Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

bloggaaja

33 KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA

Blogeissa on pyörinyt nyt hyvin laajalti tämä kolmenkymmenenkolmen kysymyksen haaste, joka on alkujaan lähtöisin Pupulandia-Jennin blogista. Halusin itsekin osallistua haasteeseen, sillä oon aina rakastanut vastata tällaisiin gallup-muotoisiin kyselyihin. Jos siellä on joku, joka ei ole vielä ole tätä haastetta tehnyt, niin suosittelen tekemään! Itse saatan usein vastailla samantyyppiseen kysymyksiin ihan huvikseni omassa mielessäni ilman minnekään julkaisuakin, sen verran kivoja tällaiset kyselyt ovat.

Avioliittoja: Nolla


En ole tälle iälle vielä naimisiin ehtinyt, onneksi. Avioliitto on kyllä tulevaisuuden suunnitelmissa ja haaveissa, ja siellä se saa luvan pysyäkin vielä hyvän aikaa.

Kihloissa: Nolla

Haluan kihlautua vaan kerran ja sillä ajatuksella, että se on lupaus avioliitosta. Kihlasormuksen ei kuitenkaan tarvitse olla mikään aikapommi, jonka saamisen jälkeen on tasan kaksi vuotta aikaa mennä naimisiin. En halua, että kumppanini ei mua kihlaisi siksi, ettei ole vaikkapa resursseja alkaa heti järkkäilemään häitä, vaan siksi, että haluaa mun kanssa varmasti naimisiin päätyä sitten, kun sille on hyvä aika.

aaa1 puistikko asu 3aaa2 puistikko asu 1

Lapsia: Nolla

Oon todella lapsirakas ja toivon saavani omia jossain vaiheessa, mutta sen aika ei ole vielä, todellakaan. Haaveissa olisi useampi lapsi, mutta yhdestäkin olisin jo onnellinen.

Lemmikkejä tällä hetkellä: Nolla

Mulla ei ole varsinaisesti ikinä ollut lemmikkiä, jollei lasketa kissaa, joka viipyi mun lapsuudenkodissa kaksi viikkoa. Akvaariokaloja meillä myös oli, mutta en tiedä, voiko niitä laskea lemmikeiksi. En ole varsinaisesti mikään eläinystävä, mutta oon luvannut pitää ajatuksen avoinna siitä, että joskus otettaisiin joku nelijalkainen pörröinen kaveri. Jos mun nyt pitäisi jokin lemmikki ottaa, ottaisin varmaankin kilpikonnan. Tai minisiilin. Ne on jotenkin todella söpöjä!

Leikkauksia: Kaksi

Mulle tehtiin nilkkaleikkaus joskus kuusitoistavuotiaana, kun teloin jalan hermot ikävästi jalkapallotreeneissä. Hermovamma oli todella ärsyttävä vaiva, mutta nykyään jalka toimii ja se on pääasia. Joitain kenkiä en voi käyttää arven takia ja välillä jalka puutuilee nilkasta alaspäin, mutta nää on aika pieniä haittoja. Multa on myös leikattu kitarisat joskus lapsena.

Tatuointeja: Kolme

Kolme tatuointia löytyy tällä hetkellä, ja ihan älytön kuume olisi ottaa lisää! Tähän todellakin jää koukkuun. Otin ensimmäisen tatuointini varmaan neljä vuotta sitten, toisen puolitoista vuotta takaperin ja uusimman vuosi sitten. Seuraava on jo suunnitteilla…

Lävistyksiä: Seitsemän

Kolme reikää korvalehdissä, yksi korvan rustossa ja yksi tragus. En saanut alaikäisenä ottaa lävistyksiä muualle kuin korviin, joten oon niitä rei’itellyt sitten ihan urakalla. Vielä ehkä mahtuisi pari lisää… Mulla on myös napakoru, jonka otin heti, kun täytin 18. Alkuvuodesta toteutin piiitkän harkinnan jälkeen myös ison lävistyshaaveeni ja otin nenäkorun. Eikä muuten kaduta.

