaliskuisena lauantaina aamulaivalla Vaasasta Uumajaan. Vaasassa oli jo lumet sulaneet ja kevättä ilmassa, mutta Uumajassa tilanne oli aivan toinen. Koko matkan sää oli aivan hirveä, taivaalta satoi räntää ja aurinko hädin tuskin pilkahti näkyvissä. Olimme perillä puolenpäivän aikaan, mutta emme päässeet kirjautumaan hotelliimme vielä pariin tuntiin. Etsimme siis suojaa kauppakeskuksesta matkatavaroidemme kanssa.

Päivä kului nopeasti ja illemmalla halusimme vielä käydä kiertelemässä Uumajaa muutakin kuin keskustan alueella. Lähdimme kävelemään rannan suuntaisesti, mutta sää meni koko ajan vain pahemmaksi. Kävelimme peräkanaa monta kilometria mitään näkemättä, sillä järkyttävä viima ja loska pakottivat pitämään katseen kohti maata ja näkemään vain omat, läpikastuneet kenkämme. Emme luovuttaneet vaan kävelimme silti, koska olemmehan sisukkaita suomalaisia. Lopulta tajusimme, ettei hommassa ole mitään järkeä, ja lähdimme käymään pikaruokaravintola Maxissa. Haimme sieltä isot lyxshaket, kävelimme hotellille ja katsoimme hotellihuoneen sängyltä käsin telkkarista tulevaa jalkapallomatsia. Naureskelimme ”onnistuneelle” reissullemme ja meillä oli oikeasti aivan älyttömän mukavaa. Edelleen naurattaa se räntäsateessa sinnikkäästi peräkanaa tarpominen, ja hymyilyttää muisto siitä, että lopulta meillä oli oikein hauskaa kun otimme ihan vaan rennosti ja joimme herkkupirtelöitä hotellihuoneessa. Joskus kaikista suunnitelmista luopuminen ja hetkeen tarttuminen on sitä parasta lomailua. Seuraava visiittimme Uumajaan olikin jo reissaamisen kannalta paljon onnistuneempi, mutta ensimmäisen muistelu herättää edelleen hilpeyttä.

Viikonloppu Rovaniemellä

Syksyllä 2017 palasin ruotsikesän jälkeen Suomeen. En ollut nähnyt sisaruksiani yhdeksään kuukauteen, ja ikävä oli kova. Lähdin suoraan Rovaniemelle, jossa mun oli tarkoitus viettää muutama päivä ennen Vaasaan opiskelemaan palaamista. Siskoni oli juuri saanut esikoisensa, ja onnesta soikeana tuoreena tätinä ihastelin tietenkin uutta perheenjäsentä monta päivää väsymättä. Viikonloppu lähestyi ja mun oli tarkoitus suunnata Vaasaan, mutta siskoni kysyikin, jos haluaisin jäädä viikonlopuksi hänen luokseen. Siskoni mies nimittäin lähti viikonlopuksi pois, joten sisko ja vauva olisivat kahden. Hetken mietittyäni suostuin ehdotukseen – ja onneksi suostuin, sillä tuo viikonloppu oli ihan mahtava.

Ensinnäkin sain tutustua ihan rauhassa vauvaan, josta myöhemmin tulikin kummilapseni. Toiseksi, saan todella harvoin nykypäivänä viettää kahdenkeskeistä aikaa sisarusteni kanssa ihan rauhassa, sillä kaikilla kolmella on aina omat menot ja ihmisiä ympärillä. Nyt meillä oli mahdollisuus jutella kaikesta siskoni kanssa, ja vaikkei ollut mitään erityistä puuhaa, oli meillä mielettömän kiva viikonloppu. Vieläkin puhumme siitä, että pitäisi taas häätää kaikki muut pois ja olla viikonloppu ihan keskenämme, kun se yksi kerta oli niin hauska.

Yksin Pohjois-Makedoniassa

Keväällä 2017 lähdin toiselle soolomatkalleni. Olin vielä vaihdossa Saksassa ja etsin jotain kivaa matkakohdetta jossa voisin piipahtaa ennen vaihdon loppua. Löysin parinkymmenen euron lennot Pohjois-Makedoniaan (silloinen Makedonia), ja vaikka en tiennyt kohteesta juurikaan mitään, päätin lähteä. Kuten arvata saattaa, päätös oli loistava. Ihastuin täysin Balkaniin, rakastin rappioromantiikkaa ja huonokuntoisia taloja, uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, uuden ja vanhan kontrastia, pölyisiä katuja ja upeaa luontoa. Olin reissussa yksin, uskalsin tehdä sen ja voi että, se oli vapauttava kokemus.

Yövyin hostellissa, jossa huoneessa oli kahdeksan majapaikkaa, mutta olin koko reissun ajan ainut huoneen asukas. Mulle oli päivää ennen lähtöä noussut kuume, joten olin puolikuntoisena matkassa. Tein päivisin niin paljon kaikkea kun jaksoin, ja illalla olo heikkeni, joten annoin itseni ihan luvan kanssa maata hostellin sängyssä lepäämässä. En ollut vastuussa kellekään, joten sain tehdä matkan täysin omien voimavarojeni mukaan. Tuo matka oli loistava lopetus vaihdolleni, sillä oikeasti tunsin eläneeni ja oppineeni itsestäni paljon. Neljä päivää yksin tuntemattomassa maassa omien ajatustensa kanssa – siinä on aikaa miettiä itseään, omaa elämäänsä ja omia arvojaan, varsinkin kun oli noita teemoja työstänyt jo puoli vuotta vaihto-opiskelun aikana.

