Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

arki ulkomailla

Ajatuksia ystävyydestä ja arkijuttuja – Minun viikkoni videolla 1/2

Heippa!

Tänään on piiiitkästä aikaa videon aika. Kuvasin teille jo kesäkuun puolella yhdestä viikosta my weekin, ja nyt sain vihdoin editoitua siitä ensimmäisen osan julkaisukuntoon. Viikko tulee siis kahdessa osassa, ensimmäinen tänään ja toinen osa vähän myöhemmin.

Videolla näette mun viikon tapahtumia maanantaista keskiviikkoon. Video sisältää muun muassa kaksi aamuvuoroa radiolla, koripallon peluuta sekä paljon ajatuksia ystävyydestä. Miten aikuisten ystävyys eroaa lapsuuden ystävyydestä ja millainen ystävä itse olen?

Toivottavasti viihdytte videon parissa. Olisin myös kiitollinen, jos tilaisitte mun kanavan ja jättäisitte videoehdotuksia kommentteihin!

Kielikeskus aktivoitu – puoli vuotta ulkomailla takana

Puoli vuotta Tukholmassa asumista hurahti täyteen hetki sitten, ja ajattelin tämän olevan hyvä hetki tulla päivittämään kuulumisia.

Aiemmin kerroin ongelmistani saada pankkitiliä auki ja palkkashekkejä lunastettua. No, nyt minulla on hallussani BankID ja ID-kortti, eli tuollaiset ongelmat ovat historiaa. Tänään pähkäilin tosin sen kanssa, miten saisin rahaa siirrettyä Ruotsin tililtä Suomen tilille… Ehkä löydän siihenkin ratkaisun piakkoin.

Työsopimus ja vuokrasopimus uusittu

Töissä sujuu kaikin puolin mukavasti. Opin koko ajan lisää, vastaan tulee uusia haasteita mutta moni asia tulee jo täysin rutiinilla. Pääsimme remonttievakon jälkeen työpaikalla palaamaan takaisin omaan, täysin uudistettuun käytäväämme. Uutuudenviehätys ei ole vielä täysin kadonnut rempatulta käytävältä, ja siistit tilat motivoivat työntekoonkin paremmin kuin kaaosmainen väliaikaympäristö. Allekirjoitin myös jatkosopimuksen työpaikalle, eli töitä riittää ainakin kesän loppuun. Sen jälkeen pitää ottaa uusi katsaus, sillä niin kutsutut LAS-päiväni alkavat olla silloin lopussa. Suomeksi sanoen siis, joko pääsen vakinaistamislistalle tai sitten työni loppuvat radiolla. Nämä LAS-päivät ovat siis tehty työntekijän suojelemiseksi jatkuvilta määräaikaisilta työsopimuksilta, mutta tuntuvatkin kääntyvän usein työntekijän nilkkaan, kun vakinaista työtä ei heru mutta sijaisuuksia ei saa enää lain mukaan tehdä. No, en ala tätä kuviota tarkemmin avaamaan, sillä joku kuitenkin tietää asiasta minua paremmin.

Vuokrasopimus meillä on nyt vuoden loppuun asti voimassa. Tästä olen hyvin iloinen, sillä pitkät vuokrasopparit eivät ole itsestäänselvyys Tukholmassa – oikeastaan koko asunnon saaminen ei ole sitä. Nyt saamme ainakin tämän vuoden ajan asua ihan rauhassa kodissamme ja katsella sitten tilannetta uudelleen. Kaikki on oikeastaan vuodenvaihteen jälkeen auki ja riippuu paljon asunto- ja työtilanteesta.

Kielitaito koheni hetkessä

Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut myös jotain, jota todella odotin. Olen nimittäin saanut aivojeni kielikeskuksen naksautettua päälle! Tiesin sen tapahtuvan jossain vaiheessa, ja aika on vihdoin koittanut. Tämähän ei todellakaan ole mikään virallinen termi tai välttämättä edes oikeasti tapahtuva asia, vaan oma kokemukseni kielten osaamisesta. Eli alkuun mulla on päässä päällimmäisenä pelkkä äidinkieli eli suomi, ja muiden kielten käyttö onnistuu kuten yleensäkin. Pikkuhiljaa vieraisiin kieliin arjessa tottuu, ja aivot kääntävät asioita nopeammin. Ja jossain vaiheessa kuuluu naks – kielikeskus aktivoitu.