aaa3 adidas pinkit lenkkaritaaa4 yhdistelmä 2aaa5 puistikko asu 2

Muuttoja: 15

En oikein tiennyt miten lasken tämän, jos oon muuttanut väliaikaisesti johonkin, mutta pyöristin luvun nyt viiteentoista. Lapsuudessa asuin kolmessa eri asunnossa, sen jälkeen oon itsekseni muutellut asunnosta ja maasta toiseen. Kaupunkeja Suomessa on kertynyt kolme, ulkomailla kolme. Viimeisimpänä muutin poikaystäväni kanssa isoon kaksioon, ja tää on kyllä ihan mun lempparikotini. Saa nähdä, koska siirrytään tästä seuraavaan asuntoon – toivottavasti ei vielä pitkään aikaan. En ole muuten ikinä asunut omakotitalossa enkä vanhempieni nykyisessä kodissa, vaikka sitä kotikotina olenkin alkanut pitää.

Ampunut aseella: Kerran

Joskus koulussa käytiin kokeilemassa ampumista. Ei ollut kyllä ihan mun juttu. Tykkään periaatteessa ampumisesta, mutta jotenkin sen oikean aseen kädessä pitäminen hirvitti mua. Mieluummin ampuisin jollain kuulapyssyllä.

Ottanut lopputilin: Kolmesti

Kokeilin puhelinmyyntiä suunnilleen neljä kuukautta, kunnes tajusin viihtyväni enemmän siivoamassa toimistoa kuin luurin päässä, joten otin loparit. Tein lukioaikana töitä lasten sisäleikkipuistossa, ja sieltä otin loparit muuttaessani toiseen kaupunkiin. Hesburgerilla viihdyin myös useamman vuoden, kunnes reilu vuosi sitten kyllästyin yövuorovalvomisiin ja rasvankäryyn ja pyysin lopputiliä. Muut työpaikat ovat olleet määräaikaisia. En myöskään laskenut niitä kertoja, jolloin oon palannut takaisin samaan työpaikkaan muutaman kuukauden paussin jälkeen.

Ollut saaressa: Kyllä

Isoista saarista tiedän olleeni ainakin Ahvenanmaalla, Kyproksella, Kreetalla ja Sansibarilla. 

Autosi: Ei ole

Mulla ei ikinä ole ollut ihan omaa autoa. Ajokortti multa löytyy.

Ollut lentokoneessa: Kyllä

Oon lentänyt varmaan ihan liiankin monesti. Viimeisen vuoden ajalta mulla ei tosin ole yhtään lentoa, ja mielelläni kuljen myös muilla kulkuvälineillä. Esimerkiksi laivamatka Tallinnaan voisi olla kova juttu, siellä kun en ole ikinä käynyt.

Onko joku itkenyt vuoksesi: On

Ollut rakastunut: Olen tälläkin hetkellä. <3

Ollut ambulanssissa: En

Luistellut: Kyllä

Luisteleminen on älyttömän kivaa, ja haluaisin päästä joka talvena muutaman kerran jäälle. Pelasin muutaman vuoden jääkiekkoa, joten luistelen hokkareilla ja tykkään edelleen ulkojääpeleistä.

aaa6 yhdistelmä 1aaa7 asukuva aurinko 3

Surffannut: Kyllä

Kanarialla kokeiltiin kaverin kanssa aika spontaanisti surffausta. Olin aika huono lajissa ja pysyinkin vaan pari kertaa kokonaisen liu’un laudan päällä. Kannatti kuitenkin kokeilla, vaikka aikamoisen kokovartalokurlauksen suolavedellä siinä saikin kaupan päälle.

Ollut risteilyllä: Kyllä

Lapsena käytiin useinkin risteilyllä, ja vahvoiksi muistoiksi on jäänyt kasvomaalaukset ja Ville Viikinki –drinkit.