Kaverin kanssa spontaanimatka Kanarialla

Syksyllä 2016, eli myös vaihdossa ollessani, viestittelin samaan aikaan Espanjassa vaihdossa olleen ystäväni kanssa. Kerroin hänelle, että Saksaan oli tullut kylmä, ja tekisi mieli lähteä johonkin lämpimään. Ystäväni valitteli samaa Espanjasta. Aloimme katselemaan eri kohdevaihtoehtoja, ja seuraavana päivänä varasimme viiden päivän matkan Gran Canarialle.

Lähdimme matkaan marraskuun lopulla. Vaihtosyksy oli ollut siihen mennessä mukava, mutta henkisesti raskas, kuten vaihdot yleensä ainakin alkuun saattavat olla. Viisi päivää tutun ystävän kanssa suomea puhuen teki älyttömän hyvää. Pääsimme molemmat purkamaan tuntojamme alkaneista vaihdoista livenä sellaisen kanssa, joka on samassa tilanteessa. Ajattelin Kanarian olevan tylsä kohde, mutta mitä vielä – viisi päivää meni kuin hujauksessa ja pääsimme tekemään kaikenlaista kivaa, kuten vuorilla samoilua ja meressä surffaamista. Nautin täysin siemauksin 25 asteen lämpötiloista marraskuussa ja paistattelin auringossa. Se tuntui ihan oikealta lomalta, ja latasi akkuja monen kuukauden edestä. Vieläkin muistelen tuota matkaa lämmöllä.

Haastan myös muut matkabloggaajat

Innostuin tarinoimaan näköjään vähän pidemmän kaavan kautta. Huomasin, että suurin osa näistä matkoista sijoittuu tuonne 2016-2017 väliselle ajalle, eli silloin kun asuin sekä Keniassa, Saksassa ja Ruotsissa ja matkustelin erityisen paljon.

Näitä tarinoita olisi mukava lukea muiltakin. Haastankin myös muut kertomaan omista matkoistaan, jotka ovat jääneet mieleen erityisen lämpimästi jostain pienestä syystä. Mainitsethan haasteen alkuperäisen lähteen eli minun blogini. 🙂 Haasteeseen voi osallistua kuka vain, mutta haastan erikseen viisi blogia mukaan. Haaste lähtee siis blogeille Meriharakka, Matkalla Missä Milloinkin, Muu Maa Mandariini, Samppanjaa muovimukista ja Sini matkakuumeessa. Laitattehan haasteen kiertämään!

12 kommenttia
9.9.2021 by Laura Linnea

Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka

Sain Muu maa mandariini -blogilta haasteen kertoa ensimmäisestä ulkomaan matkastani. (Iski hirveä epävarmuus, kirjoitetaanko se yhteen vai erikseen? Google on hankalampi ystävä nykyään näissä kun asetukset on Ruotsissa. Blogi on hyvä tapa pitää kirjallista äidinkieltä yllä ulkomailla asuessa, mutta sitten tulee näitä hetkiä…) Olen lyhyesti sivunnutkin asiaa jo kertoessani matkailufaktoja itsestäni, mutta syvennytään vielä hiukan enemmän aiheeseen.

Oli vuosi 2007, syyskuu, ja meikäläinen oli juuri täyttänyt 13 vuotta ja aloittanut yläasteen. Edessä oli viikon matka Kyprokselle, ja voi pojat, tätä matkaa oli odotettu. Olin lapsuuteni aikana monta kertaa kuunnellut naama vihreänä kateudesta kavereiden tarinoita Kanarialta. Muistan kerran jopa pyytäneeni, ettei mun kuullen tarvitsisi hehkuttaa näitä matkoja, kun en itse ikinä ulkomaille päässyt. Vastaus oli ”no mutta kun me kerrotaan kaikki niin sun ei tarvi ite käydä ulkomailla!”. En tiedä kuka meistä oli tuossa tilanteessa se hölmöin argumentoija, lapsia kuitenkin kaikki.

Teininä kuitenkin pääsin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Suututin vielä uuden yläasteeni opettajat lähtemällä reissuun koeviikkona, vaikka itsehän en ajankohdalle mitään voinut. Reissuun lähtivät isovanhempani, meidän perheemme, serkkuperhe sekä toisesta serkkuperheestä osa – eli toisinsanoen isovanhemmat ja heidän jälkeläisensä. Matkan tarkoitus oli juhlistaa isovanhempieni 50-vuotishääpäivää, joten he käsittääkseni maksoivat matkan kaikille. Sain muuten vastikään tietää, että mummoni on asunut nuorena Ruotsissa, joten hänen jalanjäljillään tässä kai ollaan. Myös sen puolesta, että isovanhempani tykkäsivät matkustella, erityisesti Israelissa, Kreikassa ja Venäjällä.

