Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

ekologisuus

Kuukauden ekovinkki: Lainaa tavaroita ilmaiseksi

Kuukauden ekovinkki -postaussarjassa esitellään joka kuukausi yksi iso tai pieni ekovinkki. Postaussarjan tarkoitus on kannustaa ekologisiin ratkaisuihin kotona ja arjessa.

Tervetuloa taas kuukauden ekovinkin pariin! Tämän kertainen vinkki saattaa tuntua hassulta, sillä jokainen on varmasti elämässään käynyt kirjastossa, eli se ei ole mikään uusi juttu. Mutta kohta kerron, miksi tämä on todellinen ekovinkki.

Lainaa tavaroita ilmaiseksi

Kirjastostahan käydään yleensä hakemassa kirjoja, ehkä lehtiä ja joskus muinoin myös cd-levyjä ja dvd-leffoja. Tutkin viime kesänä Vaasan kaupunginkirjaston tarjontaa, ja huomasin, että sieltähän saa oikeasti vaikka ja mitä. Alla on listattuina eri paikkakuntien kirjastojen tarjontaa.

Liikuntavälineet, mm. lentopallo, jalkapallo, lumikengät, petankki, mölkky, frisbee, sulkapallosetti, tasapainolauta, jumppakuminauha ja rullaluistimet
Temppukasseja koko perheen liikuntaan
Polkupyörä
Kausikortteja esim. jääkiekkomatseihin tai pesäpallopeleihin, teatteriin tai kaupungin liikuntapalveluihin
Lautapelejä
Soittimia, mm. kitara, ukulele ja kantele
Konsolipelejä
Kävelysauvat
Roskapihdit
Läppäri
Porakone
Sukset ja liukuri
Skanneri
Askelmittari ja verenpainemittari
Nokkakärry
Kosteusmittari
Grilli

…ja lista jatkuu! Ei ihme, että kirjastoja kutsuttiin ennen lainastoiksi, sillä niiden lainauskokoelmaan kuuluu paljon muutakin kuin kirjat. Tarjonta vaihtelee tietenkin paikkakunnittain, ja suosittelenkin tarkistamaan, mitä oman paikkakuntasi kirjastosta saa lainattua ilmaiseksi. Itse mielelläni kävisin hakemassa esimerkiksi petankkipelin ja viettäisin kivaa kesäpäivää ystävien kanssa pelaillen. Tai hakisin polkupyörän ja tutustuisin kotikaupungin tuntemattomampiin katuihin pyöräillen.

Oletko sinä lainannut kirjastosta muuta kuin kirjoja ja lehtiä? Tiesitkö näin monipuolisten lainausmahdollisuuksien olemassaolosta?

Kuva: Tu Tram Pham/Unsplash

Vegaanipohdiskelua – ollako vai eikö olla?

Mulla on nyt muutamia viikkoja pyörinyt enemmän mielessä omat arvoni ja niiden yhteys mun ruokavalioon. Oon ollut kasvissyöjä jo pitkään, noin 13 vuoden ajan. Pikkuhiljaa oon myös siirtynyt vegaanisempaan suuntaan ruokailussani. Yhteen vaiheeseen söin pelkkää vegaaniruokaa. Siihen tuli kuitenkin stoppi, kun vietin pitkiä päiviä yliopistolla enkä saanut läheskään joka päivä lämmintä ruokaa. En jaksanut syödä pelkkiä eväitä ja into lopahti.

Tällä hetkellä ruokavalioni on suurimmilta osin kasviperäinen. Joskus kuitenkin saatan käyttää ruoassa proteiinia, joka sisältää maitoa tai kananmunaa, tai sitten juustoa tai ruokakermaa. Ostan satunnaisesti maitopohjaisen jäätelön ja kioskilta haetuissa evässämpylöissä saattaa olla juustoa, sillä toinen vaihtoehto on usein kinkku. En katso e-koodeja karkeista, eli saatan syödä jotain karmiinia sisältävää. Nämä ovat ehkä viikottaisia syömisiä, eivät päivittäisiä. Mutta silti, vähennettävää olisi.

Eläinperäisten tuotteiden käyttö ei ole mun arvojeni mukaista. Mun mielestä ihminen ei voi nostaa itseään eläimen yläpuolelle ja hyväksikäyttää eläimiä oman nautinnonsa tähden. Eläinten tehotuotanto on moraalisesti väärin. Vaikka Suomessa eläimistä pidettäisiin parempaa huolta kuin muualla, elävät ne silti käytännössä koko elämänsä vankeina ja ovat kasvatettuja vain tullakseen tapetuksi ihmisen hedonististen halujen tähden. Jonkun mielestä tää on ok, mun mielestä se ei ole oikein.

Miksi sitten tuen itsekin eläintuotantoa teoillani?

Niin, siinäpä kysymys, jota olen viime aikoina pohtinut enemmän kuin koskaan. Vastaus on oikeastaan yksinkertaisesti sen helppouden takia. On helpompaa valikoida eläinperäinen tuote, jos vegaanisia tuotteita on tarjolla vain vähän tai ei ollenkaan. Nopeaan nälkään on helpompi hakea valmis juustosämpylä kuin pakata jo kotoa käsin leivät varmuudeksi mukaan. Jäätelökiskalla varmasti hyvänmakuinen pehmis on helpompi valinta kuin vegaaninen sorbetti, jonka mausta en edes välitä. Arjen pieniä valintoja tehdessä valitsen helppouden, enkä näe mielessäni sen eläimen kärsimystä, jolta tuote suuhuni päätyi. Asia on vielä helpompaa ohittaa siksi, etten kuitenkaan syö lihaa – kukaan ei suoraan kuole ateriani tähden. Mutta ei se ole silti niin yksinkertaista.