Yhtäkkiä siis huomaan ajattelevani asiat ruotsiksi tai englanniksi kun olen itsekseni, suomeksi puhuessa muistan sanat nopeammin vieraalla kielellä, josta sitten käännän ne äkkiä suomeksi ennen ääneen lausumista. Tällöin yritän buustata kielten tarttumista kaikin tavoin, eli katson vieraskielisiä ohjelmia vieraskielisillä teksteillä (kuitenkin esimerkiksi ruotsiksi puhutut ruotsin tekstityksellä, englanniksi puhutut englannin tekstityksellä – kielten sekottaminen pahentaa tilannetta) ja imen niistä sienen lailla sanoja omaan sanavarastooni. Nyt Solsidania iltasin tuijoteltuani päässäni pyörivät sanat jobbigt, gulligt – ja bajsar. 😀 Hyödyllistä… Ruotsi ja englanti sijaitsevat kuitenkin selvästi samassa keskuksessa, sillä niitä ei saa kytkettyä päälle erikseen. Myös saksan kieli kuuluu muuten samaan osastoon, yhtäkkiä muistan taas paljon saksankielisiä lausahduksia.

Olen kuitenkin tyytyväinen tähän vaiheeseen kielen kehityksessä, sillä nyt tuntuu, että vieraat kielet eivät ole vain jännittävä lisä arkeen vaan niiden kanssa toimiminen on luontevampaa kuin ikinä. Toki tämä tarkoittaa sitä, että suomen kielen sanoja joudun hakemaan paljon pidempään, mutta uskon ”heikon suomen” vaiheen menevän ohi muutaman kuukauden sisällä, kun balanssi alkaa löytyä. Ja edelleenkin tämä koko kielikeskusasia perustuu täysin omaan kokemukseeni, ei mihinkään tieteelliseen tutkimukseen aivojen toiminnasta.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Oletteko kokeneet samanlaisia kielikeskuksen naksahtamisia? Missä vaiheessa ulkomailla asumista vieras kieli alkoi ajaa äidinkielen yli ajatuksissa? Mitä haluaisitte erityisesti lukea ulkomailla asumiseen liittyen?

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Radiotoimittajan aamu alkaa klo 3.45

Aloitin työt radiossa viime syksynä ja oon päässyt nyt toden teolla maistamaan niitä ihanan aikaisia aamuvuoroja, joita voisi melkein yövuoroksi kutsua. Virallisesti työaika taitaa olla 4.30-11.30, mutta koronarajoitusten takia tulee aamuvuorolaisen poistua viimeistään yhdeltätoista radiotalolta, jotta iltavuorolainen voi tulla töihin. Aamun aloitukseen se ei silti vaikuta.

Kello onkin aamuvuoroina soimassa 3.45, jotta olen kymmentä yli neljä valmis hyppäämään taksiin ja hurauttamaan työpaikalle. Edellinen ilta menee yleensä sen takia vähän pipariksi, kun sänkyyn pitäisi päästä jo kahdeksan maissa ja tunnit sitä ennen menee vain nukahtamista stressatessa.

Aikaisesta herätyksestä huolimatta tykkään tosi paljon aamuvuoroista. Vaikka herätys on täysin horror, on aamulla mukava saada tehdä töitä yksin ja rauhassa. Kuuntelen usein jotain musiikkia ja hörpin kahvia uutisten kirjoittamisen lomassa.

YouTube-aluevaltauksesta innostuneena kuvasin teille videolle mun normaalin aamuvuoron radiossa. Sieltä pääsette katsomaan, mitä se konkreettisesti sisältää ja millaisilla tunnelmilla oon aamuisin töissä. Eli katsokaa video ja kertokaa mitä tykkäsitte! Arvostan myös tykkäystä ja tilausta YouTuben puolella.