Niinpä sitä lähdettiin matkaan. Lentokoneessa olin ollut aiemmin pari kertaa, mutta kaikki oli silti tosi jännittävää. Kyproksella olimme muistaakseni Limassolissa. Vietin paljon aikaa hotellin altaalla, sekä uimassa että väkisin käristämässä ihoani ruskettuneeksi – pitihän sitä nyt näyttää, että etelässä on oltu. Kävin myös meressä uimassa. Muistan, kuinka innoissani sukelsin veteen – ja painoin pääni veden alle, tietysti, ilmaan minkäänlaista kokemusta niin suolaisesta merivedestä. Kyllä muuten kirveli silmiä ja naamaa. Itämereen tottuneena turkulaisena en ihan hoksannut alkuun merivesien eroa, mutta äkkiä sitä oppi. Parasta oli olla isoissa aalloissa! Rehellisesti sanoen harkitsin viime syksynä halpalentojen ostamista Kyprokselle ihan vaan päästäkseni aaltoihin.

Matkalla kävin tietysti shoppaamassa itselleni hienon, kimalteilla koristellun delfiinifiguurin. Pitihän sitä matkamuisto olla. Lisäksi ostin itselleni ja bestikselleni rannekorut katukauppiaalta. Postikortteja piti myös kirjottaa ja lähettää iso kasa. Kaikissa varmaan luki että moikka, täällä on lämmintä ja paljon on uitu, mitä teille kuuluu, meen nyt uimaan moikka. Olihan se tosi hienoa, kun pääsi itse lähettämään niitä kortteja ja tekemään turistiostoksia. Lisäksi matkalla seurasin ihan iilimatona silloin parikymppistä serkkuani, jolla oli tatuointi ja joka kertoi, että kaikki miehet pettää aina. Hän oli cool ja minä 13-vuotiaana yritin pysyä perässä. Ah, mitä muistoja!

Viikko hujahti nopeasti kaikkea uutta ihmetellessä. Onnistuin tietenkin noviisina myös polttamaan olkapääni niin pahasti, että narutoppien pitäminen oli tuskaista. Silloin ei tajunnut eikä oikein halunnutkaan tajuta, että se aurinkorasva on ihan oikeasti paikallaan ja ihon ruskettaminen ei ole tervettä. Viihdyin myös allasbaarissa erittäin hyvin. Kävimme vuoronperään alaikäisten sisarusten ja serkkujen kanssa tilaamassa ”cinderella with umberella” ja joimme cooleina mehudrinkkejämme samalla kerjätessä vanhemmilta rahaa, että pääsimme pelaamaan jotain maksullisia kosketusnäyttöpelejä, jossa piti etsiä viisi virhettä kuvista. Muistan myös syöneeni koko viikon ranskalaisia. Kerran yritin syödä spagettibolognesea, mutta olin samana päivänä nähnyt järkyttävän lihavia koiria kauppahallissa ja ne putkahtelivat mieleeni spagettia syödessäni, joten ruoka ei maistunut ja ranskislinja jatkui.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen ulkomaanmatkani oli erittäin kiva ja onnistunut. Aurinkoa, lomailua, uimista, oman perheen ja serkkujen seuraa. Mikäpä sen kivempaa, ainakin silloin. Nykyään ehkä haaveilisin vähän toisenlaisista lomista, mutta ymmärrän hyvin miksi perheelliset valitsevat usein nuo Välimeren saaret lomakohteekseensa. Mun toinen ulkomaanmatkani itseasiassa kohdistui Kreetan saarelle seuraavana keväänä, joten matkat menevät muistoissani hieman sekaisin. Muita ulkomaanmatkoja emme olekaan koskaan tehneet koko perheen kesken, jos jotain Haaparannassa jäätelöllä poikkeamista ei lasketa.

Kuvia tuolta lähes viidentoista vuoden takaa ei löytynyt, ehkä harmiksi tai ehkä onneksi. Lätkäsin tähän siis siltä Kreetan matkalta tallentuneita kuvia, jotka ovat siis alle vuoden päästä otettuja. Ehkä niistä pääsee tarpeeksi hyvin tunnelmaan, vaikkeivat aivan samalta saarelta olekaan.

Kiitos haasteesta Muu maa mandariinin Johanna! Haastan tähän mukaan itse nyt kaikki, jotka haluavat aiheesta kirjoittaa, mutta eivät ole vielä haastetta saaneet.

16 kommenttia
15.4.2021 by Laura Linnea

Päiväretki Wieniin

Heinäkuisella viikon Eurooppa-lomallani vietin suurimman osan ajastani Bratislavassa, josta oli hyvin helppo käydä päiväreissulla naapurissa Wienissä, Itävallan pääkaupungissa. Näiden kaupunkien välillä on helppo matkustaa niin junalla kuin bussillakin. Itse valitsin matkustusmuodoksi suosikkini eli Flixbussin. Menomatkasta taisin pulittaa 5 euroa ja paluusta 9 euroa – kalliiksi päiväreissu ei siis tullut. Matkaan kaupunkien välillä kului reilu tunti.

Kuten kuvista näkyy, ensikosketukseni Wieniin oli hyvin märkä. Saapuessani kaupunkiin vettä tuli taivaalta kuin saavista kaatamalla, ja keskustassa ihmiset minä mukaanlukien säntäilivät rankkojen kuurojen alta juosten suojaan lähimpiin sisätiloihin. Itse otin turvapaikaksi myös lähimmän auki olevan oven, joka paljastui apteekin sisäänkäynniksi. Siellä sitten apoteekkareiden kanssa pyörin ensimmäiset viisitoista minuuttiani Itävallassa paossa sitä minimonsuunia, joka taivaan valloitti.