Tehotuotanto on mielestäni väärin ja eläinten joko fyysisesti tai henkisestä väkivaltainen kohtelu on mielestäni väärin. Sen lisäksi on myös toinen seikka: mielestäni ihminen ei ole oikeutettu ottamaan eläimeltä mitään vain oman hyvinvointinsa tähden. Eläimet eivät kuulu ihmisille. Eläinten tuottamat tuotteet kuuluvat eläimille, eläinten tulee saada toimia lajinsa mukaisesti ilman ihmisen välikättä tai pikemminkin välistä vetävää kättä. Ihmisen ja eläimen tulisi toimia rinnakkain, yhteiselossa, pyrkimättä hyötymään toisesta lajista kaikin keinoin. Tämä on mielipiteeni, ja se kulkee rinnakkain veganismin aatteen kanssa.

Joskus nämä asiat vaan unohtaa. Eläinperäisten tuotteiden käyttäminen arjessamme on niin normi, ettei sitä tule edes aattelleeksi, mikä on sen tuotteen todellinen hinta. Enemmän saa nähdä vaivaa sen eteen, jos ei halua käyttää eläimiä hyväkseen. Jos ei halua käyttää eläintuotteita, se tulee erikseen päättää ja tehdä siitä itselleen identiteetti. Siksi se on hankalaa. Kaverini kuvaili minulle näkemäänsä videoa, jossa pieni vasikka riistetään emoltaan ja viedään autolla pois. Lehmä juoksee auton perässä ja kiljuu kauhuissaan – hänen lapsensa on juuri varastettu. Tämän kuuleminen muljautti sydäntäni, mutta ei välttämättä muistu mieleen kesäpäivänä pehmistä syödessäni.

Ovatko nämä syitä vai tekosyitä?

Itse koen hankalaksi myös sen, saanko ikinä kutsua itseäni vegaaniksi olematta valehtelija. Kävin eräässä Facebook-ryhmässä mielenkiintoista keskustelua aiheesta ja ymmärsin vegaaniuden perimmäistä aatetta paremmin. Samalla kuitenkin tunsin oloni epätoivoiseksi. Mullahan on kissa, joka syö lihaa, koska se on kissalle luontaisesti sopivin ravinto. Ajattelen kissani parasta, ja tulen aina hankkimaan sille lihaa syötäväksi. Voinko koskaan olla vegaani? Omalta ruokavalioltani kyllä, mutta sain kuulla, ettei se riitä vegaani-termin käyttämiseen.

Tämä harmittaa siltä osin, että oma identiteettini on minulle tärkeä. Voin toki olla aidosti sitä mieltä, ettei eläimiä tulisi käyttää ihmisten tarpeisiin, mutta jos en voi kutsua itseäni vegaaniksi, jotain katoaa. Identifiointi auttaa minua itseäni oikeasti taistelemaan asioiden puolesta – mutta jos tosissani nousisin barrikadeille eläinten oikeuksien puolesta, saisin varmasti kuulla, että miksi en ole vegaani. Enkä jaksaisi käydä taistelua läpi kahteen suuntaan. Ja joo, voisin aina kertoa ”pyrkiväni noudattamaan vegaanista ruokavaliota” mutta se tuntuu jotenkin kankealta. Ja typerintä tässä nyt on se, että mietiskelen jotain identiteettiasioita, kun pointti on joku ihan muu eli eläinten hyvinvointi.

Kaikki tämä postauksessa ollut on nyt omaa pohdintaani, mun ajatuksia ja mielipiteitä. Tarkoitus ei ole triggeröidä ketään, vaan jakaa ajatuksia ja saada ehkä käyntiin järkevää keskustelua ja pohdintaa. Sellainen on tervetullutta. Päätin muuten näiden pohdintojeni päätteeksi pyrkiä nyt syömään vegaanisesti kodin ulkopuolella. Siellä ovat kuitenkin suurimmat kipukohtani. Pidän itselläni nyt kuitenkin onnistumistavoitteena 95 prosenttia. Eli sen viisi prosenttia saan huijata ja syödä epävegaanista, JOS haluan. Täysin yhtäkkinen siirtyminen ei toimi omalla kohdallani, vaan hiljaa hyvä tulee, ja mun mielestä 95 prosentin vähennys on jo erittäin iso askel. Toivon tämän johtavan siihen, että löydän itseni yhä enemmän vegaanituotteiden parista ja vuoden päästä ei tee edes mieli huijata, kun vegaaninen ruokavalio olisi niin normaali osa arkea. Katsotaan miten käy. Tämän päätöksen tehtyäni mulle tuli rauhallinen olo. Sellainen, että olen nyt toimimassa enemmän omien arvojeni mukaisesti ja vältän sisäiset ristiriidat.

Kuukauden ekovinkki: Lyhennä suihkuaikaasi helposti

Kuukauden ekovinkki -postaussarjassa esitellään joka kuukausi yksi iso tai pieni ekovinkki. Postaussarjan tarkoitus on kannustaa ekologisiin ratkaisuihin kotona ja arjessa.

Lyhennä suihkuaikaasi helposti

Tämänkertainen vinkki sopii erityisen hyvin suihkussa lotraajille, ja miksei muillekin, jotka viipyilevät veden alla. Suihkussa nimittäin usein ajantaju katoaa ja juoksevan veden alla tulee ”huuhdottua” yhtäkkiä useita minuutteja, vaikka itse saattaa luulla olleensa suihkun alla vain hetken. Tähän ajan katoamiseen mulla on oiva vinkki. Tässä se tulee:

Laita suihkuun mennessäsi puhelimeen hälytys päälle viiden minuutin päähän. Puhelin kylppäriin tarpeeksi kauas suihkusta, ettei se kastu, mutta riittävän lähelle, että pääset nappaamaan hälytyksen pois. Toisaalta, ihan liian lähellä puhelin ei voi olla senkään takia, ettet suihkusta kurottele sammuttamaan sitä. Idea on nimenomaan se, että haluat hälytyksen pian pois päältä, joten hoidat suihkuhommat nopeasti loppuun. Aika näppärä keino säästää vettä ja lyhentää suihkuaikaa, eikö? Hälytyksen pituutta voit toki säätää haluamasi mukaan.