Ajanut moottoripyörällä: En

Ratsastanut hevosella: Kyllä

Kerran pakon edessä koulussa kokeilin, ja pelkäsin koko ajan älyttömästi. Toista kertaa ei tarvitsekaan hevosen selkään enää nousta, jos itse saan asiaan vaikuttaa.

Lähes kuollut: En

Ollut sairaalassa: Kyllä

Keniassa sain todella rajun vatsabakteerin, ja vietin kolme yötä sairaalassa. Mulla ei pysynyt edes vesi sisällä ja olin niin heikossa kunnossa, että pyörryin kesken verinäytteiden oton ja mut vietiin tajuttomana tiputukseen saamaan ensisijaisesti vaan nestettä rutikuivaan kehooni. Tää sairaalakokemus oli yksi mun elämäni pelottavimmista, mutta onneksi siitä selvittiin varmaan ihan suomalaisella sisulla ja suurella määrällä antibiootteja.

Suosikkihedelmä: Klementiini

Aamu vai ilta: Ilta

Molemmissa on todellakin puolensa, mutta enemmän oon iltavirkku ja rakastan nukkua pitkään. Tosin silloin kun oon herännyt aikasin ja saanut paljon aikaan aamun ensimmäisinä tunteina, on olo mitä mahtavin. Tarvitsen vaan todella paljon aikaa heräämiseen ja vihaan äkkinäisiä aamuja, joten ilta on mulle tehokkaampaa aikaa.

Lempiväri: Vihreä

Viimeisin puhelu: Poikaystävältä

Viimeisin viesti: Poikaystävältä

aaa8 puistikko asu 4

Nähnyt jonkun kuolevan: En

Kahvi vai tee: Kahvi

Oon tällainen perinteinen aamukahvin juoja, ja joskus tulee hörpättyä toinen kupillinen myös lounaan jälkeen. Teetä tykkään juoda kyllä pimeinä iltoina ja kurkkukipuun, mutta ei se ikinä sitä aamun ensimmäistä kahvikupillista voita. Rakastan myös kaikkia erikoiskahveja!

Paras piirakka: Pakko vastata mustikkapiirakka, vaikken edes muista, koska oisin viimeksi sellaista syönyt. Myös poikaystävän vähän aikaa sitten tekemä pätkis-suklaapiirakka oli ihan taivaallisen makuista.

Kissa vai koira: Koira

Ennen olisin voinut vastata että ei kumpikaan, mutta nyt pariin kivaan hännänheiluttajaan tutustuttuani pitää vastata koira. En tykkää mulle tuntemattomista eläinyksilöistä, vaan tarvitsen aikaa tutustua niihin.

Paras vuodenaika: Kevät

Kaikissa vuodenajoissa on hyviä puolia, mutta keväästä tykkään eniten. Pitkän talven jälkeen aurinko alkaa näyttäytyä koko ajan useammin, lumet sulaa ja mieli virkistyy, kun on koko ajan kevättä rinnassa. Tosin en kyllä valita muistakaan vuodenajoista, varsinkin kun syksyn värit saa maisemille omanlaista kauneuttaan sylin täydeltä.

TÄRKEINTÄ, MITÄ OLEN OPPINUT…

Parisuhteessa?
Puhuminen kannattaa aina, sekä avoimuus ja rehellisyys. Vaikka olisi mikä asia mielessä ja kuinka hävettäisi tai tuntuisi vaikealta sanoa se ääneen, niin kumppanille puhuminen tekee asiasta lähes poikkeuksetta helpomman käsitellä. Vai kuinka usein siitä on ollut hyötyä, että pyörittelee hankalaa asiaa mielessään eikä puhu toiselle suoraan?