Kahden viime viikon kuulumiset

Hellurei ja hellät tunteet! Mitä teille kuuluu? Musta tuntuu, etten oo postannut i-kui-suuk-siin, vaikka edellisestä kerrasta on jopa kaksi viikkoa aikaa. En tarkoittanut pitää tällaista taukoa, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt istua alas sellaisen energian kanssa, mitä bloggailuunt tarvitaan. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet tosi kivoja, mutta samalla kuormittavia. Vaikka niistä hyvistä jutuista saa energiaa ja iloa elämään, niin samalla sitä pitkän päivän jälkeen kaatuu väsyneenä sänkyyn tai jumittaa katselemassa Netflixiä loppu illan jaksamatta keskittyä enää muuhun. Mun työ toimittajana on paitsi ihanaa ja mun unelmaduunia, niin myös juurikin kuormittavuudeltaan aika huippuluokkaa. Kun kahdeksan tuntia päivässä tekee luovaa kirjoitustyötä toimistolla, ei oikeen iltasin aivokapasiteetti riitä uuteen luovaan kirjoitustyöhön blogia varten. Onneksi tästä blogista ei tarvitse ottaa paineita enää, vaan saan kirjotella tänne sillon kuin mulla on siihen saumaa. Tietysti mitä useemmin sitä saumaa on niin sitä kivempi se on niin lukijoille kuin mulle itellenikin!

kööpenhamina köpis sorsa
kööpenhamina köpis suihkulähde


Kahden viime viikon aikana olen…

♡ Käynyt Gröna Lundissa yhden suosikkilaulajistani, Alice Cooperin keikalla. Piru että oli muuten hyvä! Poisoooon!

♡ Tehnyt töitä kuin hullu lumilapiolla, ja viettänyt pitkiä päiviä toimistolla

♡ Värjännyt hiukset. Kokeilin aiemmin pinkkiä hiusväriä ja sen lähdettyä pois pesussa jäi hinku uudelleen värjäykseen. Tällä kertaa laitoin tukkaani sävyä rose pink, jonka avulla ennestäänkin luonnonvaaleat hiukseni vaalentuivat pari astetta ja saivat kivan pinkkejä vivahteita valon osuessa niihin eri kulmista. Me gusta!

♡ Katsonut pitkästä aikaa Frendien kaikki tuotantokaudet – kahdesti.

♡ Täyttänyt 24 vuotta! Elokuun 4. on mun syntymäpäiväni, ja vieläkin vähän nieleskellen sanon uuden ikäni ihmisille. Musta tuntuu niin vanhalta! Onko pakko täyttää lisää vuosia vai voisko olla Peter Pan joka ei koskaan aikuistu?

♡ Käynyt Norrtäljessä juttukeikalla Suomi 100 -tapahtumassa.

♡ Saanut synttärikakkua ja muita herkkuja juhlan kunniaksi!

kööpenhamina köpis punainentalo

♡ Kutsunut kaikki täällä asuvat kaverini meille viettämään sitä mun syntymäpäivää. Mulla oli ihan älyttömän kivat juhlat, viihdyin täällä ja viihdyin baarissa. Olin myös yhtä hymyä koko päivän lueskellessani puhelimeen ja someen tipahtelleita onnitteluviestejä. Rakastan syntymäpäiviä!

♡ Käynyt illallisella tätini luona ja tavannut samalla kaksi uutta serkkua. Hauskaa, miten vasta aikuisiällä tutustuu joihinkin sukulaisiin, ja silti niiden seura tuntuu todella luontevalta. Tykkään hirveesti näistä mun ”uusista” sukulaisista, pitäisi kyläillä siellä useammin nyt kun asutaan samassa kaupungissa!

♡ Käynyt Malmössä juttukeikalla ja rakastunut siihen kaupunkiin.

♡ Suunnitellut miljoona kertaa postaavani, mutta todennut aina olevani väärällä moodilla siihen hommaan. Haluan tätä tehdä kuitenkin positiivisuudella enkä pakolla!

♡ Istunut maailman oudoimmassa junassa, jossa istumapaikat oli tehty vanhoihin makuuvaunuihin ja juna näytti muutenkin sodanaikaiselta. Penkit oli siis oikeasti sänkyjä, jossa tönötettiin kuin tatit rivissä, ja yläsängyt toimi matkatavarahyllyinä. Olipa kokemus!