Täältä voit lukea myös aiemmin kirjoittamani postauksen, jossa haastoin itseni vähentämään viikottaisen suihkuajan alle 30 minuuttiin.

Tämän vinkin luin alunperin Ekoelämää-ryhmästä Facebookista, eli en voi ottaa tästä itselleni kunniaa (kuten en kaikista muistakaan blogissa jakamistani vinkeistä – aina kaikki on joltain opittua sillä en elä tyhjiössä), mutta halusin silti jakaa sen teillekin. Kannattaa käydä muuten liittymässä tuohon ryhmään, jos on enemmänkin ekovinkkejä vailla.

Vastuullisen valmistusprosessin tulos: Riite, kaunis turvavyöreppu

Kaupallinen yhteistyö: Globe Hope

Postaus on osa postaussarjaa Kohti vastuullisempaa vaatekaappia, jossa sukelletaan vaatekomeron syövereihin ja yritetään täyttää kaappi ekologisilla ja eettisillä vaatekappaleilla. Viime postauksessa esiteltiin Globe Hopen turvavyölaukut.

Muistatteko, kun esittelin teille aiemmin kaksi uutta turvavyölaukkuani? Molemmat Globe Hopelta, täysin kierrätysmateriaaleista tehtyjä kestäviä laukkuja? No, tuon postauksen jälkeen jäin vielä mietiskelemään, että mulla olisi tarvetta repulle. Kuten olen kertonut, mulla on yksi reppu, joka on kirppikseltä ostettu ja toimii hyvin. Se on kuitenkin aika pieni, eikä esimerkiksi läppärini mahdu sinne.

Saanko esitellä ratkaisun: Globe Hopen Riite-reppu.

Kierrätys- ja ylijäämämateriaalista valmistettu reppu

Kuten olette voineet huomata, olen hyvin mieltynyt turvavyökuosiin. Laukut saatuani törmäsin sattumalta Globe Hopen uuteen The Six Percent -kesämallistoon. Ja ihastuin päätäpahkaa noihin väreihin! Niin ihanan keväisiä ja kevyitä sävyjä, jotka kruunasivat jo ennestään tyylikkäät laukut. Katsoin kieli pitkällä vihreää Kaste-laukkua, mutta päätin olla fiksu ja jättää sen muiden tilattavaksi, koska en tarvitse kahta samanlaista laukkua. Silmiini osui kuitenkin Riite, jota olin ihastellut jo mustana. Riitteen kesäversio on kuitenkin mikäs muu kuin vihreä – ultimaattinen lempivärini, joka kuvastaa persoonani lisäksi koko brändiäni.

Riitteen on suunnitellut niin ikään Miisa Asikainen, kuten monet muutkin Globe Hopen tuotteet. Reppu on tehty kierrätysmateriaaleista – uudessa repussa ainoat uudet osat ovat metalliosat, kuten vetoketju. Materiaali on lajiteltu ja puhdistettu Suomessa ja reppu on valmistettu Suomessa. Turvavyöt ovat värjätty ja punottu käsin. Yksi kerrallaan reppu täytti kaikki vaatimuslistani kohdat.

Mikä on Globe Hope?

Monelle nimi Globe Hope on varmasti tuttu, mutta joukkoon mahtuu ehkä niitäkin, jotka eivät ole yrityksestä aiemmin kuulleet tai sen enempää perehtyneet. Tiivistän siis teille: Globe Hope on suomalainen yritys, joka myy tuotteita, joiden valmistus ei vaadi uusien raakamateriaalien käyttöä. Globe Hope myy vaatteita, laukkuja ja asusteita. Yritys kuvaa itseään vastuulliseksi, eettiseksi ja ekologiseksi.

Nuo edellä mainitsemani kolme termiä ovat nykyään hyvin suosittuja sanoja brändien keskuudessa, sillä vastuullisuus on nyt hitti. Osa vastuullisuudesta puhuva brändi saattaa silti enemmän harjoittaa viherpesua kuin oikeaa vastuullisuutta. Tehokas niksi varmistaa, kummasta on kyse, on etsiä yrityksen sivuilta tietoa tuotannosta ja vastuullisuusraportti. Globe Hopen sivulta löytyy nämä molemmat, sillä yritys haluaa todella olla läpinäkyvä kaikessa toiminnassaan. Mulle on tärkeää, että yritys viestii näistä asioista avoimesti. Piilottelusta tai epäselvästä viestinnästä tulee heti se fiilis, että jotain on pielessä. Globe Hope on saanut myös useita kunniamainintoja vastuullisesta työstään. Pidän siis itse Globe Hopea vastuullisena valintana.

Riite on tilava ja esteettinen selkäreppu

Arvostan repuissa ja laukuissa kovasti ulkonäköä, sillä se on tuotteissa ominaisuus, johon ensimmäisenä isken silmäni. Kuitenkin kerroin jo aiemmin tarvinneeni reppua yhteen nimenomaiseen asiaan, eli läppärin kuljettamiseen. Käyn välillä kirjastolla kirjoittamassa gradua, ja ainut reppu mihin saan läppärini mahtumaan, on olalle heitettävä kangaskassi. Koska kassissa täytyy kuljettaa muutakin, olen saanut hartiaani muistoksi ikävän punaisen kohdan aina läppäriä kangaskassissa kantaessani. Tästä syystä en oikein viitsi mennä läppärin kanssa kahvilaan tai kirjastoon kirjoittelemaan, vaikka kuinka haluaisin.

Yksi tärkeä ominaisuus Riitteessä on siis se, että läppärini mahtuu sinne sisälle ja paino jakaantuu tasaisesti selälle, jolloin se ei tunnu yhtä raskaalta kuin olalla kannettaessa. Riitteen esittelyssä on näkyvissä esimerkkejä tietokoneista, jotka mahtuvat Riitteen erilliseen läppäritaskuun. Omaa tietokonettani, Lenovon 15-tuumaista läppäriä ei ollut listassa, mutta tämä mahtuu repun erilliseen tietokonetaskuun. Jos ei mahtuisi, kuljettaisin sitä isommassa taskussa. Näiden lisäksi sisällä on myös toisella sivustalla iso vetoketjutasku.