Hetken päästä kuitenkin sade hellitti ja ilma alkoi muuttua ihan mukavaksi auringon vallottaessa yläilmat. Aloitin Wieniin tutustumisen kiertelemällä keskustan katuja ympäri ämpäri ja ihastellen arkkitehtuuria. Täytyy myöntää, että eksyin noille kaduilla useampaankin kertaan, kun kaikkien talojen nurkkaukset näyttivät niin samoilta keskenään. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä kuten arvata saattaa, olin niin niskat kipeänä hienoja rakennuksia tuijottamassa, etten edes huomannut pyöriväni ympyrää. Rakastan kaunista arkkitehtuuria! Wienin keskusta-alueella oli mielestäni hienostunut fiilis. Ympäröivät rakennukset olivat vanhan ja arvokkaan näköisiä. Toisin kuin Bratislavassa, jossa mielestäni huokui joka puolella rentous, oli Wienin ytimessä enemmän korrektimpi tunnelma. En tiedä, johtuiko se vaaleansävyisistä, korkeista kivirakennuksista vai yksinkertaisesti siitä, että sadekuurojen jälkeen kaduille ei ollut kerennyt kokoontua vielä porukkaa hengailemaan. Ydinkeskustan ulkopuolella taas alkoi näkymään vähän vihreääkin, ja tunnelmakin tuntui rennommalta.

Aikani keskustan kulmia tutkittuani päätin lähteä katsomaan sitä ainoaa nähtävyyttä, jonka oikeasti halusin nähdä – yllä olevassa kuvassa olevaa Hundertwasserhausia. Kuvan nähtyä ei varmaan tarvitse kahdesti miettiä miksi, varsinkin jos on lukenut täältä mun miljoona tsiljoona kertaa mainitsemani rakkauden värikkäisiin taloihin. Hundertwasserhaus ei tässä suhteessa todellakaan ollut pettymys, sillä hullunkurisen näköinen talo oikein usutti ottamaan itsestään kuvia joka kulmasta ja tuijottelemaan pieniä yksityiskohtia. Talo sijaitsi noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä keskustasta.

Kohteessa käytyäni päätin sulkea karttasovelluksen ja suunnistaa valikoivasti toimivan suuntavaistoni kanssa takaisin keskustaan hieman eri reittejä, mitä olin tulomatkalla kävellyt. Halusin meinaan nähdä mahdollisimman paljon muutakin, kuin niitä vaaleasävyisiä pytinkejä. Ja niitä kyllä löytyikin, vaikka tähän postaukseen ei tainnutkaan värikkäitä kuvia kovin montaa valikoitua, niitä sitten lisää toisessa postauksessa. Takaisinpäin tallustellessani kulijn joen vartta pitkin nauttien vihreästä ympäristöstä ja vedestä, sekä tutkailin ulkopuolelta Haus Der Musikia. Olin liikkeellä lauantaipäivänä ja tuolloin kello alkoi olla jo sen verran paljon, ettei suurin osa kivan näköisistä paikoista ollut enää auki, valitettavasti. Halusin myös keretä viimeisiin bussiin ennen yöaikaa, joten en viitsinyt hirveän kauas lähteä seikkailemaan. Mun surullisenkuuluisalla matkustustuurillani varmasti koko liikenne olisi pysähtynyt niin, etten ikinä olisi ehtinyt viimeiseen bussiin Bratislavaa kohti, jonne vielä viimeiseksi yöksi olin suuntaamassa.

Keskustassa menin napsimaan vielä viimeiset kuvat postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvästä Tuomiokirkosta. Mikä siinä muuten on, että aina noita isoimpia nähtävyyksiä kunnostetaan niin, että täydellisen esteettistä kuvaa on lähes mahdoton saada? Okei, tiedän vastauksen tuohon ja tyydyn siis ottamaan kuvia rempan alla olevista nähtävyyksistä. Viimeisen Itävallassa käyttämäni tunnin aikana halusin kuitenkin ehdottomasti tehdä vielä yhden asian, ja tuon Stephansdomin juurella oleva ravintolan ulkoterassi valikoitui täydelliseksi paikaksi suunnitelmani toteuttamiseen. Nyt voin meinaan vihdoin sanoa, että oon mä juonu viinii Wienissä. Eihän tuota tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, varsinkin kun lasi puolikuivaa valkkaria maksoi sen kolme euroa. Nyt on taas yksi rasti matkustuksen bucket listaltani rustattu!

Viinilasin siemailun jälkeen hyppäsin metroon, joka kuljetti minut takaisin bussiasemalle. Puhelimen akun vedellessä aivan viimesiä laitoin viestiä Bratislavan ystävälleni, että tulossa ollaan, ja sanoin heipat Itävallalle. En todellakana nähnyt vielä kaikkea Wienistä, mutta tuolle kerralle ihan riittävästi. Mitään ei jäänyt siis hampaankoloon, mutta nähtävää jäi vielä uutta Wienin reissua varten, joka toteutetaan sitten jossain hamassa tulevaisuudessa. Voisin heittää Wienin olevan kiva viikonloppukohde, ja tykkäsin itsekin kaupungista. Lämpimämpi tunne jäi silti kyllä Bratislavasta. Jos noita kahta kaupunkia pitäisi vertailla, niin näin karkeasti heittäen sanoisin Wienin olevan modernimpi suurkaupunki ja Bratislavan pienempi mutta lämminhenkisempi symppiskaupunki. Onneksi rajanaapureiden pääkaupungit ovat niin lähellä toisiaan, että toisessa vieraillessa on helppo tsekata toinenkin kaupunki!