♡ Kasvattanut matkakuumetta mutta samalla todennut, ettei mulla ole nyt varaa lähteä ulkomaille enää tänä vuonna. Paitsi ehkä kerran…

kööpenhamina köpis maisema

♡ Herännyt keskellä yötä paloauton valoihin ja todennut naapuripihalla olevan kaksi paloautoa ja kaksi ambulanssia. Sen jälkeen en uskaltanutkaan nukahtaa ekaan tuntiin uudestaan, koska pelkäsin palon leviävän tähän taloon ja olin valmiina syöksymään ovesta ulos tärkeimmät tavarat kädessäni. Jossain vaiheessa tajusin, etten näe liekkejä ollenkaan tai haista savua ja aloin miettimään, onko tässä sittenkin jotain hämärähommia ja rikollisjuttuja mukana. Sen jälkeen en ainakaan uskaltanut nukkua enkä edes katsoa ulos ikkunasta, vaan hiivin ikkunoiden alla kurkkimassa ulos ilman että mua nähtäisiin ja tarkastelin vainoharhasena oven lukituksen toimimista. Tää tapahtu siis kaikki kello kahden-neljän välillä yöllä. Musta tulee aina hullun säikky ja pelokas öisin ja oon varma että kaikki murhaajat parveilee mun oven takana. Jepjep.

♡ Saanut sähköpostia yhdeltä blogiani lukeneelta tyypiltä, ja suunnitellut siihen vastausta ainakin viikon. Siitä viestistä tuli niin hyvä mieli että haluan vastata kunnolla ja olla avuksi niin paljon kuin voin!

♡ Käynyt Uppsalassa juttukeikalla ja ihastunut myös siihen kaupunkiin.

Kuvat otettu alkukesästä Kööpenhaminasta.
 

Mitäs te ootte duunaillut tän mun hiljaisuuden aikana? Ajattelin nyt seuraavaksi muuten pamautella ulos postauksia Slovakiasta ja Itävallasta, koska yksi mun lukija on kuulemma lähdössä (tai toivottavasti ei jo lähtenyt!) niihin reissuun, joten matkapostaukset tulisi hyvään saumaan. Palaan varmaan siis seuraavaksi Bratislavasta tuotujen kuvien ja tarinoiden kera blogiin tänä viikonloppuna. Vi ses! <3

10+1 kysymystä ulkosuomalaisille

Tämä haaste on pyörinyt ulkosuomalaisten blogeissa, ja oon mielenkiinnolla lukenut vastauksia kysymyksiin eri puolella maailmaa asuvilta suomalaisilta. Musta tuntuu hieman hassulta kutsua itseäni ulkosuomalaiseksi, mutta sitä mä kyllä taidan olla, kun oon kerta ulkomailla asuva suomalainen. Höpinät sikseen, mennään kysymyksiin ja niiden vastauksiin. Ja jos joku ulkosuomalainen bloggaaja ei ole vielä tähän haasteeseen vastannut, niin haastan teidät kaikki tekemään tän viimeistään nyt!

haaste1

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?
Kulttuuri ihan kokonaisuudessaan! Mä rakastan ruotsalaista kulttuuria lähes kaikkia sen yksityiskohtia myöten. Täällä on jotenkin lämpimämpi ja yhteisöllisempi fiilis kuin mihin on kotimaassa tottunut. Kaikki fredagmysit ja sukulaisten ja ystävien kesken järjestettävät sommarstugajuhlat… Tukholmassa näkee kaikenlaista porukkaa laidasta laitaan, eikä ketään katsota kieroon, vaan täällä ollaan enemmän kaikki yhtä ja samaa porukkaa. Ja kuulemma Tukholman ulkopuolella tää asia on vielä paremmin, eli ruotsalaisen kulttuurin yhteisöllisyydelle pojot!

2. Entä ikävintä?
Korkeat hinnat. Täällä kaikki on hirveän kallista, ja joutuu oikeesti laskemaan kruunujen perään ja kauhistelemaan kauppakuittien loppusummaa. Tää on vähän noloa nyt ehkä sanoa, mut yksi ikävimmistä asioista on myös alkoholin korkea hinta. Olis kiva käydä kesän kunniaksi vähän ulkona, mutta juomat maksaa helposti 10-15 euroa, joten kivat kesäillat terdeillä on saanut unohtaa.