Kompakti reppu viikonloppureissulle

Toinen asia, johon suunnittelin Riitettä käyttäväni, on viikonloppureissut. Tulen varmasti jossain vaiheessa käymään Suomessa viikonloppulomalla. Jos menen lentäen, tulee tavarani mahtua käsimatkatavarakokoon. Riite sopii siihen juuri passelisti. Pystyn pakkaamaan mukaani parin päivän vaatteet, tietokoneen ja matkaeväät. Tämä tuleekin olemaan varmasti mukana Suomen reissuillani, kunhan niitä joskus tulen tekemään.

Myös Ruotsin sisällä toivon tekeväni yhden yön reissuja, johon mukaan tarvitsen vaatekerroksen ja kameran. Riite tulee tarpeeseen siinäkin, sillä se on katseenkestävä ja vetää sisäänsä juuri sopivan verran tavaraa parin yön poistumisia ajatellen.

Olen pitänyt reppua nyt mukanani töissä, sillä kuljetan aina muun muassa eväsrasioita mukanani. Reppu onkin tullut jo useaan kertaan puheeksi, ja olen ylpeänä saanut esitellä sitä ja kuulla kehuja kauniista ulkonäöstä. Eikä ihme, sillä tämä on oikeasti esteettinen reppu! Musta on monikäyttöinen väri, mutta vihreään rakastuin. Molempia vaihtoehtoja on onneksi saatavana, jokaiselle siis jotakin.

Riite tuntuu myös ergonomiselta selässä. Erityisesti tykkään tuosta, että selkähihnojen lisäksi Riitteessä on päällä pienet kahvat, joista repun voi nostaa nopeasti silloin, kun ei ehdi heittää sitä selkään. Näin käy mulle ainakin yllättävän usein, esimerkiksi ruuhkaisesta metrosta poistuessa.

Mistä repun hinta koostuu?

Riite-reppu maksaa 300 euroa. Ensimmäinen ajatus on varmaan, että onpa kallis. Siltä se saattaa alkuun tuntua, mutta kannattaa miettiä hetki, mistä tuo ajatus tulee.

Ensinnäkin, olemme tottuneet todella halpoihin tuotteisiin erilaisten pikamuotiketjujen vuoksi. Halvat vaatteet ja laukut vaan yleensä kielivät siitä, että siksi että sinä maksaisit vähän, saa joku tuotantoketjussa hävyttömän pientä korvausta työstään. Tämä on syytä muistaa aina, kun kauhistelee vastuullisesti tuotettujen tuotteiden hintoja. Jos Riite maksaisi vaikka 100 euroa, jäisi työntekijöille pienempi osa käteen. Repun turvavyö on tosiaan värjätty ja punottu käsin. Tämä tarkoittaa, että tuohon työhön saa uppoamaan useita tunteja. Jos tuntipalkka halutaan pitää reiluna työntekijää kohtaan, kertyy jo pelkästään turvavyön värjäämisestä ja punomisesta kohtuullinen summa maksettavaa. Näin pikkuhiljaa joka puolelta kerääntyvät ne kulut, jotka lopulta kietoutuvat 300 euron myyntihinnaksi.

Toivon käyttäväni tätä reppua useiden vuosien ajan. Otetaan nyt oletukseksi, että Riite kestää aktiivisessa käytössä viisi vuotta. (Kannattaa muuten aina miettiä nämä niin, että millaista elämäsi on viiden vuoden päästä? Mun elämään toivottavasti kuuluu silloin esimerkiksi omistusasunto, vakituinen työpaikka ja mahdollisesti jopa lapsi, olen silloin itse 32-vuotias. Tuo tuntuu todella kaukaiselta, ja siksi on aika kiva ajatus, että Riite olisi mulla silloin edelleen käytössä). Tällöin maksaisit 60 euroa vuodessa vastuullisesti tuotetusta ekologisesta repusta, jonka tuotantoprosessissa kaikki osapuolet ovat saaneet asianmukaisen korvauksen. Ei tunnu enää yhtään niin pahalta, eihän?

Ymmärrän myös sen puolen, että kaikilla ei ole varaa laittaa juuri nyt kolmeasataa reppuun. Se on ihan ok. En kuitenkaan suosittele silti laittamaan sitä pariakymppiä johonkin epäeettisesti tuotettuun halpareppuun, joka hajoaa parissa vuodessa. Siinä tapauksessa suosittelen suuntaamaan kirpparille ja ostamaan omaan budjettiinsa mahtuvan repun, johon ei ole käytetty yhtään uutta raakamateriaalia, jos se on käytettynä ostettu. Vielä parempi on lainata tai roskalavailla tarpeellinen reppu joltain. Suosittelen kuitenkin miettimään, olisiko oikeasti varaa satsata laadukkaaseen ja kestävään reppuun, mutta ei vain halua käyttää tuota summaa yhteen tuotteeseen. Silloin voi mietiskellä, mikä siinä hinnassa tökkii ja mistä asioista itse on valmis maksamaan – vastuullisista työolosuhteista vai jostain muusta? 🙂

Mitä tykkäätte uudesta repustani? Onko Globe Hope teille tuttu merkki ja löytyykö omasta kaapista heidän tuotteitaan?

Reppu saatu Globe Hopelta somenäkyvyyttä vastaan.

Ekologiset hamppulakanat antavat pehmeän sylin yöunille

Kaupallinen yhteistyö: Tyyny ja Liina

Kuvittele tämä.

Illalla alat pikkuhiljaa mennä nukkumaan. Olet väsynyt ja haluat vain sukeltaa peiton alle. Iloksesi muistat, että olet aiemmin päivällä ollut ahkera ja vaihtanut lakanat puhtaisiin. Heittäydyt sänkyyn, nautit puhtaista lakanoista ihoasi vasten ja mietit, että pitäisi vaihtaa lakanat useammin ihan vaan tätä kokemusta varten.

Mielikuva viritetty? Hyvä!