Mitäs te tykkäätte Wienistä, ja täsmääkö mun lavea arvioni kaupungista yhtään teidän kokemuksiinne?

Kirjoita kommentti
10.9.2017 by Laura Linnea

Brysselin parhaat

Huom. Piti julkaista Wienin postaus, mutta tuli suunnitelmanmuutos ja saatte lukea sen mahdollisimman pian! Vastaan myös teidän viime postauksen kommentteihin heti kun kerkeän! 🙂

Vielä viimeiset kuvat Brysselistä. Sellanen vinkkaus tähän, että toi ensimmäisissä kuvissa näkyvä Pyhän Mikaelin katedraali on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. En oo eläissäni käynyt noin isossa ja näyttävässä kirkossa! Sisällä käydessä oli pakko olla vaan huuli pyöreenä ja ihastella paikan tilavuutta. Jos mut joskus kirkossa vihitään, niin paikan on ehdottomasti oltava toi, haha! No joo ehkei kuitenkaan, vaikka mun käsittääkseni Belgian kuninkaalliset tuolla vihitäänkin. Mutta siis vau, oikeesti. Vähän vau oli myös toi kahvilan vessan Jack Danielsin saippuapullo. Ja vähän vau on myös tää ihan koko kaupunki. Vanhaa ja uutta sopivasti sekasin, tunnelmallista vanhaa kaupunkia, toinen toistaan näyttävimpiä koristeellisia rakennuksia ja politiikkaa ja sivistystä huokuva kaupunginosa. Jokaiselle jotakin niin sanotusti. Hintataso Brysselissä oli aika lailla Suomen luokkaa, vähän edullisempaa ehkä. Brysseliin lähtijöiden kannattaa maistella vohveleita ja belgialaista suklaata, ja koittaa nähdä mahdollisimman laaja alue kaupungista. Brysselissä kuitenkin nähtävää riittää.

Mutta se siitä kaupungista, Bryssel alkaa olla nyt aika taputeltu mun blogin puolella! Matkapostaukset kuitenkin jatkuu muista kohteista, joissa on nyt tullut käytyä, ja näitä postauksia tipahtelee blogiin epäsäännöllisen säännöllisesti. Mitä mieltä muuten ootte siellä puolella, peukkua ylös vai alas matkustuspostauksille? Nää toimii itelle kivana muisteluna menneistä reissusta mut olisi kiva tietää, kuinka mielenkiintosta settiä nää on lukijoille. Antakaa siis palautetta siitä, onko tällaset reissupostaukset toivottua tavaraa vai ei!

Kirjoita kommentti
18.8.2017 by Laura Linnea

Kolme vinkkiä Brysseliin

Matkapostauksen aika! Oonkin postaillut teille jo useamman postauksen verran Brysselistä, ja tulossa on vielä yksi kuvapostaus sieltä päin. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin vinkata teille muutamaa paikkaa, jossa itse kävin Brysselissä ollessani ja ajattelin, että muutkin saattaisivat tykätä näistä. Kaupungissahan on siis monenlaista nähtävää ja koettavaa, joista olen kertonut jo aiemmissa postauksissani. Nyt kuitenkin esittelyssä spesifisti kolme vinkkiä Brysseliin!

Sarjismuseossa on neljä kerrosta täynnä eri teeman mukaan jaoteltuja sarjakuvia. Myös tien toisella puolella olevassa lisärakennuksessa oli joku näyttely, mutta mä skippasin sen kokonaan. Museossa pääsi tutustumaan kattavasti muun muassa Tinttiin ja Smurffeihin. Näytillä oli Tintissä näkyvien rakennusten pohjia sekä pienoismalleja smurffien varusteista, kuten minikokosista vaatteista ja Smurffiinan peilistä. Smurffien osastolla oli myös yksi sienitalo, johon pääsi itsekin sisälle, ja tottahan siellä piti käydä istumassa ihan vaan muiston vuoksi, haha. Näytillä oli myös tietenkin lyhyitä muutaman ruudun sarjakuvapätkiä Smurffeista.

Muista osastoista mun ehdoton suosikki oli huone, jossa oli kolmannessa kuvassa näkyviä sarjakuvia näytillä. Huoneessa pääsi myös istahtamaan alas ja katsomaan telkkarista lyhyitä piirrettyjä samoista aiheista kun seinällä olevissa sarjiksissa. Mua harmittaa, etten mistään löydä nyt enää kyseisen taitelijan nimeä. Tykkäsin meinaan noista sarjakuvista ihan älyttömästi, ja toi huone olikin mun lemppari smurffihuoneen rinnalla. Sarjakuvat olivat humoristia ja ottivat kantaa yhteiskunnallisesti ja poliittisesti esimerkiksi sodan aikaisiin tapahtumiin. Mä kun oon tällanen historiahullu niin todellakin tykkäsin noista. Jos joku sattuu tietämään kyseisen taiteilijan nimen, niin kertokaa mulle! Haluaisin lukea lisää kyseisestä tyypistä.