Töissä?
Kaikki mokailevat, ja omat mokat unohtuvat muiden mielestä paljon nopeammin kuin omasta. Kuinka monta kertaa olenkaan stressannut ja nolostellut jotain työmokaa, ja lopulta huomannut sen olevan täysin korjaamiskelvoton juttu vaan mun mielestäni? Erittäin monta, koska yleensä mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja oon oikeasti ollut pätevämpi kuin itse uskoinkaan.

Opiskellessa?
Kaiken ei aina tarvitse olla täydellistä, hyvin usein pelkkä läpipääsy riittää ja kurssinumero ei aina kerro todellisesta oppimisen tasosta. Asiat on tärkeämpää sisäistää kuin opetella ulkoa vain tentin ajaksi.

Lapsuudenkodissa?
Kotiin saa aina tulla. Tätä mulle on painotettu ties kuinka paljon, ja tämä on se asia, jota haluan painottaa myös omille lapsilleni tulevaisuudessa. Vaikka mikä olisi, niin kotiin saa aina tulla, koti on aina turvapaikka ja siellä saa olla oma itsensä.

Bloggaajana?
Rentoudella pääsee pisimmälle ja liikaa paineita ei kannata ottaa. Mulla on tapana stressata blogiasioista yllättävän paljon, mutta se, etten joskus pääse julkaisemaan postausta juuri nyt tai että tekstiin tulee kummallinen tyhjä rivi jota en saa pois, ei oikeasti haittaa mitään. Rennosti omana itsenään eteenpäin, niin blogista tulee just sellainen kuin itse haluan.
kaide hipsteri 2kaide hipsteri 1kaide hipsteri 3
Matkustellessa?
Kukaan ei ole toisen yläpuolella. Keniassa asuessani huomasin aluksi hieman sääliväni paikallisia, jotka elävät hyvin askeettisesti ja huonoissa oloissa. Parin kuukauden aikana tajusin kuitenkin sen, ettei mun kannata heitä sääliä eivätkä he todellakaan sääliäni kaipaa. En voi nostaa omaa elämääni toisen elämän yläpuolelle vain siksi, että mulla on suihku kylppärissä ja sähköä ympäri vuorokauden. Ne paikalliset eivät välttämättä tosiaan edes haluaisi elää länsimaisten yltäkylläistä elämää tai koe omaavansa jotenkin huonompia elämiä. Kaikki arvostavat eri asioita, eikä kenenkään tarvitse nostaa itseään jalustalle tai luulla, että oma elämä on muiden mielestä jotenkin tavoittelemisen arvoista. Tämä konkretisoitui mulle erittäin vahvasti asuessani kehitysmaassa pienessä kylässä.

Ystävyydestä?
Osa ystävyyssuhteita kestää vain tietyn ajanjakson elämästä, ja se on ihan fine. Vaikka osa ystävyyssuhteista kantaakin toivottavasti läpi elämän, on ihan okei myöntää, että osa on tarkoitettu vain hetkeksi pysyviksi. Etääntyminen ystävistä on ihan normaalia siinä vaiheessa, kun yhdistävä tekijä katkeaa tai toisen elämä ja ajatusmaailma vaan tuntuu liian erilaiselta, jotta yhteydenpitoa kannattaisi jatkaa. Toki pitkät ystävyyssuhteet ovat upeita, mutta joskus käy niin, ettei yhteistä enää ole, ja silloin on parempi kiittää ja päästää irti eikä jatkaa väkinäisesti eteenpäin.

Isovanhemmiltani?
Niin kauan, kun uskoo Jumalaan, ei ole yksin. Mun isovanhemmat on tosi uskonnollisia, ja mä oon saanut käydä läpi monet keskustelut ja valistukset asiasta niin hyvässä kuin huonossa. Tuo lause on kuitenkin mun mielestä erittäin hyvä ja lohduttava ja samalla jotain, mitä kukaan ei voi kumota. On jokaisen oma asia mihin uskoo, mutta jos uskoo ja haluaa uskoa Jumalaan, niin yksin ei tarvitse olla. Viisasta ja simppeliä.