Puhtauden lisäksi lakanoiden tuntuma on erittäin tärkeää mukavien yöunien kannalta. Tiedättekö sen, kun lakanat ovat vanhat ja kauhtuneet, tuntuvat kovilta ja hankaavat ihoa? Ei kovin miellyttävää. Siksi unimukavuuteen kannattaa panostaa – hyvät yöunet antavat energiaa ja ihminen nukkuu lähes kolmasosan elämästään.

Kevyet ja pehmeät hamppulakanat

Minä nukun yöni nykyään hamppulakanoissa. Voin täysin sydämin kertoa, että ihastuin uusien lakanoideni mukavuuteen. Ensimmäisenä iltana ihmettelin hetken, onko paksu peittoni vaihtunut toiseen, kun se tuntui yhtäkkiä kevyeltä päällä. Tajusin illuusion johtuvan lakanoista. Kevyet, pehmeät hamppulakanat tuntuivat ihoa vasten raikkaalta. Jos mietitte, miksi hoen tästä tuntumasta ihoa vasten, niin mulla on atooppinen iho, joka kutiaa herkästi. En pysty käyttämään yöllä mitään ihoa vasten hankaavaa, sillä kutina on mieletön. Siksi ihastelin hamppulakanoita, koska kutina ja epämiellyttävä tunne iholla puuttuivat täysin.

Hamppulakanoissa on se hyvä ominaisuus, että ne tuntuvat talvella lämpimiltä ja kesällä viileiltä. Sanoinkin heti aamulla poikaystävälleni, että vitsit nämä lakanat on varmaan kesällä ihanat. Sillon tulee nukuttua ilman peittoa pelkällä pussilakanalla, joten kuuma kesä tervetuloa – olen valmis taistoon hyvistä yöunista.

Suomalainen, vastuullinen pienyritys

Mistä hamppulakanat ovat peittojeni päälle ilmestyneet? Minuun otti yhteyttä Erika Romo, joka on Tyyny ja Liina -yrityksen kehittäjä. Ensinnäkin, pakko sanoa, että aika mahtava nimi yrityksellä. 😀 Nosti heti hymyn huulille (kun olin ensin tarkastanut, että kyseessä on tosiaan ihan oikea yritys). Mun mielestä on aivan ihanaa, että vastuulliset yritykset löytävät minut – en ollut tästäkään yrityksestä aiemmin kuullut, mutta olen onnellinen sen löytämisestä. Tyyny Ja Liinan yrittäjä Erika on ollut alunperin perustamassa hotellia, johon hän halusi tilata tarvikkeensa vastuullisilta toimijoilta. Hotelliajatus muhii edelleen, mutta nyt Erika tuokin hotellitunnelmaa ihmisten kotiin myymällä laadukkaita lakanoita ja pyyhkeitä.

Tyyny ja Liina myy tarkkaan valittuja, ekologista tarkastelua kestäviä tuotteita. Erika on valinnut myytävät tuotteet itse ja tehnyt kattavan pohjatyön valikoidessaan ekologisia valmistajia. Lisäksi Tyynyn ja Liinan nimellä on totetettu myös omat lakanasarjat, joita pellavan lisäksi ovat myös hamppulakanat, jotka minunkin sängystäni löytyy. Kuvissa näkyvät tyynyliina ja pussilakana ovat siis Tyynyn ja Liinan hamppulakanasetti, ryppyisen alulakanan alkuperää en tiedä, sillä se löytyi vuokranantajan liinavaatekaapista. Eli hampputuotteet eivät ole rypistyneet käytössä, ei huolta. Mutta palatakseni asiaan, Tyynyn ja Liinan tuotevalikoimasta löytyy siis vastuullisesti tuotettuja lakanoita ja pyyhkeitä, eli niitä oikeasti tarpeellisia tuotteita jokaiseen kotiin.

Ekologisen tuotevalikoiman lisäksi arvostan itse todella paljon sitä, miten Erika ottaa ympäristön huomioon myös tuotteidensa ympärillä. Esimerkiksi tuotteita ei pakata lainkaan muoviin, vaan vastuullisesti tuotettuihin, tanskalaisen perheyrityksen pahvilaatikoihin (ja suomalainen vastuullinen pahvilaatikkotuottaja on koko ajan etsinnässä). Pellavalakanat valmistetaan Liettuassa aurinkovoimalla ja selvityksiä muidenkin tuotteiden valmistukseen vaadittavasta energiasta pyydetään tasaisesti.

Se, mikä mua ihan erityisesti ilahduttaa, on Tyynyn ja Liinan verkkosivuilla tämä lause: Ajatuksia ja ideoita ekologisuuden ottamisesta huomioon paremmin, otetaan mielellään vastaan! Siis mikä on parempaa kuin se, että toimitaan jo valmiiksi ekologisesti ja vastuullisesti? No se, että halutaan kehittyä vielä pidemmälle ja otetaan vastaan kehitysehdotuksia omasta toiminnastaan.

Hamppu, puuvilla vai pellava?

Puuvilla on näistä materiaaleista varmasti tunnetuin ja yleisin. Puuvillaa löytyy kaikkialta, usein t-paidoista lähtien. Materiaalina puuvilla on todella kestävä ja mukavan tuntuinen – ehdottoman hyviä puolia. Henkilökohtaisen järkytyksen herätyksen puuvillan suhteen koin katsottuani Ylen dokkarisarjan Verta, hikeä ja t-paitoja, jossa vieraillaan puuvillatuotteiden alkulähteillä. Puuvillan kasvattamiseen kuluu älyttömän suuri määrä vettä ja usein siihen käytetään lannotteita, jotka myrkyttävät ympäristöä. Luomupuuvilla on vähän parempi vaihtoehto, vaikkei suinkaan täydellinen. Silti näistä kahdesta kannattaa valita luomu, jos vaan mahdollista.