Sarjakuvamuseossa kierrellessä sain kulumaan pari tuntia. Äsken kertomieni mulle mielenkiintoisimpien aiheiden lisäksi museossa oli myös muunlaisia sarjiksia ja paljon sarjakuvien historiasta. Vaikkei mikään sarjishullu olisikaan, niin toi on ihan kiva kohde käydä. En sanoisi että se kaikkein must see -juttu Brysselissä, mutta hauska kohde kuitenkin, jos on ylimääräistä aikaa! Sisäänpääsy museoon pyörii jossain kymmenen euron paikkeilla, en muista valitettavasti tarkkaa hintaa. Näin ei-sarjakuvafriikkinä vaan ihan tavan tallaajana hinta oli mun mielestä vähän liian kallis sisältöön nähden, kun moniin muihin museoihin pääsee ilmaiseksi. Viihdyin kuitenkin museossa joten ei siinä mitään. Museon yhteydessä on myös sarjakuvakauppa, jonne pääsee ilmaiseksi. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä, jos rakennuksessa on sisällä muutenkin. Kaupassa oli myynnissä paljon kaikenlaista, ja harkitsin pitkään jonkun matkamuiston ostamista, mutta jätin sen sitten ensi kertaan.

Brysselissä halusin ehdottomasti käydä EU-alueella, ja se todellakin kannatti! Ylipäätään koko alue on kiva nähtävyys, mutta erityisesti tuolla kannattaa käydä Parlamentariumissa. Se on eräänlainen museo/tiedekeskus, jossa on rutkasti tietoa Euroopan Unionista sekä parlamentista. Oikeastaan tuolta löytyy kaikki tieto, mitä voit ikinä vaan tarvita tai haluta tietää EU:sta! Sisään mentäessä tehdään turvatarkastus, jonka jälkeen pääset jättämään ylimääräiset tavarat lukollisiin kaappeihin. Sulle annetaan käteen näytöllinen skanneri, jolla voit saada lisäinfomaatiota kaikesta sisällä olevasta haluamallasi kielellä kuulokkeiden kautta. Parlamentarium kulki aikajanassa eteenpäin, ja ensimmäiset informaatiot sijottuivat jo ennen toista maailmansotaa – erittäin vahvasti pohjustettu ja kattava paketti siis. Mä pyörin toiseen maailmansotaan liittyvässä huoneessa ties kuinka kauan imemässä itseeni kaiken mahdollisen tiedon jokaisen maan osalta. Kuten sanoin, oon aika kova historiafriikki ja varsinkin kaikki toiseen maailmansotaan liittyvä kiinnostaa mua todella paljon. Kuten arvata saattaa, olin ihan haltioissani kaikesta nippelitiedosta. Tiesittekö, että natsi-Saksassa ihmisille tehtiin arjalaisuustestejä, jossa muun muassa nenien kokoa mitattiin pienillä laitteilla, koska rotuominaisuudet olivat natsien mielestä fyysisesti mitattavissa?

Parlamentariumissa pääsee myös tutustumaan EU:n konkreettisiin toimiin. Voin myöntää, etten itse ainakaan ennen tuolla käyntiä tiennyt paljon EU:n positiivisista vaikutuksista ja heidän aikaansaamista pienistä asioista, mutta nyt oon paljon viisaampi noistakin asioista. Parasta oli, ettei infot olleet missään vaiheessa tylsiä, vaan kaikki oli esitetty mielenkiintoisella tavalla ja visuaalisuutta vahvasti hyödyntäen. Pääsin myös yhdellä laitteella rullailemaan jättimäisen Euroopan kartan päällä ja katselemaan EU:n vaikutuksia eri puolella Eurooppaa kaupunkikohtaisesti. Viimeisenä paikassa oli pieni osasto tulevaisuudelle, jossa sai itsekin pohtia Unionin tulevia vaikutuksia.

Parlamentariumia suosittelen ihan vain jo yleissivistyksen kannalta kohteeksi, vaikkei joku olisikaan politiikasta kiinnostunut tai vaikkapa kovin EU-myönteinen. Parlamentarium on myös täysin ilmainen kohde, joten mitään estettä käynnille ei oikeastaan ole! Matkamuistokaupasta sai ostettua kaikenlaista EU-tavaraa, ja itsekin ostin sieltä yhden postikortin sekä Euroopan Parlamentti -matkalaturin, hehe. Tuolla sai myös ottaa itsestään kuvan vihreätaustaisessa kopissa, ja kone laittoi erilaisia taustoja sulle, kuten parlamenttisalin ja muita todella uskottavan näkösiä kuvia, jotka pystyit lähettämään itsellesi sähköpostiin. Mulla vierähti koko rakennuksessa monta tuntia, ja voisin hyvin mennä paikkaan uudestaankin – jotain jäi kuitenkin vielä näkemättä. En myöskään ottanut sisällä kuin yhden kuvan puhelimella, joka kertoo sen, että olin liian innoissani keskittyäkseni kuvaamiseen!