Elämästä?
Ota vastaan kaikki mitä tulee. Elämässä tulee väistämättä asioita, jotka ovat vaikeita ymmärtää ja käsitellä, ja joista ei tunnu syntyvän mitään hyvää. Itse uskon, että kaikesta on mahdollisuus ammentaa jotain positiivista, vaikka se vaikutus syntyisi kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Kaikesta kuitenkin oppii jotain, jos ei elämästä niin itsestään. Hankalaltakin tuntuva asia kannattaa ottaa vastaan ja kääntää omaksi voimavarakseen – hyödyttää enemmän kuin ikävässä olosa rypeminen.

SEITSEMÄN SYNTIÄNI

1 laituri dramaattinen maisema


Herkuttelusyntini
Voin syödä purkillisen Pringles Originaleja ongelmitta ja vetää siihen päälle vielä kolmasosan isosta sipsipussista. Oon oikeesti pahimman luokan sipsihirmu, mutta minkäs sille voi kun se on niin hyvää…
Ihonhoitosyntini

Tunnustan: en jaksa pestä meikkejä erikseen pois illalla, jos en käy muuten suihkussa. Eli nukun välillä siis meikit naamassa. Tosin haluan vähän puolustella tätä sillä, että käytän pääasiassa vaan ripsaria ja kulmakynää, eli iholle ei meikkiä jää yön ajaksi.
Siivoussyntini

Mulle on ihan luontevaa elää epäjärjestyksessä ja lattioille kasvavat vaatepinot ei ihan oikeasti useimmiten edes haittaa mua, tiettyyn pisteeseen asti. Likasuutta en siedä, sotkua kyllä. En ole kovin tarkka siivouksesta, epäjärjestys on musta ihan ok kunhan ei etene kaaokseksi asti.
Hiussyntini

Jos en aio pestä hiuksia, en myöskään kastele niitä suihkussa vaan pidän ne nutturalla niin, että niihin osuu vettä mahdollisimman vähän. Joskus saatan olla useamman päivän niin, ettei mun hiuksia ole edes kasteltu välissä.

6 laituri dramaattinen maisema7 laituri dramaattinen maisema

Ystävyyssyntini

Oon älyttömän huono vastaamaan viesteihin. Usein en puhelimen kilahtaessa (okei pidän kyllä aina puhelinta äänettömällä ja värinättömällä) vaan voi tai jaksa keskittyä tarpeeksi viestin vastaamiseen, ja sitten asia unohtuu. Pahinta on huomata se vasta sitten, kun sama ystävä laittaa uudestaan viestiä ja näen sen pahimmassa tapauksessa viikkoja vastausta odottaneen viestin keskustelussa. Hups.

Pukeutumissyntini

Mulla on erittäin paljon vaatteita, joita en enää käytä ja joita silti säilytän vuodesta toiseen, kun en raaski heittää pois. Pitäisi käydä ne läpi ja rohkeasti vaan pukea päälle vanhoja vaatteita ja yhdistellä niitä uudestaan. Tosin nämä vanhat vaatteet on sitten oikeasti välillä ihan useita vuosia vanhoja, eli pitäisi oikeasti jaksaa heitellä niitä eteenpäin kun omat käyttökerrat jäävät vähiin.

2 laituri dramaattinen maisema

Parisuhdesyntini
Mulla on tapana jättää kaikki lähtövalmistelut ihan viime tippaan. Kun sovitaan lähtevämme johonkin, saatan istua sohvalla tekemättä mitään siihen asti, että aikaa lähtöön on enää muutama minuutti. Silloin alan tekemään asioita hirveellä vauhdilla ja oon valmis ihan viime tipassa, kun poikaystävä on jo kengät jalassa ovella odottelemassa. Ymmärrän täysin, että tää synti on hieman ärsyttävä. 😀