haaste3

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
Meksikoon! Mulla on ikävä mun meksikolaista ystävää Paolaa <3 Ollaan Paolan kanssa paljon yhteyksissä, ja hän muistaa välillä muun muassa tägäillä mua Meksiko-aiheisiin videoihin ja lähetellä kuvia maisemista siellä. Ollaan kovasti suunniteltu mun matkaa sinne, ja todellakin lähtisin Meksikoon tällä sekunnilla, jos ei olisi rahasta kiinni.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
Monta kivaa paikkaa on tullut nähtyä, enkä kieltäytyisi moneenkaan uudestaan lähtemästä, vaikka preferoinkin mulle ennestään tuntemattomia paikkoja. Roomaan voisin kuitenkin mennä mielelläni uudestaan, se on nähtyjen paikkojen kärkipäässä! Olin Italiassa 15-vuotiaana luokkaretkellä, eli siitä on vierähtänyt jo todella monta vuotta. Meidän luokkaretkellä käytiin kattomassa kaikki tärkeimmät paikat ja otettiin kaikki irti latinan lukemiseen ja sitä kautta antiikin Rooman historian opetteluun käytetyistä vuosista, ja oon todella kiitollinen tosta matkasta. Nyt kuitenkin haluisin tutustua enemmän Rooman kulttuuripuoleen ja fiilistellä niitä pieniä kujia ja tunnelmaa!

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
Uusia perunoita + kaikkea, mitä niiden kanssa yleensä syön. Uudet potut on vaan niin hyviä <3 Lisäksi kaipaan hirveästi kauraleipää ja ruisleipää, niitä kun saa ulkomailta tosi huonosti ja kalliiseen hintaan. Jostain syystä kaipaan myös korvapuustia vaikken niitä usein kyllä kotona syö. 😀

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
Joo. Näillä näkymin palaan Suomeen lokakuun alussa viemään opiskeluja loppusuoralle. Ja uskon myös muuttavani takaisin ulkomaille, kohde jääköön vielä harkinnan alaiseksi. 🙂

haaste2

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
Mä oon ehtinyt kokea täällä vasta kolme juhlapyhää – helluntain, Ruotsin kansallispäivän ja midsommarfestin. Noista viimeinenhän on mulle juhannuksen muodossa tuttu jo kotimaasta, ja ensimmäisessä nyt ei ole paljon juhlittavaa. Vastataan nyt sitten vaikka se Ruotsin kansallispäivä, sillon täällä oli paljon sinikeltasta väriä näkyvillä ja kaikenmoista tempausta ihan kuninkaallisten tähdittämänä, eli ihan mielenkiintonen juhla se oli!

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Kaikki käytännön asiat, paperihommat ja muut selvittelyt. Näissä tulee aina jotain yllätyksiä, tässä pari päivää sitten sain esimerkiksi kuulla, että en kuulu enää Suomen sosiaaliturvan alaisuuteen ollenkaan. Ei tosta nyt haittaa ole, mutta yllätyksenä se kuitenkin tuli. Toinen vaikeimmaksi laskettava asia on myös samalla se ulkomaille muutossa kiehtovin asia eli se, että lähtee aina ihan nollista tuntematta ketään tai mitään. Se on pirun vaikeaa ja raskasta, kun ei ole tukiverkkoa ja on kaikesta ihan pihalla, mutta samalla se on jännittävää ja siitä selvitessään tulee sellaset fiilikset mitä en ole kotimaassa ikinä kokenut.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Voin, ja haluan ehdottomasti asua! Mua kiinnostais taas lähteä Afrikkaan päin kokemaan muita osia Keniasta tai aivan toisia maita. 🙂  Euroopassakin voisin hyvin asua, mutta täällä ei tällä hetkellä ole mitään kovin houkuttelevaa asuinmaata tän Ruotsin lisäksi, mieli kun halajaa nyt johonkin kauemmas. 😀

haaste4

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Yksi hetki koko vuodesta? Damn… Varmasti tähän on pakko vastata joku Keniaan liittyvä hetki. Sanotaan vaikka se, kun istuttiin autossa matkalla Nairobin lentokentältä majotuspaikkaan. Istuttiin vaan ja kateltiin ulos ikkunoista, koitettiin tajuta että nyt ollaan ihan oikeasti Afrikassa. Se oli ihan uskomaton tunne.