Kolmas vinkkini on mennä käymään Atomiumissa. Kyseessä on siis yli satametrinen monumentti, joka on suurennos raudan kiderakenteesta. Atomium on vaikuttavan näköinen jo ulkoakin päin, mutta kannattaa ehdottomasti mennä käymään myös pallojen sisällä. Sisäänpääsy maksaa vaihtelevasti, itse maksoin opiskelijana 8 euroa, ja voin vakuuttaa käynnin olevan joka euron arvoinen. Tässä vaiheessa muuten tiedoksi muillekin hissikammosta kärsiville, että vaikka muiden pallojen välillä pääsee liikkumaan liukuportaita pitkin, niin ylimpään kerrokseen päästäkseen tulee käyttää hissiä. Mua hirvitti ajatus nousemisesta hissillä yli sadan metrin korkeuteen, mutta purin huulta ja vaimensin klaustrofobiani hetkeksi itku kurkussa. Onneksi kuitenkin tein niin, sillä kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, niin näkymät ylimmästä pallosta olivat aika mahtavat. Ylimmässä kerroksessa on myös ravintola, jos nälkä yllättää kesken pallojen välillä seikkailemisen.

Kutsuisin Atomiumin sisäpuolta myös tiedekeskukseksi, sillä pallojen sisällä oli erilaisia näyttelyitä ja faktoja niin itse monumentista kuin muistakin historiallisista tapahtumista. Itse tykkäsin erityisesti eräästä pallosta, jossa oli vanhojen lentokoneiden pienoismalleja sekä originaaleja lentoemäntien ja pilottien asuja vuosikymmenten takaa.

Atomium on hiukan syrjässä Brysselin keskustasta, ja sinne lähdettäessä kannattaa varata aikaa ainakin muutama tunti. Itse taisin olla rakennuksen sisällä pari tuntia, mukaanlukien lipun osto. Atomiumin vieressä pihalla on myös suuri Mini-Eurooppa, jossa pääsee kävelemään katsellen pienoismalleja eri eurooppalaisista nähtävyyksistä. Tuolla olisin halunnut todella paljon käydä, mutta koska olin matkassa helmikuussa, oli puisto valitettavasti kiinni. Ensi kerralla sitten! Atomiumin yhteydessä oli luonnollisesti matkamuistomyymälä, josta eniten himoitsin vain vanhan aikasia postikortteja niistä sodanaikaisista lentokoneista. Huomaatteko, että tykkään historiasta ja postikorteista? 😀

Jokaisen kohteen voimassaolevat aukioloajat, hinnastot ja matkaohjeet kannattaa tsekata paikkojen omilta nettisivuilta ikävien yllätysten välttämiseksi. Paikoista löytyy myös paljon lisätietoa ja faktaa netistä.

Sarjakuvamuseosta lisätietoa saa täältä.
Euroopan Parlamentariumista lisätietoa löytyy täältä.
Atomiumista lisätietoa löytyy täältä.

Toivottavasti tästä Brysseliin lähtijät saivat jotain hyödyllistä vinkkiä matkaansa! Toki Brysselistä löytyy paljon muutakin nähtävää, kuten voitte lukea mun muista belgia-tägin alta löytyvistä postauksista. Koitin tähän kerätä nyt ensin hauskan ja vähän erilaisen vinkin sarjakuvamuseosta, ja lisäksi kaksi aika yleistä nähtävyyttä, jotka mun mielestä vaan kannattaa ehdottomasti kokea. Onko kukaan siellä käynyt näissä kolmessa vinkatussa kohteessa? Mitä te piditte näistä?

Kirjoita kommentti
28.7.2017 by Laura Linnea

Throwback to Turkey

Selailin vanhoja kuvia ja törmäsin näihin 2013 vuoden kuviin Turkista, ja jostain syystä halusin hirveästi julkaista nämä. 😀 Olin siis Alanyassa ystäväni kanssa lukion jälkeisenä kesänä rentoutumassa. Tää reissu jäi mulle hyvin mieleen, olin silloin juuri täyttänyt 20 ja päivä ennen lähtöä eronnut poikaystävästäni. Aika jännät lähtökohdat siis kahdeksan päivän mittaiselle rantalomalle, mutta kyllä meillä oli kivaa siellä! En muuten muokkaillut näitä kuvia muuten kuin horisontit suoristamalla ja kuvakoot pienentämällä, eli en koskenut väreihin tai muihin säätöihin yhtään. Hauskaa, miten eri lailla oon silloin kuvaillut ja kuinka erilaista oon ite näyttänyt. Oon kauhean pieni näissä kuvissa vielä! Hoh, mutta tässäpä neljän vuoden takaisia maisemia Alanyasta – tuskinpa Turkin näkymät ovat edes kauheasti tästä vuodesta muuttuneet!

Mitä me sitten teimme kahdeksan päivää Turkin Alanyassa? No, mitä nyt yleensä rantalomalla tehdään. Makoiltiin rannalla, uitiin meressä, makoiltiin altaalla, uitiin altaassa. Käytiin yhtenä päivänä seikkailulla vuoristossa, jossa hypättiin kolmen metrin korkeudesta jääkylmään veteen keskellä kallioita. Tuo on jäänyt mieleeni sellaisena ensimmäisenä jännänä extreme-kokemuksena. Yli kolmenkympin helteissä kallioiden keskellä kylmään veteen hyppääminen oli jännää. Ja olisi varmaan edelleen jännää! Käytiin myös syömässä samassa paikassa, ja kuten näkyy, siellä istuttiin ja syötiin lattian tasossa. Ruoan jälkeen otettiin jopa pikku päikkärit noilla ihanan pehmeillä jättityynyillä.