Pellava tuntuu tekevän nousuaan puuvillan rinnalle. Kuten puuvilla, on pellava myös kestävää ja lujaa tavaraa. Sen lisäksi se hylkii likaa eikä nukkaannu. Kesällä pellava on viileää ja talvella lämmintä, aivan kuten hamppukin. Pellava rypistyy helposti ja rypyt saattavat jäädä pysyviksi. Henkilökohtaisesti lakanoiden kohdalla tämä ei haittaa minua. Pari epäesteettistä ryppyä jää jalkoihin mukavuudesta taistellessa. Pellava on myös puuvillaa ekologisempi, sillä sen kasvatukseen käytetään vähemmän vettä ja tuholaistorjunta-aineita.

Puuvilla pitkäkestoinen, pellava ekologinen, mikä enää on hampun funktio? Hamppu on materiaalina kaikkein tuorein siinä mielessä, että hamppuvalmisteiset tuotteet ovat hiljalleen nostaneet suosiotaan. Silti edelleenkään vain harva paikka myy hampusta tehtyjä lakanoita. Tyyny ja Liina on yksi niistä vastuullisista kaupoista, josta hamppulakanoita voi hankkia. Hampun hyvä puoli on se, että puuvillaan verrattuna hampun kasvattamiseen tarvitaan puolet vähemmän vettä, joka taas lisää ekologisuusastetta. Hamppu myös pehmenee käytössä, mutta ei nukkaannu. Hyvää luonnonmukaista materiaalia siis.

Haluan myös jakaa yhden oman ennakkoepäluuloni: ajattelin, että hamppulakanat haisevat hampulta. 😀 Mulla on ollut käytössä hamppudödöä, joka jätti ihooni todella vahvan hajun. Siksi hieman jännitinkin näitä ja ensitöikseni nuuhkaisin lakanoita. Onnekseni voin ilmoittaa, että hamppulakanat eivät haise yhtään miltään.

Tämä on taas yksi keino, jolla voi tehdä arjen valinnoista ekologisempia tinkimättä tippaakaan mukavuudesta. Mun mielestä nämä jutut on ihan parhaita. Saan kotiini eettisesti valmistetun, ekologisen ja laadukkaan tuotteen – ilmastopuoli check. Lisäksi tuote on paljon mukavampi ja pitkäkestoisempi kuin epäekologinen markettituote. Tuntuu melkein, että teen ekologisen valinnan itsekkäistä syistä, kun haluan vaan paremman tuotteen ja se löytyy eko-osastolta.

Mulla on teille myös alekoodi Tyynyn ja Liinan hamppulakanoihin. Koodilla Hamppu2021 saat kymmenen prosentin alennuksen hamppuvuodevaatteista. Koodi on voimassa 30.4. asti, eli voit rauhassa tutustua tuotteisiin ja punnita, mikä olisi omaan kotiisi se pitkäikäinen ystävä. Ja jos jollekin sillä on väliä, niin minähän en saa mitään korvausta tuon alekoodin käytöstä. Toivon silti teidän käyttävän sitä, sillä toivon aidosti menestystä tälle yritykselle ja ihmisten uskaltautuvan täyttää kotinsa perustarpeet laadukkailla ja ekologisilla tuotteilla.

Muistathan myös pitää huolta hamppulakanoistasi ja pestä ne korkeintaan 40 asteessa, ettei lakana kutistu. Rumpukuivaus ja silitys on sopivaa vain matalalla lämmöllä ja valkaisua ei suositella.

Pussilakanasetti saatu Tyynyltä ja Liinalta somenäkyvyyttä vastaan.

Kestävät ja vastuulliset turvavyölaukut ovat tyylikäs valinta

Postaus on osa postaussarjaa Kohti vastuullisempaa vaatekaappia, jossa sukelletaan vaatekomeron syövereihin ja yritetään täyttää kaappi ekologisilla ja eettisillä vaatekappaleilla. Viime postauksessa esiteltiin upea suomalainen vastuullinen vaateyritys.

Matka kohti vastuullista vaatekaappia jatkuu ja tänään mennään vaatteiden ohi toiseen tärkeään, asukokonaisuuden kruunaavaan elementtiin: laukkuun.

Omasta laukkutaustastani alkuun: laukut ovat aina olleet kompastuskiveni. Ennen saatoin ostaa halpaketjukaupasta ison tekonahkalaukun, ja käyttää sitä monta vuotta sen jälkeenkin, kun pinta alkoi kulua ja vetskari meni rikki. Propsit mulle siitä, mutta eihän se mitenkään hienon näköistä ollut. Pitkään en omistanut lainkaan pikkulaukkua, vaan esimerkiksi baarissa kuljin aina tavarat käsissäni ja ulkona takin taskuissa. Lopulta haltuuni päätyi kiva pikkulaukku, joka joltain oli unohtunut kotiini, mutta kukaan ei ahkerista kyselyistä huolimatta tunnustautunut sen omistajaksi. Isompana laukkuna käytin lähinnä kangaskasseja tai lukiossa saamaani Dakinen reppua.

Kunnes koitti muutto Ruotsiin ja tavaroiden rajaus. Mukaan lähti lopulta vain yksi reppu, jonka olin kirpparilta ostanut alle vuotta aiemmin. Olin kuitenkin jo pitkään kaivannut repun rinnalle laukkua ja lisäksi kätevää pikkulaukkua. En kuitenkaan raaskinut ostaa mitään sinne päin olevaa – odotin juuri sitä oikeaa, kummankin laukun kohdalla.

Ja lopulta ne oikeat löytyivät Globe Hopen turvavyölaukkumallistosta. Aluksi suhtauduin turvavyölaukkuihin epäilevästi – vuoden totuttelun jälkeen ihastuin. Haluamani vaihtoehto oli ehtinyt jo loppua joka paikasta, mutta iskin pian silmäni toiseen laukkuun. Lopulta saatuani joululahjaksi lahjakortin Globe Hopeen, päädyin tilaamaan itselleni Trombi-olkalaukun. Trombi onkin ollut lähes päivittäisessä käytössä saapumisensa jälkeen, ja oon edelleen enemmän kuin tyytyväinen. Laukkuun mahtuu mun työpäivien tärkeimmät, eli 750 ml termarivesipullo, jota kuljetan mukana joka paikassa, eväät, hiusharja, silmälasikotelo, tarvittaessa järkkäri ja kaikki random pikkusälä, kuten puhelimen laturi ja työpaikan kulkukortti. Laukussa on sisällä vetoketjullinen pikkutasku.