+ extrakysymys numero 11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Totta kai! Ensi viikolla meen ainakin Slovakiaan, ja varmaan samalla myös jonnekin muualle. Myös Oslo olisi listalla, jos vaan mitenkään saan rakkaan siellä asuvan ystävän kanssa sovittua aikataulut yhteen ennen mun kotiinpaluuta. <3 Lokakuussa palaan Suomeen, ja toivoisin voivani sieltäkin käsin vielä ennen vuoden vaihtumista matkustaa johonkin, mutta saa nyt nähdä. Luulen että teen vaan kouluhommia ja töitä loppuvuoden ja koitan palkita itteni sitten myöhemmin jollain reissulla! 🙂

Rakastan uutta kotikaupunkiani

3
4
5
6
7
8

Niin kuin otsikkokin jo kertoo, Tukholma on vienyt mun sydämen. Ja mitä mä oon asunu täällä, puoltoista viikkoa? Kertoo tän kaupungin ihanuudesta, kun nyt jo oon ihan myyty. Tietenkin rakkautta kaupunkia kohtaan lisää se, että tykkään mun duunista täällä, vaikka välillä alkukankeuden keskellä repiikin hiuksia päästään. Perjantaina juttukeikalla ollessani jututin muita Tukholmaan muuttaneita about omaa ikäluokkaani olevia ihmisiä, ja heidän luetellessa tän kaupungin ja maan hyviä puolia kuuntelin aivan lumoutuneena. Nyt alkaa ehkä mennä jo vähän ylisanojen puolelle, mut minkäs sille mahtaa, kun nää speksit ympärillä on vaan niin kivat. Tukholmassa on mun mielestä jotenkin lämpimämpi ja avoimempi tunnelma, mitä oon aiemmissa tai ainakaan Suomen kaupungeissa kokenut. Eiköhän tää ylistyspuhe nyt ala jo riittämään, mun pointti varmaan tuli jo selväksi. Vaikka kulunut viikko on ollut raskas, niin tää vastaanottavainen kaupunki on helpottanut mun oloa ihan jo sillä, että kotoisammassa paikassa asiat ei tunnu niin vaikeilta, kuin mitä uppo-outo ympäristö aiheuttaisi. Toki tääkin paikka on mulle vielä vieras ja menee aikaa oppia näille käytännön tavoille, ja välillä turhauttaa, mutta kaupunki on kuitenkin ihanan viihtysä.

Reaaliaikaisemmin mun kuulumisia ja Tukholma-maisemia voi seurata instagramissa nimellä laurahelini !

Pieniä onnen hetkiä

Mä oon viime aikoina entistä enemmän tietoisesti keskittynyt positiivisiin asioihin. Pitkin päivää tulee sellaisia momentteja, joina tekee hyvää pysähtyä hetkeksi. Fiilistellä sitä hetkeä, keskittyä ja nauttia. Näitä hetkiä on varmasti jatkuvasti jokaisen päivässä, mutta harvemmin ihmiset osaa kiinnittää niihin huomiota. Mä yritän huomata nää pienet, onnellisuutta tuovat hetket. Tässä on muutama sellainen hetki, mitä oon viime päivinä kokenut.

IMG_4369

Kun herään aamuisin siihen, että aurinko paistaa kattoikkunasta suoraan sisään sänkyyn.

IMG_4362

Kun pakkasesta löytyy vielä viimeinen suomituliainen eli ruisleipä, ja päälle saa pistää uutta hullun hyvää vegetuotetta.

IMG_4416

Kun vihdoin löysin sen paikan, jonka bongasin sattumalta bussissa monta viikkoa sitten ja jota oon etsinyt, koska halusin LOVE-kirjaimista kuvan.

IMG_4429

Kun löysin superlämpimän ja mukavan villaneuleen, johon voi kääriytyä iltaisin huoneen lämpöpatterin ollessa rikki.

IMG_4381

Kun aurinko paistaa yli kahdeksan tuntia päivässä ja voin nauttia siitä ja kierrellä samalla kattelemassa nättejä taloja.

IMG_4364

Kun mun kivulias afta vihdoin lähti pois ja voin taas laittaa banaania jogurtin joukkoon.

IMG_4391

Kun näen söpöjä taloja pienine portteineen.

IMG_4434

Kun löysin alennusmyynneistä ihania juttuja, mitä en Suomesta voisi ostaa.

Tällasista pienistä jutuista mä oon muutaman päivän sisällä nauttinut. Oon myös ollu hyvin onnellinen siitä, että saan asua Saksassa ja kokea täällä tällasia päivittäisiä onnenhetkiä, mistä Suomessa en hoksaisi nauttia. Se fiilis, kun tajuut yhtäkkiä vaan olevas hirmu ilonen jostain just sillä hetkellä olevasta pikku asiasta, on aika mahtava.