Suosittelisinko Alanyaa matkakohteeksi? Mikä ettei, jos kaipaa perus aurinkomatkailua eikä sen kummempaa aktiviteettiä. Menisinkö uudestaan? Todennäköisesti en, enemmän kiinnostaisi Turkissa Istanbul ja Kappadokia. Kadunko reissua? En todellakaan. Se oli ylioppilaslahjani vanhemmiltani ja parempaa lahjaa en olisi osannut toivoa.

Kirjoita kommentti
10.7.2017 by Laura Linnea

Kaksi nähtävyyttä Brysselissä

Brysselissä on keskusaukio nimeltä Grand-Palace, joka on todellakin näkemisen arvoinen. Grand-Palacella on monia tärkeitä rakennuksia, esimerkiksi tuo kuvassa näkyvä hyyyvin korkea pytinki, joka on kaupungintalo. Musta tuntuu, ettei kuvat anna oikeutta yhtään ton aukion loistolle. Tuolla seistessään näki 360 asteen edestä hienoa, upeaa ja kaunista arkkitehtuuria. Aukealla oli myös populaa kiitettävä määrä, sillä tuosta pääsi lähtemään helposti oikeastaan mihin tahansa suuntaan uusille nähtävyyksille. Ja kuten sanottua, aukea oli jo nähtävyys itsessään. Viivyin aika kauan nappailemassa kuvia hulppeista rakennuksista jokaisesta mahdollisesta kuvakulmasta ja yrittäen saada tallennettua kameraan jonkinlaista hahmotelmaa siitä, miten hienolta joka suuntaan katsoessa näytti. Yritin myös epätoivoisesti saada kuvia, jotka eivät olisi turistien täyttämiä, näköjään siinä onnistumatta. 😀 Mutta kyllähän ne turistit kuuluu katukuvaan tollasissa paikoissa. Joka tapauksessa jos Brysseliin ikinä päädytte, niin tässä näkemisen arvoinen spotti!

Kuten sanottua, Grand Palacelta pääsi joka suuntaan uusille kujille kävelemään. Näillä kaduilla on muun muassa valtavasti vohvelipaikkoja! Belgia on tunnettu herkullisista vohveleistaan, ja niitä oli tarjolla useita erilaisia. Ruokaisia vohveleita ja makeita jälkiruokaherkkuja. Itse pysähdyin yhteen kivannäköiseen paikkaan ja otin vohvelin banaanilla ja kermavaahdolla. Ja oli muuten hyvää! Todella makeaa, mutta hyvää. Suosittelen ehdottomasti nauttimaan yhen tai useamman vohvelin Belgiassa ollessa – ei tosin samalla kertaa useampaa, koska noista sai kyllä sokeriannoksensa ja vatsansa täyteen hetkeksi.

Kävin myös katsomassa yhtä Brysselin nähtävyyttä, Pissaavaa Poikaa. Ja jestas että se oli pieni! Olin ehkä odottanut jotain vähän muuta, joten pakko sanoa, että saatoin nauraa ääneen nähdessäni minikokoisen patsaan. 😀 Ja vielä huvittavampaa oli se turistimäärä pikku pisuttelijan ympärillä… Siis voi luoja niitä jonoja ja tungosta, että pääsi ite poseeraamaan pissapojan viereen. Jätin nämä jonot suosiolla välistä, koska mulle ei ollut tärkeää saada omaa pärstääni kuvaan, ja yksin matkatessa nyt ei kuvaajaakaan ollut käden ulottuvilla. Tää Pissaava Poika oli kaikissa Brysselin snäpin geofilttereissäkin ja kaikkea, oli kyllä siis aikamoinen nähtävyys. Huhhuh. No ihan sympaattinen patsas lopulta, ja kyllä mä haluan yleensä noi vähän pienemmätkin nähtävyydet tsekata, jos oon kyseiseen kaupunkiin asti päässyt. Ja ainakin mahtu pissapoika hyvin kameraan näytölle! Tuosta patsaasta muuten myytiin paljon pienoismalleja matkamuistokojuissa, ja jotkut pienoismallit olivat enemmän täysikokoisia tai jopa alkuperäistä patsasta isompia. 😀 Olishan semmosen tietty voinut ostaa jotain puutarhaa koristamaan tonttujen tilalle, why not!

Kirjoita kommentti
25.6.2017 by Laura Linnea

Sukella aurinkoisiin muistoihin – Kanarian kuvapäiväkirja

Tällanen kuvapläjäys Kanarialta tähän väliin. Onko siellä muita, kenellä ois vähän aurinkokuumetta ilmassa? Olisi niin ihana päästä hetkeksi shortsit jalassa ja olkapäät paljaana kävelemään kaduille auringon lämmittäessä ihoa. Siksi näiden viime marraskuisten kuvien sekaan onkin kiva sukeltaa hetkeksi ja fiilistellä Kanarian lämpöä ja vapautunutta tunnelmaa. Toivotaan, että tänne pohjoseenkin ilmestyy kohta kesäilmat mieltä kohottamaan, mulla on ainakin vahva tunne että kuukauden sisään päästään jo terassikeleistä nauttimaan!

Lue myös muut Kanaria-postaukset:

Hei Gran Canaria, mä lähden aurinkoon
Gran Canaria oli positiivinen yllätys

Kirjoita kommentti
1.5.2017 by Laura Linnea

Older Posts