Mulle on myös nykyään todella tärkeää uutta päälle puettavaa hankkiessani visioida, miltä kyseinen tuote näyttää käytössä. Trombista sain heti päähäni mielikuvan itsestäni keväällä Oslossa, päälläni kyseinen laukku ja siellä sisällä polaroid-kamerani. Näin heti monta mahdollista asuyhdistelmää laukun ympärille ja useita käyttötarkoituksia. Ilman visiota en osta tuotetta, mutta Trombi laittoi mielikuvat rullaamaan jo ennen kun ehdin tosissani punnita ostamista.

Vaikka Trombi täytti päivittäisen laukun tarpeen, kaipasin silti edelleen pikkulaukkua. Iskin silmäni niin ikään Globe Hopen turvavyölaukkuun, joka oli pieni ja punainen. Valitettavasti punainen malli oli ehtinyt loppua joka paikasta pohdittuani liian pitkään. Yhtenä päivänä silmiini osui Upcycler Helsingin mainos, jossa kerrottiin yrityksen yksivuotispäivän kunniaksi järjestetystä turvavyölaukkujen alennuksesta. Ja sieltä löytyi himoitsemani laukku, punaisen sijaan mustana, mutta löytyi kuitenkin – alennuksessa.

Ja niin luokseni saapui Kaste. Myönnettäköön heti alkuun, että Kaste on ollut toistaiseksi vähemmällä käytöllä, sillä päivittäiseen tavaroiden kuljettamiseen Trombi on paremman kokoinen. Nyt kun kodin ulkopuolella ei tule niin paljon turhia pyöriskeltyä, on pikkulaukun tarve vähäisempi. Kuitenkin olin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, että Kaste vetää sisäänsä järjestelmäkameran, joka ei ole mikään minijärkkäri, vaan runko on ihan kunnon järkkärin kokoinen. Siksi Kaste onkin päässyt kamuksi kuvauskeikoille ja ennustan kesän lähestyessä ja ulkoilmoissa vietetyn ajan kasvaessa Kasteen pääsevän kovaan käyttöön. Tuonne menee näppärästi avaimet, puhelin, korttikotelo ja lisäksi vaikka se järkkäri tai polaroid-kamera, evästä, hiusharja tai mitä nyt ikinä tykkääkään mukanaan kuljettaa. Termosvesipulloa en pysty Kasteeseen änkemään, ja olen monesti miettinyt tarvitsevani pienemmän vesipullon. Kasteessa on sisällä avoin pikkutasku.

Siinä missä näen itseni toukokuisessa Oslossa Trombin kanssa, on mieleeni piirtynyt kuva meikäläisestä heinäkuisessa polttavan kuumassa Genevessä kevyt kesämekko päällä ja Kaste olalla. Visiot ovat vahvoja.

Molemmat laukut ovat tehty sataprosenttisesti kierrätysmateriaaleista. Trombissa on kätetty vanhoja turvavöitä sekä armeijan laukkukangasta. Kaste taas on tehty pääasiassa vanhoista turvavöistä, mutta sivut ja olkahihna ovat ylijäämänahkaa. Suosin vegaanisia tuotteita ja kartan nahkaa kuin ruttoa, mutta jotenkin muuten roskiin menevä ylijäämänahka ei tuntunut niin pahalta… Koitan olla vain ajattelematta sitä. Olen harkinnut vaihtavani myös Kasteeseen turvavyöhihnan, sillä Trombissa se on yksi suosikkiominaisuuksistani.

Kaste on valmistettu täysin Suomessa. Trombit materiaalit ovat puhdistettuja ja lajiteltuja Suomessa, valmistus on tehty Virossa.

Turvavyölaukkuja myy muuten myös ainakin Hookoohoo. Laukkujen hinta kaikilta valmistajilta saattaa alkuun tuntua korkealta, mutta jos miettii vastuullisesti tuotettujen, erittäin pitkäkestoisten laukkujen arvoa, hinta kohtuullistuu mukavasti. Nämä kaksi laukkua täyttävät ainakin omat laukkutarpeeni pitkäksi aikaa (vaikka vähän haaveilenkin vielä siitä punaisesta Kasteesta…), eivätkä vaikuta käytössä kuluvan. Olen itseasiassa jo aiemmin maininnut ohimennen himoitsevani näitä laukkuja, ja nyt ne sain. Iso peukku siis näille!

Onko sulla turvavyölaukkuja? Iskeekö turvavöistä tehdyt laukut suhun vai vaatiiko ajatus vielä totuttelua?

Kuukauden ekovinkki: Uudelleenkäytettävät leivinpaperit

Kuukauden ekovinkki -postaussarjassa esitellään joka kuukausi yksi iso tai pieni ekovinkki. Postaussarjan tarkoitus on kannustaa ekologisiin ratkaisuihin kotona ja arjessa.

Uudelleenkäytettävät leivinpaperit

Helmikuun ekovinkki saattaa kuulostaa siltä, että nyt tarvitsee ostaa jotain erikoisleivinpaperia erikoiskaupasta. Mutta ei, tämä vinkki on paljon simppelimpi kuin mitä antaa ymmärtää.

Kuinka moni teistä käyttää leivinpaperia vain yhden kerran ja heittää sitten menemään? Vinkki piilee tässä: käytettyä leivinpaperia voi käyttää uudestaan. Totta kai riippuu paljon siitä, mitä leivinpaperin päällä on ollut. Jos on esimerkiksi lämppäreiden ystävä, kuten minä olen, voi lämpimien voileipien alla olevaa paperia käyttää uudestaan seuraaviin lämppäreihin, tai vaikka kotitekoiseen pitsaan. Jos tekee jotain tahraavaa, voi kenties paistaa saman leivinpaperin päällä uudestaan sitä samaa tahraavaa ainetta myöhemmin.

Meillä on usein 2-4 eri käytössä olevaa leivinpaperia valmiina peltien kanssa samassa säilytyspaikassa. Niistä on helppo ottaa se paperi, jota on käytetty samaan tarpeeseen mihin sitä nyt tarvitsee. Tietenkin ne oikeasti ihan käyttökelvottomaksi likaantuneet leivinpaperit heitetään pois jo ihan hygieniasyistä. Mutta yksi leivinpaperirulla kestää yllättävän kauan, kun käyttää reippaasti samaa paperia uudelleen ja pyyhkäisee välissä mahdolliset muruset viemäriin. Harvoin myöskään yksittäinen pieni repeämä tai viilto paperissa haittaa sen käyttöä.

Tänään saatte ekovinkkipostauksen kylkeen myös yllätyksen: mun ensimmäinen Youtube-video! Ajattelin alkaa tehdä satunnaisesti vlogeja liittyen Tukholmassa elämiseen. Toivottavasti tykkäätte videosta (ja käykää tilaamassa mun kanava)!

Viime vuoden 5 luetuinta postausta

Kurkataan sen verran vielä viime vuoteen, että tehdään yhteenveto suosituimmista postauksista. Nämä ovat itselle mielenkiintoista nähtävää, joiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä lukijoita kiinnostaa. Uskon tämän olevan hyödyllistä lukijoille myös siten, että teillä on mahdollisuus löytää kiinnostavia postauksia, joita ette aiemmin ehkä syystä tai toisesta ole nähneet.

Tässä siis viime vuoden TOP 5 -luetuinta postaustani.

vuoden-luetuimmat-postaukset

Laskeuduin 23 metriä maan alle ja kiipesin 21-metriseen torniin – tällainen on Pirunpesä

Tämä postaus roikkui monta viikkoa suosituimpien postausten kärjessä ja hieman yllättäenkin jäi sinne. Luulisin ulkomaan matkoista tehtyjen postausten kiinnostavan enemmän, mutta tämä Etelä-Pohjanmaalla, Jalasjärvellä sijaitseva Pirunpesä vei voiton. Toivottavasti paikka on saanut uusia kävijöitä postauksen myötä! Suosittelen edelleen lukemaan jutun tästä kotimaan yllättävän kiinnostavasta kohteesta.

vuoden-luetuimmat-postaukset

Esittelen kaikki yhdeksän lävistystäni

Todellinen yllättäjäpostaus. Tuntuu hassulta, että lävistyksistä kertova postaus on luettu yli kaksituhatta kertaa. Tälläkin hetkellä tämä postaus on viimeisen viikon toiseksi luetuin. Jopa tatuointien esittelypostaus on jäänyt kauas taakse, vaikka luulin sen kiinnostavan enemmän. Huvittavaa muuten, että tämä aloituskuva on näkynyt pitkin vuotta rajattuna versiona tuossa blogin oikeassa sivupalkissa viikon luetuimpien joukossa. Häiritsevää nähdä lähikuva naamasta rajattuna viikosta toiseen, hehe.

vuoden-luetuimmat-postaukset

Nuukuuren museo, venytetty markka ja puukirkko – näe nämä Laihialla

Kesän ensimmäinen Pohjanmaa-kohde herätti yllättävän paljon kiinnostusta. Postaus lähti leviämään Laihian Puskaradiossa, jossa muun muassa kovasti arvosteltiin tuota aloituskuvaa ja siinä näkyvää romua. Postaus ei ole mikään Laihian mainos vaan oma kokemus kunnasta, ja kokemukseen kuului myös nuo romut. Ja sitä paitsi mainos tai ei, pyrin realistiseen kuvaan ja rehellisiin mielipiteisiin. Positiivista kuitenkin huomata, että kotimaan matkailu kiinnostaa niin paljon, että Laihiasta kertova postaus oli vuoden kolmanneksi luetuin.

vuoden-luetuimmat-postaukset

Kotimaan matkahaaveita – 9 Suomessa sijaitsevaa kohdetta, jossa haluan käydä

Matkapostauksilla jatketaan, ja taas erityisesti kotimaa kiinnostaa. Tämän tyylisiä listapostauksia tykkään kyllä itsekin lukea, ja niitä löytyy blogistani useita. Huomaa hyvin, että erityisesti koronakesänä kotimaan matkailu oli kovassa nosteessa. Näitä Suomi-matkailuun liittyviä vinkkejä ja kokemuksia luettiin paljon.

vuoden-luetuimmat-postaukset

12 suomalaista yritystä, jotka valmistavat tuotteensa kierrätysmateriaalista

Yksi ekopostauskin mahtui viiden suosituimman joukkoon, mahtavaa. Olen erityisen iloinen juuri tämän postauksen lukumääristä, sillä käytin useita tunteja yritysten läpikäyntiin ja tietojen etsimiseen. Suomalaisia, pelkkiä kierrätysmateriaaleja käyttäviä yrityksiä ei ollut nimittäin helppoa löytää, mutta halusin pysyä rajauksessani. Onneksi tätä postausta on luettu niin paljon, sillä toivon mahdollisimman usean löytävän nämä yritykset.

Suosituimmissa postauksissa oli siis kolme matkailuaiheista, yksi lifestyle ja yksi ekologisuusaiheinen postaus. Lienee perusteltua siirtää blogi Rantapallolle, ainakin näiden tilastojen perusteella. Parhaita postauksia ovat mielestäni ns. ajattomat postaukset, joita luetaan uudestaan ja uudestaan kuukausien, jopa vuosien jälkeen julkaisusta. Tähtään esimerkiksi tekemään kaikki yhteistyöpostaukseni juuri sillä mentaliteetilla, että ne eivät ole aikaan sidottuja, vaan pitkäkestoisesti toimivina vinkkeinä ja kokemuksina nousevat aina uudelleen ihmisten lukulistalle.